Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado

Paavi on kuollut, ja Rooma on täynnä surevia katolisen kirkon jäseniä. Konklaavi on alkamaisillaan ja paavin hautajaisia valmistellaan median valvovan silmän alla.

Samaan aikaan Roomassa liikkuu murhaaja, joka on ottanut kohteekseen kardinaalit. Tekijän modus operandi on poikkeuksellisen raaka ja järkyttävä. Profilointiin erikoistunut rikostutkija Paola Dicanti saa avukseen amerikkalaisen isä Fowlerin, jolla on erityinen yhteys murhaajaan. Mutta saavatko he syyllisen kiinni ennen kuin tämä ehtii kylvää lisää kauhua ja kaaosta?

***

Kuolinkellot lähtee liikkeelle samankaltaisesta asetelmasta kuin Dan Brownin Enkelit ja demonit, minkä takia se alunperin herätti mielenkiintoni. Suhteellisen lupaavan alun jälkeen romaani kuitenkin kääntyi alamäkeen eikä enää noussut.

Juonen suurin ongelma on se, että se jää ikään kuin junnaamaan laakereilleen. Saamme karmean rikoksen ja kiehuvat yhteiskunnalliset olosuhteet, mutta todellista hädän ja kiireen tuntua ei synny. Tarina ei syty liekkeihin, mikä latistaa myös teemojen käsittelyä. Romaani ottaa jälleen yhden näkökulman hyväksikäyttöskandaaleihin, joita on käsitelty paljon niin fiktiossa kuin dokumenteissakin. Aihe on toki tärkeä, mutta valitettavan usein yllätyksetön. Niin isosta ongelmasta kuin onkin kyse, toivon että kirjailijat yhdistäisivät useammin katolisuuden ja ylipäätään uskonnon käsittelyyn muitakin teemoja. Katolisen kirkon toimintaan liittyviä ongelmia voisi varmasti käsitellä muutenkin kuin seksuaalisen väkivallan näkökulmasta.

Kerronnallinen rakenne on kuitenkin selkeä ja siltä osin mielenkiintoinen, että se sisältää niin sanotun "mixed media" -elementin. Nämä omaisuudet tekevät tekstistä myös nopealukuista, mutta eivät pelasta juonen ja teemojen käsittelyn yksiulotteisuutta.

Toinen iso miinus on geneerinen ja suurimmaksi osaksi kliseinen henkilögalleria. Miespoliisit käyttävät aikansa enimmäkseen machoiluun ja toistensa nokitteluun ja jäävät kaiken kaikkiaan todella persoonattomiksi. Dicanti putoaa tyypilliseen uranaisen muottiin: maskuliisena pidetty ammatti, terävä äly kyynisellä, tiukan rationaalisella maailmankuvalla höystettynä, ei mielenkiintoa perheen perustamista eikä oikein parisuhdettakaan kohtaan. Toisin sanoen hän on yksi niistä monista poliisihahmoista, joiden viesti kuuluu suunnilleen näin: on valittava joko menestyksekäs ura tai rauhallinen perhe-elämä, koska molempia ei voi saada (tai edes haluta) yhtä aikaa. Tällainen henkilökuvaus harmittaa erityisesti siksi, että nykyään on olemassa paljon trillereitä joiden päähenkilöt ovat huomattavasti moniulottoisempia. Isä Fowlerissa puolestaan olisi ollut potentiaalia todella mielenkiintoiseen henkilöön: katolinen pappi, joka on työskennellyt muunmuassa CIA:n palveluksessa ei ole tavallinen yhdistelmä. Valitettavasti hänkin jää melko ulkokohtaiseksi ja kehysmäiseksi hahmoksi.

Henkilöiden välisiä sosiaalisia jännitteitä ja asetelmia täytyy kuitenkin kehua. Erityisesti murhaajan asema uhreihin ja teemoihin nähden rikkoo tyypillisimpiä kaavoja. Lisäksi isä Fowlerin taustatarinassa ja hänen yhteydessään murhaajaan oli yllättäviä piirteitä. Syvällisemmällä otteella näistä olisi saanut paljon emotionaalisempia ja sen myötä vaikuttavampia juonikaaria.

Vaikka Kuolinkellot olikin melkoinen pettymys, en kadu sen lukemista. Heikommat lukukokemukset antavat uusia näkökulmia esimerkiksi lempikirjoihin ja tässä tapauksessa erityisesti niihin moniin todella hyviin trillereihin, joita olen lukenut viime aikoina. Myös käsitykseni itsestäni lukijana kehittyy, kun välillä lukee jotain sellaista joka ei kolahda täysillä.

2,5/5

Oletko sinä pettynyt johonkin kirjaan viime aikoina?

Petturin merkki - Juan Gomez-Jurado

Vuonna 1940 espanjalainen kapteeni pelastaa joukon haaksirikkoutuneita saksalaisia hukkumiselta. Palkkioksi hän saa salaperäisen mitalin ja kaksi saksankielistä sanaa: petos ja pelastus. 

Vuonna 2002 kapteenin poika Juan Carlos säilyttää mitalia yhä, mutta ei tiedä sen historiaa. Ylläettäen hän saa vieraakseen tuntemattoman kirjailijan, joka kertoo tarinan vuosikymmeniä sitten eläneestä nuoresta Paulista, joka yritti selvittää totuuden isänsä kohtalosta.

Menneisyydestä paljastuu isien virheitä ja perhesalaisuuksia, jotka ovat muokanneet useamman nuoren ihmisen elämää peruuttamattomasti ja joiden paino tuntuu yhä jälkeläisten harteilla.

***

Jossain vaiheessa viime syksynä minulle iski mieliteko historiallisia trillereitä kohtaan, ja päätin lukea ensimmäiseksi sen joka oli jo valmiiksi hyllyssäni. 

Olin pitkään aivan koukussa Petturin merkkiin, mutta sitten mielenkiinto herpaantui, minkä seurauksena sain sen luettua loppuun vasta tammikuussa. Loppujen lopuksi minulle jäi kaksijakoinen olo: romaanissa on paljon sellaista, mistä pidän kovasti, mutta toisaalta myös harmillisia heikkouksia.

Varsinainen tarina alkaa vuoden 1919 Saksassa, jossa ihmiset yrittävät sopeutua sodan jättämiin kolhuihin. Näkökulmahenkilöt ovat nuoria ihmisiä, joiden persoonallisuutta ja elämää muokkaavat sekä yhteiskunnallinen asema että heidän vanhempiensa tekemät valinnat ja tarkkaan varjellut perhesalaisuudet. "Isien synnit" on ehdottomasti yksi romaanin pääteemoista ja toteutettu tavalla, joka saa lukijan pohdiskelemaan perhesuhteiden merkitystä ja salaisuuksien painoa.

Paul asuu äitinsä kanssa äidin varakkaan siskon ja tämän aviomiehen taloudessa ja työskentelee siellä palvelijana. Paulin isä on kuollut epäselvissä olosuhteissa, eikä edes hänen äitinsä halua puhua tapahtuneesta hänen kanssaan. Mitä enemmän Paul ajattelee asiaa, sitä enemmän tarve selvittää totuus alkaa hallita hänen toimintaansa. 

Isää koskevan salaisuuden lisäksi Paulia piinaa hänen serkkunsa Jürgen, joka on varsin tietoinen asemastaan paronin poikana ja käyttää sitä röyhkeästi hyväkseen. Mitä vanhemmaksi Jürgen tulee, sitä julmemmaksi ja väkivaltaisemmaksi hän muuttuu. Kun hän kiinnostuu natsien toiminnasta, hänen elämänsä suunta muuttuu peruuttamattomasti.

Alys puolestaan on juutalainen nuori nainen, joka kamppailee isänsä kuristusotetta vastaan. Isä kaavailee naittavansa Alysin Jürgenille turvatakseen taloudellisen toimeentulonsa, mutta Alys ei alistu sellaiseen kohtaloon. Sen sijaan hän ihastuu Pauliin, millä on useita odottamattomia seurauksia.

Juonellisesti romaanissa parasta on se, että tapahtumat kääntyvät moneen kertaa yllättävään suuntaan. Erityisesti Paul ja Alys osoittavat hämmästyttävää sitkeyttä ja neuvokkuutta todella haastavissa olosuhteissa. Henkilöiden kehityskaari ensimmäisistä kohtauksista viimeisiin on huomattava. Lisäksi historiallinen konteksti on erittäin kiinnostava. Juonen rakenteessa olisi kuitenkin ollut parantamisen varaa. Tarina tekee useita isoja hyppyjä ajassa, minkä takia juoni etenee katkonaisesti ja kulmikkaasti. Jotkut juonikaaret joko loppuvat kuin seinään tai katkeavat tietyksi ajaksi ja sitten jatkuvat. Tämä vaikutti lukukokemukseen merkittävästi, sillä se vaikeutti tarinaan uppoutumista.

Myös sisältöön kaipasin jotain lisää. Jotkut palaset jäivät harmillisen pinnallisiksi ja suppeiksi. Olisin esimerkiksi lukenut mielelläni enemmän vapaamuurareista, joille jäi loppujen lopuksi aika pieni rooli kokonaisuudessa.

Puutteista huolimatta kirja kannattaa tsekata, jos on kiinnostunut historiallisesta fiktiosta tai trillereistä, jotka eivät noudata perinteistä kaavaa.

3,5/5