Kuukausi kansissa(1/2018): Taiteiden tammikuu

Tammikuu oli hyvä kuukausi.

Opiskelin tasaiseen tahtiin, luin kaksi hyvää romaania, opin taiteesta, katsoin useita todella kiinnostavia tv-sarjoja, työstin romaanikäsikirjoitusta ja tapasin ystäviä. Kuukausi oli erittäin tasapainoinen, vaikka minulla on nyt käynnissä enemmän projekteja kuin aikoihin. Sain myös aikaiseksi tehdä blogille facebook-sivun (löydät sen nimellä The Books of My Life).

Luin yhteensä neljä kirjaa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Usein tammikuut kuluvat puoliksi vuoden vaihtumisen aikaansaamassa hämmennyksessä, minkä takia pääsen kunnolla vauhtiin vasta helmikuussa. Tällä kertaa olin kuitenkin alusta lähtien pelissä mukana.

Luetut kirjat

Kuolleiden satama - Patricia Cornwell

Patricia Cornwell on kuulunut lempikirjailijoihini jo vuosia, eikä hänen romaaninsa pettänyt tälläkään kertaa. Kuolleiden satama tosin pääsi yllättämään: suurin osa tapahtumista on tiivistetty noin vuorokauden mittaiseen ajanjaksoon ja ne liikkuvat enimmäkseen päähenkilön pään sisällä. Aluksi olin hämmentynyt ratkaisusta, mutta kun totuin siihen, nautin lukemastani kovasti.

Päähenkilö Kay Scarpetta saa tutkittavakseen todella omituisen kuolemantapauksen, joka vaarantaa sekä hänen uransa että uuden tutkimuslaitoksen, jonka johtaminen on ollut vaikeaa alusta lähtien. Tapaukseen liittyy poliittista juonittelua, ammatillisia kiistoja ja melko karmivaa, mutta todella mielenkiintoista nanoteknologiaa. Kaiken kaikkiaan romaanin tunnelma on erittäin kireä ja jännitteinen, mikä kannustaa lukemaan kirjan nopeasti, jotta päähenkilön ja samalla lukijan ahdinko hellittäisi. 

Romaanin ainoa isompi puute on se, että en usko tarinan antavan yhtä paljon sellaiselle lukijalle, joka ei tunne Scarpetta-sarjan henkilöitä ja sarjan aikaisempia romaaneja. Romaanin kerronta keskittyy päähenkilön mielen liikkeisiin ja ihmissuhteissa ilmeneviin jännitteisiin, joita uuden lukijan olisi monin paikoin vaikea ymmärtää syvällisesti. Siksi suosittelen aloittamaan sarjan alkupäästä, jos Cornwellin tuotanto kiinnostaa.

Arvosana: 4/5

Prodigy - Marie Lu

Prodigy on Legend-trilogian keskimmäinen osa, joka sai sydämen rytmin kiihtymään. Romaani tarjoaa uutta tietoa trilogian maailmasta ja syventää henkilöitä ja henkilöiden välisiä suhteita. Marie Lu on myös todella taitava toimintakohtausten kirjoittaja. Kirjan loppu on suorastaan ilmiömäinen!

Trilogian tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden dystopiseen Amerikkaan, joka on jakautunut kahteen suureen valtakuntaan: Tasavaltaan ja Siirtokuntiin. Tasavaltaa pyörittää tehokas armeija, Siirtokuntien yhteiskunnasta ei tiedetä Tasavallassa juuri mitään. Päähenkilöt (armeijan tähtioppilas June ja tasavallan jahdatuin katulapsi Day) tutustuvat toisiinsa, kun Dayta syytetään Junen veljen murhasta. Tilanteesta kehittyy adrenaliinipitoinen seikkailu, jonka seurauksena molempien päähenkilöiden käsitys ympäristöstään muuttuu ratkaisevasti. Prodigy vie tapahtumia eteenpäin vauhdikkaasti ja välttää pudotuksen keskimmäisen osan loukkoon. 

Arvosana: 4,5/5

Vallankumouksia norsunluutornissa - Helena Sederholm

Vuoden ensimmäiseksi tenttikirjaksi valikoitui modernismia ja avantgardea käsittelevä kirjoituskokoelma, jonka Sederholm laati alunperin opetustarkoitukseen. Sen näkee teoksen rakenteessa: tekstit ovat lyhyitä, melko fragmentoituneita ja toistavat samoja asioita eri yhteyksissä. Ajoittaisesta vaikealukuisuudesta huolimatta teos on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se antaa mielestäni hyvän yleiskäsityksen modernismista ja avantgardesta ja niiden välisestä suhteesta. Kirjoituksissa painottuvat kuvataide ja teatteri. Kaipasin niiden rinnalle esimerkkejä kirjallisuudesta, mutta puute on kokonaisuuden kannalta pieni. 

Arvosana: 3/5

Kuvataiteilija taidemaailmassa - Vappu Lepistö

Vappu Lepistön väitöskirja käsittelee keskeisimpiä taiteilijamyyttejä, erilaisia taiteilijatyyppejä ja niiden suhdetta postmodernin ajan taiteilijoihin ja heidän käsitykseen itsestään. Teos on julkaistu vuonna 1991, joten siinä voi painottua sellaisia näkemyksiä, joita ei nykyään pidetä yhtä olennaisina. Jos tämän jättää syrjään, teoksella on paljonkin annettavaa. Tutkimus on pääosin selkeä ja helppolukuinen kokonaisuus, joka pohtii aihetta useista näkökulmista ja pyrkii antamaan monipuolisen käsityksen taiteilijoista, joita tutkimusta varten on haastateltu. Minun kannaltani oli mielenkiintoisinta tarkastella, minkälainen suhde omilla taidekäsityksilläni ja taiteilijaindentiteettiä koskevilla ajatuksillani on myytteihin ja toisaalta niitä vastustaviin ja niistä irrottautuviin näkemyksiin. Toisin sanoen: minkälaiseksi kirjoittajaksi koen itseni, miten selitän luovaa prosessiani ja miksi. Kirjoitan havainnoistani tarkemmin myöhemmin.

Arvosana: 4/5

Alunperin aioin kirjoittaa tässä postauksessa myös tv-sarjoista, mutta päätin jättää sen hiukan tuonnemmaksi, jotta teksti ei veny liian pitkäksi. Kirjoitan erillisen koosteen tai yhdistän tammikuun ja helmikuun sarjat samaan postaukseen, katsotaan. Seuraavassa postauksessa esittelen kirjat, jotka ovat tällä hetkellä luettavana ja jaan joitakin ajatuksiani niistä. Hyvää helmikuuta kaikille!

Kandin viemää(1): Ensimmäisiä tunnelmia proseminaarista

Kun istuin ensimmäistä kertaa proseminaarisalin penkillä, olo oli hieman epäuskoinen. Tämä kaikki mitä kutsutaan kirjallisuuden opiskeluksi alkoi vasta äsken, eikö alkanutkin? Alkoiko kello tikittää nopeammin vai mitä oikein tapahtui niille kahdelle vuodelle yliopiston käytävillä harhailevan fuksin ja kandidaatintutkielmaa suunnittelevan nuoren tutkijan välissä?

Jonnekin ne mennä hujahtivat ja kuljettivat minut tähän pisteeseen. Tämän lukuvuoden kuluessa testataan ensimmäistä kertaa tosissaan, mitä olen oppinut esimerkiksi lukemisesta, kirjallisuuden analysoimisesta, tutkimuksen tekemisestä ja tieteellisestä kirjoittamisesta. Olen yhtä aikaa todella innostunut ja vähän kauhistunut; ensimmäistä siksi että pääsen ensimmäistä kertaa oikeasti tutkimaan itse valitsemaani kirjallisuutta, jälkimmäistä sen takia että minulla on jo jonkinlainen käsitys siitä, kuinka paljon työtä minulla on edessä. Kandi on tietenkin pieni, aivan kuin lapsi verrattuna graduun, mutta se on laajin yksittäinen työ tähän mennessä. Sitä ei kirjoiteta ihan tuosta vain, eikä varmasti ilman ajoittaista luomisen tuskaa ja akateemista ahdistusta. Kolme pienoistutkielmaa ovat jo osoittaneet sen, kuinka paljon henkisiä voimavaroja kirjallisuuden tutkiminen vaatii. 

Tähän väliin voisin kertoa jotain yleistä proseminaarin kulusta. Proseminaari on aineopintoihin kuuluva kurssi, jolla opetellaan tutkimuksen tekemisen ja akateemisen keskustelukulttuurin perusasioita. Kurssin aikana laaditaan proseminaariesitelmä, joka muokataan valmiiksi kandidaatintutkielmaksi. Nämä kaksi ovat siis saman työn kaksi eri versiota: keskeneräinen ja valmis. Proseminaariesitelmä esitellään kurssin loppupuolella muille seminaariin osallistuville, ja jokaisella esitelmällä on opponentti. Opponentti perehtyy opponoitavaan esitelmään erityisen huolellisesti ja antaa esitelmän tekijälle yksityiskohtaista ja rakentavaa palautetta. Myös muut osallistujat kommentoivat esitelmää, mutta opponentti johtaa keskustelua ja on esitelmän tekijän lisäksi tilanteen pääroolissa. Tämän jälkeen tekijä muokkaa työtään parhaaksi katsomallaan tavalla saamaansa palautetta hyödyntäen. 

Tähän mennessä olemme käyneet läpi esimerkiksi tekstin asetteluun liittyviä muotoseikkoja, viittaustekniikoita ja tutkimusetiiikkaa. Monet asiat ovat jo ennestään tuttuja, mutta kertaus ei ole koskaan pahitteeksi, kun on kysymys akateemisista teksteistä. Olemme myös lukeneet yhden todella mielenkiintoisen tutkimusartikkelin ja kirjoittaneet siitä lyhyen referaatin. Tästä artikkelista ja sen herättämistä ajatuksista kirjoitan vielä erikseen jossain vaiheessa. Huomenna on proseminaarin viides kokoontuminen, joka on omistettu tutkimussuunnitelmien tarkasteluun.

Tällaista näin aluksi. Ensi kerralla ajattelin esitellä tutkimuskohteeni ja kertoa, millä tavalla tutkimuskohteen valinta tapahtui. Jos tämä teksti toi mieleen kysymyksiä tai muuta pohdittavaa, älä epäröi kysyä!