Mitä luen nyt 2/2023: Vanhaa ja uutta

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti, mikä näkyy siinä, että lukusuunnitelmani eivät ole aivan toteutuneet. Tammikuun alku on kuitenkin ollut lukemisenkin osalta parempi kuin yleensä, joten olen ihan tyytyväinen. Aloitan tämän päivityksen niistä kirjoista, jotka olivat ensimmäisellä listalla ja jatkan niistä uusiin kirjoihin.

Painetut kirjat vuoden ensimmäisellä listalla

1. Perillä - Ally Condie

Aloitin tämän ensimmäisenä, mutta en ole kiirehtinyt lukemista. Alku vaikuttaa kiinnostavalta, sillä tarinamaailmasta saadaan heti uutta tietoa ja mukaan tulee keskeisen henkilön näkökulma. Olen nyt sivulla 45 ja jatkan lukemista hiljalleen. 

2. Miesten syvimmät salaisuudet - Mohamed Mbougar Sarr

Tämä romaani lumosi minut välittömästi. Pääsin sivulle 82 ennen kuin minun oli pakko palauttaa kirja kirjastoon. Tauko harmittaa, sillä romaanin alku on aivan huikea. Laitoin kirjan heti uudelleen varaukseen, jotta pääsen mahdollisimman pian jatkamaan. Varausjono on onneksi melko lyhyt.

3. Krysa - Sami Tissari

Laina-aika on niin lyhyt, että päätin palauttaa tämän suosiolla kirjastoon ja laittaa uudelleen varaukseen. Toivottavasti aikatauluni antaa paremmin myöten toisella yrittämällä.

Äänikirjat ensimmäiseltä listalta

1. Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta - Ville-Juhani Sutinen

Kuuntelin tämän ensimmäisenä loppuun. Myös lopussa fiilikseni jäivät kaksijakoisiksi: teoksessa on paljon asioita, joista pidän (esimerkiksi kuvaukset siitä, miltä tuntuu lukea kirjaa matkalla), mutta jotain jää puuttumaan. Kirjoitan ajatuksistani enemmän myöhemmin, mutta tähtiä antaisin 3,5/5.

2. Kadonneet jäljet (David Raker #2) - Tim Weaver

Myös tämän kuuntelin nopeasti loppuun. Weaverin dekkarit kertovat kadonneita henkilöitä etsivästä David Rakerista ja ovat varsin helppoa ja nopeaa kuunneltavaa. Juoni on paikoin hiukan sekava, ja kerronnassa on erikoinen epätodellinen tunnelma. Lisäksi kirjoitustyyli on enemmän kertova kuin kuvaileva, mikä välillä häiritsee. Tähditys näillä näkymin: 3 tai 3,5/5.

3. Peilimies (Joona Linna #8) - Lars Kepler

Jatkoin tämän kuuntelemista, mutta en päässyt kovin pitkälle. Tapahtumat ovat rankkoja niin kuin muissakin sarjan osissa, ja fiilikseni ei ehkä ole juuri nyt oikea tälle. Tavoitteeni on kuitenkin kuunnella kirja loppuun tammikuun aikana.

Uudet painetut kirjat

1. Poison Study (Chronicles of Ixia #1) - Maria V. Snyder

Chronicles of Ixia koostuu kolmesta trilogiasta, joista ensimmäisen olen lukenut kerran useita vuosia sitten. Pidin siitä silloin todella paljon, mutta kirjoitin arvion vain ensimmäisestä osasta. Tänä vuonna haaveeni olisi lukea kaikki kolme trilogiaa ja myös kirjoittaa niistä blogissa. Aloitin Poiston Studyn uudelleen lukemisen viime vuonna, mutta kiireet veivät ajatukseni muualle. Nyt nostin sen tärkeysjärjestyksessä korkealle, jotta pääsen alkuun projektin kanssa. Tällä hetkellä olen sivulla 48.

2. Mitä enemmän verta - Stephen King

Myös Kingiä olen halunnut lukea enemmän jo pitkään. Syksyllä sain tämän tarinakokoelman syntymäpäivälahjaksi ja myös aloitin lukemisen. Ensimmäinen tarina, Herra Harriganin puhelin, on ollut kiinnostava ja viihdyttävä tähän saakka. King on taitava kirjoittamaan lapsen näkökulmasta ja löytämään erikoisuuksia asioista, jotka ovat nykyihmiselle arkipäiväisiä. Olen tällä hetkellä sivulla 77 ja toivon pääseväni ensimmäisen tarinan loppuun ennen kuukauden vaihtumista.

3. The Invisible Life of Addie Larue - V.E. Schwab

Eräs lukuhaaste antoi minulle hyvän tilaisuuden lukea tämän fantasiaromaanin. V.E. Schwabin tuotanto on kiinnostanut minua todella pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea mitään hänen kirjoistaan. Palaan tähän lukuhaasteeseen myöhemmin.

Uudet äänikirjat

1. Viimeinen toivomus (Noituri #0.5) - Andrzej Sapkowski

Myös Noituri-sarjan ensimmäinen novellikokoelma on kesken viime vuodelta. Aloitin kirjan kuuntelemisen todennäköisesti huonolla hetkellä, sillä jumituin sen kanssa pitkäksi aikaa paikalleen. Viime viikolla jatkoin kuuntelemista, ja nyt olen päässyt jo yli puolenvälin. Tavoitteeni on kuunnella tämä loppuun noin viikossa.

2. Poispyyhkäisty (David Raker #3) - Tim Weaver

Vaikka Weaverin sarja ei pääse suosikkieni listalle, jotain koukuttavaa siinä on. Olen kuunnellut jo reilusti yli puolet kolmannesta osasta, ja todennäköisesti pääsen loppuun muutaman päivän sisällä.

3. Andalusialainen ystävä - Alexander Söderberg

Jos ehdin, aloitan tämän trillerin vielä tammikuussa. Kirja on yksi "Kuinka hyvin tunnen kirjallisuusmakuni?"-haasteen listan kirjoista ja vaikuttaa sopivalta tähän ajankohtaan. Samalla saisin jo hiukan edistettyä tätä lukuhaastetta.

***

Mitä sinä olet lukenut tammikuussa?

Mitä luen nyt 1/2023: Vuoden ensimmäiset kirjat

Käynnistän uuden vuoden perinteisen lukulistan sijaan hiukan erilaisella kirjalistalla. Pidän lukulistojen tekemisestä, mutta en usein noudata niitä. Haluan rikkoa tämän kaavan, joten lähestyn lukulistoja tänä vuonna toisesta näkökulmasta. Olen tehnyt joskus aikaisemminkin päivityksiä ajatuksella "mitä luen nyt", ja päätin kokeilla tätä konseptia uudelleen. 

Tavoitteeni on käyttää näitä postauksia lukupäiväkirjamaisesti, eli kirjata säännöllisesti ylös mitä luen/kuuntelen, miten kunkin kirjan lukeminen/kuunteleminen on edennyt ja mitkä kirjat olen aloittanut edellisen postauksen jälkeen. Kirjoitan myös ajatuksista, joita kirjat herättävät lukemisen/kuuntelemisen aikana siten, että en paljasta kirjoista liikaa. 

Listasin tähän ensimmäiseen postaukseen kirjat, joita luen/kuuntelen ensisijaisesti seuraavan kahden viikon aikana. Fyysisistä kirjoista kaksi ensimmäistä ovat kirjastosta lainattuja ja jo varauksessa, joten ne pyrin lukemaan melko tiiviillä tahdilla. Kolmannen kanssa saa kulua pidempi aika. Äänikirjat saan todennäköisesti kuunneltua loppuun asti, sillä ne ovat kesken viime vuodelta. Kahden viikon päästä katsotaan, mihin asti olen päässyt.

Fyysiset kirjat

1. Miesten syvimmät salaisuudet - Mohamed Mbougar Sarr

En varmasti ole ainoa, jonka huomion tämä romaani vangitsi viime vuonna. Kirjailija oli minulle tuntematon nimi ennen kuin hänestä jutun Helsingin Sanomista. Kyseinen haastattelu sai minut kuitenkin kiinnostumaan tosissani tästä teoksesta, jonka tarinan ytimessä on kirjallisuuden voima. Varasin romaanin saman tien kirjastosta ja sain sen käsiini sopivasti ennen vuoden vaihtumista. Lukemisen aloitan jossain vaiheessa tänään.

2. Krysa - Sami Tissari

Viime vuoden Finlandia-ehdokkaita tutkiessani kävi välittömästi selväksi, että minun täytyy lukea tämä romaani. Tekoäly, vaihtoehtoinen historia ja Neuvostoliitto, sivilisaation romahdus; paljon muuta minun ei tarvinnut kuulla ennen kuin kiiruhdin tekemään varausta.

3. Perillä - Ally Condie

Luin juuri ennen vuoden loppua Condien dystopiatrilogian toisen osan loppuun ja päätin jatkaa suoraan kolmanteen. Trilogia on ollut tähän asti todella miellyttävä yllätys, jota varmasti ajattelen pitkään lukemisen päätyttyä. YA dystopioissa on jotain, mikä vetoaa minuun, joten ehkä minun ei pitäisi olla niin yllättynyt. Mutta tämän kyseisen trilogian suhteen odotukseni olivat todella matalat sen perusteella, mitä olen kuullut lukijoiden sanovan siitä vuosien varrella. Odotin rakkauskeskeistä ja melko kevyttä teiniseikkailua, mutta sainkin viipyilevää pohdintaa tekstien ja sanojen merkityksestä, valinnanmahdollisuuden merkityksestä identiteetin rakentumisessa ja tiedon rajoittamisen vaikutuksista sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta. Rakkaus on kyllä iso teema trilogiassa, mutta aivan toisella tavalla kuin odotin. Odotan suurella mielenkiinnolla, miten tarina päättyy.

Äänikirjat

1. Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta - Ville-Juhani Sutinen

Kun kirjallisuutta käsittelevä tietoteos voittaa Tieto-Finlandian, minun on tietenkin otettava siitä selvää. Tällä hetkellä minulla on kirjasta noin kolme tuntia kuuntelematta. Fiilikseni ovat toistaiseksi hiukan kaksijakoiset, mutta plussan puolella kuitenkin.

2. Kadonneet jäljet - Tim Weaver

Katoamistapauksia selvittävästä David Rakerista kertovat dekkarit pääsivät kuunneltavaksi viime vuoden lopussa, ja luulisin että kuuntelen koko sarjan tämän vuoden mittaan. Tämä on sarjan toinen osa, josta on tällä hetkellä vajaa neljä tuntia kuuntelematta. Uskon, että viimeistään huomenna tämä teos on kuunneltu loppuun asti.

3. Peilimies - Lars Kepler

Joona Linna -sarja on ehdottomasti yksi trilleri/dekkarigenren helmistä. Kuuntelin vuonna 2021 sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja vuonna 2022 osat 3-7, sekä osan Peilimiehestä eli kahdeksannesta osasta. Tällä hetkellä kuunneltavaa on jäljellä 10,5 tuntia. Olen koko sarjasta itse asiassa niin vaikuttunut, että haluaisin lukea sen painettuna heti kun olen saanut kuuntelukierroksen loppuun ja tehdä siitä jonkinlaisen kirjallisuusanalyysin. Odotan kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin aloitan kyseisen projektin, sillä tulevat kuukaudet ovat todella kiireisiä jo valmiiksi. Mutta kun aikataulu sallii, todennäköisesti toteutan tämän idean.

***

Millä kirjalla sinä aloitat tämän vuoden?

Matched (Matched #1) - Ally Condie

Täyttäessään 17 vuotta Cassia saa tietää, kuka on hänen "Matchinsa" eli henkilö, jonka yhteiskunta on valinnut hänen elämänkumppanikseen. Aluksi Cassia uskoo, että valinta on täydellinen. Ja niin uskovat myös muut hänen ympärillään.

Kun toinen poika herättää Cassian mielenkiinnon, hänen mieleensä alkaa nousta kysymyksiä. Voiko joku ulkopuolinen ja vieras taho päättää hänen puolestaan, mikä on hänelle parasta? Ja jos voi, onko se oikein?

Samaan aikaan, kun hänen tunteensa syvenevät, myös muut elämän osa-alueet alkavat tuntua epävarmoilta. Lopulta Cassian täytyy päättää, selvittääkö hän itse vastaukset kysymyksiinsä vai hyväksyykö hän ne, jotka yhteiskunta haluaa antaa hänelle.

*** 

Odotukseni tätä YA-dystopiaa kohtaan olivat melko matalat: ajattelin, että Matched keskittyisi romantiikkaan ja parisuhteiden muodostamiseen ja että varsinainen dystopia jäisi sivurooliin. Olin osittain oikeassa, mutta tarinaan sisältyy myös runsaasti sisältöä, joka yllätti minut mielenkiintoisuudellaan. En ole pitkään aikaan yllättynyt näin kokonaisvaltaisesti lukemastani, mikä jo yksin varmistaa sen, että kokemus jää mieleeni.

Dystopioissa merkittävässä roolissa ovat kuviteltu maailma ja yhteiskunnalliset kysymykset, joita maailman kautta pohditaan. Matched tarjoaa paljon enemmän kuin odotin, erityisesti yksityiskohtien ja teemojen osalta. Toteutus ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua. Sisältö itse on siis suurimmaksi osaksi mielenkiintoista, mutta sen esitystavassa on useita sudenkuoppia, jotka heikentävät kokonaisuutta.

Niin kuin jo takakansi kertoo, Cassian maailmassa viranomaiset valitsevat elämänkumppanit niille, jotka sellaisen haluavat. Yhteiskunta ei kuitenkaan päätä ainoastaan sitä, kenen kanssa kukakin pariutuu vaan koko parisuhteen kaari on ennalta määritelty, jaettu vaiheisiin ja aikataulutettu yksityiskohtaisesti. Rakkauselämän ympärille on rakennettu kokonainen systeemi, josta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Ennakko-oletukseni vastaisesti tämä osa vallan koneistosta ei ole koko ajan keskiössä, mikä sekä hämmentää että tekee tarinasta paljon kiinnostavamman.

Viranomaisten valta ulottuu laajasti muillekin elämän osa-alueille ja joskus hyvin pieniä yksityiskohtia myöten. Minut yllätti positiivisesti tapa, jolla kirjailija on tehnyt hyvin arkisista asioista vallan välineen. Kuvittele esimerkiksi, että joku päättäisi puolestasi mitä syöt jokaisella ateriallasi ja myös valmistaisi ruuan sinun puolestasi. Aluksi se kuulostaa pikkujutulta, mutta pitkällä aikavälilllä tilanteeseen sisältyy karmeita mahdollisuuksia. Henkilöllä, joka määrittelisi toisen ihmisen saaman ravinnon, olisi mahdollisuus sekä huolehtia hänen terveydestään että tuhota se. Minusta se on pelottava ajatus.

Hallinnan vaikutelma välittyy myös tekstistä itsestään: kielestä ja yleisestä ilmapiiristä. Koko romaanin halki on läsnä hallittu ja hillitty tunnelma, jonka ylläpitäminen vaatii huolellisuutta. Tämä vahvistaa tientylaista karmivaa tunnetta, joka minulla oli oikeastaan koko ajan lukiessani, ja siitä täytyy antaa kirjailijalle kehuja.

Kirjailijan valitsema tapa välittää tarinamaailmaa koskevaa tietoa herättää minussa yhtä voimakkaan turhautumisen tunteen. Joka kerta kun sain palan informaatiota, ilmaan jäi leijumaan kysymys "Mikä tämän merkitys on?". Toisin sanoen sain lukemattomia pieniä palasia, jotka herättivät mielenkiintoni, mutta konteksti jäi hyvin hämäräksi. Sen takia minun oli ikään kuin pakko lukea lisää siinä toivossa, että saisin paremman kokonaiskuvan siitä, minkälaisessa maailmassa liikun. Tällainen kerronnallinen valinta voi olla riski. Tietoa pimittämällä voi luoda jännitteen, joka on onnistuessaan todella koukuttava. Matched menee tässä minun makuuni liian pitkälle, minkä seurauksena kokonaisuudesta tulee sekava. Annetun tiedon merkitys ei valkene kunnolla, koska sitä ei käsitellä kovin syvällisesti.

Minua häiritsi myös konkreettisuuden puute. Romaanissa käy esimerkiksi selvästi ilmi, että ihmiset pelkäävät saavansa vakavan rangaistuksen, jos rikkovat sääntöjä. Sen sijaan missään vaiheessa ei nähdä konkreettisesti, mitä kansalaiselle tapahtuu jos hän syyllistyy johonkin tiettyyn rikkeeseen. Lukija ei siis pääse kiinni siihen, mitä ihmiset varsinaisesti pelkäävät. 

Kolmas asia, joka vaikeuttaa maailman hahmottamista, on melko vähäinen miljöön kuvaus. Olen hyvin visuaalinen lukija, eli kuvittelen kaiken lukemani mielessäni niin kuin se olisi todellista. Jos teksti ei anna minulle tarpeeksi virikkeitä, huomaan sen nopeasti. Tässä tapauksessa ympäristöstä kerrotaan niin vähän yksityiskohtia, ettei se oikein herää eloon.

Mielestäni maailman suhteen tehdyt valinnat vaikuttavat negatiivisesti myös muihin romaanin osa-alueisiin. Tällä tavalla rakentunut maailma tekee esimerkiksi henkilökuvauksesta haastavaa. Henkilöillä ei ole juurikaan tilaisuuksia löytää henkilökohtaisia mielenkiinnonkohteita tai ilmaista itseään; toisin sanoen he elävät olosuhteissa, joissa persoonallisuuden kehitys jää väkisinkin vajaaksi. Siitä huolimatta toivoin, että henkilöistä olisi tullut esiin jotain sellaista, mikä tekee heistä juuri heidät.

Cassian ääni on kyllä selkeä ja johdonmukainen, mutta jää jotenkin pliisuksi. Lisäksi erityisesti romaanin alussa hänestä syntyi melko pinnallinen vaikutelma, sillä hänen ajatuksensa pyörivät ensisijaisesti joko hänen omassa ulkonäössään tai sitten jonkun toisen ulkonäössä. Tilanne onneksi muuttuu tarinan edetessä. 

Cassian lisäksi Ky kehittyy suhteellisen kokonaiseksi henkilöksi, mutta muut pysyvät enimmäkseen joko niminä tai rooleina (esimerkiksi ystävä tai perheenjäsen). Erityisesti Xanderista olisin halunnut saada enemmän irti, etenkin kun hänen ja Cassian välisen suhteen pitäisi olla yhdessä avainasemassa. Minulle siitä jäi kuitenkin kehysmäinen vaikutelma: suhteella on ikään kuin raamit, mutta aika köyhä sisältö. Sama sisällötön vaikutelma syntyy oikeastaan kaikista muista paitsi Cassian ja Kyn suhteesta. Muut Cassian ihmissuhteet ikään kuin ovat vain olemassa eivätkä varsinaisesti kehity mihinkään suuntaan. 

Vaikka Condien lähestymistapa maailmanrakennukseen ei ole kaikin tavoin minulle mieleen, arvostan teemoja, jotka hän nostaa esiin romaanissaan. Yksilön vapauden ja autonomian rajoittaminen ovat yksi keskeinen teema. Viranomaiset esittävät tilanteen tavallisen kansalaisen kannalta parhaana mahdollisena, jopa täydellisenä elämäntapana, mutta kuka sen määrittelee sellaiseksi ja millä perusteella?

Matched sai minut pohtimaan, millä tavalla individualismi näkyy suomalaisessa kulttuurissa ja missä sopivuuden raja sen suhteen kulkee. Mihin asti yksilö saa pitää kiinni oikeuksistaan? Ja toisaalta; missä tilanteessa jollakin ulkopuolisella on lupa ylittää yksilön rajat? Onko olemassa rajojen rikkomisen tapoja, jotka eivät ole hyväksyttäviä missään olosuhteissa? Henkilökohtaisemmalla tasolla Matched herätti minut pohtimaan vapauden merkitystä minulle itselleni ja sitä, miksi ajatus tiettyjen vapauksien menettämisestä on minulle niin kauhistuttava. 

Toinen iso teema on tieto ja sen merkitys ihmisen elämän ja identiteetin kannalta. Hyvin nopeasti käy selväksi, että Cassia tietää hyvin vähän siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän ei oikeastaan tiedä mitään siitä, miten maailma on kehittynyt sellaiseksi kuin se hänen tuntemanaan on, puhumattakaan siitä millaista on joskus ollut. Sekin hatara mielikuva, joka Cassialla on, on toisten ihmisten rakentama. Myös mahdollisuudet hankkia tietoa on rajoitettu lähes minimiin lukuunottamatta tiettyä osaamisaluetta, joka jokaiselle jossain vaiheessa määrätään. On ahdistavaa ajatella, kuinka haavoittuvaisia me olisimme, jos eläisimme Cassian todellisuudessa.

Juoni puolestaan jätti minut kokonaisuutena aika kylmäksi lukuunottamatta muutamaa yllättävää käännettä. Juoni ei ole tylsä, mutta en saanut kiinni sen ytimestä. Ihmissuhteiden kaaria lukuun ottamatta en hahmottanut, mitä kohti tarina on menossa. Lisäksi minua vaivasi tunne, että jotkut asiat tapahtuivat liian sopivalla hetkellä ja liian helposti. Lopussa tämä asia tavallaan selitetään, mutta olisin halunnut enemmän tätä selitystä ennakoivia vihjeitä, jotta se ei olisi vaikuttanut niin laskelmoidulta. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla jatko-osaa, sillä tämä ensimmäinen loppui aika kutkuttavaan asetelmaan. 

Siitä huolimatta että löysin tästä aloitusosasta paljon parannettavaa, olen todella iloinen että tulin lukeneeksi sen ja että omistan myös jatko-osat. On aina mukavaa kun kirja herättää paljon ajatuksia, jotka jäävät mieleen risteilemään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Toivon, että jatko-osa avaa ja syventää niitä aspekteja, jotka jäivät vielä enimmäkseen verhon taakse.

3/5

Marionetti (Fawkes & Baxter #2) - Daniel Cole

Teksti sisältää pieniä juonipaljastuksia.

***

Räsynukke-murhien tutkinnasta on kulunut puolitoista vuotta. Emily Baxter on ottanut vastaan hallinnollisen tehtävän poliisilaitoksella, mutta sen hoitaminen ei oikein innosta häntä.

Baxterin elämä kääntyy kuitenkin jälleen vaaralliseen suuntaan, kun vieras agenttikaksikko vetää hänet mukaansa erikoiseen murhajuttuun. Yhdysvalloissa on tapahtunut rikos, jolla vaikuttaa olevan yhteys Räsynukke-murhiin: samasta paikasta on löydetty kaksi kuollutta, joista toinen on uhri ja toinen tekijä. Toisen rinnassa lukee ihoon viilelty sana "SYÖTTI", toisen rinnassa "NUKKE". Kun samankaltainen rikos tapahtuu myös Britanniassa, panokset nousevat uhkaavaa vauhtia.

***

Marionetti jätti jälkeensä ristiriitaisia ajatuksia. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja edellisestä osasta, mutta myös hämmentäviä piirteitä jotka heikentävät kokonaisuutta. En kuitenkaan varsinaisesti pettynyt lukemaani, vaikka Marionetti ei yltänyt edeltäjänsä tasolle.

Tutkittavat murhat ovat erikoisia ja karmivia, eli samassa linjassa Räsynuken kanssa. Tutkinta ei kuitenkaan saavuta samaa intensiteettiä. Kerronta liikkuu kahden maan välillä, mitä saattaa katkaista jännitteen. Lisäksi murhia tapahtuu todella tiuhaan tahtiin, mikä ei välttämättä ole eduksi juuri tälle tarinalle. Juoni tuntuu kokonaisuutena töksähtelevältä, eikä esimerkiksi henkilöiden välisille hetkille jää kovin paljon tilaa. Tapahtumat saattavat edetä paikoin liiankin nopeasti. Puutteista huolimatta juoni on kiinnostava.

Huumori on yhtä hyvää, ellei jopa parempaa kuin ensimmäisessä osassa. Se luo kontrastia rajujen tapahtumien ja henkilöiden inhimillisten tunteiden välille, ja noudattaa koko ajan hyvää makua. Cole on ehdottamasti yksi taitavimmista huumorin kirjoittajista, joihin olen tähän mennessä tutustunut.

Marionetin päähenkilö on ehdottomasti Baxter, jonka persoonallisuuteen ja elämäntilanteeseen syvennytään perusteellisesti. Baxter yrittää kaikin voimin unohtaa Wolfin ja rakentaa itselleen uutta elämää. Hän on jopa aloittanut seurustelusuhteen, mutta sitoutuminen ja toiseen ihmiseen luottaminen tuottavat hänelle suuria vaikeuksia. Samaan aikaan hänen ystävyytensä Edmundsin kanssa vahvistuu, ja sitä on hienoa seurata. 

Uudet agenttihenkilöt Curtis ja Rouge sen sijaan jäävät pinnallisemmalle tasolle. Rouge kehittyy tapahtumien myötä mielenkiintoisemmaksi ja kokonaisemmaksi henkilöksi, mutta Curtisin voisi poistaa kirjasta helposti ilman, että siitä aiheutuisi haittaa. Henkilökuvauksen taso vanhojen ja uusien henkilöiden välillä on niin selkeästi erilainen, että se häiritsee. Lisäksi Wolfin poissaolo latistaa tunnelmaa, vaikka se onkin edellisen osan tapahtumat huomioon ottaen luonnollinen seuraus.

Huumorin lisäksi tässä romaanissa parasta on teemat, jotka nousevat esiin toisaalta tutkittavista rikoksista että henkiöiden yksityiselämästä. En erittele niitä tarkemmin, sillä ne liittyvät tiiviisti juoneen ja henkilöihin liittyviin paljastuksiin. Kirjailijan kykyä käsitellä teemoja rikostapauksen kautta täytyy kuitenkin kehua, sillä se saa hänet erottumaan massasta. Vaikka teemat jäävät juonen katkonaisuuden ja henkilökuvauksen puutteiden takia hiukan varjoon, pidän myös tätä trilleriä keskivertoa parempana.

3,75/5

Three Dark Crowns (Three Dark Crowns #1) - Kendare Blake

Fennbirnin saarella jokaiseen sukupolveen syntyy tyttökolmoset, joista yksi nousee seuraavaksi valtaistuimelle. Tytöt kilpailevat kruunun lisäksi myös siitä, kenellä on vahvimmat taikavoimat.

Mirabella on elementalisti, joka pystyy nostattamaan myrskyjä sormiaan napsautamalla. Katharine kestää minkä tahansa myrkyn tuntematta kipua. Arsinoe on naturalisti, joka pystyy kasvattamaan kauneimmat ruusut, joita maa päällään kantaa.

Kun tytöt täyttävät 16 vuotta, he aloittavat vuoden kestävän rituaalin, jonka päätteeksi heidän täytyy tappaa toisensa. Se, joka on viimeisenä hengissä, kruunataan kuningattareksi.

***

Kendare Blaken fantasiasarja kiinnitti huomioni jo ensimmäisen osan ilmestymisen aikoihin. Konsepti vaikutti jännittävältä ja keskivertoa synkemmältä. Sitä se myös on,  mutta toteutus jätti minut monella tavalla hämmentyneeksi.

Aloitin lukemisen painetulla kappaleella, jonka olin ostanut jo kauan sitten. Jämähdin kuitenkin alkumetreille, joten löydettyäni koko sarjan Storytelin valikoimasta vaihdoin äänikirjaan. Se oli viisas valinta, sillä muussa tapauksessa olisin todennäköisesti jumittanut kirjan kanssa kuukausikaupalla. Myös äänikirjan kuunteleminen kesti normaalia pidempään, mutta se oli ehdottomasti nopeampi vaihtoehto.

Kerronan rakenne on siinä mielessä epätyypillinen, että lukija pudotetaan suoraan tapahtumien keskelle ilman sen kummempaa pohjustusta. Juonenkulku on yllättävän tasaista dramaattiseen alkuasetelmaan nähden, minkä takia minulla oli vaikeuksia hahmottaa milloin lähestytään jotain tärkeää tapahtumaa tai mitkä tapahtumat ylipäätään ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä. Juoni myös etenee hitaasti, mikä vaikeutti mielenkiinnon ylläpitämistä. Juonen seuraamista hankaloittaa ajoittain myös se, että tapahtumapaikka vaihtuu tiuhaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä välillä vähän erilainen lähestymistapa.

Maailma on minusta todella kiinnostava. Ensinnäkin kyseessä on iso saari, johon mahtuu paljon erilaista luontoa ja muilla tavoilla toisistaan erottuvia paikkoja. Toiseksi se, että saarta hallitsee aina kuningatar, on virkistävää. Ja kolmanneksi täytyy mainita taikasysteemi, joka erottuu selvästi massasta. Elementaalitaikuutta esiintyy fantasiassa paljon, mutta Blaken toteutuksessa on mielenkiintoisia nyansseja. Olisin mielelläni oppinut taikuudesta jo paljon enemmän kuin mihin tässä ensimmäisessä osassa oli tilaa. Pidin myös tavasta, jolla kirjailja käyttää visuaalisuutta hyväkseen. Välillä toivoin vielä enemmän miljöön kuvausta, jotta saaren jokseenkin synkkä sielu olisi päässyt paremmin esiin. 

Henkilöt sen sijaan tuottivat minulle aika ison pettymyksen. Tarinaa kerrotaan jokaisen siskoksen näkökulmasta, mutta heidän persoonallisuutensa eivät erotu kovin paljon toisistaan. Heidän tunteensa ja ajatuksensa tuntuvat toistavan samaa kehää. Lisäksi heiltä puuttuu toimivaltaa suhteessa muihin henkilöihin; suurimman osan ajasta he ovat vankeina poliittisessa pelissä, jota muut heidän ympärillään pyörittävät.

Lisäksi sivuhenkilöitä on minun mielestäni aivan liikaa. Tapahtumat hyppivät kolmen hovin välillä, ja jokaisen päähenkilön lähipiiriin kuuluu useita sivuhenkilöitä, jotka pyrkivät edistämään omaa agendaansa hinnalla millä hyvänsä. Monilla heistä on käytännössä sama rooli, minkä vuoksi he sekoittuvat helposti keskenään. Monet heistä jäävät vain nimiksi paperille, mikä on harmillista. Puolestaan ne sivuhenkilöt, joille muodostuu kokonaisempi persoonallisuus, eivät saa tarpeeksi tilaa kehittyä. Näin ollen en saanut juuri keneenkään toivomaani yhteyttä.

Mielenkiintoisinta henkilöiden välisessä dynamiikassa on se, mitä kukin henkilö tietää ja ei tiedä. Siskokset ovat eläneet lähes koko elämänsä erillään toisistaan, minkä lisäksi heidät on kasvatettu pitämään toisiaan ainoastaan vihollisina. He eivät siis oikeastaan tunne toisiaan lainkaan. Lisäksi heidän lähellään toimivat henkilöt pyrkivät luomaan muulle maailmalle tietynlaisen kuvan siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu ja mitä he esimerkiksi pystyvät voimiensa avulla tekemään. Lukija puolestaan tietää myös sen, mitä heiltä salataan ja mistä heille valehdellaan. Tässä asetelmassa on paljon aineksia mehukkaaseen draamaan, jota toivon jatko-osien tarjoavan. 

Kokonaisuutena juoni, miljöö, henkilöt ja teemat jäävät vielä aika pinnalliselle tasolle. Kaikki ikään kuin vain on olemassa, mutta asioita ei taustoiteta paljonkaan. Henkilöiden henkilökohtaista historiaa ei avata, puhumattakaan suhteista heidän välillään. Taikuuden toimintaan ei syvennytä niin paljon, että kokonaiskuva hahmottuisi. Tälle kaikelle on toki tilaa jatko-osissa, mutta tämä ensimmäinenkin olisi ollut antoisampi kokemus, jos se olisi pohjustanut tulevaa kunnolla. Sen positiiiviset piirteet vangitsivat kuitenkin mielenkiintoni niin, että haluan selvittää, mitä jatko-osilla on tarjottavana. Toivon, että sarja paranee edetessään huomattavasti.

2,75/5

Ennen kuolemaani - S.K.Tremayne

Kate toipuu hiljalleen onnettomuudesta, joka melkein vei hänen henkensä. Häntä vaivaa aivovaurio, jonka vuoksi muistot onnettomuudesta ja sitä edeltävistä tapahtumista ovat pyyhkiytyneet hänen mielestään.

Onnettomuuden vaikutukset näkyvät kuitenkin yhä selvemmin. Katen läheiset käyttäytyvät omituisesti hänen lähellään ja traumaattinen kokemus aiheuttaa ikäviä psykologisia oireita.

Kun Kate saa selville onnettomuuteen liittyviä seikkoja, jotka eivät käy hänen mielestään järkeen, tarve selvittää totuus kasvaa entisestään. Mitä enemmän hän kaivelee tapahtumia, sitä useammin hän joutuu miettimään, voiko hän luottaa läheisiinsä tai edes omaan mieleensä.

***

S.K.Tremaynen kolmas romaani yllätti minut iloisesti, sillä se on huomattavasti parempi oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista kaksi edellistä romaania saivat minulta kritiikkiä. Suosikkien joukkoon Ennen kuolemaani ei yllä, mutta se on kuitenkin kiinnostava, ajatuksia herättävä ja tasapainoinen trilleri, jonka tasoisia toivon lukevani tänä vuonna runsaasti lisää.

Tremaynen henkilökuvaus on kehittynyt paljon. Sekä päähenkilö että sivuhenkilöt ovat kokonaisia, aidon tuntuisia ihmisiä joiden persoonallisuutta kuvataan laajemmin. He ovat myös hyvin tavallisia, minkä ansiosta oikeastaan kuka tahansa voisi kokea sen, mitä he kokevat tapahtumien myötä. Uskon, että moni lukija voi tavalla tai toisella kokea heihin yhteyttä. Heidän reaktionsa tilanteeseen ovat inhimillisiä ja loogisia, eikä draamaa ole kehitelty vain draaman vuoksi.

Lisäksi pidän kovasti siitä, että romaanin naiset eivät alistu aviomiestensä hölmöilyjen edessä vaan vaativat vastauksia ja selityksiä järkähtämättä. He pyrkivät aktiivisesti samaan totuuden selville, vaikka se tarkoittaisi hyvin ikävien asioiden kohtaamista ja hyväksymistä. Tällaisia kuvauksia naisista tarvitaan lisää.

Mieshenkilöissä sen sijaan on joitakin kliseisiä piirteitä, mutta myös heissä on muutakin sisältöä kuin virheet, salaisuudet ja ikävä luonne. Heidän osuuttaan tapahtumien kulussa ei arvaa samantien, mikä ylläpitää jännitystä.

Lapsihenkilöt ja lasten elämään liittyvät ongelmat ovat yksi Tremaynen vakioelementeistä, ja sellainen on läsnä tässäkin trillerissä. En sano tarkalleen, mistä on kyse, jotta jännitys säilyy. Minun täytyy kuitenkin kehua sitä, että kirjailija lähestyy aihetta monipuolisesti ja liittää sen selkeästi ja tiiviisti juoneen. Tapahtumat vaikuttavat Lilan tilanteeseen ja Lilan tilanne vaikuttaa tapahtumiin. Tremayne on mielestäni taitava lapsihenkilöiden kirjoittamisessa niin, että he aidosti vaikuttavat lapsilta ja erottuvat ääniltään aikuisista henkilöistä. Tämä ei ole helppo tehtävä, joten kirjailija ansaitsee kyvystään tunnustusta.

Myös juonen rakenne on huomattavasti tasapainoisempi. Juoni keskittyy Katen onnettomuuteen ja siihen liittyviin kokemuksiin eikä harhaile sivupoluille. Juoni ei laahaa eikä toisaalta etene liian nopeasti tärkeiden kohtien ohi. Itsestäänselvyyksiltä vältytään hyvin, ja loppuratkaisu on sekä yllättävä että ajatuksia herättävä. Vihjeet ovat oikeilla paikoillaan, joten loppuratkaisu käy myös kokonaisuuden kannalta järkeen. Mysteeri on aidosti kinkkinen, sillä missään vaiheessa ei ole ilmiselvää, mitä on tapahtunut ja kenellä on todellisuudessa osuutta Katen onnettomuuteen. Kuka tahansa voisi liittyä tapahtumiin olennaisesti, mutta paljastukset eivät osoita ketään tiettyä henkilöä niin usein, että loppuratkaisun arvaisi liian aikaisin. 

Toinen kirjailijan vakioksi muodostunut tunnusmerkki on miljöön runsas kuvailu. Se toteutuu myös tässä romaanissa hienosti. Nummiseudun karut maisemat luovat tunnelmaa ja korostavat erityisesti niitä tapahtumia, jotka ovat oikeasti aika karmivia. Tapahtumat jakautuvat eri paikkojen välillä tasaisesti, jolloin niillä kaikilla on todellinen rooli tarinassa. Myös seudun vanhat myyttiset uskomukset, rituaalit ja perinteiset elämäntavat tulevat esiin tapahtumien edetessä, mikä lisää romaaniin mielenkiintoisia kulttuurisia kysymyksiä.

Perhe-elämään liittyviä teemoja lähestytään tässä erityisesti siitä näkökulmasta, minkälainen vaikutus vanhemmilla on lapsiinsa: miten erilaiset valinnat muovaat lasten elämää ja käsitystä perheestä, ja miten erilaiset vahingolliset kierteet voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Toisaalta myös parisuhde ja kummankin osapuolen vastuu teoistaan nousee tärkeäksi kysymykseksi. Päähenkilön kautta käsitellään muistojen ja mielikuvien suhdetta todellisuuteen sekä luottamuksen merkitystä ihmissuhteissa. Ennen kuolemaani on Tremaynen parasta antia myös siinä, millä tavoin teemat nousevat luontevasti juonen sisällöstä eivätkä esimerkiksi järkytyksen tavoittelusta, johon trillerit silloin tällöin sortuvat.

Odotukseni Tremaynen neljättä ja toistaiseksi viimeisintä romaania kohtaan nousivat tämän myötä jonkin verran. Toivon, että suunta pysyy samana kuin tämän kolmannen kohdalla, sillä olen todellakin positiivisesti yllättynyt. Suosittelen antamaan mahdollisuuden ainakin tälle trillerille siinäkin tapauksessa, että kirjailijan muut teokset eivät kiinnosta tai eivät ole oikein vakuuttaneet.

4/5

Luetut 1/2022: Tammikuussa tapahtunutta

Vuosi alkoi lukemisen suhteen erittäin hyvin: luin ja kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa, jotka kaikki olivat tavalla tai toisella hyviä kokemuksia. Koska lista on pitkä, menen suoraan asiaan eli kirjojen esittelyyn.

***

1. City of Glass (The Mortal Instruments #3) - Cassandra Clare

Matka Claren tuotannon parissa jatkui hyvissä tunnelmissa, sillä tämä kolmas osa lumosi minut ihan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Henkilöt kehittyvät, ymmärrys maailmasta laajenee ja juoni pitää otteessaan. Ja angstia riittää! Clare on luonut todella rikkaan fantasiamaailman, jossa jaksaa seikkailla useammin kuin kerran. 5/5

2. Ennen kuolemaani - S.K. Tremayne

Tremaynen kolmas trilleri kertoo Katesta, joka toipuu vakavasta onnettomuudesta. Kate kärsii myös muistinmenetyksestä, joka vuoksi hänellä ei ole tarkkaa käsitystä tapahtumien kulusta. Kun hänen läheisensä alkavat käyttäytyä yhä omituisemmin, Kate ryhtyy aktiivisesti selvittämään totuutta.

Ennen kuolemaani on ehdottomasti kirjailijan parasta antia tähän mennessä. Juoni pysyy olennaisessa ja sen rakenne on tasapainoinen. Teemat herättävät ajatuksia, mutta eivät tee tekstistä raskasta. Myös henkilökuvauksessa on tapahtunut paljon kehitystä. Kaiken kaikkiaan tämä on oikein kiinnostava lajinsa edustaja. 4/5

3. Marionetti (Fawkes & Baxter #2) - Daniel Cole

Marionetista jäi melko ristiriitainen olo. Toisaalta tutkittavat rikokset ovat kiinnostavia ja dramaattisia ja tyyliltään linjassa edellisen osan kanssa. Myös huumori on yhtä loistavaa ellei jopa parempaa. Sen sävy luo hienosti vastapainoa synkille murhille ja teemoille, joita niiden avulla käsitellään. Baxter syvenee henkilönä paljon, ja hänen ystävyytensä Edmundsin kanssa on todella mukavaa luettavaa.

Juonen rakenteessa on kuitenkn jotain töksähtelevää. Se saattaa edetä paikoin jopa liiankin nopeasti. Murhia tapahtuu niin tiuhaan tahtiin, ettei niissä oikein pysy perässä. Uudet henkilöt eivät tule yhtä lähelle kuin alkupäräiset tutkijahenkilöt, mikä myös latistaa kokemusta. Kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle. Pettymyksistä huolimatta Marionetti on varsin laadukas trilleri. Kokonaisen arvion julkaisen pikapuoliin. 3,75/5

4. Nainen ikkunassa - A.J.Finn

A.J.Finnin esikoistrilleri pääsi yllättämään minut todella positiivisesti. Alkuasetelma on hyvin samankaltainen kuin Paula Hawkinsin Nainen junassa -romaanissa, joka puolestaan ei täysin vakuuttanut. Niinpä odotukseni olivat aika matalalla.

Finn kuitenkin toteutti juuri ne asiat, jotka toivoin tästä romaanista löytäväni ja oikeastaan enemmänkin. Jos jotkut jo kliseeksi muodostuneet elementit ja muutama viinilasi olisi jätetty pois, kokonaisuus olisi ollut vielä hiotumpi. 4/5

5. Loppupeli (Fawkes and Baxter #3) - Daniel Cole 

Trilogian päätösosassa Cole palaa henkilökohtaisempaan tyyliin tutkittavaa tapausta myöten. Koko henkilökaarti yhdistää voimansa saadakseen totuuden selville, mikä luo kotoisan tunnelman ja antaa tilaa henkilöiden välisten suhteiden kuvaukselle. Huumori on taas aivan huippuluokkaa.

Pientä miinusta tulee siitä, että arvasin syyllisen todella nopeasti. Se on tässä tapauksessa ehkä tarkoituskin, mutta jännitystä olisi enemmän, jos myös mahdollisia syyllisiä olisi enemmän. Tutkittava rikos on muutenkin hieman yllätyksetön. Siksi arvosana ei nouse korkeammalle. 4,25/5

6. Au pair - Emma Rous

Emma Rousin esikoisromaani on ollut tutkassani ilmestymisestään lähtien, ja nyt se pääsi viimein luettavaksi. Tai tarkasti sanoen kuunneltavaksi. Isänsä kuoleman jälkeen päähenkilö Seraphine haluaa selvittää, mitä todella tapahtui sinä päivänä kun hän ja hänen kaksosveljensä Danny syntyivät. Alussa hän tietää varmasti vain sen, että heidän äitinsä heittäytyi kalliolta kuolemaan ja että perheen au pair, Laura, katosi jäljettömiin.

Seraphinen tutkimusten rinnalla kulkee menneisyyden aikajana, jonka tapahtumat kerrotaan Lauran näkökulmasta. Kaksi näkökulmaa ja kaksi aikajanaa toimii tässä todella hyvin. Ne täydentävät toisiaan ja nivoutuvat hienosti yhteen lopussa. Seraphinen tarve tietää totuus on ymmärrettävä, sillä perhehistoriaan liittyvät kysymykset muovaavat identiteettiä voimakkaasti. Lauran näkökulma puolestaan herättää minussa nostalgisia tunteita, koska olen itsekin ollut au pair. Loppuratkaisu jää hiukan pliisuksi, vaikka onkin kiinnostava. 4/5

7. Matched (Matched #1) - Ally Condie

Odotukseni olivat tämän YA-dystopian suhteen melko matalalla, sillä jo takakansitekstin perusteella ajattelin sen keskittyvän romantiikkaan ja jättävän dystopian teemat sivurooliin. Sain kuitenkin yllättyä monella tavalla. Maailma on rikkaampi ja yksityiskohtaisempi kuin odotin. Kaipasin konkreettisempaa lähestymistapaa maailmanrakennukseen, mutta sisältö itsessään on mieleenkiintoista. Myös teemoja lähestytään tavoilla, joita en osannut odottaa.

Henkilöiden persoonallisuudet ja henkilöiden väliset suhteet jäävät melko ohuiksi, mikä on osittain väistämätön seuraus siitä, miten tarinamaailma on rakentunut: Condien luomassa yhteiskunnassa ihmisillä on hyvin vähän mahdollisuuksia tutkia ja ilmaista omaa identiteettiään. Kaipasin myös enemmän miljöön kuvausta. 3/5

8. Three Dark Crowns (Three Dark Crowns #1) - Kendare Blake

Tämä YA fantasia sijoittuu saarelle, jolla jokaiseen hallitsijasukupolveen syntyy tyttökolmoset. Kolmosista yksi kruunataan kuningattareksi sen jälkeen, kun hän on tappanut kaksi siskoaan osaana ikivanhaa rituaalia. Konsepti on kiinnostava ja brutaali, ja sen sävy välittyy myös kerrontaan. Fantasiamaailmassa on piireitä, jotka erottavat sen selkeästi muista kohtaamstani maailmoista, mikä on sekä yllättävää että virkistävää. Maailmanrakennus ja erityisesti taikuus jää kuitenkin melko pintapuoliseksi, mikä latistaa kokemusta. 

Päähenkilöt jäävät etäisiksi, sillä he eivät erotu toisistaan riittävästi eikä heidän motiiveihinsa tai tunteisiinsa pääse oikein käsiksi koko kirjan aikana. Sivuhenkilöitä puolestaan on niin paljon, että monet heistä sekoittuvat keskenään. Suuri osa heistä tuntuu enemmän nimiltä paperilla kuin oikeilta, kokonaisilta romaanihenkilöiltä. Samaan aikaa ne, joista saa enemmän irti, eivät pääse täyteen potentiaaliinsa. Kaiken kaikkiaan kerronta on jotenkin töksähtelevää ja juoni etenee todella hitaasti. Lisäksi minua vaivasi tunne siitä, etten hahmottanut, mitä kohti oikeastaan ollaan menossa ja miksi. Tarinalla on vielä runsaasti tilaa kehittyä jatko-osissa, ja toivon että niin myös tapahtuu. 2,75/5

***

Aikomukseni on postata kaikista kirjoista arviot lähiaikoina. Suurin osa mahtuu todennäköisesti helmikuun aikatauluun, eli kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia silmällä. Tammikuu oli vahvasti äänikirjapainoitteinen, joten helmikuussa pyrin painottamaan fyysisiä kappaleita.

Mitä sinä luit tammikuussa?

Pimeitten vetten paholainen - Stuart Turton

On vuosi 1634. Valtamerilaiva Saardam on lähdössä Itä-Intiasta kohti Amsterdamia tärkeä lasti mukanaan. Ennen lähtöä satamaan ilmestyy spitaalinen, joka ennustaa laivan tuhoutuvan kesken matkan.

Laivalla matkustaa myös kuuluisa etsivä Sammy Pipps, joka on lukittu vankityrmään jostain tuntemattomasta syystä. Kun selittämättömät tapahtumat alkavat seurata toisiaan, joukko matkustajia kääntyy Sammyn puoleen. Pystyykö Sammy auttamaan heitä ratkaisemaan mysteerin ennen kuin he kaikki menettävät henkensä?

***

Stuart Turtonin toinen ja samalla uusin romaani Pimeitten vetten paholainen pääsi automaattisesti lukulistalleni sen jälkeen, kun hänen esikoisestaan tuli yksi uusista lempikirjoistani. Tämä toinenkaan ei todellakaan tuottanut pettymystä.

Olen sitä mieltä, että tähän romaaniin kannattaa tarttua mahdollisimman vähin ennakkotiedoin. Niinpä kirjoitan arvion melko ympäripyöreästi, jotta en pilaa keneltäkään salaperäisyyden kokemusta, joka on romaanissa parhaimmillaan.

Laiva on mielenkiintoinen tapahtumapaikka, koska se on yhtä aikaa suljettu ja liikkeessä. Myös historiallinen aikakausi on virkistävä, sillä ihan jatkuvasti ei tule vastaan romaaneja, joiden tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Kuvailua on tarpeeksi, jotta lukija tuntee olevansa kyseisellä aikakaudella ja liikkuvassa laivassa. Samaan aikaan kuvaukset pysyvät sellaisella tasolla, että laiva voisi periaatteessa olla mikä tahansa 1600-luvun alus. Yksityiskohtia on siis karsittu. Ymmärrän kirjailijan valinnat, etenkin kun hän niistä itse kirjoittaa jälkisanoissaan, mutta olisin kuitenkin mielelläni ottanut vastaan vähän enemmän yksityiskohtia. Olen visuaalinen lukija, joten tapahtumaympäristön tarkka hahmottaminen tekee lukemisesta yleensä kokonaisvaltaisempaa ja vaikuttavampaa.

Henkilöitä on romaanissa runsaasti huolimatta siitä, että kirjailija on tietoisesti karsinut esimerkiksi niitä, jotka tositilanteessa kuuluisivat laivan päällystöön. Suurin osa henkilöistä on varsin mielenkiintoisia ja tärkeitä juonenkulun kannalta. Minulla oli kuitenkin joidenkin kohdalla vaikeaa muistaa, kuka oli kuka. Tämä vaikeutti ajoittain tarinan seuraamista.

Henkilöiden väliset, hiljalleen avautuvat suhteet sen sijaan jäävät mieleen ja nostavat mukavasti mysteerin ratkaisemisen panoksia. Osa suhteista on ollut olemassa jo pitkään ja osa syntyy tapahtumien edetessä. Kaikilla henkilöillä on myös omia ja osittain salaisiakin motiiveja, jotka tiivistävät jännitystä ja mutkistavat vyyhtiä. Minuun teki vaikutuksen se, kuinka aitoja suhteita Turton pystyy rakentamaan vain yhden kirjan sisällä.

Pidän siitä, millä tavalla Turton liittää teoksiinsa spekulatiivisia vivahteita ja/tai herättää kysymyksiä sellaisen olemassaolon mahdollisuudesta. Ne piristävät tunnelmaa ja antavat mysteerille uuden säväyksen. Mysteeri on tässäkin romaanissa oikein onnistunut, mikä saa minut odottamaan todella kovasti Turtonin tulevia teoksia. Suosittelen tsekkaamaan kirjailijan, jos et ole sitä vielä tehnyt.

4,5/5

Leski - Fiona Barton

Pienen lapsen traaginen katoaminen on kuohuttanut niin mediaa kuin kansalaisiakin. Kaikki tuntevat miehen, jota epäiltiin syylliseksi. Mutta mitä tiedetään hänen vaimostaan Jeanista, joka seisoi uskollisesti miehensä rinnalla koko myllerryksen ajan?

Jean ei ole kertonut koko tarinaa koskaan kenellekään. Mutta nyt kun hänen miehensä on kuollut, hänellä on vapaus tehdä se. Toimittaja Kate Waters järjestää tiensä Jeanin kotiin ja saa hänet suostumaan haastatteluun. Mutta mitä Jean on todellisuudessa valmis paljastamaan?

***

Fiona Bartonin psykologiset trillerit ovat olleet lukulistallani jonkin aikaa, mutta Leski päätyi lopulta kuunneltavaksi sattumanvaraisesti. Kuunnellessani minusta tuntui, että pidin siitä aika paljon, mutta yksityiskohdat alkoivat unohtua melko pian kuuntelemisen jälkeen. Nyt oloni on hieman ristiriitainen. Selkeämmän mielipiteen muodostamiseksi minun pitäisi todennäköisesti lukea/kuunnella tämä uudelleen, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa tekstin ensimmäisen kokemuksen pohjalta.

Bartonin lähestymiskulma on mielenkiintoinen, sillä se painottaa sellaisten henkilöiden näkökulmia, jotka usein jäävät trillereissä sivurooliin. Päähenkilö ei ole rikostutkija, uhri tai epäilty vaan epäillyn vaimo, joka selvästi tietää enemmän kuin antaa ymmärtää. Lisäksi romaanissa saadaan välähdyksiä kadonneen lapsen äidin näkökulmasta.

Parhaiten romaanista jäivät mieleen sen synkkä tunnelma ja teemat, joita se käsittelee. Vanhemmuus ja siihen liittyvät toiveet ja kivut nousevat pintaan. Erityisesti äitiyteen liittyvät psykologiset ja joskus vaikeat, jopa tabumaiset aspektit ovat tässä romaanissa oivaltavasti esillä. Myös Jeanin suhdetta mieheensä käsitellään tiiviisti, ja siitä kehittyykin jännittävä tarina. Jean nostaa henkilönä esiin sokeita pisteitä, joihin ihminen saattaa läheistensä suhteen joko sortua ja nojautua pitääkseen elämänsä kasassa. Asioiden kertomatta jättämisen ja suoranaisen valehtelun raja hämärtyy ja saa kysymään, miten totuus pitäisi kulloinkin määritellä.

Koska kerronta painottuu henkilöiden mielenliikkeisiin, se on myös melko hidasta. Tämä ei haittaa minua sinänsä, mutta juuri tuona ajankohtana olisin todennäköisesti nauttinut enemmän nopeatempoisemmasta trilleristä. Kokemus ei siis päässyt täysiin oikeuksiinsa. Suurimmaksi osan ajasta tarina piti otteessaan, mutta oli myös hetkiä jolloin mielenkiinto herpaantui.

Muistan tärkeimmät osat loppuratkaisusta, mutta en enää täysin sitä, miten siihen oikeastaan päästiin. Niinpä en voi kunnolla arvioida sen tyydyttävyyttä. Todennäköisesti se oli plussan puolella, koska järjettömät loppuratkaisut eivät yleensä unohdu nopeasti. En voi kuitenkaan antaa kirjalle täyttä neljää tähteä ainakaan nyt, koska ei jättänyt minuun tämän pysyvämpää jälkeä. Tsekkaan kyllä jossain vaiheessa myös sarjan muut osat, mutta odotan suosiolla sellaista aikaa, jolloin olen synkkää ja viipyilevää tarinaa vailla. 

3,75/5

Tulilapsi - S.K. Tremayne

Rachel on mennyt naimisiin rikkaan ja komean Davidin kanssa ja muuttanut asumaan hänen valtavaan, historialliseen kartanoonsa Cornwalliin. Samalla Rachel on saanut elämäänsä valloittavan kahdeksanvuotiaan poikapuolen, Jamien, jonka kanssa hän on tullut alusta asti hyvin toimeen.

Onni alkaa rakoilla, kun Jamien käytös muuttuu yhtäkkiä etäiseksi ja vältteleväksi. Jamien äiti, Nina, kuoli traagisessa onnettomuudessa puolitoista vuotta sitten, joten suru voi selittää omituisen käytöksen. Pian Jamie kuitenkin yrittää vakuuttaa perheensä siitä, että hänen äitinsä on yhä elossa. 

Kun Rachel yrittää keskustella tilanteesta aviomiehensä kanssa, hänestä tuntuu, että mies salaa jotain. Menneisyys alkaa kummitella Rachelille. Mitä Ninan kuoliniltana tarkalleen ottaen tapahtui?

***

S.K. Tremaynen esikoisromaani Jääkaksoset oli positiivinen yllätys ja sopivan rento trilleri lomakaudelle, joten päätin kuunnella heti perään kirjailijan seuraavan teoksen. Pidin Tulilapsesta joiltain osin enemmän, mutta vielä jäi asioita hampaankoloon.

Kirjailijan selkeä tunnusmerkki on tarinan sijoittaminen mielenkiintoiseen miljööseen ja runsas miljöön kuvailu. Pidän tästä ominaisuudesta, sillä se erottaa Tremaynen romaanit monista muista lukemistani trillereistä. Hän herättää eloon sekä Davidin valtavan sukukartanon että myrskyisän rannikon synkkyyden. Myös alueen kaivokset, joilla on sekä kulttuurista merkitystä että temaattista merkitystä romaanissa, saivat selkeän hengen ja tunnelman mielessäni. Tapahtumaympräristöllä on myös osuutensa juonen etenemisessä pitkin matkaa, mikä on iso plussa.

Henkilöt herättävät jälleen sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Pidän siitä, että erityisesti alkuvaiheessa Rachelin ja Davidin suhde kuvataan pääosin hyvänä ja terveenä avioliittona, jolla on haastavista olosuhteista huolimatta mahdollisuus onnistua. He molemmat myös tuntevat tervettä syyllisyyttä salaisuuksistaan ja/tai teoistaan, joista toinen osapuoli voisi loukkaantua. Tilanteesta teki mielenkiintoisemman myös se, että ei ole alusta lähtien selvää, mitä he salaavat ja millainen vaikutus näillä salaisuuksilla lopulta on loppuratkaisua ajatellen.

Valitettavasti henkilöt kuitenkin kehittyvät huonompaan suuntaan. Erityisesti Davidin kehityskaaressa on negatiivisia aspekteja, jotka olisi voinut jättää pois muuttamatta tarinan ydintä miksikään. Myös Rachelin pisteet laskevat silmissäni hiukan tarinan edetessä. 

Olisin halunnut tietää enemmän Ninasta, joka kuoleman ympärille suuri osa mysteeristä kehittyy.  Kaikesta menneisyyden penkomisesta huolimatta Ninan persoonallisuus jää aika hahmottomaksi. Häntä tarkastellaan ennen kaikkea äitinä ja Davidin ensimmäisenä vaimona, mutta mitä muuta hän oli? Minkälainen ihminen hän oli, mistä hän nautti, mistä hän unelmoi? Hänen kohtalonsa olisi herättänyt huomattavasti enemmän mielenkiintoa ja tunteita, jos hänestä olisi piirtynyt aidolta tuntuva, kokonainen ihminen.

Juoni on miljöön lisäksi melko vahva. Mysteerin tuntu säilyy ja tapahtumat etenevät tasaiseen tahtiin. Jotkut asiat eskaloituvat mielestäni turhan nopeasti, mikä laskee juonen uskottavuutta. Erityisen onnistunutta sen sijaan on Jamien hämmennyksen ja käyttäytymisen kehityksen kuvaus, ja jatkuva epävarmuus siitä, voiko hänen puheissaan olla perää. Onko lapsen mieli murtumassa surun painosta vai onko tekeillä jotain muuta?

Välillä kerronta keskittyy turhan paljon Rachelin ja Davidin suhteeseen, joka ei kuitenkaan ole tarinan varsinainen aihe. Tämä aspekti saa vähän outojakin sävyjä, nimittäin kirjailijalla tuntuu olevan kova hinku käsitellä avioparien seksielämää romaaneissaan. Yleisesti ottaen seksi ei häritse minua kirjoissa, mutta tässä tapauksessa sen rooli tuntuu hieman kyseenalaiselta. Erityisesti eräs tietty kohtaus tulee yllätyksenä ja sen sisältö vihjailee asioista, joilla ei lopulta ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Epämiellyttävä vaikutelma vahvistuu, kun päähenkilön menneisyydestä paljastuu traumaattisia tapahtumia. 

Teemat ovat tässäkin teoksessa hyvin perhekeskeisiä. Minussa heräsi eniten ajatuksia suvulta peritystä omaisuudesta ja sen monimutkaisista vaikutuksista ihmisen elämään. Kun ihmisellä on liikaa rahaa, hänen elämänsä saattaa alkaa pyöriä sen ympärillä; rahan säilyttämisestä ja rikkaana pysymisestä voi tulla pakkomielle, jota ei pääse millään karkuun. Myös vaikutusvaltaisen suvun jäsenenä eläminen itsessään voi olla raskasta. Satojen, jopa tuhansien vuosien jatkumon säilyttäminen voi luoda paineita, joiden alla ihminen voi suistua raiteiltaan. Davidin kautta tätä teemaa päästiin tarkastelemaan, mutta vielä aika pinnalliselta tasolta. 

Suosittelisin tätä sellaisille lukijoille, jotka pitävät henkilövetoisista ja miljöön kuvausta sisältävistä trillereistä. Myös genren kanssa aloitteleville tämä voisi toimia hyvin, sillä tässä ei ole raakoja kuvauksia eikä varinaisesti pelottavia kohtia. Kokeneemmalle trillereiden lukijalle Tulilapsi voi jäädä vähän valjuksi, niin kuin minullekin osittain kävi.

3,5/5

Räsynukke (Fawkes & Baxter #1) - Daniel Cole

William "Wolf" Fawkes palaa poliisintyöhön viraltapidätyksen jälkeen ja saa heti tutkittavakseen erityisen karmivan tapauksen. Tyhjästä asunnosta löytyy katosta roikkuva, kuuden eri uhrin ruumiinosista kokoon parsittu ruumis, joka saa pian lehdistöltä nimen Räsynukke.

Fawkes ja hänen entinen työparinsa Emily Baxter ryhtyvät yhdessä selvittämään tapausta valtavan julkisen paineen alla. Pian murhaaja lähettää Fawkesin toimittajana työskentelevälle ex-vaimolle listan ihmisistä, jotka hän aikoo seuraavaksi tappaa. Lisäksi listaan on merkitty päivämäärä jokaista murhaa varten. Viimeisenä listalla on Fawkes itse. Saako hän murhaajan kiinni ennen kuin on liian myöhäistä?

***

Daniel Colen esikoistrilleri Räsynukke päätyi luettavakseni onnekkaan sattuman kautta. Trilogian jatko-osat löytyivät kaupan kirja-alesta halvalla, minkä jälkeen ostin nopeasti ensimmäisen osan, jotta pääsin tutustumaan siihen. Valinta oli erittäin hyvä, sillä löysin samalla uuden lempikirjan.

Räsynukessa tekee vaikutuksen oikeastaan kaikki, mikä on rikosromaanissa olennaista. Tutkittava tapaus on todella kiinnostava ja vaikea, minkä ansiosta tutkinta pysyy jännittävänä loppuun asti. Tekijän motiiveja ja henkilöllisyyttä saa arvailla jatkuvasti, ja loppuratkaisu on varsin tyydyttävä. Lisäksi tapaus saa runsaasti mediahuomiota, jonka vaikutukset sekä tutkintaan että henkilöihin ovat moninaisia. Median läsnäolo luo henkilökohtaisia paineita erityisesti Wolfille, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hän joutuu tulilinjalle. Lisäksi hänen ex-vaimonsa rooli tapahtumissa mutkistaa tilannetta. En ole aikoihin lukenut trilleriä, jossa median roolia käsiteltäisiin yhtä hyvin kuin tässä. 

Myös henkilökuvaus on kokonaisvaltaisempaa ja syvempää kuin valtaosassa genren edustajista. Sekä päätutkijat Wolf ja Baxter että sivuhenkilöt tuntuvat aidoilta ihmisiltä, joilla on menneisyys ja elämä myös ennen tätä tapausta, ja toisista erottuva persoonallisuus. Lisäksi jokaisella sivuhenkilöllä on kunnollinen rooli tapahtumien kulussa, mikä ei lähellekään aina toteudu rikoskirjallisuudessa.

Mielenkiintoinen on myös Wolfin ja Baxterin suhde, joka on realistisen kerroksellinen, monimutkainen ja ajoittain myös ristiriitainen. Sekä menneet että nykyiset tapahtumat koettelevat heidän ystävyyttään ja kumppanuuttaan, mikä lisää syvyyttä tarinaan.

Pidän valtavasti siitä, kuinka kirjailija käsittelee tutkijoiden kokemuksia ja tunteita tutkinnan aikana. Uhrin ja uhrin läheisten tuska ja ahdistus nousevat usein päällimmäiseksi ja poliisin tunteen sen sijaan jäävät varjoon. Tässä tapauksessa ei todellakaan käy niin. Itse asiassa monet parhaista kohtauksista käsittelevät sitä, millainen henkilökohtainen merkitys kuvatulla tapahtumalla on tutkijahenkilöille. Psykologinen peli ja ajan kulumisesta syntyvä paine vaikuttavat voimakkaasti henkilöihin itseensä, mutta myös heidän läheisiinsä. 

Synkästä tapauksesta ja raskaista teemoista huolimatta kerrontaan mahtuu myös ironista ja ajoittain mustaa huumoria, joka sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Hyvällä maulla kirjoitettu huumori voi antaa sekä romaanin henkilöille että lukijoille tauon intensiivisestä aivotyöskentelystä ja toisaalta korostaa henkirikoksiin liittyvää absurdiuden ja mielettömyyden tunnetta. Mielestäni Räsynukke on erinomainen esimerkki siitä, kuinka monipuolisia rooleja huumorilla voi olla.

Yhdessä nämä ominaisuudet luovat todella intensiivisen kertomuksen poikkeuksellisesta rikoksesta, vaarallisesta murhaajasta ja tutkijoiden taistelusta sellaista yksilöä vastaan, joka käyttää kykyjään käsittämättömiin, julmiin tekoihin. Samalla Colen tyylissä on jotain raikasta, mikä herättää suurta mielenkiintoa hänen tulevia teoksiaan kohtaan. Toivon, että trilogian jatko-osat ovat samassa linjassa ensimmäisen kanssa.

Jos olet genren lukija etkä ole vielä lukenut tätä, suosittelen tarttumaan tähän ensitilassa. Räsynukke on rikosromaani parhaimmillaan.

5/5

Clockwork Angel (The Infernal Devices #1) - Cassandra Clare

On vuosi 1878. Nuori Tessa Gray matkustaa Lontooseen veljensä luo, mutta pian saavuttuaan hän saa tietää, että tämä on kadonnut. Yrittäessään selvittää veljensä kohtaloa hän ajautuu Lontoon synkkään, yliluonnolliseen alamaailmaan.

Tessa saa liittolaisikseen pienen varjometsästäjien ryhmän. Yhdessä he ryhtyvät tutkimaan salaperäisiä, väkivaltaisia kuolemantapauksia ja kauhistuttavia, taikuuden avulla henkiin herätettyjä mekaanisia olentoja siinä toivossa, että tutkimukset paljastavat jotain Tessan veljen kohtalosta. 

Varjometsästäjiin kuuluvat muunmuassa kaksi poikaa, Will ja Jem, jotka molemmat vetävät Tessaa mystisesti puoleensa. Pian hän saa huomata, että asuinpaikka ei suinkaan ole ainoa asia, joka hänen elämässään on muuttunut.

***

Etenin viime vuonna vihdoin ja viimein The Infernal Devices -trilogian pariin pitkän aikomuksen jälkeen. Olin kuullut trilogiasta runsaasti kehuja vuosien mittaan, mutta jostain syystä lykkäsin sen aloittamista uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen osan luettuani into jatkaa Claren tuotannon lukemista kasvoi, ja vuonna 2022 tavoitteeni onkin päästä mahdollisimman pitkälle.

On aina hienoa havaita kehitystä kirjailijan taidoissa millä tahansa osa-alueella. Cassandra Clare on kirjailija, joka on kehittynyt suorastaan harppauksin. Clockwork Angel on tästä erinomainen osoitus erityisesti juonenkulun ja henkilökuvauksen osalta. Lukiessani minusta tuntui, että Clare on löytänyt itsensä kirjailijana; tästä romaanista löytyy hänen vahvimmat ja selkeimmät tunnusmerkkinsä hienosti toteutettuina.

Tietynlainen juonen töksähtelevyys, joka vaivaa esimerkiksi City of Bonesia, on tässä romaanissa tiessään. Käänteitä ei ole yhtä runsaasti kuin The Mortal Instruments -sarjassa, mutta juonen rakenne on tasapainoisempi ja huomattavasti hallitumpi. Ne juonenkäänteet, jotka tarinaan sisältyy, on toteutettu todella hyvin ja juuri oikeassa kohdassa. Jos juonessa olisi vähän enemmän yllätyksiä, se olisi viiden tähden kokonaisuus. Kaiken kaikkiaan olin todella vaikuttunut siitä, mitä Clare on saanut aikaan.

Myös henkilökuvaus tekee monin tavoin vaikutuksen. Päähenkilöllä on erottuvampi persoonallisuus alusta lähtien, vaikkakin hän kuuluu samaan, toisesta maailmasta tietämättömän henkilön arkkityyppiin kuin Clary. Tessa on miellyttävä, rauhallinen ja vahvasti tunteva nuori nainen, jonka mielen sisällä on mukava olla. Tessaan liittyy lisäksi yksi tekijä, jota en ollenkaan osannut ennustaa. Tällaiset yllätykset ilahduttavat joka kerta ja tekevät henkilöstä mielenkiintoisen. 

Romaanin helmiä ovat ehdottomasti Will ja Jem, ja lojaali ystävyys, joka heidän välillään on. Tessa muodostaa heihin kumpaankin siteen, jotka ovat luonteeltaan erilaisia mutta kuitenkin vahvoja. Heistä kolmesta on vaikeaa kirjoittaa paljastamatta mitään olennaista, joten sanon vain, että mitä tahansa heidän kolmen välille syntyykään, se on kaunista. En sanoisi tilannetta kolmiodraamaksi, koska esimerkiksi mustasukkaisuusdraamaa ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta eräänlainen kolmen ihmisen välinen kuvio kuitenkin on olemassa. Ei silti kannata säikähtää, sillä tämä asetelma ei noudata kliseistä kaavaa.

Pientä miinusta tulee siitä, että sivuhenkilöt jäävät vielä vähän etäisiksi verrattuna pääkolmikkoon. Toivon, että jatko-osat vahvistavat heidän persooniaan ja roolejaan ja sen myötä myös minun yhteyttäni heihin.

Teemoista tärkein on identiteettiin liittyvät kysymykset ja muutoksen kohtaaminen ja hyväksyminen. Tessan täytyy ensimmäistä kertaa elämässään määritellä itsensä itse ja miettiä, kuka hän todella on ja haluaa olla. Samalla hänen täytyy kohdata useita muutoksia elämässään, sillä Varjometsästäjistä on tulossa pysyvämpi osa hänen elämäänsä kuin hän alunperin odotti. Historiallinen konteksti nostaa esiin myös kysymyksiä esimerkiksi naisen ja miehen rooleista yhteiskunnassa; mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, ja voisiko se tavalla tai toisella muuttua. 

Clare on hätkähdyttävän taitava tunnelman luoja. Viktoriaanisen ajan Lontoo herää hänen sanoissaan todella eloon, ja lukiessaan voisi kuvitella käyskentelevänsä Lontoon kaduilla henkilöiden kanssa. Hänen kuvauksensa Lontoon instituutista ja muista tapahtumaympäristöistä ovat rikkaita ja parhaimpaansa hiottuja. Salaperäinen, viipyilevä tunnelma vangitsee lukijan sisälleen, ja olo on kuin aikuisten sadussa, josta ei halua tulla pois. Luulen, että tämä lumo vain voimistuu jatko-osien myötä.

Clockwork Prince on vuoden ensimmäisellä lukulistalla, joten aloitan sen lukemisen pian. Odotukset ovat ensimmäisen osan jälkeen vielä korkeammat kuin aikaisemmin.

4,25/5

Ensimmäinen siirtokunta (The Passage #1) - Justin Cronin

Yhdysvaltojen armeija pyörittää vaarallista ihmiskoetta. Joukkoon elinkautisvankeja tartutetaan virus, joka muuttaa heidät häikäisevän nopeiksi, valonaroiksi ja väkivaltaisiksi olennoiksi joiden elinikä vaikuttaa olevan huomattavasti pidempi kuin ihmisellä.

Kokeen tavoite on lääketieteellinen läpimurto, mutta kaikki ei mene niin kuin pitää. Koehenkilöt pääsevät karkuun ja ryhtyvät levittämään virusta, johon ei ole parannuskeinoa. Maailma muuttuu apokalyptiseksi taistelukentäksi. Ihmisillä on kuitenkin vielä yksi oljenkorsi: kuusivuotias Amy Bellafonte.

***

Luin Ensimmäisen siirtokunnan ensimmäisen kerran kauan sitten ja lumouduin ytimiä myöten. En kuitenkaan saanut aikaiseksi lukea sen jatko-osia, ja elämä johdatti muiden kirjojen pariin. Tänä vuonna halusin korjata asian, joten laitoin Croninin scifi-trilogian prioriteettilistan kärkeen.

Yksi parhaista kokemuksista lukijana on se, kun tarttuu uudelleen kirjaan, jota on joskus rakastanut ja huomaa rakastavansa sitä uusimmalla lukukerralla vielä enemmän. Tämän kirjan kanssa tapahtui juuri niin. Ensihetkestä lähtien olin niin haltioissani lukemastani, että vatsaa kipristeli. Kokemus vain parani edetessään, ja lopussa olo oli kerta kaikkiaan vaikuttunut. 

Ensimmäisen siirtokunnan tapahtumat alkavat maailmasta, jonka me tunnemme. Joukko tiedemiehiä kohtaa tutkimusmatkallaan viruksen, joka tappaa heistä valtaosan. Henkiinjääneillä havaitaan merkittäviä muutoksia muunmuassa fyysisissä voimissa ja elintoiminnoissa, jotka viittaavat eliniän radikaaliin pitenemiseen. Armeija ottaa tilanteen haltuun ja aloittaa tieteellisen kokeen, jossa virus tartutetaan kahteentoista elinkautisvankiin. Muutoksen läpikäyneet koehenkilöt ovat kuitenkin älykkäämpiä kuin tutkijat uskovat, minkä seurauksena ne onnistuvat pakenemaan tutkimuslaitoksesta ja alkavat levittää virusta kaikkialle Yhdysvaltoihin räjähdysmäisellä nopeudella.

Viruksen leviämisen myötä syntyy uusi maailma, jossa valitsee täysin uusi järjestys. Noin sadan hengen joukko elää Kaliforniassa syrjäisessä siirtokunnassa, joka on ollut olemassa 92 vuotta. Juonen keskiöön nousee joukko nuoria asukkaita, joilla on läheiset suhteet keskenään ja omat roolinsa pienessä yhteisössä. Päivärytmi määräytyy pitkälti viraalien eli virusta kantavien, nyt jo lähes täysin epäinhimillisiltä vaikuttavien olentojen käyttäytymisen mukaan, ja kaikki yhteisön säännöt ja tavat pyrkivät edistämään niiltä suojautumista. Ulkomaailmaan ei ole yhteyttä eikä muista eloonjääneistä ole tietoa. Erinäisten tapahtumien seurauksena keskushenkilöiden muodostama joukko ryhtyy selvittämään, mitä viraalit oikeastaan ovat ja mitä maailmalle on itse asiassa tapahtunut.

Erityisen kiehtovaa on näiden kahden todellisuden välille syntyvä kontrasti ja ajatus siitä, että samalle planteelle voisi syntyä maailmanjärjestys, joka poikkeaa olennaisilla tavoilla nykyisestä länsimaisesta elämäntavasta. Siirtokunnan elämästä piirtyy hämmästyttävän kokonainen kuva historioineen, uskomuksineen ja jokapäiväisine tapoineen.

Juonen ja kerronnan rakenne on todella mielenkiintoinen, sillä se ei noudata perinteistä kaavaa. Tarina liikkuu kahdessa ajassa pitkinä jaksoina eikä esimerkiksi vuorotellen aikajanalta toiselle. Yhtä päähenkilöä ei ole, vaan kokonaisuus hahmottuu ison joukon kokemusten kautta. Siihen jää myös harkittuja aukkoja, joiden ansiosta lukijan mielessä pyörii jatkuvasti kysymykiä. Tarinaa kerrotaan monipuolisista ja mielenkiintoisista näkökulmista; joukosta löytyy siirtokunnan asukkaiden lisäksi muunmuassa nunna, murhasta tuomittu syytön vanki, seksirikoksiin syyllistynyt laitossiivooja, armeijan virkamies ja FBI-agentti. Vaikka henkilöitä on paljon, he erottuvat selkeästi toisistaan ja heistä jokainen tuo tarinaan oman vivahteensa ja selkeästi toisista erottuvan, kiinnostavan näkökulman. Henkilökuvauksessa korostuu se, millä tavalla henkilöt ajattelevat. minkä ansiosta he tulevat ihmisinä hyvin tutuiksi ja tuntuvat todella aidoilta ja kokonaisilta. 

Kiehtovan aihepiirin ja monipuolisen henkilökaartin lisäksi romaani on temaattisesti hätkähdyttävän rikas. Se esittää alusta lähtien useita eettisiä kysymyksiä. Mitä ihmiselle tai luonnolle saa tehdä tieteen nimissä? Jos ihminen tekee jotain hirveää ja yleisesti tuomittavaa kuten väkivaltarikoksen, menettääkö hän automaattisesti osan inhimillisistä oikeuksistaan? Tekeekö rikollinen tausta tällaisesta hyvin arvaamattomasta tieteellisestä kokeesta eettisemmän? Ihmisen ja luonnon suhde nousee isoksi teemaksi, ja sen myötä myös pohdinta ihmisen toiminnan roolista tässä suhteessa. Romaani muistuttaa monella tavalla siitä, mitä voi tapahtua, jos ihminen uskoo sokeasti hallitsevansa kaikkea ympärillään tai olevansa oikeutettu valtaan. Toisaalta herää myös ajatuksia siitä, millä tavoin ihminen aliarvioi oman toimintansa seurauksia erilaisissa tilanteissa.

Myös ihmisten keskinäisiä suhteita käsitellään kiinnostavalla tavalla. Merkittäväksi teemaksi nousevat totuuden ja valheen raja, salailun vaikutukset ja erilaiset huijaamisen ja hyväksikäyttämisen muodot ja vivahteet. Asioita ei esitetä mustavalkoisesti vaan lukija tönäistään ihmisyyteen liittyvien ristiriitojen eteen niin, että on lähes välttämätöntä tarkastalla omia uskomuksiaan ja asenteitaan. 

Spekulatiivisten elementtien tarkastelu puolestaan saa pohtimaan järjen ja tunteen iänikuista kamppailua. Henkilöt kohtaavat paljon asioita, joita he eivät pysty aikaisempien kokemustensa ja tietojensa avulla täysin selittämään, ja kullakin on oma tapansa käsitellä tätä kokemusta.

Croninin kieli on rönsyilevää, kuvailevaa ja ajoittain jopa runollista. Tyyliä ei ole siloteltu tai leikattu nykyaikaiselle romaanikerronnalle tyypilliseen tapaan, mikä tekee tekstistä elämänmakuista ja samalla henkilöistä omalla tavallaan todellisemman tuntuisia. Ymmärrän, miksi tyyli saattaa tuskastuttaa osaa lukijoista, mutta minut se imaisee täysin mukaansa. Lukiessani minusta tuntui siltä kuin olisin kellunut veden päällä jossain toisessa, ihmeellisessä paikassa, josta en halua lähteä pois. Croninin tyylilliset valinnat korostavat teoksen muita ominaisuuksia upealla tavalla, minkä takia ne ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

Seuraavan kerran kun luen tämän sarjan uudelleen, kirjoitan myös lukupäiväkirjapostaukset, jotta voin jakaa spoileripitoiset pohdintani siitä. Minussa heräsi paljon ajatuksia ja tunteita, joita on todella vaikeaaa sanoittaa paljastamatta yksityiskohtia sisällöstä. Ensimmäinen siirtokunta on ehdottomasti yksi hienoimista lukemstani kirjoista, ja toivoisin sen saavan enemmän huomiota osakseen spekulatiivisen fiktion lukijoiden keskuudessa. Olen varma, että luen koko trilogian uudestaan ja uudestaan koskaan kyllästymättä.

5/5

Kirjasarjat 1/2022: Tammikuun projektit

Tärkein tavoitteeni tänä vuonna on lukea kirjasarjoja tiuhempaan tahtiin kuin ennen. Tavoitteen saavuttamiseksi päätin ryhtyä tekemään postauksia, joihin kokoan keskeneräiset sarjat ja lähitulevaisuudessa aloitettavat sarjat ja kirjoitan lyhyesti, missä vaiheessa olen kunkin kanssa menossa. teen tällaisen postauksen alustavasti kerran kuukaudessa. Jos väli alkaa tuntua liian tiuhalta, pidennän postausväliä. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on parasta ajatella pieniä jaksoja kerrallaan.

Tähän ensimmäiseen postaukseen teen listan sarjoista, joiden lukemista aion jatkaa tammikuussa. Lisäksi merkitsin muutaman sarjan, jotka haluan aloittaa. Kuukauden sisällä aloitettavien sarjojen määrä todennäköisesti nousee vuoden mittaan, koska niitä on TBR-listallani valtava määrä. Ensin haluan kuitenkin lukea muutaman keskeneräisen sarjan loppuun.

Jatkettavat sarjat

1. The Passage - Justin Cronin (scifi)

Tämän suhteen on hyvä tilanne, sillä olen jo aloittanut trilogian viimeisen osan lukemisen. Parhaassa tapauksessa saan sen luettua loppuun asti jo tammikuussa. Tämä varaallisen tieteellisen kokeen seurauksista kertova trilogia on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ja sellaisena se todennäköisesti pysyy.

2. Fawkes and Baxter - Daniel Cole (trilleri/rikos)

Luin viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla trilogian ensimmäisen osan ja aloitin joulukuussa keskimmäisen. Tammikuun aikana ehdin todennäköisesti lukea ensimmäisen osan ja hyvällä tuurilla aloittaa viimeisen. Odotan mielenkiinnolla, miten trilogia päättyy, sillä ensimmäinen osa nousi suosikkitrillereiden joukkoon. 

3. The Mortal Instruments - Cassandra Clare (YA fantasia)

Sarjan lukeminen uudelleen jatkuu mielenkiintoisena. Olen nyt puolivälissä, ja tavoitteeni on päästä tammikuussa vielä yhden osan verran eteenpäin. Arviot olen julkaissut tähän mennessä ensimmäisestä ja toisesta osasta.

4. The Infernal devices - Cassandra Clare (YA fantasia)

Myös tämän sarjan toisen osan pariin haluan päästä mahdollisimman pian, jotta saan trilogian päätökseen vuoden ensimmäisen neljänneksen sisällä. Pidin ensimmäisestä osasta todella paljon, mutta en saanut aikaiseksi lukea jatko-osia viime vuoden puolella. Nyt on kuitenkin sen aika! Trilogian keskimmäinen osa on myös Five star predictions -listallani, joten myös tämän lukuhaasteen kannalta on hyvä päästä kirjan pariin.

5. Throne of Glass - Sarah J. Maas (YA fantasia)

Olen niin onnellinen, että aloitin joulukuussa Maasin lukemisen uudelleen! Throne of Glassilla on erityinen paikka sydämessäni, ja se on vain vahvistunut toisen lukukerran edetessä. Kesken ovat tällä hetkellä Crown of Midnight ja esiosa Assassin's Blade, jota luen hiljalleen eteenpäin. Tavoitteeni on lukea tammikuussa vielä sarjan kolmas osa.

6. A Song of Ice and Fire - George R.R. Martin (fantasia)

Tämän projektin kanssa on ollut epäonnea: ensin unohdin ensimmäisen osan eri paikkakunnalle ja sitten sain kirjastosta painoksen, joka oli sen verran huonossa kunnossa, että lukeminen ei oikein edennyt. Joululoma puolestaan kului niin nopeasti, etten ehtinyt keskittyä tähän. Tammikuussa toivon pääseväni ainakin puoleenväliin.

7. Three dark Crowns - Kendare Blake (YA fantasia)

Aloitin sarjan ensimmäisen osan lokakuussa, mutta en malttanut silloin keskittyä. Konsepti vaikuttaa kuitenkin todella mielenkiintoiselta, joten haluan lukea ensimmäisen osan tammikuussa ja mahdollisesti aloittaa seuraavan, jos ehdin. Löysin sarjan storytelistä äänikirjoina, mikä nopeuttaa prosessia huomattavasti.

Aloitettavat sarjat 

8. Matched - Ally Condie (YA dystopia)

Tämän kanssa olen päässyt jo alkuun. Matched on osa lukemisen koetta, jossa selvitän, kuinka hyvin tunnen oman makuni kirjojen suhteen. Omistan trilogian kokonaan, joten todennäköisesti jatkan sen lukemista maalis-huhtikuussa. 

9. Keisari - Conn Iggulden (historiallinen fiktio)

Conn Igguldenin historialliset kirjasarjat tulivat osaksi elämääni jo yli kymmenen vuotta sitten. Keisarin olen lukenut viimeistä osaa lukuun ottamatta kokonaan, mutta en muista siitä enää juurikaan yksityiskohtia. Tänä vuonna on aika ottaa se uudelleen luettavaksi. Muistan, että pidin sarjasta todella paljon, joten olen innoissani tulevasta kokemuksesta.

10. The Lunar Chronicles (YA scifi)

Tämä tapaus kuuluu niihin sarjoihin, joista luin ensimmäisen osan mutta en koskaan päässyt pidemmälle. En ymmärrä miksi, koska Cinder oli monin tavoin piristävä YA-kirja, jonka luin todella nopeasti. Tämän vuoden tavoitteisiin kuuluukin lukea tämä sarja tällä kertaa alusta loppuun.

***

Siinä tämänkertainen sarjalista. Pyrin julkaisemaan uuden listan suunnilleen kuukauden kuluttua, mutta kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olen tehnyt koonnin kaikista tammikuussa luetuista kirjoista. Listalle pääsee toivottavasti myös muutama yksittäinen romaani.

Onko sinulla kirjasarjoja kesken tai suunnitelmia uusien sarjojen aloittamiseksi?