Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, hänen vaimonsa pyytää apua yksityisetsivä Cormoran Strikelta. Tutkimuksissa selviää pian, että kyseessä ei ole yksi miehen tavallisista katoamistempuista vaan jotain paljon monimutkaisempaa.
Quine on kirjoittanut moraalisesti kyseenalaisen romaanikäsikirjoituksen, jossa hän mustamaalaa lähes kaikki tuntemansa ihmiset. Monet erittäin ilkeässä valossa esitetyt henkilöt ovat tunnettuja kirjallisuusalalla. Pian Quine löytyy raa'asti murhattuna, ja Strike huomaa olevansa tekemisissä poikkeuksellisen kylmäverisen murhaajan kanssa.
***
Striken etsivätoimistossa riittää vilskettä nyt, kun Lula Landryn ratkaistu tapaus on nostanut hänet julkisuuden valokeilaan. Quinen tapaus putoaa hänen eteensä tilanteessa, jossa hänelle ei oikeastaan olisi aikaa ottaa uusia asiakkaita eikä varsinkaan sellaisia, joiden ei usko tarjoavan aihetta oikeaan rikostutkimukseen. Strike kuitenkin ottaa tapauksen vastaan näpäyttääkseen erästä ikävää asiakasta. Kun Owen Quine löytyy murhattuna, poliisi pitää automaattisesti vaimoa syyllisenä. Strike ei kuitenkaan usko hauraan ja hiukan omalaatuisen rouva Quinen kyenneen raakaan murhaan. Niinpä Strike jatkaa tapauksen tutkimista, vaikka se vaarantaa hänen välinsä poliisin kanssa.
Owen Quinen käsikirjoitus eli "kirja kirjassa" -elementti tekee Silkkiäistoukasta erityisen kiinnostavan lukukokemuksen. En ole vähään aikaan törmännyt tähän kerronnan keinoon, joten myös sen takia oli hauskaa tarkastella sellaista. Kyseinen käsikirjoitus on kaikin tavoin outo, groteski ja kauhea, ja siihen liittyvä latinan kieli ja symboliikka korostavat outoutta kiehtovalla tavalla. Rowlingin luovuutta täytyy ihailla: hän on kirjoittanut samanaikaisesti jotain aivan sekopäistä että älykästä, ja lisäksi tehnyt sen hyvin. En muista, milloin olen ollut yhtä hämmästynyt ja riemuissani yhtä aikaa.
Kirjallisuusalan erilaisiin toimijoihin ja siihen liittyvään julkisuuteen kohdistuva ironinen huumori on kerta kaikkiaan nerokasta. Romaanissa esiintyvien henkilöiden kaltaisia ihmisiä on varmasti oikeasti olemassa, samoin kyseenalaisia käsikirjoituksia. Tämä luo tarinaan hauskan ja mielenkiintoisen meta-ulottovuuden.
Huumoria syntyy jälleen myös sosiaalisten suhteiden kuvauksesta, joka on tässä toisessa osassa vielä parempaa kuin ensimmäisessä. Parasta on seurata Striken ja Robinin suhteen kehittymistä ja siihen liittyviä tunteita, jotka ovat molemmilla ajoittain ristiriitaisia. Rowling kuvaa taitavasti myös Matthewn, Robinin kihlatun, mustasukkaisuuden kehittymistä ja sen vaikutuksia sekä heidän parisuhteeseensa että Robinin elämään suhteen ulkopuolella. Strike puolestaan käsittelee tahollaan lopullista eroaan Charlottesta ja tulee entistä tietoisemmaksi Robinia kohtaan tuntemastaan kiintymyksestä. He kuuluvat ehdottomasti suosikkihenkilöideni joukkoon, erityisesti rikoskirjallisuuden sisällä.
Kannattaa tosiaan antaa tälle sarjalle mahdollisuus, jos dekkarit ja trillerit kiinnostavat. Varsinkin, jos haluaa lukea jotain tavallisimmista normeista poikkeavaa ja tutustua persoonallisiin tutkijahahmoihin, tässä on erinomainen valinta.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti