Kate toipuu hiljalleen onnettomuudesta, joka melkein vei hänen henkensä. Häntä vaivaa aivovaurio, jonka vuoksi muistot onnettomuudesta ja sitä edeltävistä tapahtumista ovat pyyhkiytyneet hänen mielestään.
Onnettomuuden vaikutukset näkyvät kuitenkin yhä selvemmin. Katen läheiset käyttäytyvät omituisesti hänen lähellään ja traumaattinen kokemus aiheuttaa ikäviä psykologisia oireita.
Kun Kate saa selville onnettomuuteen liittyviä seikkoja, jotka eivät käy hänen mielestään järkeen, tarve selvittää totuus kasvaa entisestään. Mitä enemmän hän kaivelee tapahtumia, sitä useammin hän joutuu miettimään, voiko hän luottaa läheisiinsä tai edes omaan mieleensä.
***
S.K.Tremaynen kolmas romaani yllätti minut iloisesti, sillä se on huomattavasti parempi oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista kaksi edellistä romaania saivat minulta kritiikkiä. Suosikkien joukkoon Ennen kuolemaani ei yllä, mutta se on kuitenkin kiinnostava, ajatuksia herättävä ja tasapainoinen trilleri, jonka tasoisia toivon lukevani tänä vuonna runsaasti lisää.
Tremaynen henkilökuvaus on kehittynyt paljon. Sekä päähenkilö että sivuhenkilöt ovat kokonaisia, aidon tuntuisia ihmisiä joiden persoonallisuutta kuvataan laajemmin. He ovat myös hyvin tavallisia, minkä ansiosta oikeastaan kuka tahansa voisi kokea sen, mitä he kokevat tapahtumien myötä. Uskon, että moni lukija voi tavalla tai toisella kokea heihin yhteyttä. Heidän reaktionsa tilanteeseen ovat inhimillisiä ja loogisia, eikä draamaa ole kehitelty vain draaman vuoksi.
Lisäksi pidän kovasti siitä, että romaanin naiset eivät alistu aviomiestensä hölmöilyjen edessä vaan vaativat vastauksia ja selityksiä järkähtämättä. He pyrkivät aktiivisesti samaan totuuden selville, vaikka se tarkoittaisi hyvin ikävien asioiden kohtaamista ja hyväksymistä. Tällaisia kuvauksia naisista tarvitaan lisää.
Mieshenkilöissä sen sijaan on joitakin kliseisiä piirteitä, mutta myös heissä on muutakin sisältöä kuin virheet, salaisuudet ja ikävä luonne. Heidän osuuttaan tapahtumien kulussa ei arvaa samantien, mikä ylläpitää jännitystä.
Lapsihenkilöt ja lasten elämään liittyvät ongelmat ovat yksi Tremaynen vakioelementeistä, ja sellainen on läsnä tässäkin trillerissä. En sano tarkalleen, mistä on kyse, jotta jännitys säilyy. Minun täytyy kuitenkin kehua sitä, että kirjailija lähestyy aihetta monipuolisesti ja liittää sen selkeästi ja tiiviisti juoneen. Tapahtumat vaikuttavat Lilan tilanteeseen ja Lilan tilanne vaikuttaa tapahtumiin. Tremayne on mielestäni taitava lapsihenkilöiden kirjoittamisessa niin, että he aidosti vaikuttavat lapsilta ja erottuvat ääniltään aikuisista henkilöistä. Tämä ei ole helppo tehtävä, joten kirjailija ansaitsee kyvystään tunnustusta.
Myös juonen rakenne on huomattavasti tasapainoisempi. Juoni keskittyy Katen onnettomuuteen ja siihen liittyviin kokemuksiin eikä harhaile sivupoluille. Juoni ei laahaa eikä toisaalta etene liian nopeasti tärkeiden kohtien ohi. Itsestäänselvyyksiltä vältytään hyvin, ja loppuratkaisu on sekä yllättävä että ajatuksia herättävä. Vihjeet ovat oikeilla paikoillaan, joten loppuratkaisu käy myös kokonaisuuden kannalta järkeen. Mysteeri on aidosti kinkkinen, sillä missään vaiheessa ei ole ilmiselvää, mitä on tapahtunut ja kenellä on todellisuudessa osuutta Katen onnettomuuteen. Kuka tahansa voisi liittyä tapahtumiin olennaisesti, mutta paljastukset eivät osoita ketään tiettyä henkilöä niin usein, että loppuratkaisun arvaisi liian aikaisin.
Toinen kirjailijan vakioksi muodostunut tunnusmerkki on miljöön runsas kuvailu. Se toteutuu myös tässä romaanissa hienosti. Nummiseudun karut maisemat luovat tunnelmaa ja korostavat erityisesti niitä tapahtumia, jotka ovat oikeasti aika karmivia. Tapahtumat jakautuvat eri paikkojen välillä tasaisesti, jolloin niillä kaikilla on todellinen rooli tarinassa. Myös seudun vanhat myyttiset uskomukset, rituaalit ja perinteiset elämäntavat tulevat esiin tapahtumien edetessä, mikä lisää romaaniin mielenkiintoisia kulttuurisia kysymyksiä.
Perhe-elämään liittyviä teemoja lähestytään tässä erityisesti siitä näkökulmasta, minkälainen vaikutus vanhemmilla on lapsiinsa: miten erilaiset valinnat muovaat lasten elämää ja käsitystä perheestä, ja miten erilaiset vahingolliset kierteet voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Toisaalta myös parisuhde ja kummankin osapuolen vastuu teoistaan nousee tärkeäksi kysymykseksi. Päähenkilön kautta käsitellään muistojen ja mielikuvien suhdetta todellisuuteen sekä luottamuksen merkitystä ihmissuhteissa. Ennen kuolemaani on Tremaynen parasta antia myös siinä, millä tavoin teemat nousevat luontevasti juonen sisällöstä eivätkä esimerkiksi järkytyksen tavoittelusta, johon trillerit silloin tällöin sortuvat.
Odotukseni Tremaynen neljättä ja toistaiseksi viimeisintä romaania kohtaan nousivat tämän myötä jonkin verran. Toivon, että suunta pysyy samana kuin tämän kolmannen kohdalla, sillä olen todellakin positiivisesti yllättynyt. Suosittelen antamaan mahdollisuuden ainakin tälle trillerille siinäkin tapauksessa, että kirjailijan muut teokset eivät kiinnosta tai eivät ole oikein vakuuttaneet.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti