Luetut 1/2021: Vanhoja ja uusia suosikkeja, yllätyksiä ja äänikirjoja

Mitä lukemiseen tulee, uusi vuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Äänikirjoilla on merkittävä rooli, sillä niihin kuluvan ajan pystyy arvioimaan huomattavasti tarkemmin kuin fyysisten kirjojen lukemiseen menevän ajan. Lisäksi ne ovat auttaneet minua luomaan rutiinin lukemisen ympärille. 

Ensimmäisellä jaksolla kuitenkin aliarvioin äänikirjojen menekin, minkä takia minun täytyi lisätä uusia kirjoja lukulistalle. Luin myös loppuun kirjoja, jotka olivat kesken viime vuoden puolelta ja joita en ollut laittanut varsinaiselle listalle. Lopulta otin luettavaksi seuraavan lukulistan kirjoja, kun aikaa jäi. Ihan täydellisesti en siis seurannut alkuperäistä listaa.

Kirjoitan luetuista kirjoista tässä postauksessa lyhyesti, koska postaan niistä erilliset arviot lähitulevaisuudessa. Jos olen jo julkaissut arvion, sen pääsee lukemaan kirjan nimeä klikkaamalla. 

1. Assassin's Quest - Robin Hobb (arvio tulossa)

Vaihdoin puolessa välissä äänikirjaan, mikä oli viisas ratkaisu. Äänikirja oli todella hyvä ja lisäksi nopeutti etenemistä valtavasti. Niin kuin odottaa saattoi, kokemus oli yhtä upea kuin aina Hobbin kirjoja lukiessa. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon olin unohtanut kirjan sisällöstä. Olin esimerkiksi unohtanut täydellisesti osan eräitä henkilöitä koskevasta informaatiosta ja siitä, kuinka paljon tämä kolmas osa laajentaa käsitystä fantasiamaailmasta ja sen taikuudesta. Oli siis todella hyvä, että luin trilogian uudelleen.

2. Kaksoiselämä - S.J. Watson

Kaksoiselämä oli mieleenpainuva lukukokemus, mutta valitettavasti melko järjettömän loppuratkaisun ja muutaman muun ison puutteen takia. Juoni alkoi lässähtää jo varhain, koska arvasin suurimman osan juonenkäänteistä etukäteen. Pidin kuitenkin kirjailijan kirjoitustyylistä ja muutamista teemoista, joita tarinassa käsitellään. Henkilötkin olivat suhteellisen mielenkiintoisia, vaikka osa heistä saikin minut ärsyyntymään. 

3. Pimeää ainetta - Blake Crouch (arvio tulossa)

Kvanttifysiikka on yksi niistä tieteen aihepiireistä, jotka kiinnostavat ja kiehtovat minua loputtomasti. Ei siis ole yllätys, että Pimeää ainetta kolahti minuun aika lujaa. Ajan olemuksen pohdinnan ja erilaisten identiteettiä koskevien kysymysten lisäksi tässä romaanissa hienoa on kieli, joka hipoo ajoittain runollista tai korkeakirjallista sävyä. Juoni yllättää monta kertaa ja on hienosti harmoniassa teemojen kanssa. Suosittelen kovasti kaikille scifistä ja trillereistä pitäville lukijoille!

4. Petturin merkki - Juan Gomez-Jurado 

Petturin merkki jätti jälkeensä ristiriitaiset tunnelmat. Pidin henkilöistä ja teemojen käsittelystä paljon, mutta juonen katkonainen rakenne häiritsi lukukokemusta. Lisäksi joitakin aiheita käsiteltiin minusta liian vähän, minkä takia ne jäivät pinnallisiksi. Kuitenkin tämä on ihan kelvollista historiallista fiktiota, joten en kadu kirjan lukemista. 

5. Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova (arvio tulossa)

Anniina Tarasovan esikoisromaani on virkistävä, mukavan kevyt trillerin aineksien ja chick-litin yhdistelmä. Päähenkilö Reija on kolmekymppinen uranainen, jonka valintoja en lähellekään aina allekirjoita mutta jonka kommelluksista on hauskaa lukea. Romaanissa on myös vahvasti läsnä kulttuuriteemat, tarkemmin sanoen suomalaisen ja venäläisen kulttuurin kohtaaminen ja sen haasteet. Toivon, että seuraava Tarasova on vähintään yhtä hyvä.

6. Horros - Camilla Grebe

Camilla Greben kolmas romaani jatkaa samaa, vahvaa henkilökuvauksen ja teemojen pohtimisen linjaa. Aivan Lemmikin tasolle se ei kuitenkaan yllä, sillä tapahtumien käynnistyminen kestää yllättävän kauan. Lisäksi yksi henkilöistä sai minut ärsyyntymään pahemman kerran. Tarkemmat ajatukset voi lukea arviosta, jonka julkaisin viime viikolla.

7. Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer

Kuten arvata saattaa tämä tapaus kuuluu listalla heikoimpien kirjojen joukkoon. Twilight-saagan kovimmille faneille tämä saattaa olla suuri aarre, mutta muut lukijat todennäköisesti turhautuvat. Muutamia kiinnostavia kohtauksia ja keskusteluja on lisätty, mutta muuten kirja ei tarjoa niin paljon uutta, että sen tarvitsisi olla niin järkälemäisen pitkä. Lisäksi minua vaivasi suunnattomasti adverbien tulva, josta ei tullut loppua.

8. Silkkäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith (arvio tulossa) 

Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan toinen osa imaisi minut syövereihinsä heti ja piti minut siellä loppuun asti. Nautin jokaisesta sekunnista monella tasolla: riemastuin purevan huumorin kyllästämästä henkilökuvauksesta ja kirjallisuusmaailman sosiaalisten kiemuroiden itseironisesta kommentoinnista, hämmästyin sekä sisällöstä että juonenkäänteistä monta kertaa ja seurasin hymähdellen Striken ja Robinin ystävyyden kehitystä. En usko, että maltan odottaa kolmannen osan kuuntelemista kovin pitkään.

9. Lahkon lapset (Sofia Bauman/Lahko #3) - Mariette Lindstein (arvio tulossa)

Lahko-trilogian kolmas osa jatkaa samalla yhtä aikaa koskettavalla ja kauhistuttavalla linjalla kuin kaksi edellistä. Tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin skientologialiikkeen jäsenenä, ja vaikka sen tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, voi henkilökohtaisuuden painon aistia sen sivuilla. Päätösosassa on muutamia puutteita, joiden takia se ei ole suosikkini kaikista kolmesta, mutta teemojen merkityksellisyys ja niiden käsittelyn syvällisyys nostavat sen korkealle trillereiden joukossa. Suosittelen trilogiaa erityisesti sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kulteista ja lahkoista.Julkaisen trilogian ensimmäisen osan arvion viimeistään huhtikuussa, joten tarkemmista pohdinnoista kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia sen suhteen silmällä.

10. Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton (arvio tulossa)

Stuart Turtonin esikoisromaani on saanut paljon huomiota, enkä ihmettele yhtään miksi. Vanhanaikainen kartanomiljöö luo tunnelmaa ja juonen alkuasetelma on kiehtova: päähenkilö herää tietyin väliajoin eri henkilön ruumiissa ja yrittää selvittää kartanossa tapahtuneen murhan. Kerrontaan oli aluksi hiukan vaikeaa päästä mukaan, mutta kun se tapahtui, lukukokemusta tuli yksi parhaista pitkään aikaan. Jo lukiessani ajattelin, että tästä olisi hauskaa kirjoittaa kirjallisuusanalyysi. Turtonin esikoinen on kirjallisuuden opiskelijan herkkupala!

11. Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado (arvio tulossa)

Tämä kuuluu puolestaan niin sanotulle hutien listalle. Kirjalla oli ihan lupaava alku, mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki. Pidän muutamista kerronnallisista elementeistä paljon, mutta henkilöt ovat geneerisiä ja teemojen käsittely jää kehyksen tasolle. Juonikaan ei tarjoa todellista jännitystä, mikä on trillerin tuho.

12. Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) - Dolores Redondo (arvio tulossa)

Luin Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian ensimmäisen kerran jo vuonna 2019, mutta silloin en saanut kirjoitetuksi arvioita. Koska trilogia on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ne ansaitsevat tulla käsitellyiksi myös blogissa. Niinpä ensimmäinen osa pääsi uudelleen luettavien kirjojen listalle. Kokeilin tällä kertaa äänikirjaa, joka toimi oikein hyvin. Tarina on yhtä huikea edelleen, ja joidenkin yksityiskohtien merkitys jopa kasvoi. Arviosta tulee todennäköisesti melkoinen ylistyslaulu.

***

Siinä ensimmäisen kahden kuukauden jakson luetut/kuunnellut! Olen todella tyytyväinen saldoon ja iloinen siitä, kuinka moneen kiinnostavaan uuteen kirjailijaan ehdin tutustua. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös maalis-huhtikuussa.

Onko joku näistä kirjoista sinulle tuttu tai odottamassa lukulistallasi? 

Kuukausi kansissa(1/2018): Taiteiden tammikuu

Tammikuu oli hyvä kuukausi.

Opiskelin tasaiseen tahtiin, luin kaksi hyvää romaania, opin taiteesta, katsoin useita todella kiinnostavia tv-sarjoja, työstin romaanikäsikirjoitusta ja tapasin ystäviä. Kuukausi oli erittäin tasapainoinen, vaikka minulla on nyt käynnissä enemmän projekteja kuin aikoihin. Sain myös aikaiseksi tehdä blogille facebook-sivun (löydät sen nimellä The Books of My Life).

Luin yhteensä neljä kirjaa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Usein tammikuut kuluvat puoliksi vuoden vaihtumisen aikaansaamassa hämmennyksessä, minkä takia pääsen kunnolla vauhtiin vasta helmikuussa. Tällä kertaa olin kuitenkin alusta lähtien pelissä mukana.

Luetut kirjat

Kuolleiden satama - Patricia Cornwell

Patricia Cornwell on kuulunut lempikirjailijoihini jo vuosia, eikä hänen romaaninsa pettänyt tälläkään kertaa. Kuolleiden satama tosin pääsi yllättämään: suurin osa tapahtumista on tiivistetty noin vuorokauden mittaiseen ajanjaksoon ja ne liikkuvat enimmäkseen päähenkilön pään sisällä. Aluksi olin hämmentynyt ratkaisusta, mutta kun totuin siihen, nautin lukemastani kovasti.

Päähenkilö Kay Scarpetta saa tutkittavakseen todella omituisen kuolemantapauksen, joka vaarantaa sekä hänen uransa että uuden tutkimuslaitoksen, jonka johtaminen on ollut vaikeaa alusta lähtien. Tapaukseen liittyy poliittista juonittelua, ammatillisia kiistoja ja melko karmivaa, mutta todella mielenkiintoista nanoteknologiaa. Kaiken kaikkiaan romaanin tunnelma on erittäin kireä ja jännitteinen, mikä kannustaa lukemaan kirjan nopeasti, jotta päähenkilön ja samalla lukijan ahdinko hellittäisi. 

Romaanin ainoa isompi puute on se, että en usko tarinan antavan yhtä paljon sellaiselle lukijalle, joka ei tunne Scarpetta-sarjan henkilöitä ja sarjan aikaisempia romaaneja. Romaanin kerronta keskittyy päähenkilön mielen liikkeisiin ja ihmissuhteissa ilmeneviin jännitteisiin, joita uuden lukijan olisi monin paikoin vaikea ymmärtää syvällisesti. Siksi suosittelen aloittamaan sarjan alkupäästä, jos Cornwellin tuotanto kiinnostaa.

Arvosana: 4/5

Prodigy - Marie Lu

Prodigy on Legend-trilogian keskimmäinen osa, joka sai sydämen rytmin kiihtymään. Romaani tarjoaa uutta tietoa trilogian maailmasta ja syventää henkilöitä ja henkilöiden välisiä suhteita. Marie Lu on myös todella taitava toimintakohtausten kirjoittaja. Kirjan loppu on suorastaan ilmiömäinen!

Trilogian tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden dystopiseen Amerikkaan, joka on jakautunut kahteen suureen valtakuntaan: Tasavaltaan ja Siirtokuntiin. Tasavaltaa pyörittää tehokas armeija, Siirtokuntien yhteiskunnasta ei tiedetä Tasavallassa juuri mitään. Päähenkilöt (armeijan tähtioppilas June ja tasavallan jahdatuin katulapsi Day) tutustuvat toisiinsa, kun Dayta syytetään Junen veljen murhasta. Tilanteesta kehittyy adrenaliinipitoinen seikkailu, jonka seurauksena molempien päähenkilöiden käsitys ympäristöstään muuttuu ratkaisevasti. Prodigy vie tapahtumia eteenpäin vauhdikkaasti ja välttää pudotuksen keskimmäisen osan loukkoon. 

Arvosana: 4,5/5

Vallankumouksia norsunluutornissa - Helena Sederholm

Vuoden ensimmäiseksi tenttikirjaksi valikoitui modernismia ja avantgardea käsittelevä kirjoituskokoelma, jonka Sederholm laati alunperin opetustarkoitukseen. Sen näkee teoksen rakenteessa: tekstit ovat lyhyitä, melko fragmentoituneita ja toistavat samoja asioita eri yhteyksissä. Ajoittaisesta vaikealukuisuudesta huolimatta teos on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se antaa mielestäni hyvän yleiskäsityksen modernismista ja avantgardesta ja niiden välisestä suhteesta. Kirjoituksissa painottuvat kuvataide ja teatteri. Kaipasin niiden rinnalle esimerkkejä kirjallisuudesta, mutta puute on kokonaisuuden kannalta pieni. 

Arvosana: 3/5

Kuvataiteilija taidemaailmassa - Vappu Lepistö

Vappu Lepistön väitöskirja käsittelee keskeisimpiä taiteilijamyyttejä, erilaisia taiteilijatyyppejä ja niiden suhdetta postmodernin ajan taiteilijoihin ja heidän käsitykseen itsestään. Teos on julkaistu vuonna 1991, joten siinä voi painottua sellaisia näkemyksiä, joita ei nykyään pidetä yhtä olennaisina. Jos tämän jättää syrjään, teoksella on paljonkin annettavaa. Tutkimus on pääosin selkeä ja helppolukuinen kokonaisuus, joka pohtii aihetta useista näkökulmista ja pyrkii antamaan monipuolisen käsityksen taiteilijoista, joita tutkimusta varten on haastateltu. Minun kannaltani oli mielenkiintoisinta tarkastella, minkälainen suhde omilla taidekäsityksilläni ja taiteilijaindentiteettiä koskevilla ajatuksillani on myytteihin ja toisaalta niitä vastustaviin ja niistä irrottautuviin näkemyksiin. Toisin sanoen: minkälaiseksi kirjoittajaksi koen itseni, miten selitän luovaa prosessiani ja miksi. Kirjoitan havainnoistani tarkemmin myöhemmin.

Arvosana: 4/5

Alunperin aioin kirjoittaa tässä postauksessa myös tv-sarjoista, mutta päätin jättää sen hiukan tuonnemmaksi, jotta teksti ei veny liian pitkäksi. Kirjoitan erillisen koosteen tai yhdistän tammikuun ja helmikuun sarjat samaan postaukseen, katsotaan. Seuraavassa postauksessa esittelen kirjat, jotka ovat tällä hetkellä luettavana ja jaan joitakin ajatuksiani niistä. Hyvää helmikuuta kaikille!

Kuukausi kansissa(7&8/2017): Home sweet home

Heinäkuu 2017 piti sisällään odottamattomia tapahtumia ja erilaisia tunteita hämmennyksestä onneen. Ehkä kaikkein suurin yllätys oli paluu Suomeen kuukausia aiottua aikaisemmin. Ajoitus oli kuitenkin juuri oikea enkä tunne lainkaan surua siitä, että olen nyt pallon tällä puolella.

Lukemisenkaan kannalta kuukausi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jos haluat vilkaista, mitä heinäkuussa oli tarkoitus tapahtua, postaus löytyy tästä.

Sitten asiaa heinäkuun lukemisista ->

Tavoite: 4 luettua kirjaa
Luettuja: 4
Luettuja yhteensä: 17/40

Heinäkuun kirjat:

• Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
• Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling
• Harry Potter ja salaisuuksien kammio - J.K.Rowling
• Harry Potter ja Azkabanin vanki - J.K.Rowling

Heinäkuu oli hyvä kuukausi lukemisen määrän kannalta, kiitos Pottereiden! Ilman niitä en olisi pysynyt tavoitteessani enkä varsinkaan lukenut kolmea kirjaa kahdeksassa päivässä. Kuukauden ensimmäisellä puoliskolla lukemisesta katosi rytmi, minkä takia tavoite olisi voinut jäädä saavuttamatta. Heti Suomeen tultuani pystyin kuitenkin uppoutumaan lukemiseen jopa niin syvästi, etten olisi paljon muuta malttanut tehdäkään.

Bloggaamisen kohdalla suunnitelmani ei pitänyt ollenkaan, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin monen tekstin kanssa. Keskeneräiset arviot edistyivät ja sain Potter-tekstit alkuun  Potterit herättävät aina niin paljon ajatuksia, että niistä on parasta kirjoittaa mahdollisimman tuoreeltaan. On ollut mahtavaa lukea sarjaa uudelleen monen vuoden tauon jälkeen ja oivaltaa siitä uusia asioita. Oivalluksia on tullut itse asiassa niin paljon, että pelkät arviot eivät taida riittää niiden käsittelemiseen. 

Ja sitten elokuu! En lukenut niin paljon kuin olisin halunnut, mutta jos muusta elämästä puhutaan niin elokuussa tapahtui valtavasti edistystä. Sain bloggaamisesta taas jonkinlaisen otteen, kirjoitin sekä omaa kirjaani että kirjaa, jota teen yhdessä ystävän kanssa, työstin useita uusia ideoita, tapasin ystäviä, hoidin yliopisto-opintoihin liittyviä virallisia asioita ja uppouduin uusiin inspiraation lähteisiin. Vastaavaa energiaa ja päättäväisyyttä en ole nähnyt itsessäni vuosiin, ja olenkin ihmetellyt uutta olotilaani onnesta soikeana. Mitähän tapahtuu syyskuussa?  ;D

Lukemisen osalta elokuussa tapahtui... ->

Elokuun tavoite: 6 luettua kirjaa
Luettuja: 4
Luettuja yhteensä: 21/40

Luetut kirjat:

• Harry Potter ja liekehtivä pikari - J.K.Rowling
• Ashley Bell - Dean Koontz
• Beautiful Redemption - Kami Garcia & Margaret Stohl
• Lies we tell - Kelly Hashway

Tässä on sekalainen joukko sekä kirjoja että fiiliksiä. Liekehtivä pikari oli mahtava kokemus niin kuin aina, joten siitä ei sen enempää tässä <3 Ashley Bell jätti minut erittäin hämmentyneeseen tilaan, josta olen vieläkin toipumassa. Minulla ja päähenkilöllä on jonkin verran yhteistä ja ajoittain tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni, joka on taitavasti muokattu fiktioksi. Selitän tätä paremmin arvion yhteydessä.

Beautiful Redemption on sarjan päätöosa, joka valitettavasti ei yltänyt toivotulle tasolle. Turhauduin lukiessani valtavasti siitä, että kirja on todella hidastempoinen ja sisällöltään melko laimea. Rämmin sen läpi ainoastaan siksi, että halusin tietää mitä henkilöille tapahtuu lopussa. Lies we tell puolestaan on niin nopeatempoinen kirja, että välillä meinasi happi loppua. Kirjailijan tyyli on hyvin aito, minkä ansiosta tuntuu kuin kuuntelisi pikemminkin ystävän kertomusta kuin lukisi kirjaa. Kokemus jäi enemmän plussan puolelle, vaikka on myönnnettävä ettei tämä rikostarina vakuuttanut minua täysin. Se kuitenkin auttoi minua purkamaan lukujumia edes vähän, mistä olen kiitollinen. Haluan saada ne 40 kirjaa luettua!!

Blogissa sain aikaiseksi kaksi kirja-arviota:

• Fearless - Fiona Higgins
• Harry Potter ja viisasten kivi - J.K.Rowling

Saldo jäi vielä todella pieneksi, mutta suunta on ylöspäin ja olen siihen tyytyväinen. Kirjoitan arvioita hitaasti siksikin, että haluan niiden olevan mahdollisimman laadukkaita. Hutaistuista teksteistä jää kurja fiilis. Yritän kuitenkin muuttua vähän tehokkaammaksi, koska kirjoittamattomien tekstien määrä on paisunut aivan hillittömäksi. 

Miten siellä ruudun takana menee?

Kuukausi kansissa(4/2016): Onnellinen silmänräpäys

Huhtikuu oli onnellinen kuukausi kaiken muun paitsi lukemisen ja bloggaamisen kannalta. Vapaa-aikaa oli enemmän kuin aikaisemmin, mutta kun oli mahdollisuus viettää runsaasti aikaa ystävien kanssa, kirjallisuus jäi uinumaan jonnekin mieleni takaosiin. En malttanut lukea, vaikka hyviä vaihtoehtoja olisi ollut (liikaa!). Kirjoittaminen ei sujunut senkään vertaa. Lisäksi minusta tuntui, että huhtikuussa aika kului kolme kertaa normaalia nopeammin: kuukausi oli kuin silmänräpäys. Onnellinen, tapahtumarikas silmänräpäys, jonka muistan pitkään.

Huhtikuussa luetut kirjat:

• Pelon huone - Karin Slaughter

Vain yksi kirja. Taas. Ei näin!

No, lohdullista on kuitenkin se, että tämä oli todella hyvä kirja. Sain myös useita kirjoja hyvin alulle, mikä ennustaa parempaa saldoa nyt toukokuussa.

Tekstit:

• The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen

Vietin selvästi jonkinlaista välikuukautta. Olo on nyt jotenkin hassu. Kirjoitan kuulumista tarkemmin heti kun pääsen siihen asti. Sieluni taitaa vaeltaa vielä huhtikuun tapahtumissa.

The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen

Kohdattuaan tuskallisen tragedian Ella pakeni itseään ja menneisyyttään collegeen Las Vegasiin ja rakensi sinne uuden elämän. Hän sulki entisen persoonallisuutensa syvälle sieluunsa toisten ulottomattomiin ja loi sen tilalle uuden, hillityn ja järkevän Ellan pysyäkseen kasassa. Mutta nyt on tullut kesä ja Ellan täytyy palata kotiin. Ella pelkää kotona odottavia muistoja ja ihmisiä, jotka tietävät ja tuntevat hänen tuskansa. Erityisesti yhden ihmisen kohtaamisen hän välttäisi, jos voisi: parhaan ystävänsä Michan, joka tuntee hänet paremmin kuin hän itse ja jota kohtaan hänellä on jo pitkään ollut syvempiä tunteita.

Micha jäi yksin, kun Ella häipyi yhtäkkiä ja selittämättä. Vaikka hänellä on muita ystäviä, kukaan heistä ei ymmärrä Michaa niin kuin Ella, kukaan heistä ei ravistele Michaa niin kuin Ella. Hän on kaivannut Ellaa joka päivä ja tehnyt kaikkensa löytääkseen tiensä takaisin tämän luo. Samalla Micha on joutunut tunnustamaan itselleen rakkauden, joka on kehittynyt hänessä jo vuosia. Rakkauden, jonka hän on yrittänyt hukuttaa merkityksettömiin suhteisiin, juhlimiseen ja adrenaliiniin. Kun Ella vihdoin palaa, Micha päättää antaa tunteilleen periksi, Mutta onko Ella valmis luopumaan turvallisesta kuorestaan ja ottamaan totuuden vastaan?

* * *

The Secret of Ella and Micha on Jessica Sorensenin esikoisromaani, josta kuulin ensimmäisen kerran jo useita vuosia sitten lähellä sen julkaisupäivää. Se otettiin välittömästi hyvin vastaan maailman kirjablogeissa, joiden kirjoittajat lukevat satoja kirjoja vuodessa ja joista monilla on jopa tuhansia lukijoita. En muista lukeneeni siitä pahaa sanaa, mikä jo yksin herätti mielenkiintoni. Mutta kun Sorensenin suosio räjähti joka kerta kun hän julkaisi kirjan, aloin tosissani suunnitella tämän ensimmäisen lukemista. New adult -romantiikka on yleisesti varsin suosittua, mutta mikä on juuri Sorensenin salaisuus? Millä keinolla hän on onnistunut erottumaan niistä kymmenistä ja taas kymmenistä rakkausromaaneja kirjoittavista kirjailijoista? Tänä vuonna sain viimein aikaiseksi ottaa selvää, ja onneksi sainkin; tämä kirja todella kannatti lukea.

Ellan ja Michan tarina sai minusta otteen nopeasti. Tapahtumat käynnistyvät Ellan kotimatkasta, joka yksin herättää Ellassa voimakkaita tunteita. Lukija pääsee välittömästi kosketuksiin hänen sielunsa kanssa. Heti käy selväksi, että häntä piinaa jokin hiljaittain tapahtunut vakava asia, mutta Ella ei viittaa siihen suoraan edes ajatuksissaan pitkään aikaan. Kun tilanteen luonne alkaa valjeta lukijalle, Ellan tunteita ja käytöstä on entistä helpompi ymmärtää, vaikka jatkuvasti toivookin, että hän pääsisi eteenpäin ja ottaisi vastaan onnen, joka on suoraaan hänen nenänsä edessä.

Micha puolestaan herättää mielenkiintoa siksi, että hänessä on niin selvästi monta puolta. On se huumorintajuinen, villi Micha joka ei murehdi turhia ja joka haaveilee täysin sydämin muusikon urasta, ja toisaalta ongelmainen, kärsivä nuori, joka on pohjimmiltaan todella eksyksissä. Rakkaus Ellaa kohtaan pitää hänet raiteillaan, mikä osaltaan lisää koko tilanteen katkeransuloista tunnelmaa. Sekä Ella että Micha pelkäävät romanttisten tunteiden vaarantavan kaiken, minkä takia he käyvät läpi melkoisen tahtojen taistelun ennen kuin he tulevat sinuiksi tunteidensa kanssa.

Sorensenin tyyli on jopa hätkähdyttävän elämänmakuinen. Hän ei kaunistele henkilöiden elämää, persoonallisuuksia tai ongelmia, joiden kanssa he kamppailevat. Ellan tunteet tuntuvat juuri niin ristiriitaisilta kuin ne ovatkin ja Micha on näkyvästi ja rehellisesti sellainen paha poika, jonka kaltaisista äidit varoittavat tyttäriään. Toisaalta hänessä on myös herkkyyttä, jonka oikeastaan vain Ella tuntee. Vaikka kysymyksessä onkin rakkaustarina, tunsin lukevani ennen kaikkea kahden kovia kokeneen nuoren ihmisen elämästä ja henkisestä kasvamisesta. Rakkaus on vain yksi romaanin teemoista, eikä välttämättä edes hallitsevin.

Kyseessä on kaiken kaikkiaan erittäin emotionaalinen kirja. Positiivisetkin tunteet ovat jollain lailla värittyneitä; syyllisyydellä, tuskalla, epävarmuudella tai pelolla höystettyjä onnellisia tilanteita. Myös fyysinen aspekti on vahvasti läsnä, mutta sillä ei varsinaisesti mässäillä. Sorensen lähestyy seksiä ja intiimiyttä samalla realistisella ja kaihoisalla otteella kuin kaikkea muutakin.

Ihmettelin ainoastaan yhtä kirjailijan tekemää ratkaisua. Hän pimittää todella pitkään kokonaisuuden kannalta olennaisinta tietoa eli sitä, miksi Ella on mennyt tolaltaan. Vihjeitä tulee niin paljon, että lukija pystyy arvaamaan tapahtuneen huomattavasti ennen sitä hetkeä, kun kirjailija sanoo suoraan, mitä tapahtui. Tajuan, että hän on halunnut pitää jännitystä yllä, mutta koko teos olisi ollut alusta lähtien kokonaisempi ja selkeämpi, jos hän olisi vain tuonut asian esille. Lisäksi tarinassa olisi päästy paljon pidemmälle, jos tätä kysymystä ei olisi tarvinnut pyöritellä näin pitkään. Päähenkilöiden välillä on joka tapauksessa niin paljon jännitteitä, että niiden vuoksi ehtii repiä päästään useitakin hiuksia. Tärkeimmän aukon täyttämisen viivyttäminen osottautuu siis täysin turhaksi.

Kokonaisuutena pidin tästä romaanista kuitenkin todella paljon. Kaunis kirja, kaunis tarina - tarina, jonka haluan ehdottomasti lukea loppuun jatko-osien muodossa. Jos kaikki rakkausromaanit olisivat tällaisia, olisin varmasti lukenut niitä enemmän.

4/5

kategoriahaaste 1, kohta 25: A book that takes place during summer

Kuukausi kansissa(3/2016): Sairastelua ja seikkailuja fiktion maailmassa

Maaliskuu löi minut ällikällä monessakin mielessä. Ensimmäiseksi siksi, että sain taas kertaalleen nähdä, kuinka hienoja ystäviä minulla on. Toiseksi siksi, että luin enemmän kuin kahden edellisen kuukauden aikana yhteensä ja kolmanneksi pahuksen sitkeän keuhkoputkentulehduksen vuoksi. Olen sairastanut pitkittyneitä hengitystieinfektioita monta kertaa, mutta edellisestä oli kulunut niin pitkä aika, että olin vähän ehtinyt unohtaa kuinka inhottavia ne osaavat olla. Yli puolet kuukaudesta kului voipuneena sändyn pohjalla, joten saan osittain kiittää tautia siitä, että minulla oli tilaisuus keskittyä lukemiseen hyvin mielin. Luentoja ei juuri ollut, mikä myös helpotti fiktiivisiin maailmoihin uppoutumista.

Blogissa elämä jäi vähäiseksi, sillä en pahemmin jaksanut istua koneen ääressä. Ja silloinkin kun istuin, jaksoin korkeintaan katsoa jotain ohjelmaa tai sarjaa. Monta postausta jäi rästiin, mutta aion saada ne ilmoille huhtikuun aikana. 

Sitten kuukauden varsinainen sisältö ;) 

Luetut kirjat:

• Triptyykki - Karin Slaughter
• The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
• Fallen - Lauren Kate
• Houkutus - Stephenie Meyer (uudelleen)
• Uusikuu - Stephenie Meyer (uudelleen)

Kaikki kirjat olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja hyviä. Nostalgiamatkailin Houkutuksen ja Uusikuun muodossa, nautin hakkaavasta syvämestä Triptyykin matkassa ja tunnelmoin sekä rakkautta että kurjuutta Sorensenin ja Katen romaaneja lukiessani. Huomasin, että olen lukenut viime aikoina runsaasti naiskirjailijoiden teoksia, mikä tavallaan harmittaa. Hyllyssäni odottaa lukemattomia miesten kirjoittamia kirjoja enkä oikein tiedä, miksi ne ovat jääneet tällä tavalla varjoon. Huhtikuussa aion korjata kurssia ainakin vähän.

Tekstit:

• Luettavaa ja blogattavaa(3/2016): Monta soppaa, yksi kauha
• A Shade of Vampire - Bella Forrest
• City of lost souls - Cassandra Clare
• Beautiful Darkness - Stephenie Meyer

Näistä en höpise sen enempää. Lukekaa ja katsokaa.

Minkälainen maaliskuu teillä oli tänä vuonna?

City of lost souls - Cassandra Clare

Huomioithan, että teksti voi sisältää pieniä paljastuksia sarjan juonesta.

* * *

Sebastian on sitonut Jacen itseensä veritaikuuden avulla ja paennut jäljettömiin. Clary, Jacen perhe ja ystävät yrittävät epätoivoisesti keksiä keinon tämän pelastamiseksi ja Sebastianin suunnitelmien selvittämikseksi. Matkan varrella he joutuvat pohtimaan velvollisuuksien ja henkilökohtaisten tunteiden välistä ristiriitaa, uskollisuutta ja rakkauden rajoja. Onko olemassa tilanteita, joiden kohdalla pitäisi luovuttaa?

* * *

City of Lost Souls jätti minut melkoisen tunteiden tulvan armoille. Kaikkein voimakkaimmaksi tunteeksi nousi kauhu sarjan henkilöiden puolesta. He kohtaavat pelottavia tilanteita ja ilmiöitä, joiden paranormaali luonne ainoastaan lisää niiden karmivuutta. Luin suurimman osan romaanista sydän kurkussa toivoen suunnattomasti, että Jace saataisiin pelastettua ja Valentinen perintö vihdoinkin tuhottua viimeistä palaa myöten.

Niin kuin arvata saattaa, henkilökaarti hajoaa jälleen tahoilleen tehdäkseen voitavansa tilanteen parantamiseksi. Magnus käyttää velhon kykyjään, Alec ja Isabelle venyttävät varjometsästäjien lakeja, Maya ja Jordan tasapainottelevat oman lajinsa velvollisuuksien ja ystävyyssuhteiden välillä ja Simon tarjoutuu tehtävään, joka ei ainakaan kuulu niihin helpoimpiin. Kaikki henkilöt joutuvat tekemään vaikeita valintoja, joiden yhteydessä erityisesti varjometsästäjien maailmanjärjestys jälleen kyseenalaistuu.

Claryn ratkaisu on kuitenkin kaikkein hätkähdyttävin: hän lähtee vapaaehtoisesti Jacen ja Sebastianin mukaan esittäen, että häntä voisi kiinnostaa osallistua sen toteuttamiseen. Tässä tilanteessa ilmaus 'olla onnensa nojassa' saa uuden merkityksen, sillä kolmikko asuu talossa, jota ulkopuoliset eivät voi nähdä ja joka siirtyy paikasta toiseen taikuuden avulla. Clary on täysin yksin ja tavoittamattomissa

tilanteessa, joka voi pahimmassa tapauksessa viedä hänen henkensä. Ei käy kateeksi.

Tämän Sebastian-Jace-Clary -kolmikon kuvio on todella vinoutunut. Jace on Jace eikä kuitenkaan ole; ulkokuori on täysin sama kuin ennenkin, mutta persoonallisuus on muuttunut. Hän on kuin taulu, jossa on tutut kehykset mutta jonka esittämä kuva on yhtäkkiä vaihtunut. Jace on täydellisesti Sebastianin talutusnuorassa ja käyttäytyy kuin Sebastian olisi 'the new best friend'. Tämä saa vatsan muljahtelemaan, sillä tällainen suhtautuminen on niin todellisuuden vastaista kuin vain voi olla. Jace vihaa Sebastiania sydämensä pohjasta, mutta on nyt pakotettu palvelemaan tämän tarkoitusperiä. Karmivaa ja kieroa.

Sebastian puolestaan yrittää olla lähes normaali, rakastava veli ja sivuuttaa täysin sen tosiasian, että hän hallitsee väkivalloin juuri sitä ihmistä, jota hänen siskonsa rakastaa eniten koko maailmassa. Hän onnistuu tässä tyyneyden esittämisessä pelottavan hyvin, mutta hänessä asuu lopulta niin paljon arvaamattomuutta, että lukija on koko ajan varpaillaan hänen kanssaan. Milloin tältä tyypiltä häviää viimeinenkin kosketus inhimillisyyteen?

Kaiken tämän keskellä Clary joutuu kätkemään kaikki tunteensa ja elämäään tilanteen mukana ikäään kuin hänen olisi mahdollista luottaa Sebastianiin. Hän joutuu katsomaan vääristynyttä Jacea päivittäin ja kysymään itseltään, onko sitä oikeaa Jacea enää olemassa. Onko mitään pelastettavaa enää jäljellä?

Myös muut ihmissuhteet ovat käsittelyssä, mutta niiden vaiheet eivät ole tässä osassa pääasia. Jokaisella on kuitenkin jokin kantava teema: Alec ja Magnus painivat mustasukkaisuuden kanssa; Maya ja Jordan kohtaavat anteeksiannon; Simon ja Isabelle opettelevat luottamusta ja tietynlaista vakavuutta; Jocelyn ja Luke valmistautuvat avioliittoon... Eli onhan sitä tavaraa runsaasti, tällä kertaa vain pikemminkin taustalla muistuttelemassa välillä olemassaolostaan. Clare osoittaa jälleen taitonsa tunteiden ja tilanteiden kuvaajana. Myötätunnon kokemiselta on oikeastaan mahdotonta välttyä.

Taikuus saa tämänkin osan myötä uusia merkityksiä ja käsitys varjometsästäjien maailman mahdollisuuksista laajenee. Claren tapa kuvata taikuutta ja sen käyttöä on jollakin tavalla hyvin visuaalinen, mikä vahvistaa omalla tavallaan taikuuden voimaa, tuo sen jollain lailla lähemmäksi fyysistä maailmaa. Ihailen fantasiakirjailijoiden luovuutta, eikä Clare ole tässä poikkeus. 

Niin kuin aina hyvien kirjojen kohdalla, tästäkin tekstistä jää pois paljon mainitsemisen arvoista. Voisin kirjoittaa henkilöistä, teemoista, kielestä ja juonellisesta rakenteesta vaikka kuinka pitkästi, mutta johonkin on aina pysädyttävä. Loppukaneetiksi: Cassandra Clare on vakuuttanut minut. Minulla oli jossain vaiheessa epäilykseni koko sarjan ja kirjailijan suhteen, mutta ne ovat viimeistään nyt hävinneet. Tähän fantasiamaailmaan kannattaa tutustua läpikotaisin, vaikka alkumatka olisikin kivikkoinen. Päätösosaan tartun heti, kun uskallan.

4,5/5

Kuukausi kansissa(2/2016): Kilpailua ajan kanssa

Helmikuu oli hieno kuukausi kaiken muun paitsi lukemisen kannalta. Menemistä ja tekemistä oli melkein hengästymiseen asti, minkä vuoksi lukeminen unohtui kerta kaikkiaan. Toinen lukemista hidastanut tekijä on luettavana olevien kirjojen haastavuus. Yksikään niistä ei ole kovin nopealukuinen, lyhyt tai kevyt, joten ajauduin väistämättä lievään tyveneen. Mutta ei tässä valittaa voi, sillä elämäni yllä paistaa nyt aurinko harvinaisen kirkkaasti ;) Palaan tähän vähän myöhemmin toisessa postauksessa.

Bloggaamisenkin kanssa oli vähän vaikeuksia. En saanut kirjoitettua joitakin arvioita vaikka kuinka yritin käännellä sanoja eri järjestykseen. Kun ei lähde niin ei lähde. Mutta ne tekstit, jotka julkaisin ovat hyviä ja erityisesti yksi herätti paljon hyvää keskustelua. Kirjoitin pienen pohdinnan kirjablogien merkityksestä, minkä seurauksena sain monta uutta seuraajaa ja melkoisen kävijäryntäyksen pelkästään yhden vuorokauden aikana. Täällä on muutenkin käynyt kova vipinä viimeisten kolmen kuukauden aikana. Kiitos, ihanat lukijani! <3 Olen iloisesti yllättynyt tästä kehityksestä.

Ja nyt sitten kuukauden varsinaiseen sisältöön ->

Luetut kirjat:

• Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl

Vain yksi. Ei tämän näin pitänyt mennä! No, huomenna alkaa uusi kuukausi ja voin tehdä parannuksen.

Tekstit:

• Luettavaa ja blogattavaa(2/2016): Uusia sarjoja ja jatko-osia
• Gardens of the moon - Steven Erikson
• Viiden kirjan haaste
• Shatter me - Tahereh Mafi
• Kirjablogien merkityksestä

Ei näistä sen enempää. Lueskelkaa, jos kiinnostaa. Huomisesta alkaen aion kulkea uudella, vähän suuremmalla vaihteella eli kirjoittaa ja lukea enemmän. Turha istuskelu sikseen ja tehoa työskentelyyn!

Minkälainen helmikuu teillä oli?

Shatter me - Tahereh Mafi

Juliette on ollut vankina 264 päivää. Näiden päivien aikana hän ei ole nähnyt päivänvaloa eikä poistunut sellistään kertaakaan. Hänelle ei ole suotu minkäänlaista sosiaalista kontaktia. Hänet on eristetty ympäröivästä todellisuudesta, koska maailman silmissä hän on hirviö. Julietten kosketus tappaa, eikä kukaan tiedä miksi. Kun kaikki tutkimukset osoittautuvat hyödyttömiksi, yhteiskunta alkaa pitää häntä luonnonoikkuna, joka on paras työntää syrjään, pois silmistä ja tietoisuudesta. Juliette jää yksin, eikä tälle yksinäisyydelle ole näkyvissä loppua.

Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, kun Warner, maailmaa hallitsevan sotilaallisen organisaation johtaja ilmoittaa haluvansa Julietten joukkoihinsa. Warner on lumoutunut Julietten kyvystä ja haluaa käyttää sitä oman valtansa kasvattamiseen. Hän tarjoaa Juliettelle ulospääsyä vankeudesta, mutta vapauden hinta on niin hirveä, ettei Juliette halua ottaa sitä vastaan.

Julietten täytyy tehdä valinta: hän voi olla toisen ihmisen ase tai soturi omassa taistelussaan vääryyttä vastaan. Mutta miten hän pääsee irti Warnerin otteesta?

* * *

Shatter Me on hätkähdyttävä trilogian avaus. Aloitin sen lukemisen reilusti viime vuoden puolella, mutta silloin en päässyt alkua pidemmälle. Julietten kärsimys välittyi ensimmäisiltä sivuilta lähtien niin voimakkaasti, että se lamaannutti minut. Hänen elämäntilanteensa epäoikeudenmukaisuus ja julmuus tulivat emotionaalisesti niin lähelle, että en yksinkertaisesti kestänyt lukea enempää. Olin hämmentynyt. Vaikka eläydynkin voimakkaasti lukemaani, aivan näin rajua reaktiota en muista kokeeneeni vuosiin - en ehkä koskaan näin puhtaana. Jätin kirjan sivuun ja odotin, että olisin valmis lukemaan sen.

Uuden tammikuun saavuttua päätin, että on aika ottaa selvää, mitä Juliettelle tapahtuu ja miksi olin tullut sillä tavalla henkisesti taklatuksi. Avasin kirjan uudelleen ja upposin syvälle sen sisälle, tällä kertaa ilman vaikeuksia. Shatter Me täytti minut ja mieleni täydellisesti lukemisen ajaksi sekä tunteilla että uusilla pohdiskelun aiheilla. Tälläkin hetkellä mielessäni on niin paljon mainitsemisen arvoisia asioita, että tiedän ainakin kolmasosan putoavan tekstistä pois. Niitä ei vain saa sanoiksi tällaisessa tekstissä.

Yksi Shatter Men vaikuttavimmista osista on sen kieli. Mafin kirjoitustyyli poikkeaa radikaalisti itse asiassa kaikesta aikasemmin lukemastani. Tekstissä on runsaasti tunteita tiivistäviä kielikuvia, joiden kaltaisia en ole ennen kohdannut. Ne ovat toisaalta hyvin konkreettisia, toisaalta abstrakteja. Yhtä kaikki niissä on jotakin hyvin runnollista ja soljuvaa ja traagista. Osa lauseista on viivattu yli; Juliette ikään kuin korjaa itseään jatkuvasti ja yrittää ajaa tietyt ajatukset pois mielestään. Romaani on kirjoitettu Julietten näkökulmasta yksikön ensimmäisessä persoonassa, mikä vahvistaa näiden lauseiden vaikutusta. Juliette kieltää itseltään tietyt ajatukset, koska ne ovat liian massiivisia, liian merkittviä, liian voimakkaita hänen kannettavakseen. Jotkut ajatukset ovat kiellettyjä, toiset kauhistuttavan surullisia ja loput raadollisen realistisia. Juliette kokee syvää kärsimystä, ja tuo kärsimys on läsnä romaanin kielessä erottamattomana.

Lisäki romaanissa hätkähdyttää maailma, jota tällä ainutlaatuisella kielellä kuvataan. Julietten vankilan ulkopuolella maailma on kuihtunut. Sää on muuttunut peruuttamattomasti ja kaikki meidän maailmamme tuntemat itsestäänselvyydet ovat muuttuneet ylellisyydeksi. Kaduilla ei ole enää turvaa eikä vapautta, lapsilla ei olen vanhempia eikä maailmassa ole järjestystä. The Reestablisment on suurimmaksi osaksi sotilaallinen järjestö, joka on luvannut palauttaa rauhan. Mitä pidemmälle tarinassa edetään sitä selvemmäksi käy, että organisaatiolla on runsaasti omia päämääriä, joilla ei ole mitään tekemistä suurten massojen auttamisen kanssa. Toivon todella, että maailma ei koskaan muutu sellaiseksi kuin se tässä tarinassa on tullut.

Kirjailijan henkilökuvauksessakin on voimaa. Warner on nuori poika, joka kantaa vastuuta Reestablishmentin toiminnasta ja pyrkii suorastaan pakkomielteisesti käännyttämään Julietten puolelleen. Mafi piirtää Warnerin epävakaan ja kieroutuneen persoonallisuuden todella taitavasti ja yksityiskohtaisesti, joten vastenmielisyyden kokemiselta ei voi välttyä. Paljon jää kuitenkin verhon taakse, mikä lisää mielenkiintoa. Kuka Warner aivan pohjimmiltaan on ja mitä hän itse asiassa Juliettesta haluaa? Miten hänestä on kasvanut juuri tällainen, häikäilemätön ja hurja nuori mies, joka on sokea oikeastaan kaikelle muulle paitsi itselleen?

Warnerin täydelliseksi vastakohdaksi asettuu Adam, nuori sotilas joka haluaa pelastaa sekä Julietten että itsensä Warnerin hulluudelta. Hän kohtaa Julietten erikoisissa olosuhteissa, mutta koska hän on ainoa ihminen, joka on todella tehnyt niin - kohdannut Julietten sielun - hänestä tulee Julietten kallio. Adamin luonteessa on samankaltaista syvää moraalitajua kuin Juliettella, mutta hän on ennen kaikkea vakaa, vahva ja päämäärätietoinen. Hän näkee Julietten sisälle siihen osaan, joka on aikoja sitten kadonnut Juliettelta itseltään: siihen ihmiseen, joka Juliettesta voi tulla, jos hän ryhtyy tosissaan taistelemaan elämän asettamia kahleita vastaan. En pysty hienoimmillakaan sanoilla selittämään, millä tavalla heidän suhteensa etenee ja kuinka kauniita sävyjä siinä on. Kuinka voimakkaita tunteita he kokevat toistensa läsnäollessa, kuinka hengästyttävän kauniita hetkiä heillä on. Pidätin ihan oikeasti hengitystäni tiettyjä kohtia lukiessani. Esimerkiksi se, millä tavalla yhden kosketuksen merkitys avautuu tällaisessa kontekstissa on todella vaikuttavaa.

Kaikkein eniten koskettaa kuitenkin Juliette itse. Hän on herkkä persoona, joka haluaisi syleillä koko maailmaa sekä käsillään että sydämellään. Hänessä on valtavasti lämpöä ja viatonta halua auttaa toisia. Hänen mielensisäistä maailmaansa hallittsevat epävarmuus ja tappavan kyvyn synnyttämä itseinho. Juliette haluaisi epätoivoisesti tehdä jotakin elämänsä ja maailman eteen, mutta ei näe mssään mahdollisuutta siihen. Hän on kauhuissaan omien käsiensä voimasta ja pelkää, ettei voi koskaan luoda kestäviä ihmissuhteita. Hänen pelkonsa on varsin ymmärrettävä, sillä hän on joutunut jo näkemään kosketuksensa seuraukset. Nuo muistot piinaavat Juliettea herkeämättä ja tekevät hänestä hirvittävän hauraan. Menee pitkään ennen kuin hän alkaa uskoa parempaan tulevaisuuteen ja siihen, että hänen kyvyllään voi olla muukin kuin tuhoava tarkoitus. Että elämä voi vielä muuttua hyväksi, onnelliseksi. Sydämeni särkyi tuhanneksi palaseksi Julietten tuskan vuoksi. Sen suunnattoman vääryyden vuoksi, jota hän on joutunut elämänsä aikana kokemaan. Kuinka kovasti toivonkaan, että tilanne on trilogian lopussa parempi. Paljon parempi.

Ainoat puutteet tai viat, jotka jäivät kaivelemaan ovat häviävän pieniä kaiken hyvän rinnalla. Juonellisesti Shatter Me on alusta lähtien oikein hyvä. Ainoastaan alkupuolella keskitytään ehkä hiukan liikaa Julietten vaikeisiin tunteisiin tapahtumien varsinaisen edistämisen sijaan. Mutta sitten, kun tapahtumvat käynnistyvät, ne vyöryvät eteenpäin kuin luotijuna. Toinen pieni ongelma liittyy uskottavuuteen. Kukaan, joka ei ole ikinä elämässään käsitellyt tuliasetta ei voi suhtautua aseisiin niin luontevasti kuin tässä annetaan ymmärtää. Puhumattakaan siitä että Julietten kaltainen vähäisen ravinnon heikentämä, pelokas teini-ikäinen tyttö pystyy ampumaan niin nopeasti niin hyvin, että saa toivottua tulosta aikaiseksi. Mutta tämä on vain pieni tekninen yksityiskohta, jolla ei ole sen syvempää merkitystä. Temaattisella tasolla Shatter Me on todella korkeatasoinen young adult -romaani, joka nimensä mukaisesti murskaa lukijan sydämen. Se valloittaa, murskaa ja lopuksi kokoaa osittain uudelleeen. Suosittelen ottamaan tästä omin silmin selvää, kokemaan sen itse - ja varautumaan syvään emotionaaliseen kaaokseen.

4,5/5

Gardens of the moon - Steven Erikson

Tästä kuvasta tuli jostain syystä 
huonolaatuinen. No, ei ole
itse painoksenkaan
kunnossa kehumista
kaiken sen kuljettelun
jälkeen...

En ole aikoihin lukenut kirjaa, josta olisi yhtä vaikea kirjoittaa arvio kuin tästä. Gardens of the moon osoittautui viime vuonna todelliseksi haasteeksi valtavan runsaan sisältönsä vuoksi. Henkilöitä on valtavasti, tapahtumia vielä enemmän ja tärkeitä yksityiskohtia mereksi asti. Lukeminen kesti pidempään kuin olisin ikinä osannut odottaa, mutta kun lopulta pääsin tarinaan kiinni, se imaisi sisäänsä ja hämmästytti kerta toisensa jälkeen. Juonesta tuntuu olevan mahdotonta saada aikaiseksi järkevää kuvausta, mutta aion silti yrittää. Tämä kirja ansaitsee sen.

Tapahtumat sijoittuvat Malazanin imperiumiin, joka elää totaalisen kaaoksen vallassa. Sota, kansojen väliset erimielisyydet ja jatkuvat levottomuudet ovat rikkoneet imperiumin tasapainon, eikä kuohunnalle näy loppua. Keisarinna Laseen tavoittelee nyt Darujhistania, viimeistä kaupunkia, joka on vapaa hänen vallastaan. Kaupungin asukkaat aikovat kuitenkin taistella viimeiseen asti kotinsa ja kulttuurinsa puolesta. Taisteluun sotkeutuu lopulta sekalainen joukko henkilöitä: velhoja, noitia, salamurhaajia, yksi alkemisti, yksi nuori varas, ryhmä sotilaita ja erään pelätyn ja ihaillun paranormaalin kansan johtaja. Eikä pidä tietenkään unohtaa jumalien kaltaisia olentoja, jotka pitävät imperiumia silmällä omista rinnakkaisista ulottuvuuksistaan käsin. Kesti kauan ennen kuin kävi selväksi, millä tavalla kaikki nämä henkilöt ovat osallisia viimeisen vapaan kaupungin kohtaloon, mutta loppujen lopuksi Erikson sitoo tapahtumat ja juonikuviot yhteen hienosti. En vieläkään ymmärrä, miten hän on pystynyt pitämään kaikki langat käsissään kirjoittaessaan tätä kirjaa. Maailma on laaja kertaa 100, monimuotoinen kertaa 1000. 

Niin kuin arvata saattaa, romaanissa seurataan useita juonikaaria. Joukossa on sekä useita yksilön kehitystä käsitteleviä sivujuonia että esimerkiksi ystävysten ja perheenjäsenten suhteiden kiemuroita. Erikson käsittelee henkilöiden kautta muunmuassa petosta, uskollisuutta, mielen häiriintymistä, suuruudenhulluutta, kostoa ja monia eettisiä kysymyksiä. Kirjailija ei ole luonut yhtä päähenkilöä vaan laajan joukon erilaisia, merkittäviä henkilöitä jotka ajautuvat montien mutkien kautta samaan taisteluun mielekkään elämän ja totuuden puolesta. Heitä yhdistää jonkinlainen lainsuojtattomuus tai yhteiskunnan marginaaliryhmiin kuuluminen, mutta muuten ketään heistä ei oikeastaan voi verrata toiseen. Romaanin lähestymistapa on poikkeuksellinen myös siinä, että lukija paiskataan sodan kaaoksen keskelle fantasiamaailmaan, joka sisältää runsaasti ennestään tuntemattomia elementtejä. Lukijalle ei selosteta maailman historiaa tai sääntöjä vaan ne hahmottuvat tarinan mukana, pala palalta, välillä jopa huomaamatta. Varsinaista fantasiakirjallisuudelle tavanomaista pohjustusta ei rakenneta vaan epäselvät asiat selviävät kun selviävät, täysin omaan tahtiinsa kaiken muun sivussa. Tästä huolimatta tekstissä vilisee niin paljon yksityiskohtia, että en usko muistavani enää lähellekään kaikkea tärkeää.

Myös taikuus painii Eriksonin esikoisromaanissa omassa sarjassaan. Luulen, että paras tapa selvittää, miten se toimii, on lukea kirja itse. Olen kuluttanut tunnin toisensa jälkeen sen pohtimiseen ja pyöritettelmiseen edestakaisin. Olen ymmärtänyt ainakin sen verran, että jokaisella taikuuden käyttäjällä on oma 'warren', eräänlainen tila, käytävä tai suoni, jonka kautta/sisällä he käyttävät voimiaan. Tämä portti tai suoni tai miksi ikinä tätä ominaisuutta kutsutaankaan, täytyy ensin avata ennen kuin taikuus virtaa henkilöstä ulospäin ja on tämän käytettävissä. Näiden käytävien avulla on myös mahdollista matkustaa eri ulottuvuuksien välillä siirtymättä fyysisesti 'maallisesta' maailmasta mihinkään. Taikuuden mahdollisuuksien ja vaikutuksien kuvaukset ovat näyttäviä ja usein hengästyttäviä, sillä ne vaativat valtavasti keskittymistä. En edes yritä selittää, mitä kaikkea muuta tämän systeemin ympärille kiertyy; se on yksinkertaisesti liian monimutkaista tässä yhteydessä kuvailtavaksi. En edes usko ymmärtäväni tässä vaiheessa murto-osaa enempää. Sarja jatkuu vielä yhdeksän mielettömän pitkän osan (pisin on muistaakseni lähes 1300-sivuinen) verran, ja on selvää, että tämä ensimmäinen romaani vasta raapaisee maailman pintaa. 

Gardens of the moon on haastava kirja myös kielen tasolla. Jouduin tarttumaan sitä lukiessa sanakirjaan useammin kuin aikaisemmin lukemieni englanninkielisten romaanien kohdalla yhteensä. Kirjailija on kanadalainen, mikä voisi osittain selittää tuntemattomien sanojen määrää. Mutta vielä enemmän on kyse kuvailevan, ajoittain jopa runollisen kielen yhdistymisestä vaihteleviin lauserakenteiin. Eriksonin tyylissä on epäilemättä jotain omaa, jotain erilaista ja uutta.

Minulla oli ainoastaan yksi todellinen ongelma tämän teoksen kanssa. Se on aluksi melko sekava, sillä tapahtumapaikat ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan. Ihan aina en ollut varma, mitä oikein tapahtuu ja kenen näkökulmasta ja liikutaanko nykyhetkessä vai menneisyydessä. Tämän sekavuuden ei kuitenkaan kannata antaa häiritä liikaa, sillä kun se loppuu, lukukokemus muuttuu huomattavasti paremmaksi ja tarjoaa todella paljon monenlaisille lukijoille. Suosittelen tämän sarjan lukemista erityisesti eeppisen fantasian faneille, jotka haluavat lukea jotain erittäin kunnianhimoista, vielä eeppisempää ja melkein loputonta. Kannattaa antaa Malazanille mahdollisuus, mutta jos fantasia on vieras genre, ei kannata missään tapauksessa aloittaa tästä. Jos kokenut fantasian lukija menee päästään pyörälle, niin ummikolla ei varmaan kestäisi ruuvit paikallaan lainkaan.

4/5

Kuukausi kansissa(1/2016): Sosiaalisuuden tammikuu

Uuden vuoden ensimmäinen kuukausi toi mukanaan paljon hienoja hetkiä, kaiken kaikkiaan hienoja päiviä. Niin kuin otsikon perusteella voi päätellä, sosiaalinen kukoisti tammikuussa. Sosiaalinen elämä lähti itse asiassa niin vauhdikkaasti käyntiin, etten lopulta muistanut lukea ihan niin paljon kuin aioin. Hyviä kirjoja oli pöydällä vino pino, mutta unohdin kerta kaikkiaan. Tämä ei kyllä ollut yhtään huono juttu, sillä kaipasin juuri tällaista eloisaa aloitusta uuteen vuoteen. Ystävät on ihan totta parasta ihmisen elämässä.

Sosialisoituminen oli läsnä myös blogimaailmassa. Aloin pitkästä aikaa jättää jälkeeni kommentteja erilaisiin blogeihin. Aion jatkaa samalla linjalla helmikuussakin, sillä jaetut ajatukset ovat parhaita ajatuksia. Muutama sana voi antaa toiselle ihmiselle valtavasti, ja siksi tavoitteeni on avata suuni aina, kun minulla on jotain hyvää ja rakentavaa sanottavaa. 

Kaikenlaisista tapaamisista ja juhlimisista johtuen en kirjoittanut ihan niin paljon kuin aioin, mutta olen joka tapauksessa todella tyytyväinen vuoden ensimmäiseen kuukauteen. Blogielämä käynnistyi hyvin ja sen perusteella uskallan odottaa hyviä tulevia kuukausia. Jos haluat vielä vilkaista, mitä aioinkaan tehdä tammikuussa, näet sen täältä.

Sitten varsinaiseen tammikuun kulkuun...

Luetut kirjat

1. Post mortem - Patricia Cornwell (arvio julkaistu)
2. A Shade of Vampire - Bella Forrest (arvio tulossa)
3. Shatter me - Tahereh Mafi (arvio tulossa)

Kaikki kolme kirjaa ovat hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Post Mortem on vahvaa rikoskirjallisuutta, A Shade of Vampire täysin keskeneräistä vampyyrifiktiota ja Shatter me dystopian ja perinteisen scifin sekoitusta ja samanaikaisesti totaalista tunteiden vuoristorataa alusta loppuun. Ainut yhdistävä tekijä näiden romaanien välillä on se, että ne ovat kaikki naiskirjailijoiden kirjoittamia. Tarkempia pohditoja saatte lukea sitten arvioista, kunhan sinne asti pääsen.

Arviot

• Spirit bound - Richelle Mead
• Post mortem - Patricia Cornwell

Kirjoitin tammikuussa vain kaksi kirja-arviota. Ohhoh. No, onpahan kirjoitettavaa helmikuussa.

Muut tekstit

• Kirjavuosi 2015: Ajatuksia ja tuntemuksia
• Bookish Bingo Challenge 2016
• Joululoman kirjahankinnat

Listalla on aika perinteisiä tammikuun tekstejä: viime vuoden lukukokemuksia, haasteisiin ilmoittautumista ja lomalla ostettujen kirjojen esittelyä. Romaanihenkilöiden jäljillä -teksteistä päätin toistaiseksi luopua, sillä jostain syystä en saa niitä kirjoitettua vaikka minulla on niitä varten valmis idea. Katsotaan, jos tulevina kuukausina pääsen niihin kiinni.

Mitä teidän tammikuunne piti sisällään? Mitä kuuluu kirjalliselle rintamalle? Entä yleensä elämään?

Kirjavuosi 2015: Ajatuksia ja tuntemuksia

Vuosi 2015 oli lukemisen kannalta sekä hyvä että huono. Hyvä siksi, että lähes kaikki lukemani kirjat olivat hyviä tai todella hyviä. Huono siksi, että arki tuli turhan monta kertaa väliin ja tuhosi lukurytmini -> luin lopulta huomattavasti vähemmän kuin oli tarkoitus. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että luin enimmäkseen omia kirjoja. Kirjastossa en pahemmin edes käynyt, jotta vastaan ei tulisi liikaa houkutuksia.

Seuraavaksi vähän tarkempia ajatuksia kustakin lukemastani kirjasta, alkaen huonnoimmasta. Kirjojen nimiä klikkaamalla pääsee lukemaan, mitä olen ajatellut kirjoista lukemisen jälkeen. Jos kirjan nimen perässä on tähti, en ole vielä kirjoittanut siitä blogiarviota.

18. Tulimeri - Margaret Weis & Tracy Hickman

Vaikka Tulimeri ei ollutkaan kovin hyvä lukukokemus, en kadu sen lukemista tai sarjan aloittamista. Valitisin tämän sarjan sattumanvaraisesti tehdäkseni tutkimusmatkaa hiukan vanhempaan fantasiakirjallisuuteen. Tämä on sellaista aivot narikkaan -tavaraa, joka sopii välipalaksi vaativampien teosten lomaan. Aion lukea sarjan loppuun asti, mutta todennäköisesti pääsen seuraavan osan pariin vasta kesän tienoilla.

17. Salaseura - Michael Dibdin

Salaseura on keskiverto rikosromaani, joka herätti mielenkiintoni Dibdinin muita teoksia kohtaan. Ei huono, mutta ei mullistavakaan. Jotain erilaista tässä kuitenkin oli, ja siksi aion lukea koko sarjan jossain vaiheessa. Ehkä yhden kirjan vuodessa.

16. The Monster within - Kelly Hashway*

Rakastan Hashwayn Touch of Death -trilogiaa ja odotin innolla tätäkin kirjaa. Kirjailija on pyrkinyt nopeaan ja vetävään lukukokemukseen, mutta minun makuuni mentiin liian nopeasti eteenpäin. Henkilöihin ei ehdi syntyä kunnollista tunnesidettä kun kaikki on hetkessä ohi. Kaikki tapahtumat eivät ole oikein uskottavia eikä... En tiedä, jotenkin tämä ei vain kolahtanut niin paljon kuin toivoin.

15. Spirit Bound - Richelle Mead*

Tuntuu vähän hassulta puhua sarjan viidennestä osasta ennen kolmatta ja neljättä, mutta minkäs teet kun ne ovat parempia kuin tämä.

Spirit Boundia vaivaa ajoittainen uskottavuusongelma, jonka vuoksi se ei täysin vakuuttanut minua. Lukukokemus oli myös hämmentävä, sillä juonellinen sisältö rikkoi odotuksiani. Jotkut tapahtumat olivat hasussa järjestyksessä ja joidenkin merkitystä ei tiedostettu riittävästi.

Spirit Bound tarjoaa kuitenkin jännitystä ja asettaa odotuksia viimeistä osaa kohtaan. Vampyyrien yhteisössä tapahtuu jälleen uusia käänteitä ja mullistuksia, joiden seurauksista toivon kuulevani sarjan viimeisessä osassa. Eli ei tämä mikään turha osa ole!

14. Shadow Kiss - Richelle Mead

Tämä osa puolestaan on sellainen sekametelisoppa, että välillä vähän nauratti. Tai hymyilytti. Paljon henkilöitä ja juonikuvioita. Ei täydellinen, mutta sen parissa kuitenkin viihtyy niin hyvin että lukeminen ei muutu turhauttavaksi. Parasta romaanissa on sen loppu, joka lähes pudotti minut tuolilta. Silloin ajattelin, että tämä sarja ei voi mitenkään päättyä hyvin.

13. Blood Promise - Richelle Mead

Blood Promise sykähdytti minua tunnetasolla enemmän kuin sarjan aikaisemmat osat. Rose joutuu kohtaamaan muistoja, joista muodostuu raskas taakka. Mead on sisällyttänyt tähän paljon menetyksen tuskaa ja pohdintaa lupausten pitämisestä. Juoni on tässä osassa kaikkein tasaisin ja hidastempoisin. Myös uusi miljöö virkistää.

12. Teemestarin kirja - Emmi Itäranta*

Päällimmäisenä mieleen jäi utuinen tunnelma, joka kantoi tarinaa lähes loppuun asti. Kieli on kaunista, runollista, ehdottomasti ainutlaatuista. Dystopinen maisema on karu ja surullinen, mutta juonellinen ote lässähtää loppua kohden. Hehkutuksen perusteella olisi voinut odottaa enemmänkin. Tämä on hieno teos, mutta minä jäin kaipaamaan enemmän tapahtumia ja liikettä.

11. Prince of Thorns - Mark Lawrence

Prince of Thorns kuuluu vuoden erottuvimpiin lukukokemuksiin. Lawrence lähestyy fantasiaa omalla uniikilla tavallaan ja on onnistunut luomaan todella hätkähdyttävän päähenkilön. Odotan trilogialta paljon ja toivon pääseväni jatko-osien pariin kevään aikana.

10. City of Fallen Angels - Cassandra Clare

Tunteita, tunteita, tunteita. Niitä Clare todella osaa kuvailla. Tässä on myös uudenlaista synkkyyttä ja vakavuutta, jotka kumpikin tekivät minuun vaikutuksen. Sarjan henkilöistä on tullut minulle rakkaita ja maailma on todella kiinnostava.

9. Gardens of the moon - Steven Erikson*

Olen vieläkin ihmeissäni siitä, mitä tulin lukeneeksi. Paljon tätä kunnianhimoisemmaksi fantasiakirjallisuus ei voi muuttua! Vuoden haastavin lukuprojekti, joka todella kannatti. Tarkoitus on kirjoitella tästäkin kirjasta ihan lähiaikoina.

8. City of Lost souls - Cassandra Clare*

Luin tämän loppuun vasta muutama päivä sitten, minkä takia en osaa vielä sanoa oikein mitään. Ajatukseni juoksevat suunnasta toiseen. Kaunis ja kauhistuttava kirja samanaikaisesti. Nyt vasta tajuan kunnolla, kuinka paljon välitän näistä henkilöistä ja kuinka paljon nautin Claren tyylistä. Voimakasta, vaikuttavaa kieltä... Pelottaa jo, mitä viimeinen osa tuo tullessaan. Itkenköhän itseni sekopäiseksi??

Onnellista on se, ettei minun tarvitse vielä hyvästellä varjometsästäjiä kokonaan. Kirjailijalta on tulossa vielä useita uusia samaan maailmaan sijoittuvia teoksia, jee! <3

7. Beautiful Creatures - Kami Garcia & Margaret Stohl

Luin tämän uudelleen, koska ensimmäisestä lukukerrasta on jo pitkä aika ja yksityiskohdat hämärtyneet mieleni sopukoissa. Muistin pitäneeni kirjasta todella paljon, mutta jos olisin muistanut sen olevan näin hyvä, olisin tarttunut sarjaan uudelleen jo ajat sitten! Upposin täysin synkkään, pahaenteiseen tunnelmaan ja päähenkilöiden väliseen upeaan rakkauteen. Olen lumoutunut maailmasta, jonka Beautiful Creatures esittelee. Seuraava osa on jo aloitettu, ja lukemani perusteella se on vielä parempi kuin ensimmäinen.

6. Viattomien veljeskunta - Jean Cristophe Grange

Jos haluat kauhistua perinpohjaisesti, valitse tämä kirja. Ei minulla muuta. Arvio kertoo olennaisimmat ajatukseni paremmin kuin osaan tähän kirjoittaa.

5. Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini*

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kyseessä on mielettömän upea romaani. Lukekaa ihmiset tämä, jos ette ole vielä sitä tehneet!

4. Narrin palvelija - Robin Hobb*

Robin Hobb on jo vuosia kuulunut lempikirjailijoihini, eikä tälle rakkaudelle näy loppua. Toivon tänä vuonna pääseväni eteenpäin hänen tuotannossaan. Hobbin teoksia suosittelen kaikille fantasian ystäville. Jos ei ole lukenut fantasiaa juurikaan, niin kannattaa kokeilla Hobbin Näkijän taru -trilogiaa. Voisin vannoa, että perinteisyydestään huolimatta trilogia onnistuu rikkomaan useita stereotypioita.

3. City of glass - Cassandra Clare

Ennen tämän kolmannen osan lukemista en pitänyt itseäni lainkaan Clare-fanina, mutta kun tartuin tähän, kaikki muuttui. Lumoava, ihana, kaunis jatko-osa. Kannattaa tarttua sarjaan jo ihan vain tämän kirjan takia!

2. Minä tapan - Giorgio Falletti*

Rikosromaanien timantti. Nimi kiinnitti huomioni kirjastossa ja kun lopulta sain tämän alulle, olin heti koukussa. Karmiva, piinaavan jännittävä ja psykologisesti mielenkiintoinen sarjamurhaaja-jahti, jota suosittelen kaikille genrestä pitäville! Enköhän tästäkin kirjoita blogiarvion joskus.

1. Crown of midnight - Sarah J. Maas

Tänä vuonna kävi niin hassusti, että luin parhaan kirjan ensimmäisenä. Sydämeni pakahtui ensin onnesta ja särkyi sitten tuhansiksi palasiksi. Maailma, kieli, henkilöt, juoni, rakastan niitä kaikkia täydestä sydämestäni. Jos seuraava osa tarjoaa samanlaisen tunnemyrskyn, niin olen varmaan aivan raunioina, ennen kuin sarja loppuu. Näiden kokemusten takia kannattaa lukea!