Ihmeiden kabinetti - Douglas Preston & Lincoln Child

Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalta löydetään 36 ihmisen jäännökset. Pian tutkimukset osoittavat, että heidät on murhattu. Tapauksesta tekee erityisen kummallisen se, että murhat ovat tapahtuneet yli sata vuotta sitten ja niihin liittyy jonkinlainen kirurginen operaatio, jonka tarkoitus ei käy välittömästi selväksi.

Poliisin mielestä tapaus pitäisi jättää historiantutkijoiden hommaksi, mutta FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergast on vakaasti eri mieltä. Hän palkkaa apulaisikseen paleontologi Nora Kellyn ja toimittaja William Smithbackin, joka sattuu olemaan myös Noran poikaystävä.

Pian tapahtuu uusi murha, joka muistuttaa vanhoja murhia. Pendergast ei vaikuta lainkaan yllättyneeltä. Tietääkö hän asiasta enemmän kuin antaa ymmärtää?

***

Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Pendergast-sarja on ollut tähtäimessäni vuosia. Aivan tarkkaan en muista, milloin kuulin siitä ensimmäisen kerran, mutta siitä on kauan. Heinäkuussa halusin kokeilla jotain uutta ja valitsin yhdeksi kirjaksi Ihmeiden kabinetin. Onneksi valitsin, sillä se tarjosi juuri sellaista tunnelmaa, jota kaipasin.

Erityisesti huumori erottaa tämän romaanin muista viime aikoina lukemistani/kuuntelemistani dekkareista. Huumoria tihkuu tapahtumista, henkilöiden käyttäytymisestä ja eri asioiden ja tilanteiden kuvauksista. Sävy on mielestäni ajoittain jopa satiirinen, mutta hyvä maku säilyy koko ajan. Kirjailijat selvästi leikittelevät genren tyypillisillä ominaisuuksilla ja haluavat pitää lukijan tietoisena siitä, että kysymyksessä on fiktiivinen kertomus. Tällaisen metatason havaitseminen on sekä hauskaa että mielenkiintoista.

Myös tapahtumiin liittyvät aihepiirit erottuvat joukosta edukseen. En mainitse yksityiskohtia, sillä en halua pilata yllätyksiä. Tämän kirjan kohdalla olen sitä mieltä, että mitä vähemmän tietää ennalta, sitä enemmän kokemuksesta saa irti. Kuvailisin omaa kokemustani tiivistetysti seikkailuksi tuntemattomaan, ja sellaisen toivon monen muunkin lukijan saavan.

Pendergast puolestaan on yksi mielenkiintoisimmista agenteista, joihin olen kirjallisuudessa törmännyt. Oli hauskaa seurata rikostarinaa, jossa tutkijahenkilöä tarkastellaan enimmäkseen muiden henkilöiden silmin. Pendergastin ympärille kehittyy erillinen mysteeri, joka omalta osaltaan motivoi jatkamaan sarjan parissa. Toisaalta tällainen henkilökuvauksen lähtökohta on riski, sillä tutkijahenkilö voi jäädä joillekin lukijoille liian etäiseksi. Minuun keino kuitenkin tehosi ja uskon, että Pendergastissa on tarpeeksi materiaalia lunastamaan ensimmäisen osan antamat lupaukset.

Pientä miinusta annan siitä, että alkupuolella tapahtumat etenevät paikoin jähmeästi ja joitakin asioita toistetaan turhan monta kertaa pitkin romaania. Lisäksi juonessa on osia, jotka arvasin hiukan liian helposti, mutta kokonaisuuteen nähden tämä harmittaa hyvin vähän.

Kuuntelen varmasti sarjaa pidemmälle vielä tänä vuonna. Kun seuraavan kerran kaipaan jotain hauskaa ja erikoista ja yllättävää, käännyn todennäköisesi Prestonin ja Childin puoleen.

4,5/5

One Dark Throne (Three Dark Crowns #2) - Kendare Blake

Taistelu valtaistuimesta ei ole sujunut suunnitelmien mukaan, ja nyt kaikki kolme nuorta kuningatarta joutuvat kohtaamaan entistä suurempia haasteita.

Katharine on viimeaikaisten koettelemustensa jälkeen vahvempi kuin koskaan, mutta hänen lähipiirinsä ei ole ainoastaan iloinen muutoksesta. Arsinoe on saanut selville hätkähdyttävän totuuden voimistaan ja yrittää ratkaista, miten voi käyttää tietoa hyväkseen paljastamatta sitä vihollisilleen. Mirabella, joka oli vielä hetki sitten suoralla tiellä valtaistuimelle, on nyt toinen toistaan julmempien hyökkäysten kohteena.

Taistelu kruunusta on vasta alussa.

***

Tieni tämän jatko-osan kanssa oli sekä kivikkoinen että mielenkiintoinen. Aluksi etenin melko hyvää vauhtia, jossain vaiheessa mielenkiinto lopahti pitkäksi aikaa ja viimeinen neljännes täytyi kuunnella lähes yhdeltä istumalta. Kokemus hämmentää yleisellä ristiriitaisuudellaan. Toisaalta romaanissa on paljon piirteitä, joista pidän ja jotka saavat sarjan erottumaan joukosta. Ja toisaalta monet osa-alueet jäävät edelleen vajaiksi tai sortuvat ennalta-arvattavuuteen. En ole pitkään aikaan kokenut yhtä sekalaisia tunteita kirjaa kohtaan.

Juonen rakenne noudattaa perinteisempää mallia, minkä ansiosta sen seuraaminen on helpompaa. Itse tapahtumat ovat yhdistelmä perusmateriaalia, ennalta-arvattavuutta ja suuria yllätyksiä. Olin vähällä menettää uskoni juonen suhteen, kun eräs suoranainen kliseiden klisee melkein toteutui. Kirjailija kuitenkin kiertää sen viime hetkellä ja todennäköisesti pelastaa sen myötä jatko-osan laajalta juonikuviolta, jonka kulun olisi voinut ennustaa jo nyt. Viimeinen neljännes paikkaa pettymyksen tunnetta ihailtavasti, sillä siihen mahtuu useita yllätyksiä. Käänteet lisääntyvät ja kiihtyvät loppua kohden niin, että pian lopputuloksen ennustamisesta tulee todella vaikeaa. Lisäksi tapahtumat herättivät voimakkaampia tunteita kuin koko sarja tähän menneessä. Pidän siitä, kun saan aidosti yllättyä, ja tässä tapauksessa niin kävi useamman asian suhteen. Jatko-osa herättää minussa nyt huomattavasti enemmän mielenkiintoa kuin osasin odottaa.

Henkilökuvauksessakin tapahtuu positiivista kehitystä. Kolmen päähenkilön persoonallisuudet erottuvat paremmin toisistaan ja myös kehittyvät enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Heille alkaa syntyä erilliset kehityskaaret, jotka herättävät mielenkiintoa. Myös muutamat keskeiset sivuhenkilöt kehittyvät, ja heidän suhteensa päähenkiöihin saavat enemmän merkitystä. Toivon, että sarjan kehitys jatkuu samaan suuntaan.

Erityisesti täytyy kehua sitä, miten Katharinen muutos kuvataan. Fiktiivisen henkilön kanssa on vaikeaa tehdä uskottavaa täyskäännöstä, mutta tässä tapauksessa se onnistuu hienosti. Tilanteeseen liittyy lisäksi mysteeri, joka kantaa viime metreille asti.

Päähenkilöiden lähipiirin motiivit sen sijaan eivät vieläkään kunnolla aukene. Suurin osa heistä on selvästi vallan perässä, mutta haluaisin ymmärtää paremmin, miksi ja mitä he tarkalleen haluavat saavuttaa. Sivuhenkilöiden määrä rasittaa kokonaisuutta edelleen, muttta nyt on jo hiukan helpompaa muistaa, kuka on kuka.

Miljöön kuvausta ja maailmanrakennusta kaipasin yhä enemmän, mutta ne uudet asiat, jotka taikuudesta ja muusta yliluonnollisesta opitaan, ovat kiehtovia ja juonen kannalta olennaisia. Maailman tunnelma kokonaisuutena kuitenkin välittyy ja myös erottaa maailman muista minulle tutuista fantasiamaailmoista. Kerronnassa on kauhun sävyjä ja piirteitä, jotka voimistuvat erityisesti tässä osassa. Ne luovat pahaenteisen tunteen, jonka ansiosta lukija saa olla varpaillaan rauhallisinakin hetkinä. Mitään niin pelottavaa tai raakaa toisessakaan osassa ei kuitenkaan ole, että se työntäisi herkempiä lukijoita pois.

Alkuperäinen aikomukseni oli pitää tästä sarjasta taukoa, mutta One Dark Throne jäi niin dramaattiseen tilanteeseen, että todennäköisesti kuuntelen kolmannen osan elokuussa. Haluan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

3/5

***

Sarjan muut arviot:

Three Dark Crowns

Krokotiilinvartija (Kørner/Werner #1) - Katrine Engberg

Nuori nainen löytyy murhattuna vuokra-asunnostaan. Pian selviää, että hänen vuokranantajansa on käyttänyt häntä julkaisemattoman romaaninsa henkilöhahmona. Nainen kuolee myös romaanin sivuilla.

Etsivät Jeppe Kørner ja Anette Werner ryhtyvät tutkimaan vuokrantajan menneisyyttä ymmärtääkseen, mikä johti nuoren ihmisen traagiseen kuolemaan. Mutta kuka on lopulta kaiken takana?

***

Tanskalaisen Katrine Engbergin dekkarit tulivat sattumalta vastaan kesäkuussa, kun etsin luettavaa/kuunneltavaa dekkariviikkoa varten. En ollut kuullut kirjailijasta aikaisemmin, mutta hänen esikoisensa kuulosti kiinnostavalta ja pääsi nopeasti kuunneltavaksi. Takakansi kuitenkin lupaili enemmän kuin mitä lopulta sain.

Ajatukseni tiivistäen: olipa kyseessä juoni, henkilöt, miljöö tai jokin muu osa-alue, siinä on jotain mistä pidän ja jotain mistä en. Myös osa niistä ominaisuuksista, joista pidän eniten, eivät pääse täyteen potentiaaliinsa. Niinpä Krokotiilinvartija jätti jälkeensä hiukan pettymyksen makua.

Paras osa on mielestäni juoni, vaikka siinäkin on joitakin puutteita. Tutkittava tapaus on mutkikkuusasteeltaan keskiverto, ja pientä vaaran tuntua on ilmassa. Tutkintalinjoja on useita, joten totuus ei ole liian ilmiselvä. Minä kuitenkin arvasin yhden keskeisen osan hyvin varhain, mikä on ollut tänä vuonna suorastaan teema; jälleen juoni osittain latistuu, koska tärkeä palanen on helposti ennustettavissa. Jännitys ei nouse kovin korkealle, mutta toisaalta se tekee juonesta leppoisan seurata. Etenemisnopeus on sopiva ja rakenne looginen, joten mitään suurempia valituksen aiheita minulla ei ole.

Myös huumoristista pohjavirettä täytyy kehua. Rikoskirjallisuuteen ei ole helppoa ujuttaa luontevaa ja hyvää huumoria. Erityisesti tutkijoiden välinen sanailu sai minut muutaman kerran nauramaan ja hymähtelemään.

Kokonaisuutena he pysyvät kuitenkin aika pinnallisella tasolla. Lisäksi toiseen tutkijaan liittyy juonikuvio, joka on mielestäni kokonaisjuonen kannalta tarpeeton ja saa hänet vaikuttamaan melko ikävältä ihmiseltä. Heistä kumpikaan ei siis nouse kovin korkealle poliisihenkilöiden listalla.

Oli iloinen yllätys nähdä, että tapahtumiin liittyy olennaisesti eläkeikäisiä henkilöitä, sillä kohtaan heitä kirjallisuudessa harvoin. Yksi heistä on lisäksi pahaenteisen romaanin kirjoittanut vuokranantaja. Kun oikeastaan mikä tahansa romaani käsittelee tavalla tai toisella kirjoittamista, mielenkiintoni herää välittömästi. Kirjoittahenkilön kautta tästä romaanista nousee esiin kirjoittamisen etiikan teema, josta saisi irti paljon mielenkiintoisia kysymyksiä. Teemaa olisi tosin voinut käsitellä huomattavasti syvällisemmin ja suoremmin, jotta se olisi saanut enemmän roolia. Tämän osuuden vajaavaisuus harmittaa minua eniten, sillä mahdollisuuksia olisi ollut todella hyvään pohdintaan.

Yleisesti henkilökuvauksessa vaivaa se, että henkilöistä jää päällimmäiseksi aika negatiivinen vaikutelma. Henkilöiden joukossa ei ole oikeastaan ketään, josta ihan tosissani pitäisin ja jonka puolelle voisin tilanteessa asettua. Epämiellyttävät kirjallisuuden henkilöt eivät sinänsä häiritse minua, mutta jos yhdessä kirjassa lähes kaikki ovat sellaisia, se on hieman masentavaa. Minun oli vaikeaa välittää siitä, mitä henkilöille tapahtuu, koska he eivät herättäneet minussa erityisiä sympatioita. Toistaalta kukaan heistä ei ole niin kiinnostava, että se paikkaisi tilannetta. Tämä on minulle harvinainen tunne; yleensä suhtautumiseni henkilöihin ei ole näin lattea.

Myös miljöö jätti minut tällä kertaa melko kylmäksi. Lukuun ottamatta taloa, jossa uhri ja hänen vuokranantajansa asuvat, miljöön kuvaus on melko vähäistä. Kaipasin voimakkaampaa tunnetta siitä, että olen henkilöiden kanssa juuri Kööpenhaminassa enkä jossain muussa maailmankolkassa. Tunnelmallisia paikkoja olisi ollut tarjolla useampikin.

Romaani ei siis ollut hitti, mutta ei täysi hutikaan. Minulle Krokotiilinvartija on perusdekkari, joka ei herätä erityisiä tunteita suuntaan tai toiseen. Olen kuitenkin kiinnostunut lukemaan/kuuntelemaan kirjailijan muut romaanit.

3,5/5

Heinäkuun lopun lukusuunnitelmia

Olen palannut kesäreissultani ja sen myötä blogitekstien ääreen. Päätin aloittaa asettamalla heinäkuun toiselle puoliskolle kevyet tavoitteet.

Fyysiset kirjat

Varsinainen lukeminen on ollut tänä vuonna hankalaa. Haluaisin kuitenkin lisätä fyysisten kirjojen lukemista loppukesän ja syksyn aikana. Pääsin reissun edetessä jo säännölliseen rytmiin, joten toivoa ainakin on.

Pääprojektini on viimeisen kuukauden ajan ollut A Game of Thrones, joka oli tarkoitus lukea jo aikoja sitten. Tällä viikolla tavoitteeni on lukea se lopultakin loppuun ja aloittaa seuraava osa pian sen jälkeen. Haluan ottaa kiinni alkuvuodesta hukattua aikaa.

Jos jaksan ja aikaa jää tarpeeksi, saatan lukea jotain muutakin loppuun tai aloittaa jonkun uuden kirjan. Uusi kirja on todennäköisesti jokin fantasiakirja, joita minulla on odottamassa valtava määrä.

Äänikirjat

Reissun aikana minulla oli vaikeuksia keskittyä myös äänikirjoihin. Monta kirjaa on kesken, mutta oikein mikään niistä ei pitänyt otteessaan niin hyvin, että olisin saanut kuunneltua loppuun asti tai edes edettyä merkittävästi. Seuraavan kahden viikon aikana saan kurssin toivottavasti korjattua.

Ennen elokuun alkua tavoitteeni on kuunnella (loppuun) seuraavat kirjat:

1. One Dark Throne - Kendare Blake

2. Forensics: The Anatomy of Crime - Val McDermid

3. Kuiva kausi - Jane Harper

4. The Night Stalker - Chris Carter

***

Elokuusta alkaen palaan todennäköisesti normaaliin rytmiin, eli aloitan kuukauden lukulistapostauksella ja jatkan siitä arvioiden ja muiden tekstien pariin. Tekstejä on runsaasti rästissä, joten yritän julkaista vähintään tekstiä viikossa kunnes olen lähempänä reaaliaikaa.

Miten sinun lukutavoitteesi ovat toteutuneet?

Kuukausi kansissa(7&8/2017): Home sweet home

Heinäkuu 2017 piti sisällään odottamattomia tapahtumia ja erilaisia tunteita hämmennyksestä onneen. Ehkä kaikkein suurin yllätys oli paluu Suomeen kuukausia aiottua aikaisemmin. Ajoitus oli kuitenkin juuri oikea enkä tunne lainkaan surua siitä, että olen nyt pallon tällä puolella.

Lukemisenkaan kannalta kuukausi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jos haluat vilkaista, mitä heinäkuussa oli tarkoitus tapahtua, postaus löytyy tästä.

Sitten asiaa heinäkuun lukemisista ->

Tavoite: 4 luettua kirjaa
Luettuja: 4
Luettuja yhteensä: 17/40

Heinäkuun kirjat:

• Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
• Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling
• Harry Potter ja salaisuuksien kammio - J.K.Rowling
• Harry Potter ja Azkabanin vanki - J.K.Rowling

Heinäkuu oli hyvä kuukausi lukemisen määrän kannalta, kiitos Pottereiden! Ilman niitä en olisi pysynyt tavoitteessani enkä varsinkaan lukenut kolmea kirjaa kahdeksassa päivässä. Kuukauden ensimmäisellä puoliskolla lukemisesta katosi rytmi, minkä takia tavoite olisi voinut jäädä saavuttamatta. Heti Suomeen tultuani pystyin kuitenkin uppoutumaan lukemiseen jopa niin syvästi, etten olisi paljon muuta malttanut tehdäkään.

Bloggaamisen kohdalla suunnitelmani ei pitänyt ollenkaan, mutta pääsin kuitenkin eteenpäin monen tekstin kanssa. Keskeneräiset arviot edistyivät ja sain Potter-tekstit alkuun  Potterit herättävät aina niin paljon ajatuksia, että niistä on parasta kirjoittaa mahdollisimman tuoreeltaan. On ollut mahtavaa lukea sarjaa uudelleen monen vuoden tauon jälkeen ja oivaltaa siitä uusia asioita. Oivalluksia on tullut itse asiassa niin paljon, että pelkät arviot eivät taida riittää niiden käsittelemiseen. 

Ja sitten elokuu! En lukenut niin paljon kuin olisin halunnut, mutta jos muusta elämästä puhutaan niin elokuussa tapahtui valtavasti edistystä. Sain bloggaamisesta taas jonkinlaisen otteen, kirjoitin sekä omaa kirjaani että kirjaa, jota teen yhdessä ystävän kanssa, työstin useita uusia ideoita, tapasin ystäviä, hoidin yliopisto-opintoihin liittyviä virallisia asioita ja uppouduin uusiin inspiraation lähteisiin. Vastaavaa energiaa ja päättäväisyyttä en ole nähnyt itsessäni vuosiin, ja olenkin ihmetellyt uutta olotilaani onnesta soikeana. Mitähän tapahtuu syyskuussa?  ;D

Lukemisen osalta elokuussa tapahtui... ->

Elokuun tavoite: 6 luettua kirjaa
Luettuja: 4
Luettuja yhteensä: 21/40

Luetut kirjat:

• Harry Potter ja liekehtivä pikari - J.K.Rowling
• Ashley Bell - Dean Koontz
• Beautiful Redemption - Kami Garcia & Margaret Stohl
• Lies we tell - Kelly Hashway

Tässä on sekalainen joukko sekä kirjoja että fiiliksiä. Liekehtivä pikari oli mahtava kokemus niin kuin aina, joten siitä ei sen enempää tässä <3 Ashley Bell jätti minut erittäin hämmentyneeseen tilaan, josta olen vieläkin toipumassa. Minulla ja päähenkilöllä on jonkin verran yhteistä ja ajoittain tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni, joka on taitavasti muokattu fiktioksi. Selitän tätä paremmin arvion yhteydessä.

Beautiful Redemption on sarjan päätöosa, joka valitettavasti ei yltänyt toivotulle tasolle. Turhauduin lukiessani valtavasti siitä, että kirja on todella hidastempoinen ja sisällöltään melko laimea. Rämmin sen läpi ainoastaan siksi, että halusin tietää mitä henkilöille tapahtuu lopussa. Lies we tell puolestaan on niin nopeatempoinen kirja, että välillä meinasi happi loppua. Kirjailijan tyyli on hyvin aito, minkä ansiosta tuntuu kuin kuuntelisi pikemminkin ystävän kertomusta kuin lukisi kirjaa. Kokemus jäi enemmän plussan puolelle, vaikka on myönnnettävä ettei tämä rikostarina vakuuttanut minua täysin. Se kuitenkin auttoi minua purkamaan lukujumia edes vähän, mistä olen kiitollinen. Haluan saada ne 40 kirjaa luettua!!

Blogissa sain aikaiseksi kaksi kirja-arviota:

• Fearless - Fiona Higgins
• Harry Potter ja viisasten kivi - J.K.Rowling

Saldo jäi vielä todella pieneksi, mutta suunta on ylöspäin ja olen siihen tyytyväinen. Kirjoitan arvioita hitaasti siksikin, että haluan niiden olevan mahdollisimman laadukkaita. Hutaistuista teksteistä jää kurja fiilis. Yritän kuitenkin muuttua vähän tehokkaammaksi, koska kirjoittamattomien tekstien määrä on paisunut aivan hillittömäksi. 

Miten siellä ruudun takana menee?

Luettavaa ja blogattavaa(7/2017): Paluu rytmiin

Puolet vuodesta eletty, puolet edessä. On kuulkaa ollut melkoinen vuosi tähän saakka! Australia on heitellyt suuntaan ja toiseen, enkä vielä edes ymmärrä kaikkea kokemaani niin hyvin, että voisin siitä kirjoittaa. Pieni tilannepäivitys on kuitenkin paikallaan.

Olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, minkä ansiosta minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Au pair -päivät ovat ohi ja palaan Suomeen huomattavasti aikaisemmin kuin alunperin aioin. Miksi? Sairastuin vaikeaan hengitysinfektioon, jonka paranemisen kannalta on parasta - ja oikeastaan välttämätöntä - palata kotiin. Toinen yhtä merkittävä syy on romaanikäsikirjoitus, jota olen työstänyt huhtikuun alusta lähtien. Tehokas kirjoittaminen vaatii sellaiset olosuhteet, joita en pysty reissussa rakentamaan. Tarvitsen muunmuassa huomattavasti laajemman kirjavaraston, toisin sanoen pursuilevat kirjahyllyni jotka odottavat minua kotona. Puhumattakaan lukuisista muista inspiroivista asioista ja ajattelun välineistä, joiden hyödyntäminen ei ole Australiassa mahdollista.

Mitä tämä sitten tarkoittaa kirjablogin kannalta? Ainakin sitä, että voin jälleen asettaa konkreettisia tavoitteita ja suunnitella toimintaani etukäteen. Haluan tehdä blogista taas aktiivisen niin nopeasti kuin mahdollista ja päästä kiinni kunnolliseen lukemisen ja kirjoittamisen rytmiin. Aloitan tekemällä suunnitelman heinäkuuta varten ja pitämällä siitä kiinni mahdollisimman hyvin.

Postauksen kaava on pääpiirteittäin sama kuin aikaisemminkin, mutta olen parannellut konseptia hiukan. Ensimmäiseksi asetan jokaiselle kuukaudelle yksilöllisen lukutavoitteen ja merkitsen sen postaukseen. Toiseksi erottelen lukulistalla olevat kirjat kolmeen kategoriaan: niihin jotka ovat kesken, niihin jotka on tarkoitus lukea alusta loppuun ja niihin jotka on tarkoitus aloittaa mutta jotka luetaan loppuun myöhemmin. Muutosten avulla pyrin välttämään liian suurta keskeneräisten kirjojen pinoa ja saamaan realistisen käsityksen siitä, kuinka paljon pystyn kuukaudessa lukemaan. 

Kuukausittaisia tavoitteita säätelee tällä hetkellä vuoden määrällinen tavoite. Luettujen määrä on tällä hetkellä 13/40, eli 27 kirjaa olisi luettavana seuraavan puolen vuoden aikana. Määrä on suuri, mutta uskon sen olevan vielä saavutettavissa, jos valitsen kirjat viisaasti ja luen päivittäin.

Ja nyt katsotaan, mitä heinäkuun aikana pitäisi saada aikaiseksi ;)

Heinäkuun lukutavoite: 4 luettua kirjaa

 Loppuun luettavat:

• King of Thorns - Mark Lawrence 
• Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
• (The Signature of All things - Elizabeth Gilbert) -> En ole vielä varma, pystynkö lukemaan tätä loppuun heinäkuussa, mutta yritän joka tapauksessa. 

Alusta loppuun luettavat:

• Ashley Bell - Dean Koontz
• Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling

Päätin kesäkuussa, että heti kotiin palattuani alan lukea Pottereita uudestaan. Edellisestä kerrasta on kulunut liian monta vuotta ja olen alkanut tosissani kaivata tarinamaailmaa, joka aikoinaan käynnisti matkani kirjoittajaksi. Uskon Potter-maratonin myös vauhdittavan vuoden tavoitteen saavuttamista. 

Aloitettavat:

• Last of the wilds - Trudi Canavan
• Empire of Storms - Sarah J. Maas
• Since we fell - Dennis Lehane

Voi hyvinkin olla, että en oikeasti aloita näitä kaikkia, mutta listasin ne silti. Vaihtoehtoja on niin paljon, että välillä on mahdotonta valita tarkasti. Mitä pidemmälle vuosi kuluu, sitä hankalammaksi valintojen tekeminen käy... :D

Postauksia:

1. Luostarin varjot - C.J.Sansom
2. Spider's Bite - Jennifer Este
3. Magic Study - Maria V.Snyder
4. Heir of Fire - Sarah J. Maas
5. Fearless - Fiona Higgins

Kirjoittamattomia arvioita on kertynyt järjetön määrä, jota yritän tulevina viikkoina pienentää mahdollisimman paljon. Jos saan näistä neljä julkaistua, olen tyytyväinen. Mahdollisuudet ovat ainakin paremmat kuin kesäkuussa, sillä minulla on wifi käytettävissä ja lähes rajattomasti aikaa.

Tämä riittää suunnitelmista. Mitä kuuluu ruudun toiselle puolelle? :) 

Kuukausi kansissa(6&7&8/2016): Kesä pikakelauksella

Suomen kesät kuluvat aina liian nopeasti.

Ne hiipivät esiin varkain, tulevat näkyviin talven harson alta ja antavat meidän nähdä itsensä vasta, kun on jo melkein myöhäistä. Suomalainen miettii koko talven, mitä kaikkea ensi kesänä tehdään, minne kaikkialle mennään ja millä tavalla tämä kesäloma vietetään. Ja sitten kun se kauan odotettu kesä on siinä, suomalainen tajuaa, ettei ole tehnyt eikä voi tehdä puoliakaan siitä mitä aikoi.

Syitä tälle on monia, aivan liian monia. Loma on lyhyt, täytyy käydä töissä, ostaa ruokaa ja valmistaa aterioita, huolehtia lapsista ja lemmikeistä, silittää aviomiehen paitoja, korjata vaimon polkupyörän puhjennut rengas, katsastaa auto, sairastaa yllättävä kesäflunssa... Arki yllättää ihmisen kesälläkin, niin ikävää kuin se onkin. Kaikki nämä loputtomat askareet hautaavat meidän alleen, ja silloinkin kun olisimme valmiita irrottamaan hetkeksi ja unohtamaan velvollisuudet, elämä tulee ja heittää eteemme jotain täysin odottamatonta.

Se niistä kesäsuunnitelmista.

Minun kesäni valui ohitseni ehkä tavallistakin nopeammin. Torimyyjän työ imaisi täysillä mukaansa lisääntyneen asiakasmäärän takia. Täydet työviikot ja säännölliset herätykset veivät enemmän energiaa samalla kun antoivat enemmän kuin edellisenä kesänä: kohtasin kymmeniä uusia asiakkaita, varmaan yhtä paljon vanhoja tuttuja, joista jotkut muistan vielä vanhainkodissakin. Sain uusia mahtavia työkavereita ja nauroin pitkästä aikaa vanhojen kanssa. Palelin vesisateessa ja tuiskussa, hikoilin helteessä, yritin ottaa kahdella kädelläni vastaan rahaa neljän asiakkaan edestä, vastasin kysymykseen toisensa perään ja tein saman minuutin päästä uudestaan, Ihmettelin kojun eteen syntynyttä tolkutonta jonoa ja sen kaksosveljeä ja mietin, miten hemmetissä me kaksi, minä ja myyjätoverini, saamme nämä kaikki asiakkaat palveltua sekä tehokkaasti että yhtä ystävällisesti kuin eilen. Heinäkuussa sain kokea sen erikoisen tilan, johon aivot menevät tällaisessa työssä: yhtäkkiä maailmassani on vain tämä koju ja se asiakas, joka juuri tervehtii minua. On mansikoita ja herneitä ja perunoita ja vadelmia ja mustikoita, on rasioita ja kauhoja ja pusseja ja vauhtia, niin paljon vauhtia, puhetta ja naurua ja kysymyksiä ja pankkikortteja ja setelinippuja. Mikään muu ei merkitse mitään, ei niin mitään, elän ja teen työtä tässä kuplassa kunnes viiden tunnin kuluttua voin vetää ensimmäisen kerran henkeä ja istahtaa. Katson kaveriani ja nauran, sieppaan juomapullon ja juon nyt kun ehdin. Mitä ihmettä äsken tapahtui? Oliko meillä ihan oikeasti tuntikaupalla jatkuva jono? Voi jukra!

Illat kuluivat kotona tv-sarjojen ääressä, koska työn päälle ei paljon muuta jaksanut. Silloin kun ehdin ja jaksoin, laitoin ystäville viestiä, yritin pysyä heidän elämästään perillä. Joitakin ehdin sentään tavata, vaikka olisin halunnut tehdä paljon enemmän, olla läsnä paljon, paljon enemmän. Oli muutamat kesäjuhlat, joissa sain sekunneista kiinni. Oli hieno, rentouttava juhannus hyvän ystävän mökillä kaukana torin hälinästä. Se vasta oli mukavaa. Oli yksi hyvä ystävä ja yö baarissa, oli toinen ystävä ja kaksi päivää täynnä hyvää ruokaa, elokuvia ja yhteisen romaanin suunnittelua, unelman toteuttamista pienissä paloissa. Naurua ja rakkautta, ystävyyttä sen parhaimmissa muodoissa. Mieleen jäi myös ilmaston ääripäät: ensin oli viikko hellettä, sitten vain satoi ja satoi.

Blogissa ei tapahtunut mitään. En kirjoittanut arvosteluja, en kertonut kuulumisia. En edes lukenut niin paljon, että siitä olisi voinut kirjoittaa. Haluan irvistää joka kerta, kun katson keskeneräisten kirjojen pinoa: en sitten onnistunut tänäkään kesänä korjaamaan kurssia. Olin laiska enkä ottanut edes kuvia tätä postausta varten, vaikka aioin, ihan oikeasti aioin. Ei voi mitään, täytyy yrittää vuoden päästä uudestaan. No, ollaan armollisia. Luin minä sentään jotain: 1500-luvulle sijoittuvia rikosromaaneja, vähän vampyyriteinien seikkailuja, yhden bestsellerin loppuun, aloitin jokusen uuden kirjan.

Lukemisen sijaan minä ajattelin.

Ajattelin kesää, talveä, yliopistoa, ihmisiä, elämää, maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella. Ajattelemisesta seurasi tunteita. Toiset niistä otin mielelläni vastaan, toiset meinasivat tehdä hulluksi. Tajusin, että tarvitsen muutosta enemmän kuin mitään muuta ja että tarvitsen sitä nyt, jos haluan päästä elämässäni eteenpäin.

Näistä mietteistä syntyi päätös, suunnitelma, jonka toteutuminen kääntää koko elämäni päälaelleen, niin kulunut ilmaisu kuin se onkin. Silti se on totta. Päätin tarttua mahdollisuuteen, ja jos se vie minut sinne minne haluan, elän täysin erilaisen talven ja ensi kesän. Yritän joka päivä ymmärtää paremmin, mitä olen tekemässä ja mitä tästä kaikesta seuraa, ja totean jokaisen päivän päätteeksi että eihän tätä voi käsittää ennen kuin olen siellä, ennen kuin se on totta ja tässä. Palan halusta kertoa tarkemmin, mutta pidän salaisuudestani kiinni vielä hetken. Sitten, kun tiedän tarkalleen mitä, missä ja milloin, avaan sanallisen arkkuni uudessa muodossa enkä sulje sitä ennen kuin seikkailu on viety päätökseen. Olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa enkä oikein tiedä miten päin olisin, miten tätä tunnetta oikeasti kuvailisin.

Tämä kesä on ollut hieno, vaikka se viipyi luonani vain hetken.

Mutta syksy - siitä on tulossa vielä monin verroin hienompi.

Luettavaa ja blogattavaa(7&8/2016): Tärkeysjärjestys

Tämä kesä on ollut lukemisen suhteen niin surkea, että ihan hävettää. Taisin astua taas siihen samaan optimistisuuden ansaan: kuvittelin, että nyt olisi enemmän aikaa ja energiaa lukea kuin opiskelun lomassa. Nope, not at all! Kesätyöt täyttävät viikot niin täydellisesti, että lukeminen on ylellisyys, johon jää ehkä vähän aikaa kerran tai kaksi viikossa huilaamisen, syömisen, arkisten asioiden ja sosiaalisten rientojen jälkeen. Lukemisen kuihduttua olemattomiin myös blogihiljaisuus alkoi venyä. Hassua, kuinka nopeasti kirjallisuudesta voi irtautua niin paljon ettei enää tiedä, mitä siitä oikein kirjoittaisi. 

Heinäkuun lähestyessä loppuaan päätin kuitenkin, että nyt on aika ottaa askel kohti oikeaa raidetta ja miettiä, mitä seuraavaksi. Listasin rästitekstit ja tutkin kirjahyllyni läpi pohtien, mitkä kirjat auttaisivat minut parhaiten jumituksen yli. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokosin elokuuta varten 20 kirjan listan niistä kirjoista, jotka ovat jo kertaalleen olleet lukulistalla tämän vuoden aikana. Halusin muistuttaa itseäni siitä mitä oikeastaan halusinkaan eniten lukea tänä vuonna. Näistä kirjoista yritän sitten vielä valita muutaman kaikkein tärkeimmän aloitettavaksi elokuun alkupuolella. Heinäkuussa jäi lista kokonaan julkaisematta, joten voisin lukea kahden kuukauden edestä (niin varmaan xD) ! 

Lista näyttää tältä:

1. City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
2. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
3. King of Thorns - Mark Lawrence
4. Torment - Lauren Kate
5. Deadhouse Gates - Steven Erikson
6. The Mime Order - Samantha Shannon
7. Unravel Me - Tahereh Mafi
8. Shadow of Night - Deborah Harkness
9. Aamunkoi - Stephenie Meyer
10. Kivun jäljet - Karin Slaughter
11. Musta tuli - C.J.Sansom
12. Ruumiin todistus - Patricia Cornwell
13. Pimeyden rakastaja - J.R.Ward
14. Legend - Marie Lu
15. Cinder - Marissa Meyer
16. Shadow and Bone - Leigh Bardugo
17. The Summoner - Gail Z. Martin
18. Muukalainen - Diana Gabaldon
19. Kapina laivalla - John Boyne
20. Anna Karenina - Leo Tolstoi

Blogin puolella yritän luoda jonkinlaisen rytmin uudelleen ja saada ainakin muutaman rästipostauksen ulos uusien ideoiden ohella. Yksi haastetekstikin olisi kirjoitettavana.

Näillä mennään ainakin kuuakausi eteenpäin. Miten teidän kesä on sujunut? Oletteko lukeneet niin paljon kuin haluaisitte?

Heinäkuussa luettavaa

Mistä tietää, että kesäni on ollut kiireinen? Siitä, että en ehdi edes kirjoittaa kirjoista! Bloggaaminen on hidastunut myös temppuilevan tietokoneen takia, mutta tämä ongelma on onneksi korjattavissa heti, kun minulla on aikaa ostaa uusi. Tänään yritän kuitenkin parantaa tapojani ja kirjoittaa ainakin yhden postauksen tämän lisäksi.

Ja tässä heinäkuun kirjavalikoima:


1. Insurgent - Veronica Roth
2. Shatter me - Tahereh Mafi
3. Gardens of the moon - Steven Erikson
4. Nuoren tytön päiväkirja - Anne Frank
5. Totta - Riikka Pulkkinen
6. Leijonan kita - Anne Holt
7. Mayojen testamentti - Steven Alten
8. Viides todistaja - Michael Connelly
9. Pimeyden enkeli - Dean Koontz
10. Vitsaus - Guillermo de Toro & Chuck Hogan
11. Totuus ja toiveet - P.D. James
12. Viimeinen temppeliherra - Raymond Khoury