Camp NaNoWriMo 1/2021: Päivät 1-5

Torstai 1. huhtikuuta/ Päivä 1

Taas on ehditty tähän aikaan vuodesta: kevääseen ja Camp NaNoWriMon alkuun. En ehtinyt juurikaan valmistautua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Tarkoitus on tehdä kirjan eteen mitä milloinkin huvittaa rennolla otteella, koska olemme molemmat kiireisiä muiden velvollisuuksien takia. 

Jotta kuukausi sujuisi luovan työn osalta sujuvasti, järjestin ensimmäiseksi huhtikuun blogipostaukset kuntoon ja kirjoitin kuukauden ensimmäisen arvion loppuun. Minulla oli useita versioita kuukauden aikataulusta, mutta en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä. Tämä uusin suunnitelma tuntuu parhaalta tähän mennessä, joten tavoite on pitää siitä kiinni.

Inspiraation etsimisen ja rentoutumisen hengessä katsoin Supernaturalin seitsemännen kauden loppuun. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä kertaa, mutta siitä enemmän sitten kun on aika julkaista varsinainen postaus. Kirjoitan nyt postausta kakkoskaudesta, joten matkaa on kurottavana aika paljon. 

Varsinaisen kirjoitusprojektin osalta aloitin kevyesti: luin pienen pätkän kirjan juonta ja kirjoitin ylös pari täydennysideaa. Aikomukseni on käyttää suuri osa ensimmäisestä viikosta juonen tutkiskeluun siinä toivossa, että saan uusia ideoita. Olemme olleet pitkään jumissa samassa kohdassa, joten olisi mukavaa päästä eteenpäin. Katsotaan, mitä päivien mittaan tapahtuu.

Perjantai 2. huhtikuuta/ Päivä 2

Päivä sai yllättävän käänteen, kun sain idean hauskasta dialogista kahden henkilön välillä. Kun ryhdyin kirjoittamaan sitä, sain kokoon 400 sanaa tunnissa. Dialogista on selvästi tullut minulle kirjoittamisen käynnistymisen avain, erityisesti uusien kohtausten kohdalla. Dialogin syntyminen viittaa myös siihen, että olen saavuttanut astetta syvemmän yhteyden kyseisiin henkilöihin. Tämä on ilahduttava havainto, sillä minulla on jo lähitulevaisuudessa edessäni useita näihin henkilöihin liittyviä kohtauksia.

Päivääni piristi myös hyvä ruoka, tarkemmin sanoen herkkusienirisotto, joka on yksi lempiruoistani tällä hetkellä. Nautin kokkaamisesta muutenkin paljon, mutta viikot ovat usein niin kiireisiä, etten voi uhrata sille niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tänään pidin vapaapäivän opiskelusta, mikä teki rauhallisen kokkaamisen mahdolliseksi.

Supernatural-maraton jatkui kahdeksannen kauden aloittamisen merkeissä. Sarjan katsominen on herättänyt jo paljon erityisesti juonenkuljetusta koskevia ajatuksia ja havaintoja, jotka pyrin pitämään mielessäni, kun tarkastelen NaNo-projektin juonta.

Pidän luovaa ajattelua yllä myös lukemalla, tietenkin. Aamuisin luettavana on Justin Croninin Linnake eli Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa. Iltaisin luen Daniel Colen Räsynukkea, joka vain paranee edetessään. Kolmantena ns. pääkirjana minulla on kesken yksi äänikirja, Cassandra Claren City of Bones, joka on nyt toista kertaa kierroksessa. Näistä jälkimmäisen saan todennäköisesti loppuun lähipäivinä, mikä ilahduttaa minua, sillä olen jumittanut sen parissa turhan pitkään.

Lopuksi vielä linkki tänään julkaistuun postaukseen: Arvio: Pimeää ainetta - Blake Crouch

Lauantai 3. huhtikuuta/ Päivä 3

Tänään en saanut kirjoittamisen suhteen mitään aikaan, joten asiaa ei ole paljon. Jatkoin kuitenkin Supernatural-postauksen kirjoittamista (kausi 2) ja kahdeksannen kauden katsomista. Suunnittelin myös blogin toukokuun aikataulun uusiksi. Huomenna palaan NaNo-projektin pariin ja saan toivottavasti jotain liikkeelle aivoissani.

Sunnuntai 4. huhtikuuta/ Päivä 4 & Maanantai 5. huhtikuuta/ Päivä 5

Lähestyin juonen kehittelyä tällä kertaa sivujuonien kautta. Saan usein hyviä ideoita, kun keskityn johonkin pienempään osaan kokonaisuuden sisällä. Valitsin käsiteltäväksi yhden ihmissuhdejuonen ja yhden yksittäisen henkilön kaaren, jota ei ole vielä mietitty kovin yksityiskohtaisesti. Melko nopeasti alkoi syntyä ajatuksia siitä, minkälaisia kohtauksia kirjaan täytyy lisätä ja toisaalta mitkä olemassa olevat täytyy siirtää toiselle paikalle, jotta juonen rakenteesta tulee selkeämpi. Pääsin tässä prosessissa vasta alkuun, mutta tästä on hyvä jatkaa kuukautta eteenpäin. Seuraavan viiden päivän aikana ehdin toivottavasti myös jatkaa itse kirjoittamista.

Lukeminenkin edistyi mukavasti pääsiäisvapaan viimeisinä päivinä. Kuuntelin Cassandra Claren esikoisen loppuun maanantaina ja aloitin kaksi uutta äänikirjaa (Recursion ja Valkoinen kuolema), jotta rytmi säilyy. Vaikka City of Bones on selvästi heikoin Claren tuotannossa, nautin kokemuksesta yhä ja myös ihailin monia kirjan ominaisuuksia. Clare onnistuu alusta lähtien luomaan yliluonnolliseen maailmaan ja systeemiin historiallisuuden ja pitkäaikaisuuden tunnun, mikä ei ole helppo tehtävä. Recursion vaikuttaa kiehtovalta ihan niin kuin edellinenkin Crouchin teos, ja yksityisetsivä Striken seikkailut alkavat vakuuttavasti myös tässä aarjan neljännessä osassa. Lisää ajatuksia myöhemmin!

Lopuksi vielä maanantaina julkaistu arvio: Silkkiäistoukka - Robert Galbraith

Camp NaNoWriMo 1/2021: Suunnitelmia

Camp NaNoWriMo lähestyy taas ja on aika tehdä vähän suunnitelmia kuukauden varalle. Tällä kertaa pidän kuukauden melko avoimena, sillä opinnot pitävät minut tällä hetkellä todella kiireisenä. Aikatauluni myös vaihtelee viikoittain, minkä takia on oikeastaan mahdotonta ennustaa kuinka paljon aikaa jää luovalle työskentelylle.  Menen siis enemmän fiilispohjalta kuin yleensä, jotta en pilaa menestymisen mahdollisuuksia ainakaan stressaamalla suunnitelmien toteutumista.

Pääprojektini on huhtikuussa sama kuin viime vuoden marraskuussa eli scifiromaani, jota työstän yhdessä ystävän kanssa. Todennäköisesti keskitymme juonen kehittelyyn, jotta saamme sen mahdollisimman pian mietittyä loppuun asti. Jos intoa riittää, jatkamme myös jo suunniteltujen lukujen luonnostelua.

Teen todennäköisesti jotain myös sooloprojekteilleni, mutta en ole vielä asettanut niiden suhteen tavoitteita. Kaikki edistyminen on joka tapauksessa plussaa. Trillerin juonen korjaaminen on kesken, joten voisin ainakin jatkaa sitä. Lisäksi olisi hauskaa saada jotain aikaan uusimman kirjaideani suhteen, jonka olen joutunut laittamaan alkuvuoden ajaksi syrjään.

Blogin puolella ajattelin tehdä päiväkirjamaisia päivityksiä säännöllisin väliajoin kuukauden edetessä.  Olen suunnitellut sisällyttäväni postauksiin myös kommentteja kirjoista, joita luen huhtikuussa sekä muita luovuutta ruokkivia aktiviteetteja: tv-sarjoja, elokuvia, musiikkia, youtubea ja niin edelleen. Yksityiskohdat riippuvat paljon siitä, mitä milloinkin teen ja kuinka paljon etenen eri projektien kanssa. Camp NaNo - postausten lisäksi postaan tavalliseen tapaan kirja-arvioita ja muita lukemiseen liittyviä postauksia. 

 

Tavoitteeni on myös aktivoida Instagramia pitkästä aikaa, joten jos erityisesti reaaliaikaiset päivitykset kiinnostavat, kannattaa vilkuilla tiliäni siellä (@loputonromaani). En tiedä vielä, otanko tavoitteeksi postata jotain joka päivä vai esimerkiksi joka toinen päivä, mutta tahti on joka tapauksessa tiiviimpi kuin blogissa.

Loput maaliskuusta kuluu kevyesti valmistautuen: kirjoja lukien, Supernaturalia maratoonaten ja tiedostoja vilkuillen. Haluan myös laittaa lukulistallani olevia kirjoja jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen toisaalta sen mukaan, mitkä niistä ovat nopealukuisia ja mitkä toisaalta todennäköisesti ohjaavat ajatuksiani kirjoittamisen kannalta oikeille raiteille. Jännityksellä odotan, mitä Camp tuo tullessaan tänä vuonna.

Luettavaa ja blogattavaa(10/2017): Luova, luovempi, lokakuu

Lokakuut ovat minulle tärkeitä kuukausia.

Osa lokakuun taiasta liittyy syntymäpäivääni. Mutta on siinä muutakin: syksy on lokakuussa kauneimmillaan, mieli on saavuttanut keskittymisen tilan syyskuun haahuilun jälkeen ja uuden vuoden seikkailut vilahtelevat jo horisontissa. Luovuus nousee uudelle tasolle, viilenevät ilmat antavat luvan käpertyä sohvalle kirjan kanssa tai katsoa tunti tolkulla tv-sarjoja, joissa vilahtelee yliluonnollisia otuksia. Ja onhan sekin aika upeaa, että lokakuu on myös kirjamessujen kuukausi.

Tänä vuonna lokakuu on tavallistakin erityisempi, koska täytän 25 vuotta ja elän romaanin kirjoittamisen keskellä; toisin sanoen elämäni on yhtä suurta ihmettä koko ajan. Lokakuun luova teema on NaNoWriMoon valmistautuminen kaikin mahdollisin tavoin: ideoita keräämällä, lepäämällä, lukemalla, tekemällä suunnitelmia ja tietenkin kirjoittamalla.

Kokosin lokakuun listalle sellaisia kirjoja, joiden uskon inspiroivan minua kaikkein eniten juuri nyt. En aseta määrällistä tavoitetta, koska en osaa lainkaan ennustaa kuinka paljon pystyn oikeasti lukemaan.

Loppuun luettavat:

• Harry Potter ja Feeniksin kilta - J.K. Rowling 
• Pimeyden rakastaja - J.R. Ward

Ei näköjään pitäisi mennä vannomaan; uhosin syyskyyn alussa, että luen Feeniksin killan viikossa loppuun. No, en todellakaan lukenut :D Jämähdin lukujumin pahenemisen myötä suunnilleen kirjan puoliväliin enkä ole päässyt siihen takaisin kiinni. Toivotaan, että lokakuussa on parempi draivi. 

Pimeyden rakastajan kanssa olen päässyt jo yli puolenvälin. On kuulkaa aika hauska tapaus, hyvässä ja pahassa. Kieli on jatkuvasti ristiriidassa tapahtumien kanssa, minkä takia koko juttua on vaikeaa ottaa vakavasti. Kirjassa on paljon muitakin ongelmia, mutta palaan niihin sitten arvion yhteydessä. Tämä ei todellakaan ole mitään korkeakirjallisuutta, mutta viihdearvo on korkealla. Vampyyrien maailman konsepti on tässä todella mielenkiintoinen. Toivon jatko-osilta huomattavaa kehitystä! 

Alusta loppuun luettavat/aloitettevat:

• Ignite Me - Tahereh Mafi
• Cinder - Marissa Meyer
• Prodigy - Marie Lu
• Champion - Marie Lu

Ignite Me on listalla toisaalta siksi, että se on trilogian päätösosa ja toisaalta siksi, että uskon kirjailijan tyylin avaavan emotionaalista ajatteluani. Edellisessä postauksessa kirjoitin trilogiasta hiukan tarkemmin.

Cinder on levännyt hyllyssäni jo niin kauan lukemattomana, että hävettää. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää, mutta en ole saanut aikaiseksi tarttua siihen. Jos nyt lokakuun ja Halloweenin kunniaksi saisin tämän kuuluisan scifi-sarjan alulle!

Aioin alunperin jakaa Prodigyn ja Championin eri kuukausien listoille, mutta en lopulta malttanut. Luin trilogian ensimmäisen osan (Legend) ennätysvauhtia, joten olisi hölmöä rajoittaa jatko-osien lukemista aikatauluilla. 

• The Archived - Victoria Schwab
• The Unbound - Victoria Schwab
• SE - Stephen King
• Little Monsters - Kara Thomas

Victoria Schwabin duologian kanssa kävi samoin kuin edellisen kaksikon kanssa: en yksinkertaisesti voinut siirtää näitä myöhemmälle syksyyn. Kirjojen idea vaikuttaa kiehtovalta ja täydellisesti lokakuuhun sopivalta - toisin sanoen synkältä ja salaperäiseltä. Mielenkiinto Victoria Schwabin tuotantoa kohtaan heräsi vahvasti eloon uudelleen, kun booktubesta alkoi tulvia ylistystä Kirjoitin myös näistä kirjoista tarkemman kuvauksen edellisessä postauksessani.

SE, tuo kauhuklassikko, josta en tiedä juuri mitään etukäteen: täydellinen asetelma Halloweenia ajatellen. Voi tosin olla, etten ehdi lukea kirjaa kokonaan lokakuussa, koska sillä on pituutta reilusti yli 1000 sivua. 

Little Monsters on young adult -trilleri, jonka luen ennen kaikkea tutkimusmielessä. On mielenkiintoista ja varmasti myös hyödyllistä saada esimerkki genrestä, johon oma projektini kuuluu. Haluan myös katsoa kolmen suosikkitubettajani tekemän tunnin mittaisen live-chatin, jossa he keskustevat tästä kirjasta.

• Since we Fell - Dennis Lehane
• Oneiron - Laura Lindstedt 

Since we fell on aikuisille suunnattu trilleri, jonka myös uskon antavan hyödyllistä ajateltavaa. Se on ollut lukulistalla jo aikaisemmin tänä vuonna, mutta muut kirjat kirivät sen edelle. Oneironin sain lainaksi ystävältäni, ja vilkaistunani kirjan alkua päätin laittaa sen lukulistalle samantien. Luen kotimaista kirjallisuutta aivan liian vähän, mutta uskon tämän antavan hiukan kipinää tarttua muihinkin kuuluisiin kotimaisiin. 

Saatan myös lukea jotain syyskuun listalta, mutta jätän ne listaamatta tilan säästämiseksi.

Blogissa tavoitteeni on julkaista kerran viikossa. Toisessa blogissani (www.loputonromaanimaailmasta.blogspot.fi) toiminta tulee todennäköisesti olemaan vilkkaampaa, sillä kirjoittaminen on tuonut mieleen paljon uusia postausaiheita, joista haluan kirjoittaa ennen NaNoWriMoa. Kirjoitan myös toisen postauksen NaNoWriMo-valmisteluista ja harjoittelen NaNoWriMo-päiväkirjaa varten. Jos romaanin kirjoittamiseen liittyvät aiheet kiinnostavat, kannattaa ottaa blogin osoite talteen!

Mitä sinun lokakuusi tuo tullessaan?

Kandin viemää(6): Kokoelma sekalaisia ajatuksia

Aioin tälläkin viikolla keskittyä johonkin yksittäiseen aiheeseen, mutta viime hetkellä iski valinnan vaikeus. Niinpä päätin listata joitakin aiheita ja ajatuksia, joita olen tällä viikolla pyöritellyt kandia kirjoittaessani. 

1. .Insurgentin traileri. OMG, haluan nähdä tämän elokuvan nyt heti! Olen saanut tästä aikamoisen inspiraatioruiskeen jo useampana päivänä,
2. Mechanomorphism eli suomeksi mekanomorfismi (näin minä sen ainakin suomentaisin): ihmisen muuttuminen kokonaan tai osittain koneeksi. On kuulkaa mielenkiintoinen tieteiskirjallisuuden käsite, josta on hyötyä myös Divergent-trilogiaa kuvaillessa ja selittäessä. Yritän tässä postauksessa välttää spoilereita, joten vihjaisen vain tämän verran: Divergentin loppuosa, tarkemmin sanoen viimeiset vajaa 100 sivua.
3. Simulaatioteknologia vallan ja informaation keräämisen välineenä. Olen pohtinut muunmuassa sitä, kuinka tämän teknologian avulla murtaudutaan ihmisen henkilökohtaisimpaan osaan: mieleen, ja kuinka sitä käytetään yksilön identiteetin hallitsemiseen, rajoittamiseen ja määrittämiseen. Juttua riittäisi vaikka kuinka. Kunhan saan tämän kokonaisuuden jonkinlaiseen järkevään muotoon, kirjoitan ajatuksistani myös tänne blogiinikin.
4. Factionless sosiaalisena epäonnistumisena, rangaistuksena ja identiteettivarkautena. Tästä kirjoitin pari päivää sitten suhteellisen hyvää tekstiä. Tänään voisin yrittää jatkaa siitä, mihin jäin.
5. Divergent-elokuvan soundtrack, jota älysin vasta nyt kuunnella samalla kun kirjoitan. Olen saanut siitä paljon virtaa. Muunmuassa tämä kappale on soinut tiuhaan:

Näitä teemoja pyöritellessä on kulunut hyvä tovi. Kirjoittaminenkin alkaa vihdoin sujua ja edetä vähän isommissa palasissa. Tänään tavoita.teeni on kirjoittaa jotain puolen sivun ja sivun väliltä. Voi olla, että innostun taas niin kovasti, etten malta mennä nukkumaan ennen aamuyötä. Juuri nyt minulla on parempi fiilis koko urakasta kuin missään aikaisemmassa vaiheessa. 

Kandin viemää(5): Tieteellisen kirjoittamisen syvissä vesissä

Tajusin suunnilleen viikko sitten, että en ole kirjoittanut helmikuussa yhtään Kandin viemää -tekstiä. Useammalle tekstille on jo aihe mielessä, mutta olen ilmeisesti uponnut niin syvälle kandin varsinaiseen tekemiseen, että aiheesta bloggaaminen on unohtunut. Nyt kuitenkin löytyi aikaa kurkistaa aiheeseen, josta voisi puhua loputtomiin: tieteelliseen kirjoittamiseen.

Olen kirjoittanut jatkuvasti siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan. Kertomuksia, esseitä, esitelmiä, runoja, tekstitaidon vastauksia, kaikenlaisia koevastauksia, päiväkirjaa, ajatelmia, sanoituksia, analyyseja, arvioita, blogitekstejä milloin mistäkin aiheesta ja pitkää proosaa, josta jonain päivänä toivottavasti tulee romaani. Olen kokenut kirjoittaessani monenlaisia prosesseja ja yksittäisiä hetkiä, joita en varmasti unohda koskaan. Mutta mikään aikaisempaa kirjoittamisen kokemusta ei voi verrata tähän, mitä tapahtuu, kun kirjoitan kirjallisuudesta tieteellisesti. Kirjallisuuden tutkiminen ja havaintojen siirtäminen sanalliseen muotoon on parhaimmillaan niin mielettömän hienoa, että ilma juuttuu johonkin kurkun ja keuhkojen väliin. Pahimmillaan se on niin vaikeaa, että tuntuu kuin aivoihin työnnettäisiin ruuveja.

Jotta edellisen virkkeen mielikuva ei jäisi kaikumaan liian brutaalina mielen sokkeloisin huoneiisiin (joo, olen runollisella tuulella tänään), tarkennan vähän. Tieteellinen kirjoittaminen on vaikeaa ja saa tehokkaasti aikaan akateemista ahdistusta, mutta se on vaikeaa sellaisella suloisella, vähän ironisella tavalla, Tyypillinen ongelma on esimerkiksi tilanne, jossa mielessä on aivan mahtava ja valmis ajatus, mutta sille ei löydä sanoja vaikka kuinka vääntelee ajatusta suunnasta toiseen. Tai sitten ajatuksia on miljoona, eikä osaa valita, mihin tarttuisi ensimmäisenä. Tai sitten tutkimuskirjallisuuden herättämän ajatuksen ja oman havainnon yhdistäminen järkevästi muistuttaa yhtäkkiä kvanttifysiikkaa. Kaikkia näiden ongelmien rinnalla elää valtava tahto, roihuava palo, suorastaan tarve saada oikeat sanat ulos oikeassa järjestyksessä. Halu jakaa toisten kanssa jotakin, jonka on itse oppinut, kokenut ja havainnut, ja jonka toivoo auttavan toisia tutkijoita, toisia kirjallisuudesta kiinnotuneita ihmisiä. Eli vaikka hakkaa päätä seinään, joka ajoittain tuntuu kylmältä teräkseltä, se kannattaa, sillä tuo seinä murtuu jossain vaiheessa. Kun yrittää tarpeeksi, pääsee sen läpi, ja toisella puolella odottaa niin hyvä fiilis, että sekoitettu pää ei menoa hidasta. Takkuilevankin päivän lopussa useimmiten huomaa oivaltaneensa jotain uutta. Voi että se on parasta.

Mikä sitten tekee tieteellisestä kirjoittamisesta sellaisen haasteen? Arvelen, että yksi turhautumista aiheuttava asia on hitaus. Tieteellinen kirjoittaminen on todella hidasta. Oman analyysin seassa viitataan toisiin tutkimuksiin ja tutkimuskohteeseen, Kirjoja selaillaan ja sitaatteja kirjoitetaan. Lähdeviitteitä merkitään ja asetteluun kiinnitetään huomiota. Tämä kaikki vaatii keskittymistä ja siksi myös energiaa, jota ei parhaallakaan tutkijalla ole määrättömästi. Välillä täytyy pysähtyä ajattelemaan, etsimään jotain kohtaa jostain teoksesta, parantelemaan jonkun käsitteen määritelmää tai ihan vain olemaan... Tieteellistä tekstiä kirjoittaessa tulee tehneeksi niin paljon muutakin, että päivittäinen sanamäärä jää joskus hulvattoman huvittaviin lukemiin. No, pääasia että tekstiä syntyy.

Myös tyyli ja rakenne aiheuttavat päänvaivaa. Onko tekstini selkeää? Onko se helposti ymmärrettävää? Olenko onnistunut tekemään mielenkiintoisen tutkimuksen ja kuulostamaan silti älykkäältä, asialliselta ja akateemiselta? Onko tyylini ehjä ja sopiva? Onko tekstiäni mukava lukea? Näitä kysymyksiä sai toistella yhden päivän aikana useita kertoja, eikä lähellekään joka kerta ole niin varma itsestään kuin haluaisi olla. Mutta, oppimassahan tässä ollaan.

Tutkimuskohde on tietenkin ratkaisevassa asemassa. Kirjallisuuden lukemiseen ja tutkimiseen liittyy aina subjektiivisuus, henkilökohtaisuus, mikä analyyttiseen kirjoittamiseen yhdistettynä saa aikaan todella kiehtovan kokonaisuuden. Jokainen tutkimus on hiukan erilainen muihin verrattuna: rakenteeltaan, teemoiltaan, sävyltään, ytimeltään, sielultaan... Joskus pelkästään tämän moninaisuuden ja laajuuden ja ainutlaatuisuuden pohtimiseen uppoaa niin syvälle, että on vaikeaa päästä kirjoittamiseen saakka. 

Tällaisia ajatuksia olen pyöritellyt viime päivinä. Palaan kyllä tähän tieteelliseen kirjoittamiseen vielä, sen verran laaja aihe se on. Siitä ei voi koskaan sanoa kaikkea kerralla.

Vielä lopuksi; Mitä tekemistä Apulannalla on kandini kanssa? Ei niin mitään, mutta kirjoittamiseni kanssa sitäkin enemmän. Apulanta on yksi lempibändeistäni, ja tulee mukaan kirjoittamiseen aina silloin, kun haluan mennä mahdollisimman syvälliselle ja rajattomalle ajattelun tasolle. Toni Wirtasen sanoitukset ovat kultaa, nektaria, huumetta luovalle mielelle. Tätäkin kappaletta olen kuunnellut kymmeniä kertoja putkeen eilen ja tänään. Apulannan musiikki vie minut aina paikkaan, tilaan, jossa on vain minä ja minun pääni, minun mieleni ja ajatukseni ja tunteeni ja elämänkokemukseni. Erittäin hyvä lääke silloin, kun mieleni haluaa harhailla.

Siispä kuuntelen loppuillan Apulantaa, juon teetä, katson ehkäpä jakson jotain hyvää sarjaa ja ennen kaikkea yritän kirjoittaa kandia.