Jo on muuttanut eron jälkeen ystävänsä huippumoderniin ökyasuntoon. Samalla kun hän yrittää järjestää elämäänsä uudelleen, hän saa hupia asunnon elektorinisista avustajista, jotka sytyttävät ja sammuttavat valot hänen puolestaan ja lukevat hänelle tietoja netistä.
Eräänä päivänä yksi avustajista kuitenkin säikäyttää Jon. Se väittää tietävänsä Jon synkimmän salaisuuden, jonka paljastuminen voisi tuhota kaiken, mitä Jolla vielä on jäljellä.
Jo yrittää selvittää, pitääkö väite paikkansa. Pian hänen elämänsä muuttuu piinalliseksi taisteluksi, kun avustajat alkavat kiusata häntä jatkuvasti ja systemaattisesti. Mutta kuka on ohjannut ne toimimaan Jota vastaan, ja miksi?
***
S. K. Tremaynen neljännen romaanin sävy on erilainen kuin edellisten, ja se tekee kokemuksesta uudella tavalla kiinnostavan. Päähenkilö on päälle kolmekymppinen, avioeron läpikäynyt Jo, jonka elämä on kaikkea muuta kuin järjestyksessä. Hänen itseironiaa tihkuva kertojaäänensä sai minut nauramaan ääneen monta kertaa. Kerronnassa on jatkuvasti pientä huumorinpilkettä, joka saa sen erottumaan joukosta.
Uuden teknologian mahdollisuuksilla leikittely on mielenkiintoista, ja Äänet käsittelee aihetta melko kekseliäästi, mutta ei kovin syvällisesti. Sävy pysyy kevyenä koko ajan. Jon kokema kiusaaminen on inhottavaa, mutta ei ahdistavaa eikä kovin pelottavaakaan. Tähän kokonaisuuteen kevyt sävy sopii. Pidän kuitenkin enemmän trillereistä, joissa on korkeat panokset ja vakavampi ote.
Eniten miinusta saa henkilökuvaus. Päähenkilöä lukuun ottamatta henkilöt eivät herätä erityisiä tunteita tai erityistä mielenkiintoa. Myös verrattuna muihin Tremaynen romaaneihin henkilöt ovat ohuempia. Lisäksi heitä on määrällisesti niin vähän, että mahdolliset syylliset on nopeasti laskettu. Tässä tapauksessa henkilöiden pieni määrä latistaa jännitystä, koska aidosti uskottavia ratkaisuja on vähän.
Loppuratkaisu on mielestäni myös hieman hätäinen. Syylliseen olisi voinut olla enemmän viittauksia matkan varrella, jotta se olisi tuntunut loogisemmalta ja uskottavammalta. Lisäksi eräs olennainen juonenkäänne on minusta sekä vähän kyseenalainen että tylsä, koska vastaava skenaario on esiintynyt genressä kliseeksi asti.
Äänet ei noussut suosikkien joukkoon, mutta ihan mukiinmenevää ajanvietettä se oli. Tremaynen seuraava romaani ilmestyy tänä vuonna, ja aion tsekata myös sen. Joskus nopealukuinen tai nopeasti kuunneltava tarina, joka ei juurikaan rasita aivoja, on ihan tervetullutta vaihtelua.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti