Kandin viemää(3): Lähteitä mä metsästän...

Tutkimussuunnitelmat on kirjoitettu ja käsitelty ja nyt on aika aloittaa varsinainen työ. Kuten otsikosta ja kuvasta näkyy, olen aloittanut sen tutkimuskirjallisuuden haalimisella. 

Pinosta puuttuu vielä kokonaan tieteiskirjallisuutta ja erityisesti dystopiaa käsittelevät teokset, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että niitä on niin huonosti saatavilla. Tutkimuskohteeni on niin uusi ja kandini aihepiiri niin tuore, että siihen liittyvää kirjallisuuskin on uutta. Kahdesta tärkeästä teoksesta on vain yksi kappale per nimeke yliopistojen kirjastoissa, eikä kumpikaan tietenkään lepää Joensuun hyllyssä. Joensuun ja Imatran kirjastoista niitä ei löydy lainkaan. Saadakseni ne käsiini minun täytyy joko kaukolainata ne ja maksaa 14 euroa per kirja tai ostaa ne. Toisina päivä haluan ostaa ne suoraan itselleni, toisina kaukolainata ne. Kummankin teoksen hinta huimaa päätä, minkä takia olen päättänyt (Ehkä. Olen olen. Kyllä. Mutta entä jos sittenkin...) ensin kaukolainata ne ja ottaa selvää, ovatko ne niin hyödyllisiä kuin arvelen niiden olevan. Tämän homman kimppuun käyn ensi viikolla, kun palaan Joensuuhun.

Kuvaan pinotut neljä teosta on lainattu Imatran kirjastosta niitä viikonloppuja varten, jotka vietän kirjoittamisprosessin aikana täällä. Aion lainata nämä myös Joensuusta, jotta minun ei tarvitse kuljettaa kirjoja paikasta toiseen. Lisäksi minulla on jo hallussani yksi hyödyllinen artikkeli ja gradu, joka käsittelee tv-sarja Lostia. 

Vain yksi näistä kuvassa komeilevista teoksista (Fiktion mieli) käsittelee kirjallisuudentutkimusta. Mitä noilla muilla sitten on tekemistä tutkimukseni kanssa?

Divergent-trilogian merkittävimpiä teemoja ovat valta ja erityisesti psykologinen vallankäyttö ja tarkkailu teknologian avulla, Foucaultin teos Tarkkailla ja rangaista auttaa minua siis perehtymään trilogian yhteiskunnallisiin teemoihin. Toisaalta siinä myös käsitellään inhimillisiä hyveitä ja niiden äärimmäistä tavoittelua, joten moraalifilosofian teos Hyveiden jäljillä voi olla hyvinkin tarpeellinen. Me ja muut puolestaan käsittelee toiseutta, ihmisen suhdetta erilaisuuteen, ryhmien erottelemista toisistaan... Kyllä, näillä kaikilla on ehdottomasti virkansa tässä prosessissa. Otin ensimmäisenä luettavaksi tuon Foucoultin teoksen. Olen vasta alussa, mutta jo nyt voin sanoa sen vaikuttavan mielenkiintoiselta. Palaan näihin kaikkiin lähteisiin sitten, kun olen syventynyt niihin tarkemmin.

Seuraavat viikot ovat siis täynnä lukemista. Lukemista, lukemista, lukemista. Muistiinpanojen tekemistä. Ajatusten kirjaamista ylös. Lisää lukemista. Tällä viikolla aion aloittaa tutkimuskohteeni lukemisen uudelleen post it -lappujen, kynän ja vihon kanssa. Julkaisen tammikuun aikana arvostelun trilogian ensimmäisestä osasta, jotta pääsette vähän käsiksi siihen, millaisia ajatuksia trilogian tarina on minussa herättänyt.

Tällaista tänään. Lisää asiaa mahdollisesti jo ensi viikolla. Silloin ehkä asiaa Foucaultin herättämistä ajatuksista ja muusta edistymisestä.

Tässä vielä linkit kahteen edelliseen Kandin viemää -postaukseen:

Kandin viemää(1): Ensimmäisiä tunnelmia proseminaarista

Kandin viemää(2): Tutkimuskohteen valitsemisesta

Kandin viemää(2): Tutkimuskohteen valitsemisesta

Tutkimuskohteeni <3

Aloin pohtia kandidaatintutkielmaa aktiivisesti jo alkuvuodesta, jotta minulla olisi sekä tutkimuskohde että tutkimuskysymys mielessä proseminaarin alusta lähtien. Tämä ei toki ole pakollista, mutta tykkään tehdä asiat mieluummin kaikessa rauhassa kuin kiireellä, joten ryhdyin työstämään aihetta ajoissa. Aluksi valinnan tekeminen tuntui lähes mahdottomalta; miten ihmeessä valitsen sopivan kohteen kaikkien niiden satojen mielenkiintoisten teosten joukosta, jotka olen tähän mennessä lukenut? Pohdin tätä urakkaa vähän aikaa ja keksin joitakin kysymyksiä, jotka auttoivat tutkimuskohteen valitsemisessa.

1. Genre? Pallottelin pitkään rikoskirjallisuuden ja spekulatiivisen fiktion välillä, Kummankin sisältä löytyy useita mielenkiintoisia kirjailijoita ja kirjasarjoja, joita toivon pääseväni tutkimaan jossakin vaiheessa elämääni. Rikoskirjailijat vain tuppaavat olemaan niin kovia kirjoittamaan, että heidän tuotannostaan olisi todella vaikea valita yhtä romaania kandia varten. Nekin muutamat lyhyemmät sarjat, jotka olisivat voineet tulla kysymykseen, ovat minulta vielä lukematta. Spekulaativista fiktiota sen olen sen sijaan ahminut lähimenneisyydessä kuin suklaata. Valitsin spekulatiivisen fiktion siis toisaalta työn suppeuden (25-35 sivua) vuoksi ja toisaalta siksi, että veri veti voimakkaammin siihen suuntaan.

2. Sarja ja vai yksittäinen teos? Tämä oli minulle helppo kysymys, koska olen sarjojen fani henkeen ja vereen. En kerta kaikkiaan voi vastustaa kirjasarjoja. Niiden parissa kulutettu aika tuo henkilöt todella lähelle ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden luoda monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia maailmoja, henkilöitä, juonikuvioita ja niin edelleen. Niiden analysoiminenkin on kerrassaan mahtavaa puuhaa. Sarjojen pariin siis! Suljin tosin heti laskuista kaikki trilogioita pidemmät sarjat, jotta voisin mennä tutkimuksessani edes hiukan pintaa syvemmälle,

3. Uutta vai vanhaa? Uutta, koska mitä uudempi kohde on, sitä vähemmän sitä on todennäköisesti tutkittu. Minulle oli alusta lähtien selvää, että haluan tutkia jotain ajankohtaista. Tämä aiheuttaa helposti myös haasteita, sillä lähdekirjallisuutta ei välttämättä löydy kovin helposti. Mutta minähän seuraan haasteita kaikkialle, joten...

4. Ikäryhmä? Englanninkielinen young adult -kirjallisuus on imaissut minut mukaansa 

tänä vuonna. Tuntui siis luonnolliselta valita kohde tämän kategorian sisältä. Nuortenkirjallisuuden tutkiminen kiinnostaa minua myös siksi, että minusta tulee opettaja. En aio missään tapauksessa olla yksi niistä opettajista, joille oppilaiden elämää kuohuttavat fiktion ilmiöt ovat vieraita.

5. Teemat. Tämän kohdalla kuuntelen sydäntäni. Teoksen pitää kolahtaa syvälle ennen kuin edes harkitsen kirjoittavani siitä analyysia. Kohteen täytyy herättää mielenkiintoa, ajatuksia, tunteita, kysymyksiä ja tuntua tutkimuksen arvoiselta. Sen täytyy jäädä kummittelemaan mieleen, muisuttamaan olemassaolostaan. Teemojen pitää olla kiinnostavia. Nämä vaatimukset lopulta ratkaisivat asian. Luin Divergentin keväällä, ja huomasin ajattelevani sen henkilöitä ja sisältöjä toistuvasti vielä pari kuukautta lukemisen jälkeen. Kun tartuin jatko-osaan kesällä, tiesin että olin löytänyt kohteeni. I felt it in my guts, Tämä sarja ei haihdu mielestäni ennen kuin olen saanut kirjoittaa siitä.

Valitsin Divergent-trilogian siis mielenkiintoisten teemojen takia. Niille, jotka eivät sarjaa tunne, tarjoan nyt lyhyen esittelyn trilogiasta. Ne, jotka tietävät, mistä on kyse, voivat hypätä seuraavan kappaleen yli.

Trilogia kertoo tulevaisuuden amerikkalaisesta yhteiskunnasta, dystopiasta, tarkemmin sanoen yhdestä kaupungista, jonka asukkaat elävät viidessä erilaisessa ominaisuusryhmässä. Nämä ryhmät kommunikoivat keskenään johtajiensa välityksellä ainoastaan sen verran kuin yhteiskunnan toiminnan pyörittäminen vaatii. Jokaisen ryhmän edustajia yhdistää yksi tietty hyve: rehellisyys, sopuisuus, vaatimattomuus, älykkyys tai rohkeus. Jokainen ryhmä elää omassa suljetussa ympäristössään tiettyjen sosiaalisten normien mukaan. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin jokaisen asukkaan tulee ilmentää tätä tiettyä hyvettä kaikilla teoillaan, jokaisella valinnallaan, jokaisena päivänä. Kuusitoistavuotiaana jokaisen asukkaan täytyy valita, jäävätkö he synnyinryhmänsä pariin vai siirtyvätkö toiseen katkaisten samalla kaikki siteet perheeseensä. Valintaa auttaa eräänlainen soveltuvuustesti, joka kertoo, mihin ryhmään yksilö parhaiten sopii. Niitä, joilla on soveltuvuus useampaan kuin yhteen ryhmään, kutsutaan termillä Divergent, poikkeava/erilainen. Poikkeavat yksilöt ovat hengenvaarassa, sillä heitä pidetään uhkana järjestelmälle. Erilaisuuteen suhtaudutaan tässä yhteiskunnassa kuin sairauteen tai yliluonnollisuuteen - kaikin puolin äärimmäisin tavoin. Se pyritään hävittämään yhteiskunnasta kokonaan, maksoi mitä maksoi. Tämän takia trilogian päähenkilön, Trisin, elämä muuttuu kokonaan soveltuvuustestin jälkeen. Hän on poikkeava yksilö, joka on koko elämänsä ajan tuntenut elävänsä väärässä paikassa, kuuluvansa jonnekin muualle. Selvittääkseen totuuden itsestään ja maailmasta, jossa hän elää, hän jättää kotinsa ja siirtyy Abnegationista (vaatimattomat) Dauntlessiin (rohkeat/pelottomat).

Tutkimuskysymys pamahti mieleeni lähes sillä sekunnilla kun aloin lukea sarjan ensimmäistä osaa. Trilogia käsittelee laajasti erilaisuuden tematiikkaa tavalla, joka kiinnitti huomioni samantien. Tutkimukseni tavoitteena onkin valottaa tätä tematiikkaa, eli eritellä erilaisuudelle annettuja merkityksiä, sen määritelmää trilogian yhteiskunnassa ja tieteellisiä, dystopialle tyypillisiä keinoja, joiden avulla erilaisuuteen pyritään vaikuttamaan. Kuulostaahan tämä nyt tarpeeksi monimutkaiselta? Lopullisen kysymyksenasettelun kuulette viimeistään sitten, kun alan kirjoittaa proseminaariesitelmää.

Kaiken kaikkiaan tutkimuskohteen valitseminen oli monipuolinen ja mukava prosessi, jonka aikana ehdin pohtia useita kirjallisuuden tutkimukseen liittyviä asioita. Luen tällä hetkellä trilogian kolmatta osaa täyttä päätä, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani. Rakastun tutkimuskohteeseeni joka päivä uudelleen.

Toivottavasti tästä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä aion tehdä. Tarkennan tutkielmani sisältöä seuraavissa postauksissa - ja jos jotain kysyttävää on, kysykää vapaasti. Näistä jutuista on aina mukava keskustella.