perjantai 9. huhtikuuta 2021

Camp NaNoWriMo 1/2021: Päivät 1-5

Torstai 1. huhtikuuta/ Päivä 1

Taas on ehditty tähän aikaan vuodesta: kevääseen ja Camp NaNoWriMon alkuun. En ehtinyt juurikaan valmistautua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Tarkoitus on tehdä kirjan eteen mitä milloinkin huvittaa rennolla otteella, koska olemme molemmat kiireisiä muiden velvollisuuksien takia. 

Jotta kuukausi sujuisi luovan työn osalta sujuvasti, järjestin ensimmäiseksi huhtikuun blogipostaukset kuntoon ja kirjoitin kuukauden ensimmäisen arvion loppuun. Minulla oli useita versioita kuukauden aikataulusta, mutta en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä. Tämä uusin suunnitelma tuntuu parhaalta tähän mennessä, joten tavoite on pitää siitä kiinni.

Inspiraation etsimisen ja rentoutumisen hengessä katsoin Supernaturalin seitsemännen kauden loppuun. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä kertaa, mutta siitä enemmän sitten kun on aika julkaista varsinainen postaus. Kirjoitan nyt postausta kakkoskaudesta, joten matkaa on kurottavana aika paljon. 

Varsinaisen kirjoitusprojektin osalta aloitin kevyesti: luin pienen pätkän kirjan juonta ja kirjoitin ylös pari täydennysideaa. Aikomukseni on käyttää suuri osa ensimmäisestä viikosta juonen tutkiskeluun siinä toivossa, että saan uusia ideoita. Olemme olleet pitkään jumissa samassa kohdassa, joten olisi mukavaa päästä eteenpäin. Katsotaan, mitä päivien mittaan tapahtuu.

Perjantai 2. huhtikuuta/ Päivä 2

Päivä sai yllättävän käänteen, kun sain idean hauskasta dialogista kahden henkilön välillä. Kun ryhdyin kirjoittamaan sitä, sain kokoon 400 sanaa tunnissa. Dialogista on selvästi tullut minulle kirjoittamisen käynnistymisen avain, erityisesti uusien kohtausten kohdalla. Dialogin syntyminen viittaa myös siihen, että olen saavuttanut astetta syvemmän yhteyden kyseisiin henkilöihin. Tämä on ilahduttava havainto, sillä minulla on jo lähitulevaisuudessa edessäni useita näihin henkilöihin liittyviä kohtauksia.

Päivääni piristi myös hyvä ruoka, tarkemmin sanoen herkkusienirisotto, joka on yksi lempiruoistani tällä hetkellä. Nautin kokkaamisesta muutenkin paljon, mutta viikot ovat usein niin kiireisiä, etten voi uhrata sille niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tänään pidin vapaapäivän opiskelusta, mikä teki rauhallisen kokkaamisen mahdolliseksi.

Supernatural-maraton jatkui kahdeksannen kauden aloittamisen merkeissä. Sarjan katsominen on herättänyt jo paljon erityisesti juonenkuljetusta koskevia ajatuksia ja havaintoja, jotka pyrin pitämään mielessäni, kun tarkastelen NaNo-projektin juonta.

Pidän luovaa ajattelua yllä myös lukemalla, tietenkin. Aamuisin luettavana on Justin Croninin Linnake eli Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa. Iltaisin luen Daniel Colen Räsynukkea, joka vain paranee edetessään. Kolmantena ns. pääkirjana minulla on kesken yksi äänikirja, Cassandra Claren City of Bones, joka on nyt toista kertaa kierroksessa. Näistä jälkimmäisen saan todennäköisesti loppuun lähipäivinä, mikä ilahduttaa minua, sillä olen jumittanut sen parissa turhan pitkään.

Lopuksi vielä linkki tänään julkaistuun postaukseen: Arvio: Pimeää ainetta - Blake Crouch

Lauantai 3. huhtikuuta/ Päivä 3

Tänään en saanut kirjoittamisen suhteen mitään aikaan, joten asiaa ei ole paljon. Jatkoin kuitenkin Supernatural-postauksen kirjoittamista (kausi 2) ja kahdeksannen kauden katsomista. Suunnittelin myös blogin toukokuun aikataulun uusiksi. Huomenna palaan NaNo-projektin pariin ja saan toivottavasti jotain liikkeelle aivoissani.

Sunnuntai 4. huhtikuuta/ Päivä 4 & Maanantai 5. huhtikuuta/ Päivä 5

Lähestyin juonen kehittelyä tällä kertaa sivujuonien kautta. Saan usein hyviä ideoita, kun keskityn johonkin pienempään osaan kokonaisuuden sisällä. Valitsin käsiteltäväksi yhden ihmissuhdejuonen ja yhden yksittäisen henkilön kaaren, jota ei ole vielä mietitty kovin yksityiskohtaisesti. Melko nopeasti alkoi syntyä ajatuksia siitä, minkälaisia kohtauksia kirjaan täytyy lisätä ja toisaalta mitkä olemassa olevat täytyy siirtää toiselle paikalle, jotta juonen rakenteesta tulee selkeämpi. Pääsin tässä prosessissa vasta alkuun, mutta tästä on hyvä jatkaa kuukautta eteenpäin. Seuraavan viiden päivän aikana ehdin toivottavasti myös jatkaa itse kirjoittamista.

Lukeminenkin edistyi mukavasti pääsiäisvapaan viimeisinä päivinä. Kuuntelin Cassandra Claren esikoisen loppuun maanantaina ja aloitin kaksi uutta äänikirjaa (Recursion ja Valkoinen kuolema), jotta rytmi säilyy. Vaikka City of Bones on selvästi heikoin Claren tuotannossa, nautin kokemuksesta yhä ja myös ihailin monia kirjan ominaisuuksia. Clare onnistuu alusta lähtien luomaan yliluonnolliseen maailmaan ja systeemiin historiallisuuden ja pitkäaikaisuuden tunnun, mikä ei ole helppo tehtävä. Recursion vaikuttaa kiehtovalta ihan niin kuin edellinenkin Crouchin teos, ja yksityisetsivä Striken seikkailut alkavat vakuuttavasti myös tässä aarjan neljännessä osassa. Lisää ajatuksia myöhemmin!

Lopuksi vielä maanantaina julkaistu arvio: Silkkiäistoukka - Robert Galbraith


maanantai 5. huhtikuuta 2021

Silkkiäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith

Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, hänen vaimonsa pyytää apua yksityisetsivä Cormoran Strikelta. Tutkimuksissa selviää pian, että kyseessä ei ole yksi miehen tavallisista katoamistempuista vaan jotain paljon monimutkaisempaa.

Quine on kirjoittanut moraalisesti kyseenalaisen romaanikäsikirjoituksen, jossa hän mustamaalaa lähes kaikki tuntemansa ihmiset. Monet erittäin ilkeässä valossa esitetyt henkilöt ovat tunnettuja kirjallisuusalalla. Pian Quine löytyy raa'asti murhattuna, ja Strike huomaa olevansa tekemisissä poikkeuksellisen kylmäverisen murhaajan kanssa.

***

Striken etsivätoimistossa riittää vilskettä nyt, kun Lula Landryn ratkaistu tapaus on nostanut hänet julkisuuden valokeilaan. Quinen tapaus putoaa hänen eteensä tilanteessa, jossa hänelle ei oikeastaan olisi aikaa ottaa uusia asiakkaita eikä varsinkaan sellaisia, joiden ei usko tarjoavan aihetta oikeaan rikostutkimukseen. Strike kuitenkin ottaa tapauksen vastaan näpäyttääkseen erästä ikävää asiakasta. Kun Owen Quine löytyy murhattuna, poliisi pitää automaattisesti vaimoa syyllisenä. Strike ei kuitenkaan usko hauraan ja hiukan omalaatuisen rouva Quinen kyenneen raakaan murhaan. Niinpä Strike jatkaa tapauksen tutkimista, vaikka se vaarantaa hänen välinsä poliisin kanssa.

Owen Quinen käsikirjoitus eli "kirja kirjassa" -elementti tekee Silkkiäistoukasta erityisen kiinnostavan lukukokemuksen. En ole vähään aikaan törmännyt tähän kerronnan keinoon, joten myös sen takia oli hauskaa tarkastella sellaista. Kyseinen käsikirjoitus on kaikin tavoin outo, groteski ja kauhea, ja siihen liittyvä latinan kieli ja symboliikka korostavat outoutta kiehtovalla tavalla. Rowlingin luovuutta täytyy ihailla: hän on kirjoittanut samanaikaisesti jotain aivan sekopäistä että älykästä, ja lisäksi tehnyt sen hyvin. En muista, milloin olen ollut yhtä hämmästynyt ja riemuissani yhtä aikaa.

Kirjallisuusalan erilaisiin toimijoihin ja siihen liittyvään julkisuuteen kohdistuva ironinen huumori on kerta kaikkiaan nerokasta. Romaanissa esiintyvien henkilöiden kaltaisia ihmisiä on varmasti oikeasti olemassa, samoin kyseenalaisia käsikirjoituksia. Tämä luo tarinaan hauskan ja mielenkiintoisen meta-ulottovuuden.

Huumoria syntyy jälleen myös sosiaalisten suhteiden kuvauksesta, joka on tässä toisessa osassa vielä parempaa kuin ensimmäisessä. Parasta on seurata Striken ja Robinin suhteen kehittymistä ja siihen liittyviä tunteita, jotka ovat molemmilla ajoittain ristiriitaisia. Rowling kuvaa taitavasti myös Matthewn, Robinin kihlatun, mustasukkaisuuden kehittymistä ja sen vaikutuksia sekä heidän parisuhteeseensa että Robinin elämään suhteen ulkopuolella. Strike puolestaan käsittelee tahollaan lopullista eroaan Charlottesta ja tulee entistä tietoisemmaksi Robinia kohtaan tuntemastaan kiintymyksestä. He kuuluvat ehdottomasti suosikkihenkilöideni joukkoon, erityisesti rikoskirjallisuuden sisällä.

Kannattaa tosiaan antaa tälle sarjalle mahdollisuus, jos dekkarit ja trillerit kiinnostavat. Varsinkin, jos haluaa lukea jotain tavallisimmista normeista poikkeavaa ja tutustua persoonallisiin tutkijahahmoihin, tässä on erinomainen valinta.

5/5

perjantai 2. huhtikuuta 2021

Pimeää ainetta - Blake Crouch

Jason Dessen on kvanttifyysikko, jonka rauhallinen perhe-elämä katkeaa, kun naamioitunut mies sieppaa hänet ja lähettää hänet rinnakkaistodellisuuteen. Siellä Jasonin elämä on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin hänen omassa todellisuudessaan. Jason ei olekaan tavallinen fysiikan professori vaan alansa nero, jolle myönnetään palkintoja ja järjestetään juhlia. 

Tämä toinen elämä vaikuttaa hänen unelmiensa täyttymykseltä, kunnes se muuttuu painajaiseksi. Pian Jason huomaa, että vaarassa ovat sekä hänen henkensä että hänen identiteettinsä.

***

Blake Crouchin scifi-trillerit ovat olleet lukulistallani useamman vuoden ajan, mutta vasta katsottuani erään kvanttifysiikan teorioita soveltavan tv-sarjan sain tartuttua tuumasta toimeen. Tavoitteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja, joista voin saada inspiraatiota joko nykyisiin tai tuleviin kirjaideoihin, mikä myös kannusti tarttumaan Crouchin teoksiin heti alkuvuodesta. Onneksi tartuin, sillä tämä ensimmäinen oli erittäin hyvä kokemus.

Kvanttifysiikan teoriat mahdollisista rinnakkaistodellisuuksista eivät ole helposti ymmärrettävä aihe, mutta Crouch käsittelee sitä taitavasti ja kiinnostavasti fiktion keinoin. Tarinan maailmaan uppoaa nopeasti, ja henkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ovat kiinnostavia. Jätän sisällön kuvauksen tarkoituksella epämääräiseksi, sillä mielestäni se pitää kokea itse ja mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Jos pitää äänikirjoista, kannattaa antaa tälle mahdollisuus, sillä ääneen luettuna Pimeää ainetta sai vielä yhden uuden ulottuvuuden.

Kiinnitin erityistä huomiota myös kieleen, joka on paikoin melkein runollista. Pysähdyin monta kertaa ihailemaan yksittäisiä lauseita ja ilmauksia, mikä ei ole tavallista trillereitä lukiessa. Tähän kokonaisuuteen kaunis kieli kuitenkin sopii hienosti, sillä se korostaa romaanin pohdiskelevaa sävyä.

Pohdittavaa tässä romaanissa tosiaan riittää. Yksi isoista kysymyksistä on se, mikä tekee ihmisestä juuri sen joka hän on ja mitkä ovat elämän olennaisimmat rakennuspalikat. Pimeää ainetta pohtii lisäksi unelmien merkitystä ja niiden suhdetta todellisuuteen. Minkälaisten unelmien toteutuminen tai toteutumatta jääminen muokkaa ihmisen elämää ja identiteettiä eniten? Missä vaiheessa jonkun unelman jättää siinä määrin taakseen, että se ei enää sovi nykyiseen elämään?

Ajattelin paljon myös sitä, miltä tuntuisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Jason. Jos minusta olisi olemassa toisia versioita, millaisia he olisivat? Miten heidän elämänsä eroaisi tästä elämästä, jonka minä tunnen? Miltä tuntuisi kohdata joku heistä? Haluaisinko sitä? En päässyt näiden kysymysten kanssa vielä lopulliseen lopputulokseen, mutta ne ovat kiehtovia ajatusleikkejä, joihin aivan varmasti palaan monta kertaa. Siitä olen vakuuttunut, että itseni kohtaaminen maailmassa, joka on melkein niin kuin omani mutta ei kuitenkaan, olisi erittäin kummallinen kokemus.

Näin vaikuttavasta lukukokemuksesta on vaikeaa löytää kritiikin aiheita. Oikeastaan kirja vain loppui liian nopeasti. Olisin mielelläni viettänyt pidempään Jasonin kohtaamissa rinnakkaistodellisuuksissa ja saanut vielä yksityiskohtaisempaa tietoa niistä. Muita miinuksia en tästä romaanista sitten keksikään.

4,5/5

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Camp NaNoWriMo 1/2021: Suunnitelmia

Camp NaNoWriMo lähestyy taas ja on aika tehdä vähän suunnitelmia kuukauden varalle. Tällä kertaa pidän kuukauden melko avoimena, sillä opinnot pitävät minut tällä hetkellä todella kiireisenä. Aikatauluni myös vaihtelee viikoittain, minkä takia on oikeastaan mahdotonta ennustaa kuinka paljon aikaa jää luovalle työskentelylle.  Menen siis enemmän fiilispohjalta kuin yleensä, jotta en pilaa menestymisen mahdollisuuksia ainakaan stressaamalla suunnitelmien toteutumista.

Pääprojektini on huhtikuussa sama kuin viime vuoden marraskuussa eli scifiromaani, jota työstän yhdessä ystävän kanssa. Todennäköisesti keskitymme juonen kehittelyyn, jotta saamme sen mahdollisimman pian mietittyä loppuun asti. Jos intoa riittää, jatkamme myös jo suunniteltujen lukujen luonnostelua.

Teen todennäköisesti jotain myös sooloprojekteilleni, mutta en ole vielä asettanut niiden suhteen tavoitteita. Kaikki edistyminen on joka tapauksessa plussaa. Trillerin juonen korjaaminen on kesken, joten voisin ainakin jatkaa sitä. Lisäksi olisi hauskaa saada jotain aikaan uusimman kirjaideani suhteen, jonka olen joutunut laittamaan alkuvuoden ajaksi syrjään.

Blogin puolella ajattelin tehdä päiväkirjamaisia päivityksiä säännöllisin väliajoin kuukauden edetessä.  Olen suunnitellut sisällyttäväni postauksiin myös kommentteja kirjoista, joita luen huhtikuussa sekä muita luovuutta ruokkivia aktiviteetteja: tv-sarjoja, elokuvia, musiikkia, youtubea ja niin edelleen. Yksityiskohdat riippuvat paljon siitä, mitä milloinkin teen ja kuinka paljon etenen eri projektien kanssa. Camp NaNo - postausten lisäksi postaan tavalliseen tapaan kirja-arvioita ja muita lukemiseen liittyviä postauksia. 
 
Tavoitteeni on myös aktivoida Instagramia pitkästä aikaa, joten jos erityisesti reaaliaikaiset päivitykset kiinnostavat, kannattaa vilkuilla tiliäni siellä (@loputonromaani). En tiedä vielä, otanko tavoitteeksi postata jotain joka päivä vai esimerkiksi joka toinen päivä, mutta tahti on joka tapauksessa tiiviimpi kuin blogissa.

Loput maaliskuusta kuluu kevyesti valmistautuen: kirjoja lukien, Supernaturalia maratoonaten ja tiedostoja vilkuillen. Haluan myös laittaa lukulistallani olevia kirjoja jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen toisaalta sen mukaan, mitkä niistä ovat nopealukuisia ja mitkä toisaalta todennäköisesti ohjaavat ajatuksiani kirjoittamisen kannalta oikeille raiteille. Jännityksellä odotan, mitä Camp tuo tullessaan tänä vuonna.

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado

Paavi on kuollut, ja Rooma on täynnä surevia katolisen kirkon jäseniä. Konklaavi on alkamaisillaan ja paavin hautajaisia valmistellaan median valvovan silmän alla.

Samaan aikaan Roomassa liikkuu murhaaja, joka on ottanut kohteekseen kardinaalit. Tekijän modus operandi on poikkeuksellisen raaka ja järkyttävä. Profilointiin erikoistunut rikostutkija Paola Dicanti saa avukseen amerikkalaisen isä Fowlerin, jolla on erityinen yhteys murhaajaan. Mutta saavatko he syyllisen kiinni ennen kuin tämä ehtii kylvää lisää kauhua ja kaaosta?

***

Kuolinkellot lähtee liikkeelle samankaltaisesta asetelmasta kuin Dan Brownin Enkelit ja demonit, minkä takia se alunperin herätti mielenkiintoni. Suhteellisen lupaavan alun jälkeen romaani kuitenkin kääntyi alamäkeen eikä enää noussut.

Juonen suurin ongelma on se, että se jää ikään kuin junnaamaan laakereilleen. Saamme karmean rikoksen ja kiehuvat yhteiskunnalliset olosuhteet, mutta todellista hädän ja kiireen tuntua ei synny. Tarina ei syty liekkeihin, mikä latistaa myös teemojen käsittelyä. Romaani ottaa jälleen yhden näkökulman hyväksikäyttöskandaaleihin, joita on käsitelty paljon niin fiktiossa kuin dokumenteissakin. Aihe on toki tärkeä, mutta valitettavan usein yllätyksetön. Niin isosta ongelmasta kuin onkin kyse, toivon että kirjailijat yhdistäisivät useammin katolisuuden ja ylipäätään uskonnon käsittelyyn muitakin teemoja. Katolisen kirkon toimintaan liittyviä ongelmia voisi varmasti käsitellä muutenkin kuin seksuaalisen väkivallan näkökulmasta.

Kerronnallinen rakenne on kuitenkin selkeä ja siltä osin mielenkiintoinen, että se sisältää niin sanotun "mixed media" -elementin. Nämä omaisuudet tekevät tekstistä myös nopealukuista, mutta eivät pelasta juonen ja teemojen käsittelyn yksiulotteisuutta.

Toinen iso miinus on geneerinen ja suurimmaksi osaksi kliseinen henkilögalleria. Miespoliisit käyttävät aikansa enimmäkseen machoiluun ja toistensa nokitteluun ja jäävät kaiken kaikkiaan todella persoonattomiksi. Dicanti putoaa tyypilliseen uranaisen muottiin: maskuliisena pidetty ammatti, terävä äly kyynisellä, tiukan rationaalisella maailmankuvalla höystettynä, ei mielenkiintoa perheen perustamista eikä oikein parisuhdettakaan kohtaan. Toisin sanoen hän on yksi niistä monista poliisihahmoista, joiden viesti kuuluu suunnilleen näin: on valittava joko menestyksekäs ura tai rauhallinen perhe-elämä, koska molempia ei voi saada (tai edes haluta) yhtä aikaa. Tällainen henkilökuvaus harmittaa erityisesti siksi, että nykyään on olemassa paljon trillereitä joiden päähenkilöt ovat huomattavasti moniulottoisempia. Isä Fowlerissa puolestaan olisi ollut potentiaalia todella mielenkiintoiseen henkilöön: katolinen pappi, joka on työskennellyt muunmuassa CIA:n palveluksessa ei ole tavallinen yhdistelmä. Valitettavasti hänkin jää melko ulkokohtaiseksi ja kehysmäiseksi hahmoksi.

Henkilöiden välisiä sosiaalisia jännitteitä ja asetelmia täytyy kuitenkin kehua. Erityisesti murhaajan asema uhreihin ja teemoihin nähden rikkoo tyypillisimpiä kaavoja. Lisäksi isä Fowlerin taustatarinassa ja hänen yhteydessään murhaajaan oli yllättäviä piirteitä. Syvällisemmällä otteella näistä olisi saanut paljon emotionaalisempia ja sen myötä vaikuttavampia juonikaaria.

Vaikka Kuolinkellot olikin melkoinen pettymys, en kadu sen lukemista. Heikommat lukukokemukset antavat uusia näkökulmia esimerkiksi lempikirjoihin ja tässä tapauksessa erityisesti niihin moniin todella hyviin trillereihin, joita olen lukenut viime aikoina. Myös käsitykseni itsestäni lukijana kehittyy, kun välillä lukee jotain sellaista joka ei kolahda täysillä.

2,5/5

Oletko sinä pettynyt johonkin kirjaan viime aikoina?


perjantai 12. maaliskuuta 2021

Luetut 1/2021: Vanhoja ja uusia suosikkeja, yllätyksiä ja äänikirjoja

Mitä lukemiseen tulee, uusi vuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Äänikirjoilla on merkittävä rooli, sillä niihin kuluvan ajan pystyy arvioimaan huomattavasti tarkemmin kuin fyysisten kirjojen lukemiseen menevän ajan. Lisäksi ne ovat auttaneet minua luomaan rutiinin lukemisen ympärille. 

Ensimmäisellä jaksolla kuitenkin aliarvioin äänikirjojen menekin, minkä takia minun täytyi lisätä uusia kirjoja lukulistalle. Luin myös loppuun kirjoja, jotka olivat kesken viime vuoden puolelta ja joita en ollut laittanut varsinaiselle listalle. Lopulta otin luettavaksi seuraavan lukulistan kirjoja, kun aikaa jäi. Ihan täydellisesti en siis seurannut alkuperäistä listaa.

Kirjoitan luetuista kirjoista tässä postauksessa lyhyesti, koska postaan niistä erilliset arviot lähitulevaisuudessa. Jos olen jo julkaissut arvion, sen pääsee lukemaan kirjan nimeä klikkaamalla. 

1. Assassin's Quest - Robin Hobb (arvio tulossa)

Vaihdoin puolessa välissä äänikirjaan, mikä oli viisas ratkaisu. Äänikirja oli todella hyvä ja lisäksi nopeutti etenemistä valtavasti. Niin kuin odottaa saattoi, kokemus oli yhtä upea kuin aina Hobbin kirjoja lukiessa. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon olin unohtanut kirjan sisällöstä. Olin esimerkiksi unohtanut täydellisesti osan eräitä henkilöitä koskevasta informaatiosta ja siitä, kuinka paljon tämä kolmas osa laajentaa käsitystä fantasiamaailmasta ja sen taikuudesta. Oli siis todella hyvä, että luin trilogian uudelleen.

2. Kaksoiselämä - S.J. Watson

Kaksoiselämä oli mieleenpainuva lukukokemus, mutta valitettavasti melko järjettömän loppuratkaisun ja muutaman muun ison puutteen takia. Juoni alkoi lässähtää jo varhain, koska arvasin suurimman osan juonenkäänteistä etukäteen. Pidin kuitenkin kirjailijan kirjoitustyylistä ja muutamista teemoista, joita tarinassa käsitellään. Henkilötkin olivat suhteellisen mielenkiintoisia, vaikka osa heistä saikin minut ärsyyntymään. 

3. Pimeää ainetta - Blake Crouch (arvio tulossa)

Kvanttifysiikka on yksi niistä tieteen aihepiireistä, jotka kiinnostavat ja kiehtovat minua loputtomasti. Ei siis ole yllätys, että Pimeää ainetta kolahti minuun aika lujaa. Ajan olemuksen pohdinnan ja erilaisten identiteettiä koskevien kysymysten lisäksi tässä romaanissa hienoa on kieli, joka hipoo ajoittain runollista tai korkeakirjallista sävyä. Juoni yllättää monta kertaa ja on hienosti harmoniassa teemojen kanssa. Suosittelen kovasti kaikille scifistä ja trillereistä pitäville lukijoille!

4. Petturin merkki - Juan Gomez-Jurado 

Petturin merkki jätti jälkeensä ristiriitaiset tunnelmat. Pidin henkilöistä ja teemojen käsittelystä paljon, mutta juonen katkonainen rakenne häiritsi lukukokemusta. Lisäksi joitakin aiheita käsiteltiin minusta liian vähän, minkä takia ne jäivät pinnallisiksi. Kuitenkin tämä on ihan kelvollista historiallista fiktiota, joten en kadu kirjan lukemista. 

5. Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova (arvio tulossa)

Anniina Tarasovan esikoisromaani on virkistävä, mukavan kevyt trillerin aineksien ja chick-litin yhdistelmä. Päähenkilö Reija on kolmekymppinen uranainen, jonka valintoja en lähellekään aina allekirjoita mutta jonka kommelluksista on hauskaa lukea. Romaanissa on myös vahvasti läsnä kulttuuriteemat, tarkemmin sanoen suomalaisen ja venäläisen kulttuurin kohtaaminen ja sen haasteet. Toivon, että seuraava Tarasova on vähintään yhtä hyvä.

6. Horros - Camilla Grebe

Camilla Greben kolmas romaani jatkaa samaa, vahvaa henkilökuvauksen ja teemojen pohtimisen linjaa. Aivan Lemmikin tasolle se ei kuitenkaan yllä, sillä tapahtumien käynnistyminen kestää yllättävän kauan. Lisäksi yksi henkilöistä sai minut ärsyyntymään pahemman kerran. Tarkemmat ajatukset voi lukea arviosta, jonka julkaisin viime viikolla.

7. Keskiyön aurinko - Stephenie Meyer

Kuten arvata saattaa tämä tapaus kuuluu listalla heikoimpien kirjojen joukkoon. Twilight-saagan kovimmille faneille tämä saattaa olla suuri aarre, mutta muut lukijat todennäköisesti turhautuvat. Muutamia kiinnostavia kohtauksia ja keskusteluja on lisätty, mutta muuten kirja ei tarjoa niin paljon uutta, että sen tarvitsisi olla niin järkälemäisen pitkä. Lisäksi minua vaivasi suunnattomasti adverbien tulva, josta ei tullut loppua.

8. Silkkäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith (arvio tulossa) 

Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan toinen osa imaisi minut syövereihinsä heti ja piti minut siellä loppuun asti. Nautin jokaisesta sekunnista monella tasolla: riemastuin purevan huumorin kyllästämästä henkilökuvauksesta ja kirjallisuusmaailman sosiaalisten kiemuroiden itseironisesta kommentoinnista, hämmästyin sekä sisällöstä että juonenkäänteistä monta kertaa ja seurasin hymähdellen Striken ja Robinin ystävyyden kehitystä. En usko, että maltan odottaa kolmannen osan kuuntelemista kovin pitkään.

9. Lahkon lapset (Sofia Bauman/Lahko #3) - Mariette Lindstein (arvio tulossa)

Lahko-trilogian kolmas osa jatkaa samalla yhtä aikaa koskettavalla ja kauhistuttavalla linjalla kuin kaksi edellistä. Tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin skientologialiikkeen jäsenenä, ja vaikka sen tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, voi henkilökohtaisuuden painon aistia sen sivuilla. Päätösosassa on muutamia puutteita, joiden takia se ei ole suosikkini kaikista kolmesta, mutta teemojen merkityksellisyys ja niiden käsittelyn syvällisyys nostavat sen korkealle trillereiden joukossa. Suosittelen trilogiaa erityisesti sellaisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kulteista ja lahkoista.Julkaisen trilogian ensimmäisen osan arvion viimeistään huhtikuussa, joten tarkemmista pohdinnoista kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia sen suhteen silmällä.

10. Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton (arvio tulossa)

Stuart Turtonin esikoisromaani on saanut paljon huomiota, enkä ihmettele yhtään miksi. Vanhanaikainen kartanomiljöö luo tunnelmaa ja juonen alkuasetelma on kiehtova: päähenkilö herää tietyin väliajoin eri henkilön ruumiissa ja yrittää selvittää kartanossa tapahtuneen murhan. Kerrontaan oli aluksi hiukan vaikeaa päästä mukaan, mutta kun se tapahtui, lukukokemusta tuli yksi parhaista pitkään aikaan. Jo lukiessani ajattelin, että tästä olisi hauskaa kirjoittaa kirjallisuusanalyysi. Turtonin esikoinen on kirjallisuuden opiskelijan herkkupala!

11. Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado (arvio tulossa)

Tämä kuuluu puolestaan niin sanotulle hutien listalle. Kirjalla oli ihan lupaava alku, mutta sitten alkoi jyrkkä alamäki. Pidän muutamista kerronnallisista elementeistä paljon, mutta henkilöt ovat geneerisiä ja teemojen käsittely jää kehyksen tasolle. Juonikaan ei tarjoa todellista jännitystä, mikä on trillerin tuho.

12. Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) - Dolores Redondo (arvio tulossa)

Luin Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian ensimmäisen kerran jo vuonna 2019, mutta silloin en saanut kirjoitetuksi arvioita. Koska trilogia on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ne ansaitsevat tulla käsitellyiksi myös blogissa. Niinpä ensimmäinen osa pääsi uudelleen luettavien kirjojen listalle. Kokeilin tällä kertaa äänikirjaa, joka toimi oikein hyvin. Tarina on yhtä huikea edelleen, ja joidenkin yksityiskohtien merkitys jopa kasvoi. Arviosta tulee todennäköisesti melkoinen ylistyslaulu.

***

Siinä ensimmäisen kahden kuukauden jakson luetut/kuunnellut! Olen todella tyytyväinen saldoon ja iloinen siitä, kuinka moneen kiinnostavaan uuteen kirjailijaan ehdin tutustua. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös maalis-huhtikuussa.

Onko joku näistä kirjoista sinulle tuttu tai odottamassa lukulistallasi? 

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Arviointia ja analyysiä: Supernatural - kausi 1

Huomio: Teksti sisältää spoilereita, joten jos haluat välttää niitä, jätä tämä postaus väliin.

*** 

Winchesterin perheellä on salaisuus: he jahtaavat yliluonnollisia olentoja henkensä kaupalla. Kostonhimoiset henget, kirotut esineet, muodonmuuttajat, demonit ja monet muut kiusankappaleet ovat heille arkipäivää.

Vuodet ovat kuitenkin ajaneet perheen erilleen toisistaan sen jälkeen, kun perheen äiti kuoli traagisesti tuntemattoman olennon käsissä. Perheen nuorempi poika Sam lopulta tuskastui monimutkaiseen perhedynamiikkaan ja lähti opiskelemaan lakia. Dean jatkoi hirviöiden jahtaamista isän, Johnin, kanssa ja vieraantui samalla veljestään.

Kun John katoaa kesken jahdin, Dean lähtee hakemaan Samin avukseen etsintään. Sam ei riemastu veljensä pyynnöstä; hänellä on elämä mallillaan hyvää tyttöystävää myöten, eikä hän halua minkäänlaisten yliluonnollisten hirviöiden horjuttavan tasapainoaan. Suhde isän kanssa on vaikea, mikä mutkistaa tilannetta entisestään. Velvollisuudentunto saa Samin lähtemään Deanin mukaan, mutta ennen kuin hän huomaakaan, veljekset ovat syvemmällä yliluonnollisessa maailmassa kuin koskaan ennen.

***

Supernatural on yksi rakkaimmista suosikkisarjoistani, jota voisin kuvitella katsovani vielä hampaattomana vanhuksenakin. Ajattelin että sarjan katsominen pitkästä aikaa uudelleen alusta lähtien olisi sekä hauskaa että hyödyllistä kirjoittamisen kannalta, ja nyt istun tässä kirjoittamassa siitä jotain arvion ja analyysin väliltä. Edellisestä katselukerrasta on kulunut ainakin viisi vuotta, joten pystyn tarkastelemaan sarjaa melko tuorein silmin, mikä tekee näiden postausten kirjoittamisesta erityisen mielenkiintoista. Kirjoitan jokaisesta kaudesta ainakin yhden postauksen ja julkaisen ne suunnilleen tasaisin välein (2-3 viikkoa). Ja nyt itse asiaan.

Ensimmäinen kausi noudattaa enimmäkseen samaa perusrakennetta: jossain päin Yhdysvaltoja tapahtuu outoja katoamisia, sairastumisia tai kuolemia, joita Sam ja Dean lähtevät selvittämään. Kun he saavat selville, millaisesta olennosta tai yliluonnollisesta ilmiöstä on kyse, he kehittelevät suunnitelman olennon voittamiseksi ja rauhan palauttamiseksi. Hoitaessaan tehtävää he kohtaavat jos jonkinlaisia kommelluksia, mutta useimmiten he selviytyvät tilanteista ehjin nahoin. Panokset eivät siis ole kovin korkeat eikä poikien puolesta tarvitse juurikaan pelätä (vielä).

Jotkut jaksot ovat selvästi toimintapainotteisia, osa emotionaalisia ja osa keskittyy huumoriin. Jako on niin selvä, että jaksot voisi helposti jakaa kategorioihin tyylin ja sävyn mukaan. Pidän enemmän niistä sarjan kausista, joissa toiminta, syvälliset teemat ja huumori sulautuvat toisiinsa ja parhaimmillaan kaikki kolme elementtiä sisältyvät jaksoon samanaikaisesti. Silti on huomionarvoista, että Supernaturaliin on jo ensimmäisellä kaudella saatu luontevasti sisällytettyä useita erilaisia sävyjä ja tunnelmia. 

Muutamat jaksot tuntuvat täytejaksoilta tai selkeästi muusta kokonaisuudesta irrallisilta. Esimerkiksi jakso 2, jossa Sam ja Dean pelastavat wendigon sieppaamia telttailijoita, tuntui nopeasti kootulta ja ajoituksen suhteen sattumanvaraiselta. Ehkä siksi, että ensimmäisen jakson jälkeen ei vielä oikein tiedetty, mihin suuntaan sarjan kanssa haluttiin mennä ja siksi on tyydytty nopeisiin ratkaisuihin.

Laajoihin juonikuvioihin viitataan kuitenkin kauden mittaan enemmän kuin muistin. Pisimmälle ulottuvat juonikaaret koskevat Samin ja Deanin äidin kuolemaa ja demonia, joka hänet murhasi. Lisäksi jo melko aikaisin käy ilmi, että Samilla on voimakkaita psyykkisiä kykyjä. Hän näkee painajaisia, jotka osoittautuvat enteiksi: hän toisin sanoen näkee tulevaisuuden tapahtumia ennalta. Kun pojille selviää, että myös isän katoaminen liittyy menneisyyden tragediaan, motivaatio selvittää totuus kokonaisuudesta kasvaa. Veljekset yrittävät isänsä tavoin löytää keinon demonin tappamiseksi ja samalla selvittää, mistä Samin voimissa oikein on kyse. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä selvemmäksi käy että tämä kaikki on osa paljon suurempaa tapahtumaketjua, minkä myötä sarjasta tulee yhä mielenkiintoisempi. Siitä huolimatta ensimmäinen kausi on hyvin "pehmeä" verrattuna siihen mitä on tulossa.

Vahva henkilökuvaus on yksi Supernaturalin parhaista ominaisuuksista ensimmäisestä kaudesta lähtien. Kuvaus keskittyy aluksi Samiin ja Deaniin, mikä on perustan rakentamisen kannalta hyvä asia, mutta samaan aikaan hiukan yksitoikkoista verrattuna tuleviin kausiin. 

Tiivistetysti voisi sanoa, että Dean on kovapäinen sotilas, ja Sam herkkä älykkö. Vaikeuksia kohdatessaan Dean etsii tukea toisaalta perhettä ja jossain määrin koko maailmaa kohtaan tuntemastaan velvollisuudesta, toisaalta huumorista ja villeistä elämäntavoista. Sam puolestaan pyrkii ymmärtämään, mitä asioiden taustalla on ja tekemään oikein pohdintojensa ja päätelmiensä perusteella. Sam on kaiken kaikkiaan hyvin tunnetietoinen ja haluaa nähdä tapahtumissa tarkoituksen ja merkityksen. Nämä ominaisuudet ovat yhtä aikaa heidän vahvuutensa ja heikkoutensa, minkä jo ensimmäinen kausi onnistuu hienosti osoittamaan. Monin tavoin vastakkaiset ajatusmallit luovat usein ristiriitoja Samin ja Deanin välille, mutta samalla he oppivat näkemään millä tavoin he täydentävät toisiaan ja miksi on niin tärkeää, että he taistelevat vaikeuksia vastaan yhdessä.

Myös Johnia käsitellään jonkin verran. John ei ole toipunut vaimonsa kuolemasta, mikä vaikuttaa yhä erittäin negatiivisesti sekä häneen itseensä että hänen lapsiinsa. Hän hukuttaa murheensa hirviöiden listimiseen ja tuntuu välillä unohtavan isän roolin kokonaan. Kostonhimo piinaa häntä aivan yhtä paljon kuin tapahtumat, jotka sen aikoinaan herättivät. Lopulta Johnista muotoutuu todella pidättyväinen ja usein jopa vainoharhainen ihminen, jonka kanssa monien on hankalaa tulla toimeen.

Ensimmäisellä kaudella tavataan myös pikaisesti autokorjaamoa pitävä Bobby, jolla on jonkinasteinen juopon/kylähullun maine ja joka on kuin kävelevä yliluonnollisiin aiheisiin keskittynyt tietosanakirja. Hän on jahdannut ja tutkinut yliluonnollisia olentoja pitkään ja kerännyt kotiinsa laajan kirjaston, josta tulee merkittävä tietolähde seuraavilla kausilla.

Sivuhenkilöistä mielenkiintoisimpia käänteitä saa aikaan demonityttö Meg, jonka Sam kohtaa "sattumalta" riitaannuttuaan Deanin kanssa. Megin tehtävä on johdattaa Sam ja Dean ansaan, mikä kääntää koko juonta uuteen suuntaan. 

Veljekset kohtaavat myös fanaattisen Gordonin, joka on omistanut elämänsä vampyyrien jahtaamiselle. En muistanut, että hän esiintyy jo ensimmäisellä kaudella, mikä varmaan johtuu siitä että hän ilmestyy kuvaan yllättäen ja lähellä kauden loppua. Johdonmukaisuuden kannalta hänen ensiesiintymisensä olisi voinut siirtää toiselle kaudelle. Tai sitten sen olisi pitänyt tapahtua huomattavasti aikaisemmin, jotta se olisi tuntunut kauden juonikaareen kuuluvalta palikalta.

Teemojen kirjo on laaja, mutta eri teemat tukevat hyvin toisiaan. Perhesuhteet ja perhedynamiikka ovat isoimmat teemat, joita käsitellään erityisesti Samin ja Deanin välisen suhteen ja sen kehittymisen kautta. Myös poikien suhde isäänsä nousee vahvasti esiin. Samalla kuvioon kytkeytyy pohdintaa identiteetistä, kodista ja sen puuttumisesta sekä velvollisuudentunteen ja itsenäisyyden välisestä ristiriidasta.

Äidin kuolema hajotti Winchesterin perheen tasapainon ja johti vakaviin ongelmiin erityisesti Samin ja Johnin välillä. Sam ei ymmärtänyt, miksi hirviöiden metsästyksen täytyi valloittaa heidän koko elämänsä niin, ettei esimerkiksi normaaleille ystävyyssuhteille jäänyt tilaa. Vakituinen asuminen yhdessä paikassa ei tullut heidän lapsuudessaan kysymykseen, minkä vuoksi Sam kokee voimakasta juurettomuutta. Lopulta hän ei jaksanut enempää ja rakensi itselleen uuden elämän lakiopiskelijana. Tämän myötä Sam on vieraantunut perheestään täysin, minkä takia yhteistyö Deanin kanssa on aluksi todella haastavaa.

Dean puolestaan on koko ikänsä vakuuttanut itselleen, että tavallinen elämä on yliarvostettua ja että heillä on veljeksinä velvollisuus jatkaa isänsä työtä. Dean ihailee isäänsä ja pitää tätä suurena sankarina, jonka sanaan täytyy luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen näkökulmastaan Samin suhtautuminen vaikuttaa pitkään lapselliselta kiukuttelulta, sillä hän ei halua hyväksyä sitä, kuinka traumaattisia heidän kokomuksensa ovat oikeasti olleet.

Hitaasti heidän näkemyksensä alkavat muuttua ja avartua. Sam saa huomata, että Deanin viileän kuoren alla asuu järkkymätön uskollisuus ja suojelunhalu. Dean oppii vähitellen, että tunteillakin on tehtävänsä ja että itsenäiset päätökset eivät välttämättä johda häntä harhaan. Heidän suhteensa on hyvin inhimillinen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen ja kasvunpaikkoineen, ja sen vuoksi uskon sen koskettavan suurta osaa sarjan katsojista. Sam ja Dean ovat henkilöinä todella monitasoisia, minkä ansiosta heitä jaksaa seurata jaksosta ja kaudesta toiseen, koko ajan uutta oppien.

Supernaturalissa on myös todella paljon tilannekomiikkaa ja sen omasta maailmasta nousevaa huumoria, eikä ensimmäinen kausi ole missään tapauksessa poikkeus tästä säännöstä. Jos tykkää tämäntyyppisestä huumorista, sarjaa katsoessa saa nauraa usein ja makeasti. Minä rakastan tilannekomiikkaa, mikä takaa hyvän mielen aina kun asetun katsomaan Supernaturalia.

Loppua kohden tarina saa synkempiä sävyjä, kun demonit astuvat kuvaan ja veljekset joutuvat vastakkain juuri sen demonin kanssa, joka tappoi heidän äitinsä. Muutos tunnelmassa on jopa niin merkittävä, että siirtymää olisi voinut vähän tasoittaa.

Mitä yliluonnollisiin elementteihin tulee, Supernaturalin lähtökohta on, että melkein kaikki mitä olemme tottuneet pitämään satujen, mytologioiden ja fantasiakirjallisuuden aineksina, on todellista. Tämän ansiosta kerronnan mahdollisuudet ovat lähestulkoon rajattomat. Ensimmäisellä kaudella lentovalikoima on vielä melko suppea: Sam ja Dean kohtaavat enimmäkseen erilaisia henkiä, jotka ovat jääneet maan päälle kummittelemaan vaihtelevista syistä. Kaudella saadaan pieniä välähdyksiä myös muodonmuuttajista, vampyyreistä ja saalistajaolennoista kuten wendigo. 

Koska tapahtumapaikka vaihtuu koko ajan, myös visuaalinen ilme on vaihteleva ja monipuolinen. On kaunpunkeja ja pieniä maalaiskyliä, on metsiä, järviä ja merenrantaa. Tutkimukset vievät Samin ja Deanin kouluun, kirkkoon, taidegalleriaan, hylättyihin taloihin, vanhaan mielisairaalaan... Tapahtumaympäristöjä valitessaan käsikirjoittajat eivät säästele luovia paukkuja, mikä on mielestäni yksi tämän sarjan parhaista piirteistä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen kauden perusteella saa hyvän käsityksen siitä, mistä sarjassa on kyse. Tarina lähtee kuitenkin kunnolla lentoon vasta seuraavilla kausilla, joten vielä ensimmäisen kauden perusteella ei kannata päättää, katsooko sen kokonaan.

3,5/5 

perjantai 5. maaliskuuta 2021

Horros - Camilla Grebe

18-vuotias Samuel sotkeutuu huumebisnekseen, joka hajottaa hänen elämänsä palasiksi. Paetessaan ganstereita hän tutustuu saaristossa asuvaan Raakeliin, joka etsii avustajaa vammaiselle pojalleen. Samuel ottaa työn vastaan ja kohtaa pian odottamattomia haasteita.

Samuelin äiti, Pernilla, kamppailee omatuntonsa ja uskonnollisen vakaumuksensa kanssa. Pitäisikö hänen auttaa poikaansa vai antaa elämän opettaa, kunnes poika tulee järkiinsä?

Samaan aikaan perhetragedian piinaama Manfred tutkii kuolemantapauksia, jotka vaikuttavat murhilta mutta joille ei löydy selkeää motiivia. Mahdollisesta tekijästäkään ei oikein ole vihjeitä. Ymmärtääkseen tapausta paremmin hän tukeutuu profiloija-Hannen apuun.

***

Camilla Greben kolmas romaani vie lukijan jälleen erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Kokonaisuutena Horros on oikein hyvä rikosromaani, mutta ei yllä aivan Lemmikin tasolle.

Juoni lähtee melko hitaasti liikkeelle. Ensimmäinen neljäsosa romaanista tuntuu vähän tahmealta. Paino on henkilöiden elämäntilanteiden rakentamisessa eikä niinkään rikosten tutkimisessa.Alun hitauden lisäksi minua jäi vaivaamaan se, että tietyllä sivujuonella ei lopulta ollut juurikaan roolia kokonaisuuden ja lopputuloksen kannalta. En sano, mistä on tarkalleen kyse, etten paljasta mitään, mutta kaiken kaikkiaan juoni ei ole rakenteeltaan yhtä ehjä kuin esimerkiksi Lemmikissä. Ensimmäisen neljänneksen jälkeen juoni kuitenkin lähtee lentoon ja kehittyy varsin mielenkiintoiseksi. Erityisesti täytyy kehua isointa juonenkäännettä, jonka Grebe toteuttaa erittäin hyvin. 

Minun täytyy ihastella myös tapahtumapaikkojen valintaa. Kesäinen saaristomaisema on karismaattinen miljöö, joka antaa tapahtumille ilmettä ja sielua. Grebellä on kyky herättää tapahtumapaikat eloon kielen avulla, mikä tekee hänen teoksistaan omalla tavallaan kaunista luettavaa, vaikka teemat ovat rankkoja. Lisäksi raamatullinen symboliikka ja eräs erityinen kirjallinen elementti yhdessä syventävät pahaenteistä ilmapiiriä.

Henkilöt ovat enimmäkseen mielenkiintoisia ja miellyttäviä. On piristävää tutustua Manfrediin näkökulmahenkilönä, ja Pernillan sisäistä kamppailua kuvaillaan hyvin. Sen sijaan Samuelin kypsymättömyys ärsytti alkupuolella niin paljon, että lukukokemus kärsi. Hän kuitenkin alkaa kasvaa hiukan tapahtumien edetessä, minkä ansiosta negatiiviset tunteet laantuivat.

Grebe yhdistää teoksissaan hienosti henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja. Näin on myös Horroksen kohdalla. Yhteiskunnallisuus tulee mukaan toisaalta huumerikollisuuden ja sen lieveilmiöiden muodossa, toisaalta kommentteina sosiaalisesta mediasta ja ihmisen käyttäytymisestä internetissä yleensä. Henkilökohtaiselle tasolla Horros on pohdintaa vanhemmuudesta ja erityisesti vanhemmuuden vaikeimmista haasteista. Toinen tärkeä teema on usko, eikä ainoastaan Jumalaan vaan ihmisiin, tulevaisuuteen ja elämään itseensä.

Taattua Grebeä siis, joistakin miinuksista huolimatta. Toivon kuitenkin, että sarjan neljäs osa tarjoaa samaa terävyyttä, jota sain maistaa Lemmikissä.

4/5

maanantai 1. maaliskuuta 2021

Five star predictions #1: kirjoja joille uskon antavani viisi tähteä

Booktubessa on jo jonkin aikaa kiertänyt videokonsepti, jossa tubettajat tekevät listoja kirjoista, joista uskovat pitävänsä viiden tähden edestä ja kertovat, miksi arvelevat niiden olevan niin hyviä. Kirjojen lukemista seuraa koonti, jossa katsotaan, osuiko ennustus oikeaan. Idea on minusta hauska ja siksi päätin soveltaa sitä blogissa.

Poimin vuoden toiselta lukulistalta kuusi kirjaa, joille uskon antavani viisi tähteä: kolme kirjaa tutuilta kirjailijoilta ja kolme kirjaa minulle ennestään tuntemattomilta kirjailijoilta. Lukulistalla on todennäköisesti muitakin viiden tähden arvoisia kirjoja, mutta halusin näihin postauksiin vain sellaisia joita en ole lukenut aikaisemmin, jotta kokeessa säilyy jännitys loppuun asti.

Tutut kirjailijat


1. Linnake (The Passage #2) - Justin Cronin

Syitä tälle kirjalle ei tarvitse etsiä kaukaa. Trilogian ensimmäinen osa on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, ja uskon pitäväni myös jatko-osista yhtä paljon. Juonen ytimessä on tieteellinen koe, jonka seurauksena karmea virus leviää ja järjestää maailman uudelleen. Enempää en kerrokaan ennen kuin julkaisen ensimmäisestä osasta arvion.

2. Keep you close - Karen Cleveland

Karen Clevelandin esikoistrilleri Koko totuus oli yksi viime vuoden suosikeistani erityisesti virkistävän näkökulman takia. Clevelandin tunnusmerkki on juoni, jossa vastuullisessa tehtävässä työskentelevä päähenkilö kohtaa tilanteen, jossa joku hänen läheisensä joutuu epäilyksen alaiseksi. Tällaisesta asetelmasta seuraa mielenkiintoista moraalista pohdintaa ja suuria psykologisia haasteita, joita Cleveland käsittelee todella taitavasti. Hänen toisessa romaanissaan päähenkilö on FBI:n sisäisen tutkinnan yksikössä työskentelevä agentti, jonka teini-ikäinen poika joutuu FBI:n tutkinnan kohteeksi. Jo näiden tietojen perusteella kirjalla on hyvät mahdollisuudet nousta uusien suosikkien joukkoon.


3. Clockwork Prince - Cassandra Clare

Cassandra Clare on mielenkiintoinen kirjailija, sillä kokemukseni hänen kirjoistaan ovat hyvin sekalaisia. Toisaalta näen niissä useita puutteita, toisaalta nautin niistä todella paljon. Joillekin olen antanut ensimmäisen lukukerran jälkeen 3,5 tähteä, joillekin 5. Tänä vuonna suunnittelen lukevani sarjan uudelleen, mikä saattaa muuttaa arvioita ainakin joidenkin kirjojen osalta. Mutta jos Mortal Instruments -sarjan perusteella voi jotain päätellä, on todennäköistä että tämänkin sarjan jatko-osat ovat ensimmäistä parempia. 

Uudet kirjailijat


4. Räsynukke - Daniel Cole 

Daniel Colen esikoisromaani vaikuttaa jo takakannen tekstin perusteella siltä, että sillä on mahdollisuus nousta suosikkitrillereiden joukkoon. Näin hiljattain sitä suositeltavan Cormoran Strike -sarjan faneille, joten mikäli niiden välillä todella on yhtäläisyyksiä, menestys on lähestulkoon takuuvarma.

5. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Tämän kohdalla on useita syitä, miksi uskon kirjan kolahtavan. Pidän historiallisesta fiktiosta paljon, vaikka olen lukenut sitä viime vuosina vähän. Tämä kyseinen tarina sijoittuu keskiaikaiseen Barcelonaan. Lisäksi olen havainnut, että espanjalaisilla kirjailijoilla on taipumus päästä ihoni alle. Kolmanneksi nautin pitkistä kirjoista, joiden maailmaan voin uppoutua pitkäksi aikaa kaikessa rauhassa. Ne herättävän eräänlaisen matkan tunteen, ja niiden eteen täytyy nähdä vähän vaivaa lukijana. On jännittävää nähdä, miten tämän kirjan kanssa lopulta käy!

6. Red Rising - Pierce Brown

Kuulin Pierce Brownista ensimmäisen kerran useita vuosia sitten, mutta en saanut silloin tartuttua hänen scifisarjaansa. Sittemmin sarja on saanut alkuperäisen trilogian jatkoksi uusia osia, jotka ovat tuoneet sarjalle lisää huomiota esimerkiksi booktubessa. Sen ansiosta minunkin mielenkiintoni heräsi jälleen, ja mitä enemmän tarinan kuvausta ajattelen sitä enemmän uskon, että tästä tulee yksi uusi suosikki.

***
En ole vielä tarkasti suunnitellut, missä järjestyksessä luen nämä kirjat. Ajatus olisi kuitenkin jakaa ne tasan kuukausien kesken, eli kolme maaliskuussa ja kolme huhtikuussa. Äkkiseltään sanoisin, että Räsynukke ja Red Rising ovat kärkipäässä. 

Kun olen lukenut ne kaikki, teen koontipostauksen jossa katsotaan kuinka kävi. Tavoitteeni on myös julkaista kirjoista arviot ennen koontipostausta, jotta kiinnostuneet voivat lukea tarkemmat pohdinnat kirjoista. Luusin että pääsen koontipostauksen pariin toukokuussa.

Lähitulevaisuudessa blogissa on luvassa kirja-arvioiden lisäksi ensimmäisen jakson koonti, eli tammikuun ja helmikuun luetut. Päivitän myös kirjoitusprojektien tilannetta ja pohdiskelen Camp NaNoWriMon suunnitelmia, eli kirjoittamisesta kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla.

Hyvää maaliskuuta ja paljon lukemisen arvoisia kirjoja!


perjantai 26. helmikuuta 2021

Lemmikki - Camilla Grebe

Pienessä Ormbergin kylässä löytyy naisen ruumis samalta paikalta jo toisen kerran kylän historiassa. Kukaan kylässä ei tunnista naista eikä osaa sanoa, mistä hän on sinne tullut. Valehteleeko joku vai onko jossain muualla tapahtuneen murhan uhri hylätty metsään?

Tutkijaryhmässä kuohuu, kun yksi sen jäsenistä katoaa jäljettömiin ja jättää jälkeensä sekavan Hannen, joka ei muista lainkaan mitä on tapahtunut. Samaan aikaan toinen tutkija. Malin, yrittää sietää tunteita, joita paluu lapsuuden kotikylään herättää.

Ja sitten on vielä nuori Jake, joka ajautuu yhä lähemmäs tapahtumien ydintä. Hän haluaa tehdä oikein, mutta onnistuuko hän samalla säilyttämään henkilökohtaisen salaisuuden, jolla ei ole mitään tekemistä tapahtuneen rikoksen kanssa?

***

Camilla Greben esikoinen ei ollut niin hyvä kuin odotin, minkä takia olin hieman epäileväinen ryhtyessäni lukemaan Lemmikkiä. Epäröinti osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Lemmikki imaisi minut mukaansa välittömästi ja vain parani lukemisen edetessä.

Tapahtumien alkuasetelma on vangitseva, sillä jokaisen näkökulmahenkilön suhde tapahtumiin ja rikostutkintaan on erilainen. Sekä fyysiset että sosiaaliset olosuhteet vaikeuttavat tutkintaa lukuisilla eri tavoilla, ja tunteet ovat pinnassa sekä kylän asukkailla että tutkijoilla. Minulla oli vaikeuksia laskea kirjaa käsistäni ja silloinkin kun en lukenut, ajattelin sen tapahtumia ja henkilöitä jatkuvasti. Juonessa on juuri sopiva tempo: ei liian hengästyttävä mutta ei maalailevakaan. Rikoksen tekijän ja motiivin arvoitus säilyy loppuhetkille asti, ja loppuratkaisu on kaikin puolin toteutettu hienosti. Tapauksessa on paljon liikkuvia palasia ja kysymyksiä, joita lukijakin saa ihan tosissaan pähkäillä.

Yksi romaanin parhaista erityispiirteitä on se, että miljöö ja juoni ovat ihanteellisessa harmoniassa keskenään. Talvinen maisema, pieni kylä ja ihmiset, joiden suhteet toisiinsa ovat enemmän tai vähemmän monimutkaiset luovat yhdessä kokonaisuuden, joka sykähdyttää sekä visuaalisesti että emotionaalisesti. Tapahtumapaikka herää todella eloon Greben käsittelyssä, mikä tekee lukemisesta intensiivistä ja kokonaisvaltaista.

Näkökulmahenkilöt erottuvat kiinnostavalla tavalla toisistaan. Erityisesti dementian kanssa kamppailevan Hannen ja teini-ikäisen Jaken näkökulmat tuovat tarinaan syvyyttä ja vaihteluvuutta. Hanne saa lukijan pohtimaan sitä, mikä on persoonallisuuden ydin ja mikä rakentaa ihmisen todellisuuden, ja mikä rooli muistoilla ja muistilla on tässä asiassa. Jake on sympaattinen, hyväsydäminen nuori poika, joka etsii omaa paikkaansa muiden ihmisten joukossa ja rakentaa identiteettiään haastavassa, suppeassa ympäristössä. Pidän myös Malinista paljon, mutta hänellä on kaikkein klassisin rooli tämäntyyppisessä asetelmassa: Ormberg on hänen lapsuudenkotinsa, johon hänellä on ristiriitainen suhde.

Kirjailijan yksi tunnusmerkki on eritasoisten teemojen yhdistäminen samaan kokonaisuuteen. Yhteiskunnallisista ja näin ollen laajoista teemoista korostuu maahanmuutto ja valtaväestön suhtautuminen maahanmuuttajiin. Henkilökohtaisempia teemoja romaanissa ovat muunmuassa itsensä kohtaaminen ja identiteetin rakentaminen, oman paikan löytäminen, kotiin ja kotiseutuun liittyvä pohdinta ja perhesuhteet. Teemat tulevat luontevasti esiin juonen edetessä eivätkä ne hukuta juonenkulkua alleen, mikä olisi mahdollista suhteellisen laajaa temaattista kirjoa käsiteltäessä.

Lemmikki on harvinaisen ehjä rikosromaani, jonka kaikki ainekset ovat tasapainossa keskenään ja tukevat toisiaan. Se onnistuu säilyttämään yllätyksellisyyden loppuun asti, mikä ei ole itsestään selvää varsinkaan sellaisille lukijoille, joille rikoskirjallisuuden konventiot ja troopit ovat tuttuja. Todella hyvillekin trilleristeille on haastavaa luoda palapeli, jossa osa mysteeristä ei joko paljastuisi tai olisi vaarassa paljastua liian aikaisin. Tässä tapauksessa sellaisista ongelmista ei ollut jälkeäkään.

5/5

maanantai 22. helmikuuta 2021

Lukulista 2/2021: Projekteja

Alkuvuosi on osoittanut minulle, että selkeät tavoitteet motivoivat minua lukemaan. Sain lukemiseen jopa niin paljon ryhtiä, että äänikirjat loppuivat kesken kahdesti. Lisäksi olen joko lukenut tai aloittanut kaikki ensimmäisen lukulistan fyysiset kirjat, minkä takia tuntui järkevältä julkaista seuraavan jakson lista suunniteltua aikaisemmin.

Kokemuksesta oppineena tein listasta pidemmän ja lisäsin äänikirjojen määrää, jotta kirjat riittäisivät ongelmitta koko jaksolle. Kokeilen laajaa listaa myös nähdäkseni, oliko ensimmäinen jakso vain poikkeus vai pystyisinkö lukemaan jopa enemmän. Jaoin kirjat neljään ryhmään sen mukaan, millaista "lukuprojektia" ne edustavat. En selosta kirjojen juonta, ettei teksti paisu liian pitkäksi, mutta kerron lyhyesti, miksi ne ovat listalla. Jätin myös osan kansikuvista lisäämättä, koska ne eivät asettuneet nätisti tekstiin.

Ryhmä 1: Projektin päättävä kirja eli sarjan viimeinen osa, tutun kirjailijan viimeinen lukematon kirja tai viimeinen tietyn kirjailijan kirja, jonka aion/voin toistaiseksi lukea

1. Recursion - Blake Crouch 

Luin tammikuussa Crouchin romaanin Pimeää ainetta, josta pidin todella paljon. Niinpä tuntui luonnolliselta laittaa tälle listalle toinen hänen romaaninsa, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Scifi-trillereiden parissa siis jatketaan.

2. Kuoleman kulissit - Anniina Tarasova

Tähän pätee sama logiikka kuin edelliseen kirjaan. Luin Tarasovan esikoisromaanin tammikuussa ja nyt siirryn seuraavaan ja toistaiseksi viimeiseen. Toivon, että Kuoleman kulissit on vähintään yhtä hauska kokemus kuin edellinen, ellei parempikin. Tarasova on luonut kiehtovan yhdistelmän trilleriä, chick-litiä ja kulttuurien kohtaamista, jonka parissa varmasti viihtyisin useammankin kirjan verran.

3. Keep you close - Karen Cleveland

Karen Cleveland astui elämääni viime vuonna, kun luin hänen esikoisromaaninsa. Se oli yksi parhaista viime vuoden lukukokemuksista ja varmisti sen, että lukisin Clevelandin tulevatkin teokset. Hänellä on tavallista henkilökohtaisempi näkökulma trillereille tyypillisiin teemoihin, mikä on kuin raikas tuulahdus genren sisällä.

Ryhmä 2: Sarjojen jatko-osat/projekteja jatkavat yksittäiset kirjat

4. Linnake - Justin Cronin

Yksi vuoden prioriteeteista on lukea The Passage -trilogia viimeinkin kokonaan, joten tämä keskimmäinen osa on järjestyksessä kärkipäässä. Ensimmäinen siirtokunta on osoittautunut aivan yhtä lumoavaksi kirjaksi kuin edellisellä lukukerralla, joten minua jännittää kovasti nähdä mitä jatko-osalla on annettavana. Tarkoitus on aloittaa Linnake pian sen jälkeen, kun saan ensimmäisen osan luettua loppuun, jotta en ehdi unohtaa sen runsasta sisältöä.

5. Clockwork Prince - Cassandra Clare

Cassandra Claren tuotanto on myös korkealla tärkeysjärjestyksessä. Elättelen vähän toivoa siitä, että saisin koko trilogian luettua loppuun tämän jakson aikana, mutta saa nähdä jääkö bonuskirjoille aikaa.

6. Pahan polku - Robert Galbraith

Olen jäänyt totaalisesti koukkuun tähän sarjaan, joten seuraava osa on luonnollisesti listalla. Lisäksi haluan olla systemaattisempi sarjojen lukemisen suhteen kuin aikaisemmin, jotta en unohda edellisten osien tapahtumia.


7. The Death Sculptor - Chris Carter

Tässä toinen trillerisarja, joka kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihin. Ostin yhden Chris Carterin kirjoista ollessani Australiassa. Lukukokemus oli niin intensiivinen, että sen muisteleminen saa yhä sydämeni hakkaamaan. En ole kuitenkaan lukenut Carteria pitkään aikaan, tarkemmin sanoen noin kahteen vuoteen. Tänä vuonna tavoitteeni on lukea ainakin muutama hänen romaaninsa, jotta saan kirittyä sarjaa kiinni.

8. Web of lies - Jennifer Estep

Luin muutama vuosi sitten Estepin Elemental Assassin -sarjan ensimmäisen osan, joka oli hauska yhdistelmä mysteeriä ja urbaania fantasiaa. Jatko-osa on ollut hyllyssäni jo aika pitkään odottamassa lukemista, joten tuntui hyvältä ajatukselta jatkaa tämänkin sarjan parissa. Tämä on todennäköisesti myös nopealukuinen.

9.  The Darkest Corners - Kara Thomas

Kara Thomas nousi kertaheitolla niin sanotulle "autobuy"-listalle, kun luin hänen toisen romaninsa Little Monsters muutama vuosi sitten. Tänä vuonna haluan lukea loput hänen julkaistusta tuotannostaan, parhaassa tapauksessa ennen neljännen romaanin julkaisua. Ensimmäisenä vuorossa on luonnollisesti esikoisromaani.

10. Kuolinkellot - Juan Gomez-Jurado

Vaikka Petturin merkki ei täysin lumonnutkaan minua, haluan lukea tämän kirjailijan muutkin suomennetut romaanit. Olen Goodreadsiin tekemieni merkintöjen mukaan lukenut yhden niistä (Taivaspaikka) jo aikaisemmin, mutta minulla ei ole siitä oikeastaan minkäänlaisia muistikuvia. Kuolinkellojen juoni kuulostaa tutummalta, mutta en yhtään muista olenko kuitenkaan koskaan lukenut sitä. Ehkä asia ratkeaa, kun tartun siihen.

Ryhmä 3: Sarjojen ensimmäiset osat. Listaan ensin aloitusosat, jotka olen jo joskus lukenut ja jotka luen nyt uudelleen jostain erityisestä syystä.

11. Cinder - Marissa Meyer

Luin Cinderin pari vuotta sitten, mutta en saanut silloin kirjoitettua siitä arviota enkä luettua jatko-osia. Pidin siitä kuitenkin paljon ja haluan lukea koko Lunar Chronicles -sarjan, joten päätin aloittaa ajoissa, jotta ehdin kaikkien osien pariin tänä vuonna. Jos lukemisessa pysyy sama into, sen ei pitäisi olla vaikea tehtävä. YA scifi on muutenkin alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän ja enemmän, joten on hyvä aika aloittaa jostain.

12. Shatter Me - Tahareh Mafi

Mafin tunteikas dystopiatrilogia jäi minulta aikoinaan kesken, ja nyt kun sarjaa on jatkettu toisella kolmen kirjan satsilla, keskeneräisyys on alkanut kaivella. En muista enää tarpeeksi yksityiskohtia jatkaakseni suoraan siitä mihin jäin, joten aloitan alusta.

13. City of Bones - Cassandra Clare

Nyt kun olen palannut Claren tuottannon pariin, tuntuu hyvältä idealta virkistää muistia ensimmäisen sarjan osalta. Luin ensimmäisellä kerralla sarjan osat niin kaukana toisistaan, että se vaikutti lukukokemukseen. Lisäksi haluaisin näistäkin kirjoista kunnolliset arviot blogiin.

14. Näkymätön vartija - Dolores Redondo

Luin Dolores Redondon Baskimaan murhat -trilogian vuonna 2019 ja löysin samalla uuden lempikirjailijan. Kyseessä on huikea tarina rikosten tutkimisesta, perhesalaisuuksista, traumojen kohtaamisesta ja paikallisesta mytologiasta. Haluan kirjoittaa kirjoista arviot blogiin, ja siinä onnistuakseni minun täytyy lukea trilogia uudelleen. 

15. Tuulen varjo - Carlos Ruiz Záfon

Tämäkin on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, jonka olen lukenut jo monta kertaa. Edellisestä kerrasta on kuitenkin todella pitkä aika. Lisäksi olen unohtanut jatko-osien sisällöstä lähes kaiken. Viimeistä en ole edes lukenut, joten on korkea aika korjata asia. Tuulen varjo tuo myös vaihelua genrepalettiin.

16. Assassin's Blade - Sarah J. Maas & 17. Throne of Glass - Sarah J. Maas

Throne of Glass kuuluu lempisarjoihini lukemattomista eri syistä. Alunperin aioin laittaa tälle listalle sarjan kuudennen osan, mutta muutin lopulta mieleni. Olen lukenut sarjan osia niin ripotellen, että olen etääntynyt sen maailmasta liikaa. Haluan lukukokemuksen olevan mahdollisimman hyvä, joten päätin lukea koko sarjan alusta. Samalla saan tilaisuuden kirjoittaa koko sarjasta blogissa ja tallentaa ajatuksiani siitä.

18. Räsynukke - Daniel Cole

Nyt sitten uusia kirjailijoita kehiin! Kiinnitin huomiota Räsynukkeen jo sen julkaisun aikoihin, ja nyt kun minulla on koko trilogia hyllyssäni, haluan ehdottomasti päästä tämän pariin mahdollisimman pian.

19. Synnintekijä - Milja Kaunisto

Milja Kauniston tuotanto on ollut mielessäni vuosia, ja nyt pienen lukuhaasteeni myötä innostuin laittamaan listalle hänen esikoisromaaninsa. Olen jo jonkin aikaa tuntenut kasvavaa vetoa myös historiallista fiktiota kohtaan yleensä, mikä vauhditti kirjan päätymistä listalle.

20. Red Rising - Pierce Brown

Red Rising on tullut viime aikoina vastaan useilla youtube-kanavilla, minkä ansiosta mielenkiintoni tätä scifi-sarjaa kohtaan on herännyt uudelleen. Kuvausten perusteella se vaikuttaa todella sopivalta minun makuuni: intensiiviseltä, trillerimäiseltä ja kiehtovalta.

21. Unwind - Neal Shusterman

YA-dystopiat ovat viime aikoina uupuneet lukemistostani, joten monta suosittua trilogiaa ja pidempää sarjaa on jäänyt katsastamatta. Olen kuullut Neal Shustermanin kirjoista paljon kehuja ja ne kuulostavat todella mielenkiintoisilta, joten päätin aloittaa hänen tuotannostaan.

Ryhmä 4. Projektin aloittavat yksittäiset kirjat/muut yksittäiset kirjat

22. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

Falconesin historialliset romaanit kiinnittivät huomioni niin kauan sitten, etten enää muista ajankohtaa tarkkaan. Joka tapauksessa kaksi hänen romaaniaan on odottanut hyllyssäni lukemista kauan. Olen lykännyt niiden lukemista oikeastaan vain niiden pituuden vuoksi, koska niiden aiheuttavan lukujumin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä, että on aika tutustua tähänkin kirjailijaan.

23. Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton

Yksi pidemmän ajan lukutavoitteistani on tutustua trilleri/dekkari/mysteeri -kirjailijoihin, joiden tuotanto on saanut erityisen paljon huomiota. Stuart Turtonin esikoisromaani kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon ja on siitä helppo kohde, että se on toistaiseksi Turtonin ainoa julkaistu teos. Asia kyllä muuttuu tänä vuonna, mutta joka tapauksessa. Olen todennäköisesti jo kuunnellut tämän loppuun siinä vaiheessa kun julkaisen postauksen, joten myös arvio on luvassa melko pian.

24. Meteoriitti - Dan Brown

Tutkiessani Storytelin valikoimaa huomasin, että Dan Brownin tuotanto on saatavilla äänikirjoina. Edellisestä lukukierroksesta on vierähtänyt jo hyvä tovi, joten saatan ripotella hänen kirjansa lukulistoille tämän vuoden aikana. Päätin aloittaa yhdestä standalone-teoksesta, jonka olen lukenut joskus kauan, kauan sitten. Muistan että pidin Meteoriitista silloin todella paljon, mutta vain hämärästi, miksi. On siis mielenkiintoista palata kirjan pariin.

25. Epäluonnolliset syyt - Richard Shepherd

Richard Shepherd on patologi, joka kirjoitti kirjan kokemuksistaan tässä eriskummallisessa ammatissa. Kuulin teoksesta ensimmäisen kerran jo ennen sen julkaisua ja painoin sen mieleeni tulevaa varten. Se pääsi jo toiselle tämän vuoden lukulistalle sen ansiosta, että se on saatavilla äänikirjana. Sukellan tähän todennäköisesti pian sen jälkeen kun saan viruksia käsittelevän non-fiction teoksen luettua.

***

Lista on todella kunnianhimoinen, mutta minusta on hauskaa haastaa itseäni silloin tällöin. Jos näyttää siltä, että en saa kaikkia luettua tällä jaksolla, teen seuraavasta listasta tietysti lyhyemmän. Näiden kokeilujen yksi tarkoitus onkin löytää jonkinlainen keskiarvo, jonka pohjalta voin suunnitella lukemista tulevaisuudessa. Jos puolestaan kävisi niin hassusti, että jaksolla jäisi tilaa bonuskirjoille tai villeille korteille, teen niistä oman postauksensa huhtikuussa.

Lukuintoa sinne ruudun toiselle puolelle! Perjantaina on taas kirja-arvion vuoro, joten palataan silloin.

perjantai 19. helmikuuta 2021

Petturin merkki - Juan Gomez-Jurado

Vuonna 1940 espanjalainen kapteeni pelastaa joukon haaksirikkoutuneita saksalaisia hukkumiselta. Palkkioksi hän saa salaperäisen mitalin ja kaksi saksankielistä sanaa: petos ja pelastus. 

Vuonna 2002 kapteenin poika Juan Carlos säilyttää mitalia yhä, mutta ei tiedä sen historiaa. Ylläettäen hän saa vieraakseen tuntemattoman kirjailijan, joka kertoo tarinan vuosikymmeniä sitten eläneestä nuoresta Paulista, joka yritti selvittää totuuden isänsä kohtalosta.

Menneisyydestä paljastuu isien virheitä ja perhesalaisuuksia, jotka ovat muokanneet useamman nuoren ihmisen elämää peruuttamattomasti ja joiden paino tuntuu yhä jälkeläisten harteilla.

***

Jossain vaiheessa viime syksynä minulle iski mieliteko historiallisia trillereitä kohtaan, ja päätin lukea ensimmäiseksi sen joka oli jo valmiiksi hyllyssäni. 

Olin pitkään aivan koukussa Petturin merkkiin, mutta sitten mielenkiinto herpaantui, minkä seurauksena sain sen luettua loppuun vasta tammikuussa. Loppujen lopuksi minulle jäi kaksijakoinen olo: romaanissa on paljon sellaista, mistä pidän kovasti, mutta toisaalta myös harmillisia heikkouksia.

Varsinainen tarina alkaa vuoden 1919 Saksassa, jossa ihmiset yrittävät sopeutua sodan jättämiin kolhuihin. Näkökulmahenkilöt ovat nuoria ihmisiä, joiden persoonallisuutta ja elämää muokkaavat sekä yhteiskunnallinen asema että heidän vanhempiensa tekemät valinnat ja tarkkaan varjellut perhesalaisuudet. "Isien synnit" on ehdottomasti yksi romaanin pääteemoista ja toteutettu tavalla, joka saa lukijan pohdiskelemaan perhesuhteiden merkitystä ja salaisuuksien painoa.

Paul asuu äitinsä kanssa äidin varakkaan siskon ja tämän aviomiehen taloudessa ja työskentelee siellä palvelijana. Paulin isä on kuollut epäselvissä olosuhteissa, eikä edes hänen äitinsä halua puhua tapahtuneesta hänen kanssaan. Mitä enemmän Paul ajattelee asiaa, sitä enemmän tarve selvittää totuus alkaa hallita hänen toimintaansa. 

Isää koskevan salaisuuden lisäksi Paulia piinaa hänen serkkunsa Jürgen, joka on varsin tietoinen asemastaan paronin poikana ja käyttää sitä röyhkeästi hyväkseen. Mitä vanhemmaksi Jürgen tulee, sitä julmemmaksi ja väkivaltaisemmaksi hän muuttuu. Kun hän kiinnostuu natsien toiminnasta, hänen elämänsä suunta muuttuu peruuttamattomasti.

Alys puolestaan on juutalainen nuori nainen, joka kamppailee isänsä kuristusotetta vastaan. Isä kaavailee naittavansa Alysin Jürgenille turvatakseen taloudellisen toimeentulonsa, mutta Alys ei alistu sellaiseen kohtaloon. Sen sijaan hän ihastuu Pauliin, millä on useita odottamattomia seurauksia.

Juonellisesti romaanissa parasta on se, että tapahtumat kääntyvät moneen kertaa yllättävään suuntaan. Erityisesti Paul ja Alys osoittavat hämmästyttävää sitkeyttä ja neuvokkuutta todella haastavissa olosuhteissa. Henkilöiden kehityskaari ensimmäisistä kohtauksista viimeisiin on huomattava. Lisäksi historiallinen konteksti on erittäin kiinnostava. Juonen rakenteessa olisi kuitenkin ollut parantamisen varaa. Tarina tekee useita isoja hyppyjä ajassa, minkä takia juoni etenee katkonaisesti ja kulmikkaasti. Jotkut juonikaaret joko loppuvat kuin seinään tai katkeavat tietyksi ajaksi ja sitten jatkuvat. Tämä vaikutti lukukokemukseen merkittävästi, sillä se vaikeutti tarinaan uppoutumista.

Myös sisältöön kaipasin jotain lisää. Jotkut palaset jäivät harmillisen pinnallisiksi ja suppeiksi. Olisin esimerkiksi lukenut mielelläni enemmän vapaamuurareista, joille jäi loppujen lopuksi aika pieni rooli kokonaisuudessa.

Puutteista huolimatta kirja kannattaa tsekata, jos on kiinnostunut historiallisesta fiktiosta tai trillereistä, jotka eivät noudata perinteistä kaavaa.

3,5/5

maanantai 15. helmikuuta 2021

Kirjaostoksia 1/2021: Alelöytöjä, suosikkeja, uusia tuttavuuksia ja non-fictionia

Siitä on kauan, kun olen viimeksi tehnyt tämänkaltaisen postauksen. Syy on yksinkertainen: en ole juurikaan ostanut kirjoja. Jossain vaiheessa minulla alkoi olla niin paljon kirjoja hallussani, että pää meni vaihtoehdoista pyörälle. En halunnut kirjojen lojuvan hyllyssä lukemattomina, joten ryhdyin kirjojen ostolakkoon. Satunnaisia muutaman euron kirppislöytöjä lukuun ottamatta en ostanut kirjoja lainkaan. Huomaamattani jatkoin lakkoa kesään 2020, jolloin ostin kolme pokkaria Suomalaisen alevalikoimasta. 

Oli hyvä pitää tauko kirjojen ostamisesta, sillä viime vuosina lukuaikaa on ollut vähän. Minusta on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että toimintamalli on latistanut lukuintoani. Viime vuoden lopulla huomasin ajattelevani lukemista enemmän sen jälkeen, kun ostin pitkästä aikaa uusia kirjoja ihan tarkoituksella. Vuoden vaihduttua päätin taas hiukan täydentää valikoimaa, minkä seurauksena sekä motivaatio lukea että luettujen kirjojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Tänä vuonna tavoitteeni on pitää myös blogi aktiivisena, joten kirjaostosten esittelystä saa mukavaa vaihtelua arvioiden välissä. 

Nyt sitten itse kirjoihin. Jotta tekstistä ei tule maratonin mittainen, en kuvaile kirjojen juonta tarkemmin vaan kerron lyhyesti, miksi ja mistä ostin kirjat sekä mihin genreen ne kuuluvat.

Loppuvuosi 2020

1. Keep you close - Karen Cleveland

Kiertelin loppysyksystä Suomalaisessa ja kun näin tämän kirjan hyllyssä, minun täytyi ehdottomasti ostaa se. Luin Clevelandin esikoisromaanin viime vuonna ja pidin siitä todella paljon, minkä takia kaikki hänen tulevat teoksensa ovat ostoslistalla. Toistaiseksi niitä on tullut vain tämä yksi.

2. The Cheerleaders - Kara Thomas

Kara Thomas nousi mielenkiintoisten kirjailijoiden listalla korkealle sen jälkeen, kun kuin yhden hänen romaaneistaan booktuben innostamana. Little Monsters oli häikäisevän hyvä ja kerta kaikkiaan hyytävä young adult -trilleri, jonka ajatteleminen saa edelleen sydämeni tykyttämään. Hänen kolmas romaaninsa oli ainoa Thomasin tähän mennessä julkaistuista kirjoista, joka minulta puuttui, joten hyvän tilaisuuden tullen ostin sen.

3. One of us is Next - Karen McManus

Samaan tilaukseen tarttui toinen young adult trilleri, jonka kirjoittaja on niin ikään saanut huomiota booktubettajien keskuudessa. Luin tämän duologian ensimmäisen osan viime vuonna ja pidin siitä, joten halusin seuraavankin osan omaan hyllyyn.

4. Save the cat! Writes a novel - Jessica Brody

Olen jo pitkään halunnut lukea kirjoittamisen oppaita, erityisesti sellaisia jotka keskittyvät juonen rakentamiseen. Valitsin ensimmäiseksi kohteeksi Save the catin, koska minua kiinnosti selvittää onko se kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Luin sen kertaalleen heti kun se saapui postilaatikkoon, mutta aion tutkiskella sitä lähitulevaisuudessa uudelleen ja käyttää sitä konkreettisesti apuvälineenä kirjoittamisessa.

Tammikuu 2021

5.-7. Räsynukke, Marionetti ja Loppupeli - Daniel Cole

Tämän trilogian kanssa kävi tuuri. Bongasin keskimmäisen osan kauppareissulla cittarin kirja-alesta ja kaksi muuta osaa puolestaan Adlibriksen alesta. Maksoin näistä kolmesta kirjasta noin 17 euroa, mikä on todella hyvä diili, varsinkin kun kaksi kirjoista on kovakantisia. Räsynukke jäi mieleen jo ilmestymisen aikoihin, mutta en saanut silloin aikaiseksi tarttua kirjaan. Toivon, että saan Colesta yhden uuden suosikkitrilleristin.
Seuraavat kolme kirjaa ostin Suomalaisesta samalla kertaa. Minulla oli alennuskuponki, joka piti käyttää tammikuussa, mikä oli minulle varsin mieluinen tehtävä.

8. Cold Storage - David Koepp

Kirjoittamisen edistämiseksi etsin tänä vuonna kirjoja, jotka käsittelevät tiettyjä teemoja ja aihepiirejä. Kaikenlaiset biovaarat ovat listalla korkealla. Heti kun näin tämän kirjan, päätin ostaa sen vaikka en vielä ollut lukenut edes takakantta. Sen luettuani päätös muuttui vielä lujemmaksi: kirja kuulostaa juuri sellaiselta scifitrilleriltä, jollaiset ovat minun makuuni.

9. The Island - Ragnar Jónasson

Kiinnitin tähän kirjaan huomiota jo kerran aikaisemmin ensimmäiseksi kannen vuoksi ja toiseksi siksi, että sen on kirjoittanut islantilainen kirjailija. Katsoin viime vuonna yhden islantilaisen rikossarjan Netflixisistä, ja semjälkeen olen ollut kiinnostunut tutustumaan myös kirjailijoihin. Huomasin tosin jälkeenpäin, että The Island on trilogian toinen osa, joten luettavaksi tämä ei pääse ennen kuin olen hankkinut ensimmäisen osan.

10. Upseerin miekka - M&U Susimetsä

Aioin alunperin ostaa erään toisen kotimaisen romaanin, mutta sitä ei ollut saatavilla, joten ryhdyin katastamaan vaihtoehtoja. Suomalaisen kirjailijaduon esikoinen osui silmään, ja takakannen lukemisen jälkeen päätös oli helppo. Tänä vuonna haluan lisätä sekä historiallisen fiktion että kotimaisen kirjallisuuden lukemista, ja tämä kirja tarjoaa niitä molempia. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis.

11. The Death Sculptor - Chris Carter

Chris Carter kirjoittaa hyytäviä, vahvasti psykologisia trillereitä, joista olen lukenut tähän mennessä neljä: sarjan osat 1-3 ja 8 (tämä osui tielleni Australiassa, joten kirjaan liittyy myös sen takia voimakkaita muistoja). Tänä vuonna haluan taas palata sarjan pariin, joten laitoin neljännen osan vuoden ensimmäiseen Amazon-tilaukseen.

12. The Dark Side of the Mind - Kerry Daynes & 13. The Prison Doctor - Amanda Brown

Amazonista löytyi myös kaksi non-fiction -aarretta kokoelmaani. Minun oli tarkoitus ostaa ihan muita kirjoja, mutta nämä kaksi olivat alennuksessa ja käsittelevät aiheita, jotka sekä kiinnostavat minua että ovat relevantteja kirjoitustyöni kannalta. Siksi tartuin tilaisuuteen ja jätin alkuperäiset suunnitelmani odottamaan seuraavaa kertaa.

Kerry Daynes on kokenut psykologi, joka on erikoistunut rikoksentekijöiden jututtamiseen ja hoitoon. Amanda Brown puolestaan on lääkäri, joka on työskennellyt Britannian rajuimmissa vankiloissa. Teokset käsittelevät heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan työssä. Olen varma, että molemmat teokset antavat mieleenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä näkökulmia rikoksiin, niiden tutkimiseen ja ymmärtämiseen ja ennen kaikkea ihmisiin, jotka rikoksia tekevät.

Onhan tässä melkoinen lista! Olen todella innoissani näistä kaikista, joten vakaa aikomukseni on ujuttaa nämä kaikki tämän vuoden lukulistoille. Osa näistä kirjoista onkin jo seuraavalla lukulistalla, jonka julkaisen viikon päästä. Aion myös kirjoittaa näistä kaikista arviot sitä mukaa kun saan nämä luettua, eli kannattaa olla kuulolla tulevina kuukausina.

Seuraavan kerran kokoan kirjaostoksia todennäköisesti huhtikuussa, riippuen kirjojen määrästä. Jos niitä on odotettua enemmän tai niitä on loogista esitellä esimerkiksi ennen lukulistapostauksen julkaisua, pilkon esittelyjä useampaan pienempään postaukseen. Jos niitä taas on vähän, odotan suosiolla pidemmälle kevääseen ennen kuin teen uuden postauksen.

Muita blogin suunnitelmia:

Helmikuussa julkaisen vielä kaksi kirja-arviota (perjantaisin) ja mainitsemani lukulista (ensi maanantaina). Reaaliaikaisia lukupäivityksiä voi seurata Goodreadsissa ja joskus Instagramissakin.

Maaliskuusta alkaen tavoitteeni on julkaista kaksi postausta viikossa, maanantaisin ja perjantaisin kello 12.00. Tällä rytmillä ajattelin mennä ainakin kesäkuun loppuun, jotta postausten kirjoittamiseen jää riittävästi aikaa. Jos onnistun pääsemään kunnolla aikataulusta edelle, saatan ryhtyä postaamaan satunnaisesti myös keskiviikkoisin. Materiaalia ainakin olisi sen verran, että postauksia riittäisi. Sisällön paino on kirja-arvioissa, mutta muutakin mahtuu sekaan.

Olen lisännyt blogiin myös uusia sivuja, joita kannattaa seurata jos haluaa tietää miten erilaiset lukuprojektini etenevät. Yksi sivu on kaikille tänä vuonna luetuille kirjoille, toinen kotimaisille kirjoille, kolmas rikoskirjallisuudelle ja neljännelle listaan kaikki tänä vuonna julkaistut arviot linkkeineen. Päivitän sivuja säännöllisesti sitä mukaa kun julkaisen uusia postauksia ja saan kirjoja luettua.

Kovasti lukuintoa kaikille, palataan perjantaina!