Kandin viemää(6): Kokoelma sekalaisia ajatuksia

Aioin tälläkin viikolla keskittyä johonkin yksittäiseen aiheeseen, mutta viime hetkellä iski valinnan vaikeus. Niinpä päätin listata joitakin aiheita ja ajatuksia, joita olen tällä viikolla pyöritellyt kandia kirjoittaessani. 

1. .Insurgentin traileri. OMG, haluan nähdä tämän elokuvan nyt heti! Olen saanut tästä aikamoisen inspiraatioruiskeen jo useampana päivänä,
2. Mechanomorphism eli suomeksi mekanomorfismi (näin minä sen ainakin suomentaisin): ihmisen muuttuminen kokonaan tai osittain koneeksi. On kuulkaa mielenkiintoinen tieteiskirjallisuuden käsite, josta on hyötyä myös Divergent-trilogiaa kuvaillessa ja selittäessä. Yritän tässä postauksessa välttää spoilereita, joten vihjaisen vain tämän verran: Divergentin loppuosa, tarkemmin sanoen viimeiset vajaa 100 sivua.
3. Simulaatioteknologia vallan ja informaation keräämisen välineenä. Olen pohtinut muunmuassa sitä, kuinka tämän teknologian avulla murtaudutaan ihmisen henkilökohtaisimpaan osaan: mieleen, ja kuinka sitä käytetään yksilön identiteetin hallitsemiseen, rajoittamiseen ja määrittämiseen. Juttua riittäisi vaikka kuinka. Kunhan saan tämän kokonaisuuden jonkinlaiseen järkevään muotoon, kirjoitan ajatuksistani myös tänne blogiinikin.
4. Factionless sosiaalisena epäonnistumisena, rangaistuksena ja identiteettivarkautena. Tästä kirjoitin pari päivää sitten suhteellisen hyvää tekstiä. Tänään voisin yrittää jatkaa siitä, mihin jäin.
5. Divergent-elokuvan soundtrack, jota älysin vasta nyt kuunnella samalla kun kirjoitan. Olen saanut siitä paljon virtaa. Muunmuassa tämä kappale on soinut tiuhaan:

Näitä teemoja pyöritellessä on kulunut hyvä tovi. Kirjoittaminenkin alkaa vihdoin sujua ja edetä vähän isommissa palasissa. Tänään tavoita.teeni on kirjoittaa jotain puolen sivun ja sivun väliltä. Voi olla, että innostun taas niin kovasti, etten malta mennä nukkumaan ennen aamuyötä. Juuri nyt minulla on parempi fiilis koko urakasta kuin missään aikaisemmassa vaiheessa. 

Divergent - Veronica Roth

Tajusin juuri, millainen ristiriita kuvan taustan ja itse kirjan tunnelman välillä on. Divergentin maailma ei nimittäin ole täynnä kukkasia ja kirkkaita värejä...

16-vuotias Tris joutuu tekemään vaikean valinnan. Vaihtoehtoja on kaksi: hän voi jäädä perheensä luo ja yrittää sopia joukkoon tai lähteä etsimään todellista paikkaansa ja jättää kaiken tutun lopullisesti taakseen. Tris valitsee uuden elämän, joka mullistaa hänen käsityksensä sekä itsestään että maailmasta, jota hän on pitänyt muuttumattomana. Mutta mikä on totuus: maailma, johon Tris on kasvatettu uskomaan vai toinen todellisuus, joka on piilossa yhteiskunnan rakenteiden alla?

* * *

Tris elää kaupungissa, jonka asukkaat elävät viidessä ryhmässä. Jokainen ryhmä arvostaa tiettyä hyvettä: Abnegation (vaatimaton) odottaa asukkailtaan epäitsekkyyttä, Amity (sopuisa) sopuisuutta, Candor (rehellinen) ehdotonta rehellisyyttä, Dauntless (peloton, rohkea) järkkymätöntä rohkeutta ja Erudite (oppinut, sivistynyt) älykkyyttä ja tietämystä, Jokaisen kuusitoistavuotiaan täytyy valita tutun ja vieraan elämän väliltä, ja valinnalla on lopulliset seuraukset. Jos pysyy ryhmässä, johon on syntynyt, sitoutuu elämään koko loppuelämänsä niin kuin on aina elänyt. Jos lähtee, uusi ryhmä syrjäyttää kaiken rakkaan ja määrää yksilön tulevaisuuden. Jos ei sopeudu uuteen ryhmään, joutuu kerjäläiseksi ryhmättömien (Factionless) joukkoon, yhteisön ulkopuolelle. Mutta jos on Divergent, poikkeava yksilö, jonka persoonaa ei voida määritellä yksiselitteisesti, on välittömässä hengenvaarassa. Kun Tris saa tietää kuuluvansa jälkimmäiseen, pelättyyn ja salaperäiseen ihmistyyppiin, jonka olemassaolosta ei saa puhua ja jonka tarkkaa määritelmää kukaan ei tunnu tietävän, hänen elämänsä suunta muuttuu ratkaisevasti. Vuodet Abnegationissa ovat pakottaneet hänet unohtamaan oman merkityksensä, mutta Dauntless ja Divergentin identiteetti kääntävät hänen huomionsa takaisin häneen itseensä. Kuka on Tris Prior? Mitä hän haluaa? Mitä hän pelkää? Mitä poikkeavuus on? Ja, ennen kaikkea: mikä on hänen merkityksensä toisille, hänen uudelle ryhmälleen ja koko yhteiskunnalle?

Divergentin maailman monimutkaisuus paljastuu vähitellen, melkein huomaamatta. Alussa kaupungin elämä liikkuu radallaan, ihmiset tuntuvat olevan tyytyväisiä sen järjestelyihin ja huominen näyttää valoisalta. Rauhallisen ja hieman vetäytyvän Trisin silmin katsottuna kaikki tuntuu olevan niin kuin pitääkin. Ryhmiä, kaupungin sosiaalisia normeja ja henkilöitä koskevat yksityiskohdat saavat kuitenkin hiljalleen uuden merkityksen, kun Tris ja lukija oivaltavat niiden väliset ristiriidat yhtä aikaa. Yksi romaanin vaikuttavimmista tekijöistä onkin se, että lukijan käsitys henkilöiden maailmasta on alussa sama kuin henkilöillä itsellään. Lukija uskoo todeksi sen minkä Tris kertoo, koska Tris on aivan yhtä tietämätön. Roth kuvaa älykkäästi ja hienovaraisesti tunteita, jotka heräävät kun kaikki, mihin on uskonut, murenee palasiksi. Yhteisymmärryksen ja tyytyväisyyden alta paljastuu vanhoja kaunoja, henkilökohtaisia petoksia, henkistä ja fyysistä vallankäyttöä ja voimakkaita asenteita. Jyrkimmät mielipiteet koskevat Divergenteja, poikkeavia, joita pidetään suurimapana uhkana kaupungin rauhalle. Divergentit (muunmuassa) ajattelevat laajemmin kuin muut, minkä vuoksi heitä ei voi hallita eikä sitoa yhteen muottiin. Eruditen johtaja Jeanine Matthews pyrkii aktiivisesti vahvistamaan tätä uhkaavaa kuvaa ja samalla tuhoamaan poikkeavat. Trisin ja Jeaninen lisäksi tapahtumien ytimessä on vakava ja menneisyytensä muokkaama Four, jonka Tris tapaa ensimmäisen kerran heti Dauntlessin päämajaan saavuttuaan. Four on lahjakas ja arvostettu ryhmän jäsen, joka työskentelee uusien tulokkaiden kouluttajana. Häntä ja Trisiä yhdistää alusta asti kolme tärkeää ominaisuutta: lapsuus Abnegationissa, siirtyminen Dauntlessiin ja halu lopettaa teeskentely. Heidän suhteensa kehitystä kuvataan kiirehtimättä tavalla, joka minusta sopii erittäin hyvin kokonaisuuteen. Hitaasti kehittyvä suhde tuo mukanaan kysymyksiä luottamuksesta ja uskollisuudesta, ystävyydestä ja rakkaudesta, jotka puolestaan tuovat kaiken surun ja kovuuden keskelle toivoa, vilauksen siitä millainen maailma voisi olla.

Tapahtumien edetessä Trisin henkilökohtainen taistelu itsensä löytämiseksi laajenee kamppailuksi koko yhteisön vapauden ja perimmäisen totuuden puolesta.  Juoni tihenee, kiihtyy ja saa lopulta hyvin koskettavia  ja ajatuksia herättäviä käänteitä, jotka jäävät mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa. Ajoittain tulee suorastaan paha olo, mutta sellaisella puhdistavalla tavalla. Joskus on hyvä kokea ravistelua ja havahtua asioihin, jotka ovat mailmassamme pahemman kerran pielessä. 

Divergent käsittelee useampia teemoja kuin yhdessä tekstissä pystyy mielekkäästi avamaan. Osa niistä on erityisen tärkeitä nuoren ihmisen elämässä: identiteetin kehitys ja erilaiset identiteettikriisit, valintojen vaikutus tulevaisuuteen ja erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät teemat. Vielä suurempi ja vähintään yhtä merkittävä osa keskittyy yhteiskunnallisiin kysymyksiin: mitä erilaisuus on ja miten siihen tulisi suhtautua, valta ja sen käyttö, rankaiseminen ja rangaistusten laatu, ihmisoikeudet, teknologian asema ja tarkoitus... Romaanilla on todella paljon sanottavaa (muunmuassa) ihmisten välisestä kommunikaatiosta ja vallan välineistä, ja kaikki sen yksityiskohdat: henkilöt, tapahtumat, yhteiskunnallinen rakenne ja dystopian elementit kiedotaan yhteen tämän temaattisen sanoman kanssa. Paljon jää kesken, niin kuin kuuluukin, ja viimeisen sivun luettuaan toivoo, että seuraava olisi jo hyllyssä odottamassa. 

Kaiken kaikkiaan olin hyvin vaikuttunut tämän luettuani. No, mitäs muutakaan olisin voinut olla, kun kerran valitsin koko trilogian tutkimuskohteekseni. Divergent on herättänyt minussa paljon enemmän ajatuksia kuin kykenen tässä ilmaisemaan paljastamatta olennaisia osia tapahtumien kulusta. Toisaalta minun on vaikea löytää sanoja niille tunteille, jotka minussa vaeltavat nyt, kun katson tarinaa tutkijan silmin. Jätin tästä tekstistä paljon pois, mutta aion käsitellä pois rajattuja asioita lähitulevaisuudessa Kandin viemää -postauksissa. 

Mutta lopuksi: tämä on niitä nuortenkirjoja, joihin aikuisenkin kannattaa tutustua. Divergent esittelee oman kuvansa tulevaisuudesta, joka ei monin osin ole kovin kaukana tästä todellisuudesta. Tätä ei kuitenkaan kannata ottaa käsittelyyn silloin, kun kaipaa lukukokemusta, jonka voi elää ja heittää mielestään olankohautuksella.

5/5

Kandin viemää(2): Tutkimuskohteen valitsemisesta

Tutkimuskohteeni <3

Aloin pohtia kandidaatintutkielmaa aktiivisesti jo alkuvuodesta, jotta minulla olisi sekä tutkimuskohde että tutkimuskysymys mielessä proseminaarin alusta lähtien. Tämä ei toki ole pakollista, mutta tykkään tehdä asiat mieluummin kaikessa rauhassa kuin kiireellä, joten ryhdyin työstämään aihetta ajoissa. Aluksi valinnan tekeminen tuntui lähes mahdottomalta; miten ihmeessä valitsen sopivan kohteen kaikkien niiden satojen mielenkiintoisten teosten joukosta, jotka olen tähän mennessä lukenut? Pohdin tätä urakkaa vähän aikaa ja keksin joitakin kysymyksiä, jotka auttoivat tutkimuskohteen valitsemisessa.

1. Genre? Pallottelin pitkään rikoskirjallisuuden ja spekulatiivisen fiktion välillä, Kummankin sisältä löytyy useita mielenkiintoisia kirjailijoita ja kirjasarjoja, joita toivon pääseväni tutkimaan jossakin vaiheessa elämääni. Rikoskirjailijat vain tuppaavat olemaan niin kovia kirjoittamaan, että heidän tuotannostaan olisi todella vaikea valita yhtä romaania kandia varten. Nekin muutamat lyhyemmät sarjat, jotka olisivat voineet tulla kysymykseen, ovat minulta vielä lukematta. Spekulaativista fiktiota sen olen sen sijaan ahminut lähimenneisyydessä kuin suklaata. Valitsin spekulatiivisen fiktion siis toisaalta työn suppeuden (25-35 sivua) vuoksi ja toisaalta siksi, että veri veti voimakkaammin siihen suuntaan.

2. Sarja ja vai yksittäinen teos? Tämä oli minulle helppo kysymys, koska olen sarjojen fani henkeen ja vereen. En kerta kaikkiaan voi vastustaa kirjasarjoja. Niiden parissa kulutettu aika tuo henkilöt todella lähelle ja antaa kirjailijalle mahdollisuuden luoda monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia maailmoja, henkilöitä, juonikuvioita ja niin edelleen. Niiden analysoiminenkin on kerrassaan mahtavaa puuhaa. Sarjojen pariin siis! Suljin tosin heti laskuista kaikki trilogioita pidemmät sarjat, jotta voisin mennä tutkimuksessani edes hiukan pintaa syvemmälle,

3. Uutta vai vanhaa? Uutta, koska mitä uudempi kohde on, sitä vähemmän sitä on todennäköisesti tutkittu. Minulle oli alusta lähtien selvää, että haluan tutkia jotain ajankohtaista. Tämä aiheuttaa helposti myös haasteita, sillä lähdekirjallisuutta ei välttämättä löydy kovin helposti. Mutta minähän seuraan haasteita kaikkialle, joten...

4. Ikäryhmä? Englanninkielinen young adult -kirjallisuus on imaissut minut mukaansa 

tänä vuonna. Tuntui siis luonnolliselta valita kohde tämän kategorian sisältä. Nuortenkirjallisuuden tutkiminen kiinnostaa minua myös siksi, että minusta tulee opettaja. En aio missään tapauksessa olla yksi niistä opettajista, joille oppilaiden elämää kuohuttavat fiktion ilmiöt ovat vieraita.

5. Teemat. Tämän kohdalla kuuntelen sydäntäni. Teoksen pitää kolahtaa syvälle ennen kuin edes harkitsen kirjoittavani siitä analyysia. Kohteen täytyy herättää mielenkiintoa, ajatuksia, tunteita, kysymyksiä ja tuntua tutkimuksen arvoiselta. Sen täytyy jäädä kummittelemaan mieleen, muisuttamaan olemassaolostaan. Teemojen pitää olla kiinnostavia. Nämä vaatimukset lopulta ratkaisivat asian. Luin Divergentin keväällä, ja huomasin ajattelevani sen henkilöitä ja sisältöjä toistuvasti vielä pari kuukautta lukemisen jälkeen. Kun tartuin jatko-osaan kesällä, tiesin että olin löytänyt kohteeni. I felt it in my guts, Tämä sarja ei haihdu mielestäni ennen kuin olen saanut kirjoittaa siitä.

Valitsin Divergent-trilogian siis mielenkiintoisten teemojen takia. Niille, jotka eivät sarjaa tunne, tarjoan nyt lyhyen esittelyn trilogiasta. Ne, jotka tietävät, mistä on kyse, voivat hypätä seuraavan kappaleen yli.

Trilogia kertoo tulevaisuuden amerikkalaisesta yhteiskunnasta, dystopiasta, tarkemmin sanoen yhdestä kaupungista, jonka asukkaat elävät viidessä erilaisessa ominaisuusryhmässä. Nämä ryhmät kommunikoivat keskenään johtajiensa välityksellä ainoastaan sen verran kuin yhteiskunnan toiminnan pyörittäminen vaatii. Jokaisen ryhmän edustajia yhdistää yksi tietty hyve: rehellisyys, sopuisuus, vaatimattomuus, älykkyys tai rohkeus. Jokainen ryhmä elää omassa suljetussa ympäristössään tiettyjen sosiaalisten normien mukaan. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että kaupungin jokaisen asukkaan tulee ilmentää tätä tiettyä hyvettä kaikilla teoillaan, jokaisella valinnallaan, jokaisena päivänä. Kuusitoistavuotiaana jokaisen asukkaan täytyy valita, jäävätkö he synnyinryhmänsä pariin vai siirtyvätkö toiseen katkaisten samalla kaikki siteet perheeseensä. Valintaa auttaa eräänlainen soveltuvuustesti, joka kertoo, mihin ryhmään yksilö parhaiten sopii. Niitä, joilla on soveltuvuus useampaan kuin yhteen ryhmään, kutsutaan termillä Divergent, poikkeava/erilainen. Poikkeavat yksilöt ovat hengenvaarassa, sillä heitä pidetään uhkana järjestelmälle. Erilaisuuteen suhtaudutaan tässä yhteiskunnassa kuin sairauteen tai yliluonnollisuuteen - kaikin puolin äärimmäisin tavoin. Se pyritään hävittämään yhteiskunnasta kokonaan, maksoi mitä maksoi. Tämän takia trilogian päähenkilön, Trisin, elämä muuttuu kokonaan soveltuvuustestin jälkeen. Hän on poikkeava yksilö, joka on koko elämänsä ajan tuntenut elävänsä väärässä paikassa, kuuluvansa jonnekin muualle. Selvittääkseen totuuden itsestään ja maailmasta, jossa hän elää, hän jättää kotinsa ja siirtyy Abnegationista (vaatimattomat) Dauntlessiin (rohkeat/pelottomat).

Tutkimuskysymys pamahti mieleeni lähes sillä sekunnilla kun aloin lukea sarjan ensimmäistä osaa. Trilogia käsittelee laajasti erilaisuuden tematiikkaa tavalla, joka kiinnitti huomioni samantien. Tutkimukseni tavoitteena onkin valottaa tätä tematiikkaa, eli eritellä erilaisuudelle annettuja merkityksiä, sen määritelmää trilogian yhteiskunnassa ja tieteellisiä, dystopialle tyypillisiä keinoja, joiden avulla erilaisuuteen pyritään vaikuttamaan. Kuulostaahan tämä nyt tarpeeksi monimutkaiselta? Lopullisen kysymyksenasettelun kuulette viimeistään sitten, kun alan kirjoittaa proseminaariesitelmää.

Kaiken kaikkiaan tutkimuskohteen valitseminen oli monipuolinen ja mukava prosessi, jonka aikana ehdin pohtia useita kirjallisuuden tutkimukseen liittyviä asioita. Luen tällä hetkellä trilogian kolmatta osaa täyttä päätä, enkä voisi olla tyytyväisempi valintaani. Rakastun tutkimuskohteeseeni joka päivä uudelleen.

Toivottavasti tästä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä aion tehdä. Tarkennan tutkielmani sisältöä seuraavissa postauksissa - ja jos jotain kysyttävää on, kysykää vapaasti. Näistä jutuista on aina mukava keskustella.