Näytetään tekstit, joissa on tunniste standalone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste standalone. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. tammikuuta 2022

Pimeitten vetten paholainen - Stuart Turton

On vuosi 1634. Valtamerilaiva Saardam on lähdössä Itä-Intiasta kohti Amsterdamia tärkeä lasti mukanaan. Ennen lähtöä satamaan ilmestyy spitaalinen, joka ennustaa laivan tuhoutuvan kesken matkan.

Laivalla matkustaa myös kuuluisa etsivä Sammy Pipps, joka on lukittu vankityrmään jostain tuntemattomasta syystä. Kun selittämättömät tapahtumat alkavat seurata toisiaan, joukko matkustajia kääntyy Sammyn puoleen. Pystyykö Sammy auttamaan heitä ratkaisemaan mysteerin ennen kuin he kaikki menettävät henkensä?

***

Stuart Turtonin toinen ja samalla uusin romaani Pimeitten vetten paholainen pääsi automaattisesti lukulistalleni sen jälkeen, kun hänen esikoisestaan tuli yksi uusista lempikirjoistani. Tämä toinenkaan ei todellakaan tuottanut pettymystä.

Olen sitä mieltä, että tähän romaaniin kannattaa tarttua mahdollisimman vähin ennakkotiedoin. Niinpä kirjoitan arvion melko ympäripyöreästi, jotta en pilaa keneltäkään salaperäisyyden kokemusta, joka on romaanissa parhaimmillaan.

Laiva on mielenkiintoinen tapahtumapaikka, koska se on yhtä aikaa suljettu ja liikkeessä. Myös historiallinen aikakausi on virkistävä, sillä ihan jatkuvasti ei tule vastaan romaaneja, joiden tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Kuvailua on tarpeeksi, jotta lukija tuntee olevansa kyseisellä aikakaudella ja liikkuvassa laivassa. Samaan aikaan kuvaukset pysyvät sellaisella tasolla, että laiva voisi periaatteessa olla mikä tahansa 1600-luvun alus. Yksityiskohtia on siis karsittu. Ymmärrän kirjailijan valinnat, etenkin kun hän niistä itse kirjoittaa jälkisanoissaan, mutta olisin kuitenkin mielelläni ottanut vastaan vähän enemmän yksityiskohtia. Olen visuaalinen lukija, joten tapahtumaympäristön tarkka hahmottaminen tekee lukemisesta yleensä kokonaisvaltaisempaa ja vaikuttavampaa.

Henkilöitä on romaanissa runsaasti huolimatta siitä, että kirjailija on tietoisesti karsinut esimerkiksi niitä, jotka tositilanteessa kuuluisivat laivan päällystöön. Suurin osa henkilöistä on varsin mielenkiintoisia ja tärkeitä juonenkulun kannalta. Minulla oli kuitenkin joidenkin kohdalla vaikeaa muistaa, kuka oli kuka. Tämä vaikeutti ajoittain tarinan seuraamista.

Henkilöiden väliset, hiljalleen avautuvat suhteet sen sijaan jäävät mieleen ja nostavat mukavasti mysteerin ratkaisemisen panoksia. Osa suhteista on ollut olemassa jo pitkään ja osa syntyy tapahtumien edetessä. Kaikilla henkilöillä on myös omia ja osittain salaisiakin motiiveja, jotka tiivistävät jännitystä ja mutkistavat vyyhtiä. Minuun teki vaikutuksen se, kuinka aitoja suhteita Turton pystyy rakentamaan vain yhden kirjan sisällä.

Pidän siitä, millä tavalla Turton liittää teoksiinsa spekulatiivisia vivahteita ja/tai herättää kysymyksiä sellaisen olemassaolon mahdollisuudesta. Ne piristävät tunnelmaa ja antavat mysteerille uuden säväyksen. Mysteeri on tässäkin romaanissa oikein onnistunut, mikä saa minut odottamaan todella kovasti Turtonin tulevia teoksia. Suosittelen tsekkaamaan kirjailijan, jos et ole sitä vielä tehnyt.

4,5/5

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Pimeää ainetta - Blake Crouch

Jason Dessen on kvanttifyysikko, jonka rauhallinen perhe-elämä katkeaa, kun naamioitunut mies sieppaa hänet ja lähettää hänet rinnakkaistodellisuuteen. Siellä Jasonin elämä on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin hänen omassa todellisuudessaan. Jason ei olekaan tavallinen fysiikan professori vaan alansa nero, jolle myönnetään palkintoja ja järjestetään juhlia. 

Tämä toinen elämä vaikuttaa hänen unelmiensa täyttymykseltä, kunnes se muuttuu painajaiseksi. Pian Jason huomaa, että vaarassa ovat sekä hänen henkensä että hänen identiteettinsä.

***

Blake Crouchin scifi-trillerit ovat olleet lukulistallani useamman vuoden ajan, mutta vasta katsottuani erään kvanttifysiikan teorioita soveltavan tv-sarjan sain tartuttua tuumasta toimeen. Tavoitteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja, joista voin saada inspiraatiota joko nykyisiin tai tuleviin kirjaideoihin, mikä myös kannusti tarttumaan Crouchin teoksiin heti alkuvuodesta. Onneksi tartuin, sillä tämä ensimmäinen oli erittäin hyvä kokemus.

Kvanttifysiikan teoriat mahdollisista rinnakkaistodellisuuksista eivät ole helposti ymmärrettävä aihe, mutta Crouch käsittelee sitä taitavasti ja kiinnostavasti fiktion keinoin. Tarinan maailmaan uppoaa nopeasti, ja henkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ovat kiinnostavia. Jätän sisällön kuvauksen tarkoituksella epämääräiseksi, sillä mielestäni se pitää kokea itse ja mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Jos pitää äänikirjoista, kannattaa antaa tälle mahdollisuus, sillä ääneen luettuna Pimeää ainetta sai vielä yhden uuden ulottuvuuden.

Kiinnitin erityistä huomiota myös kieleen, joka on paikoin melkein runollista. Pysähdyin monta kertaa ihailemaan yksittäisiä lauseita ja ilmauksia, mikä ei ole tavallista trillereitä lukiessa. Tähän kokonaisuuteen kaunis kieli kuitenkin sopii hienosti, sillä se korostaa romaanin pohdiskelevaa sävyä.

Pohdittavaa tässä romaanissa tosiaan riittää. Yksi isoista kysymyksistä on se, mikä tekee ihmisestä juuri sen joka hän on ja mitkä ovat elämän olennaisimmat rakennuspalikat. Pimeää ainetta pohtii lisäksi unelmien merkitystä ja niiden suhdetta todellisuuteen. Minkälaisten unelmien toteutuminen tai toteutumatta jääminen muokkaa ihmisen elämää ja identiteettiä eniten? Missä vaiheessa jonkun unelman jättää siinä määrin taakseen, että se ei enää sovi nykyiseen elämään?

Ajattelin paljon myös sitä, miltä tuntuisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Jason. Jos minusta olisi olemassa toisia versioita, millaisia he olisivat? Miten heidän elämänsä eroaisi tästä elämästä, jonka minä tunnen? Miltä tuntuisi kohdata joku heistä? Haluaisinko sitä? En päässyt näiden kysymysten kanssa vielä lopulliseen lopputulokseen, mutta ne ovat kiehtovia ajatusleikkejä, joihin aivan varmasti palaan monta kertaa. Siitä olen vakuuttunut, että itseni kohtaaminen maailmassa, joka on melkein niin kuin omani mutta ei kuitenkaan, olisi erittäin kummallinen kokemus.

Näin vaikuttavasta lukukokemuksesta on vaikeaa löytää kritiikin aiheita. Oikeastaan kirja vain loppui liian nopeasti. Olisin mielelläni viettänyt pidempään Jasonin kohtaamissa rinnakkaistodellisuuksissa ja saanut vielä yksityiskohtaisempaa tietoa niistä. Muita miinuksia en tästä romaanista sitten keksikään.

4,5/5