perjantai 17. syyskuuta 2021

Luin uudelleen: City of Bones (The Mortal Instruments #1) - Cassandra Clare

15-vuotiaan Claryn elämä muuttuu pysyvästi, kun hänen äitinsä katoaa yllättäen ja jättää jälkeensä salaisuuksien verkon. Selvittäessään tapahtumia Clary saa tietää olevansa demoneja ja muita yliluonnollisia uhkia vastaan taistelevien Varjometsästäjien jälkeläinen. Mutta kuka sieppasi hänen äitinsä ja miksi? Myös Varjometsästäjät haluavat kovasti löytää vastauksen tähän kysymykseen, sillä vaarassa voi olla heidän itsensä lisäksi myös ihmisten ja yliluonnollisen maailman välinen horjuva, näkymätön tasapaino.

Clary astuu maailmaan, jolla on pitkä historia ja kulttuuri, joka on monin tavoin erilainen kuin se, johon hän on tottunut. Samaan aikaan hänen päätään sekoittaa Jace, nuori Varjometsästäjä, joka kätkee tunteensa sarkasmin ja välinpitämättömyyden taakse. Pian Clary joutuu miettimään, voiko hän yhdistää entisen ja uuden elämänsä toisiinsa, ja jos voi, millä tavalla se muuttaa hänen tulevaisuuttaan.

***

Aikaisemmin tänä vuonna minussa heräsi into jatkaa Cassandra Claren tuotannon lukemista pitkän tauon jälkeen. Aloitettuani The Infernal Devices -trilogian päätin sen rinnalla kuunnella The Mortal Instruments -sarjan äänikirjoina, jotta minulla olisi kaikki tarpeellinen tuoreessa muistissa, kun jatkan Claren uudempiin sarjoihin.

Ajatukseni tästä kirjailijan esikoisesta ovat hyvin samansuuntaisia kuin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Halutessasi pääset lukemaan ensimmäisen arvion tästä. Varjometsästäjien maailma on kiehtova alusta lähtien, ja Clare onnistuu luomaan mielikuvan kokonaisuudesta, jossa on vielä paljon tutkittavaa. Varjometsästäjien tiukka moraalinen koodi, pitkä historia ja sosiaalinen hierarkia nostavat käsittelyyn useita ajatuksia herättäviä teemoja. Myös henkilöt herättävät mielenkiintoa, sillä he tuovat tarinaan sekä hauskoja että vakavia sävyjä kukin omalla tavallaan. Heidän seurassaan viihtyy hyvin, ja usein on hymy herkässä. City of Bones on kuitenkin toteutukseltaan ehdottomasti sarjan heikoin osa.

Erityisesti juonen rakenteen puutteet vaikuttavat lukukokemukseen negatiivisesti. Tapahtumat etenevät lähes koko ajan kuin luotijuna, minkä seurauksena tärkeimmät tapahtumat eivät erotu joukosta. Tämä vaivasi minua jo ensimmäisellä kerralla. Samoin se, että päähenkilössä herääviä tunteita ja ajatuksia ei käsitellä niin paljon, että häneen saisi kunnolla yhteyden. Monet muut henkilöt tulivat paljon läheisemmiksi nopeammin; esimerkiksi Jace, jonka henkilökaari on koskettanut minua alusta lähtien. Sama tunne heräsi myös toisen lukukerran aikana.

Tällä kertaa kiinnitin eniten huomiota dialogiin, jonka funktio tuntui suurimman osan ajasta olevan maailmaa koskevan informaation välittäminen. Onnistuessaan dialogi on yksi parhaista maailmanrakennuksen keinoista, mutta tässä tapauksessa siihen nojataan liikaa. Dialogin rakenne korostaa niin sanottua tietämättömän päähenkilön trooppia, joka toki on luonteva lähestymistapa tällaisessa tarinassa. Dialogiin ei kuitenkaan jäänyt riittävästi tilaa monipuolisemmalle henkilökuvaukselle, mikä syö romaanilta syvyyttä.

Tämä piirre korostui entisestään, koska luin samaan aikaan Clockwork Angelia, jonka taso on kaikilla osa-alueilla huomattavasti korkeampi. Lisäksi päähenkilön suhde tapahtumiin on hyvin samankaltainen kuin Claryn, minkä ansiosta romaanit tarjoavat toisilleen erinomaisen vertailukohteen. Clare on kehittynyt kirjoittajana valtavasti, ja sen havaitseminen ja seuraaminen on ollut hieno kokemus.

Vaikka City of Bones ontuu esitystavoissaan, sisältö on tarpeeksi kiinnostavaa kannustaakseen jatkamaan sarjan parissa. Jatko-osille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus, vaikka ensimmäinen ei täysin vakuuttaisi. Minä annoin, enkä ole katunut sitä. Laskin kuitenkin ensimmäisen arviota puolella tähdellä antaakseni oikeutta sille, kuinka suuria harppauksia jatko-osat ottavat.

3/5

perjantai 10. syyskuuta 2021

Lukulista 4/2021: Tervelutuloa, syksy!

Syksy on virallisesti alkanut, ja olen innoissani siitä. Syksy on usein hyvää, innostavaa aikaa minulle. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen syntynyt syksyllä. Toinen syy on todennäköisesti se, että pimenevät illat ja myrskyisät säät ruokkivat luovuuttani tehokkaasti. Myös lukeminen sujuu yleensä paremmin syksyllä kuin esimerkiksi kesällä.

Ensijainen tavoitteeni seuraavien kahden kuukauden aikana on pienentää fyysistä lukupinoani mahdollisimman paljon. Lisäksi haluan edetä uudelleen luettavien ja keskeneräisten sarjojen kanssa. Listasin runsaasti vaihtoehtoja, koska olen huomannut sen tekevän lukemisesta hauskempaa. Aivoni toimivat siinä mielessä nurinkurisesti, että minun on helpompaa noudattaa pidempää listaa kuin lyhyttä. Ehkä pitkä lista muistuttaa minua siitä, kuinka moni hyvä kirja odottaa hyllyssä? En tiedä. Joka tapauksessa listasin 20 kirjaa, joista neljä on kesken aikaisemmilta kuukausilta.

1. Linnake - Justin Cronin (kesken) ja  2. Peilikaupunki - Justin Cronin

Linnake on edelleen kesken, koska vastaan tuli pitkä luku, jota en jaksanut selättää. Elokuu tuntui kuluvan erityisen nopeasti, minkä takia tuntui paremmalta lukea jotain helpompaa kirjaa. Peilikaupunki on tietenkin tämän scifi-trilogian viimeinen osa, jonka pariin haluan päästä pian. Tässä vaiheessa alkaa jo jännnittää, millä tavalla tarina päättyy.

3. Keep you close - Karen Cleveland (kesken)

Tämä puolestaan on yhä kesken siksi, että se on trilleriksi todella hidaslukuinen. Kerronta keskittyy päähenkilön ajatusten, tunteiden ja reaktioiden kuvaukseen, mikä on mielenkiintoista mutta keskittymistä vaativaa luettavaa. 

Päähenkilö on FBI-agentti, joka saa yllättäen syyn epäillä poikansa sotkeutuneen johonkin laittomaan. Toinen vaihtoehto on, että joku yrittää lavastaa pojan syylliseksi. Cleveland on taitava välittämään tilanteen aiheuttamat pelon, huolen ja epävarmuuden tunteet. Suosittelen tutustumaan kirjailijaan, jos haluat lukea henkilövetoisia trillereitä juonipläjäysten vastapainoksi.

4. The Assassin's Blade - Sarah J. Maas (kesken) ja 5. Throne of Glass - Sarah J. Maas

Throne of Glass on yksi niistä sarjoista, jotka päätin lukea uudelleen osittain huvin vuoksi ja osittain inspiroivan tutkimuksen nimissä. Nyt kun työstän aktiivisesti spekulatiivista kirjasarjaa, tuntuu hyvältä ajatukselta lukea paljon fantasiaa ja scifiä ja tarkastella niitä erityisesti kirjoittamisen näkökulmasta.

Haluan myös kirjoittaa kunnolliset arviot koko Throne of Glass -sarjasta ennen kuin jatkan Maasin muihin kirjoihin, joten uusi lukukierros on tarpeen. Elokuussa pääsin lopultakin alkuun, mutta todennäköisesti sarjan lukeminen venyy ensi vuoden puolelle. The Assassin's Blade vaikuttaa melko hidaslukuiselta, joten varmaankin aloitan varsinaisen ensimmäisen osan jo ennen kuin luen tarinakokoelman loppuun.

6. Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell (kesken)

Patricia Cornwell on yksi luottokirjailijoistani; toisin sanoen tartun hänen romaaneihinsa silloin, kun haluan lukea jotain mistä pidän varmasti. Löysin hänen Kay Scarpetta -sarjansa jo teini-ikäisenä ja olen vuosien myötä lukenut lähes jokaisen sarjan osan vähintään yhden kerran. Nyt on vuorossa Tomuksi ja Tuhkaksi, joka on sarjan 21. osa. Tällä kertaa tutkitaan nuoren älykön murhaa, jolla saattaa olla yhteys toisessa osavaltiossa tapahtuneeseen murhien sarjaan.

Suosittelen kaikkia rikoskirjallisuuden lukijoita tutustumaan Cornwelliin, erityisesti jos henkilövetoiset dekkarit/trillerit kiinnostavat. Eniten hänen tuotannostaan saa irti, jos aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta, sillä henkilöiden väliset suhteet käyvät läpi monenlaisia vaiheita sarjan aikana.

7. Clockwork Prince (The Infernal Devices #2) - Cassandra Clare

Tänä vuonna olen päässyt takaisin Cassandra Claren tuotannon pariin. Haluan saada The Infernal Devices -trilogian luettua vielä tämän vuoden puolella, joten nyt on aika tarttua toimeen. Pidin ensimmäisestä osasta kovasti, joten uskon jatko-osien lukemisen olevan mieluisa tehtävä.

8. Marionetti - Daniel Cole

Tässä on toinen trilogia, jonka haluan lukea loppuun vielä tänä vuonna. Ensimmäinen osa, Räsynukke, oli erittäin hyvä, joten minulla on suuret odotukset tämän jatko-osan suhteen. Tulen aina todella iloiseksi, kun löydän uusia hyviä rikoskirjailijoita. Toivon, että Daniel Cole julkaisee pian jotain uutta, sillä saatan hyvinkin jäädä koukkuun hänen teoksiinsa.

Räsynukke esitteli sekä mielenkiintoisen tutkijaparin että hyytävän rikostapauksen, joka pitää otteessaan loppuun asti. Minuun teki vaikutuksen myös se, että tapahtumien merkitys ja vaikutus henkilöihin välittyy voimakkaasti. Uskon, että Marionetti jatkaa samalla linjalla ja saattaa jopa nostaa panoksia.

9. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Espanjalaisen Ildefonso Falconesin historialliset romaanit ovat olleet mielessäni jo vuosia, mutta olen viivyttänyt niiden lukemista niiden pituuden vuoksi. Syksyn aikana haluan kuitenkin todellakin aloittaa, sillä Meren katedraali on myös ensimmäisellä Five Star Predictions -listallani.

10. A Game of Thrones - George R.R.Martin

Tulen ja jään laulu on yksi niistä ikuisuusprojekteista, joita en ole saanut jatkettua, vaikka sarja kiinnostaa minua kovasti. Nyt se on kuitenkin tapahtumassa, sillä aion lukea sarjan ystäväni kanssa buddy reading -tyyliin. Pääsemme toivottavasti lokakuussa aloittamaan lukemisen.

11. Cinder - Marissa Meyer

Cinder kuuluu kategoriaan "Lue uudelleen, jotta voit lukea loput sarjan osat". Näitä minulla riittäisi erilliseksi listaksi asti. Luin sen ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, mutta en muista siitä tarpeeksi jatkaakseni suoraan jatko-osiin.

12. One of us is Next - Karen McManus

Luin viime vuonna Karen McManuksen esikoisromaanin ja pidin siitä riittävän paljon tutustuakseni kirjailijan muihinkin teoksiin. Tämä on esikoisen jatko-osa, jonka uskon olevan hyvä ja nopealukuinen välipalakirja.

13. Luottamuksen hinta - Michael Connelly

Michael Connelly on toinen rikoskirjailija, jonka romaaneista tiedän varmasti pitäväni. Minulla on muutama lukematon hyllyssäni, ja nyt tuntui siltä että haluaisin lukea yhden niistä lähiaikoina. Myös Connellyn kohdalla suosittelen aloittamaan Harry Bosch -sarjan alkupäästä, jotta hänen tuotannostaan saa mahdollisimman paljon irti. Myös hänen muut sarjansa (jotka ovat huomattavasti lyhyempiä) kannattaa lukea alusta.

14. Luostarin varjot - C.J. Sansom

Löysin C.J. Sansomin historialliset dekkarit kauan sitten ja luin niistä kaksi lyhyen ajan sisällä. Rakastuin niiihin totaalisesti, mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä blogissa. Kiinnostukseni historiallista fiktiota kohtaan on alkanut nostaa päätään, joten päätin lukea tämänkin sarjan alusta lähtien. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle ja tuovat todella virkistävän tuulahduksen dekkarikentälle.

15. The Crucifix Killer - Chris Carter

Chris Carter puolestaan kirjoittaa todella intensiivisiä ja psykologisia sarjamurhaajatrillereitä, joita ei kerta kaikkiaan voi laskea käsistään kun on aloittanut. Päätin lukea tämänkin sarjan alusta lähtien ja kirjoittaa sitten kunnolliset arviot kirjoista.

16. Nainen junassa - Paula Hawkins

Olen jo pitkään halunnut lukea trillereitä, joita on ympäröinyt merkittävä hype. Tämä löytyi valmiiksi hyllystäni, joten laitoin sen listalle ensimmäisten joukossa.

17. Three Dark Crowns - Kendare Blake

En ole pitkään aikaan aloittanut uutta YA-fantasiaa. Nyt on aika korjata tämäkin asia. Tämän kirjan perussajatus on se, että kolme siskosta kilpailee kruunusta kuolemaan saakka. Toisin sanoen tämä kuulostaa sellaiselta kirjalta, johon uppoudun täydellisesti. 

18. Caraval - Stephanie Garber

Tässäkin on kilpailuteema, mutta sirkus/karnevaalimiljöössä, joka jo ajatuksena kiehtoo minua valtavasti. Caraval on jakanut mielipiteitä, joten olen todella kiinnostunut oman mielipiteeni selvittämisestä. Etukäteen ennustan, että pidän tästä todella paljon. Saa nähdä, kuinka todellisuudessa käy.

19. Matched - Ally Condie

Tämän YA-dystopian uskon puolestaan kuuluvan laatujanan matalampaan päähän; enemmän teinihömppää kuin pohdiskelevaa scifiä. Aikomukseni on lukea lähitulevaisuudessa enemmänkin YA-dystopioita aktivoidakseni "graduaivot".

20. The 5th Wave - Rick Yancey

Listan lopussa on toinen dystopia, joka on odottanut hyllyssäni useita vuosia. Nyt haluan lopultakin selvittää, minkälainen tämä avaruusolioita sisältävä trilogia on.

***

Äänikirjoja en tällä kertaa listannut ollenkaan, koska olen ollut niiden suhteen todella päättämätön. En ole jaksanut keskittyä mihinkään yhtäjaksoisesti vaan olen hyppinyt kirjasta toiseen. Kuuntelen niitä siis täysin fiiliksen mukaan, jos aikaa ja intoa jää. Tällä hetkellä minulla on kesken neljä äänikirjaa, jotka ovat luonnollisesti etusijalla. Mukana on fantasiaa, rikosromaaneja ja yksi non fiction. Jos saisin ne kuunneltua ennen lokakuun loppua, olisin todella tyytyväinen.

Ensi viikolla palaan taas kirja-arvioiden pariin, jotta saan rästipostauksia julkaistua tuoreiden tieltä. Lisäksi lähiaikoina on luvassa postaus hauska lukemisen kokeesta, jonka aloitin youtuben inspiroimana.

Mitä sinä aiot lukea tänä syksynä?

maanantai 6. syyskuuta 2021

Luetut 2/2021: Maaliskuun luetut

Niin kuin yleensä keväisin, myös tänä vuonna kiire yllätti ja vei mukanaan. Opiskelu vei paljon aikaa, joten lukemisesta oli pakko tinkiä jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että minulla oli koko ajan vähintään yksi kirja aktiivisesti "työn alla", joten esimerkiksi useamman päivän mittaisia taukoja ei päässyt syntymään. 

Mitä tulee koontipostauksiin, aika ei riittänyt niiden tekemiseen edes kesällä. Niinpä olen kuusi kuukautta jäljessä niiden suhteen. Syksyn tullen päätin, että on järkevämpää tehdä luettujen kirjojen koonti joka kuukausi. Lyhyemmät koonnit syntyvät nopeammin ja pysyvät luettavissa mitoissa. Niinpä esittelen tässä postauksessa vain kirjat, jotka luin maaliskuussa.

1. Meteoriitti - Dan Brown

Luin Meteoriitin ensimmäisen kerran niin kauan sitten, etten enää muistanut siitä juuri lainkaan yksityiskohtia. Parhaiten oli jäänyt mieleen jäinen, syrjäinen miljöö ja se, että juonenkäänteitä on runsaasti. Pidin romaanista myös toisella lukukerralla, mutta en yhtä paljon kuin aikaisemmin. Meteoriitti on viihdyttävä trilleri, joka käsittelee kiinnostavia tieteellisiä kysymyksiä ja aihepiirejä ja sisältää kaikenlaista poliittista vehkeilyä, mutta ei pääse yhtä syvälliselle tasolle kuin monet muut Brownin teokset.

2. Pahan polku (Cormoran Strike #3) - Robert Galbraith

Jäin totaalisesti koukkuun tähän sarjaan kahden osan jälkeen, enkä voinut vastustaa sarjan jatkamista. Jätän suurimman osan ajatuksistani odottamaan arviota, mutta sanottakoon nyt, että Pahan polku on yksi parhaista lukemistani dekkareista. Intensiivinen, karmiva, nerokas, temaattisesti syvä ja monipuolinen... Voisin tehdä todella pitkän listan kehuvista adjektiiveista. Mielenkiintoisen rikostutkimuksen lisäksi Pahan polku syventää sarjan henkilöitä ja erityisesti Striken ja Robinin välistä suhdetta mestarillisesti. On takuuvarmaa, että luen tämän sarjan monta kertaa uudestaan.

3. Ensimmäinen siirtokunta (The Passage #1) - Justin Cronin 

Niin kuin jo etukäteen arvelin, tämä oli henkeäsalpaava lukukokemus alusta loppuun. Luin Ensimmäisen siirtokunnan uudelleen voidakseni lukea sen jatko-osat, enkä katunut valintaa hetkeäkään.

Croninin scifitrilogia kertoo maailmasta, jossa virus on muuttanut valtaosan ihmisistä verenhimoisiksi, pitkäikäisiksi olennoiksi, jotka on todella vaikeaa saada hengiltä ja joihin liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ensimmäinen osa keskittyy pieneen ryhmään ihmisiä, jotka ovat perustaneet pienen, eristetyn siirtokunnan Kalifornian erämaahan. Tämä lukikerta oli todella erityinen kokemus, sillä se nosti esiin uusia yksityiskohtia ja kerronnallisia kerroksia, joihin en ollut nuorempana kiinnittänyt huomiota. Lukiessani pohdin muunmuassa ystävyyttä erilaisista näkökulmista, järjen ja tunteiden suhdetta erityisesti silloin, kun ihminen kohtaa jotain selittämätöntä, ihmisyyden ydintä ja tieteeseen liittyviä mahdollisuuksia ja vaaroja.

Tavoitteeni on julkaista näistä kirjoista arviot viimeistään lokakuussa, jotta lukemisen ja arvion väliin ei muodostu liian pitkää väliä. Kahden kirjan arviot ovat jo suunnilleen puolivälissä, joten tavoite on todennäköisesti realistinen. 
Seuraavan luettujen kirjojen koontipostauksen julkaisen todennäköisesti lokakuun alussa. Siitä eteenpäin pyrin julkaisemaan kaksi koontia kuukaudessa kunnes pääsen nykyhetkeen.

Tämän viikon perjantaina vuorossa on syys-lokakuun lukulista, minkä jälkeen jatkan kirja-arvioiden parissa. Aikomukseni on julkaista kaksi postausta viikossa, jotta rästipostauksien lista lyhenisi nopeammin ja pääsisin julkaisemaan ns. tuoreita arvioita ja muita tekstejä. Katsotaan, kuinka hyvin pysyn tavoitteissani!

Mikä kirja on sykähdyttänyt sinua tänä vuonna?

Oletko kohdannut kirjallisia pettymyksiä?

Oletko lukenut tuttuja kirjoja uudelleen vai keskittynyt uusiin kirjoihin?

perjantai 27. elokuuta 2021

Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova

Reija Wrenin ura hyppää ison askeleen eteenpäin, kun hänet lähetetään komennukselle Pietariin tekemään konsernin sisäistä tarkastusta. Reija jättää kihlattunsa Suomeen suunnittelemaan lähestyviä häitä ja sukeltaa tupakan- ja alkoholinhuuruiseen bisnesmaailmaan.
Tilien tarkastus ei kuitenkaan suju ongelmitta. Osa pietarilaisista kollegoista suhtautuu Reijaan ynseästi ja toimiston johtaja vaikuttaa haluttomalta tekemään yhteistyötä. Kun Reijalle selviää, että yksi toimiston entisistä työntekijöistä on lähtenyt työpaikastaan yllättäen ja kadonnut sen jälkeen maailmankartalta, hänen tutkimuksensa saavat synkkiä sävyjä. Lisäksi Reijan päätä sekoittaa tuttu henkilö menneisyydestä.

Mitä enemmän Reija kaivelee lähimenneisyyden tapahtumia, sitä lähemmäs vaaraa hän ajautuu. Hän on kuitenkin päättänyt saada totuuden selville, tuli mitä tuli. Mutta haukkaako Reija liian ison palan, kun pyöriteltävänä on muutakin kuin tilikirjoja ja numeroita?

***

Vuoden alussa otin tavoitteeksi lukea aikaisempaa enemmän kotimaista kirjallisuutta. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Anniina Tarasovan esikoisromaani, joka oli kummitellut pitkään mielessäni. Venäläiset tilikirjani osoittautui piristäväksi yhdistelmäksi chick litiä ja trilleriä, ja sai minut samalla kiinnostumaan entistä enemmän Tarasovan tulevasta tuotannosta.

Reijan elämästä oli mielenkiintoista lukea, sillä hänellä on aivan erilainen ammatti kuin minulla. Lisäksi hän on monin tavoin erilainen ihminen kuin minä: hiukan villi ja melko impulsiivinen hetkessä eläjä, joka päätyy jos jonkinlaisiin hankaluuksiin esimerkiksi ihmissuhteissaan. En voinut ennustaa hänen valintojaan, mikä teki lukukokemuksesta mukavan yllättävän. Nauroin monta kertaa ääneen lukiessani, osittain tapahtumien ja osittain osuvien ilmaisutapojen ansiosta.

Pidin myös kovasti siitä, että Pietari herää aidosti eloon kirjan sivuilla. Tarasova kuvailee mielestäni taitavasti kaupungin tunnelmaa ja onnistuu herättämään tunteen siitä, että olen jossain muualla kuin Suomessa. Suomalaisen ja venäläisen kulttuurin väliset erot tulevat esiin luontevasti ja monipuolisesti.

Koska olen trillereiden innokas lukija ja pidän usein rankoistakin rikostarinoista, Venäläiset tilikirjani on minulle vähän pliisu. Trillerin ainekset ovat selvästi tunnistettavia ja sopivat kokonaisuuteen hyvin, mutta ne jäävät melko kevyelle tasolle. Tämän takia tapahtumat eivät herätä kovin voimakasta pelkoa siitä, että päähenkilölle tapahtuisi jotain pahaa tai peruuttamatonta. Sen sijaan sellainen lukija, joka on vasta kokeilemassa, olisiko genre hänelle sopiva, voisi nauttia tästä lukukokemuksesta enemmän kuin minä.

Toinen lukukokemusta haittaava asia on juonen ajoittainen laahaaminen. Tapahtumat tuntuvat välillä jämähtävän tilainteisiin, jotka eivät ole niin mielenkiintoisia ja samalla jättävän pimentoon seikkoja, joista olisin halunnut tietää enemmän. Tämän vuoksi trillerielementit eivät pääse ihan täyteen kukoistukseensa.

Näistä kahdesta miinuksesta huolimatta olen iloinen, että luin tämän kirjan, sillä se vei minut niin sanotun kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haluan tehdä tällaisia kokeiluja tulevaisuudessa enemmänkin, jotta lukemistoni ja sen myötä kirjalllisuudentuntemukseni laajenee.


3,5/5

perjantai 6. elokuuta 2021

Lukulista 3/2021: Elokuun suunnitelmia

Sekä kevät että kesä yllättivät minun taas kiireisyydellään, minkä seurauksena blogin päivittäminen pysähtyi kuin seinään. Myös lukeminen jäi vähäiseksi, mutta sille oli myös positiivinen syy: kirjoittaminen sujui kesä-heinäkuussa paremmin kuin hyvin, joten ajatukseni olivat suurimmaksi osaksi oman tekstin tuottamisessa. Lisäksi työt ja muuttojärjestelyt veivät sekä aikaa ja energiaa.

Nyt kun muutto on tehty ja olen asettunut takaisin kotipaikkakunnalleni Joensuuhun, arki on rauhoittunut sen verran, että on mahdollista tehdä jonkinlaisia suunnitelmia lukemisen suhteen. Tein poikkeuksellisesti elokuulle oman lukulistan, mutta syyskuussa jatkan taas kahden kuukauden mallilla niin kuin alkuvuodesta.

Fyysiset kirjat

1. Linnake - Justin Cronin

Elokuun ensisijainen tavoite on saada keskeneräisiä kirjoja luettua loppuun. Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa Linnake on ollut pisimpään kesken, mutta kesän aikana olen edennyt sen kanssa hyvin. Olen pitänyt siitä kovasti, mutta se vaatii erityistä keskittymistä, mikä hidastaa lukemista. Tässä kuussa on kuitenkin aika päästä uusien projektien pariin, joten aion kiristää tahtia.

2. Keep you close - Karen Cleveland

Clevelandin tyylin tunnistaa hänen toisesta romaanistaan selvästi, mutta tämä on huomattavasti hidaslukuisempi kuin ensimmäinen. Arvelen, että luen tätä vielä jonkin aikaa pieni palanen kerrallaan. Trillerin isoja teemoja ovat vanhemmuus ja ammatillinen velvollisuus, jotka asettuvat monella tavalla vastakkain keskenään. Cleveland on todella taitava avaamaan päähenkilöidensä sielunmaisemaa, mikä tekee lukukokemuksesta intensiivisen ja sykähdyttävän.

3. Assassin's Blade - Sarah J. Maas

Päätin lukea koko Throne of Glass -sarjan uudelleen alusta lähtien ennen kuin siirryn Maasin muihin sarjoihin. Osittain nautinnon vuoksi, osittain kirjoittamisen vuoksi; sarja on yksi suosikeistani ja sen verran pitkä, että voin oppia sitä lukiessani jotain pitkän kirjasarjan rakentamisesta. Aloitan kierroksen tästä esiosasta, jota en ole vielä aikaisemmin saanut luettua.

Näiden kirjojen lisäksi kaipaisin jotain nopeatempoista luettavaa, mutta en ole osannut päättää sopivaa kirjaa. Jos aikaa jää, valitsen tilanteen tullen jonkun.

Äänikirjat

4. Taru Sormusten Herrasta - J.R.R. Tolkien

Heinäkuussa aloitin Hobitti-elokuvien innoittamana Tolkienin muun tuotannon kuuntelemisen äänikirjana, ensimmäisenä vuorossa oli tietenkin klassikoiden klassikko. Äänikirjana Taru Sormusten Herrasta on ollut todella miellyttävä ja hauska kokemus. Sormuksen ritarit on jo  kuunneltu ja Kaksi Tornia aloitettu.

5. Lapsi - Fiona Barton

Kuuntelin heinäkuussa Fiona Bartonin Lesken ja pidin siitä paljon. Niinpä tuntui luontevalta laittaa seuraava teos elokuun listalle. Kirjailijalla on mielestäni mielenkiintoinen näkökulma rikostarinoiden kertomiseen, joten uskon pitäväni paljon myös hänen toisesta romaanistaan.

6. City of Ashes - Cassandra Clare

Aloitin aikaisemmin tänä vuonna The Mortal Instruments -sarjan kuuntelemisen virkistääkseni muistiani sen tapahtumista ja maailmasta, jotta pysyn perässä lukiessani Claren uudempaa tuotantoa. Ensimmäisen osan jälkeen into jotenkin hävisi pitkäksi aikaa, enkä saanut aikaiseksi kuunnella seuraavaa. Nyt aika tuntuu kuitenkin sopivalta myös tälle projektille.

Enempää kirjoja en sitten listaakaan, jotta se pysyy suunnilleen realistisissa rajoissa. Näidenkin kanssa voi tulla kiire. Ensi viikolla tavoitteeni on julkaista pitkästä aikaa kirja-arvio, sillä niitä on kertynyt rästiin luvattoman suuri määrä. Julkaisen toistaiseksi yhden postauksen viikossa, jotta minulla on enemmän aikaa kirjoittaa niitä valmiiksi tulevia viikkoja ja kuukausia varten.

Mitä sinä luet elokuussa?

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Camp NaNoWriMo 1/2021: Päivät 1-5

Torstai 1. huhtikuuta/ Päivä 1

Taas on ehditty tähän aikaan vuodesta: kevääseen ja Camp NaNoWriMon alkuun. En ehtinyt juurikaan valmistautua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Tarkoitus on tehdä kirjan eteen mitä milloinkin huvittaa rennolla otteella, koska olemme molemmat kiireisiä muiden velvollisuuksien takia. 

Jotta kuukausi sujuisi luovan työn osalta sujuvasti, järjestin ensimmäiseksi huhtikuun blogipostaukset kuntoon ja kirjoitin kuukauden ensimmäisen arvion loppuun. Minulla oli useita versioita kuukauden aikataulusta, mutta en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä. Tämä uusin suunnitelma tuntuu parhaalta tähän mennessä, joten tavoite on pitää siitä kiinni.

Inspiraation etsimisen ja rentoutumisen hengessä katsoin Supernaturalin seitsemännen kauden loppuun. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä kertaa, mutta siitä enemmän sitten kun on aika julkaista varsinainen postaus. Kirjoitan nyt postausta kakkoskaudesta, joten matkaa on kurottavana aika paljon. 

Varsinaisen kirjoitusprojektin osalta aloitin kevyesti: luin pienen pätkän kirjan juonta ja kirjoitin ylös pari täydennysideaa. Aikomukseni on käyttää suuri osa ensimmäisestä viikosta juonen tutkiskeluun siinä toivossa, että saan uusia ideoita. Olemme olleet pitkään jumissa samassa kohdassa, joten olisi mukavaa päästä eteenpäin. Katsotaan, mitä päivien mittaan tapahtuu.

Perjantai 2. huhtikuuta/ Päivä 2

Päivä sai yllättävän käänteen, kun sain idean hauskasta dialogista kahden henkilön välillä. Kun ryhdyin kirjoittamaan sitä, sain kokoon 400 sanaa tunnissa. Dialogista on selvästi tullut minulle kirjoittamisen käynnistymisen avain, erityisesti uusien kohtausten kohdalla. Dialogin syntyminen viittaa myös siihen, että olen saavuttanut astetta syvemmän yhteyden kyseisiin henkilöihin. Tämä on ilahduttava havainto, sillä minulla on jo lähitulevaisuudessa edessäni useita näihin henkilöihin liittyviä kohtauksia.

Päivääni piristi myös hyvä ruoka, tarkemmin sanoen herkkusienirisotto, joka on yksi lempiruoistani tällä hetkellä. Nautin kokkaamisesta muutenkin paljon, mutta viikot ovat usein niin kiireisiä, etten voi uhrata sille niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tänään pidin vapaapäivän opiskelusta, mikä teki rauhallisen kokkaamisen mahdolliseksi.

Supernatural-maraton jatkui kahdeksannen kauden aloittamisen merkeissä. Sarjan katsominen on herättänyt jo paljon erityisesti juonenkuljetusta koskevia ajatuksia ja havaintoja, jotka pyrin pitämään mielessäni, kun tarkastelen NaNo-projektin juonta.

Pidän luovaa ajattelua yllä myös lukemalla, tietenkin. Aamuisin luettavana on Justin Croninin Linnake eli Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa. Iltaisin luen Daniel Colen Räsynukkea, joka vain paranee edetessään. Kolmantena ns. pääkirjana minulla on kesken yksi äänikirja, Cassandra Claren City of Bones, joka on nyt toista kertaa kierroksessa. Näistä jälkimmäisen saan todennäköisesti loppuun lähipäivinä, mikä ilahduttaa minua, sillä olen jumittanut sen parissa turhan pitkään.

Lopuksi vielä linkki tänään julkaistuun postaukseen: Arvio: Pimeää ainetta - Blake Crouch

Lauantai 3. huhtikuuta/ Päivä 3

Tänään en saanut kirjoittamisen suhteen mitään aikaan, joten asiaa ei ole paljon. Jatkoin kuitenkin Supernatural-postauksen kirjoittamista (kausi 2) ja kahdeksannen kauden katsomista. Suunnittelin myös blogin toukokuun aikataulun uusiksi. Huomenna palaan NaNo-projektin pariin ja saan toivottavasti jotain liikkeelle aivoissani.

Sunnuntai 4. huhtikuuta/ Päivä 4 & Maanantai 5. huhtikuuta/ Päivä 5

Lähestyin juonen kehittelyä tällä kertaa sivujuonien kautta. Saan usein hyviä ideoita, kun keskityn johonkin pienempään osaan kokonaisuuden sisällä. Valitsin käsiteltäväksi yhden ihmissuhdejuonen ja yhden yksittäisen henkilön kaaren, jota ei ole vielä mietitty kovin yksityiskohtaisesti. Melko nopeasti alkoi syntyä ajatuksia siitä, minkälaisia kohtauksia kirjaan täytyy lisätä ja toisaalta mitkä olemassa olevat täytyy siirtää toiselle paikalle, jotta juonen rakenteesta tulee selkeämpi. Pääsin tässä prosessissa vasta alkuun, mutta tästä on hyvä jatkaa kuukautta eteenpäin. Seuraavan viiden päivän aikana ehdin toivottavasti myös jatkaa itse kirjoittamista.

Lukeminenkin edistyi mukavasti pääsiäisvapaan viimeisinä päivinä. Kuuntelin Cassandra Claren esikoisen loppuun maanantaina ja aloitin kaksi uutta äänikirjaa (Recursion ja Valkoinen kuolema), jotta rytmi säilyy. Vaikka City of Bones on selvästi heikoin Claren tuotannossa, nautin kokemuksesta yhä ja myös ihailin monia kirjan ominaisuuksia. Clare onnistuu alusta lähtien luomaan yliluonnolliseen maailmaan ja systeemiin historiallisuuden ja pitkäaikaisuuden tunnun, mikä ei ole helppo tehtävä. Recursion vaikuttaa kiehtovalta ihan niin kuin edellinenkin Crouchin teos, ja yksityisetsivä Striken seikkailut alkavat vakuuttavasti myös tässä aarjan neljännessä osassa. Lisää ajatuksia myöhemmin!

Lopuksi vielä maanantaina julkaistu arvio: Silkkiäistoukka - Robert Galbraith


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Silkkiäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith

Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, hänen vaimonsa pyytää apua yksityisetsivä Cormoran Strikelta. Tutkimuksissa selviää pian, että kyseessä ei ole yksi miehen tavallisista katoamistempuista vaan jotain paljon monimutkaisempaa.

Quine on kirjoittanut moraalisesti kyseenalaisen romaanikäsikirjoituksen, jossa hän mustamaalaa lähes kaikki tuntemansa ihmiset. Monet erittäin ilkeässä valossa esitetyt henkilöt ovat tunnettuja kirjallisuusalalla. Pian Quine löytyy raa'asti murhattuna, ja Strike huomaa olevansa tekemisissä poikkeuksellisen kylmäverisen murhaajan kanssa.

***

Striken etsivätoimistossa riittää vilskettä nyt, kun Lula Landryn ratkaistu tapaus on nostanut hänet julkisuuden valokeilaan. Quinen tapaus putoaa hänen eteensä tilanteessa, jossa hänelle ei oikeastaan olisi aikaa ottaa uusia asiakkaita eikä varsinkaan sellaisia, joiden ei usko tarjoavan aihetta oikeaan rikostutkimukseen. Strike kuitenkin ottaa tapauksen vastaan näpäyttääkseen erästä ikävää asiakasta. Kun Owen Quine löytyy murhattuna, poliisi pitää automaattisesti vaimoa syyllisenä. Strike ei kuitenkaan usko hauraan ja hiukan omalaatuisen rouva Quinen kyenneen raakaan murhaan. Niinpä Strike jatkaa tapauksen tutkimista, vaikka se vaarantaa hänen välinsä poliisin kanssa.

Owen Quinen käsikirjoitus eli "kirja kirjassa" -elementti tekee Silkkiäistoukasta erityisen kiinnostavan lukukokemuksen. En ole vähään aikaan törmännyt tähän kerronnan keinoon, joten myös sen takia oli hauskaa tarkastella sellaista. Kyseinen käsikirjoitus on kaikin tavoin outo, groteski ja kauhea, ja siihen liittyvä latinan kieli ja symboliikka korostavat outoutta kiehtovalla tavalla. Rowlingin luovuutta täytyy ihailla: hän on kirjoittanut samanaikaisesti jotain aivan sekopäistä että älykästä, ja lisäksi tehnyt sen hyvin. En muista, milloin olen ollut yhtä hämmästynyt ja riemuissani yhtä aikaa.

Kirjallisuusalan erilaisiin toimijoihin ja siihen liittyvään julkisuuteen kohdistuva ironinen huumori on kerta kaikkiaan nerokasta. Romaanissa esiintyvien henkilöiden kaltaisia ihmisiä on varmasti oikeasti olemassa, samoin kyseenalaisia käsikirjoituksia. Tämä luo tarinaan hauskan ja mielenkiintoisen meta-ulottovuuden.

Huumoria syntyy jälleen myös sosiaalisten suhteiden kuvauksesta, joka on tässä toisessa osassa vielä parempaa kuin ensimmäisessä. Parasta on seurata Striken ja Robinin suhteen kehittymistä ja siihen liittyviä tunteita, jotka ovat molemmilla ajoittain ristiriitaisia. Rowling kuvaa taitavasti myös Matthewn, Robinin kihlatun, mustasukkaisuuden kehittymistä ja sen vaikutuksia sekä heidän parisuhteeseensa että Robinin elämään suhteen ulkopuolella. Strike puolestaan käsittelee tahollaan lopullista eroaan Charlottesta ja tulee entistä tietoisemmaksi Robinia kohtaan tuntemastaan kiintymyksestä. He kuuluvat ehdottomasti suosikkihenkilöideni joukkoon, erityisesti rikoskirjallisuuden sisällä.

Kannattaa tosiaan antaa tälle sarjalle mahdollisuus, jos dekkarit ja trillerit kiinnostavat. Varsinkin, jos haluaa lukea jotain tavallisimmista normeista poikkeavaa ja tutustua persoonallisiin tutkijahahmoihin, tässä on erinomainen valinta.

5/5

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Pimeää ainetta - Blake Crouch

Jason Dessen on kvanttifyysikko, jonka rauhallinen perhe-elämä katkeaa, kun naamioitunut mies sieppaa hänet ja lähettää hänet rinnakkaistodellisuuteen. Siellä Jasonin elämä on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin hänen omassa todellisuudessaan. Jason ei olekaan tavallinen fysiikan professori vaan alansa nero, jolle myönnetään palkintoja ja järjestetään juhlia. 

Tämä toinen elämä vaikuttaa hänen unelmiensa täyttymykseltä, kunnes se muuttuu painajaiseksi. Pian Jason huomaa, että vaarassa ovat sekä hänen henkensä että hänen identiteettinsä.

***

Blake Crouchin scifi-trillerit ovat olleet lukulistallani useamman vuoden ajan, mutta vasta katsottuani erään kvanttifysiikan teorioita soveltavan tv-sarjan sain tartuttua tuumasta toimeen. Tavoitteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja, joista voin saada inspiraatiota joko nykyisiin tai tuleviin kirjaideoihin, mikä myös kannusti tarttumaan Crouchin teoksiin heti alkuvuodesta. Onneksi tartuin, sillä tämä ensimmäinen oli erittäin hyvä kokemus.

Kvanttifysiikan teoriat mahdollisista rinnakkaistodellisuuksista eivät ole helposti ymmärrettävä aihe, mutta Crouch käsittelee sitä taitavasti ja kiinnostavasti fiktion keinoin. Tarinan maailmaan uppoaa nopeasti, ja henkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ovat kiinnostavia. Jätän sisällön kuvauksen tarkoituksella epämääräiseksi, sillä mielestäni se pitää kokea itse ja mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Jos pitää äänikirjoista, kannattaa antaa tälle mahdollisuus, sillä ääneen luettuna Pimeää ainetta sai vielä yhden uuden ulottuvuuden.

Kiinnitin erityistä huomiota myös kieleen, joka on paikoin melkein runollista. Pysähdyin monta kertaa ihailemaan yksittäisiä lauseita ja ilmauksia, mikä ei ole tavallista trillereitä lukiessa. Tähän kokonaisuuteen kaunis kieli kuitenkin sopii hienosti, sillä se korostaa romaanin pohdiskelevaa sävyä.

Pohdittavaa tässä romaanissa tosiaan riittää. Yksi isoista kysymyksistä on se, mikä tekee ihmisestä juuri sen joka hän on ja mitkä ovat elämän olennaisimmat rakennuspalikat. Pimeää ainetta pohtii lisäksi unelmien merkitystä ja niiden suhdetta todellisuuteen. Minkälaisten unelmien toteutuminen tai toteutumatta jääminen muokkaa ihmisen elämää ja identiteettiä eniten? Missä vaiheessa jonkun unelman jättää siinä määrin taakseen, että se ei enää sovi nykyiseen elämään?

Ajattelin paljon myös sitä, miltä tuntuisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Jason. Jos minusta olisi olemassa toisia versioita, millaisia he olisivat? Miten heidän elämänsä eroaisi tästä elämästä, jonka minä tunnen? Miltä tuntuisi kohdata joku heistä? Haluaisinko sitä? En päässyt näiden kysymysten kanssa vielä lopulliseen lopputulokseen, mutta ne ovat kiehtovia ajatusleikkejä, joihin aivan varmasti palaan monta kertaa. Siitä olen vakuuttunut, että itseni kohtaaminen maailmassa, joka on melkein niin kuin omani mutta ei kuitenkaan, olisi erittäin kummallinen kokemus.

Näin vaikuttavasta lukukokemuksesta on vaikeaa löytää kritiikin aiheita. Oikeastaan kirja vain loppui liian nopeasti. Olisin mielelläni viettänyt pidempään Jasonin kohtaamissa rinnakkaistodellisuuksissa ja saanut vielä yksityiskohtaisempaa tietoa niistä. Muita miinuksia en tästä romaanista sitten keksikään.

4,5/5

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Camp NaNoWriMo 1/2021: Suunnitelmia

Camp NaNoWriMo lähestyy taas ja on aika tehdä vähän suunnitelmia kuukauden varalle. Tällä kertaa pidän kuukauden melko avoimena, sillä opinnot pitävät minut tällä hetkellä todella kiireisenä. Aikatauluni myös vaihtelee viikoittain, minkä takia on oikeastaan mahdotonta ennustaa kuinka paljon aikaa jää luovalle työskentelylle.  Menen siis enemmän fiilispohjalta kuin yleensä, jotta en pilaa menestymisen mahdollisuuksia ainakaan stressaamalla suunnitelmien toteutumista.

Pääprojektini on huhtikuussa sama kuin viime vuoden marraskuussa eli scifiromaani, jota työstän yhdessä ystävän kanssa. Todennäköisesti keskitymme juonen kehittelyyn, jotta saamme sen mahdollisimman pian mietittyä loppuun asti. Jos intoa riittää, jatkamme myös jo suunniteltujen lukujen luonnostelua.

Teen todennäköisesti jotain myös sooloprojekteilleni, mutta en ole vielä asettanut niiden suhteen tavoitteita. Kaikki edistyminen on joka tapauksessa plussaa. Trillerin juonen korjaaminen on kesken, joten voisin ainakin jatkaa sitä. Lisäksi olisi hauskaa saada jotain aikaan uusimman kirjaideani suhteen, jonka olen joutunut laittamaan alkuvuoden ajaksi syrjään.

Blogin puolella ajattelin tehdä päiväkirjamaisia päivityksiä säännöllisin väliajoin kuukauden edetessä.  Olen suunnitellut sisällyttäväni postauksiin myös kommentteja kirjoista, joita luen huhtikuussa sekä muita luovuutta ruokkivia aktiviteetteja: tv-sarjoja, elokuvia, musiikkia, youtubea ja niin edelleen. Yksityiskohdat riippuvat paljon siitä, mitä milloinkin teen ja kuinka paljon etenen eri projektien kanssa. Camp NaNo - postausten lisäksi postaan tavalliseen tapaan kirja-arvioita ja muita lukemiseen liittyviä postauksia. 
 
Tavoitteeni on myös aktivoida Instagramia pitkästä aikaa, joten jos erityisesti reaaliaikaiset päivitykset kiinnostavat, kannattaa vilkuilla tiliäni siellä (@loputonromaani). En tiedä vielä, otanko tavoitteeksi postata jotain joka päivä vai esimerkiksi joka toinen päivä, mutta tahti on joka tapauksessa tiiviimpi kuin blogissa.

Loput maaliskuusta kuluu kevyesti valmistautuen: kirjoja lukien, Supernaturalia maratoonaten ja tiedostoja vilkuillen. Haluan myös laittaa lukulistallani olevia kirjoja jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen toisaalta sen mukaan, mitkä niistä ovat nopealukuisia ja mitkä toisaalta todennäköisesti ohjaavat ajatuksiani kirjoittamisen kannalta oikeille raiteille. Jännityksellä odotan, mitä Camp tuo tullessaan tänä vuonna.

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado

Paavi on kuollut, ja Rooma on täynnä surevia katolisen kirkon jäseniä. Konklaavi on alkamaisillaan ja paavin hautajaisia valmistellaan median valvovan silmän alla.

Samaan aikaan Roomassa liikkuu murhaaja, joka on ottanut kohteekseen kardinaalit. Tekijän modus operandi on poikkeuksellisen raaka ja järkyttävä. Profilointiin erikoistunut rikostutkija Paola Dicanti saa avukseen amerikkalaisen isä Fowlerin, jolla on erityinen yhteys murhaajaan. Mutta saavatko he syyllisen kiinni ennen kuin tämä ehtii kylvää lisää kauhua ja kaaosta?

***

Kuolinkellot lähtee liikkeelle samankaltaisesta asetelmasta kuin Dan Brownin Enkelit ja demonit, minkä takia se alunperin herätti mielenkiintoni. Suhteellisen lupaavan alun jälkeen romaani kuitenkin kääntyi alamäkeen eikä enää noussut.

Juonen suurin ongelma on se, että se jää ikään kuin junnaamaan laakereilleen. Saamme karmean rikoksen ja kiehuvat yhteiskunnalliset olosuhteet, mutta todellista hädän ja kiireen tuntua ei synny. Tarina ei syty liekkeihin, mikä latistaa myös teemojen käsittelyä. Romaani ottaa jälleen yhden näkökulman hyväksikäyttöskandaaleihin, joita on käsitelty paljon niin fiktiossa kuin dokumenteissakin. Aihe on toki tärkeä, mutta valitettavan usein yllätyksetön. Niin isosta ongelmasta kuin onkin kyse, toivon että kirjailijat yhdistäisivät useammin katolisuuden ja ylipäätään uskonnon käsittelyyn muitakin teemoja. Katolisen kirkon toimintaan liittyviä ongelmia voisi varmasti käsitellä muutenkin kuin seksuaalisen väkivallan näkökulmasta.

Kerronnallinen rakenne on kuitenkin selkeä ja siltä osin mielenkiintoinen, että se sisältää niin sanotun "mixed media" -elementin. Nämä omaisuudet tekevät tekstistä myös nopealukuista, mutta eivät pelasta juonen ja teemojen käsittelyn yksiulotteisuutta.

Toinen iso miinus on geneerinen ja suurimmaksi osaksi kliseinen henkilögalleria. Miespoliisit käyttävät aikansa enimmäkseen machoiluun ja toistensa nokitteluun ja jäävät kaiken kaikkiaan todella persoonattomiksi. Dicanti putoaa tyypilliseen uranaisen muottiin: maskuliisena pidetty ammatti, terävä äly kyynisellä, tiukan rationaalisella maailmankuvalla höystettynä, ei mielenkiintoa perheen perustamista eikä oikein parisuhdettakaan kohtaan. Toisin sanoen hän on yksi niistä monista poliisihahmoista, joiden viesti kuuluu suunnilleen näin: on valittava joko menestyksekäs ura tai rauhallinen perhe-elämä, koska molempia ei voi saada (tai edes haluta) yhtä aikaa. Tällainen henkilökuvaus harmittaa erityisesti siksi, että nykyään on olemassa paljon trillereitä joiden päähenkilöt ovat huomattavasti moniulottoisempia. Isä Fowlerissa puolestaan olisi ollut potentiaalia todella mielenkiintoiseen henkilöön: katolinen pappi, joka on työskennellyt muunmuassa CIA:n palveluksessa ei ole tavallinen yhdistelmä. Valitettavasti hänkin jää melko ulkokohtaiseksi ja kehysmäiseksi hahmoksi.

Henkilöiden välisiä sosiaalisia jännitteitä ja asetelmia täytyy kuitenkin kehua. Erityisesti murhaajan asema uhreihin ja teemoihin nähden rikkoo tyypillisimpiä kaavoja. Lisäksi isä Fowlerin taustatarinassa ja hänen yhteydessään murhaajaan oli yllättäviä piirteitä. Syvällisemmällä otteella näistä olisi saanut paljon emotionaalisempia ja sen myötä vaikuttavampia juonikaaria.

Vaikka Kuolinkellot olikin melkoinen pettymys, en kadu sen lukemista. Heikommat lukukokemukset antavat uusia näkökulmia esimerkiksi lempikirjoihin ja tässä tapauksessa erityisesti niihin moniin todella hyviin trillereihin, joita olen lukenut viime aikoina. Myös käsitykseni itsestäni lukijana kehittyy, kun välillä lukee jotain sellaista joka ei kolahda täysillä.

2,5/5

Oletko sinä pettynyt johonkin kirjaan viime aikoina?


perjantai 12. maaliskuuta 2021

Luetut 1/2021: Vanhoja ja uusia suosikkeja, yllätyksiä ja äänikirjoja

Mitä lukemiseen tulee, uusi vuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Äänikirjoilla on merkittävä rooli, sillä niihin kuluvan ajan pystyy arvioimaan huomattavasti tarkemmin kuin fyysisten kirjojen lukemiseen menevän ajan. Lisäksi ne ovat auttaneet minua luomaan rutiinin lukemisen ympärille. 

Ensimmäisellä jaksolla kuitenkin aliarvioin äänikirjojen menekin, minkä takia minun täytyi lisätä uusia kirjoja lukulistalle. Luin myös loppuun kirjoja, jotka olivat kesken viime vuoden puolelta ja joita en ollut laittanut varsinaiselle listalle. Lopulta otin luettavaksi seuraavan lukulistan kirjoja, kun aikaa jäi. Ihan täydellisesti en siis seurannut alkuperäistä listaa.

Kirjoitan luetuista kirjoista tässä postauksessa lyhyesti, koska postaan niistä erilliset arviot lähitulevaisuudessa. Jos olen jo julkaissut arvion, sen pääsee lukemaan kirjan nimeä klikkaamalla. 

1. Assassin's Quest - Robin Hobb (arvio tulossa)

Vaihdoin puolessa välissä äänikirjaan, mikä oli viisas ratkaisu. Äänikirja oli todella hyvä ja lisäksi nopeutti etenemistä valtavasti. Niin kuin odottaa saattoi, kokemus oli yhtä upea kuin aina Hobbin kirjoja lukiessa. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon olin unohtanut kirjan sisällöstä. Olin esimerkiksi unohtanut täydellisesti osan eräitä henkilöitä koskevasta informaatiosta ja siitä, kuinka paljon tämä kolmas osa laajentaa käsitystä fantasiamaailmasta ja sen taikuudesta. Oli siis todella hyvä, että luin trilogian uudelleen.

2. Kaksoiselämä - S.J. Watson

Kaksoiselämä oli mieleenpainuva lukukokemus, mutta valitettavasti melko järjettömän loppuratkaisun ja muutaman muun ison puutteen takia. Juoni alkoi lässähtää jo varhain, koska arvasin suurimman osan juonenkäänteistä etukäteen. Pidin kuitenkin kirjailijan kirjoitustyylistä ja muutamista teemoista, joita tarinassa käsitellään. Henkilötkin olivat suhteellisen mielenkiintoisia, vaikka osa heistä saikin minut ärsyyntymään. 

3. Pimeää ainetta - Blake Crouch (arvio tulossa)

Kvanttifysiikka on yksi niistä tieteen aihepiireistä, jotka kiinnostavat ja kiehtovat minua loputtomasti. Ei siis ole yllätys, että Pimeää ainetta kolahti minuun aika lujaa. Ajan olemuksen pohdinnan ja erilaisten identiteettiä koskevien kysymysten lisäksi tässä romaanissa hienoa on kieli, joka hipoo ajoittain runollista tai korkeakirjallista sävyä. Juoni yllättää monta kertaa ja on hienosti harmoniassa teemojen kanssa. Suosittelen kovasti kaikille scifistä ja trillereistä pitäville lukijoille!

4. Petturin merkki - Juan Gomez-Jurado 

Petturin merkki jätti jälkeensä ristiriitaiset tunnelmat. Pidin henkilöistä ja teemojen käsittelystä paljon, mutta juonen katkonainen rakenne häiritsi lukukokemusta. Lisäksi joitakin aiheita käsiteltiin minusta liian vähän, minkä takia ne jäivät pinnallisiksi. Kuitenkin tämä on ihan kelvollista historiallista fiktiota, joten en kadu kirjan lukemista. 

5. Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova (arvio tulossa)

Anniina Tarasovan esikoisromaani on virkistävä, mukavan kevyt trillerin aineksien ja chick-litin yhdistelmä. Päähenkilö Reija on kolmekymppinen uranainen, jonka valintoja en lähellekään aina allekirjoita mutta jonka kommelluksista on hauskaa lukea. Romaanissa on myös vahvasti läsnä kulttuuriteemat, tarkemmin sanoen suomalaisen ja venäläisen kulttuurin kohtaaminen ja sen haasteet. Toivon, että seuraava Tarasova on vähintään yhtä hyvä.

6. Horros - Camilla Grebe

Camilla Greben kolmas romaani jatkaa samaa, vahvaa henkilökuvauksen ja teemojen pohtimisen linjaa. Aivan Lemmikin tasolle se ei kuitenkaan yllä, sillä tapahtumien käynnistyminen kestää yllättävän kauan. Lisäksi yksi henkilöistä sai minut ärsyyntymään pahemman kerran. Tarkemmat ajatukset voi lukea arviosta, jonka julkaisin viime viikolla.

7. Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer

Kuten arvata saattaa tämä tapaus kuuluu listalla heikoimpien kirjojen joukkoon. Twilight-saagan kovimmille faneille tämä saattaa olla suuri aarre, mutta muut lukijat todennäköisesti turhautuvat. Muutamia kiinnostavia kohtauksia ja keskusteluja on lisätty, mutta muuten kirja ei tarjoa niin paljon uutta, että sen tarvitsisi olla niin järkälemäisen pitkä. Lisäksi minua vaivasi suunnattomasti adverbien tulva, josta ei tullut loppua.

8. Silkkäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith (arvio tulossa) 

Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan toinen osa imaisi minut syövereihinsä heti ja piti minut siellä loppuun asti. Nautin jokaisesta sekunnista monella tasolla: riemastuin purevan huumorin kyllästämästä henkilökuvauksesta ja kirjallisuusmaailman sosiaalisten kiemuroiden itseironisesta kommentoinnista, hämmästyin sekä sisällöstä että juonenkäänteistä monta kertaa ja seurasin hymähdellen Striken ja Robinin ystävyyden kehitystä. En usko, että maltan odottaa kolmannen osan kuuntelemista kovin pitkään.

9. Lahkon lapset (Sofia Bauman/Lahko #3) - Mariette Lindstein (arvio tulossa)

Lahko-trilogian kolmas osa jatkaa samalla yhtä aikaa koskettavalla ja kauhistuttavalla linjalla kuin kaksi edellistä. Tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin skientologialiikkeen jäsenenä, ja vaikka sen tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, voi henkilökohtaisuuden painon aistia sen sivuilla. Päätösosassa on muutamia puutteita, joiden takia se ei ole suosikkini kaikista kolmesta, mutta teemojen merkityksellisyys ja niiden käsittelyn syvällisyys nostavat sen korkealle trillereiden joukossa. Suosittelen trilogiaa erityisesti sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kulteista ja lahkoista.Julkaisen trilogian ensimmäisen osan arvion viimeistään huhtikuussa, joten tarkemmista pohdinnoista kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia sen suhteen silmällä.

10. Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton (arvio tulossa)

Stuart Turtonin esikoisromaani on saanut paljon huomiota, enkä ihmettele yhtään miksi. Vanhanaikainen kartanomiljöö luo tunnelmaa ja juonen alkuasetelma on kiehtova: päähenkilö herää tietyin väliajoin eri henkilön ruumiissa ja yrittää selvittää kartanossa tapahtuneen murhan. Kerrontaan oli aluksi hiukan vaikeaa päästä mukaan, mutta kun se tapahtui, lukukokemusta tuli yksi parhaista pitkään aikaan. Jo lukiessani ajattelin, että tästä olisi hauskaa kirjoittaa kirjallisuusanalyysi. Turtonin esikoinen on kirjallisuuden opiskelijan herkkupala!

11. Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado (arvio tulossa)

Tämä kuuluu puolestaan niin sanotulle hutien listalle. Kirjalla oli ihan lupaava alku, mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki. Pidän muutamista kerronnallisista elementeistä paljon, mutta henkilöt ovat geneerisiä ja teemojen käsittely jää kehyksen tasolle. Juonikaan ei tarjoa todellista jännitystä, mikä on trillerin tuho.

12. Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) - Dolores Redondo (arvio tulossa)

Luin Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian ensimmäisen kerran jo vuonna 2019, mutta silloin en saanut kirjoitetuksi arvioita. Koska trilogia on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ne ansaitsevat tulla käsitellyiksi myös blogissa. Niinpä ensimmäinen osa pääsi uudelleen luettavien kirjojen listalle. Kokeilin tällä kertaa äänikirjaa, joka toimi oikein hyvin. Tarina on yhtä huikea edelleen, ja joidenkin yksityiskohtien merkitys jopa kasvoi. Arviosta tulee todennäköisesti melkoinen ylistyslaulu.

***

Siinä ensimmäisen kahden kuukauden jakson luetut/kuunnellut! Olen todella tyytyväinen saldoon ja iloinen siitä, kuinka moneen kiinnostavaan uuteen kirjailijaan ehdin tutustua. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös maalis-huhtikuussa.

Onko joku näistä kirjoista sinulle tuttu tai odottamassa lukulistallasi? 

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Arviointia ja analyysiä: Supernatural - kausi 1

Huomio: Teksti sisältää spoilereita, joten jos haluat välttää niitä, jätä tämä postaus väliin.

*** 

Winchesterin perheellä on salaisuus: he jahtaavat yliluonnollisia olentoja henkensä kaupalla. Kostonhimoiset henget, kirotut esineet, muodonmuuttajat, demonit ja monet muut kiusankappaleet ovat heille arkipäivää.

Vuodet ovat kuitenkin ajaneet perheen erilleen toisistaan sen jälkeen, kun perheen äiti kuoli traagisesti tuntemattoman olennon käsissä. Perheen nuorempi poika Sam lopulta tuskastui monimutkaiseen perhedynamiikkaan ja lähti opiskelemaan lakia. Dean jatkoi hirviöiden jahtaamista isän, Johnin, kanssa ja vieraantui samalla veljestään.

Kun John katoaa kesken jahdin, Dean lähtee hakemaan Samin avukseen etsintään. Sam ei riemastu veljensä pyynnöstä; hänellä on elämä mallillaan hyvää tyttöystävää myöten, eikä hän halua minkäänlaisten yliluonnollisten hirviöiden horjuttavan tasapainoaan. Suhde isän kanssa on vaikea, mikä mutkistaa tilannetta entisestään. Velvollisuudentunto saa Samin lähtemään Deanin mukaan, mutta ennen kuin hän huomaakaan, veljekset ovat syvemmällä yliluonnollisessa maailmassa kuin koskaan ennen.

***

Supernatural on yksi rakkaimmista suosikkisarjoistani, jota voisin kuvitella katsovani vielä hampaattomana vanhuksenakin. Ajattelin että sarjan katsominen pitkästä aikaa uudelleen alusta lähtien olisi sekä hauskaa että hyödyllistä kirjoittamisen kannalta, ja nyt istun tässä kirjoittamassa siitä jotain arvion ja analyysin väliltä. Edellisestä katselukerrasta on kulunut ainakin viisi vuotta, joten pystyn tarkastelemaan sarjaa melko tuorein silmin, mikä tekee näiden postausten kirjoittamisesta erityisen mielenkiintoista. Kirjoitan jokaisesta kaudesta ainakin yhden postauksen ja julkaisen ne suunnilleen tasaisin välein (2-3 viikkoa). Ja nyt itse asiaan.

Ensimmäinen kausi noudattaa enimmäkseen samaa perusrakennetta: jossain päin Yhdysvaltoja tapahtuu outoja katoamisia, sairastumisia tai kuolemia, joita Sam ja Dean lähtevät selvittämään. Kun he saavat selville, millaisesta olennosta tai yliluonnollisesta ilmiöstä on kyse, he kehittelevät suunnitelman olennon voittamiseksi ja rauhan palauttamiseksi. Hoitaessaan tehtävää he kohtaavat jos jonkinlaisia kommelluksia, mutta useimmiten he selviytyvät tilanteista ehjin nahoin. Panokset eivät siis ole kovin korkeat eikä poikien puolesta tarvitse juurikaan pelätä (vielä).

Jotkut jaksot ovat selvästi toimintapainotteisia, osa emotionaalisia ja osa keskittyy huumoriin. Jako on niin selvä, että jaksot voisi helposti jakaa kategorioihin tyylin ja sävyn mukaan. Pidän enemmän niistä sarjan kausista, joissa toiminta, syvälliset teemat ja huumori sulautuvat toisiinsa ja parhaimmillaan kaikki kolme elementtiä sisältyvät jaksoon samanaikaisesti. Silti on huomionarvoista, että Supernaturaliin on jo ensimmäisellä kaudella saatu luontevasti sisällytettyä useita erilaisia sävyjä ja tunnelmia. 

Muutamat jaksot tuntuvat täytejaksoilta tai selkeästi muusta kokonaisuudesta irrallisilta. Esimerkiksi jakso 2, jossa Sam ja Dean pelastavat wendigon sieppaamia telttailijoita, tuntui nopeasti kootulta ja ajoituksen suhteen sattumanvaraiselta. Ehkä siksi, että ensimmäisen jakson jälkeen ei vielä oikein tiedetty, mihin suuntaan sarjan kanssa haluttiin mennä ja siksi on tyydytty nopeisiin ratkaisuihin.

Laajoihin juonikuvioihin viitataan kuitenkin kauden mittaan enemmän kuin muistin. Pisimmälle ulottuvat juonikaaret koskevat Samin ja Deanin äidin kuolemaa ja demonia, joka hänet murhasi. Lisäksi jo melko aikaisin käy ilmi, että Samilla on voimakkaita psyykkisiä kykyjä. Hän näkee painajaisia, jotka osoittautuvat enteiksi: hän toisin sanoen näkee tulevaisuuden tapahtumia ennalta. Kun pojille selviää, että myös isän katoaminen liittyy menneisyyden tragediaan, motivaatio selvittää totuus kokonaisuudesta kasvaa. Veljekset yrittävät isänsä tavoin löytää keinon demonin tappamiseksi ja samalla selvittää, mistä Samin voimissa oikein on kyse. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä selvemmäksi käy että tämä kaikki on osa paljon suurempaa tapahtumaketjua, minkä myötä sarjasta tulee yhä mielenkiintoisempi. Siitä huolimatta ensimmäinen kausi on hyvin "pehmeä" verrattuna siihen mitä on tulossa.

Vahva henkilökuvaus on yksi Supernaturalin parhaista ominaisuuksista ensimmäisestä kaudesta lähtien. Kuvaus keskittyy aluksi Samiin ja Deaniin, mikä on perustan rakentamisen kannalta hyvä asia, mutta samaan aikaan hiukan yksitoikkoista verrattuna tuleviin kausiin. 

Tiivistetysti voisi sanoa, että Dean on kovapäinen sotilas, ja Sam herkkä älykkö. Vaikeuksia kohdatessaan Dean etsii tukea toisaalta perhettä ja jossain määrin koko maailmaa kohtaan tuntemastaan velvollisuudesta, toisaalta huumorista ja villeistä elämäntavoista. Sam puolestaan pyrkii ymmärtämään, mitä asioiden taustalla on ja tekemään oikein pohdintojensa ja päätelmiensä perusteella. Sam on kaiken kaikkiaan hyvin tunnetietoinen ja haluaa nähdä tapahtumissa tarkoituksen ja merkityksen. Nämä ominaisuudet ovat yhtä aikaa heidän vahvuutensa ja heikkoutensa, minkä jo ensimmäinen kausi onnistuu hienosti osoittamaan. Monin tavoin vastakkaiset ajatusmallit luovat usein ristiriitoja Samin ja Deanin välille, mutta samalla he oppivat näkemään millä tavoin he täydentävät toisiaan ja miksi on niin tärkeää, että he taistelevat vaikeuksia vastaan yhdessä.

Myös Johnia käsitellään jonkin verran. John ei ole toipunut vaimonsa kuolemasta, mikä vaikuttaa yhä erittäin negatiivisesti sekä häneen itseensä että hänen lapsiinsa. Hän hukuttaa murheensa hirviöiden listimiseen ja tuntuu välillä unohtavan isän roolin kokonaan. Kostonhimo piinaa häntä aivan yhtä paljon kuin tapahtumat, jotka sen aikoinaan herättivät. Lopulta Johnista muotoutuu todella pidättyväinen ja usein jopa vainoharhainen ihminen, jonka kanssa monien on hankalaa tulla toimeen.

Ensimmäisellä kaudella tavataan myös pikaisesti autokorjaamoa pitävä Bobby, jolla on jonkinasteinen juopon/kylähullun maine ja joka on kuin kävelevä yliluonnollisiin aiheisiin keskittynyt tietosanakirja. Hän on jahdannut ja tutkinut yliluonnollisia olentoja pitkään ja kerännyt kotiinsa laajan kirjaston, josta tulee merkittävä tietolähde seuraavilla kausilla.

Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimpia käänteitä saa aikaan demonityttö Meg, jonka Sam kohtaa "sattumalta" riitaannuttuaan Deanin kanssa. Megin tehtävä on johdattaa Sam ja Dean ansaan, mikä kääntää koko juonta uuteen suuntaan. 

Veljekset kohtaavat myös fanaattisen Gordonin, joka on omistanut elämänsä vampyyrien jahtaamiselle. En muistanut, että hän esiintyy jo ensimmäisellä kaudella, mikä varmaan johtuu siitä että hän ilmestyy kuvaan yllättäen ja lähellä kauden loppua. Johdonmukaisuuden kannalta hänen ensiesiintymisensä olisi voinut siirtää toiselle kaudelle. Tai sitten sen olisi pitänyt tapahtua huomattavasti aikaisemmin, jotta se olisi tuntunut kauden juonikaareen kuuluvalta palikalta.

Teemojen kirjo on laaja, mutta eri teemat tukevat hyvin toisiaan. Perhesuhteet ja perhedynamiikka ovat isoimmat teemat, joita käsitellään erityisesti Samin ja Deanin välisen suhteen ja sen kehittymisen kautta. Myös poikien suhde isäänsä nousee vahvasti esiin. Samalla kuvioon kytkeytyy pohdintaa identiteetistä, kodista ja sen puuttumisesta sekä velvollisuudentunteen ja itsenäisyyden välisestä ristiriidasta.

Äidin kuolema hajotti Winchesterin perheen tasapainon ja johti vakaviin ongelmiin erityisesti Samin ja Johnin välillä. Sam ei ymmärtänyt, miksi hirviöiden metsästyksen täytyi valloittaa heidän koko elämänsä niin, ettei esimerkiksi normaaleille ystävyyssuhteille jäänyt tilaa. Vakituinen asuminen yhdessä paikassa ei tullut heidän lapsuudessaan kysymykseen, minkä vuoksi Sam kokee voimakasta juurettomuutta. Lopulta hän ei jaksanut enempää ja rakensi itselleen uuden elämän lakiopiskelijana. Tämän myötä Sam on vieraantunut perheestään täysin, minkä takia yhteistyö Deanin kanssa on aluksi todella haastavaa.

Dean puolestaan on koko ikänsä vakuuttanut itselleen, että tavallinen elämä on yliarvostettua ja että heillä on veljeksinä velvollisuus jatkaa isänsä työtä. Dean ihailee isäänsä ja pitää tätä suurena sankarina, jonka sanaan täytyy luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen näkökulmastaan Samin suhtautuminen vaikuttaa pitkään lapselliselta kiukuttelulta, sillä hän ei halua hyväksyä sitä, kuinka traumaattisia heidän kokomuksensa ovat oikeasti olleet.

Hitaasti heidän näkemyksensä alkavat muuttua ja avartua. Sam saa huomata, että Deanin viileän kuoren alla asuu järkkymätön uskollisuus ja suojelunhalu. Dean oppii vähitellen, että tunteillakin on tehtävänsä ja että itsenäiset päätökset eivät välttämättä johda häntä harhaan. Heidän suhteensa on hyvin inhimillinen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen ja kasvunpaikkoineen, ja sen vuoksi uskon sen koskettavan suurta osaa sarjan katsojista. Sam ja Dean ovat henkilöinä todella monitasoisia, minkä ansiosta heitä jaksaa seurata jaksosta ja kaudesta toiseen, koko ajan uutta oppien.

Supernaturalissa on myös todella paljon tilannekomiikkaa ja sen omasta maailmasta nousevaa huumoria, eikä ensimmäinen kausi ole missään tapauksessa poikkeus tästä säännöstä. Jos tykkää tämäntyyppisestä huumorista, sarjaa katsoessa saa nauraa usein ja makeasti. Minä rakastan tilannekomiikkaa, mikä takaa hyvän mielen aina kun asetun katsomaan Supernaturalia.

Loppua kohden tarina saa synkempiä sävyjä, kun demonit astuvat kuvaan ja veljekset joutuvat vastakkain juuri sen demonin kanssa, joka tappoi heidän äitinsä. Muutos tunnelmassa on jopa niin merkittävä, että siirtymää olisi voinut vähän tasoittaa.

Mitä yliluonnollisiin elementteihin tulee, Supernaturalin lähtökohta on, että melkein kaikki mitä olemme tottuneet pitämään satujen, mytologioiden ja fantasiakirjallisuuden aineksina, on todellista. Tämän ansiosta kerronnan mahdollisuudet ovat lähestulkoon rajattomat. Ensimmäisellä kaudella lentovalikoima on vielä melko suppea: Sam ja Dean kohtaavat enimmäkseen erilaisia henkiä, jotka ovat jääneet maan päälle kummittelemaan vaihtelevista syistä. Kaudella saadaan pieniä välähdyksiä myös muodonmuuttajista, vampyyreistä ja saalistajaolennoista kuten wendigo. 

Koska tapahtumapaikka vaihtuu koko ajan, myös visuaalinen ilme on vaihteleva ja monipuolinen. On kaunpunkeja ja pieniä maalaiskyliä, on metsiä, järviä ja merenrantaa. Tutkimukset vievät Samin ja Deanin kouluun, kirkkoon, taidegalleriaan, hylättyihin taloihin, vanhaan mielisairaalaan... Tapahtumaympäristöjä valitessaan käsikirjoittajat eivät säästele luovia paukkuja, mikä on mielestäni yksi tämän sarjan parhaista piirteistä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen kauden perusteella saa hyvän käsityksen siitä, mistä sarjassa on kyse. Tarina lähtee kuitenkin kunnolla lentoon vasta seuraavilla kausilla, joten vielä ensimmäisen kauden perusteella ei kannata päättää, katsooko sen kokonaan.

3,5/5 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Horros - Camilla Grebe

18-vuotias Samuel sotkeutuu huumebisnekseen, joka hajottaa hänen elämänsä palasiksi. Paetessaan ganstereita hän tutustuu saaristossa asuvaan Raakeliin, joka etsii avustajaa vammaiselle pojalleen. Samuel ottaa työn vastaan ja kohtaa pian odottamattomia haasteita.

Samuelin äiti, Pernilla, kamppailee omatuntonsa ja uskonnollisen vakaumuksensa kanssa. Pitäisikö hänen auttaa poikaansa vai antaa elämän opettaa, kunnes poika tulee järkiinsä?

Samaan aikaan perhetragedian piinaama Manfred tutkii kuolemantapauksia, jotka vaikuttavat murhilta mutta joille ei löydy selkeää motiivia. Mahdollisesta tekijästäkään ei oikein ole vihjeitä. Ymmärtääkseen tapausta paremmin hän tukeutuu profiloija-Hannen apuun.

***

Camilla Greben kolmas romaani vie lukijan jälleen erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Kokonaisuutena Horros on oikein hyvä rikosromaani, mutta ei yllä aivan Lemmikin tasolle.

Juoni lähtee melko hitaasti liikkeelle. Ensimmäinen neljäsosa romaanista tuntuu vähän tahmealta. Paino on henkilöiden elämäntilanteiden rakentamisessa eikä niinkään rikosten tutkimisessa.Alun hitauden lisäksi minua jäi vaivaamaan se, että tietyllä sivujuonella ei lopulta ollut juurikaan roolia kokonaisuuden ja lopputuloksen kannalta. En sano, mistä on tarkalleen kyse, etten paljasta mitään, mutta kaiken kaikkiaan juoni ei ole rakenteeltaan yhtä ehjä kuin esimerkiksi Lemmikissä. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen juoni kuitenkin lähtee lentoon ja kehittyy varsin mielenkiintoiseksi. Erityisesti täytyy kehua isointa juonenkäännettä, jonka Grebe toteuttaa erittäin hyvin. 

Minun täytyy ihastella myös tapahtumapaikkojen valintaa. Kesäinen saaristomaisema on karismaattinen miljöö, joka antaa tapahtumille ilmettä ja sielua. Grebellä on kyky herättää tapahtumapaikat eloon kielen avulla, mikä tekee hänen teoksistaan omalla tavallaan kaunista luettavaa, vaikka teemat ovat rankkoja. Lisäksi raamatullinen symboliikka ja eräs erityinen kirjallinen elementti yhdessä syventävät pahaenteistä ilmapiiriä.

Henkilöt ovat enimmäkseen mielenkiintoisia ja miellyttäviä. On piristävää tutustua Manfrediin näkökulmahenkilönä, ja Pernillan sisäistä kamppailua kuvaillaan hyvin. Sen sijaan Samuelin kypsymättömyys ärsytti alkupuolella niin paljon, että lukukokemus kärsi. Hän kuitenkin alkaa kasvaa hiukan tapahtumien edetessä, minkä ansiosta negatiiviset tunteet laantuivat.

Grebe yhdistää teoksissaan hienosti henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja. Näin on myös Horroksen kohdalla. Yhteiskunnallisuus tulee mukaan toisaalta huumerikollisuuden ja sen lieveilmiöiden muodossa, toisaalta kommentteina sosiaalisesta mediasta ja ihmisen käyttäytymisestä internetissä yleensä. Henkilökohtaiselle tasolla Horros on pohdintaa vanhemmuudesta ja erityisesti vanhemmuuden vaikeimmista haasteista. Toinen tärkeä teema on usko, eikä ainoastaan Jumalaan vaan ihmisiin, tulevaisuuteen ja elämään itseensä.

Taattua Grebeä siis, joistakin miinuksista huolimatta. Toivon kuitenkin, että sarjan neljäs osa tarjoaa samaa terävyyttä, jota sain maistaa Lemmikissä.

4/5

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Five star predictions #1: kirjoja joille uskon antavani viisi tähteä

Booktubessa on jo jonkin aikaa kiertänyt videokonsepti, jossa tubettajat tekevät listoja kirjoista, joista uskovat pitävänsä viiden tähden edestä ja kertovat, miksi arvelevat niiden olevan niin hyviä. Kirjojen lukemista seuraa koonti, jossa katsotaan, osuiko ennustus oikeaan. Idea on minusta hauska ja siksi päätin soveltaa sitä blogissa.

Poimin vuoden toiselta lukulistalta kuusi kirjaa, joille uskon antavani viisi tähteä: kolme kirjaa tutuilta kirjailijoilta ja kolme kirjaa minulle ennestään tuntemattomilta kirjailijoilta. Lukulistalla on todennäköisesti muitakin viiden tähden arvoisia kirjoja, mutta halusin näihin postauksiin vain sellaisia joita en ole lukenut aikaisemmin, jotta kokeessa säilyy jännitys loppuun asti.

Tutut kirjailijat


1. Linnake (The Passage #2) - Justin Cronin

Syitä tälle kirjalle ei tarvitse etsiä kaukaa. Trilogian ensimmäinen osa on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, ja uskon pitäväni myös jatko-osista yhtä paljon. Juonen ytimessä on tieteellinen koe, jonka seurauksena karmea virus leviää ja järjestää maailman uudelleen. Enempää en kerrokaan ennen kuin julkaisen ensimmäisestä osasta arvion.

2. Keep you close - Karen Cleveland

Karen Clevelandin esikoistrilleri Koko totuus oli yksi viime vuoden suosikeistani erityisesti virkistävän näkökulman takia. Clevelandin tunnusmerkki on juoni, jossa vastuullisessa tehtävässä työskentelevä päähenkilö kohtaa tilanteen, jossa joku hänen läheisensä joutuu epäilyksen alaiseksi. Tällaisesta asetelmasta seuraa mielenkiintoista moraalista pohdintaa ja suuria psykologisia haasteita, joita Cleveland käsittelee todella taitavasti. Hänen toisessa romaanissaan päähenkilö on FBI:n sisäisen tutkinnan yksikössä työskentelevä agentti, jonka teini-ikäinen poika joutuu FBI:n tutkinnan kohteeksi. Jo näiden tietojen perusteella kirjalla on hyvät mahdollisuudet nousta uusien suosikkien joukkoon.


3. Clockwork Prince - Cassandra Clare

Cassandra Clare on mielenkiintoinen kirjailija, sillä kokemukseni hänen kirjoistaan ovat hyvin sekalaisia. Toisaalta näen niissä useita puutteita, toisaalta nautin niistä todella paljon. Joillekin olen antanut ensimmäisen lukukerran jälkeen 3,5 tähteä, joillekin 5. Tänä vuonna suunnittelen lukevani sarjan uudelleen, mikä saattaa muuttaa arvioita ainakin joidenkin kirjojen osalta. Mutta jos Mortal Instruments -sarjan perusteella voi jotain päätellä, on todennäköistä että tämänkin sarjan jatko-osat ovat ensimmäistä parempia. 

Uudet kirjailijat


4. Räsynukke - Daniel Cole 

Daniel Colen esikoisromaani vaikuttaa jo takakannen tekstin perusteella siltä, että sillä on mahdollisuus nousta suosikkitrillereiden joukkoon. Näin hiljattain sitä suositeltavan Cormoran Strike -sarjan faneille, joten mikäli niiden välillä todella on yhtäläisyyksiä, menestys on lähestulkoon takuuvarma.

5. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Tämän kohdalla on useita syitä, miksi uskon kirjan kolahtavan. Pidän historiallisesta fiktiosta paljon, vaikka olen lukenut sitä viime vuosina vähän. Tämä kyseinen tarina sijoittuu keskiaikaiseen Barcelonaan. Lisäksi olen havainnut, että espanjalaisilla kirjailijoilla on taipumus päästä ihoni alle. Kolmanneksi nautin pitkistä kirjoista, joiden maailmaan voin uppoutua pitkäksi aikaa kaikessa rauhassa. Ne herättävän eräänlaisen matkan tunteen, ja niiden eteen täytyy nähdä vähän vaivaa lukijana. On jännittävää nähdä, miten tämän kirjan kanssa lopulta käy!

6. Red Rising - Pierce Brown

Kuulin Pierce Brownista ensimmäisen kerran useita vuosia sitten, mutta en saanut silloin tartuttua hänen scifisarjaansa. Sittemmin sarja on saanut alkuperäisen trilogian jatkoksi uusia osia, jotka ovat tuoneet sarjalle lisää huomiota esimerkiksi booktubessa. Sen ansiosta minunkin mielenkiintoni heräsi jälleen, ja mitä enemmän tarinan kuvausta ajattelen sitä enemmän uskon, että tästä tulee yksi uusi suosikki.

***
En ole vielä tarkasti suunnitellut, missä järjestyksessä luen nämä kirjat. Ajatus olisi kuitenkin jakaa ne tasan kuukausien kesken, eli kolme maaliskuussa ja kolme huhtikuussa. Äkkiseltään sanoisin, että Räsynukke ja Red Rising ovat kärkipäässä. 

Kun olen lukenut ne kaikki, teen koontipostauksen jossa katsotaan kuinka kävi. Tavoitteeni on myös julkaista kirjoista arviot ennen koontipostausta, jotta kiinnostuneet voivat lukea tarkemmat pohdinnat kirjoista. Luusin että pääsen koontipostauksen pariin toukokuussa.

Lähitulevaisuudessa blogissa on luvassa kirja-arvioiden lisäksi ensimmäisen jakson koonti, eli tammikuun ja helmikuun luetut. Päivitän myös kirjoitusprojektien tilannetta ja pohdiskelen Camp NaNoWriMon suunnitelmia, eli kirjoittamisesta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla.

Hyvää maaliskuuta ja paljon lukemisen arvoisia kirjoja!