perjantai 2. huhtikuuta 2021

Pimeää ainetta - Blake Crouch

Jason Dessen on kvanttifyysikko, jonka rauhallinen perhe-elämä katkeaa, kun naamioitunut mies sieppaa hänet ja lähettää hänet rinnakkaistodellisuuteen. Siellä Jasonin elämä on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin hänen omassa todellisuudessaan. Jason ei olekaan tavallinen fysiikan professori vaan alansa nero, jolle myönnetään palkintoja ja järjestetään juhlia. 

Tämä toinen elämä vaikuttaa hänen unelmiensa täyttymykseltä, kunnes se muuttuu painajaiseksi. Pian Jason huomaa, että vaarassa ovat sekä hänen henkensä että hänen identiteettinsä.

***

Blake Crouchin scifi-trillerit ovat olleet lukulistallani useamman vuoden ajan, mutta vasta katsottuani erään kvanttifysiikan teorioita soveltavan tv-sarjan sain tartuttua tuumasta toimeen. Tavoitteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja, joista voin saada inspiraatiota joko nykyisiin tai tuleviin kirjaideoihin, mikä myös kannusti tarttumaan Crouchin teoksiin heti alkuvuodesta. Onneksi tartuin, sillä tämä ensimmäinen oli erittäin hyvä kokemus.

Kvanttifysiikan teoriat mahdollisista rinnakkaistodellisuuksista eivät ole helposti ymmärrettävä aihe, mutta Crouch käsittelee sitä taitavasti ja kiinnostavasti fiktion keinoin. Tarinan maailmaan uppoaa nopeasti, ja henkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ovat kiinnostavia. Jätän sisällön kuvauksen tarkoituksella epämääräiseksi, sillä mielestäni se pitää kokea itse ja mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Jos pitää äänikirjoista, kannattaa antaa tälle mahdollisuus, sillä ääneen luettuna Pimeää ainetta sai vielä yhden uuden ulottuvuuden.

Kiinnitin erityistä huomiota myös kieleen, joka on paikoin melkein runollista. Pysähdyin monta kertaa ihailemaan yksittäisiä lauseita ja ilmauksia, mikä ei ole tavallista trillereitä lukiessa. Tähän kokonaisuuteen kaunis kieli kuitenkin sopii hienosti, sillä se korostaa romaanin pohdiskelevaa sävyä.

Pohdittavaa tässä romaanissa tosiaan riittää. Yksi isoista kysymyksistä on se, mikä tekee ihmisestä juuri sen joka hän on ja mitkä ovat elämän olennaisimmat rakennuspalikat. Pimeää ainetta pohtii lisäksi unelmien merkitystä ja niiden suhdetta todellisuuteen. Minkälaisten unelmien toteutuminen tai toteutumatta jääminen muokkaa ihmisen elämää ja identiteettiä eniten? Missä vaiheessa jonkun unelman jättää siinä määrin taakseen, että se ei enää sovi nykyiseen elämään?

Ajattelin paljon myös sitä, miltä tuntuisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Jason. Jos minusta olisi olemassa toisia versioita, millaisia he olisivat? Miten heidän elämänsä eroaisi tästä elämästä, jonka minä tunnen? Miltä tuntuisi kohdata joku heistä? Haluaisinko sitä? En päässyt näiden kysymysten kanssa vielä lopulliseen lopputulokseen, mutta ne ovat kiehtovia ajatusleikkejä, joihin aivan varmasti palaan monta kertaa. Siitä olen vakuuttunut, että itseni kohtaaminen maailmassa, joka on melkein niin kuin omani mutta ei kuitenkaan, olisi erittäin kummallinen kokemus.

Näin vaikuttavasta lukukokemuksesta on vaikeaa löytää kritiikin aiheita. Oikeastaan kirja vain loppui liian nopeasti. Olisin mielelläni viettänyt pidempään Jasonin kohtaamissa rinnakkaistodellisuuksissa ja saanut vielä yksityiskohtaisempaa tietoa niistä. Muita miinuksia en tästä romaanista sitten keksikään.

4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti