One of us is lying - Karen McManus

Viisi nuorta suorittaa yhtä aikaa jälki-istuntoa. Yksi heistä, Simon, kuolee ennen istunnon päättymistä. 

Simonilla oli paljon vihamiehiä, koska hän oli kehittänyt juorusovelluksen, jonka välityksellä hän julkaisi törkyisiä ja arkaluontoisia salaisuuksia muista oppilaista. Poliisitutkinnan aikana selviää, että Simon aikoi paljastaa tähän mennessä mehukkaimmat salaisuudet, jotka koskevat muita istuntoon osallistuineita oppilaita. Kaikilla neljällä on siis motiivi, mutta kuka todella on syyllinen?

***

Nuorille suunnatut trillerit ovat alkaneet viime vuosina nostaa päätään. Karen McManus on yksi niistä kirjailijoista, joista on puhuttu eniten, joten halusin selvittää, ansaitsevatko hänen teoksensa kaiken saamansa hypetyksen. Lukukokemukseni voisi summata näin: ymmärrän hyvin, miksi hän on noussut pinnalle, mutta olen lukenut huomattavasti parempiakin trillereitä.

Minusta on virkistävää, kun kirjassa on useita yhtä tärkeitä henkilöitä, joiden väliset suhteet alkavat kehittyä uuteen suuntaan. Tällä kertaa niitä on viisi, ja melkoinen porukka onkin. Älykkö, urheilija, kaunotar, paha poika ja inhokki muodostavat monipuolisen ja kiinnostavan joukon ja tarjoavat monille lukijoille samastumisen kohteen. Lisäksi ilahduin siitä, että heillä jokaisella oli todellakin oikea salaisuus, jonka varjeleminen on inhimillistä ja ymmärrettävää ja jonka paljastuminen olisi oikeasti tehnyt heille sosiaalista vahinkoa. Henkilöiden puolesta sai siis jännittää ja tunsin heitä kohtaan aitoa myötätuntoa. 

Mielestäni romaanin parasta antia ovat sen käsittelemät teemat. Sosiaalisen median mahdollisuudet ja vaarat ilmenevät konkreettisella tasolla ja niitä lähestytään mielenkiintoisesta näkökulmasta. McManus tuo myös hyvin esiin erilaisia sosiaalisia paineita ja monimutkaisia hierarkioita, jotka hallitsevat koulumaailmaa. Tämän ansiosta arvelen, että romaani tuottaisi mielenkiintoisia keskusteluja ja analyysejä esimerkiksi äidinkielen tunnilla tai lukupiireissä. Romaanin tyyli on ennen kaikkea nimenomaan pohdiskeleva eikä skandaalinhakuinen, mikä on hyvä muistutus siitä, että tämä genre voi olla muutakin kuin verta ja suolenpätkiä.

Juonen osalta kokemus hiukan lässähti. Arvasin loppuhuipennuksen jo melko varhain, mutta se johtui todennäköisesti pikemminkin siitä että olen lukenut paljon trillereitä kuin siitä, että kirjailija olisi taitamaton. Toivoin myös, että rikostutkintaan liittyviä kohtauksia olisi kirjoitettu enemmän auki, koska se olisi lisännyt jännitystä ja korostanut nuorten ja poliisien välistä dynamiikkaa. Henkilöiden kehityskaaria oli kuitenkin sen verran mielenkiintoista seurata, että juonen puutteet eivät pilanneet lukukokemusta.

Kaiken kaikkiaan tämä on ihan kelpo trilleri, joka kannatti lukea.

Arvosana: 3,5/5