Meteoriitti - Dan Brown

NASA tekee arktisella jäämerellä tieteellisen löydön, jonka aitouden varmistamiseksi kootaan erillinen työryhmä. Yksi ryhmän jäsenistä on tiedusteluagentti Rachel Sexton, joka lennätetään presidentin pyynnöstä paikan päälle tutkimaan löytöä. Avukseen Rachel saa tunnetun valtameritutkijan Michael Tollandin. Kun tutkijat löytävät yllättäen merkkejä huijauksesta, tutkimusmatka muuttuu hengenvaaralliseksi taisteluksi jumen ja jään keskellä.

Samaan aikaan Rachelin isä, senaattori Sedgewick Sexton, valmistautuu voittamaan istuvan presidentin lähestyvissä presidentinvaaleissa. NASAn toimintaan kuluvat päätähuimaavat rahasummat ovat hänen kovin aseensa valtataistelussa, mutta uutset tieteellisestä läpimurrosta järjestävät kortteja uusiksi.

***

Luin Meteoriitin ensimmäisen kerran niin kauan sitten, etten muistanut siitä enää juuri lainkaan yksityiskohtia. Parhaiten mieleen oli jäänyt miljöö ja juonenkäänteiden suuri määrä, mikä ei tietenkään ole yllätys kun Dan Brownin tuotannosta puhutaan. Toisen lukukerran myötä kävi kuitenkin selväksi, että Meteoriitti ei yllä samalle tasolle Brownin muiden teosten kanssa.

Henkilöt ovat jossain määrin kliseisiä ja yksiulotteisia, mikä syö tarinan tehoa huomattavasti. Päähenkílö Rachel on sinkkuna viihtyvä uranainen, joka ei juurikaan erotu tätä henkilötyyppiä edustavien trillerihenkilöiden joukosta. Hänen isänsä puolestaan on tyypillinen liero poliitikko, joka ei oikeastaan kehity tai muutu tapahtumien seurauksena. Myös romaanin tiedemiehillä on harmittavan vähän persoonallisuutta, minkä takia hekin jäävät etäisiksi. Kaiken kaikkiaan henkilöt ovat pikemminkin taulujen kehyksiä kuin itse tauluja.

Henkilökuvauksen pinnallisuuden vuoksi teemoissakaan ei päästä kovin syvälle, vaikka ne ovat mielenkiintoisia. Tieteen tekemisen ja tieteen rehellisyyden merkitys sekä sen tekijöille itselleen että yhteiskunnalle nousee merkittäväksi teemaksi. Toinen iso teema on politiinen juonittelu ja varjoissa toimivat viranomaiset ja laitokset, joita Yhdysvalloissa tosiaan riittää. Meteoriitti herättää kysymyksiä siitä, mitä kansalaisilta on oikeus salata ja millä perusteella, ja millä tavalla esimerkiksi tiedettä voisi suojella tahoilta, jotka pyrkivät käyttämään sitä välineenä omissa taisteluissaan muista osapuolista välittämättä. Nämä ovat Brownille tyypillisiä teemoja, mutta tällä kertaa ne jäävät roikkumaan ilmaan eivätkä tavoita tunteita lähellekään samoin kuin esimerkiksi Langdon-sarjassa.

Parasta romaanissa on ehdottomasti miljöö, joka herää eloon huomattavasti henkilöitä paremmin. Arktisen kylmyyden ja jäätiköiden jylhän olemuksen pystyy aistimaan, mikä tekee lukukokemuksesta kiinnostavan. Ympäristöllä on myös konkreettisia ja suoria vaikutuksia juonenkulkuun, minkä ansiosta sillä on muitakin kuin esteettisiä merkityksiä. Juonen osalta Meteoriitti on taattua Brownia: nopeatempoinen ja täynnä käänteitä, jotka takaavat teoksen viihdearvon. Trillereiden joukossa tämä kuuluu kuitenkin sinne heikompaan päätyyn.

3/5