Juonikuvaus: Vivian Miller on vastavakoiluun erikoistunut CIA:n tutkija, jonka tehtävä on paljastaa venäläisten vakoojasolujen johtajia. Kun hän sitkeän työn tuloksena pääsee erään epäillyn tietokoneelle, hänen silmiensä eteen ilmestyy järkyttävä todiste: hänen oman aviomiehensä valokuva. Vivianilla on yhtäkkiä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yrittääkö joku vahingoittaa hänen perhettään vai onko hänen miehensä todella vakooja?
Ajatuksia: Koko totuus oli todella virkistävä lukukokemus. Juonen alkuasetelma on erilainen verrattuna moniin trillereihin. Päähenkilö ei ole kenttäagentti vaan analyytikko, joka joutuu yhtäkkiä mahdottoman päätökseen eteen: paljastaako hän löytämänsä todisteet vai suojeleeko hän perhettään kunnes saa selville, mitä on tapahtunut? Vivianin ammattivala vaatii häntä ilmiantamaan miehensä, mutta hänen sydämensä käskee odottamaan, kunnes hän on varma valokuvan merkityksestä.
Pidin erityisesti siitä, että kerronta keskittyy Vivianin sisäiseen pohdintaan ja ristiriitaisiin tunteisiin, jotka heräävät tapahtumien seurauksena. Jännitys ei siis synny aseiden paukkeesta tai autojen jahtaamisesta vaan hyvin henkilökohtaisesta kriisistä. Romaani on myös mielenkiintoinen ikkuna siihen, millä tavalla tällainen työ voi vaikuttaa yksityiselämään, jos vastaan tulee jotain odottamatonta. Kirjassa tulee esiin hyviä kysymyksiä luottamuksesta, totuudesta ja uskollisuudesta, ja siitä kuinka nämä kaikki voivat joutua koetukselle samanaikaisesti.
Myös kirjailijan tyyli jäi mieleeni. Teksti on todella nopealukuista mutta voimakasta; pysähdyin monta kertaa jonkun ajatuksen ääreen, vaikka samaan aikaan halusin malttamattomana tietää, selviääkö Vivian tilanteesta ehjänä.
Mitään isoja miinuksia en osaa nimetä. Jos tarina olisi kulkenut vielä vähän syvemmälle käsittelemiinsä aiheisiin, kirja olisi saanut viisi tähteä.
4/5
