lauantai 2. huhtikuuta 2022
Kirjoittamisen kuulumiset 1/2022: Mitä tapahtui maalikuussa & huhtikuun suunnitelmat
maanantai 28. helmikuuta 2022
Lukulista 3/2022: Parannuksia systeemiin
Helmikuu osoitti, että yksi omainaisuus lukemisen tavassani on muuttunut ratkaisevasti. Nuorempana keskityin yhteen tai kahteen kirjaan kerrallaan, eikä se aiheuttanut ongelmia. Nykyään tarvitsen paljon enemmän vaihtelua, mikä todennäköisesti selittää sen että keskeneräisten kirjojen lista pitenee nopeasti. Nyt kun äänikirjat ovat kuviossa mukana, tämä ominaisuus korostuu entisestään. Kuuntelen niitä nyt vielä nopeammin kuin viime vuonna, minkä lisäksi haluan hyppiä yhä useamman kirjan välillä. Siksi valinnanvaraa täytyy olla listalla entistä enemmän.
Tavoitteeni oli kitkeä keskeneräisten kirjojen listaa lyhyemmäksi helmikuussa, mutta tämä ajatus johti minut pienimuotoiseen lukujumiin. Niinpä päätin, että maaliskuussa keskityn siihen, että ylipäätään luen, enkä niinkään siihen, mitä luen. Asetan lukemiselle ainoastaan yhden selkeän tavoitteen: haluan lukea vähintään kaksi fyysistä kirjaa maaliskuussa.
Fyysisiä kirjoja listalla on tarpeeksi, koska luen niitä huomattavasti hitaammin kuin kuuntelen äänikirjoja. Lisäksi monet kirjat ovat todella pitkiä, joten niiden lukemiseen kuluu tovi.
***
Kesken tällä hetkellä ovat:
1. Peilikaupunki - Justin Cronin
2. A Game of Thrones - George R.R. Martin
3. Assassin's Blade - Sarah J. Maas
4. Half-blood - Jennifer L. Armentrout
5. One Dark Throne - Kendare Blake
6. Kaunasin sivut - Jyrki Erra
7. Rajalla - Ally Condie
8. Paluu pimeästä - C.J. Tudor
Helmikuusta poiketen luen ja kuuntelen näitä fiiliksen mukaan, ja toivottavasti saan ainakin muutaman listalta pois. Listalla on neljä äänikirjaa, joten ainakin niiden suhteen on todella hyvät mahdollisuudet.
Top 25
1. City of Fallen Angels - Cassandra Clare
2. Heir of Fire - Sarah J. Maas
3. Clockwork Prince - Cassandra Clare
4. A Clash of Kings - George R.R. Martin
5. Kuninkaiden kuolema - Conn Iggulden
6. Meren katedraali - Ildefonso Falcones
7. The 5th Wave - Rick Yancey
8. Muukalainen - Diana Gabaldon
9. Cinder - Marissa Meyer
10. Storm front - Jim Butcher
11. Ship of magic - Robin Hobb
12. A dance of cloaks - David Dalglish
13. Viimeinen toivomus - Andrzej Sapkowski
14. Risteyskohdat - Elly Griffiths
15. Ei koskaan - Ken Follett
16. Final girls - Riley Sager
17. Vaiennettu - Luke Harding
18. Täydelliset vieraat - Emma Rous
19. The Seven Husbands of Evelyn Hugo - Taylor Jenkins Reid
20. An Enchantment of Ravens - Margaret Rogerson
21. Uprooted - Naomi Novik
22. Sometimes I Lie - Alice Feeney
23. Minä tapan - Giorgio Faletti
24. Vakooja ja petturi - Ben McIntyre
25. Forensics: The Anatomy of Crime - Val McDermid
***
Mitä sinä aiot lukea maaliskuussa?
maanantai 6. syyskuuta 2021
Luetut 2/2021: Maaliskuun luetut
Niin kuin yleensä keväisin, myös tänä vuonna kiire yllätti ja vei mukanaan. Opiskelu vei paljon aikaa, joten lukemisesta oli pakko tinkiä jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että minulla oli koko ajan vähintään yksi kirja aktiivisesti "työn alla", joten esimerkiksi useamman päivän mittaisia taukoja ei päässyt syntymään.
Mitä tulee koontipostauksiin, aika ei riittänyt niiden tekemiseen edes kesällä. Niinpä olen kuusi kuukautta jäljessä niiden suhteen. Syksyn tullen päätin, että on järkevämpää tehdä luettujen kirjojen koonti joka kuukausi. Lyhyemmät koonnit syntyvät nopeammin ja pysyvät luettavissa mitoissa. Niinpä esittelen tässä postauksessa vain kirjat, jotka luin maaliskuussa.
1. Meteoriitti - Dan Brown
Luin Meteoriitin ensimmäisen kerran niin kauan sitten, etten enää muistanut siitä juuri lainkaan yksityiskohtia. Parhaiten oli jäänyt mieleen jäinen, syrjäinen miljöö ja se, että juonenkäänteitä on runsaasti. Pidin romaanista myös toisella lukukerralla, mutta en yhtä paljon kuin aikaisemmin. Meteoriitti on viihdyttävä trilleri, joka käsittelee kiinnostavia tieteellisiä kysymyksiä ja aihepiirejä ja sisältää kaikenlaista poliittista vehkeilyä, mutta ei pääse yhtä syvälliselle tasolle kuin monet muut Brownin teokset.
2. Pahan polku (Cormoran Strike #3) - Robert GalbraithJäin totaalisesti koukkuun tähän sarjaan kahden osan jälkeen, enkä voinut vastustaa sarjan jatkamista. Jätän suurimman osan ajatuksistani odottamaan arviota, mutta sanottakoon nyt, että Pahan polku on yksi parhaista lukemistani dekkareista. Intensiivinen, karmiva, nerokas, temaattisesti syvä ja monipuolinen... Voisin tehdä todella pitkän listan kehuvista adjektiiveista. Mielenkiintoisen rikostutkimuksen lisäksi Pahan polku syventää sarjan henkilöitä ja erityisesti Striken ja Robinin välistä suhdetta mestarillisesti. On takuuvarmaa, että luen tämän sarjan monta kertaa uudestaan.
3. Ensimmäinen siirtokunta (The Passage #1) - Justin Cronin
Niin kuin jo etukäteen arvelin, tämä oli henkeäsalpaava lukukokemus alusta loppuun. Luin Ensimmäisen siirtokunnan uudelleen voidakseni lukea sen jatko-osat, enkä katunut valintaa hetkeäkään.
Croninin scifitrilogia kertoo maailmasta, jossa virus on muuttanut valtaosan ihmisistä verenhimoisiksi, pitkäikäisiksi olennoiksi, jotka on todella vaikeaa saada hengiltä ja joihin liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ensimmäinen osa keskittyy pieneen ryhmään ihmisiä, jotka ovat perustaneet pienen, eristetyn siirtokunnan Kalifornian erämaahan. Tämä lukikerta oli todella erityinen kokemus, sillä se nosti esiin uusia yksityiskohtia ja kerronnallisia kerroksia, joihin en ollut nuorempana kiinnittänyt huomiota. Lukiessani pohdin muunmuassa ystävyyttä erilaisista näkökulmista, järjen ja tunteiden suhdetta erityisesti silloin, kun ihminen kohtaa jotain selittämätöntä, ihmisyyden ydintä ja tieteeseen liittyviä mahdollisuuksia ja vaaroja.
Mikä kirja on sykähdyttänyt sinua tänä vuonna?
Oletko kohdannut kirjallisia pettymyksiä?
Oletko lukenut tuttuja kirjoja uudelleen vai keskittynyt uusiin kirjoihin?
maanantai 22. maaliskuuta 2021
Camp NaNoWriMo 1/2021: Suunnitelmia
maanantai 15. maaliskuuta 2021
Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado
Samaan aikaan Roomassa liikkuu murhaaja, joka on ottanut kohteekseen kardinaalit. Tekijän modus operandi on poikkeuksellisen raaka ja järkyttävä. Profilointiin erikoistunut rikostutkija Paola Dicanti saa avukseen amerikkalaisen isä Fowlerin, jolla on erityinen yhteys murhaajaan. Mutta saavatko he syyllisen kiinni ennen kuin tämä ehtii kylvää lisää kauhua ja kaaosta?
***
Kuolinkellot lähtee liikkeelle samankaltaisesta asetelmasta kuin Dan Brownin Enkelit ja demonit, minkä takia se alunperin herätti mielenkiintoni. Suhteellisen lupaavan alun jälkeen romaani kuitenkin kääntyi alamäkeen eikä enää noussut.
Juonen suurin ongelma on se, että se jää ikään kuin junnaamaan laakereilleen. Saamme karmean rikoksen ja kiehuvat yhteiskunnalliset olosuhteet, mutta todellista hädän ja kiireen tuntua ei synny. Tarina ei syty liekkeihin, mikä latistaa myös teemojen käsittelyä. Romaani ottaa jälleen yhden näkökulman hyväksikäyttöskandaaleihin, joita on käsitelty paljon niin fiktiossa kuin dokumenteissakin. Aihe on toki tärkeä, mutta valitettavan usein yllätyksetön. Niin isosta ongelmasta kuin onkin kyse, toivon että kirjailijat yhdistäisivät useammin katolisuuden ja ylipäätään uskonnon käsittelyyn muitakin teemoja. Katolisen kirkon toimintaan liittyviä ongelmia voisi varmasti käsitellä muutenkin kuin seksuaalisen väkivallan näkökulmasta.
Kerronnallinen rakenne on kuitenkin selkeä ja siltä osin mielenkiintoinen, että se sisältää niin sanotun "mixed media" -elementin. Nämä omaisuudet tekevät tekstistä myös nopealukuista, mutta eivät pelasta juonen ja teemojen käsittelyn yksiulotteisuutta.
Toinen iso miinus on geneerinen ja suurimmaksi osaksi kliseinen henkilögalleria. Miespoliisit käyttävät aikansa enimmäkseen machoiluun ja toistensa nokitteluun ja jäävät kaiken kaikkiaan todella persoonattomiksi. Dicanti putoaa tyypilliseen uranaisen muottiin: maskuliisena pidetty ammatti, terävä äly kyynisellä, tiukan rationaalisella maailmankuvalla höystettynä, ei mielenkiintoa perheen perustamista eikä oikein parisuhdettakaan kohtaan. Toisin sanoen hän on yksi niistä monista poliisihahmoista, joiden viesti kuuluu suunnilleen näin: on valittava joko menestyksekäs ura tai rauhallinen perhe-elämä, koska molempia ei voi saada (tai edes haluta) yhtä aikaa. Tällainen henkilökuvaus harmittaa erityisesti siksi, että nykyään on olemassa paljon trillereitä joiden päähenkilöt ovat huomattavasti moniulottoisempia. Isä Fowlerissa puolestaan olisi ollut potentiaalia todella mielenkiintoiseen henkilöön: katolinen pappi, joka on työskennellyt muunmuassa CIA:n palveluksessa ei ole tavallinen yhdistelmä. Valitettavasti hänkin jää melko ulkokohtaiseksi ja kehysmäiseksi hahmoksi.
Henkilöiden välisiä sosiaalisia jännitteitä ja asetelmia täytyy kuitenkin kehua. Erityisesti murhaajan asema uhreihin ja teemoihin nähden rikkoo tyypillisimpiä kaavoja. Lisäksi isä Fowlerin taustatarinassa ja hänen yhteydessään murhaajaan oli yllättäviä piirteitä. Syvällisemmällä otteella näistä olisi saanut paljon emotionaalisempia ja sen myötä vaikuttavampia juonikaaria.
Vaikka Kuolinkellot olikin melkoinen pettymys, en kadu sen lukemista. Heikommat lukukokemukset antavat uusia näkökulmia esimerkiksi lempikirjoihin ja tässä tapauksessa erityisesti niihin moniin todella hyviin trillereihin, joita olen lukenut viime aikoina. Myös käsitykseni itsestäni lukijana kehittyy, kun välillä lukee jotain sellaista joka ei kolahda täysillä.
2,5/5
Oletko sinä pettynyt johonkin kirjaan viime aikoina?
maanantai 8. maaliskuuta 2021
Arviointia ja analyysiä: Supernatural - kausi 1
Vuodet ovat kuitenkin ajaneet perheen erilleen toisistaan sen jälkeen, kun perheen äiti kuoli traagisesti tuntemattoman olennon käsissä. Perheen nuorempi poika Sam lopulta tuskastui monimutkaiseen perhedynamiikkaan ja lähti opiskelemaan lakia. Dean jatkoi hirviöiden jahtaamista isän, Johnin, kanssa ja vieraantui samalla veljestään.
Kun John katoaa kesken jahdin, Dean lähtee hakemaan Samin avukseen etsintään. Sam ei riemastu veljensä pyynnöstä; hänellä on elämä mallillaan hyvää tyttöystävää myöten, eikä hän halua minkäänlaisten yliluonnollisten hirviöiden horjuttavan tasapainoaan. Suhde isän kanssa on vaikea, mikä mutkistaa tilannetta entisestään. Velvollisuudentunto saa Samin lähtemään Deanin mukaan, mutta ennen kuin hän huomaakaan, veljekset ovat syvemmällä yliluonnollisessa maailmassa kuin koskaan ennen.
***
Supernatural on yksi rakkaimmista suosikkisarjoistani, jota voisin kuvitella katsovani vielä hampaattomana vanhuksenakin. Ajattelin että sarjan katsominen pitkästä aikaa uudelleen alusta lähtien olisi sekä hauskaa että hyödyllistä kirjoittamisen kannalta, ja nyt istun tässä kirjoittamassa siitä jotain arvion ja analyysin väliltä. Edellisestä katselukerrasta on kulunut ainakin viisi vuotta, joten pystyn tarkastelemaan sarjaa melko tuorein silmin, mikä tekee näiden postausten kirjoittamisesta erityisen mielenkiintoista. Kirjoitan jokaisesta kaudesta ainakin yhden postauksen ja julkaisen ne suunnilleen tasaisin välein (2-3 viikkoa). Ja nyt itse asiaan.
Ensimmäinen kausi noudattaa enimmäkseen samaa perusrakennetta: jossain päin Yhdysvaltoja tapahtuu outoja katoamisia, sairastumisia tai kuolemia, joita Sam ja Dean lähtevät selvittämään. Kun he saavat selville, millaisesta olennosta tai yliluonnollisesta ilmiöstä on kyse, he kehittelevät suunnitelman olennon voittamiseksi ja rauhan palauttamiseksi. Hoitaessaan tehtävää he kohtaavat jos jonkinlaisia kommelluksia, mutta useimmiten he selviytyvät tilanteista ehjin nahoin. Panokset eivät siis ole kovin korkeat eikä poikien puolesta tarvitse juurikaan pelätä (vielä).
Jotkut jaksot ovat selvästi toimintapainotteisia, osa emotionaalisia ja osa keskittyy huumoriin. Jako on niin selvä, että jaksot voisi helposti jakaa kategorioihin tyylin ja sävyn mukaan. Pidän enemmän niistä sarjan kausista, joissa toiminta, syvälliset teemat ja huumori sulautuvat toisiinsa ja parhaimmillaan kaikki kolme elementtiä sisältyvät jaksoon samanaikaisesti. Silti on huomionarvoista, että Supernaturaliin on jo ensimmäisellä kaudella saatu luontevasti sisällytettyä useita erilaisia sävyjä ja tunnelmia.
Muutamat jaksot tuntuvat täytejaksoilta tai selkeästi muusta kokonaisuudesta irrallisilta. Esimerkiksi jakso 2, jossa Sam ja Dean pelastavat wendigon sieppaamia telttailijoita, tuntui nopeasti kootulta ja ajoituksen suhteen sattumanvaraiselta. Ehkä siksi, että ensimmäisen jakson jälkeen ei vielä oikein tiedetty, mihin suuntaan sarjan kanssa haluttiin mennä ja siksi on tyydytty nopeisiin ratkaisuihin.
Laajoihin juonikuvioihin viitataan kuitenkin kauden mittaan enemmän kuin muistin. Pisimmälle ulottuvat juonikaaret koskevat Samin ja Deanin äidin kuolemaa ja demonia, joka hänet murhasi. Lisäksi jo melko aikaisin käy ilmi, että Samilla on voimakkaita psyykkisiä kykyjä. Hän näkee painajaisia, jotka osoittautuvat enteiksi: hän toisin sanoen näkee tulevaisuuden tapahtumia ennalta. Kun pojille selviää, että myös isän katoaminen liittyy menneisyyden tragediaan, motivaatio selvittää totuus kokonaisuudesta kasvaa. Veljekset yrittävät isänsä tavoin löytää keinon demonin tappamiseksi ja samalla selvittää, mistä Samin voimissa oikein on kyse. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä selvemmäksi käy että tämä kaikki on osa paljon suurempaa tapahtumaketjua, minkä myötä sarjasta tulee yhä mielenkiintoisempi. Siitä huolimatta ensimmäinen kausi on hyvin "pehmeä" verrattuna siihen mitä on tulossa.
Vahva henkilökuvaus on yksi Supernaturalin parhaista ominaisuuksista ensimmäisestä kaudesta lähtien. Kuvaus keskittyy aluksi Samiin ja Deaniin, mikä on perustan rakentamisen kannalta hyvä asia, mutta samaan aikaan hiukan yksitoikkoista verrattuna tuleviin kausiin.
Tiivistetysti voisi sanoa, että Dean on kovapäinen sotilas, ja Sam herkkä älykkö. Vaikeuksia kohdatessaan Dean etsii tukea toisaalta perhettä ja jossain määrin koko maailmaa kohtaan tuntemastaan velvollisuudesta, toisaalta huumorista ja villeistä elämäntavoista. Sam puolestaan pyrkii ymmärtämään, mitä asioiden taustalla on ja tekemään oikein pohdintojensa ja päätelmiensä perusteella. Sam on kaiken kaikkiaan hyvin tunnetietoinen ja haluaa nähdä tapahtumissa tarkoituksen ja merkityksen. Nämä ominaisuudet ovat yhtä aikaa heidän vahvuutensa ja heikkoutensa, minkä jo ensimmäinen kausi onnistuu hienosti osoittamaan. Monin tavoin vastakkaiset ajatusmallit luovat usein ristiriitoja Samin ja Deanin välille, mutta samalla he oppivat näkemään millä tavoin he täydentävät toisiaan ja miksi on niin tärkeää, että he taistelevat vaikeuksia vastaan yhdessä.
Myös Johnia käsitellään jonkin verran. John ei ole toipunut vaimonsa kuolemasta, mikä vaikuttaa yhä erittäin negatiivisesti sekä häneen itseensä että hänen lapsiinsa. Hän hukuttaa murheensa hirviöiden listimiseen ja tuntuu välillä unohtavan isän roolin kokonaan. Kostonhimo piinaa häntä aivan yhtä paljon kuin tapahtumat, jotka sen aikoinaan herättivät. Lopulta Johnista muotoutuu todella pidättyväinen ja usein jopa vainoharhainen ihminen, jonka kanssa monien on hankalaa tulla toimeen.
Ensimmäisellä kaudella tavataan myös pikaisesti autokorjaamoa pitävä Bobby, jolla on jonkinasteinen juopon/kylähullun maine ja joka on kuin kävelevä yliluonnollisiin aiheisiin keskittynyt tietosanakirja. Hän on jahdannut ja tutkinut yliluonnollisia olentoja pitkään ja kerännyt kotiinsa laajan kirjaston, josta tulee merkittävä tietolähde seuraavilla kausilla.
Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimpia käänteitä saa aikaan demonityttö Meg, jonka Sam kohtaa "sattumalta" riitaannuttuaan Deanin kanssa. Megin tehtävä on johdattaa Sam ja Dean ansaan, mikä kääntää koko juonta uuteen suuntaan.
Veljekset kohtaavat myös fanaattisen Gordonin, joka on omistanut elämänsä vampyyrien jahtaamiselle. En muistanut, että hän esiintyy jo ensimmäisellä kaudella, mikä varmaan johtuu siitä että hän ilmestyy kuvaan yllättäen ja lähellä kauden loppua. Johdonmukaisuuden kannalta hänen ensiesiintymisensä olisi voinut siirtää toiselle kaudelle. Tai sitten sen olisi pitänyt tapahtua huomattavasti aikaisemmin, jotta se olisi tuntunut kauden juonikaareen kuuluvalta palikalta.
Teemojen kirjo on laaja, mutta eri teemat tukevat hyvin toisiaan. Perhesuhteet ja perhedynamiikka ovat isoimmat teemat, joita käsitellään erityisesti Samin ja Deanin välisen suhteen ja sen kehittymisen kautta. Myös poikien suhde isäänsä nousee vahvasti esiin. Samalla kuvioon kytkeytyy pohdintaa identiteetistä, kodista ja sen puuttumisesta sekä velvollisuudentunteen ja itsenäisyyden välisestä ristiriidasta.
Äidin kuolema hajotti Winchesterin perheen tasapainon ja johti vakaviin ongelmiin erityisesti Samin ja Johnin välillä. Sam ei ymmärtänyt, miksi hirviöiden metsästyksen täytyi valloittaa heidän koko elämänsä niin, ettei esimerkiksi normaaleille ystävyyssuhteille jäänyt tilaa. Vakituinen asuminen yhdessä paikassa ei tullut heidän lapsuudessaan kysymykseen, minkä vuoksi Sam kokee voimakasta juurettomuutta. Lopulta hän ei jaksanut enempää ja rakensi itselleen uuden elämän lakiopiskelijana. Tämän myötä Sam on vieraantunut perheestään täysin, minkä takia yhteistyö Deanin kanssa on aluksi todella haastavaa.
Dean puolestaan on koko ikänsä vakuuttanut itselleen, että tavallinen elämä on yliarvostettua ja että heillä on veljeksinä velvollisuus jatkaa isänsä työtä. Dean ihailee isäänsä ja pitää tätä suurena sankarina, jonka sanaan täytyy luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen näkökulmastaan Samin suhtautuminen vaikuttaa pitkään lapselliselta kiukuttelulta, sillä hän ei halua hyväksyä sitä, kuinka traumaattisia heidän kokomuksensa ovat oikeasti olleet.
Hitaasti heidän näkemyksensä alkavat muuttua ja avartua. Sam saa huomata, että Deanin viileän kuoren alla asuu järkkymätön uskollisuus ja suojelunhalu. Dean oppii vähitellen, että tunteillakin on tehtävänsä ja että itsenäiset päätökset eivät välttämättä johda häntä harhaan. Heidän suhteensa on hyvin inhimillinen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen ja kasvunpaikkoineen, ja sen vuoksi uskon sen koskettavan suurta osaa sarjan katsojista. Sam ja Dean ovat henkilöinä todella monitasoisia, minkä ansiosta heitä jaksaa seurata jaksosta ja kaudesta toiseen, koko ajan uutta oppien.
Supernaturalissa on myös todella paljon tilannekomiikkaa ja sen omasta maailmasta nousevaa huumoria, eikä ensimmäinen kausi ole missään tapauksessa poikkeus tästä säännöstä. Jos tykkää tämäntyyppisestä huumorista, sarjaa katsoessa saa nauraa usein ja makeasti. Minä rakastan tilannekomiikkaa, mikä takaa hyvän mielen aina kun asetun katsomaan Supernaturalia.
Loppua kohden tarina saa synkempiä sävyjä, kun demonit astuvat kuvaan ja veljekset joutuvat vastakkain juuri sen demonin kanssa, joka tappoi heidän äitinsä. Muutos tunnelmassa on jopa niin merkittävä, että siirtymää olisi voinut vähän tasoittaa.
Mitä yliluonnollisiin elementteihin tulee, Supernaturalin lähtökohta on, että melkein kaikki mitä olemme tottuneet pitämään satujen, mytologioiden ja fantasiakirjallisuuden aineksina, on todellista. Tämän ansiosta kerronnan mahdollisuudet ovat lähestulkoon rajattomat. Ensimmäisellä kaudella lentovalikoima on vielä melko suppea: Sam ja Dean kohtaavat enimmäkseen erilaisia henkiä, jotka ovat jääneet maan päälle kummittelemaan vaihtelevista syistä. Kaudella saadaan pieniä välähdyksiä myös muodonmuuttajista, vampyyreistä ja saalistajaolennoista kuten wendigo.
Koska tapahtumapaikka vaihtuu koko ajan, myös visuaalinen ilme on vaihteleva ja monipuolinen. On kaunpunkeja ja pieniä maalaiskyliä, on metsiä, järviä ja merenrantaa. Tutkimukset vievät Samin ja Deanin kouluun, kirkkoon, taidegalleriaan, hylättyihin taloihin, vanhaan mielisairaalaan... Tapahtumaympäristöjä valitessaan käsikirjoittajat eivät säästele luovia paukkuja, mikä on mielestäni yksi tämän sarjan parhaista piirteistä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen kauden perusteella saa hyvän käsityksen siitä, mistä sarjassa on kyse. Tarina lähtee kuitenkin kunnolla lentoon vasta seuraavilla kausilla, joten vielä ensimmäisen kauden perusteella ei kannata päättää, katsooko sen kokonaan.
3,5/5
perjantai 5. maaliskuuta 2021
Horros - Camilla Grebe
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Camp NaNoWriMo 1/2020: Mitä teen huhtikuussa?
- Kirjoittaa 10 000 uutta sanaa tarinaan
- Jatkaa outlinen työstämistä, ehkä jopa saada se valmiiksi
- Luoda kirjoittamiselle rutiini ja pitää siitä kiinni
- Suunnitelmat viikon alussa & tilannepäivitys viikon lopussa
- Insta-päivityksiä syventäviä/laajentavia postauksia
- Kirja-arvioita ja muuta lukemiseen liittyvää
- Inspiraationlähteitä
- Pohdiskelua
- Mahdollisia kokeiluja, esimerkiksi työskentelytekniikoita tai tunnettujen kirjailijoiden kirjoitusrutiineja
- Päivittäisiä postauksia kirjoittamiseen liittyvistä aiheista, edistymisestä ja fiiliksistä
- Kysymyksiä seuraajille
- Ilmoitukset uusista blogipostauksista ja muusta mahdollisesti tärkeästä
perjantai 2. maaliskuuta 2018
Mitä luen nyt(#2/2018): Hengähdystauko
Viimeksi kuluneen viikon aikana olen voinut ottaa vähän iisimmin, sillä seuraava tentti on vasta maaliskuun loppupuolella. Tartuin tilaisuuteen ja sukelsin Dan Brownin uusimpaan romaaniin. Tähän mennessä olen nauttinut siitä suunnattomasti: kirja on todellinen elämys. Tuntuu kuin minut olisi imaistu äärimmäisen nykyaikaisen taideteoksen sisään, keskelle visuaalisia yllätyksiä ja eriskummallsia havaintoja. Juoni on jännittävä, henkilöt ovat kiinnostavia ja kerronta tihkuu huumoria. Brown todella antaa parastaan!
Olen vasta alussa tämän kanssa, mutta nyt jo on käynyt selväksi, ettei muistini tehnyt oikeutta Hobbin taidoille. Assassin's Apprentice on minulle erityisen rakas romaani, jolta odotan paljon. Ensimmäisestä lukukerrasta on kulunut jotakuinkin 10 vuotta. On siis todellakin aika tarkastella tarinaa aikuisen silmin.
FBI: liittovaltion poliisin historia - Tim Weiner
Muukalainen ja Kolea talo ovat myös vielä kesken. En kuitenkaan puhu niistä nyt sen enempää, koska en ole edistynyt niiden lukemisessa lainkaan. Tavoitteeni on lukea molempia eteenpäin ennen seuraavaa päivitystä.
Tässä kaikki tällä erää. Mitä sinä luet nyt?
lauantai 25. maaliskuuta 2017
Fallen - Lauren Kate
perjantai 17. helmikuuta 2017
Luettavaa ja blogattavaa(2&3/2017): Juonenkäänne
- Pearl in a cage - Joy Dettman
- Fearless - Fiona Higgins
- The Signature of All Things - Elizabeth Gilbert
- Poison Study - Maria V. Snyder
- Priestess of the White - Trudi Canavan
perjantai 1. huhtikuuta 2016
Luettavaa ja blogattavaa(4/2016): Spekulatiivinen huhtikuu
- Beautiful redemption - Kami Garcia & Margaret Stohl
- Aamunkoi - Stephenie Meyer (uudelleen)
- Unravel me - Tahereh Mafi
- Unite me - Tahereh Mafi (jälkimmäinen puolisko)
- Shadow of Night - Deborah Harkness
- Torment - Lauren Kate
- The Summoner - Gail Z. Martin
- Shaman's Crossing - Robin Hobb
- Obsidian - Jennifer L. Armentrout
- Siilo - Hugh Howey
- Houkutus - Stephenie Meyer
- Uusikuu - Stephenie Meyer
- The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
- Triptyykki - Karin Slaughter
- Fallen - Lauren Kate
- Kuulumisia
- Kuka minä olen? 30 sekalaista faktaa minusta
- Pohdintateksti
- Tilannekatsaus lukuhaasteisiin
- Kuukausi kansissa(4/2016)
torstai 31. maaliskuuta 2016
Kuukausi kansissa(3/2016): Sairastelua ja seikkailuja fiktion maailmassa
- Triptyykki - Karin Slaughter
- The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
- Fallen - Lauren Kate
- Houkutus - Stephenie Meyer (uudelleen)
- Uusikuu - Stephenie Meyer (uudelleen)
- Luettavaa ja blogattavaa(3/2016): Monta soppaa, yksi kauha
- A Shade of Vampire - Bella Forrest
- City of lost souls - Cassandra Clare
- Beautiful Darkness - Stephenie Meyer
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl
maanantai 21. maaliskuuta 2016
City of lost souls - Cassandra Clare
4,5/5
maanantai 7. maaliskuuta 2016
A Shade of Vampire - Bella Forrest
Edit: kategoriahaaste 2, kohta 4
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Luettavaa ja blogattavaa(3/2016): Monta soppaa, yksi kauha
- Unite me - Tahereh Mafi (ensimmäinen puolisko)
- King of thorns - Mark Lawrence
- Epäilys - Stephenie Meyer (uudelleen)
- Deadhouse Gates - Steven Erikson
- Shadow and Bone - Leigh Bardugo
- Pelon huone - Karin Slaughter
- Mitä jäljelle jää - Patricia Cornwell (uudelleen)
- Mayojen testamentti - Steve Alten
- Luostarin varjot - C.J. Sansom
- Valkoinen Kuningatar - Philippa Gregory
- Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl
- City of Lost Souls - Cassandra Clare (luin tämän jo aikaa sitten, mutta arvion kirjoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Hmm...)
- The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
- Triptyykki - Karin Slaughter
- A Shade of vampire - Bella Forrest
- Houkutus - Stepehenie Meyer
- Mitä kuuluu? (tajusin jossain vaiheesssa, että en ole pahemmin kirjoittanut blogin ulkopuolisista kuulumisista. Tällaisia postauksia olisi tarkoitus lisätä tulevaisuudessa)
- 30 fatkaa minusta (tämän postauksen inspiroi Otto, joka pyörittää aivan mahtavaa matkablogia. Käy tutustumassa, jos matkailu on sinun juttusi!"
- Lisää pohdintaa
- Koontipostaus
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Kuukausi kansissa(3/2015)
Romaanihenkilöiden jäljillä(3/2015): The Dreamwalker
| The Mime Order kolahti postiluukusta sisään pari viikkoa sitten. Käteni ihan oikeasti tärisivät, kun pidin sitä ensimmäistä kertaa käsissäni. Milloinkohan uskaltaudun lukemaan sen?? |
- Henkilön nimi: Paige Mahoney
- Teema: 5. Henkilö, jolla on jokin mielenkiintoinen, kiehtova, hyödyllinen tai muuten vain erikoinen kyky
- Kirja/sarja: The Bone Season, The Mime Order
- Kirjailija: Samantha Shannon











