Lukulista 1/2021: Kohti järjestelmällisempää lukemista

Vuosi 2020 on lopultakin paketissa. Lukemisen osalta sen voi tiivistää näin: luin lukumäärällisesti todella vähän kirjoja, mutta kaikki lukemani kirjat olivat joko hyviä tai todella hyviä. Vuosi ei siis ollut huono, vaikka se ei ollutkaan runsas. Palaan ainakin joihinkin kirjoihin arvioiden muodossa lähitulevaisuudessa, joten jos aihe kiinnostaa, vilkaise blogia perjantaisin.

Nyt vuoden vaihduttua haluan lukea aikaisempaa monipuolisemmin erilaista kirjallisuutta. Toivon myös, että pitkät tauot lukemisessa loppuisivat. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitsen apuvälineitä, joista blogi on ehdottomasti yksi parhaista ja hauskimmista. 

Vuoden 2021 suunnitelmia

Jos uudella vuodella olisi teemasana, se olisi organisointi. Elämässäni on tänä vuonna enemmän liikkuvia palikoita kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Niiden täytyy toimia yhdessä, jotta saan tehtyä toisaalta kaiken välttämättömän ja toisaalta vietettyä aikaa niiden asioiden parissa, joista saan eniten energiaa ja joista nautin valtavasti. 

Yksi suurimmista lukemiseen liittyvistä haasteista on sen suunnittelu. Teen mielelläni lukulistoja, mutta olen huono niiden noudattamisessa. Olen tehnyt listoista joko liian laajoja tai mielenkiintoni on siirtynyt muihin kirjoihin ennen kuin ehdin lukea ne kirjat, jotka olen kuun alussa listannut. Pohdin tätä aihetta paljon viime vuonna ja tulin siihen tulokseen, että en ole keskittynyt lukemisessa oikeisiin asioihin: en ole valinnut kirjoja sellaisin perustein, jotka motivoisivat minua pitämään kiinni suunnitelmistani.

Siksi päätin kokeilla uutta systeemiä, joka toivottavasti tekee olennaiseen keskittymisen helpommaksi. Ensimmäiseksi: otan aikaisempaa tarkemmin huomioon kunkin ajanjakson aikataulun. Silloin kun olen kiireinen esimerkiksi opintojen takia, aikaa hupilukemiselle ei millään jää kovin paljon. Siksi kirjoja täytyy priorisoida. Toiseksi: kirjojen määrä vaihtelee kausittain. Jollekin listalle laitan viisi kirjaa, seuraavalle ehkä kymmenen riippuen aikataulusta, kirjojen pituudesta ja muista tekijöistä. Tämä lisää suunnitelmiin väljyyttä. Kolmanneksi: jokaisella kirjalla täytyy olla erityinen tehtävä tai sen lukemisen täytyy edistää jotakin laajempaa tavoitetta kuten kirjoittamista. Ja neljänneksi: valikoiman täytyy olla monipuolinen, jotta huomioni ei ala vaeltaa minne sattuu.

Tulossa on kuusi suunnitelmapostausta kahden kuukauden välein. Olen ajatellut niille tällaista aikataulua: perjantai 1. tammikuuta (eli tänään), maanantai 1. maaliskuuta, maanantai 3. toukokuuta, perjantai 2. heinäkuuta, keskiviikko 1. syyskuuta ja maanantai 1. marraskuuta. Jos suunnitelmat ja niiden toteutuminen kiinnostaa, pidä näitä päiviä silmällä. Ja nyt siihen ensimmäiseen lukulistaan.

Tammikuu & helmikuu 

Pidän vuoden ensimmäisen listan suppeana, koska minulla on luettavaa luvassa myös opintojen vuoksi. Kokonaisia kirjoja ei tälle listalle juurikaan tule, mutta arkkeleita ja muita pidempiä tekstiosuuksia senkin edestä. Aiheita ovat muunmuassa tekstintutkimus, lapsen kielenoppiminen, lukutaidot ja kielen/kirjallisuuden opettaminen. Saatan tehdä joskus erillisen koontipostauksen, jossa keskityn yliopistoon liittyvään lukemistoon, sillä sitä on tänä vuonna paljon.

Tenttikirjallisuuden ja muun kurssimateriaalin lisäksi edessä on valtava määrä graduun liittyvää luettavaa pitkin vuotta. Kirjoitin joitakin postauksia kandidaatintutkielman tekemisestä vuosia sitten, ja jotain olisi hauskaa gradunkin suhteen rustata. Katsotaan, mitä keksin!

Fiktion osalta lista näyttää tältä:

• 
  Assassin's Quest - Robin Hobb. Vaikka rakastan Robin Hobbin kirjoja, minulla on vaikeuksia keskittyä niihin. Kolmas osa on ollut erityisen hankala, minkä takia se on vieläkin kesken. Samanaikaisesti olen nauttinut kirjasta enemmän nyt kuin ensimmäisellä lukukerralla kauan sitten. Nyt haluan kuitenkin lopultakin lukea trilogian loppuun, jotta voin lukea joskus muutakin fantasiaa.
• Kaksoiselämä - S.J.Watson. Ostin viime kesänä kasan kirjoja kirpputorilta, mutta en lukenut niistä yhtäkään silloin. Joululomalle päästyäni tsekkasin pinon uudelleen ja valitsin sieltä tämän trillerin lomalukemiseksi.
• Pimeää ainetta - Blake Crouch. Tämä kirja on ollut mielessäni jo kauan siksi, että se käsittelee kvanttifysiikkaa. Saan kuitenkin kiittää kirjoittamista siitä, että se päätyi lukulistalle juuri nyt. Tähän asiaan saatan palata blogissa myöhemminkin.
• Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova. Tänä vuonna haastan itseni lukemaan myös kotimaisia romaaneja. Kehittelin tarkoitusta varten pienimuotoisen lukuhaasteen, jolle teen tänne blogiin oman sivun lähiaikoina.
• Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin TAI Clockwork Angel - Cassandra Clare. Minulla on hyllyssäni useita trilogioita, jotka olen halunnut joko aloittaa tai lukea loppuun jo luvattoman kauan. Aloitan urakan todennäköisesti toisella näistä kahdesta aloitusosasta, mutta en pystynyt vielä päättämään kummalla. Siksi molemmat täytyi mainita. Ensimmäinen siirtokunta on yksi lempikirjoistani monen vuoden takaa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lukea sen jatko-osia. Tänä vuonna haluan korjata tämän virheen. Cassandra Claren tuotannon kanssa olen muuten vain pahasti jäljessä, joten olisi mukavaa edistyä sen lukemisessa ainakin yhden trilogian verran.

Non-Fiction/tietokirjallisuus

• Level 4: Virus hunters of CDC - Joseph B. McGormick, Susan Fisher-Hoch & Leslie Alan Horwitz. Aioin lukea tämän virologien omiin kokemuksiin perustuvan teoksen jo viime vuonna, mutta silloin motivaatiota ei ollut tarpeeksi. Nyt työstän yhtä aikaa kahta romaania, joiden sisältöä tämä teos voi tavalla tai toisella inspiroida ja kehittää. Siksi motivaatio aloittaa tutkimustyö on vahva. Koska minulla on tämä kirja valmiiksi hyllyssä, on luontevaa aloittaa prosessi siitä.

Minusta tuntuu, että olen nyt tullut kirjoittamisprosessissa vaiheeseen, jossa tarvitsen lisää tietoa ideoiden tukemiseksi ja kehittämiseksi. Ajatteluni on jumittunut samaan vanhaan kehään, minkä takia juonen kehittely on hidastunut. Uskon, että keskeisistä aihepiireistä ja teemoista lukeminen saa mieleni uudelleen liikkeelle. Virukset (ja monet muut lääketieteelliset ja biologiset aihepiirit) kiinnostavat minua muutenkin, joten uskon tämän kirjan tarjoavan minulle paljon ajateltavaa.

Myöhemmin tammikuussa julkaisen luovaa kirjoittamista koskevan päivityksen, jossa kerron tarkemmin taustatutkimukseen liittyviä ajatuksia ja suunnitelmia, jotka alkoivat hahmottua viime vuoden lopulla. Lukeminen ja siitä heräävien ajatusten tallentaminen on merkittävässä roolissa, ja blogi on siihen tarkoitukseen mainio väline. Parhaassa tapauksessa lukeminen, kirjoittaminen ja bloggaaminen kehittyvät vuoden kuluessa systeemiksi, jossa jokainen osa auttaa kahta muuta kukoistamaan.

Lukemisesta kaikki siinä tältä erää. Blogin lähitulevaisuuden varalle on tällaisia suunnitelmia:

• Postaus joka perjantai. Osa niistä on kirja-arvioita, osa muita postauksia. Jossain vaiheessa saatan lisätä postausten määrää kahteen viikossa.
• Kirjoitan viime vuonna luetuista trillereistä arviot ja julkaisen niitä vähitellen ensi viikosta alkaen. Niitä on yli kymmenen, joten niistä riittää sisältöä useammaksi kuukaudeksi.
• 
  Jonossa on myös muutama vanhempi postaus, jotka haluan kirjoittaa loppuun. Olen tutustunut viime vuosina moniin hyviin kirjailijoihin, joista en ole kirjoittanut lainkaan.
• Lisään blogiin hiljalleen kirjoittamiseen liittyviä aiheita, joita on kertynyt listaksi asti. Marraskuu ja joulukuu olivat aktiivisimmat luovat kuukaudet vähään aikaan ja antoivat minulle paljon pureskeltavaa. Tavoitteeni on jäsentää luovaa prosessia bloggaamisen avulla ja päivittää edistymistä säännöllisemmin kuin aikaisemmin.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja erityisen hyviä lukuhetkiä!

Mitä luen nyt(#1/2018): Seitsemän sekalaista

Uusi kuukausi, osittain uudet kirjat. Minulla on aina useita kirjoja kesken yhtä aikaa, mutta nyt lista on paisunut turhan pitkäksi. Pyrin lukemaan ainakin puolet tämän postauksen kirjoista ennen seuraavan listan kokoamista. Sen jälkeen yritän myös pitää lukupinon pienempänä, jotta lukeminen nopeutuu. Mutta katsotaan, mitä tällä hetkellä urakoin.

Tenttikirjat

Pop, protesti, laulu - Tarja Rautiainen

Sivulla: 144

Ajatuksia: 

Teos käsittelee suomalaista populaarimusiikkia ja siinä tapahtuvia muutoksia 1960-luvulla. Aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta väitöskirjan rakenne on todella raskaslukuinen. Tutkimuksessa esitellään tutkija toisensa perään, mutta varinaisesta analyysistä en ole toistaiseksi saanut otetta. On vaikeaa hahmottaa, mitä tutkimuksen tekijä itse haluaa aiheestaan sanoa. Tekstissä tulee jatkuvasti vastaan monimutkaisia virkkeitä ja turhia täytesanoja, joista suurimman osan olisi voinut karsia muokkaamatta tekstiä radikaalisti. Onneksi tämän täytyy olla luettu viimeistään keskiviikkona, sillä saan siitä riittävästi motivaatiota puskea itseni tekstin läpi.

Suomalainen estetiikka 1900-luvulla - Useita kirjoittajia (toimittanut Oiva Kuisma)

Ajatuksia: 

Olen lukenut teoksen loppupäästä yhden artikkelin, joten en voi vielä merkitä varsinaisesti sivumäärää. Lukemani artikkeli oli selkeä ja kiinnostava, mutta muuta en vielä osaakaan kokoelmasta sanoa. 

Muu tietokirjallisuus/non-fiction

FBI: Liittovaltion poliisin historia - Tim Weiner

Sivulla: 76

Ajatuksia: 

Lainasin tämän kirjan jo viime vuonna, mutta jostain syystä en päässyt silloin alkua pidemmälle. En jotenkin malttanut keskittyä siihen, vaikka aihe kiinnostaa minua suunnattomasti. Nyt teos on kuitenkin luettava kahden viikon sisällä, sillä en voi enää uusia lainaa. Olen oppinut jo paljon uutta FBI:sta ja saanut samalla apua oman kirjani kirjoittamiseen. Palaan teokseen vielä! 

Kaunokirjallisuus

City of Heavenly Fire - Cassandra Clare

Sivulla: 214

Ajatuksia: 

The Mortal Instruments -sarjan päätösosa on Clarea parhaimmillaan. Kirjailija on kehittynyt paljon. Tekstissä on valtavasti tunnetta, sellaista suloista sielun tuskaa. Tapahtumien kurssi kääntyy jatkuvasti uuteen suuntaan, mikä pitää lukijaa tiukasti jännityksessä. Uskon, että luen tämän loppuun viimeistään kuukauden puolivälissä. 

Muukalainen - Diana Gabaldon

Sivulla: 55

Ajatuksia:

Alku on erittäin lupaava! Toivon ehtiväni noin puoleenväliin helmikuun aikana, mutta sekin voi olla liian kunnianhimoinen tavoite. Olen joka tapauksessa iloinen siiitä, että olen vihdoin tarttunut Muukalaiseen.

Kolea talo - Charles Dickens

Sivulla: 25

Ajatuksia: 

Alun perusteella Kolea talo vaikuttaa varsin luettavalta klassikolta. Uskon pitäväni siitä, mutta en varmasti lue sitä kovin nopeasti. 900 sivua runsasta kerrontaa ottaa aikansa. Jos saan luettua neljäsosan helmikuun aikana, olen tyytyväinen.

Kun tein kuolemaa - William Faulkner

Sivulla: 20

Ajatuksia:

Koska Kolean talon lukeminen kestää pitkään, koin parhaaksi tarttua toiseen klassikkoon jotta pääsen niiden kanssa kunnolla alkuun. Olen lukenut kirjasta niin vähän, että ajatuksia ei ole vielä syntynyt. Tavoitteeni on lukea tämä loppuun viimeistään keskiviikkona.

Tässä tämän hetken lukulista. Tekemisen puutetta ei pääse tulemaan ihan lähikoina :D Seuraavan vastaavan postauksen julkaisen noin kahden viikon päästä. Mitä sinä luet nyt?

Kuukausi kansissa(1/2018): Taiteiden tammikuu

Tammikuu oli hyvä kuukausi.

Opiskelin tasaiseen tahtiin, luin kaksi hyvää romaania, opin taiteesta, katsoin useita todella kiinnostavia tv-sarjoja, työstin romaanikäsikirjoitusta ja tapasin ystäviä. Kuukausi oli erittäin tasapainoinen, vaikka minulla on nyt käynnissä enemmän projekteja kuin aikoihin. Sain myös aikaiseksi tehdä blogille facebook-sivun (löydät sen nimellä The Books of My Life).

Luin yhteensä neljä kirjaa, mihin olen erittäin tyytyväinen. Usein tammikuut kuluvat puoliksi vuoden vaihtumisen aikaansaamassa hämmennyksessä, minkä takia pääsen kunnolla vauhtiin vasta helmikuussa. Tällä kertaa olin kuitenkin alusta lähtien pelissä mukana.

Luetut kirjat

Kuolleiden satama - Patricia Cornwell

Patricia Cornwell on kuulunut lempikirjailijoihini jo vuosia, eikä hänen romaaninsa pettänyt tälläkään kertaa. Kuolleiden satama tosin pääsi yllättämään: suurin osa tapahtumista on tiivistetty noin vuorokauden mittaiseen ajanjaksoon ja ne liikkuvat enimmäkseen päähenkilön pään sisällä. Aluksi olin hämmentynyt ratkaisusta, mutta kun totuin siihen, nautin lukemastani kovasti.

Päähenkilö Kay Scarpetta saa tutkittavakseen todella omituisen kuolemantapauksen, joka vaarantaa sekä hänen uransa että uuden tutkimuslaitoksen, jonka johtaminen on ollut vaikeaa alusta lähtien. Tapaukseen liittyy poliittista juonittelua, ammatillisia kiistoja ja melko karmivaa, mutta todella mielenkiintoista nanoteknologiaa. Kaiken kaikkiaan romaanin tunnelma on erittäin kireä ja jännitteinen, mikä kannustaa lukemaan kirjan nopeasti, jotta päähenkilön ja samalla lukijan ahdinko hellittäisi. 

Romaanin ainoa isompi puute on se, että en usko tarinan antavan yhtä paljon sellaiselle lukijalle, joka ei tunne Scarpetta-sarjan henkilöitä ja sarjan aikaisempia romaaneja. Romaanin kerronta keskittyy päähenkilön mielen liikkeisiin ja ihmissuhteissa ilmeneviin jännitteisiin, joita uuden lukijan olisi monin paikoin vaikea ymmärtää syvällisesti. Siksi suosittelen aloittamaan sarjan alkupäästä, jos Cornwellin tuotanto kiinnostaa.

Arvosana: 4/5

Prodigy - Marie Lu

Prodigy on Legend-trilogian keskimmäinen osa, joka sai sydämen rytmin kiihtymään. Romaani tarjoaa uutta tietoa trilogian maailmasta ja syventää henkilöitä ja henkilöiden välisiä suhteita. Marie Lu on myös todella taitava toimintakohtausten kirjoittaja. Kirjan loppu on suorastaan ilmiömäinen!

Trilogian tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden dystopiseen Amerikkaan, joka on jakautunut kahteen suureen valtakuntaan: Tasavaltaan ja Siirtokuntiin. Tasavaltaa pyörittää tehokas armeija, Siirtokuntien yhteiskunnasta ei tiedetä Tasavallassa juuri mitään. Päähenkilöt (armeijan tähtioppilas June ja tasavallan jahdatuin katulapsi Day) tutustuvat toisiinsa, kun Dayta syytetään Junen veljen murhasta. Tilanteesta kehittyy adrenaliinipitoinen seikkailu, jonka seurauksena molempien päähenkilöiden käsitys ympäristöstään muuttuu ratkaisevasti. Prodigy vie tapahtumia eteenpäin vauhdikkaasti ja välttää pudotuksen keskimmäisen osan loukkoon. 

Arvosana: 4,5/5

Vallankumouksia norsunluutornissa - Helena Sederholm

Vuoden ensimmäiseksi tenttikirjaksi valikoitui modernismia ja avantgardea käsittelevä kirjoituskokoelma, jonka Sederholm laati alunperin opetustarkoitukseen. Sen näkee teoksen rakenteessa: tekstit ovat lyhyitä, melko fragmentoituneita ja toistavat samoja asioita eri yhteyksissä. Ajoittaisesta vaikealukuisuudesta huolimatta teos on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se antaa mielestäni hyvän yleiskäsityksen modernismista ja avantgardesta ja niiden välisestä suhteesta. Kirjoituksissa painottuvat kuvataide ja teatteri. Kaipasin niiden rinnalle esimerkkejä kirjallisuudesta, mutta puute on kokonaisuuden kannalta pieni. 

Arvosana: 3/5

Kuvataiteilija taidemaailmassa - Vappu Lepistö

Vappu Lepistön väitöskirja käsittelee keskeisimpiä taiteilijamyyttejä, erilaisia taiteilijatyyppejä ja niiden suhdetta postmodernin ajan taiteilijoihin ja heidän käsitykseen itsestään. Teos on julkaistu vuonna 1991, joten siinä voi painottua sellaisia näkemyksiä, joita ei nykyään pidetä yhtä olennaisina. Jos tämän jättää syrjään, teoksella on paljonkin annettavaa. Tutkimus on pääosin selkeä ja helppolukuinen kokonaisuus, joka pohtii aihetta useista näkökulmista ja pyrkii antamaan monipuolisen käsityksen taiteilijoista, joita tutkimusta varten on haastateltu. Minun kannaltani oli mielenkiintoisinta tarkastella, minkälainen suhde omilla taidekäsityksilläni ja taiteilijaindentiteettiä koskevilla ajatuksillani on myytteihin ja toisaalta niitä vastustaviin ja niistä irrottautuviin näkemyksiin. Toisin sanoen: minkälaiseksi kirjoittajaksi koen itseni, miten selitän luovaa prosessiani ja miksi. Kirjoitan havainnoistani tarkemmin myöhemmin.

Arvosana: 4/5

Alunperin aioin kirjoittaa tässä postauksessa myös tv-sarjoista, mutta päätin jättää sen hiukan tuonnemmaksi, jotta teksti ei veny liian pitkäksi. Kirjoitan erillisen koosteen tai yhdistän tammikuun ja helmikuun sarjat samaan postaukseen, katsotaan. Seuraavassa postauksessa esittelen kirjat, jotka ovat tällä hetkellä luettavana ja jaan joitakin ajatuksiani niistä. Hyvää helmikuuta kaikille!

2018: Mitä on odotettavissa?

Yksi asia on varma: tänä vuonna riittää tekemistä. Opiskelu, romaanin kirjoittaminen, pursuava kirjahylly, tutkimustyö, blogit, sosiaalinen elämä... ja nämä ovat vain sitä, minkä tiedän varmasti pitävän minut kiireisenä ja aktiivisena. Yllätyksiä on varmasti luvassa - niin kuin pitääkin.

Näyttää siltä, että 2018 on lukemisen vuosi. Asetin goodreadsissa tavoitteeksi 40 kirjaa, mutta huomasin jälkeenpäin, että jo opintoihin liittyvän kirjallisuuden perusteella raja ylittyy ennen vuoden puoltaväliä. En kuitenkaan nosta tavoitetta virallisesti vielä tässä vaiheessa. Katsotaan seuraavaksi vuoden lukemistoa ja muita tehtäviä vähän tarkemmin.

Yliopisto

Opintoni sisältävät tämän kevätlukukauden aikana todella paljon lukemista, koska ne koostuvat kokonaan kirjatenteistä ja esseistä. Suunnilleen puolet kursseista on kirjallisuuden (eli pääaineeni) opintoja, toinen puoli taiteensosiologiaa.

Erityisen innoissani olen populaarikirjallisuuden kurssista, jonka suoritan kirjoittamalla esseitä fantasiakirjallisuudesta, erityisesti Robin Hobbin ja Sarah J. Maasin tuotannoista. Olen jo pitkään halunnut lukea Hobbin romaaneja uudelleen, joten tämä projekti tuli kuin tilauksesta. Saan samalla uudelleen otetta tieteellisestä kirjoittamisesta ja kirjallisuuden tutkimusprosessista, mistä ei voi ainakaan olla haittaa.

Syksystä tiedän tällä hetkellä varmasti kaksi asiaa: luvassa on muutto takaisin Joensuuhun ja graduseminaarin aloittaminen. Luennoilla istumista on myös edessä. Kirjoitan opintojen sisällöistä tarkemmin myöhemmin.

Vapaa-ajan lukeminen

En osaa yhtään ennustaa, kuinka paljon fiktiota ehdin lukea tenttikirjojen lomassa, mutta olen jo ottanut tavaksi varata kaunokirjallisuudelle aikaa kalenterista. Tärkein tavoitteeni on lukea säännöllisesti ja vapaasti, jotta en ajaudu samanlaiseen limboon kuin viime vuonna. Pitkään jatkuva kykenemättömyys nauttia kirjallisuudesta käy pahasti hermoille. Toivon, että olen nyt jättänyt vaiheen taakseni, koska lulistani on loputon.

Helpottaakseni valintoja olen tehnyt listan yleisistä, koko vuoden kattavista tavoitteista, joiden toteutumisesta aion myös pitää kirjaa. Vuonna 2018 haluan...

1. Lukea mahdollisimman paljon kirjoja, jotka jo omistan. Sain syksyllä uuden kirjahyllyn, jota täyttäessäni tulin tietoiseksi siitä, kuinka paljon lukemattomia kirjoja minulla onkaan. Hillitsen siis haluani ostaa uusia kirjoja (ainakin jonkin aikaa) ja keskityn lukemaan vanhoja aarteita.

2. Lukea uudelleen kirjoja, jotka ovat muokanneet ja ohjanneet minua lukijana ja kirjoittajana. Tämän tavoitteen taustalla on ennen kaikkea luova kirjoittaminen. Uskon, että yhteys vanhoihin suosikkeihin lisää luovaa energiaa ja edistää näin prosessia. Aloitin kierroksen Pottereista, ja kun olen lukenut ne loppuun, jatkan todennäköisesti Justin Croninin teoksilla.

3. Lukea enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Naisten kirjoittama kirjallisuus on hallinnut lukulistojani jo useamman vuoden ajan, mutta nyt on aika laajentaa horisonttia. Hyllyssäni on paljon mieskirjailijoiden teoksia, joten tehtävän ei pitäisi olla vaikea.

4. Lukea keskeneräisiä sarjoja loppuun/niin pitkälle kuin mahdollista. Näitäkin on kertynyt paljon, mutta tänä vuonna aion lopultakin punoa lankoja yhteen. Liiallinen keskeneräisyys ei ole hyväksi. Tämä tavoite kulkee osittain rinnakkain lempikirjailijoiden tuotannon lukemisen kanssa. Olen aloittanut useita sarjoja niin kauan sitten, etten muista ensimmäisisistä osista riittävästi jatkaakseni suoraan seuraavaan. Niinpä ensimmäiset/jo luetut osat on luettava uudelleen. Monet lempikirjailijani ovat myös julkaisseet jatko-osia, joihin en ole vielä päässyt käsiksi.

5. Tutustua useisiin YA-dystopioihin. Yhdistän tässä työn ja huvin: työn osuus liittyy gradun aihepiiriin, hupi vahvaan mielenkiintoon genreä kohtaan. Näistä saatan tehdä konkreettisemman lukulistan myöhemmin.

Kirjoittaminen

Romaani etenee vaihtelevassa tahdissa, mutta se etenee. Päällimmäisin päämääräni on saada käsikirjoituksen ensimmäinen luonnos valmiiksi tai ainakin lähes valmiiksi. Opiskeluun kuluu lähitulevaisuudessa niin paljon aikaa, että kirjoittamista on pakko vähentää. Tammikuun ajan olen keskittynyt romaanin juonen työstämiseen, juonenkäänteiden järjestämiseen ja kirjaamiseen. Helmikuussa aion kirjoittaa taas hiukan enemmän, mutta paino on edelleen juonen kokoamisessa, jotta saan selvän käsityksen tulevasta työmäärästä. Palaan tähänkin aiheeseen myöhemmin.

Blogi

Koska lähestulkoon kaikki toimintani on ainakin kesään asti tiukasti hetkeen sidottua, olen päättänyt luopua kuukausittaisten lukulistojen tekemisestä toistaiseksi. Lisäksi huomasin viime vuonna, että listat hidastivat lukemista. Ilmeisesti ne loivat jonkinlaisia paineita, sillä lähes heti kun olin laittanut jonkun kirjan listalle, menetin mielenkiintoni sitä kohtaan. Muutos on siis paikallaan.

Etukäteen määrättyjen listojen sijaan aion tehdä säännöllisesti päivityksiä kirjoista, jotka ovat kulloinkin kesken ja antaa niistä jonkinalaisia välikommentteja. Ensimmäisen tällaisen postauksen julkaisen helmikuun alussa ja sen jälkeen vastaavan noin kahden viikon välein. Jokaisen kuukauden lopussa teen koosteen kuukauden aikana luetuista kirjoista ja katsotuista elokuvista/tv-sarjoista.

Tänä vuonna haluan parantaa tapani arvioiden kirjoittamisessa. Haluan myös lisätä opintoihin liittyvää sisältöjä ja pohdintaa erilaisista kirjallisuuteen ja lukemiseen liittyvistä aiheista. En ole tehnyt vielä tarkkoja suunnitelmia blogin aiheista, mutta kerron siitä enemmän, kun ideoita syntyy.

Ainakin tällaista on tulossa. Mitä sinun vuoteesi kuuluu?

Luettavaa ja blogattavaa(12/2017 & 1/2018): Nytkö jo?

Vuoden viimeinen kuukausi on jo hyvässä vauhdissa. Jälleen kerran. Tuntuuko teistäkin, että aika kuluu joka vuosi nopeammin? Vai johtuuko tunne siitä, että joka vuosi tapahtuu enemmän  kuin edellisenä? En tiedä. Joka tapauksessa olen tavallistakin hämmentyneempi siitä tosiasta, että muutaman viikon päästä alkaa uusi vuosi.

Lukeminen on ollut vaikeaa suurimman osan kuluneesta vuodesta; pääsyyllinen taitaa olla romaani, jota olen työstänyt huhtikuun alusta lähtien. En ole malttanut lukea, kun olen halunnut käyttää kaiken mahdollisen ajan kirjoittamiseen. Lukemisella on kuitenkin niin tärkeä tehtävä myös kirjoittamisessa, minkä takia yritän selättää lukujumin ennen vuoden vaihtumista. 

Joulukuun ja tammikuun lukulistoilla on taipumus sekoittua toisiinsa, joten päätin tällä kertaa yhdistää ne samaan postaukseen. Samalla helpotan myös tammikuun postausruuhkaa, joka yleensä syntyy päättyneen vuoden koontipostauksista ja juuri alkaneen vuoden tavoitteista ja suunnitelmista. 

Pidin listan lyhyenä ja tavoitteet pieninä. Jos luen nämä kaikki, eli kuusi kirjaa tammikuun loppuun mennessä, niin sekin on ihme.

Loppuun luettavat:

• City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
• Prodigy - Marie Lu

Alusta loppuun luettavat:

• Harry Potter ja puoliverinen prinssi - J.K. Rowling
• Harry Potter ja kuoleman varjelukset - J.K. Rowling
• Kuolleiden satama - Patricia Cornwell
• Muukalainen - Diana Gabaldon

Cornwellin romaania lukuun ottamatta kaikki kirjat ovat olleet lukulistoillani jo aikaisemmin. Siitä voi päätellä jotain vuoden kulusta. Voi olla, että tämäkin lista on liian kunnianhimoinen näissä olosuhteissa, mutta antaa ajan kulua ja näyttää. 

Kirja-arvioita on rästissä niin paljon, että päätä huimaa. Tavoitteeni on saada ainakin kaikki Potter-arviot julkaistua ennen tammikuun loppua. Niiden lisäksi olisi mukavaa kirjoittaa vuoden parhaista trillereistä, mutta katsotaan riittääkö aika. Romaanikäsikirjoitus ja yliopisto-opinnot kiilaavat kaiken muun edelle vielä pitkään. 

Siitä puheen ollen, paras avata word ja ryhtyä töihin. Olen pahasti jäljessä tavoitteistani... No, sana kerrallaan kaikki muutkin kirjat ovat syntyneet. Onnellista joulun odotusta! <3 

Kirjablogien merkityksestä

Kun tekee jotakin pitkään ja sydämellä, kohtaa väistämättä jossain vaiheessa pohdintoja siitä, minkä takia on ryhtynyt koko hommaan. Tulee vastaan tilanteita, jotka herättävät kysymyksen siitä, miksi on valinnut juuri sen tien ja miksi sillä kannattaa jatkaa myös vaikeuksien jälkeen. Minulle kirjallisuudesta bloggaaminen on yksi niistä harrastuksista, joka tarjoaa valtavasti ajattelemisen aihetta kaikessa monipuolisuudessaan. Viime aikoina olen pohtinut kirjablogien merkitystä laajemmassa kontekstissa. Mitä merkitystä blogeilla on kirjallisuuden kannalta yleensä? Entä lukemisen ja lukijoiden kannalta? Bloggaaminen on mahtava harrastus, mutta millä muulla tavalla se vaikuttaa?

Listasin muutamia asioita, jotka tekevät kirjablogeista tärkeitä ja miksi niitä kannattaa tukea.

1. Jokainen kirja-arvio tai muu kirjaa koskeva postaus toimii kuin neonkyltti, jossa lukee "Minä luin tämän kirjan!" 

Riippumatta siitä, pitikö kirjoittaja kirjasta vai ei, jo tieto lukemisesta on arvokas. Blogin lukijoille se on merkki siitä, että kirjoittaja on lähtökohtaisesti ollut niin kiinnostunut kirjasta että on lukenut sen ja vielä jaksanut jakaa ajatuksensa toisten kanssa. Jos kirjoittaja vielä tämän lisäksi pitää lukukokemustaan hyvänä ja tärkeänä, lukijan motivaatio tarttua kirjaan kasvaa entisestään. Myös negatiivisista arvioista on hyötyä lukijalle, sillä ne auttavat päättämään, onko kyseinen kirja häntä varten tai pitäisikö sitä siirtää lukulistalla johonkin suuntaan.

2. Kirjablogit välittävät tietoa. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kirjaa olen löytänyt kirjablogien ansiosta. Sadat ja taas sadat kirjat ovat herättäneet mielenkiintoni ja päätyneet lukulistalle blogien lukemisen jälkeen. Erityisesti englanninkielisen blogimaailman löydettyäni ymmärsin, kuinka valtava määrä kirjallisuutta maailmassa onkaan ja kuinka pieni osa siitä päätyy esimerkiksi suomentajan pöydälle. Lukemalla vielä toistaiseksi suomentamattomia teoksia ja bloggaamalla niistä bloggaaja sekä kasvattaa kirjallisuudentuntemustaan että nostaa uutta kirjallisuutta lukijoiden ja kustantajien silmien eteen. Sama pätee sellaisten teosten kohdalla, joita ei löydy kirjakauppojen tai kirjastojen hyllyiltä; mitä useampi ihminen ilmaisee olevansa kiinnostunut tällaisista kirjoista, sitä todennäköisempää on, että ne jonain päivänä saavat ansaitsemansa paikan laajassa levityksessä.

3. Kirjablogit pitävät kirjallisuuskeskutelua yllä. Blogit ovat ihanteellinen kanava jakaa ajatuksia ja keskustella kirjallisuuden eri osa-alueista. Koska ne ovat julkisia, kuka tahansa voi päästä niihin käsiksi ja lisätä halutessaan oman näkökulmansa aiheeseen. Kirjablogien olemassaolo myös muistuttaa muuta maailmaa siitä, että kirjallisuus kiinnostaa - että sillä on merkitystä ja vaikutusta ihmisten elämässä. Että kirjallisuus on hieno osa kulttuuria, jota ei pidä väheksyä.

4. Bloggaajat muodostavat yhteisön, jolla on yhteinen intohimo. Kirjablogien kautta on mahdollista löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vuoroin hehkuttaa ja vuoroin tuskailla kirjallisuuden maailmaa. Lukijat kohtaavat toisiaan blogeissa jatkuvasti ja saattavat innostua bloggaamisesta itsekin. Kaiken kaikkiaan on erittäin virkistävää kommunikoida ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät, miksi melkein itket kun joku lempihahmosi kuolee, kuinka on mahdollistia upputoutua johonkin maailmaan niin ettei seuraavan kirjan aloittamisesta tule päiväkausiin mitään ja miksi olet vähällä revetä liitoksistasi kun pitelet uusinta aarrettasi käsissäsi.

5. Kirjablogit reagoivat usein nopeammin kuin muu maailma. Jos haluaa selvittää, mikä on juuri nyt tapetilla kirjallisuuden kentällä, vastaus löytyy usein kirjablogeista. Vaikka bloggaajat eivät edusta kaikkia lukijoita, he ovat yksi taho joka puhuu siitä, mikä on in ja ilmaisevat innostuksensa avoimesti ja innokkaasti. Jos sama kirja tai kirjasarja vilahtelee suunnilleen jokaisessa blogissa jonka löydät, on selvää että tämä kohde on erottunut joukosta. Toisaalta blogeista voi löytää niitä teoksia, jotka ovat vasta matkalla kuuluisuuteen - niitä tulevaisuuden ilmiöitä, joihin bloggaajat ovat tutustuneet ja kenties kiintyneet jo vuosia ennen kuin esimerkiksi suomalaiset kustannusyhtiöt inahtavatkaan kirjan olemassaolosta.

* * *

Nämä esimerkit ovat vain murto-osa niistä mahdollisuuksista, joita kirjabloggaajilla on. Ihmisellä on taipumus vähätellä itseään ja aliarvoida omaa merkitystään, mikä näkyy myös blogimaailmassa. Kirjoitin tämän tekstin herätellekseni bloggaajia ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Sinulla, kollegani, on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä kirjallisuudelle kuuluu. Sinulla on kanava ja keinot edistää toimintaa, jonka toivot lisääntyvän ja ehkäistä sitä, mistä et pidä. Ota persoonallisuutesi ja kykysi käyttöön! Sanoillasi on enemmän merkitystä kuin tiedätkään.

Tämä on viesti myös kaikille innokkaille lukijoille, jotka eivät blogia omista. Jos olet joskus harkinnut blogin perustamista, mieti asiaa uudelleen. Olisiko nyt sinun vuorosi astua bloggaajien joukkoon? Ja vaikka et bloggaamisesta innostuisikaan, voit käyttää muita keinoja ajatustesi jakamiseen. Kun luet hyvän kirjan, kerro siitä toisille. Kun luet hyvän arvion, kerro se bloggaajalle. Mitä enemmän ajatuksia jaamme toistemme kanssa, sitä suurempi ilo hyöty keskustelusta on. 

Minkälaisia ajatuksia sinulla on kirjablogien merkityksestä?

Romaanihenkilöiden jäljillä(2/2015): Elävä painajainen

• Henkilön nimi: Enoch "Junior" Cain'
• Kirja: Pimeyden enkeli
• Kirjailija: Dean Koontz
• Teema: 10. Henkilö joka pelottaa minua
• Linkki kirjan arvosteluun: Pimeyden enkeli - Dean Koontz 

Luin Pimeyden enkelin yhden blogituttavani suosituksesta, ja olen erittäin iloinen siitä, Ensimmäinen Koontzini tarjosi yhden koko elämäni vaikuttavimmista lukukokemuksista ja toi kirjalliseen todellisuuteni ehkä kaikkein pelottavimman fiktiivisen henkilön, jonka tiedän: kaksikymppisen Junior Cainin.

Junior herättää pelkoa, koska

1. hän on uskomattoman monin tavoin häiriintynyt 
2. hän manipuloi, huijaa ja valehtelee yhtä luonnollisesti kuin hengittää
3. hän on äärimmäisen johdonmukainen ja systemaattinen
4. hänen pakkomielteensä ulottuvat kaikille elämän osa-aluelle
5. hänellä on selitys kaikille teoilleen, oikeutus jokaiselle sairaalle ajatukselleen
6. ja koska hänen hahmonsa on niin kokonainen, niin aukottomasti kuvattu

Syitä voisi varmasti listata enemmänkin, mutta nämä ovat tärkeimmät. Käyn seuraavaksi jokaisen kohdan läpi ja yritän parhaani mukaan koota runsaat ajatukseni.

Lukija tutustuu Junioriin, kun hän tappaa vaimonsa hetken mielijohteesta vakuutusrahojen toivossa. Hän lavastaa murhan onnettomuudeksi ja esiintyy tapahtuman jälkeen surevana leskenä, Hän rakentaa ympärilleen aukottoman kulissin, jonka avulla hän uskoo häivyttävänsä kaikki mahdolliset epäilyt ja täyttävänsä pankkitilinsä miljoonilla. Hän itkee ja valittaa, vetäytyy sosiaalisista kontakteista ja esittää jopa loukkaantuvansa, kun hänelle tarjotaan vaimon henkivakuutusrahoja, Hän esittää osansa täydellisesti loppuun saakka, ja saa juuri sen mitä halusi: vapauden ja rahaa.

Juniorin syvä häiriintyneisyys paljastaa itsensä vähitellen, pala kerrallaan. Ensimmäisenä lukijalle alkaa hahmottua hänen pakkomielteisyytensä. Voimakkain pakkomielle on Bartholomew, mies jota hän ei muista koskaan tavanneensa. Junior on vakuuttuneena että tuo hahmo, tuo mies elää vain tuhotakseen hänet. Tämä pinttynyt kuvitelma ajaa Juniorin tekemään häijyn, painajaismaisen suunnitelman, joka toteuttamisesta tulee hänen elämänsä tarkoitus.

Bartholomew ei kuitenkaan ole Juniorin ainoa pakkomielle. Junior suhtautuu erittäin tarkkailevasti omaan ulkonäköönsä. Kaiken on oltava täydellistä hiuksista lihaksiin ja vaatteisiin asti. Likaisuus ja rumuus ovat hänelle kauhistus, joka aiheuttaa hänelle fyysistä pahoinvointia. Hän hurahtaa milloin mihinkin harrastukseen pitääkseen fyysisen kuntonsa huipussaan. Mikä pelottavinta, hänellä tosiaan on hyvä ulkonäkö. Vaaleat, selkeät, jopa herkät piirteet luovat enkelimäisen ja puoleensavetävän vaikutelman, jota Junior pyrkii kaikin tavoin korostamaan. Herää ajatus, että hän tekee tämän jollain lailla myös itseään varten. Ulkonäköään korostamalla ja hiomalla hän voi jättää pimeän, kauhistuttavan mielensä taka-alalle, piiloon itseltään. Sanonta "ulkonäkö pettää" saa Juniorin kohdalla äärimmäisen merkityksen, joka vetää hiljaiseksi pitkäksi aikaa. Mitä tapahtuisi, jos pahuus pystyisi aina naamioimaan itsensä yhtä taidokkaasti?

Rinnakkain tämän fyysisen tarkkuuden kanssa Junior ravitsee mieltään mitä omituisempien oppien avulla. Suurimman osan elämänohjeistaan hän ammentaa yhden tietyn tiedemiehen ajatuksista muokaten ne omaan elämäänsä sopiviksi. Hän katsoo maailmaa täysin omien silmiensä läpi, kääntää toisten sanat ja ajatukset sellaisiksi kuin sattuu haluamaan ja pitää omia mielipiteitään ehdottomina totuuksina. Lopulta hän alkaa pitää itseään yliluonnollisena, voittamattomana, jopa jumalallisena olentoja, jolla on oikeus tehdä mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä. Toisten hyvinvointi ei merkitse hänelle mitään; toiset ihmiset ovat vain välineitä hänen matkallaan suuruuteen, vain välipysähdyksiä reitin varrella.

Junior elää 1960-luvun Yhdysvalloissa, mikä osaltaan tekee hänen hirmutekonsa mahdollisiksi. Rikostutkinnan mahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat kuin nyt, ja kun tilanteeseen yhdistetään kieroutunut, älykäs mieli, lopputuloksena on täydellinen rikos toisensa jälkeen. Yksi Juniorin pelottavimmista ominaisuuksista onkin johdonmukaisuus ja systemaattisuus. Hän etenee suunnitelmassaan vaiheesta toiseen kehittäen jatkuvasti hahmoa, jonka hän haluaa välittää toisille. Todellisuuden ja ihmisten käsitysten välillä valitsee hätkähdyttävä ristiriita: silloin kun lukija haluaa oksentaa tai juosta mahdollisimman kauas Juniorista, joku Juniorin elämään vaikuttavista henkilöistä ihailee häntä harkitun manipuloinnin sokaisemana.

Lukija saa kattavan kuvan myös hänen ihmissuhteistaan. Junior tapaa sekä miehiä että naisia, mutta naiset saavat kärsiä hänen vuokseen eniten. Hän käyttää naisia surutta, fyysisesti ja henkisesti, ja heittää heidät roskakoriin sitten, kun on kyllästynyt heihin. Miehillä on merkitystä vaikusvaltansa ja lahjakkuutensa vuoksi, joten he saavat olla rauhassa niin kauan kuin he kykenevät tarjoamaan Juniorille jotain, mitä hän tarvitsee pitäkseen henkilökohtaisen teatteriaan yllä. Sosiaalisissa tilanteissa Junior tuo mieleen hämähäkin, joka kietoo jokaisen ihmisen verkkoonsa - ja nekin, jotka pääsevät pakoon, hän uskoo voittaneensa. 

Kauhistuttavinta Juniorissa on kuitenkin hänen ajattelunsa, kiero logiikka jolla hän perustelee ja oikeuttaa jokaisen tekonsa. Hänellä on selitys kaikelle, aivan kaikelle, eikä hän milloinkaan horju. Hän epäilee, vihaa ja halveksii ihmisiä syistä, jotka näyttävät terveen ihmisen näkökulmasta katsottuna täysin absurdeilta, vaikka hänen päässään ne ovat täydellisessä järjestyksessä. Lisäksi Junior kykenee tuntemaan, itse asiassa niin vahvasti, että se on jo vaarallista. Hänen tunteissaan on vain se vika, että ne ovat täysin kieroutuneita ja johtavat kauhistuttaviin valintoihin. Annan esimerkin. Kun Junior on tappanut vaimonsa, käy ilmi, että tämä oli raskaana. Junior ei ole koskaan halunnut lapsia, koska ne ovat hänen mielestään rajoite, Siksi hän päättelee, että hänen vaimonsa on pettänyt häntä. Päätelmä synnyttää hirvittävän vihan naista kohtaan, jonka vuoksi hän vielä hetki sitten itki. Ketku pitenee, ja pian Junior on jo siinä vaiheessa, että universumi teki hänelle palveluksen, kun mahdollisti niin ovelan murhan, eihän uskottomalla puolisolla tee mitään, se naikkonen ansaitsi kohtalonsa, olisi pitänyt arvata jo ennen häitä, mistähän muusta hän valehteli, onneksi en joutunut kasvattamaan toisen miehen lasta, rumaa äpärää... ja niin edelleen, ja niin edelleen. Myöhemmin Junior saa kuulla laittaneensa alulle toisenkin raskauden, mutta tällä kertaa hänen asenteensa on päinvastainen. Nyt hän ylistää omaa miehuuttaan, hedelmällisyyttään, kykyään luoda elämää ja pohtii, millaiseksi sankariksi hän voisi tuon lapsen kasvattaa, jos äiti ei ehdi pilata lasta sitä ennen. Suunnilleen näin.

Ja tämä on varsin laimea näyte hänen ajatuksistaan.

Juniorin hahmo on vaikuttava erityisesti siksi, että lukija päästetään hänen mielensä sisään. Lukijan ei tarvitse arvailla, mitä Junior ajattelee, vaan hän tietää. Lukija tietää ja kulkee yhä vain syvemmälle tämän ihmishirviön mieleen, kunnes hänellä on kuva Juniorin menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vaikka Junior herättää niin suunnatonta kauhua ja oksettavaa pahaa oloa, hänen kauttaan voidaan käsitellä tärkeitä teemoja: terveyttä ja sairautta, hyvyyttä ja pahuutta, tunteita ja tunteettomutta, ihmisyyden luonnetta ja rajoja, rikoksia... Vaikka hän on paha, hänestä lukeminen ei ole pahaksi. Kirjailija osaa asiansa, osaa tehdä selväksi hyväksytyn ja anteeksiantamattoman eron, sairaan ja terveen eron. Silloin tällöin on hyvin puhdistavaa tulla ravistelluksi irti siitä, mitä pidämme tavallisena ja kurkistaa mieleen, joka on aivan erilainen kuin terve mieli. Omat ongelmat näyttäytyvät mitättömän pieninä, kun ajattelee, että joku voi oikeasti joutua tuollaisen yksilön uhriksi.

Lopuksi: tämä kirja vaatii kovia hermoja ja tietynlaisen asenteen. Vaikka siinä on myö toivoa, Juniorin hahmo on hyvin raskas käsiteltävä. Se vie aikaa ja energiaa: hän ei ole iltalukemista. Eikä hupia. Hän on pelkoa, absurdiutta ja hätää. Valitse siis tarkkaan heti, jolloin astut hänen ajatuksiinsa.

Luettavaa ja blogattavaa(2/2015): Uin kirjameressä

Tammikuu meni mukavasti, ja nyt on aika ottaa helmikuun haasteet vastaan. Tehtävää on tässä kuussa enemmän, mikä johtuu pääasiassa opinnoistani. Katsotaan, mihin rahkeet  ja aika riittävät...

Lukulistalla on...

1. Kuninkaiden koitos - George R.R. Martin

2. Liseyn tarina - Stephen King

3. Shatter me - Tahereh Mafi

4. Salaseura - Michael Dibdin

5. Viattomien veljeskunta - Jean-Christophe Grangé

Jos saan luetuksi näistä kolme + ne kaksi, joita en ehtinyt aloittaa tammikuussa, olen enemmän kuin iloinen! Opiskellakin täytyy... :DD

Lukupiirissä käsitellään...

1. Suljettu saari - Dennis Lehane

2. Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini

Suljetun saaren luin jo viime vuonna, mutta Tuhat loistavaa aurinkoa ei sopinut sen hetken fiiliksiin ollenkaan. En päässyt siihen kiinni, mikä ei kyllä haitannut, sillä emme ehtineet käsitellä kumpaakaan teosta syksyn kiireiden keskellä. Nyt siis uusi yritys, joka toivottavasti tuottaa parempaa tulosta!

Opiskeluun liittyvää

Tavoitteeni on lukea kevään aikana muiden proseminaariryhmäläisten tutkimuskohteet. Yhden olen jo lukenut, joten jäljellä on kolme:

1. Elefantin matka - José Saramago

2. Huone - Emma Donoghue

3. Vieras - Riikka Pulkkinen

Aikaa on vielä runsaasti, joten en ota näistä stressiä. Aloitan jonkun niistä, kun sopiva väli tulee vastaan.

Sen sijaan klassikoista minun pitäisi stressata (ainakin vähän), jotta saisin ne joskus luetuksi ja pääsisin tenttiin asti. Helmikuulle listaan kuitenkin vain yhden klassikon, jonka uskon oikeasti lukevani:

1. Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Brontë

Lisäksi luen jatkuvasti kandiin liittyvää kirjallisuutta ja muuta materiaalia, mutta niitä en sotke näihin kaunokirjallisuusluetteloihin. Jos olet kiinnostunut kandini edistymisestä, pidä silmällä Kandin viemää -postauksia.

Arvostelut viime vuonna luetuista kirjoista

1. Verenjanoa Dallasissa - Charlaine Harris

2. Viides todistaja - Michael Connelly

3. Pimeyden enkeli - Dean Koontz

4. Insurgent - Veronica Roth

5. I am yours - Faith Sullivan

Arvostelut tänä vuonna luetuista kirjoista

1. Crown of midnight - Sarah J. Maas

2. City of glass - Cassandra Clare

3. Tulimeri - Margaret Weis & Tracy Hickman

Muut postaukset

1. Viime vuonna esittelemättä jääneet kirjaostokset

2. Kandin viemää x 2

3. Romaanihenkilöiden jäljillä(2/2015)

4. Kuukausi kansissa(2/2015)

Ei muuta tällä erää. Mitä te aiotte lukea helmikuussa?

Tulossa huhtikuussa

Tarkastelin muutama päivä sitten tämän vuoden haastesivua nähdäkseni, miten olen edistynyt ja suunnitellakseni lukemistani vielä vähän tarkemmin. Jotta pysyn tavoitteissani, minun pitää lukea tästä eteenpäin joka kuukausi...

- Kaksi englanninkielistä kirjaa

- Kaksi tai kolme kirjaa uudelleen

- Yksi tai kaksi käännettyä teosta

ja yksi kotimainen teos joka toinen kuukausi. 

Niinpä huhtikuun lukemisto näyttää tältä:

Opintoihin liittyvä lukeminen

1. Kultahattu - F. Scott Fitzgerald (Romaanianalyysia varten)

2. Kadonnutta aikaa etsimässä osa 1: Combray - Marcel Proust (Kuukauden klassikko)

Vapaa-ajan lukeminen:

3. Divergent - Veronica Roth

4. City of ashes - Cassandra Clare

5. Throne of glass - Sarah J. Maas

6. Muukalainen - Diana Cabaldon (koska tämä täytyy palauttaa huhtikuun lopussa kirjastoon)

7. Valtaistuinpeli - George R.R.Martin

8. Rooman portit - Conn Iggulden (uudelleen luettavaksi)

9. Uinu uinu lemmikkini - Stephen King (uudelleen luettavaksi)

10. Narrin matka - Robin Hobb

11. Tulimeri - Margaret Weis & Tracy Hickman

12. Kiven vartija - David Eddings

Tiedän, että en ehdi lukea lähellekään kaikkia näistä, mutta laitoin ne listalle jotta muistaisin, että ne odottavat hyllyssäni. Tykkään lukea fiiliksen mukaan, ja mitä pidempi lista kulloinkin on sitä enemmän minulla on varaa siihen.

Sitten huhtikuun postauksia:

Arvostelut:

1. The Bone Season - Samantha Shannon

2. Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin

3. Ennen päivänlaskua ei voi

4. Face of death - Kelly Hashway

5. Haltioiden tähti - Margaret Weis & Tracy Hickman

6. Kadonnutta aikaa etsimässä 1: Combray - Marcel Proust

Muut postaukset:

7. Kirjaostokset. Koska en ehtinyt tätä tehdä maaliskuussa, päätin siirtää sen suosiolla huhtikuun loppuun.

8. Lista kirjailijoista, jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja kirjoittamiseeni

9. Juttua yhdestä kirjailijasta (jos nyt vaikka saisin sen tehtyä)

10. Pohdiskelua lukemisesta

11. Lukupiirin tapahtumia. Ainejärjestömme Täky perusti lukupiirin, jossa luetuista kirjoista ja esitetyistä ajatuksista ajattelin ryhtyä bloggaamaan muiden juttujen ohessa.

12. Kandin pohdintaa keskiviikkoisin

Postauksiakin on enemmän kuin todennäköisesti ehdin kirjoittaa, mutta valinnanvaraa on aina hyvä olla. Ainakin tämä toimii hyvänä muistilistana.

Tällaiselta näyttää minun huhtikuuni. Mitä teilllä on suunnitteilla?

Kirja-arvostelun kirjoittamisen ongelmia

Luin viime syksynä romaanin, josta kirjoittaminen osoittautui ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Tarkoitus oli kirjoittaa siitä arvostelu sekä blogiin että ainejärjestön lehteen, mutta jouduin siirtämään hommaa reilusti myöhemmäksi. Tämän tapauksen yhteydessä pysähdyin pitkäksi aikaa pohtimaan kirja-arvostelujen kirjoittamista ja erityisesti ongelmia, joita niitä kirjoittaessa silloin tällöin tulee vastaan. Kokosin ajatuksistani joitakin tapauksia, jotka ovat vaikeuttaneet kirjoittamista.

Arvostelua on vaikea kirjoittaa, kun... 

1. Teoksessa on yksittäisiä hyviä kohtia tai ominaisuuksia tasapaksun tai huonon tekstin seassa. Miten tällainen teos pitäisi esitellä? Jos keskittyy niihin piirteisiin, joista ei pitänyt, ne muutamat miellyttävät helposti unohtuvat kokonaan. Jos puolestaan kuvailee muuta tekstiä yleisellä tasolla ilman yksityiskohtia ja sitten yhtäkkiä kahta kohtausta vuolaiden kehujen kera, lukija saa ristiriitaisen vaikutelman. Oliko kirja lukemisen arvoinen vai ei? Tällaisesta teoksesta on haastavaa kirjoittaa yhtenäistä, yleisen tason tekstiä joka ei paljasta liikaa. Ratkaisuehdotus: Yritän pysyä ytimekkäänä ja sanoa selkeästi heti alussa, että suurimmaksi osaksi en pitänyt teoksesta. Sitten mainitsen ne asiat, joista pidin, ja yritän olla spoilaamatta mitään.

2. Teos ei hetkauta mihinkään suuntaan: se ei ole kiinnostava, se ei ole varsinaisesti tylsä mutta ei silti herätä positiivisia tunteita tai ajatuksia. Miten kirjoittaa teoksesta, josta ei ole juuri mitään sanottavaa? Voi toki käydä sen osat läpi järjetyksessä ja kertoa, miksi ne tuntuivat tasapaksuilta ja mitäänsanomattomilta. Arvostelusta tulee kuitenkin tälla tavalla luettelomainen ja melko suppea. Saa siis käyttää luovuutta kirjoittaakseen mielenkiintoisen ja hyödyllisen arvostelun. Ratkaisuehdotus: Yritän antaa joitakin esimerkkejä siitä, mikä jätti minut kylmäksi ja miksi, ja erityisesti välttää luettelointia. Kirjoitan sen verran kuin luentevasti saan sanottua.

3. Teos tulee hyvin lähelle minua ja elämääni. Nämä teokset, useimmiten romaanit, ovat hankalia siksi, että niistä kirjoittaessa saattaa avata liikaa itseään. Jos romaani käsittelee asioita, jotka ovat arvostelun kirjoittajalle vaikeita tai kipeitä, siitä kirjoittaminen voi auttaa käsittelemään niitä. Tuntemattomalle lukijalle siitä ei kuitenkaan useinkaan ole hyötyä, koska teksti on enemmänkin terapeuttinen tunteiden sekamelska kuin hallittu analyysi. On vaikeaa välittää toiselle tunne, jonka tällainen romaani sai aikaan, koska se on niin henkilökohtainen. Ratkaisuehdotus: Odotan tunnekuohun laantumista ja aloitan kirjoittamisen vasta sitten. En kirjoita tekstiä kerralla enkä julkaise sitä ennen kuin olen tarkastanut sen pariin otteeseen.

4. Teos kulkenut mukanani vuosia. Kyseessä voi olla joku lempikirjoistani tai romaani, jonka olen lukenut useita kertoja vuosien varrella ja jolla jo siksi on erityinen tunnearvo. Lukukokemuksiin liittyvät muistot värittävät tällöin erityisen voimakkaasti arvostelua, vaikka yrittäisi olla kriittinen. Itselle rakasta 

teosta on vaikea pilkkoa osiin niin, että näkisi myös sen mahdolliset puutteet. Ja vaikka ne näkisi, on haaste tuoda ne esille häivyttämättä teoksen henkilökohtaista merkitystä. Ratkaisuehdotus: Kerron ensin, millainen merkitys teoksella on elämässäni ja kuinka arvelen sen vaikuttavan näkemykseeni, jotta muut osaavat lukea tekstin oikein. Sen jälkeen etenen systemaattisesti ja saatan vertailla tuoreinta lukukokemusta aikaisempiin.

5. Teos herättää ristiriitaisia tunteita. Tällaiset teokset ovat usein niitä, joista yhtä aikaa pitää ja ei pidä. Esimerkiksi henkilökuvaus saattaa olla nerokasta ja kiinnostavaa, mutta juoni tökkii häiritsevän monta kertaa. Miten nämä ajatukset saa puettua sanoiksi niin, ettei erityisesti hauku teosta muttei kehukaan sitä kovin paljon? Pitäisikö keskittyä positiivisiin vai negatiivisiin ominaisuuksiin? Kummasta on lukijalle enemmän apua? Mikä arvosana tällaiselle teokselle tulisi antaa, jotta se tukisi sanallista arviota? Ratkaisuehdotus: Keskityn ristiriitaisuuteen ja siihen, mistä se syntyy. Yritän myös ilmaista, oliko kokemus enimmäkseen hyvä vai huono ja arvioida, ketä teos voisi miellyttää.

6. Teos on järjettömän hyvä. Teos on kerta kaikkiaan niin mahtava, että se vie sanat suusta. Kehuttavaa riittää loputtomiin, teoksen herättämät tunteet pysyvät pinnassa pitkään ja se herättää jatkuvasti uusia ajatuksia. Joskus käy niin, että kaikkein parhaimmista lukukokemuksista on vaikeinta kirjoittaa. Tämä tuntuu minusta sekä nurinkuriselta että loogiselta. Hassulta se tuntuu siksi, että tekstiin on runsaasti aineksia. On todellakin jotain, josta ammentaa. Mistä siis kiikastaa? Ilmeisesti siitä, että teoksen vaikutus on huomattavan voimakas. Lukukokemuksessa on pitkään niin kiinni, ettei siitä saa sanottua mitään järkevää. Ei tiedä, mistä aloittaisi ja mihin lopettaisi. Ei osaa valita, mitä jättää pois. Ihania, antoisia kokemuksia muutta haastavia jaettavia. Ratkaisuehdotus: Annan ajan kulua ja käsittelen teosta jonkin aikaa mielessäni. Ranskalaiset viivat auttavat asiaa. Muutaman viikon tai kuukauden kuluttua tärkeimmät asiat erottuvat helpommin ja niille löytää sanat - yleensä.

Ideoita

Olen jo pitkään miettinyt, miten saisin tähän blogiin eloa. Tänne on ollut jotenkin vaikeaa kirjoittaa, vaikka kirjat ovat niin iso osa elämääni. Ehkä syy oli siinä, etten ollut saanut oikeanlaista ideaa.

Jos tiedätte Best seller-listastani, jota kokoan kirja kirjalta eteenpäin, tiedätte myös kuinka pitkälle se on edennyt. Olen kyllä aika alussa edelleen, koska listalta puuttuu lähes kaikki kirjat, jotka olen lukenut useammin kuin kerran tai vähintään kerran ennen kuin aloin tehdä kyseistä listaa. Suurin osa listalla olevista kirjoista on hiljattain luettuja. Niin myös nämä kirjat, joista nyt aion kirjoittaa...

Olen onnistunut pääsemään alkuun kolmessa tavoitteessani. Ensimmäisenä halusin löytää uutta fantasiakirjallisuutta luettavaksi. Löysinkin sitä yhden ystäväni ja kirjaston avustuksella. Toinen tavoitteeni oli saada aloitettua Stephen Kingin Musta torni-sarja, josta olen nyt lukenut kaksi ensimmäistä osaa. Kolmanneksi halusin lukea pitkästä aikaa pitkiä sarjoja, joiden avulla voisin tarkastella, kuinka ne on rakennettu. Olen nyt lukenut yhden osan yhtä sellaista ja tänään aloitin toisen.

Minulla on siis tällä hetkellä luettavien joukossa kolme fantasiasarjaa: Stephen Kingin Musta torni, Tad Williamsin Taru kolmesta miekasta ja Robert Jordanin Ajan pyörä. Ne ovat kaikki eripituisia ja erilaisia, ja tänään keksin yhdistää niistä kirjoittamisen toisiinsa. Aion kirjoittaa tekstejä, joissa kuvailen kutakin sarjaa sitä mukaa kun luen niitä eteenpäin ja vertailen niitä keskenään. Haen itselleni inspiraatiota niin, että kerron teille havainnoistani. Toivon hiljalleen pääseväni kunkin sarjan ytimeen ja saavani ideoita siitä, kuinka voin rakentaa omaa kirjasarjaani. Siitä puheen ollen...


Behind the words-blogi

Tuossa on linkki toiseen blogiini, jonne olen kirjoittanut viime aikoina aika monta tekstiä, jotka saattaisivat kiinnostaa teitä. Ihan siltä varalta, että ette ole sinne vielä eksyneet.

Tässä vielä toinen linkki aivan uuteen blogiin, jossa kerron ensimmäisestä kirjasarjastani, Young Fightersista.

http://booklover-youngfighters-booklover.blogspot.com/2012/04/aloitin-young-fighters-sarjan.html


Toivottavasti löydätte mielenkiintoista luettavaa! Jospa tämäkin blogi saisi nyt hiukan eloa.

Booklover