perjantai 31. joulukuuta 2021

Lukulista 1/2022: Irti lukujumista

Vuosi on vaihtumaisillaan, mitä tarkoittaa tuttuun tapaan uuden lukulistan tekemistä. Tänä vuonna kokeilen jälleen uutta systeemiä, jonka toivon tekevän lukemisesta ja blogin päivittämisestä entistä sujuvampaa.

Systeemi toimii näin:

Edellisen kuukauden jäljiltä kesken olevat kirjat ovat listalla etusijalla. Niiden jälkeen laitan listalle 20 kirjaa tärkeysjärjestyksessä. Sitä mukaa kun saan kirjoja luettua, lisään niiden tilalle uusia ja postaan päivitetyn lukulistan kerran kuukaudessa. Näihin päivityksiin kirjaan ensimmäseksi, mitkä kirjat ovat sillä hetkellä kesken ja sen jälkeen päivitetyn 20 kirjan listan. Listalla pisimpään olleet kirjat nousevat tärkeysjärjestyksessä ylemmäs, jos uudet kirjat eivät ole kokonaistavoitteiden kannalta niitä tärkeämpiä. Myös arvioiden kirjoittaminen voi vaikuttaa lukemisen järjestykseen: en esimerkiksi aloita sarjan seuraavan osan lukemista ennen kuin olen kirjoittanut edellisestä arvion. Tavoitteeni on luoda ikään kuin "liukuhihna", jolta luetut kirjat ja blogipostaukset putoilevat loogisessa järjestyksessä vuorotellen. Luetuista kirjoista teen koontipostauksen kerran kuukaudessa.

Mitä luettaviin kirjoihin tulee, minulla on yksi ensisijainen tavoite: kirjasarjojen lukeminen. Haluan lukea niitä aiempaa enemmän ja myös järkevän ajan sisällä. Jotta tämä onnistuisi, listasin muutaman säännön lukulistan muodostamista varten. 


1. Kirjasarjojen jatko-osat pääsevät muiden kirjojen edelle. Mitä pidemmällä olen sarjan lukemisessa, sitä korkeammalle sen seuraava osa menee. Päätösosat tietysti nousevat automaattisesti listan kärkeen. Niiden jälkeen listaan muut jatko-osat.

2. Seuraavaksi tärkeimmässä asemassa ovat lukuhaasteisiin liittyvät teokset. Jos niiden joukossa on sarjojen jatko-osia, ne menevät tämän ryhmän kärkeen. Tällä hetkellä minulla on kaksi haastetta/koetta käynnissä. Niistä voi lukea tarkemmin tästä:

Linkki: Five star predictions

Linkki: Kuinka hyvin tunnen kirjallisuusmakuni?


3. Kolmantena listalle pääsevät sarjojen aloitusosat ja/tai tuttujen kirjailijoiden tuotannon lukemattomat teokset, jotka eivät kuulu mihinkään projektiin tai haasteeseen. Erityisesti sarjojen aloitusosia yritän olla lisäämättä kerralla liian monta, jotta lukisin sarjoja loppuun asti ennen kuin aloitan useita muita.

4. Viimeinen ryhmä on yksittäiset, entuudestaan tuntemattoman kirjailijan teokset, jotka eivät niin ikään kuulu erillisiin haasteisiin. Näitä ripottelen listalle muutamia kerrallaan, jotta minulla on aina jotain mahdollista luettavaa sillä aikaa kun kirjoitan esimerkiksi sarjojen arvioita.

Ja nyt sitten varsinaiseen listaan. Jätin tällä kertaa kirjojen juonet kuvailematta kokonaan, koska postauksesta tulisi niiden kanssa tuhottoman pitkä. Lisäksi listalla on runsaasti kirjoja, jotka eivät edes esittelyä kaipaa.

Tällä hetkellä kesken ovat:

  • Assassin's Blade - Sarah J. Maas
  • Crown of Midnight - Sarah J. Maas
  • City of Glass - Cassandra Clare
  • Three Dark Crowns - Kendare Blake
  • A Game of Thrones - George R.R. Martin
  • Marionetti - Daniel Cole
  • Peilikaupunki - Justin Cronin
Näistä ajattelin lukea tammikuussa noin puolet, jotta uusien kirjojen aloittamiselle jää tarpeeksi tilaa. Todennäköisesti tammikuun aikana loppuun tulee luetuksi Crown of Midnight, City of Glass, Three Dark Crowns ja Marionetti. Martinin ja Croninin romaanit ovat niin pitkiä, että niiden suhteen ei voi olla täysin varma. Assassin's Blade puolestaan tuntuu hidaslukuiselta.

20 kirjaa tärkeysjärjestyksessä


1. Loppupeli - Daniel Cole

2. City of fallen angels - Cassandra Clare

3. Heir of Fire - Sarah J. Maas

4. Clockwork Prince - Cassandra Clare

5. A Clash of Kings - George R.R. Martin

6. One dark Throne - Kendare Blake

7. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

8. Matched - Ally Condie

9. The 5th Wave - Rick Yancey

10. Rooman portit - Conn Iggulden

11. Ship of Magic - Robin Hobb

12. Cinder - Marissa Meyer

13. Storm Front - Jim Butcher

14. Half-blood - Jennifer L. Armentrout

15. Ei koskaan - Ken Follett

16. Final Girls - Riley Sager

17. Ennen kuolemaani - S.K. Tremayne

18. Nainen ikkunassa - A.J. Finn

19. Älä jää pimeään - Erin Kelly

20. Au pair - Emma Rous

***

Onko listallani kirjoja, jotka sinä olet lukenut tai jotka aiot lukea? Onko sinulla suunnitelmian uuden vuoden lukemiston varalle?

maanantai 27. joulukuuta 2021

Jääkaksoset - S.K.Tremayne

On kulunut vuosi siitä, kun toinen kaksostytöistä, Lydia, kuoli traagisessa onnettomuudessa. Moocroftin perheen vanhemmat ja eloon jäänyt tytär Kirstie muuttavat Skotlantiin syrjäiselle majakkasaarelle aloittaakseen uuden, rauhallisemman elämän.

Asiat alkavat kuitenkin mennä kammottavalla tavalla pieleen. Kirstie yrittää yhtäkkiä saada vanhempansa vakuuttuneeksi siitä, että hän onkin Lydia. Menneisyys alkaa piinata perheen äitiä, Sarahia. Tekivätkö he vuosi sitten hirveän virheen vai onko Kirstien mieli niin pahasti järkkynyt, että hän ei enää erota itseään siskostaan? Mitä todella tapahtui sinä iltana, kun koko perheen maailma hajosi pirstaleiksi?

***

Joulukuussa pääsin irti lukujumista ja olin vailla kiinnostavaa ja nopeatempoista äänikirjaa. Valitsin Jääkaksoset ensisijaisesti siksi, että sen on osa lukemisen koetta, joka minulla on käynnissä.

Lähdin kuuntelemaan Jääkaksosia melko matalin odotuksin, joten positiiviselle yllättymiselle oli tilaa. Niin ilokseni kävikin monen asian suhteen. Juoni osoittautui nopeatempoisemmaksi kuin ennalta odotin ja tapahtumien sävy oli juuri sopivasti karmiva. Ei liian intensiivinen eikä ihan lällykään. Myös loppuratkaisu onnistui yllättämään osittain, ja oli kokonaisuutena perushyvä trillerin loppu. Olen lukenut huomattavasti parempiakin genren edustajia, mitä juoneen tulee, mutta myös huonompia.

Henkilökuvaus on enimmäkseen aidon tuntuista ja mukavalla tavalla tavallista. Päähenkilöille olisi tosin voinut antaa enemmän persoonallisuutta. Heidän koko minuutensa tuntui olevan kiinni menneisyyden tragediassa, vanhemmuudessa ja ongelmiin ajautuneessa avioliitossa, minkä takia he jäävät hiukan yksiulotteisiksi. Ihmisinä näkökulmahenkilöt herättävät ristiriitaisia tunteita. Kummallakaan ei ole ihan kaikki kotona, minkä lisäksi he kohtelevat toisiaan todella huonosti. 

Suru ja sen myötä pahentunut masennus ovat sekoittaneet Sarahin pään. Lisäksi hänellä on hiukan erikoinen suhde tyttäriinsä; Lydia oli selvästi hänen suosikkinsa ja ajoittain kaksoset näyttäytyvät hänen ajatuksissaan hiukan liian täydellisinä, melkein kuin virheettöminä posliininukkeina. Sarahin mielenterveysongelmat heijastuvat epäluuloisena ja vihamielisenä käyttäytymisenä Angusia kohtaan. Hänen menetyksensä ja huolensa Kirstiestä herättävät kyllä myötätuntoa, mutta hänen kyseenalaiset valintansa etäännyttävät häntä lukijasta.

Angus puolestaan kärsii hyvin selkeistä vihanhallintaongelmista. Hänellä on todella halveksuvia ja ajoittain väkivaltaisia ajatuksia vaimostaan, mutta ilman selkeää, painavaa syytä. Lisäksi hän on juonut paljon, mikä pahentaa epävakautta entisestään. Kaiken kaikkiaan hänestä piirtyy vielä epämiellyttävämpi kuva kuin Sarahista.

Lisäksi lukisin mielelläni joskus myös trillerigenren sisällä avioparista, joka yrittää oikeasti ratkaista ongelmat yhdessä. Toisilleen valehtelevat ja toisiaan pettävät aviopuolisot alkavat vähän kyllästyttää. Ongelmat voisivat myös joskus olla jotain muuta kuin huono kommunikaatio, päihderiippuvuus tai uskottomuus. On täysin ymmärrettävää, että Sarah ja Angus ovat vaikeuksissa, mutta se voisi ilmetä toisinkin.

Mielenkiintoisinta tässä romaanissa on se teemat. Päällimmäiseksi teemaksi nousee identiteetti, joka voi olla hyvinkin monimutkainen asia kaksoslapsilla. Erityisesti identtisillä kaksosilla oman identiteetin kasvattaminen ja säilyttäminen voi olla haastavaa, koska he ovat ulkoisesti ja geneettisesti niin samanlaisia. Kaksossisaren menetyksen traumaattisuus tulee teoksessa hyvin esiin. Lydia ja Kirstie herättävät pohtimaan, mikä rooli ulkonäöllä ja fyysisellä olemuksella yleensä on identiteetin rakentumisessa ja millä tavalla esimerkiksi vanhemmat voivat joko vahvistaa tai heikentää lapsen kokemusta erillisestä, ainutlaatuisesta minästä.

Toinen merkittävä teema on tietenkin vanhemmuus ja sen monet karikot, varsinkin vanhemman ja lapsen välisen suhteen näkökulmasta. Romaani nostaa pohdittavaksi suosimisen vaikutukset ja linssit, joiden läpi vanhemmat katsovat lapsiaan. Joskus on liian helppoa unohtaa, että lapsi on enemmän kuin vanhempiensa käsitys hänestä. Toisaalta voi unohtua myös se, että lapsi on vain lapsi, ja että moni aikuiselle normaali asia on lapselle ylivoimaisesti liikaa.

Myös miljöö teki minuun vaikutuksen. Pohjoisen Skotlannin karun jylhät ylämaat ja myrskyisä rannikko avautuivat elävinä mielessäni, ja olisin mielelläni tunnelmoinut niiden parissa enemmänkin. Tapahtumapaikka luo sopivan värisyttävät olosuhteet psyykkiselle matkalle, jolle henkilöt pakon edessä joutuvat lähtemään. Miljööllä olisi voinut olla vielä suurempi rooli tapahtumissa esimerkiksi niin, että toiminta olisi tapahtunut sekä asuintalon sisällä että ulkopuolella tasapuolisemmin.

Kokonaisuutena Jääkaksoset on perushyvä trilleri, joka sopii hyvin esimerkiksi rennoksi lomalukemiseksi. Se sopisi todennäköisesti hyvin myös sellaiselle lukijalle, joka on vasta astumassa trillereiden maailmaan eikä halua ensimmäiseksi kirjaksi mitään liian raakaa. Aion kuunnella myös kirjailijan muut teokset lähitulevaisuudessa.

3,25/5

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Neidot - Alex Michaelides

Ryhmäterapeutti Mariana Andros matkustaa Cambridgeen kuultuaan yliopiston kampuksella tapahtuneesta opiskelijatytön järkyttävästä murhasta. Uhri oli Marianan siskontyttären, Zoeyn, ystävä, minkä takia tapaus koskettaa myös Marianaa läheisesti.

Kampuksella Mariana tapaa vanhojen tuttujen lisäksi myös Edward Foscan; karismaattisen ja suositun kreikkalaisiin tragedioihin erikoistuneen professorin. Aivan erityistä huomiota hänelle suo kauniista nuorista naisista koostuva salaseura, joka tunnetaan nimellä Neidot.

Mariana alkaa nopeasti epäillä Foscaa syylliseksi, mutta kukaan muu ei voi uskoa miehestä sellaista. Kun pian ensimmäisen murhan jälkeen yksi Neidoista löytyy murhattuna, Foscan paljastamisesta muodostuu Marianalle lähestulkoon pakkomielle. Selvittäessään totuutta hän tutustuu antiikin tarinoihin, joilla tuntuu olevan merkitystä murhaajalle. Marianan ihmetykseksi ne muistuttavat häntä myös hänen omasta elämästään. Mutta saako hän syyllisen kiinni?

***

Alex Michaelides vakuutti minut viime vuonna esikoisromaanillaan, joten halusin ehdottomasti lukea myös tämän. Neidot jätti jälkeensä sekä mieleenpainuvia, positiivisia ajatuksia että pettymyksiä, joten minulla on romaanista nyt melko ristiriitainen olo.

Pidän siitä, että Michaelides tutustuttaa lukijan päähenkilön mielenmaisemaan ennen kuin rikoksen tutkiminen varsinaisesti alkaa. Psykologian ja sen yhteyteen liittyvien teemojen ja ammattien edustus on myös kiinnostavaa. Mariana suree traagisesti menehtynyttä aviomiestään, mikä luo romaaniin erityisen tunnelman. Päähenkilö katsoo maailmaa surun verhon läpi, mikä myös omalla tavallaan horjuttaa hänen identiteettiään terpeuttina ja pakottaa hänet tarkastelemaan itseään vieraasta näkökulmata. Hän on nyt itse tilanteessa, jonka kaltaisiin hän työssään antaa neuvoja. Tällainen lähtötilannet tekee hänestä hyvin ihmillisen ja lisää kokonaisuuden temaattista syvyyttä.

Myös tapahtumaympäristö on mielenkiintoinen. Mystinen ja pahaenteinen dark academia -tunnelma vetoaa minuun. Neitoihin liittyvä kuvio olisi tosin voinut olla vielä synkempi ja isompi osa kokonaisuutta. Olisin mielelläni kuullut salaseurasta lisää ja syventynyt muutenkin akateemisen yhteisön kiemuroihin.

Kreikkalaisten tragedioiden läsnöolo oli minusta todella kiinnostavaa. Ehkä jopa kiinnostavin elementti koko romaanissa, sillä vastaavaa ei kovin usein tule vastaan. Niiden käsittely ja rooli jäävät kuitenkin harmillisen pinnalliselle tasolle; ne ovat enemmänkin täytekakun koriste kuin varsinainen täyte, 

Kokemusta latisti eniten se, mitä voi ennustaa alkuasetelman perusteella. Jos rikostapauksen alussa päähenkilö on täysin vakuuttunut tietyn henkilön syyllisyydestä, on lähes varmaa, että syyllinen on joku muu. Jos päähenkilö olisi oikeassa, tarinaa ei oikestaan olisi edes olemassa. En tiedä, herääkö tämä ajatus minussa siksi, että genre on minulle niin tuttu vai syntyykö tunne jostain muusta syystä, mutta näin tällaisissa tapauksissa usein käy. Jos muita mahdollisia epäiltyjä on riittävästi ja tapaukseen liittyy mutkikkaita seikkoja, huikeaa jännitystä voi syntyä siitä, miten ja milloin oikea syyllinen paljastuu. Tällöin tieto siitä, että tarinassa jahdataan jonkin aikaa väärää henkilöä, ei ole ongelma.

Neidot ei valitettavasti saavuta tätä jännitystä. Mahdollisten syyllisten määrä on pieni, koska henkilöitä ylipäätään on vähän. Pieneen joukkoon keskittyminen luo tiettyä intiimiyttä, mutta minusta tämä mysteeri olisi hyötynyt laajemmasta otteesta; esimerkiksi jostakin välittömän ympäristön ulkopuolelta tulevasta tekijästä. Huomioni kiinnittyi nopeasti muihin henkilöihin ja aloin spekuloida, kuka heistä voisi olla murhien takana. Jossain vaiheessa arvasin syyllisen, minkä takia lopun juonenkäänne ei tehnyt minuun hätkähdyttävää vaikutusta. En kuitenkaan arvannut murhien motiivia enkä muutamia muita tekijöitä, jotka vaikuttivat syyllisen toimintaan. Loppuratkaisu onnistui siis osittain yllättämään, mikä ei ole itsestään selvää.

Vaikka en aivan rakastunut tähän teokseen, aion ehdottomasti lukea kirjailijan tulevat romaanit. Hänellä on joukosta erottuva tyyli ja hän valitsee kiinnostavia, tavallisesta poikkeavia aihepiirejä, joiden takia hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua. Toivon, että kolmatta romaania ei tarvitse odotella kovin pitkään.
 
3,75/5

maanantai 20. joulukuuta 2021

Nainen junassa - Paula Hawkins

Rachel matkustaa säännöllisesti samalla paikallisjunalla, jonka ikkunasta hän tarkkailee erästä radan varrella asuvaa pariskuntaa. Rachel antaa heille mielessään keksityt nimet ja kuvittelee heidän elämänsä lähes täydellisen onnelliseksi. Ja samalla täysin erilaiseksi kuin hänen oma, sotkuiseksi muuttunut elämänsä.

Kun pariskunnan toinen osapuoli, "Jess", katoaa, myös Rachelin elämässä tapahtuu hätkähdyttävä käänne. Rachel haluaisi kovasti auttaa naisen katoamisen selvittämisessä, mutta samalla hän kietoutuu monimutkaiseen salaisuuksien verkkoon, josta ei ole helppoa tietä ulos.

***

Nainen junassa herätti paljon huomiota ilmestymisensä jälkeen. Pitkään tuntui siltä, että tämä trilleri oli kaikkien mielessä ja puheessa. Tavoitteeni on hiljalleen lukea näitä suureen suosioon nousseita trillereitä selvittääkseni, mitä itse ajattelen niistä. Aloitin Paula Hawkinsin esikoisesta, koska se löytyi valmiiksi omasta hyllystäni. Lopulta päädyin kuitenkin kuuntelemaan sen äänikirjana kokemuksen sujuvoittamiseksi. Se oli fiksu valinta, sillä tarina osoittautui hitaasti eteneväksi ja paikoin sellaiseksi, että oli haastavaa pitää mielenkiintoa yllä.

Päähenkilö Rachel elää keskellä kriisiä. Avioliitto on kariutunut, työpaikka on mennyt alta ja alkoholinkäyttö on riistäytynyt käsistä. Hänen elämässään ei ole juuri lainkaan mielekästä sisältöä eikä varsinkaan selkeää suuntaa. Niinpä ei ole yllättävää, että hän pakenee ongelmiaan johonkin. Rachelista piirtyy kuitenkin melko kyseenalainen kuva, kun hän lähes väkisin työntää itsensä "Jessin" eli Meganin lähimmäisten elämään tämän katoamisen jälkeen. Hänellä saattaa olla hyvät aikeet, mutta keinot eivät niinkään. Koko ajan on hiukan epäselvää, yrittääkö hän selvittää tapahtumia aidosta auttamisenhalusta vai paikatakseen tyhjiön, joka hänen elämästään on tullut. Alkoholismiin liittyvä jatkuva salailu ja valehtelu eivät nekään paranna hänen asemiaan.

Myös muut henkilöt ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, minkä seurauksena minulle ei jäänyt oikeastaan yhtään henkilöä, jonka puolelle olisin voinut oikeasti asettua. Meganilla on ikäviä salaisuuksia ja hänen aviomiehellään Scottilla selkeitä vihanhallintaongelmia. Rachelin ex-mies Tom on pettäjä, eikä hänen uusi vaimonsa Anna herätä juuri sympatiaa. Muunmuassa tämän takia mielenkiintoni hiipui jo ennen puoliväliä lähes olemattomiin, ja kesti viikkoja ennen kuin jaksoin jatkaa sen parissa. Olisi ollut mukavaa, jos edes yksi henkilö olisi herättänyt enemmän positiivisia kuin negatiivisia ajatuksia.

Meganin taustaa olisi voinut avata huomattavasti enemmän, sillä hänen salaisuuksissaan oli potentiaalia todella mielenkiintoiseen lopputulokseen. Hänkin jäi valitettavasti melko persoonattomaksi ja "kehysmäiseksi". Menneisyyden haamuilla ei loppujen lopuksi ollut kovin suurta roolia, mikä jäi harmittamaan.

Kiinnostavinta romaanissa on sen kerronnallinen rakenne erityisesti alkupuolella. Juna ja näkymä sen ikkunasta luovat todella rajallisen näkökulman, josta tapahtumat kerrotaan. Toivoin, että junalla olisi ollut vielä isompi rooli kokonaisuuden kannalta, koska se olisi auttanut pitämään yllä salaperäisyyden tunnetta. 

Kun Rachelin toiminta siirtyy junan ulkopuolelle, juoni alkaa valitettavasti laahata. Hänen juomistaan kuvaillaan minun mukaani liikaa, sillä se vie fokuksen pois Meganin katoamisesta ja henkilöistä, joilla saattaa olla tekemistä sen kanssa. Runsaalla juomisella on toki tehtävänsä tarinassa, mutta sen ei tarvitsisi viedä tilaa muilta asioilta.

Minusta on kuitenkin hyvä, että tämä romaani ei nojaudu cliff hangereihin tai muihin nopeatempoisten trillereiden tyypillisiin piirteisiin vaan pysyy viipyilevänä ja henkilöiden mielenliikkeitä kuvailevana psykologisena trillerinä alusta loppuun. Tunnelma on tässä kohdallaan, vaikka monet muut ominaisuudet syövät tarinalta särmää.

Mitä loppuratkaisuun tulee, se oli minulle jonkinasteinen pettymys. Se kyllä käy järkeen, mutta toteutus hiukan ontuu. Romaanin jännitys nojaa pitkälti Rachelin kyvyttömyyteen muistaa asioita tarkasti, joten toivoin että sitten kun hän muistaa jotain ratkaisevan tärkeää, se tapahtuisi dramaattisemman käänteen seurauksena. Kaiken vatvomisen jälkeen tuntui siltä, että tilanne vain ratkesi ja syyllinen vain yhtäkkiä löytyi ilman sen kummempaa jännitystä. Lisäksi se oli vähän tylsä. Minulle tuli lukiessani mieleen useitakin vaihtoehtoja, jotka olisivat olleet mielenkiintoisempia ja yllättävämpiä kuin se, jonka saimme. 

Vaikka Hawkinsin esikoisromaani ei täysin vakuuttanut minua, olen iloinen siitä että tulin lukeneeksi tämän. Kokemus laajensi käsitystäni trillerigenrestä ja antoi taas yhden vertailukohdan tulevia lukukokemuksia ajatellen. Aion tulevaisuudessa tsekata hänen uudemmat teoksensa nähdäkseni, ovatko ne enemmän minun mieleeni. Mahdollisesti teen sen jo ensi vuonna.

3/5

perjantai 17. joulukuuta 2021

Lukemisen koe: Kuinka hyvin tunnen kirjallisuusmakuni?

Kirjatubettaja Elliot Brooks listasi eräällä videollaan 15 kirjaa, joista hän arveli tulevan uusia suosikkejaan. Lisäksi hän yritti arvata etukäteen niiden paremmuusjärjestyksen tutkiakseen, kuinka hyvin tuntee oman kirjallisuusmakunsa. Luettuaan kaikki kirjat hän tsekkaa, kuinka hyvin arvaukset sujuivat ja antaa itselleen pisteitä sen mukaan. Ajatus oli minusta niin hauska, että päätin kokeilla itse samaa.



Koska halusin tehdä kokeesta mahdollisimman jännittävän, etsin hyllystäni 15 kirjaa, joiden kirjoittajat ovat minulle täysin uusia tuttavuuksia. En siis ole lukenut mitään näiden kirjailijoiden teoksista aikaisemmin. Listalla on myös jonkin verran genrevariaatiota.

Pisteytys:
  • Jos arvasin kirjan paikan täsmälleen oikein, saan 3 pistettä.
  • Jos arvaukseni heittää yhdellä tai kahdella sijalla, saan 2 pistettä.
  • Jos arvaukseni heittää kolmella sijalla, saan yhden pisteen.
  • Jos heitto on suurempi kuin kolme sijaa, en saa lainkaan pisteitä.
Maksimipisteet ovat siis 45. Tässä vaiheessa en osaa ollenkaan ennustaa, kuinka paljon pisteitä lopulta saan, mutta varmasti olen väärässä joidenkin kirjojen suhteen. Toivon, että mukaan mahtuu muutama positiivinen yllätys, sillä se tekisi kokeesta todella mielenkiintoisen. 
 
Kirjat

Aloitan listan pohjalta ja etenen sieltä kirjaan, josta arvelen pitäväni kaikkein eniten. Kerron lyhyesti, miksi uskon kirjan kuuluvan sille paikalle, jolle olen sen laittanut. Juonen esittelyn pidän minimissään, jotta teksti ei veny liian pitkäksi.

15. Matched - Ally Condie

Aloitetaan young adult -dystopialla. Genre on yksi suosikeistani ja siinä mielessä läheinen, että esimerkiksi graduni tutkimuskohde on YA-dystopia. En ole kuitenkaan lukenut lähellekään kaikkia tunnettuja genren edustajia. Haluan korjata tämän asian sekä saadakseni laajemman kuvan siitä, minkälaisia tarinoita joukkoon mahtuu että käynnistääkseni gradun työstämisen jollakin hauskalla tavalla.

Aloitan tutkimusmatkani niistä dystopioista, jotka löytyvät hyllystäni valmiiksi. Ally Condien Matched kertoo yhteiskunnasta, jossa hallitus päättää lähestulkoon kaiken ihmisten puolesta - ja ennen kaikkea elämänkumppanin.

 Vuosien varrella lukemieni arvioiden ja yleisen YA-kokemukseni perusteella arvelen tämän olevan enimmäkseen dramaattista ja viihdyttävää teinihömppää, minkä takia sijoitan sen listan pohjalle. En siis usko tämän sisältävän erityisen syvällistä yhteiskunnallista pohdintaa.

14. The 5th Wave - Rick Yancey

Lista jatkuu toisella YA-dystopialla. Tässä avaruusoliot ovat hyökänneet Maahan ja tappaneet lähes kaikki ihmiset. Uskon pitäväni tästä jonkin verran enemmän kuin edellisestä, koska juoni näyttää keskittyvän enemmän vaativissa oloissa selviytymiseen kuin ihmissuhdedraamaan. En kuitenkaan uskaltanut sijoittaa sitä korkeammalle, koska se on saanut hehkutuskautensa jälkeen paljon myös negatiivista palautetta. Erityisesti se, että juoni on koettu hitaasti eteneväksi ja jopa tylsäksi, sai minut laskemaan odotuksiani.

Lisäksi minun täytyi ottaa huomioon muut listalle valitut kirjat, joista uskon syystä tai toisesta pitäväni enemmän kuin tästä. Niinpä The 5th Wave sai paikkansa listan häntäpäästä.

13. Nainen junassa - Paula Hawkins

Olen jo pitkään halunnut lukea enemmän trillereitä, jotka ovat saaneet erityisen paljon huomiota viimeisen kymmenen vuoden aikana. Minua kiinnostaa ajatus oman mielipiteeni selvittämisestä ja sen suhteesta yleiseen mielipiteeseen. Tämä lukukoe antoi hyvän tilaisuuden aloittaa, sillä yksi sellainen odotti jo hyllyssäni. Luulen, että Nainen junassa on melko hidaslukuinen, mikä todennäköisesti vaikuttaa kokemuksen nautinnollisuuteen negatiivisesti. Lisäksi suunnaton hehkutus tekee minut hiukan varautuneeksi trillereiden kohdalla. Kolmas syy matalalle sijoitukselle on se, että tällä listalla on monta muuta trilleriä/rikosromaania, joista kaikista uskon pitäväni enemmän kuin tästä.

12. Muukalainen - Diana Gabaldon

Tämän sija yllätti minut, koska arvelen pitäväni tästä melko paljon. En usko, että kokemus yltää viiteen tähteen asti, mutta neljään sillä on hyvät mahdollisuudet. Olen lukenut historiallista fiktiota todella vähän viime vuosina, mutta viime aikoina se on alkanut vetää minua uudelleen puoleensa. Siksi ajattelin, että Muukalainen pääsisi listalla ylemmäs.

Sijan määritteli lopulta kolme asiaa: kirjan pituus, ikä ja se, että listalla on paljon todella hyviltä vaikuttavia kirjoja. Pidän pitkistä kirjoista, mutta niiden lukeminen on usein hidasta, mikä saattaa vaikuttaa kokemuksen nautinnollisuuteen. Lisäksi Muukalainen voi olla paikoitellen rönsyilevämpi kuin nykyään julkaistavat romaanit, mikä voi aiheuttaa laahaamista ja sen myötä tylsistymistä. Kun otin lopuksi huomioon, kuinka paljon arvelen pitäväni muista listan kirjoista, minun oli laitettava ne Muukalaisen edelle.

11. Jääkaksoset - S.K. Tramayne

Tämä sai paikkansa vertailun avulla. Luin kaikkien listalla olevien trillreiden/rikosromaanien kuvaukset, ja vaistonvaraisesti asetin Jääkaksoset häntäpäähän. Luulen, että tämä on aika synkkä, mikä saattaa tehdä lukemisesta hitaampaa ja raskaampaa kuin monien muiden kirjojen kohdalla. On mielenkiintoista nähdä, olenko oikeassa.

10. Labyrintti - Kate Mosse

Kate Mossen trilogia yhdistää toisiinsa mysteerin ratkaisemista ja historiallista fiktiota, minkä vuoksi olen halunnut lukea sen jo pitkään. Sitä on myös suositeltu Dan Brownin faneille aihepiirinsä vuoksi. Näistä syistä se ansaitsi paikan listan top kympissä. Lopullinen sijoitus kuitenkin määräytyi vasta kun sain muita kirjoja paikoilleen ja määrittelin, kuinka monesta pidän todennäköisesti enemmän kuin tästä.

9. The Archived - Victoria Schwab

Victoria Schwab kuuluu kirjailijoihin, joiden tuotantoon olen halunnut tutustua todella pitkään. Mitä enemmän kirjoja hän julkaisee, sitä enemmän hän minua kiinnostaa. Schwabin erikoiselta kuulostavista henkimäisistä olennoista kertova YA-duologia on ollut hyllyssäni jo kauan lukematta, enkä oikein tiedä miksi. Muut kirjat ovat kai jyränneet edelle. Tämä haaste antoi kuitenkin motivaatiota tarttua tuumasta toimeen. Sijoitin kirjan top kympin loppupäähän oikeastaan vain siksi, että kuulemani perusteella kirjailijalla on melko erottuva tyyli, enkä voi etukäteen tietää mitä ajattelen siitä. Saatan rakastua siihen samantien tai empiä aluksi, joten pelasin varman päälle.

8. Shadow and Bone - Leigh Bardugo

Tässä on yksi kirja, joka ei esittelyjä kaipaa. Bardugo on nykyajan menestyneimpiin kuuluvia fantasiakirjailijoita, jonka tuotantoon olisi minunkin jo aika sukeltaa. Shadow and Bone on luonnollinen aloituskohde.

Koska olen fantasiakirjallisuuden fani, voisi kuvitella että näin suosittu YA-fantasia pääsisi listalla korkeammalle. Muutama seikka kuitenkin vaikuttaa asiaan. Vaikka trilogialla on valtavasti faneja, löytyy myös paljon lukijoita, joille se on ollut enemmänkin keskinkertainen kokemus. Odotukseni sitä kohtaan ovat jonkin verran laskeneet, minkä takia sijoitin tämän ensimmäisen osan näinkin alas.

7. Paluu Rivertoniin - Kate Morton

Australialaisen Kate Mortonin romaanit ovat valloittaneet lukijoiden sydämet ympäri maailmaa. Menneisyyteen sijoittuvat tarinat ovat viime aikoina alkaneet vedota minuun voimakkaasti pitkän tauon jälkeen, ja Mortonin teokset vaikuttavat täydellistä lääkkeeltä sellaiseen nälkään. Paluu Rivertoniin on hänen esikoisromaaninsa, joten aloitan siitä. Lisäksi tarina sisältää mysteerielementin, joka todennäköisesti tekee siitä vielä astetta mielenkiintoisemman. Näistä syistä romaani sai paikkansa listan kärkipuoliskolta.

6. Andalusialainen ystävä - Alexander Söderberg

Söderbergin järjestäytyneen rikollisuuden syövereihin sukeltava trilogia on ollut hyllyssäni useita vuosia lukemattomana, joten päätin sisällyttää ensimmäisen osan tähän kokeeseen. Luulen, että se on melkoinen toimintapläjäys, joka saa sydämen takomaan ja ajatukset laukkaamaan. Pidän sellaisista usein paljon, joten tuntui että tämä ansaitsisi melko korkean sijoituksen listalla. Samalla se on riski, sillä joskus todella toimintapainotteiset trillerit jäävät temaattisesti pinnalliselle tasolle. Katsotaan, miten tämän tapauksen kanssa käy.

5. Nukketalo - Kristina Ohlson

Tämä meni edellisen kirjan ohi siksi, että sen juoni vaikuttaa perinteisemmältä rikosromaanin juonelta ja sen myötä varmemmalta hitiltä. Tällä kertaa selvitetään lapsen katoamista, joka vaikuttaa aluksi vanhempien väliseltä kiistalta mutta osoittautuu sitten vaikeammaksi tapaukseksi. Kuvauksen perusteella luulen, että tapaus on dramaattinen ja intensiivinen. Aihe kuulostaa myös siltä, että luvassa on temaattista syvyyttä jännityksen lisäksi.

4. Cold Storage - David Koepp

Cold Storagella on yksi suuri valttikortti: sen aihepiiri. Viruksiin ja muihin patogeeneihin, bioaseisiin tai muihin biologisiin uhkiin liittyvät tarinat kiinnostavat minua aina ja loputtomasti. Niinpä oli itsestään selvää, että tämä kirja pääsee top vitoseen.

3. Sevillan sokea mies - Robert Wilson

Tämän trillerin kohdalla on hyvin samankaltaiset perusteet: sen tarinaan liittyy traaginen ja kauhistuttava kuolemantapaus, taidemaalari ja mahdollisesti perhesalaisuus. Lisäksi sen tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, mikä lisää kiinnostavan kulttuurisen aspektin. 

2. Caraval - Stephanie Carber

Myös tämä YA-trilogia on saanut paljon huomiota ja ylistystä osakseen. Uskon, että Caravalissa erityisen lumoavaa on tapahtumaympäristö ja kieli. Toki myös juoni vaikuttaa kiiinnostavalta, mutta ennen kaikkea salaperäinen sirkus/karnevaalimiljöö sai minut nostamaan Caravalin top kolmoseen.

1. The Diviners - Libba Bray

Kärkeen nousi kovasti kehuttu The Diviners, joka yhdistää vähintään kolme lempiasiaani: historiallisen miljöön, mysteerin ja yliluonnollisen läsnäolon. Jo nämä ominaisuudet huomioon ottaen tuntuu hyvin todennäköiseltä, että rakastun tähän kirjaan. Uskon, että kysymys on vain siitä, kuinka paljon.

***

Huh, olipa melkoinen urakka koota 15 kirjaa yhteen listaan! Aikomukseni on lukea näitä hiljalleen pitkin ensi vuotta, jotta ehdin kirjoittaa kaikista myös arviot ennen kokeen koontipostausta. Julkaisen tammikuun alussa ensimmäisen uuden vuoden lukulistan, josta voi tsekata mitkä kirjat seuraavana vuorossa. Etenen todennäköisesti häntäpäästä kohti kärkeä, jotta jännitys säilyy loppuun asti.

Tässä vaiheessa ennustan, että arvosanojen skaala tulee olemaan laaja: matalin on todennäköisest 3 tähden tienoilla ja korkein tietysti 5 tähteä. Uskon, että listalla on vähintään viisi kirjaa joilla on viiden tähden potentiaali. Monet kirjat osuvat todennäköisesti jonnekin välille. Nyt kun olen ryhtynyt antamaan myös neljännestähtiä, pystyn erottelemaan kirjoja toisistaan konkreettisemmin.

Olen aivan varma, että osa kirjoista on väärällä sijalla. Kirjallisuus osaa yllättää, joten jotkut kirjat ovat todennäköisesti parempia kuin etukäteen arvelen ja toisinpäin. Mutta mitkä ja mihin järjestykseen lista lopulta asettuu, on vielä arvoitus.

Tähän mennessä olen ehtinyt lukea listalta kaksi kirjaa, jotka olivat tasoltaan ennustamaani luokkaa. Olin myös oikeassa siitä, kummasta pidän enemmän, eli siinä mielessä koe on alkanut hyvin. En todennäköisesti aloita seuraavaa ennen vuoden vaihtumista, koska joulukuussa on paljon muita kirjoja etusijalla.

Lukemisen etenemistä kannattaa seurata goodreads-profiilistani ja/tai instagramista, sillä niiden päivittämisessä on helpompaa pysyä reaaliajassa. Julkaisen blogissakin jonkinlaisia välipäivityksiä sitä mukaa, kun saan kirjoja luettua. Niiden muotoa täytyy tosin hiukan miettiä, sillä en halua paljastaa kokeen tuloksia ennen kuin olen päässyt loppuun asti.

Lopuksi kysymyksiä teillle lukijoille:

Pidätkö lukuhaasteista? Aiotko osallistua sellaiseen ensi vuonna?

Jos tekisit vastaavan listan, minkälaisia kirjoja sille pääsisi ja miksi?

Oletko lukenut tällä listalla olevia kirjoja? Minkä? Mitä ajattelit siitä?

***

Seuraavaksi nähdään taas kirja-arvion parissa ensi maanantaina. Lukuiloa!

perjantai 10. joulukuuta 2021

Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton

Syrjäisen metsäkartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa järkyttävän tiedon: juhlapäivän iltana kello 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole vain kerran. Kun hänet on murhattu, Aiden herää yhä uudestaan samaan juhlapäivään, mutta joka kerta eri juhlavieraan kehossa. Ja joka kerta päivä päättyy Evelynin kuolemaan. Katkaistakseen kierteen Aidenin täytyy selvittää, kuka on syyllinen.

***

Stuart Turtonin esikoisromaani Evelynin seitsemän kuolemaa oli tutkassani ilmestymisestään lähtien, ja tänä vuonna se päätyi luokseni äänikirjan muodossa. Onneksi päätyi, nimittäin löysin samalla sekä uuden kiinnostavat kirjailijan että kirjan, joka jäi vahvasti mieleen.

Romaani alkaa niin yllättävällä tavalla, että se aiheuttaa syvän hämmennyksen ja herättää useita kysymyksiä samalla kertaa. Päähenkilö herää yksin metsästä muistamatta lainkaan, miten on sinne päätynyt. Hänen ensimmäinen huolenaiheensa ei kuitenkaan ole Evelyn vaan toinen henkilö nimeltä Anna, josta lukija ei ole vielä kuullutkaan. Hetken tuntuu siltä kuin olisi astunut ihan eri tarinaan kuin kuvauksen perusteella odotti. Alun hämmennys kuitenkin hälvenee nopeasti, minkä jälkeen lukukokemus on suorastaan riemastuttava. Tarina pitää otteessaan ja onnistuu yllättämään monta kertaa, minkä ansiosta jännitys säilyy loppuun asti. Tämä romaani on seikkailu, jos jotakin!

Erityisesti kerronnallinen rakenne on minusta kiinnostava. En ole aikaisemmin lukenut romaania, jonka kerronta rakentuu juuri näin. Perinteiset kerronnan rajat rikkoutuvat kiehtovilla tavoilla: tapahtumat sijoittuvat suljettuun miljööseen ja toistavat samaa päivää yhden, kehosta toiseen kiertävän tajunnan näkökulmasta. Tällainen ihmisen psyykkisellä ja fyysisellä olemuksella leikittely herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Miltä maailma näyttäisi, jos voisimme konkreettisesti katsoa sitä toisen ihmisen silmin? Miten se vaikuttaisi ihmissuhteisiin? Tai suhteeseemme itsemme kanssa? Pohdin paljon myös sitä, miten itse suhtautuisin vastaavaan tilanteeseen tai ylipäätään mahdollisuuteen elää tietyt tapahtumat uudelleen niin monta kertaa, että pääsisin niiden ytimeen. Se voisi olla yhtä aikaa antoisaa ja pelottavaa.

Vanhanaikainen kartanomiljöö seurapiirivieraineen luo ainutlaatuisen, tunnelmallisen kehyksen tapahtumille, jotka ovat vähintäänkin kummallisia. Etsiessään vastauksia päähenkilö Aiden joutuu nojaamaan päättelykykyyn ja luottamukseen tavoilla, jotka eivät ole yhtä tarpeellisia nykyihmiselle. Hän ei voi laskea tutkimuksiaan teknologian tai tieteen varaan vaan hänen on selvitettävä, ketkä ovat hänen liittolaisiaan näissä eriskummallisissa olosuhteissa. Juhlavieraiden joukossa on paljon erilaisia ihmisiä, joista jokaisella on omat salaisuutensa, motiivinsa ja päämääränsä. Sekä päähenkilöllä että lukijalla riittää tekemistä sen selvittämisessä, mitkä tämän vyyhdin osista liittyvät Evelynin kohtaloon ja millä tavoin. Samalla Aiden yrittää ymmärtää, miksi juuri hänen tehtäväkseen on langennut pelastaa tämä nuori nainen.

Romaanissa esiintyy myös eräs hahmo, joka lisää symbolisuuden ja mystisyyden tuntua. Jo hahmon nimi herättää assosiaatioita, joita pohtimalla pääsisi jos jonkinlaisille keskustelun poluille. Kerronnan rakenteen ja tämän hahmon vuoksi mieleeni nousi ajatus, että Evelynin seitsemän kuolemaa olisi ihanteellinen kirjallisuusanalyysin kohde. Jos teos olisi ollut olemassa opintojeni alkuaikoina, olisin mielelläni kirjoittanut siitä pienoistutkielman. Voi olla, että vielä kirjoitankin jotain sellaista, sillä arviossa en voi mainita lähellekään kaikkea mielessäni pyörivää paljastamatta liikaa romaanin sisältöä.

Nämä ominaisuudet yhdessä luovat todella ainutlaatuisen ja kutkuttavan mysteerin, joka on palannut säännöllisesti mieleeni vielä kauan lukemisen jälkeen. Joka kerta löydän myös hymyn huuliltani. Olen varma, että luen/kuuntelen tämän teoksen vielä useita kertoja uudelleen.

Lopuksi täytyy mainita, että myös mysteerin ratkaisu on yksi tyydyttävimmistä ja kiehtovimmista, joihin olen kirjallisuudessa törmännyt. Se on yhtä aikaa hyvin yllättävä ja kokonaisuuden kannalta järkeenkäyvä, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys hyvienkään mysteerien kohdalla. Suosittelen tsekkaamaan tämän varsinkin jos genre on jo valmiiksi mieluinen.

4,75/5

perjantai 3. joulukuuta 2021

Joulukuun suunnitelmia

2021 on ollut monella tavalla hyvä vuosi lukemisen kannalta. Olen jo saavuttanut määrällisen tavoitteeni (40 kirjaa) ja olen lukenut huomattavasti säännöllisemmin kuin muutamana edellisenä vuonna. Erityisesti äänikirjat ovat auttaneet tekemään kirjallisuudesta osan päivittäistä elämää, mikä on ilahduttanut minua kovasti. Olen myös löytänyt vuoden aikana uusia lempikirjoja.

Fyysisten kirjojen lukeminen on kuitenkin ollut vähäisempää kuin vuoden alussa odotin. Myös muutama lukujumi on hidastanut lukemista. Erityisesti syksyn edetessä lukeminen alkoi taas jumittaa. Luulen, että valitsin luettavaksi liian hitaasti eteneviä kirjoja, jotka eivät onnistuneet pitämään minua tarpeeksi hyvin otteessaan. Toivon, että saan ratkaistua tämän ongelman lähitulevaisuudessa.

Kun lukeminen jumittui, pysähtyi myös blogin päivittäminen. Joulukuun aikana tavoitteeni on päästä takaisin rytmiin ja kirjoittaa esimerkiksi tammikuun postaukset valmiiksi etukäteen. Lukeminen ja bloggaaminen tukevat mukavasti toisiaan, joten haluan pitää kiinni niistä molemmista. Toistaiseksi tavoitteeni on julkaista yksi postaus viikossa.

Mitä luen joulukuussa

Marraskuussa laitoin joitakin kirjoja syrjään odottamaan parempaa aikaa. Aloitin myös muutaman uuden kirjan, jotta pääsisin lukujumista eteenpäin. Niinpä keskeneräisten kirjojen lista on yhä pidempi kuin haluaisin sen olevan.

Joulukuussa haluan lukea ensisijaisesti nämä loppuun:
  • Linnake - Justin Cronin
  • Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell
  • Nainen junassa - Paula Hawkins
  • A Game of Thrones - George R.R. Martin
Kaksi ensimmäistä olen lukenut jo lähes loppuun, joten olisi hölmöä vitkutella niiden kanssa enää enempää. Nainen junassa puolestaan on osa lukemiseen liittyvää koetta, jonka esittelen blogissa pian. A Game of Thrones pääsi listalle marraskuun loppupuolella ja on osa kirjoittamista edistävää lukuprojektia. Tästäkin kirjoitan blogissa vielä erikseen.

Toinen tavoite on valita luettavaksi kirjoja, jotka auttavat minut kunnolla pois lukujumista. Itseni tuntien en malta pysyä ainoastaan sellaisten kirjojen parissa, jotka ovat jo valmiiksi kesken. Ensimmäiseksi lukujumin selättäjäksi valitsin Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan, jonka olen halunnut lukea uudelleen jo pitkään. Voi kuitenkin olla, että aloitan vielä muitakin kirjoja ennen vuoden loppua.

Joulukuun blogipostaukset

Julkaisen todennnäköisesti ainakin kaksi kirja-arviota. Lisäksi esittelen aiemmin mainitsemani lukemisen kokeen ja mahdollisesti parhaita kirjoja tältä vuodelta. Jouluaattoa lukuun ottamatta julkaisen postaukset perjantaisin puoliltapäivin. Jouluviikon postauksen julkaisen todennäköisesti jo maanantaina.

Mitä sinä luet tällä hetkellä? Onko kirjavuotesi ollut sellainen kuin toivoit?

perjantai 24. syyskuuta 2021

Meteoriitti - Dan Brown

NASA tekee arktisella jäämerellä tieteellisen löydön, jonka aitouden varmistamiseksi kootaan erillinen työryhmä. Yksi ryhmän jäsenistä on tiedusteluagentti Rachel Sexton, joka lennätetään presidentin pyynnöstä paikan päälle tutkimaan löytöä. Avukseen Rachel saa tunnetun valtameritutkijan Michael Tollandin. Kun tutkijat löytävät yllättäen merkkejä huijauksesta, tutkimusmatka muuttuu hengenvaaralliseksi taisteluksi jumen ja jään keskellä.

Samaan aikaan Rachelin isä, senaattori Sedgewick Sexton, valmistautuu voittamaan istuvan presidentin lähestyvissä presidentinvaaleissa. NASAn toimintaan kuluvat päätähuimaavat rahasummat ovat hänen kovin aseensa valtataistelussa, mutta uutset tieteellisestä läpimurrosta järjestävät kortteja uusiksi.

***

Luin Meteoriitin ensimmäisen kerran niin kauan sitten, etten muistanut siitä enää juuri lainkaan yksityiskohtia. Parhaiten mieleen oli jäänyt miljöö ja juonenkäänteiden suuri määrä, mikä ei tietenkään ole yllätys kun Dan Brownin tuotannosta puhutaan. Toisen lukukerran myötä kävi kuitenkin selväksi, että Meteoriitti ei yllä samalle tasolle Brownin muiden teosten kanssa.

Henkilöt ovat jossain määrin kliseisiä ja yksiulotteisia, mikä syö tarinan tehoa huomattavasti. Päähenkílö Rachel on sinkkuna viihtyvä uranainen, joka ei juurikaan erotu tätä henkilötyyppiä edustavien trillerihenkilöiden joukosta. Hänen isänsä puolestaan on tyypillinen liero poliitikko, joka ei oikeastaan kehity tai muutu tapahtumien seurauksena. Myös romaanin tiedemiehillä on harmittavan vähän persoonallisuutta, minkä takia hekin jäävät etäisiksi. Kaiken kaikkiaan henkilöt ovat pikemminkin taulujen kehyksiä kuin itse tauluja.

Henkilökuvauksen pinnallisuuden vuoksi teemoissakaan ei päästä kovin syvälle, vaikka ne ovat mielenkiintoisia. Tieteen tekemisen ja tieteen rehellisyyden merkitys sekä sen tekijöille itselleen että yhteiskunnalle nousee merkittäväksi teemaksi. Toinen iso teema on politiinen juonittelu ja varjoissa toimivat viranomaiset ja laitokset, joita Yhdysvalloissa tosiaan riittää. Meteoriitti herättää kysymyksiä siitä, mitä kansalaisilta on oikeus salata ja millä perusteella, ja millä tavalla esimerkiksi tiedettä voisi suojella tahoilta, jotka pyrkivät käyttämään sitä välineenä omissa taisteluissaan muista osapuolista välittämättä. Nämä ovat Brownille tyypillisiä teemoja, mutta tällä kertaa ne jäävät roikkumaan ilmaan eivätkä tavoita tunteita lähellekään samoin kuin esimerkiksi Langdon-sarjassa.

Parasta romaanissa on ehdottomasti miljöö, joka herää eloon huomattavasti henkilöitä paremmin. Arktisen kylmyyden ja jäätiköiden jylhän olemuksen pystyy aistimaan, mikä tekee lukukokemuksesta kiinnostavan. Ympäristöllä on myös konkreettisia ja suoria vaikutuksia juonenkulkuun, minkä ansiosta sillä on muitakin kuin esteettisiä merkityksiä. Juonen osalta Meteoriitti on taattua Brownia: nopeatempoinen ja täynnä käänteitä, jotka takaavat teoksen viihdearvon. Trillereiden joukossa tämä kuuluu kuitenkin sinne heikompaan päätyyn.

3/5

perjantai 17. syyskuuta 2021

Luin uudelleen: City of Bones (The Mortal Instruments #1) - Cassandra Clare

15-vuotiaan Claryn elämä muuttuu pysyvästi, kun hänen äitinsä katoaa yllättäen ja jättää jälkeensä salaisuuksien verkon. Selvittäessään tapahtumia Clary saa tietää olevansa demoneja ja muita yliluonnollisia uhkia vastaan taistelevien Varjometsästäjien jälkeläinen. Mutta kuka sieppasi hänen äitinsä ja miksi? Myös Varjometsästäjät haluavat kovasti löytää vastauksen tähän kysymykseen, sillä vaarassa voi olla heidän itsensä lisäksi myös ihmisten ja yliluonnollisen maailman välinen horjuva, näkymätön tasapaino.

Clary astuu maailmaan, jolla on pitkä historia ja kulttuuri, joka on monin tavoin erilainen kuin se, johon hän on tottunut. Samaan aikaan hänen päätään sekoittaa Jace, nuori Varjometsästäjä, joka kätkee tunteensa sarkasmin ja välinpitämättömyyden taakse. Pian Clary joutuu miettimään, voiko hän yhdistää entisen ja uuden elämänsä toisiinsa, ja jos voi, millä tavalla se muuttaa hänen tulevaisuuttaan.

***

Aikaisemmin tänä vuonna minussa heräsi into jatkaa Cassandra Claren tuotannon lukemista pitkän tauon jälkeen. Aloitettuani The Infernal Devices -trilogian päätin sen rinnalla kuunnella The Mortal Instruments -sarjan äänikirjoina, jotta minulla olisi kaikki tarpeellinen tuoreessa muistissa, kun jatkan Claren uudempiin sarjoihin.

Ajatukseni tästä kirjailijan esikoisesta ovat hyvin samansuuntaisia kuin ensimmäisen lukukerran jälkeen. Halutessasi pääset lukemaan ensimmäisen arvion tästä. Varjometsästäjien maailma on kiehtova alusta lähtien, ja Clare onnistuu luomaan mielikuvan kokonaisuudesta, jossa on vielä paljon tutkittavaa. Varjometsästäjien tiukka moraalinen koodi, pitkä historia ja sosiaalinen hierarkia nostavat käsittelyyn useita ajatuksia herättäviä teemoja. Myös henkilöt herättävät mielenkiintoa, sillä he tuovat tarinaan sekä hauskoja että vakavia sävyjä kukin omalla tavallaan. Heidän seurassaan viihtyy hyvin, ja usein on hymy herkässä. City of Bones on kuitenkin toteutukseltaan ehdottomasti sarjan heikoin osa.

Erityisesti juonen rakenteen puutteet vaikuttavat lukukokemukseen negatiivisesti. Tapahtumat etenevät lähes koko ajan kuin luotijuna, minkä seurauksena tärkeimmät tapahtumat eivät erotu joukosta. Tämä vaivasi minua jo ensimmäisellä kerralla. Samoin se, että päähenkilössä herääviä tunteita ja ajatuksia ei käsitellä niin paljon, että häneen saisi kunnolla yhteyden. Monet muut henkilöt tulivat paljon läheisemmiksi nopeammin; esimerkiksi Jace, jonka henkilökaari on koskettanut minua alusta lähtien. Sama tunne heräsi myös toisen lukukerran aikana.

Tällä kertaa kiinnitin eniten huomiota dialogiin, jonka funktio tuntui suurimman osan ajasta olevan maailmaa koskevan informaation välittäminen. Onnistuessaan dialogi on yksi parhaista maailmanrakennuksen keinoista, mutta tässä tapauksessa siihen nojataan liikaa. Dialogin rakenne korostaa niin sanottua tietämättömän päähenkilön trooppia, joka toki on luonteva lähestymistapa tällaisessa tarinassa. Dialogiin ei kuitenkaan jäänyt riittävästi tilaa monipuolisemmalle henkilökuvaukselle, mikä syö romaanilta syvyyttä.

Tämä piirre korostui entisestään, koska luin samaan aikaan Clockwork Angelia, jonka taso on kaikilla osa-alueilla huomattavasti korkeampi. Lisäksi päähenkilön suhde tapahtumiin on hyvin samankaltainen kuin Claryn, minkä ansiosta romaanit tarjoavat toisilleen erinomaisen vertailukohteen. Clare on kehittynyt kirjoittajana valtavasti, ja sen havaitseminen ja seuraaminen on ollut hieno kokemus.

Vaikka City of Bones ontuu esitystavoissaan, sisältö on tarpeeksi kiinnostavaa kannustaakseen jatkamaan sarjan parissa. Jatko-osille kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus, vaikka ensimmäinen ei täysin vakuuttaisi. Minä annoin, enkä ole katunut sitä. Laskin kuitenkin ensimmäisen arviota puolella tähdellä antaakseni oikeutta sille, kuinka suuria harppauksia jatko-osat ottavat.

3/5

perjantai 10. syyskuuta 2021

Lukulista 4/2021: Tervelutuloa, syksy!

Syksy on virallisesti alkanut, ja olen innoissani siitä. Syksy on usein hyvää, innostavaa aikaa minulle. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen syntynyt syksyllä. Toinen syy on todennäköisesti se, että pimenevät illat ja myrskyisät säät ruokkivat luovuuttani tehokkaasti. Myös lukeminen sujuu yleensä paremmin syksyllä kuin esimerkiksi kesällä.

Ensijainen tavoitteeni seuraavien kahden kuukauden aikana on pienentää fyysistä lukupinoani mahdollisimman paljon. Lisäksi haluan edetä uudelleen luettavien ja keskeneräisten sarjojen kanssa. Listasin runsaasti vaihtoehtoja, koska olen huomannut sen tekevän lukemisesta hauskempaa. Aivoni toimivat siinä mielessä nurinkurisesti, että minun on helpompaa noudattaa pidempää listaa kuin lyhyttä. Ehkä pitkä lista muistuttaa minua siitä, kuinka moni hyvä kirja odottaa hyllyssä? En tiedä. Joka tapauksessa listasin 20 kirjaa, joista neljä on kesken aikaisemmilta kuukausilta.

1. Linnake - Justin Cronin (kesken) ja  2. Peilikaupunki - Justin Cronin

Linnake on edelleen kesken, koska vastaan tuli pitkä luku, jota en jaksanut selättää. Elokuu tuntui kuluvan erityisen nopeasti, minkä takia tuntui paremmalta lukea jotain helpompaa kirjaa. Peilikaupunki on tietenkin tämän scifi-trilogian viimeinen osa, jonka pariin haluan päästä pian. Tässä vaiheessa alkaa jo jännnittää, millä tavalla tarina päättyy.

3. Keep you close - Karen Cleveland (kesken)

Tämä puolestaan on yhä kesken siksi, että se on trilleriksi todella hidaslukuinen. Kerronta keskittyy päähenkilön ajatusten, tunteiden ja reaktioiden kuvaukseen, mikä on mielenkiintoista mutta keskittymistä vaativaa luettavaa. 

Päähenkilö on FBI-agentti, joka saa yllättäen syyn epäillä poikansa sotkeutuneen johonkin laittomaan. Toinen vaihtoehto on, että joku yrittää lavastaa pojan syylliseksi. Cleveland on taitava välittämään tilanteen aiheuttamat pelon, huolen ja epävarmuuden tunteet. Suosittelen tutustumaan kirjailijaan, jos haluat lukea henkilövetoisia trillereitä juonipläjäysten vastapainoksi.

4. The Assassin's Blade - Sarah J. Maas (kesken) ja 5. Throne of Glass - Sarah J. Maas

Throne of Glass on yksi niistä sarjoista, jotka päätin lukea uudelleen osittain huvin vuoksi ja osittain inspiroivan tutkimuksen nimissä. Nyt kun työstän aktiivisesti spekulatiivista kirjasarjaa, tuntuu hyvältä ajatukselta lukea paljon fantasiaa ja scifiä ja tarkastella niitä erityisesti kirjoittamisen näkökulmasta.

Haluan myös kirjoittaa kunnolliset arviot koko Throne of Glass -sarjasta ennen kuin jatkan Maasin muihin kirjoihin, joten uusi lukukierros on tarpeen. Elokuussa pääsin lopultakin alkuun, mutta todennäköisesti sarjan lukeminen venyy ensi vuoden puolelle. The Assassin's Blade vaikuttaa melko hidaslukuiselta, joten varmaankin aloitan varsinaisen ensimmäisen osan jo ennen kuin luen tarinakokoelman loppuun.

6. Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell (kesken)

Patricia Cornwell on yksi luottokirjailijoistani; toisin sanoen tartun hänen romaaneihinsa silloin, kun haluan lukea jotain mistä pidän varmasti. Löysin hänen Kay Scarpetta -sarjansa jo teini-ikäisenä ja olen vuosien myötä lukenut lähes jokaisen sarjan osan vähintään yhden kerran. Nyt on vuorossa Tomuksi ja Tuhkaksi, joka on sarjan 21. osa. Tällä kertaa tutkitaan nuoren älykön murhaa, jolla saattaa olla yhteys toisessa osavaltiossa tapahtuneeseen murhien sarjaan.

Suosittelen kaikkia rikoskirjallisuuden lukijoita tutustumaan Cornwelliin, erityisesti jos henkilövetoiset dekkarit/trillerit kiinnostavat. Eniten hänen tuotannostaan saa irti, jos aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta, sillä henkilöiden väliset suhteet käyvät läpi monenlaisia vaiheita sarjan aikana.

7. Clockwork Prince (The Infernal Devices #2) - Cassandra Clare

Tänä vuonna olen päässyt takaisin Cassandra Claren tuotannon pariin. Haluan saada The Infernal Devices -trilogian luettua vielä tämän vuoden puolella, joten nyt on aika tarttua toimeen. Pidin ensimmäisestä osasta kovasti, joten uskon jatko-osien lukemisen olevan mieluisa tehtävä.

8. Marionetti - Daniel Cole

Tässä on toinen trilogia, jonka haluan lukea loppuun vielä tänä vuonna. Ensimmäinen osa, Räsynukke, oli erittäin hyvä, joten minulla on suuret odotukset tämän jatko-osan suhteen. Tulen aina todella iloiseksi, kun löydän uusia hyviä rikoskirjailijoita. Toivon, että Daniel Cole julkaisee pian jotain uutta, sillä saatan hyvinkin jäädä koukkuun hänen teoksiinsa.

Räsynukke esitteli sekä mielenkiintoisen tutkijaparin että hyytävän rikostapauksen, joka pitää otteessaan loppuun asti. Minuun teki vaikutuksen myös se, että tapahtumien merkitys ja vaikutus henkilöihin välittyy voimakkaasti. Uskon, että Marionetti jatkaa samalla linjalla ja saattaa jopa nostaa panoksia.

9. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Espanjalaisen Ildefonso Falconesin historialliset romaanit ovat olleet mielessäni jo vuosia, mutta olen viivyttänyt niiden lukemista niiden pituuden vuoksi. Syksyn aikana haluan kuitenkin todellakin aloittaa, sillä Meren katedraali on myös ensimmäisellä Five Star Predictions -listallani.

10. A Game of Thrones - George R.R.Martin

Tulen ja jään laulu on yksi niistä ikuisuusprojekteista, joita en ole saanut jatkettua, vaikka sarja kiinnostaa minua kovasti. Nyt se on kuitenkin tapahtumassa, sillä aion lukea sarjan ystäväni kanssa buddy reading -tyyliin. Pääsemme toivottavasti lokakuussa aloittamaan lukemisen.

11. Cinder - Marissa Meyer

Cinder kuuluu kategoriaan "Lue uudelleen, jotta voit lukea loput sarjan osat". Näitä minulla riittäisi erilliseksi listaksi asti. Luin sen ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, mutta en muista siitä tarpeeksi jatkaakseni suoraan jatko-osiin.

12. One of us is Next - Karen McManus

Luin viime vuonna Karen McManuksen esikoisromaanin ja pidin siitä riittävän paljon tutustuakseni kirjailijan muihinkin teoksiin. Tämä on esikoisen jatko-osa, jonka uskon olevan hyvä ja nopealukuinen välipalakirja.

13. Luottamuksen hinta - Michael Connelly

Michael Connelly on toinen rikoskirjailija, jonka romaaneista tiedän varmasti pitäväni. Minulla on muutama lukematon hyllyssäni, ja nyt tuntui siltä että haluaisin lukea yhden niistä lähiaikoina. Myös Connellyn kohdalla suosittelen aloittamaan Harry Bosch -sarjan alkupäästä, jotta hänen tuotannostaan saa mahdollisimman paljon irti. Myös hänen muut sarjansa (jotka ovat huomattavasti lyhyempiä) kannattaa lukea alusta.

14. Luostarin varjot - C.J. Sansom

Löysin C.J. Sansomin historialliset dekkarit kauan sitten ja luin niistä kaksi lyhyen ajan sisällä. Rakastuin niiihin totaalisesti, mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa niistä blogissa. Kiinnostukseni historiallista fiktiota kohtaan on alkanut nostaa päätään, joten päätin lukea tämänkin sarjan alusta lähtien. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvulle ja tuovat todella virkistävän tuulahduksen dekkarikentälle.

15. The Crucifix Killer - Chris Carter

Chris Carter puolestaan kirjoittaa todella intensiivisiä ja psykologisia sarjamurhaajatrillereitä, joita ei kerta kaikkiaan voi laskea käsistään kun on aloittanut. Päätin lukea tämänkin sarjan alusta lähtien ja kirjoittaa sitten kunnolliset arviot kirjoista.

16. Nainen junassa - Paula Hawkins

Olen jo pitkään halunnut lukea trillereitä, joita on ympäröinyt merkittävä hype. Tämä löytyi valmiiksi hyllystäni, joten laitoin sen listalle ensimmäisten joukossa.

17. Three Dark Crowns - Kendare Blake

En ole pitkään aikaan aloittanut uutta YA-fantasiaa. Nyt on aika korjata tämäkin asia. Tämän kirjan perussajatus on se, että kolme siskosta kilpailee kruunusta kuolemaan saakka. Toisin sanoen tämä kuulostaa sellaiselta kirjalta, johon uppoudun täydellisesti. 

18. Caraval - Stephanie Garber

Tässäkin on kilpailuteema, mutta sirkus/karnevaalimiljöössä, joka jo ajatuksena kiehtoo minua valtavasti. Caraval on jakanut mielipiteitä, joten olen todella kiinnostunut oman mielipiteeni selvittämisestä. Etukäteen ennustan, että pidän tästä todella paljon. Saa nähdä, kuinka todellisuudessa käy.

19. Matched - Ally Condie

Tämän YA-dystopian uskon puolestaan kuuluvan laatujanan matalampaan päähän; enemmän teinihömppää kuin pohdiskelevaa scifiä. Aikomukseni on lukea lähitulevaisuudessa enemmänkin YA-dystopioita aktivoidakseni "graduaivot".

20. The 5th Wave - Rick Yancey

Listan lopussa on toinen dystopia, joka on odottanut hyllyssäni useita vuosia. Nyt haluan lopultakin selvittää, minkälainen tämä avaruusolioita sisältävä trilogia on.

***

Äänikirjoja en tällä kertaa listannut ollenkaan, koska olen ollut niiden suhteen todella päättämätön. En ole jaksanut keskittyä mihinkään yhtäjaksoisesti vaan olen hyppinyt kirjasta toiseen. Kuuntelen niitä siis täysin fiiliksen mukaan, jos aikaa ja intoa jää. Tällä hetkellä minulla on kesken neljä äänikirjaa, jotka ovat luonnollisesti etusijalla. Mukana on fantasiaa, rikosromaaneja ja yksi non fiction. Jos saisin ne kuunneltua ennen lokakuun loppua, olisin todella tyytyväinen.

Ensi viikolla palaan taas kirja-arvioiden pariin, jotta saan rästipostauksia julkaistua tuoreiden tieltä. Lisäksi lähiaikoina on luvassa postaus hauska lukemisen kokeesta, jonka aloitin youtuben inspiroimana.

Mitä sinä aiot lukea tänä syksynä?

maanantai 6. syyskuuta 2021

Luetut 2/2021: Maaliskuun luetut

Niin kuin yleensä keväisin, myös tänä vuonna kiire yllätti ja vei mukanaan. Opiskelu vei paljon aikaa, joten lukemisesta oli pakko tinkiä jonkin verran. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että minulla oli koko ajan vähintään yksi kirja aktiivisesti "työn alla", joten esimerkiksi useamman päivän mittaisia taukoja ei päässyt syntymään. 

Mitä tulee koontipostauksiin, aika ei riittänyt niiden tekemiseen edes kesällä. Niinpä olen kuusi kuukautta jäljessä niiden suhteen. Syksyn tullen päätin, että on järkevämpää tehdä luettujen kirjojen koonti joka kuukausi. Lyhyemmät koonnit syntyvät nopeammin ja pysyvät luettavissa mitoissa. Niinpä esittelen tässä postauksessa vain kirjat, jotka luin maaliskuussa.

1. Meteoriitti - Dan Brown

Luin Meteoriitin ensimmäisen kerran niin kauan sitten, etten enää muistanut siitä juuri lainkaan yksityiskohtia. Parhaiten oli jäänyt mieleen jäinen, syrjäinen miljöö ja se, että juonenkäänteitä on runsaasti. Pidin romaanista myös toisella lukukerralla, mutta en yhtä paljon kuin aikaisemmin. Meteoriitti on viihdyttävä trilleri, joka käsittelee kiinnostavia tieteellisiä kysymyksiä ja aihepiirejä ja sisältää kaikenlaista poliittista vehkeilyä, mutta ei pääse yhtä syvälliselle tasolle kuin monet muut Brownin teokset.

2. Pahan polku (Cormoran Strike #3) - Robert Galbraith

Jäin totaalisesti koukkuun tähän sarjaan kahden osan jälkeen, enkä voinut vastustaa sarjan jatkamista. Jätän suurimman osan ajatuksistani odottamaan arviota, mutta sanottakoon nyt, että Pahan polku on yksi parhaista lukemistani dekkareista. Intensiivinen, karmiva, nerokas, temaattisesti syvä ja monipuolinen... Voisin tehdä todella pitkän listan kehuvista adjektiiveista. Mielenkiintoisen rikostutkimuksen lisäksi Pahan polku syventää sarjan henkilöitä ja erityisesti Striken ja Robinin välistä suhdetta mestarillisesti. On takuuvarmaa, että luen tämän sarjan monta kertaa uudestaan.

3. Ensimmäinen siirtokunta (The Passage #1) - Justin Cronin 

Niin kuin jo etukäteen arvelin, tämä oli henkeäsalpaava lukukokemus alusta loppuun. Luin Ensimmäisen siirtokunnan uudelleen voidakseni lukea sen jatko-osat, enkä katunut valintaa hetkeäkään.

Croninin scifitrilogia kertoo maailmasta, jossa virus on muuttanut valtaosan ihmisistä verenhimoisiksi, pitkäikäisiksi olennoiksi, jotka on todella vaikeaa saada hengiltä ja joihin liittyy enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ensimmäinen osa keskittyy pieneen ryhmään ihmisiä, jotka ovat perustaneet pienen, eristetyn siirtokunnan Kalifornian erämaahan. Tämä lukikerta oli todella erityinen kokemus, sillä se nosti esiin uusia yksityiskohtia ja kerronnallisia kerroksia, joihin en ollut nuorempana kiinnittänyt huomiota. Lukiessani pohdin muunmuassa ystävyyttä erilaisista näkökulmista, järjen ja tunteiden suhdetta erityisesti silloin, kun ihminen kohtaa jotain selittämätöntä, ihmisyyden ydintä ja tieteeseen liittyviä mahdollisuuksia ja vaaroja.

Tavoitteeni on julkaista näistä kirjoista arviot viimeistään lokakuussa, jotta lukemisen ja arvion väliin ei muodostu liian pitkää väliä. Kahden kirjan arviot ovat jo suunnilleen puolivälissä, joten tavoite on todennäköisesti realistinen. 
Seuraavan luettujen kirjojen koontipostauksen julkaisen todennäköisesti lokakuun alussa. Siitä eteenpäin pyrin julkaisemaan kaksi koontia kuukaudessa kunnes pääsen nykyhetkeen.

Tämän viikon perjantaina vuorossa on syys-lokakuun lukulista, minkä jälkeen jatkan kirja-arvioiden parissa. Aikomukseni on julkaista kaksi postausta viikossa, jotta rästipostauksien lista lyhenisi nopeammin ja pääsisin julkaisemaan ns. tuoreita arvioita ja muita tekstejä. Katsotaan, kuinka hyvin pysyn tavoitteissani!

Mikä kirja on sykähdyttänyt sinua tänä vuonna?

Oletko kohdannut kirjallisia pettymyksiä?

Oletko lukenut tuttuja kirjoja uudelleen vai keskittynyt uusiin kirjoihin?

perjantai 27. elokuuta 2021

Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova

Reija Wrenin ura hyppää ison askeleen eteenpäin, kun hänet lähetetään komennukselle Pietariin tekemään konsernin sisäistä tarkastusta. Reija jättää kihlattunsa Suomeen suunnittelemaan lähestyviä häitä ja sukeltaa tupakan- ja alkoholinhuuruiseen bisnesmaailmaan.
Tilien tarkastus ei kuitenkaan suju ongelmitta. Osa pietarilaisista kollegoista suhtautuu Reijaan ynseästi ja toimiston johtaja vaikuttaa haluttomalta tekemään yhteistyötä. Kun Reijalle selviää, että yksi toimiston entisistä työntekijöistä on lähtenyt työpaikastaan yllättäen ja kadonnut sen jälkeen maailmankartalta, hänen tutkimuksensa saavat synkkiä sävyjä. Lisäksi Reijan päätä sekoittaa tuttu henkilö menneisyydestä.

Mitä enemmän Reija kaivelee lähimenneisyyden tapahtumia, sitä lähemmäs vaaraa hän ajautuu. Hän on kuitenkin päättänyt saada totuuden selville, tuli mitä tuli. Mutta haukkaako Reija liian ison palan, kun pyöriteltävänä on muutakin kuin tilikirjoja ja numeroita?

***

Vuoden alussa otin tavoitteeksi lukea aikaisempaa enemmän kotimaista kirjallisuutta. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Anniina Tarasovan esikoisromaani, joka oli kummitellut pitkään mielessäni. Venäläiset tilikirjani osoittautui piristäväksi yhdistelmäksi chick litiä ja trilleriä, ja sai minut samalla kiinnostumaan entistä enemmän Tarasovan tulevasta tuotannosta.

Reijan elämästä oli mielenkiintoista lukea, sillä hänellä on aivan erilainen ammatti kuin minulla. Lisäksi hän on monin tavoin erilainen ihminen kuin minä: hiukan villi ja melko impulsiivinen hetkessä eläjä, joka päätyy jos jonkinlaisiin hankaluuksiin esimerkiksi ihmissuhteissaan. En voinut ennustaa hänen valintojaan, mikä teki lukukokemuksesta mukavan yllättävän. Nauroin monta kertaa ääneen lukiessani, osittain tapahtumien ja osittain osuvien ilmaisutapojen ansiosta.

Pidin myös kovasti siitä, että Pietari herää aidosti eloon kirjan sivuilla. Tarasova kuvailee mielestäni taitavasti kaupungin tunnelmaa ja onnistuu herättämään tunteen siitä, että olen jossain muualla kuin Suomessa. Suomalaisen ja venäläisen kulttuurin väliset erot tulevat esiin luontevasti ja monipuolisesti.

Koska olen trillereiden innokas lukija ja pidän usein rankoistakin rikostarinoista, Venäläiset tilikirjani on minulle vähän pliisu. Trillerin ainekset ovat selvästi tunnistettavia ja sopivat kokonaisuuteen hyvin, mutta ne jäävät melko kevyelle tasolle. Tämän takia tapahtumat eivät herätä kovin voimakasta pelkoa siitä, että päähenkilölle tapahtuisi jotain pahaa tai peruuttamatonta. Sen sijaan sellainen lukija, joka on vasta kokeilemassa, olisiko genre hänelle sopiva, voisi nauttia tästä lukukokemuksesta enemmän kuin minä.

Toinen lukukokemusta haittaava asia on juonen ajoittainen laahaaminen. Tapahtumat tuntuvat välillä jämähtävän tilainteisiin, jotka eivät ole niin mielenkiintoisia ja samalla jättävän pimentoon seikkoja, joista olisin halunnut tietää enemmän. Tämän vuoksi trillerielementit eivät pääse ihan täyteen kukoistukseensa.

Näistä kahdesta miinuksesta huolimatta olen iloinen, että luin tämän kirjan, sillä se vei minut niin sanotun kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelle. Haluan tehdä tällaisia kokeiluja tulevaisuudessa enemmänkin, jotta lukemistoni ja sen myötä kirjalllisuudentuntemukseni laajenee.


3,5/5

perjantai 6. elokuuta 2021

Lukulista 3/2021: Elokuun suunnitelmia

Sekä kevät että kesä yllättivät minun taas kiireisyydellään, minkä seurauksena blogin päivittäminen pysähtyi kuin seinään. Myös lukeminen jäi vähäiseksi, mutta sille oli myös positiivinen syy: kirjoittaminen sujui kesä-heinäkuussa paremmin kuin hyvin, joten ajatukseni olivat suurimmaksi osaksi oman tekstin tuottamisessa. Lisäksi työt ja muuttojärjestelyt veivät sekä aikaa ja energiaa.

Nyt kun muutto on tehty ja olen asettunut takaisin kotipaikkakunnalleni Joensuuhun, arki on rauhoittunut sen verran, että on mahdollista tehdä jonkinlaisia suunnitelmia lukemisen suhteen. Tein poikkeuksellisesti elokuulle oman lukulistan, mutta syyskuussa jatkan taas kahden kuukauden mallilla niin kuin alkuvuodesta.

Fyysiset kirjat

1. Linnake - Justin Cronin

Elokuun ensisijainen tavoite on saada keskeneräisiä kirjoja luettua loppuun. Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa Linnake on ollut pisimpään kesken, mutta kesän aikana olen edennyt sen kanssa hyvin. Olen pitänyt siitä kovasti, mutta se vaatii erityistä keskittymistä, mikä hidastaa lukemista. Tässä kuussa on kuitenkin aika päästä uusien projektien pariin, joten aion kiristää tahtia.

2. Keep you close - Karen Cleveland

Clevelandin tyylin tunnistaa hänen toisesta romaanistaan selvästi, mutta tämä on huomattavasti hidaslukuisempi kuin ensimmäinen. Arvelen, että luen tätä vielä jonkin aikaa pieni palanen kerrallaan. Trillerin isoja teemoja ovat vanhemmuus ja ammatillinen velvollisuus, jotka asettuvat monella tavalla vastakkain keskenään. Cleveland on todella taitava avaamaan päähenkilöidensä sielunmaisemaa, mikä tekee lukukokemuksesta intensiivisen ja sykähdyttävän.

3. Assassin's Blade - Sarah J. Maas

Päätin lukea koko Throne of Glass -sarjan uudelleen alusta lähtien ennen kuin siirryn Maasin muihin sarjoihin. Osittain nautinnon vuoksi, osittain kirjoittamisen vuoksi; sarja on yksi suosikeistani ja sen verran pitkä, että voin oppia sitä lukiessani jotain pitkän kirjasarjan rakentamisesta. Aloitan kierroksen tästä esiosasta, jota en ole vielä aikaisemmin saanut luettua.

Näiden kirjojen lisäksi kaipaisin jotain nopeatempoista luettavaa, mutta en ole osannut päättää sopivaa kirjaa. Jos aikaa jää, valitsen tilanteen tullen jonkun.

Äänikirjat

4. Taru Sormusten Herrasta - J.R.R. Tolkien

Heinäkuussa aloitin Hobitti-elokuvien innoittamana Tolkienin muun tuotannon kuuntelemisen äänikirjana, ensimmäisenä vuorossa oli tietenkin klassikoiden klassikko. Äänikirjana Taru Sormusten Herrasta on ollut todella miellyttävä ja hauska kokemus. Sormuksen ritarit on jo  kuunneltu ja Kaksi Tornia aloitettu.

5. Lapsi - Fiona Barton

Kuuntelin heinäkuussa Fiona Bartonin Lesken ja pidin siitä paljon. Niinpä tuntui luontevalta laittaa seuraava teos elokuun listalle. Kirjailijalla on mielestäni mielenkiintoinen näkökulma rikostarinoiden kertomiseen, joten uskon pitäväni paljon myös hänen toisesta romaanistaan.

6. City of Ashes - Cassandra Clare

Aloitin aikaisemmin tänä vuonna The Mortal Instruments -sarjan kuuntelemisen virkistääkseni muistiani sen tapahtumista ja maailmasta, jotta pysyn perässä lukiessani Claren uudempaa tuotantoa. Ensimmäisen osan jälkeen into jotenkin hävisi pitkäksi aikaa, enkä saanut aikaiseksi kuunnella seuraavaa. Nyt aika tuntuu kuitenkin sopivalta myös tälle projektille.

Enempää kirjoja en sitten listaakaan, jotta se pysyy suunnilleen realistisissa rajoissa. Näidenkin kanssa voi tulla kiire. Ensi viikolla tavoitteeni on julkaista pitkästä aikaa kirja-arvio, sillä niitä on kertynyt rästiin luvattoman suuri määrä. Julkaisen toistaiseksi yhden postauksen viikossa, jotta minulla on enemmän aikaa kirjoittaa niitä valmiiksi tulevia viikkoja ja kuukausia varten.

Mitä sinä luet elokuussa?

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Camp NaNoWriMo 1/2021: Päivät 1-5

Torstai 1. huhtikuuta/ Päivä 1

Taas on ehditty tähän aikaan vuodesta: kevääseen ja Camp NaNoWriMon alkuun. En ehtinyt juurikaan valmistautua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Tarkoitus on tehdä kirjan eteen mitä milloinkin huvittaa rennolla otteella, koska olemme molemmat kiireisiä muiden velvollisuuksien takia. 

Jotta kuukausi sujuisi luovan työn osalta sujuvasti, järjestin ensimmäiseksi huhtikuun blogipostaukset kuntoon ja kirjoitin kuukauden ensimmäisen arvion loppuun. Minulla oli useita versioita kuukauden aikataulusta, mutta en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä. Tämä uusin suunnitelma tuntuu parhaalta tähän mennessä, joten tavoite on pitää siitä kiinni.

Inspiraation etsimisen ja rentoutumisen hengessä katsoin Supernaturalin seitsemännen kauden loppuun. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä kertaa, mutta siitä enemmän sitten kun on aika julkaista varsinainen postaus. Kirjoitan nyt postausta kakkoskaudesta, joten matkaa on kurottavana aika paljon. 

Varsinaisen kirjoitusprojektin osalta aloitin kevyesti: luin pienen pätkän kirjan juonta ja kirjoitin ylös pari täydennysideaa. Aikomukseni on käyttää suuri osa ensimmäisestä viikosta juonen tutkiskeluun siinä toivossa, että saan uusia ideoita. Olemme olleet pitkään jumissa samassa kohdassa, joten olisi mukavaa päästä eteenpäin. Katsotaan, mitä päivien mittaan tapahtuu.

Perjantai 2. huhtikuuta/ Päivä 2

Päivä sai yllättävän käänteen, kun sain idean hauskasta dialogista kahden henkilön välillä. Kun ryhdyin kirjoittamaan sitä, sain kokoon 400 sanaa tunnissa. Dialogista on selvästi tullut minulle kirjoittamisen käynnistymisen avain, erityisesti uusien kohtausten kohdalla. Dialogin syntyminen viittaa myös siihen, että olen saavuttanut astetta syvemmän yhteyden kyseisiin henkilöihin. Tämä on ilahduttava havainto, sillä minulla on jo lähitulevaisuudessa edessäni useita näihin henkilöihin liittyviä kohtauksia.

Päivääni piristi myös hyvä ruoka, tarkemmin sanoen herkkusienirisotto, joka on yksi lempiruoistani tällä hetkellä. Nautin kokkaamisesta muutenkin paljon, mutta viikot ovat usein niin kiireisiä, etten voi uhrata sille niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tänään pidin vapaapäivän opiskelusta, mikä teki rauhallisen kokkaamisen mahdolliseksi.

Supernatural-maraton jatkui kahdeksannen kauden aloittamisen merkeissä. Sarjan katsominen on herättänyt jo paljon erityisesti juonenkuljetusta koskevia ajatuksia ja havaintoja, jotka pyrin pitämään mielessäni, kun tarkastelen NaNo-projektin juonta.

Pidän luovaa ajattelua yllä myös lukemalla, tietenkin. Aamuisin luettavana on Justin Croninin Linnake eli Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa. Iltaisin luen Daniel Colen Räsynukkea, joka vain paranee edetessään. Kolmantena ns. pääkirjana minulla on kesken yksi äänikirja, Cassandra Claren City of Bones, joka on nyt toista kertaa kierroksessa. Näistä jälkimmäisen saan todennäköisesti loppuun lähipäivinä, mikä ilahduttaa minua, sillä olen jumittanut sen parissa turhan pitkään.

Lopuksi vielä linkki tänään julkaistuun postaukseen: Arvio: Pimeää ainetta - Blake Crouch

Lauantai 3. huhtikuuta/ Päivä 3

Tänään en saanut kirjoittamisen suhteen mitään aikaan, joten asiaa ei ole paljon. Jatkoin kuitenkin Supernatural-postauksen kirjoittamista (kausi 2) ja kahdeksannen kauden katsomista. Suunnittelin myös blogin toukokuun aikataulun uusiksi. Huomenna palaan NaNo-projektin pariin ja saan toivottavasti jotain liikkeelle aivoissani.

Sunnuntai 4. huhtikuuta/ Päivä 4 & Maanantai 5. huhtikuuta/ Päivä 5

Lähestyin juonen kehittelyä tällä kertaa sivujuonien kautta. Saan usein hyviä ideoita, kun keskityn johonkin pienempään osaan kokonaisuuden sisällä. Valitsin käsiteltäväksi yhden ihmissuhdejuonen ja yhden yksittäisen henkilön kaaren, jota ei ole vielä mietitty kovin yksityiskohtaisesti. Melko nopeasti alkoi syntyä ajatuksia siitä, minkälaisia kohtauksia kirjaan täytyy lisätä ja toisaalta mitkä olemassa olevat täytyy siirtää toiselle paikalle, jotta juonen rakenteesta tulee selkeämpi. Pääsin tässä prosessissa vasta alkuun, mutta tästä on hyvä jatkaa kuukautta eteenpäin. Seuraavan viiden päivän aikana ehdin toivottavasti myös jatkaa itse kirjoittamista.

Lukeminenkin edistyi mukavasti pääsiäisvapaan viimeisinä päivinä. Kuuntelin Cassandra Claren esikoisen loppuun maanantaina ja aloitin kaksi uutta äänikirjaa (Recursion ja Valkoinen kuolema), jotta rytmi säilyy. Vaikka City of Bones on selvästi heikoin Claren tuotannossa, nautin kokemuksesta yhä ja myös ihailin monia kirjan ominaisuuksia. Clare onnistuu alusta lähtien luomaan yliluonnolliseen maailmaan ja systeemiin historiallisuuden ja pitkäaikaisuuden tunnun, mikä ei ole helppo tehtävä. Recursion vaikuttaa kiehtovalta ihan niin kuin edellinenkin Crouchin teos, ja yksityisetsivä Striken seikkailut alkavat vakuuttavasti myös tässä aarjan neljännessä osassa. Lisää ajatuksia myöhemmin!

Lopuksi vielä maanantaina julkaistu arvio: Silkkiäistoukka - Robert Galbraith