Kandin viemää(1): Ensimmäisiä tunnelmia proseminaarista

Kun istuin ensimmäistä kertaa proseminaarisalin penkillä, olo oli hieman epäuskoinen. Tämä kaikki mitä kutsutaan kirjallisuuden opiskeluksi alkoi vasta äsken, eikö alkanutkin? Alkoiko kello tikittää nopeammin vai mitä oikein tapahtui niille kahdelle vuodelle yliopiston käytävillä harhailevan fuksin ja kandidaatintutkielmaa suunnittelevan nuoren tutkijan välissä?

Jonnekin ne mennä hujahtivat ja kuljettivat minut tähän pisteeseen. Tämän lukuvuoden kuluessa testataan ensimmäistä kertaa tosissaan, mitä olen oppinut esimerkiksi lukemisesta, kirjallisuuden analysoimisesta, tutkimuksen tekemisestä ja tieteellisestä kirjoittamisesta. Olen yhtä aikaa todella innostunut ja vähän kauhistunut; ensimmäistä siksi että pääsen ensimmäistä kertaa oikeasti tutkimaan itse valitsemaani kirjallisuutta, jälkimmäistä sen takia että minulla on jo jonkinlainen käsitys siitä, kuinka paljon työtä minulla on edessä. Kandi on tietenkin pieni, aivan kuin lapsi verrattuna graduun, mutta se on laajin yksittäinen työ tähän mennessä. Sitä ei kirjoiteta ihan tuosta vain, eikä varmasti ilman ajoittaista luomisen tuskaa ja akateemista ahdistusta. Kolme pienoistutkielmaa ovat jo osoittaneet sen, kuinka paljon henkisiä voimavaroja kirjallisuuden tutkiminen vaatii. 

Tähän väliin voisin kertoa jotain yleistä proseminaarin kulusta. Proseminaari on aineopintoihin kuuluva kurssi, jolla opetellaan tutkimuksen tekemisen ja akateemisen keskustelukulttuurin perusasioita. Kurssin aikana laaditaan proseminaariesitelmä, joka muokataan valmiiksi kandidaatintutkielmaksi. Nämä kaksi ovat siis saman työn kaksi eri versiota: keskeneräinen ja valmis. Proseminaariesitelmä esitellään kurssin loppupuolella muille seminaariin osallistuville, ja jokaisella esitelmällä on opponentti. Opponentti perehtyy opponoitavaan esitelmään erityisen huolellisesti ja antaa esitelmän tekijälle yksityiskohtaista ja rakentavaa palautetta. Myös muut osallistujat kommentoivat esitelmää, mutta opponentti johtaa keskustelua ja on esitelmän tekijän lisäksi tilanteen pääroolissa. Tämän jälkeen tekijä muokkaa työtään parhaaksi katsomallaan tavalla saamaansa palautetta hyödyntäen. 

Tähän mennessä olemme käyneet läpi esimerkiksi tekstin asetteluun liittyviä muotoseikkoja, viittaustekniikoita ja tutkimusetiiikkaa. Monet asiat ovat jo ennestään tuttuja, mutta kertaus ei ole koskaan pahitteeksi, kun on kysymys akateemisista teksteistä. Olemme myös lukeneet yhden todella mielenkiintoisen tutkimusartikkelin ja kirjoittaneet siitä lyhyen referaatin. Tästä artikkelista ja sen herättämistä ajatuksista kirjoitan vielä erikseen jossain vaiheessa. Huomenna on proseminaarin viides kokoontuminen, joka on omistettu tutkimussuunnitelmien tarkasteluun.

Tällaista näin aluksi. Ensi kerralla ajattelin esitellä tutkimuskohteeni ja kertoa, millä tavalla tutkimuskohteen valinta tapahtui. Jos tämä teksti toi mieleen kysymyksiä tai muuta pohdittavaa, älä epäröi kysyä!