Julialle selviää nopeasti, että Katella oli salaisuuksia, jotka saattoivat vaarantaa hänen turvallisuutensa. Kate oli tehnyt profiilin nettiseksiin erikoistuneelle sivustolle ja sekä chattaillut siellä miesten kanssa että tavannut heitä. Selvittääkseen, onko joku sivustolla syyllinen Katen kuolemaan, Julia luo oman profiilin. Kun hän kohtaa sivustolla salaperäisen Lukaksen, hän astuu polulle jolta palaaminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin hän luuli. Etsiessään vastauksia kysymyksiinsä Julia joutuu kohtaamaan syyllisyydentunteensa lisäksi muita vaikeita totuuksia itsestään. Pian mikään ei ole niin kuin ennen.
***
Kaksoiselämä valikoitui lukulistalle viime kesänä tehtyjen kirpparilöytöjen joukosta. Halusin aloittaa vuoden jollain nopealukuisella kirjalla, ja takakannen perusteella tämä vaikutti juuri sellaiselta. Nopeasti sen tosiaan lukikin, mutta monessa muussa asiassa se tuotti pettymyksen. En silti kadu kirjan lukemista, sillä se jätti jälkeensä hyvin häkeltyneen olon, jonka kaltaista en ole kokenut pitkään aikaan.
Kuvio vaikuttaa jonkin aikaa lupaavalta. Kerronta on tunnelmallista ja sujuvasti etenevää. Teemat ovat tärkeitä ja asetelma, josta käsin niitä tarkastellaan herättää mielenkiintoa. Siskon kuolema saa Julian ajattelemaan sekä menneisyyttään että nykyhetkeä aikaisempaa syvällisemmin. Siskoksilla oli vaikea lapsuus, joka on vaikuttanut myös heidän aikuiselämäänsä. Katen kohdalla tilanne meni niin huonoksi, että Julia adoptoi miehensä kanssa Katen pojan, Connorin, jotta tämä saisi kasvaa tasapainoisemmissa olosuhteissa. Tilanteeseen liittyy paljon vaikeita tunteita, jotka nousevat pintaan Katen kuoltua. Monimutkaisen perhedynamiikan tematiikka onkin kirjan parasta antia.
Romaania vaivaa kuitenkin tietynlainen epämääräisyys: ikään kuin sen olisi tarkoitus olla toisaalta räiskyvä murhamysteeri, toisaalta pohdiskeleva tarina päähenkilön sisäisestä kamppailusta ja sen lopputuloksesta. Pidän siitä, että psykologisuus korostuu, mutta se ei oikein missään vaiheessa todella kohtaa trillerijuonen kanssa. Ne eivät sulaudu yhteen niin, että kokonaisuus olisi luonteva.
Myös henkilökuvauksessa kaihertaa moni asia. Päähenkilön persoonan kaikkea potentiaalia ei hyödynnetä: hän on ammatiltaan valokuvaaja, mikä olisi avannut mielenkiintoisia emotionaalisia polkuja. Juliasta olisi voinut kehittyä paljon kokonaisempi ja kiinnostavampi henkilö. Sivuhenkilöt puolestaan tuntuvat toimittavan tiettyä roolia tarinassa, minkä takia he jäävät melko pinnallisiksi ja persoonattomiksi. Tarina kyllä kertoo, mitä Julia ajattelee heistä ja suhteistaan heihin, mutta ei osoita sitä minkälaisia he todella ovat.
Lisäksi monien henkilöiden toiminta ärsyttää. Hughin, Julian aviomiehen asenne on enimmäkseen holhoava. Myös Julian ystävät suhtautuvat nihkeästi hänen yritykseensä selvittää, mitä Katelle tapahtui. Olisi mukavaa nähdä tällaisissa kirjoissa joskus henkilö, joka haluaa auttaa päähenkilöä tutkimuksissa ja/tai kannustaa häntä. Silloin päähenkilöllä ei olisi niin automaattista tarvetta salata asioita lähipiiriltään eikä juoni lähtisi niin helposti kliseisille poluille.
Kirjan heikoin lenkki on valitettavasi juuri juoni. Arvasin lähes kaikki isot juonenkäänteet ja paljastukset etukäteen, minkä takia tarina ei pystynyt pitämään minua jännityksessä. Oivalsin jo ennen puoltaväliä, millaisella logiikalla juoni toimii. Sen jälkeen tapahtumien ennustaminen oli niin helppoa että siitä tuli huvittavaa. Ihan hauska kokemus sekin toisaalta: lukeminen oli kuin kisailua tekstin kanssa.
Juonessa on myös useita aukkoja, jotka syövät kirjalta uskottavuutta. Tarina ei kerro tarpeeksi siitä, mitkä tapahtumat tarkalleen johtivat nykytilanteeseen ja miksi Julia kokee niin voimakasta tarvetta päästä selville totuudesta juuri omin neuvoin ja juuri niillä keinoilla, jotka hän valitsee. Mikään ei selkeästi viittaa esimerkiksi siihen, että nimenomaan Katen nettisuhteet olisivat vaarantaneet hänet. Lisäksi mikään ei osoita, että juuri Lukas olisi tuntenut hänet tai ollut osallinen hänen kuolemaansa. Tämän takia päähenkilön päätös aloittaa keskustelu juuri Lukaksen kanssa tuntuu impulsiiviselta ja irrationaaliselta. Tapahtumaketju, joka saa alkunsa tästä valinnasta, jää sen takia melko ontoksi ja merkityksettömän tuntuiseksi.
Loppuratkaisu sen sijaan pääsi osittain yllättämään, mutta pikemminkin järjettömyydellä kuin taidokkuudella. Jutussa ei ole kerta kaikkiaan järkeä. Tarina loppui kaiken kaikkiaan todella äkkinäisesti, mikä korostaa sisällön mielettömyyttä.
Ei Kaksoiselämä kuitenkaan ihan toivoton tapaus ole. Watsonin kirjoitustyylissä ja teemavalinnoissa on jotain, mistä pidän kovasti, vaikka tällä kertaa niiden toteutus ei onnistunut ihanteellisesti. Siksi olen valmis antamaan kirjailijalle uuden mahdollisuuden myöhemmin tänä vuonna. Minulla on hänen esikoisromaaninsa hyllyssä valmiiksi; ehkä sen kanssa käy parempi tuuri.
2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti