Lemmikki - Camilla Grebe

Pienessä Ormbergin kylässä löytyy naisen ruumis samalta paikalta jo toisen kerran kylän historiassa. Kukaan kylässä ei tunnista naista eikä osaa sanoa, mistä hän on sinne tullut. Valehteleeko joku vai onko jossain muualla tapahtuneen murhan uhri hylätty metsään?

Tutkijaryhmässä kuohuu, kun yksi sen jäsenistä katoaa jäljettömiin ja jättää jälkeensä sekavan Hannen, joka ei muista lainkaan mitä on tapahtunut. Samaan aikaan toinen tutkija. Malin, yrittää sietää tunteita, joita paluu lapsuuden kotikylään herättää.

Ja sitten on vielä nuori Jake, joka ajautuu yhä lähemmäs tapahtumien ydintä. Hän haluaa tehdä oikein, mutta onnistuuko hän samalla säilyttämään henkilökohtaisen salaisuuden, jolla ei ole mitään tekemistä tapahtuneen rikoksen kanssa?

***

Camilla Greben esikoinen ei ollut niin hyvä kuin odotin, minkä takia olin hieman epäileväinen ryhtyessäni lukemaan Lemmikkiä. Epäröinti osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Lemmikki imaisi minut mukaansa välittömästi ja vain parani lukemisen edetessä.

Tapahtumien alkuasetelma on vangitseva, sillä jokaisen näkökulmahenkilön suhde tapahtumiin ja rikostutkintaan on erilainen. Sekä fyysiset että sosiaaliset olosuhteet vaikeuttavat tutkintaa lukuisilla eri tavoilla, ja tunteet ovat pinnassa sekä kylän asukkailla että tutkijoilla. Minulla oli vaikeuksia laskea kirjaa käsistäni ja silloinkin kun en lukenut, ajattelin sen tapahtumia ja henkilöitä jatkuvasti. Juonessa on juuri sopiva tempo: ei liian hengästyttävä mutta ei maalailevakaan. Rikoksen tekijän ja motiivin arvoitus säilyy loppuhetkille asti, ja loppuratkaisu on kaikin puolin toteutettu hienosti. Tapauksessa on paljon liikkuvia palasia ja kysymyksiä, joita lukijakin saa ihan tosissaan pähkäillä.

Yksi romaanin parhaista erityispiirteitä on se, että miljöö ja juoni ovat ihanteellisessa harmoniassa keskenään. Talvinen maisema, pieni kylä ja ihmiset, joiden suhteet toisiinsa ovat enemmän tai vähemmän monimutkaiset luovat yhdessä kokonaisuuden, joka sykähdyttää sekä visuaalisesti että emotionaalisesti. Tapahtumapaikka herää todella eloon Greben käsittelyssä, mikä tekee lukemisesta intensiivistä ja kokonaisvaltaista.

Näkökulmahenkilöt erottuvat kiinnostavalla tavalla toisistaan. Erityisesti dementian kanssa kamppailevan Hannen ja teini-ikäisen Jaken näkökulmat tuovat tarinaan syvyyttä ja vaihteluvuutta. Hanne saa lukijan pohtimaan sitä, mikä on persoonallisuuden ydin ja mikä rakentaa ihmisen todellisuuden, ja mikä rooli muistoilla ja muistilla on tässä asiassa. Jake on sympaattinen, hyväsydäminen nuori poika, joka etsii omaa paikkaansa muiden ihmisten joukossa ja rakentaa identiteettiään haastavassa, suppeassa ympäristössä. Pidän myös Malinista paljon, mutta hänellä on kaikkein klassisin rooli tämäntyyppisessä asetelmassa: Ormberg on hänen lapsuudenkotinsa, johon hänellä on ristiriitainen suhde.

Kirjailijan yksi tunnusmerkki on eritasoisten teemojen yhdistäminen samaan kokonaisuuteen. Yhteiskunnallisista ja näin ollen laajoista teemoista korostuu maahanmuutto ja valtaväestön suhtautuminen maahanmuuttajiin. Henkilökohtaisempia teemoja romaanissa ovat muunmuassa itsensä kohtaaminen ja identiteetin rakentaminen, oman paikan löytäminen, kotiin ja kotiseutuun liittyvä pohdinta ja perhesuhteet. Teemat tulevat luontevasti esiin juonen edetessä eivätkä ne hukuta juonenkulkua alleen, mikä olisi mahdollista suhteellisen laajaa temaattista kirjoa käsiteltäessä.

Lemmikki on harvinaisen ehjä rikosromaani, jonka kaikki ainekset ovat tasapainossa keskenään ja tukevat toisiaan. Se onnistuu säilyttämään yllätyksellisyyden loppuun asti, mikä ei ole itsestään selvää varsinkaan sellaisille lukijoille, joille rikoskirjallisuuden konventiot ja troopit ovat tuttuja. Todella hyvillekin trilleristeille on haastavaa luoda palapeli, jossa osa mysteeristä ei joko paljastuisi tai olisi vaarassa paljastua liian aikaisin. Tässä tapauksessa sellaisista ongelmista ei ollut jälkeäkään.

5/5