Lukulista 3/2022: Parannuksia systeemiin

Tämän vuoden tapani muodostaa lukulistat on toiminut paremmin kuin aikaisemmat systeemit, mikä on iloinen asia. Edellisistä vuosista poiketen aion kuitenkin reagoida mahdollisiin puutteisiin ja hankaluuksiin heti, jotta väistäisin pitkät lukujumit. Niinpä maaliskuun suunnitelma on hiukan erilainen.

Helmikuu osoitti, että yksi omainaisuus lukemisen tavassani on muuttunut ratkaisevasti. Nuorempana keskityin yhteen tai kahteen kirjaan kerrallaan, eikä se aiheuttanut ongelmia. Nykyään tarvitsen paljon enemmän vaihtelua, mikä todennäköisesti selittää sen että keskeneräisten kirjojen lista pitenee nopeasti. Nyt kun äänikirjat ovat kuviossa mukana, tämä ominaisuus korostuu entisestään. Kuuntelen niitä nyt vielä nopeammin kuin viime vuonna, minkä lisäksi haluan hyppiä yhä useamman kirjan välillä. Siksi valinnanvaraa täytyy olla listalla entistä enemmän.

Tavoitteeni oli kitkeä keskeneräisten kirjojen listaa lyhyemmäksi helmikuussa, mutta tämä ajatus johti minut pienimuotoiseen lukujumiin. Niinpä päätin, että maaliskuussa keskityn siihen, että ylipäätään luen, enkä niinkään siihen, mitä luen. Asetan lukemiselle ainoastaan yhden selkeän tavoitteen: haluan lukea vähintään kaksi fyysistä kirjaa maaliskuussa. 

Top-listalle laitoin poikkeuksellisesti 25 kirjaa, jotta sain enemmän tilaa äänikirjoille. Jos määrä osoittautuu toimivaksi, saatan tehdä siitä uuden vakion.

Fyysisiä kirjoja listalla on tarpeeksi, koska luen niitä huomattavasti hitaammin kuin kuuntelen äänikirjoja. Lisäksi monet kirjat ovat todella pitkiä, joten niiden lukemiseen kuluu tovi.

***

Kesken tällä hetkellä ovat: 

1. Peilikaupunki - Justin Cronin

2. A Game of Thrones - George R.R. Martin

3. Assassin's Blade - Sarah J. Maas

4. Half-blood - Jennifer L. Armentrout

5. One Dark Throne - Kendare Blake

6. Kaunasin sivut - Jyrki Erra

7. Rajalla - Ally Condie 

8. Paluu pimeästä - C.J. Tudor

Helmikuusta poiketen luen ja kuuntelen näitä fiiliksen mukaan, ja toivottavasti saan ainakin muutaman listalta pois. Listalla on neljä äänikirjaa, joten ainakin niiden suhteen on todella hyvät mahdollisuudet.

Top 25

Uudet kirjat on taas lihavoitu, jotta ne erottuvat listalla pidempään olleista kirjoista. Listalla on 12 fyysistä painosta ja 13 äänikirjaa. Toivon, että maaliskuusta tulee kokonaisuutena parempi lukukuukausi kuin helmikuusta.

1. City of Fallen Angels - Cassandra Clare

2. Heir of Fire - Sarah J. Maas 

3. Clockwork Prince - Cassandra Clare

4. A Clash of Kings - George R.R. Martin

5. Kuninkaiden kuolema  - Conn Iggulden

6. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

7. The 5th Wave - Rick Yancey

8. Muukalainen - Diana Gabaldon

9. Cinder - Marissa Meyer 

10. Storm front - Jim Butcher

11. Ship of magic - Robin Hobb

12. A dance of cloaks - David Dalglish

13. Viimeinen toivomus - Andrzej Sapkowski 

14. Risteyskohdat -  Elly Griffiths

15. Ei koskaan - Ken Follett

16. Final girls - Riley Sager

17. Vaiennettu - Luke Harding

18. Täydelliset vieraat - Emma Rous 

19. The Seven Husbands of Evelyn Hugo - Taylor Jenkins Reid

20. An Enchantment of Ravens - Margaret Rogerson

21. Uprooted - Naomi Novik

22. Sometimes I Lie - Alice Feeney

23. Minä tapan - Giorgio Faletti

24. Vakooja ja petturi - Ben McIntyre

25. Forensics: The Anatomy of Crime - Val McDermid

***

Mitä sinä aiot lukea maaliskuussa?

Throne of Glass (Throne of Glass #1) - Sarah J. Maas

Adarlanin pahamaineisin salamurhaaja Celaena Sardothien on raatanut vuoden orjana suolakaivoksella, kun kruununprinssi Dorian tekee hänelle tarjouksen. Kuningas järjestää väkivaltaisen kilpailun, jonka voittaja nimitetään hovin viralliseksi salamurhaajaksi. Jos Celaena osallistuu ja voittaa, hän pääsee vapaaksi palveltuaan tehtävässä neljä vuotta.

Celaena ottaa tarjouksen vastaan epäröimättä, sillä hän on valmis maksamaan minkä tahansa hinnan vapaudestaan; jopa taistelemaan varkaita ja murhaajia vastaan henkensä uhalla. Hänen suunnitelmansa on voittaa kilpailu ja päästä mahdollisimman nopeasti pois Adarlanin kuninkaan lähettyviltä.

Asetuttuaan taloksi kuninkaan hoviin Celaena saa kuitenkin huomata, että hänen todellinen kohtalonsa saattaa olla monimutkaisempi. Onko Celaena lopulta valmis uskomaan, että maailmassa voi olla muutakin pelastamisen arvoista kuin hän itse?

***

Kun luin Throne of Glassin ensimmäisen kerran, löysin nopeasti uuden lempikirjan ja jatko-osien myötä myös lempisarjan. Marraskuun lopussa päätin pitkän jahkailun jälkeen aloittaa sarjan lukemisen uudelleen, mikä oli paras päätös jonka saatoin silloin tehdä lukemisen suhteen. Jo ensimmäinen osa osoittautui paljon hienommaksi kokemukseksi kuin etukäteen arvelin. Jos haluat lukea yksityiskohtaisempia ja spoileripitoisempia pohdintojani kirjasta, tsekkaa ylihuomenna lukupäiväkirja, jonka julkaisen puolenpäivän aikaan. Aion pitää päiväkirjaa jokaisesta sarjan osasta, joten jos sellainen sisältö kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla lähikuukausina.

Maasin luoma maailma lumosi minut taas ytimiä myöten. Rakkauteni ja mielenkiintoni sitä kohtaan syveni sivu sivulta. Tällä kertaa mieleeni jäi runsaasti yksityiskohtia, jotka eivät olleet aikaisemmin rekisteröityneet muistiini. Kiinnitin huomiota visuaalisiin kontrasteihin, väreihin ja valoihin. Lisäksi mieleeni jäi useita mainintoja Erilean mantereeseen kuuluvista valtioista ja kulttuureista, jotka linkittyivät myös hienosti sekä romaanin tapahtumiin että koko sarjan käsitteleviin teemoihin. Olin unohtanut, kuinka paljon Throne of Glass antaa välähdyksiä laajemmasta kontekstista. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tule tunnetta, että tietoa kaadettaisiin lukijan niskaan, vaan kokonaiskuva laajenee luontevasti tapahtumien ja henkilöiden toiminnan lomassa.

Pidän kovasti sellaisesta fantasiasta, joka kokeilee jotain selkeästi tavallisesta poikkeavaa. Perinteisessä keskiaikaisessa eeppisesessä fantasiamaailmassa on kuitenkin jotain, minkä viehätys ei koskaan kuole; sellaiseen astuessani tiedän jo etukäteen, että löydän sieltä jotain mistä pidän ja minkä parissa viihdyn. Sen pariin on aina mukavaa palata.

Osa Throne of Glassin maailman viehätyksestä perustuukin juuri sen tuttuuteen. Siinä on perinteiset hallitsijat ja valtakunnat, historiasta tutut yhteiskuntaluokat ja tietenkin taikuuden ja taikaolentojen olemassaolo. On poliittista juonittelua, hovidraamaa, ihmissuhteita joissa on pelissä enemmän kuin tunteet, taisteluita pahoja voimia vastaan... Perusta on siis hyvin tuttu, mutta omilla mausteillaan, joista pidän kovasti.

Yksi näistä mausteista on taikuuden erittäin huono asema. Adarlanin kuningas on kieltänyt taikuuden käyttämisen lailla ja tappaa kylmäverisesti jokaisen, joka jää kiinni tämän lain rikkomisesta. Lisäksi on tapahtunut jotain hyvin järisyttävää: taikuus on käytännöllisesti katsoen kadonnut, lakannut olemasta. Tällainen asetelma herättää mielenkiintoa, sillä alussa ei voi ennustaa, minkälainen rooli taikuudella tulee olemaan kokonaisuuden kannalta.

Parasta kirjassa on ehdottomasti henkilöt. Olen rakastanut Maasin luomia henkilöitä alusta lähtien koko sydämestäni. Kiinnyin heihin salamannopeasti, ja tämä uudelleenlukukierros on jo alussa muistuttanut minua siitä, miksi näin on. Tällä kertaa erottui selvästi yksi henkilökuvauksen ominaisuus, jolla on varmasti tekemistä asian kanssa: kaikilla henkilöillä on vahva, erottuva ääni alusta lähtien. Celaenan ääni on tietenkin selkein ja voimakkain, koska hän on päähenkilö ja tarinaa kerrotaan suurimmaksi osaksi hänen näkökulmastaan. Hänen lisäkseen esimerkiksi Dorian ja Chaol ovat mielessäni niin todellisia, että he voisivat kävellä asuntooni sisään ihan niin kuin oikeatkin ihmiset. Lisäksi jokainen heistä kolmesta sekä suuri osa sivuhenkilöistä saa minut tuntemaan paljon erilaisia, vahvoja tunteita. Nautin valtavasti lukemiseen liittyvistä älyllisistä aspekteista, mutta jos aivojeni lisäksi sydämeni roihahtaa liekkeihin, menestys on taattu.

Celaena on toden totta tunteita herättävä henkilö; osa lukijoista rakastaa häntä, osa puolestaan vihaa. Osa jää johonkin välille. Ymmärrän, miksi hän ärsyttää joitakin lukijoita sietämättömästi. Minun tunteeni häntä kohtaan ovat kuitenkin monisävyisiä.

Celaena on monin tavoin minun vastakohtani, mikä tekee hänestä kiinnostavan henkilön. Hän tekee ja sanoo asioita, joita minä en ikinä tekisi ja sanoisi. Hänen käytöksensä on usein röyhkeää ja häpeilemätöntä, ja ajoittain todella ärsyttävää. Siinä missä minä olen harkitseva ja pohdiskeleva, Celaena on impulsiivinen ja toimintakeskeinen. Ylpeys ja tunteiden hallinnan ongelmat saattavat hänet usein vaikeuksiin toisten henkilöiden kanssa. Lisäksi hän on hyvin ristiriitainen; salamurhaajan koulutus ja koetut traumat ovat muovanneet hänet kovaksi ja aggressiiviseksi, mutta samaan aikaan hän rakastaa esimerkiksi koiria ja kauniita vaatteita, mikä nostaa esiin lämpöä ja feminiinistä energiaa. Ajoittain hän käyttäytyy kuin ei välittäisi kenestäkään muusta kuin itsestään. Silti hän on valmis tekemään vaarallisia tutkimuksia yksin, jotta hänen uudet ystävänsä eivät joutuisi hankaluuksiin. Tällaiset ristiriitaisuudet vahvistavat aitouden tunnetta.

Teemojen näkökulmasta Celaena edustaa erityisesti kahta: traumaa ja vihaa. Hänellä on takanaan todella raastavia kokemuksia, ja näiden kokemusten jättämät jäljet ovat jatkuvasti läsnä. Olin kuitenkin unohtanut, kuinka avoimesti hän näyttää vihansa; se suorastaan pulppuaa hänestä. Alussa se kohdistuu kuninkaan lisäksi ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella kuninkaan lähellä. Celeanan silmissä kaikki kuninkaaseen liittyvät ihmiset ovat osasyyllisiä kauhuihin, joita Erilean manner on kuninkaan vuoksi joutunut kohtaamaan. Hitaasti hän alkaa kuitenkin nähdä, että kuningas ei ole onnistunut kietomaan aivan kaikkia täydellisesti verkkoonsa.

Muun muassa näistä syistä Celaena saa minussa liikkeelle valtavasti erilaisia tunteita ja ajatuksia. Celaena saa minut nauramaan, itkemään, ärsyyntymään, järkyttymään, ihastumaan, hämmästymään... Voi sanoa, että hän herättää lähes kaikki tunteet jollain tavalla, ja usein tunne vaihtuu toiseen hyvin nopeasti. Celaena on päähenkilö, jonka kanssa saa lähteä pitkälle matkalle selvittämään, voittaako hän haasteensa ja jos voittaa, miten se tapahtuu. Olen varma, että hänen kehityskaarestaan avautuu uusia vivahteita sitä mukaa kun etenen sarjan lukemisessa ja saan myös jatko-osiin uudelleen lukemisen perspektiivin. Uskon, että lukijat, jotka ovat joko itse kokeneet jonkun trauman tai ovat läheisesti tekemisissä traumatisoituneen ihmisen kanssa, voivat saada tästä sarjasta kokonaisuudessaan paljon irti.

Kruununprinssi Dorian on monin tavoin "kolikon toinen puoli" verrattuna Celaenaan. Hän on juuri sellainen kauniiden satujen prinssi, jollaisen haluaisi kohdata oikeastikin: hyväsydäminen, hauska ja tietenkin häikäisevän komea. Alussa Dorian on vielä huoleton ja jopa hiukan naiivi sen suhteen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hänen vihansa isäänsä kohtaan kuitenkin voimistuu tapahtumien myötä ja halu kapinoida hirmuvaltaa vastaan nostaa päätään. Dorianin persoonallisuuden vakavamman puolen kehitystä on antoisaa seurata. Menen lukupäiväkirjassa syvemmälle ajatuksiini hänestä, sillä niihin liittyy spoilereita, joita en halua sisällyttää tähän tekstiin.

Pääkolmikon kolmannella jäsenellä, Chaol Westfallilla, on ikuinen ja erityinen paikka sydämessäni. Kuninkaan vartiokaartin nuori kapteenin parhaita ominaisuuksiaan ovat järkkymätön uskollisuus ja hiljainen viisaus, josta on apua vaikeissa ja paineisissa tilanteissa. Samalla hän on hyvä esimerkki henkilöstä, joka on elänyt melko suojattua elämää ja jonka maailmankuva on sen seurauksena osittain kapea. Celaenaan tutustuminen pakottaa Chaolin kohtaamaan maailman pahuuden aikaisempaa konkreettisemmin ja henkilökohtaisemmin. Muunmuassa sen ansiosta Celeanan ja Chaolin suhteen dynamiikan kehitystä on mielenkiintoista seurata.

Lisäksi Throne of Glass esittelee sivuhenkilöitä, joiden rooli kehittyy ja kasvaa jatko-osien myötä. Oli todella kiinnostavaa ja hyödyllistä saada kertaus siitä, miten he tulivat tarinaan mukaan ja miten kaikki heidän osaltaan alkoi. Olin unohtanut valtaosan yksityiskohdista. Erityisesti herttua Perringtonin ja lady Kaltainin rooleista oli kiinnostavaa saada kertausta. 

Uskon, että juuri henkilöitä kohtaan tuntemani mielenkiinto ja kiintymys tekee sarjasta minulle niin antoisan. Koska välitän henkilöistä yksilöinä, välitän myös suhteista, jotka muodostuvat heidän välilleen. Henkilöiden väliset suhteet (ja myös romanssit) ovat jopa niin keskeisessä roolissa, että Maas on saanut siitä kritiikkiä. Minä kuitenkin nautin hänen ihmissuhdejuonistaan kovasti. Maasin tapa rakentaa henkilöiden välisiä suhteita uppoaa minuun kuin veitsi voihin; hän välittää sekä niiden kerroksellisuuden että merkityksen kunkin henkilön kannalta niin, että sydämeni kerta kaikkiaan pakahtuu. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tunnekokemuksia minulla on edessäni, kun luen jatko-osat uudelleen. 

Juoni puolestaan on rakenteeltaan suoraviivainen eikä sisällä yhtä dramaattisia käänteitä kuin jatko-osat. Loppuhuipennus on melkoista toiminnan ilotulitusta, mutta muuten juoni on melko tasainen. Tämä on minusta hyvä asia, koska muuta huomioitavaa ja mieleen painettavaa riittää runsaasti. Kun juonen ymmärtämiseen ei tarvitse uhrata ylimääräistä energiaa, aivoille jää enemmän tilaa sisäistää kaikki henkilöihin ja maailmaan liittyvät yksityiskohdat. Tämä etu korostuu erityisesti nyt, kun juoni on kokonaisuudessaan jo kertaalleen tuttu. Minulla oli tilaisuus tehdä jopa analyysiä lukemastani samalla kun luin, varsinkin henkilöistä ja maailmanrakennuksesta.

Objektiivisuuden nimissä täytyy todeta, että jotkut asiat ovat todella itsestäänselviä lähes alusta lähtien. Esimerkiksi kilpailun lopputulosta ei tarvitse arvailla. Päähenkilön puolesta ei siis tarvitse tosissaan pelätä, vaikka tapahtumiin sisältyy jännitystä. Tämä voi latistaa kokemusta, mutta toisaalta se tekee lukemisesta hauskaa ja rentoa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin juoni on tämän kirjan heikoin osa ja ehdottomasti eri tasolla verrattuna jatko-osiin, joissa tarina lähtee kunnolla lentoon.

Nyt kun luin ensimmäisen osan tietäen, miten sarja etenee, arvostan sitä vielä enemmän kuin lukiessani sitä ensimmäistä kertaa. Throne of Glass luo vahvan pohjan tuleville tapahtumille olematta kuitenkaan pelkkää pohjustusta. Puutteistaan huolimatta kyseessä on oikein kelpo YA fantasia, jonka luulisin sopivan myös monille genren parissa aloitteleville lukijoille. Odotan entistäkin suuremmalla innolla jatko-osia, sillä niiden mukana kyyti vain paranee.

5/5

Matched (Matched #1) - Ally Condie

Täyttäessään 17 vuotta Cassia saa tietää, kuka on hänen "Matchinsa" eli henkilö, jonka yhteiskunta on valinnut hänen elämänkumppanikseen. Aluksi Cassia uskoo, että valinta on täydellinen. Ja niin uskovat myös muut hänen ympärillään.

Kun toinen poika herättää Cassian mielenkiinnon, hänen mieleensä alkaa nousta kysymyksiä. Voiko joku ulkopuolinen ja vieras taho päättää hänen puolestaan, mikä on hänelle parasta? Ja jos voi, onko se oikein?

Samaan aikaan, kun hänen tunteensa syvenevät, myös muut elämän osa-alueet alkavat tuntua epävarmoilta. Lopulta Cassian täytyy päättää, selvittääkö hän itse vastaukset kysymyksiinsä vai hyväksyykö hän ne, jotka yhteiskunta haluaa antaa hänelle.

*** 

Odotukseni tätä YA-dystopiaa kohtaan olivat melko matalat: ajattelin, että Matched keskittyisi romantiikkaan ja parisuhteiden muodostamiseen ja että varsinainen dystopia jäisi sivurooliin. Olin osittain oikeassa, mutta tarinaan sisältyy myös runsaasti sisältöä, joka yllätti minut mielenkiintoisuudellaan. En ole pitkään aikaan yllättynyt näin kokonaisvaltaisesti lukemastani, mikä jo yksin varmistaa sen, että kokemus jää mieleeni.

Dystopioissa merkittävässä roolissa ovat kuviteltu maailma ja yhteiskunnalliset kysymykset, joita maailman kautta pohditaan. Matched tarjoaa paljon enemmän kuin odotin, erityisesti yksityiskohtien ja teemojen osalta. Toteutus ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua. Sisältö itse on siis suurimmaksi osaksi mielenkiintoista, mutta sen esitystavassa on useita sudenkuoppia, jotka heikentävät kokonaisuutta.

Niin kuin jo takakansi kertoo, Cassian maailmassa viranomaiset valitsevat elämänkumppanit niille, jotka sellaisen haluavat. Yhteiskunta ei kuitenkaan päätä ainoastaan sitä, kenen kanssa kukakin pariutuu vaan koko parisuhteen kaari on ennalta määritelty, jaettu vaiheisiin ja aikataulutettu yksityiskohtaisesti. Rakkauselämän ympärille on rakennettu kokonainen systeemi, josta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Ennakko-oletukseni vastaisesti tämä osa vallan koneistosta ei ole koko ajan keskiössä, mikä sekä hämmentää että tekee tarinasta paljon kiinnostavamman.

Viranomaisten valta ulottuu laajasti muillekin elämän osa-alueille ja joskus hyvin pieniä yksityiskohtia myöten. Minut yllätti positiivisesti tapa, jolla kirjailija on tehnyt hyvin arkisista asioista vallan välineen. Kuvittele esimerkiksi, että joku päättäisi puolestasi mitä syöt jokaisella ateriallasi ja myös valmistaisi ruuan sinun puolestasi. Aluksi se kuulostaa pikkujutulta, mutta pitkällä aikavälilllä tilanteeseen sisältyy karmeita mahdollisuuksia. Henkilöllä, joka määrittelisi toisen ihmisen saaman ravinnon, olisi mahdollisuus sekä huolehtia hänen terveydestään että tuhota se. Minusta se on pelottava ajatus.

Hallinnan vaikutelma välittyy myös tekstistä itsestään: kielestä ja yleisestä ilmapiiristä. Koko romaanin halki on läsnä hallittu ja hillitty tunnelma, jonka ylläpitäminen vaatii huolellisuutta. Tämä vahvistaa tientylaista karmivaa tunnetta, joka minulla oli oikeastaan koko ajan lukiessani, ja siitä täytyy antaa kirjailijalle kehuja.

Kirjailijan valitsema tapa välittää tarinamaailmaa koskevaa tietoa herättää minussa yhtä voimakkaan turhautumisen tunteen. Joka kerta kun sain palan informaatiota, ilmaan jäi leijumaan kysymys "Mikä tämän merkitys on?". Toisin sanoen sain lukemattomia pieniä palasia, jotka herättivät mielenkiintoni, mutta konteksti jäi hyvin hämäräksi. Sen takia minun oli ikään kuin pakko lukea lisää siinä toivossa, että saisin paremman kokonaiskuvan siitä, minkälaisessa maailmassa liikun. Tällainen kerronnallinen valinta voi olla riski. Tietoa pimittämällä voi luoda jännitteen, joka on onnistuessaan todella koukuttava. Matched menee tässä minun makuuni liian pitkälle, minkä seurauksena kokonaisuudesta tulee sekava. Annetun tiedon merkitys ei valkene kunnolla, koska sitä ei käsitellä kovin syvällisesti.

Minua häiritsi myös konkreettisuuden puute. Romaanissa käy esimerkiksi selvästi ilmi, että ihmiset pelkäävät saavansa vakavan rangaistuksen, jos rikkovat sääntöjä. Sen sijaan missään vaiheessa ei nähdä konkreettisesti, mitä kansalaiselle tapahtuu jos hän syyllistyy johonkin tiettyyn rikkeeseen. Lukija ei siis pääse kiinni siihen, mitä ihmiset varsinaisesti pelkäävät. 

Kolmas asia, joka vaikeuttaa maailman hahmottamista, on melko vähäinen miljöön kuvaus. Olen hyvin visuaalinen lukija, eli kuvittelen kaiken lukemani mielessäni niin kuin se olisi todellista. Jos teksti ei anna minulle tarpeeksi virikkeitä, huomaan sen nopeasti. Tässä tapauksessa ympäristöstä kerrotaan niin vähän yksityiskohtia, ettei se oikein herää eloon.

Mielestäni maailman suhteen tehdyt valinnat vaikuttavat negatiivisesti myös muihin romaanin osa-alueisiin. Tällä tavalla rakentunut maailma tekee esimerkiksi henkilökuvauksesta haastavaa. Henkilöillä ei ole juurikaan tilaisuuksia löytää henkilökohtaisia mielenkiinnonkohteita tai ilmaista itseään; toisin sanoen he elävät olosuhteissa, joissa persoonallisuuden kehitys jää väkisinkin vajaaksi. Siitä huolimatta toivoin, että henkilöistä olisi tullut esiin jotain sellaista, mikä tekee heistä juuri heidät.

Cassian ääni on kyllä selkeä ja johdonmukainen, mutta jää jotenkin pliisuksi. Lisäksi erityisesti romaanin alussa hänestä syntyi melko pinnallinen vaikutelma, sillä hänen ajatuksensa pyörivät ensisijaisesti joko hänen omassa ulkonäössään tai sitten jonkun toisen ulkonäössä. Tilanne onneksi muuttuu tarinan edetessä. 

Cassian lisäksi Ky kehittyy suhteellisen kokonaiseksi henkilöksi, mutta muut pysyvät enimmäkseen joko niminä tai rooleina (esimerkiksi ystävä tai perheenjäsen). Erityisesti Xanderista olisin halunnut saada enemmän irti, etenkin kun hänen ja Cassian välisen suhteen pitäisi olla yhdessä avainasemassa. Minulle siitä jäi kuitenkin kehysmäinen vaikutelma: suhteella on ikään kuin raamit, mutta aika köyhä sisältö. Sama sisällötön vaikutelma syntyy oikeastaan kaikista muista paitsi Cassian ja Kyn suhteesta. Muut Cassian ihmissuhteet ikään kuin ovat vain olemassa eivätkä varsinaisesti kehity mihinkään suuntaan. 

Vaikka Condien lähestymistapa maailmanrakennukseen ei ole kaikin tavoin minulle mieleen, arvostan teemoja, jotka hän nostaa esiin romaanissaan. Yksilön vapauden ja autonomian rajoittaminen ovat yksi keskeinen teema. Viranomaiset esittävät tilanteen tavallisen kansalaisen kannalta parhaana mahdollisena, jopa täydellisenä elämäntapana, mutta kuka sen määrittelee sellaiseksi ja millä perusteella?

Matched sai minut pohtimaan, millä tavalla individualismi näkyy suomalaisessa kulttuurissa ja missä sopivuuden raja sen suhteen kulkee. Mihin asti yksilö saa pitää kiinni oikeuksistaan? Ja toisaalta; missä tilanteessa jollakin ulkopuolisella on lupa ylittää yksilön rajat? Onko olemassa rajojen rikkomisen tapoja, jotka eivät ole hyväksyttäviä missään olosuhteissa? Henkilökohtaisemmalla tasolla Matched herätti minut pohtimaan vapauden merkitystä minulle itselleni ja sitä, miksi ajatus tiettyjen vapauksien menettämisestä on minulle niin kauhistuttava. 

Toinen iso teema on tieto ja sen merkitys ihmisen elämän ja identiteetin kannalta. Hyvin nopeasti käy selväksi, että Cassia tietää hyvin vähän siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän ei oikeastaan tiedä mitään siitä, miten maailma on kehittynyt sellaiseksi kuin se hänen tuntemanaan on, puhumattakaan siitä millaista on joskus ollut. Sekin hatara mielikuva, joka Cassialla on, on toisten ihmisten rakentama. Myös mahdollisuudet hankkia tietoa on rajoitettu lähes minimiin lukuunottamatta tiettyä osaamisaluetta, joka jokaiselle jossain vaiheessa määrätään. On ahdistavaa ajatella, kuinka haavoittuvaisia me olisimme, jos eläisimme Cassian todellisuudessa.

Juoni puolestaan jätti minut kokonaisuutena aika kylmäksi lukuunottamatta muutamaa yllättävää käännettä. Juoni ei ole tylsä, mutta en saanut kiinni sen ytimestä. Ihmissuhteiden kaaria lukuun ottamatta en hahmottanut, mitä kohti tarina on menossa. Lisäksi minua vaivasi tunne, että jotkut asiat tapahtuivat liian sopivalla hetkellä ja liian helposti. Lopussa tämä asia tavallaan selitetään, mutta olisin halunnut enemmän tätä selitystä ennakoivia vihjeitä, jotta se ei olisi vaikuttanut niin laskelmoidulta. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla jatko-osaa, sillä tämä ensimmäinen loppui aika kutkuttavaan asetelmaan. 

Siitä huolimatta että löysin tästä aloitusosasta paljon parannettavaa, olen todella iloinen että tulin lukeneeksi sen ja että omistan myös jatko-osat. On aina mukavaa kun kirja herättää paljon ajatuksia, jotka jäävät mieleen risteilemään pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin. Toivon, että jatko-osa avaa ja syventää niitä aspekteja, jotka jäivät vielä enimmäkseen verhon taakse.

3/5

Marionetti (Fawkes & Baxter #2) - Daniel Cole

Teksti sisältää pieniä juonipaljastuksia.

***

Räsynukke-murhien tutkinnasta on kulunut puolitoista vuotta. Emily Baxter on ottanut vastaan hallinnollisen tehtävän poliisilaitoksella, mutta sen hoitaminen ei oikein innosta häntä.

Baxterin elämä kääntyy kuitenkin jälleen vaaralliseen suuntaan, kun vieras agenttikaksikko vetää hänet mukaansa erikoiseen murhajuttuun. Yhdysvalloissa on tapahtunut rikos, jolla vaikuttaa olevan yhteys Räsynukke-murhiin: samasta paikasta on löydetty kaksi kuollutta, joista toinen on uhri ja toinen tekijä. Toisen rinnassa lukee ihoon viilelty sana "SYÖTTI", toisen rinnassa "NUKKE". Kun samankaltainen rikos tapahtuu myös Britanniassa, panokset nousevat uhkaavaa vauhtia.

***

Marionetti jätti jälkeensä ristiriitaisia ajatuksia. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, jotka ovat tuttuja edellisestä osasta, mutta myös hämmentäviä piirteitä jotka heikentävät kokonaisuutta. En kuitenkaan varsinaisesti pettynyt lukemaani, vaikka Marionetti ei yltänyt edeltäjänsä tasolle.

Tutkittavat murhat ovat erikoisia ja karmivia, eli samassa linjassa Räsynuken kanssa. Tutkinta ei kuitenkaan saavuta samaa intensiteettiä. Kerronta liikkuu kahden maan välillä, mitä saattaa katkaista jännitteen. Lisäksi murhia tapahtuu todella tiuhaan tahtiin, mikä ei välttämättä ole eduksi juuri tälle tarinalle. Juoni tuntuu kokonaisuutena töksähtelevältä, eikä esimerkiksi henkilöiden välisille hetkille jää kovin paljon tilaa. Tapahtumat saattavat edetä paikoin liiankin nopeasti. Puutteista huolimatta juoni on kiinnostava.

Huumori on yhtä hyvää, ellei jopa parempaa kuin ensimmäisessä osassa. Se luo kontrastia rajujen tapahtumien ja henkilöiden inhimillisten tunteiden välille, ja noudattaa koko ajan hyvää makua. Cole on ehdottamasti yksi taitavimmista huumorin kirjoittajista, joihin olen tähän mennessä tutustunut.

Marionetin päähenkilö on ehdottomasti Baxter, jonka persoonallisuuteen ja elämäntilanteeseen syvennytään perusteellisesti. Baxter yrittää kaikin voimin unohtaa Wolfin ja rakentaa itselleen uutta elämää. Hän on jopa aloittanut seurustelusuhteen, mutta sitoutuminen ja toiseen ihmiseen luottaminen tuottavat hänelle suuria vaikeuksia. Samaan aikaan hänen ystävyytensä Edmundsin kanssa vahvistuu, ja sitä on hienoa seurata. 

Uudet agenttihenkilöt Curtis ja Rouge sen sijaan jäävät pinnallisemmalle tasolle. Rouge kehittyy tapahtumien myötä mielenkiintoisemmaksi ja kokonaisemmaksi henkilöksi, mutta Curtisin voisi poistaa kirjasta helposti ilman, että siitä aiheutuisi haittaa. Henkilökuvauksen taso vanhojen ja uusien henkilöiden välillä on niin selkeästi erilainen, että se häiritsee. Lisäksi Wolfin poissaolo latistaa tunnelmaa, vaikka se onkin edellisen osan tapahtumat huomioon ottaen luonnollinen seuraus.

Huumorin lisäksi tässä romaanissa parasta on teemat, jotka nousevat esiin toisaalta tutkittavista rikoksista että henkiöiden yksityiselämästä. En erittele niitä tarkemmin, sillä ne liittyvät tiiviisti juoneen ja henkilöihin liittyviin paljastuksiin. Kirjailijan kykyä käsitellä teemoja rikostapauksen kautta täytyy kuitenkin kehua, sillä se saa hänet erottumaan massasta. Vaikka teemat jäävät juonen katkonaisuuden ja henkilökuvauksen puutteiden takia hiukan varjoon, pidän myös tätä trilleriä keskivertoa parempana.

3,75/5

Three Dark Crowns (Three Dark Crowns #1) - Kendare Blake

Fennbirnin saarella jokaiseen sukupolveen syntyy tyttökolmoset, joista yksi nousee seuraavaksi valtaistuimelle. Tytöt kilpailevat kruunun lisäksi myös siitä, kenellä on vahvimmat taikavoimat.

Mirabella on elementalisti, joka pystyy nostattamaan myrskyjä sormiaan napsautamalla. Katharine kestää minkä tahansa myrkyn tuntematta kipua. Arsinoe on naturalisti, joka pystyy kasvattamaan kauneimmat ruusut, joita maa päällään kantaa.

Kun tytöt täyttävät 16 vuotta, he aloittavat vuoden kestävän rituaalin, jonka päätteeksi heidän täytyy tappaa toisensa. Se, joka on viimeisenä hengissä, kruunataan kuningattareksi.

***

Kendare Blaken fantasiasarja kiinnitti huomioni jo ensimmäisen osan ilmestymisen aikoihin. Konsepti vaikutti jännittävältä ja keskivertoa synkemmältä. Sitä se myös on,  mutta toteutus jätti minut monella tavalla hämmentyneeksi.

Aloitin lukemisen painetulla kappaleella, jonka olin ostanut jo kauan sitten. Jämähdin kuitenkin alkumetreille, joten löydettyäni koko sarjan Storytelin valikoimasta vaihdoin äänikirjaan. Se oli viisas valinta, sillä muussa tapauksessa olisin todennäköisesti jumittanut kirjan kanssa kuukausikaupalla. Myös äänikirjan kuunteleminen kesti normaalia pidempään, mutta se oli ehdottomasti nopeampi vaihtoehto.

Kerronan rakenne on siinä mielessä epätyypillinen, että lukija pudotetaan suoraan tapahtumien keskelle ilman sen kummempaa pohjustusta. Juonenkulku on yllättävän tasaista dramaattiseen alkuasetelmaan nähden, minkä takia minulla oli vaikeuksia hahmottaa milloin lähestytään jotain tärkeää tapahtumaa tai mitkä tapahtumat ylipäätään ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä. Juoni myös etenee hitaasti, mikä vaikeutti mielenkiinnon ylläpitämistä. Juonen seuraamista hankaloittaa ajoittain myös se, että tapahtumapaikka vaihtuu tiuhaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä välillä vähän erilainen lähestymistapa.

Maailma on minusta todella kiinnostava. Ensinnäkin kyseessä on iso saari, johon mahtuu paljon erilaista luontoa ja muilla tavoilla toisistaan erottuvia paikkoja. Toiseksi se, että saarta hallitsee aina kuningatar, on virkistävää. Ja kolmanneksi täytyy mainita taikasysteemi, joka erottuu selvästi massasta. Elementaalitaikuutta esiintyy fantasiassa paljon, mutta Blaken toteutuksessa on mielenkiintoisia nyansseja. Olisin mielelläni oppinut taikuudesta jo paljon enemmän kuin mihin tässä ensimmäisessä osassa oli tilaa. Pidin myös tavasta, jolla kirjailja käyttää visuaalisuutta hyväkseen. Välillä toivoin vielä enemmän miljöön kuvausta, jotta saaren jokseenkin synkkä sielu olisi päässyt paremmin esiin. 

Henkilöt sen sijaan tuottivat minulle aika ison pettymyksen. Tarinaa kerrotaan jokaisen siskoksen näkökulmasta, mutta heidän persoonallisuutensa eivät erotu kovin paljon toisistaan. Heidän tunteensa ja ajatuksensa tuntuvat toistavan samaa kehää. Lisäksi heiltä puuttuu toimivaltaa suhteessa muihin henkilöihin; suurimman osan ajasta he ovat vankeina poliittisessa pelissä, jota muut heidän ympärillään pyörittävät.

Lisäksi sivuhenkilöitä on minun mielestäni aivan liikaa. Tapahtumat hyppivät kolmen hovin välillä, ja jokaisen päähenkilön lähipiiriin kuuluu useita sivuhenkilöitä, jotka pyrkivät edistämään omaa agendaansa hinnalla millä hyvänsä. Monilla heistä on käytännössä sama rooli, minkä vuoksi he sekoittuvat helposti keskenään. Monet heistä jäävät vain nimiksi paperille, mikä on harmillista. Puolestaan ne sivuhenkilöt, joille muodostuu kokonaisempi persoonallisuus, eivät saa tarpeeksi tilaa kehittyä. Näin ollen en saanut juuri keneenkään toivomaani yhteyttä.

Mielenkiintoisinta henkilöiden välisessä dynamiikassa on se, mitä kukin henkilö tietää ja ei tiedä. Siskokset ovat eläneet lähes koko elämänsä erillään toisistaan, minkä lisäksi heidät on kasvatettu pitämään toisiaan ainoastaan vihollisina. He eivät siis oikeastaan tunne toisiaan lainkaan. Lisäksi heidän lähellään toimivat henkilöt pyrkivät luomaan muulle maailmalle tietynlaisen kuvan siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu ja mitä he esimerkiksi pystyvät voimiensa avulla tekemään. Lukija puolestaan tietää myös sen, mitä heiltä salataan ja mistä heille valehdellaan. Tässä asetelmassa on paljon aineksia mehukkaaseen draamaan, jota toivon jatko-osien tarjoavan. 

Kokonaisuutena juoni, miljöö, henkilöt ja teemat jäävät vielä aika pinnalliselle tasolle. Kaikki ikään kuin vain on olemassa, mutta asioita ei taustoiteta paljonkaan. Henkilöiden henkilökohtaista historiaa ei avata, puhumattakaan suhteista heidän välillään. Taikuuden toimintaan ei syvennytä niin paljon, että kokonaiskuva hahmottuisi. Tälle kaikelle on toki tilaa jatko-osissa, mutta tämä ensimmäinenkin olisi ollut antoisampi kokemus, jos se olisi pohjustanut tulevaa kunnolla. Sen positiiiviset piirteet vangitsivat kuitenkin mielenkiintoni niin, että haluan selvittää, mitä jatko-osilla on tarjottavana. Toivon, että sarja paranee edetessään huomattavasti.

2,75/5

Kirjasarjat 2/2022: Vanhaa ja uutta

Helmikuun kirjasarjojen listalla on sekä tammikuulta tuttuja sarjoja että uusia, lähiviikkoina aloitettavia sarjoja. Osan kirjoista haluan lukea kokonaan ja osan aloittaa, mutta joka tapauksessa projektia riittää. Kaikkien kirjojen pariin en varmasti ehdi, mutta kaikki edistyminen on plussaa.

Loppuun luettavat sarjat

1.  The Passage - Justin Cronin

Tämän kanssa en juurikaan edennyt tammikuussa, mutta nyt kun olen päässyt taas lukemisen makuun, uskon tämänkin etenevän sujuvammin.

Jatkettavat sarjat

2. The Mortal Instruments - Cassandra Clare

Kuuntelin kolmannen osan loppuun tammikuun alussa, mutta en saanut kirjoitettua siitä arviota. Niinpä en aloittanut neljättä osaa tammikuussa vaan jätin sen helmikuun tehtäväksi. Tavoitteeni on aloittaa se tällä viikolla.

3. The Infernal Devices - Cassandra Clare

Luin fyysisiä kirjoja tammikuussa hitaammin kuin odotin, joten minun täytyi siirtää myös Clockwork Princen aloittaminen helmikuun puolelle. Tarkoitus olisi kuitenkin lukea tämä helmikuun aikana loppuun asti, jotta voin lukea trilogian viimeisen osan maaliskuussa.

4. Throne of Glass - Sarah J. Maas

Jämähdin sarjan toisen osan kanssa puolenvälin tienoille siksi, että sen tapahtumat ovat niin sydäntäsärkeviä. Tarvitsin pienen tauon tunnemyrskystä, jonka ne tälläkin kertaa saivat aikaan. Helmikuun ensimmäisellä viikolla jatkoin lukemista, ja toivottavasti saan kirjan loppuun lähipäivinä. Heir of Fire pääsee vuoroon heti, kun olen kirjoittanut edellisestä osasta arvion.

5. A Song of Ice and Fire - George R.R. Martin

En ole malttanut keskittyä tämän sarjan lukemiseen, mutta helmikuussa aion ryhdistäytyä. Jos hyvin käy, saan ensimmäisen osan luettua loppuun ja toisen juuri ja juuri aloitettua. Todennäköistä kuitenkin on, että toisen osan aloittaminen siirtyy maaliskuulle.

6. Matched - Ally Condie

Aluksi tarkoitukseni oli jatkaa tämän trilogian lukemista vasta maaliskuussa. Matched osoittautui kuitenkin sen verran kiinnostavaksi tapaukseksi, että haluan tietää miten tarina jatkuu. Niinpä keskimmäinen osa pääsi helmikuun listalle.

7. Three Dark Crowns - Kendare Blake

Ensimmäisestä osasta jäi todella sekalaiset fiilikset. Siinä oli paljon yllättäviä ja virkistäviä ominaisuuksia, mutta niiden toteutus jäi vajaaksi. Henkilöihin en saanut toivomaani yhteyttä. Lisäksi juoni eteni hitaasti, minkä takia oli vaikeaa pitää mielenkiintoa yllä. Siksi minulla ei ole kova kiire aloittaa jatko-osaa, mutta todennäköisesti kuitenkin teen niin viimeistään kuun puolivälissä.

Aloitettavat sarjat

8. The Lunar Chronicles - Marissa Meyer

Aika ei riittänyt tammikuussa, joten otetaan helmikuussa uusi yritys. Ensimmäisen lukukerran perusteella tämä Cinder on todella nopealukuinen, joten voin sujauttaa sen melkein mihin väliin tahansa. Seuraavan osan pitäisi tulla pian postista, joten maaliskuussa pääsen jatkamaan ensimmäisen osan tuolle puolen.

9. The 5th Wave - Rick Yancey

Tämän YA-dystopian ensimmäinen osa kuuluu yhteen vuoden lukuhaasteeseen, joten se on korkealla tärkeysjärjestyksessä. Tavoitteeni on lukea se kokonaan helmikuun aikana.

10. Outlander - Diana Gabaldon

Tämä sarja on ollut tutkassani jo niin monta vuotta, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Kirjojen pituus on saanut minut viivyttelemään, mutta nyt kun lisäsin Muukalaisen osaksi lukuhaastetta, minun on pidettävä aikomuksestani kiinni. Aloitan sen jossain vaiheessa helmikuuta ja luen niin paljon kuin ehdin.

11. The Liveship Traders - Robin Hobb

Robin Hobb on yksi lempikirjailijoistani, ja tänä vuonna haluan jatkaa hänen tuotantonsa lukemista. Tätä trilogiaa en ole lukenut koskaan aikaisemmin, joten kokemuksesta tulee varmasti jännittävä. Aion aloittaa tämän helmikuun aikana, mutta en usko että pääsen loppuun asti. Sivuja on yksinkertaisesti liikaa.

12. The Dresden Files - Jim Butcher 

Luin Butcherin kuuluisan sarjan ensimmäisen osan useita vuosia sitten. Tänä vuonna haluan lukea sen uudelleen ja jatkaa sen jälkeen seuraaviin osiin. Sarja on todella pitkä, joten loppuun pääseminen on useiden vuosien projekti. Jos lukisin tänä vuonna esimerkiksi kolme osaa, olisin todella tyytyväinen. Tämä on urbaania fantasiaa, joten uskon ehtiväni lukea ensimmäisen osan kokonaan helmikuussa.

13. Covenant - Jennifer L. Armentrout

Selatessani Storytelin tarjontaa läpi löysin tämän sarjan kokonaisuudessaan äänikirjoina. Se vaikuttaa ennen kaikkea viihdyttävältä ja näin ollen hyvältä vastapainolta vaativampien kirjojen rinnalle. Aioin kuunnella tämän jo tammikuussa, mutta lopulta aika loppui kesken.

14. Shadowdance - David Dalglish

Ostin tämän fantasisarjan kaksi ensimmäistä osaa monta vuotta sitten käytettyinä, mutta en silloin lukenut niitä. Toin ne joululoman päätteeksi mukanani Joensuuhun, jotta ne tulisivat tänä vuonna luetuiksi. Takakansi sai minut kiinnostumaan sarjasta niin paljon, että päätin lisätä ensimmäisen osan jo helmikuun listalle. Toivon, että ehdin lukea tämän kokonaan, mutta voi olla että myös tämä jakautuu kahden kuukauden ajalle.

***

Siinä helmikuun kirjasarjalista! Kuukauden päästä sitten katsotaan, mitkä näistä olen oikeasti lukenut.

Luetko sinä mielelläsi kirjasarjoja?

Ennen kuolemaani - S.K.Tremayne

Kate toipuu hiljalleen onnettomuudesta, joka melkein vei hänen henkensä. Häntä vaivaa aivovaurio, jonka vuoksi muistot onnettomuudesta ja sitä edeltävistä tapahtumista ovat pyyhkiytyneet hänen mielestään.

Onnettomuuden vaikutukset näkyvät kuitenkin yhä selvemmin. Katen läheiset käyttäytyvät omituisesti hänen lähellään ja traumaattinen kokemus aiheuttaa ikäviä psykologisia oireita.

Kun Kate saa selville onnettomuuteen liittyviä seikkoja, jotka eivät käy hänen mielestään järkeen, tarve selvittää totuus kasvaa entisestään. Mitä enemmän hän kaivelee tapahtumia, sitä useammin hän joutuu miettimään, voiko hän luottaa läheisiinsä tai edes omaan mieleensä.

***

S.K.Tremaynen kolmas romaani yllätti minut iloisesti, sillä se on huomattavasti parempi oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista kaksi edellistä romaania saivat minulta kritiikkiä. Suosikkien joukkoon Ennen kuolemaani ei yllä, mutta se on kuitenkin kiinnostava, ajatuksia herättävä ja tasapainoinen trilleri, jonka tasoisia toivon lukevani tänä vuonna runsaasti lisää.

Tremaynen henkilökuvaus on kehittynyt paljon. Sekä päähenkilö että sivuhenkilöt ovat kokonaisia, aidon tuntuisia ihmisiä joiden persoonallisuutta kuvataan laajemmin. He ovat myös hyvin tavallisia, minkä ansiosta oikeastaan kuka tahansa voisi kokea sen, mitä he kokevat tapahtumien myötä. Uskon, että moni lukija voi tavalla tai toisella kokea heihin yhteyttä. Heidän reaktionsa tilanteeseen ovat inhimillisiä ja loogisia, eikä draamaa ole kehitelty vain draaman vuoksi.

Lisäksi pidän kovasti siitä, että romaanin naiset eivät alistu aviomiestensä hölmöilyjen edessä vaan vaativat vastauksia ja selityksiä järkähtämättä. He pyrkivät aktiivisesti samaan totuuden selville, vaikka se tarkoittaisi hyvin ikävien asioiden kohtaamista ja hyväksymistä. Tällaisia kuvauksia naisista tarvitaan lisää.

Mieshenkilöissä sen sijaan on joitakin kliseisiä piirteitä, mutta myös heissä on muutakin sisältöä kuin virheet, salaisuudet ja ikävä luonne. Heidän osuuttaan tapahtumien kulussa ei arvaa samantien, mikä ylläpitää jännitystä.

Lapsihenkilöt ja lasten elämään liittyvät ongelmat ovat yksi Tremaynen vakioelementeistä, ja sellainen on läsnä tässäkin trillerissä. En sano tarkalleen, mistä on kyse, jotta jännitys säilyy. Minun täytyy kuitenkin kehua sitä, että kirjailija lähestyy aihetta monipuolisesti ja liittää sen selkeästi ja tiiviisti juoneen. Tapahtumat vaikuttavat Lilan tilanteeseen ja Lilan tilanne vaikuttaa tapahtumiin. Tremayne on mielestäni taitava lapsihenkilöiden kirjoittamisessa niin, että he aidosti vaikuttavat lapsilta ja erottuvat ääniltään aikuisista henkilöistä. Tämä ei ole helppo tehtävä, joten kirjailija ansaitsee kyvystään tunnustusta.

Myös juonen rakenne on huomattavasti tasapainoisempi. Juoni keskittyy Katen onnettomuuteen ja siihen liittyviin kokemuksiin eikä harhaile sivupoluille. Juoni ei laahaa eikä toisaalta etene liian nopeasti tärkeiden kohtien ohi. Itsestäänselvyyksiltä vältytään hyvin, ja loppuratkaisu on sekä yllättävä että ajatuksia herättävä. Vihjeet ovat oikeilla paikoillaan, joten loppuratkaisu käy myös kokonaisuuden kannalta järkeen. Mysteeri on aidosti kinkkinen, sillä missään vaiheessa ei ole ilmiselvää, mitä on tapahtunut ja kenellä on todellisuudessa osuutta Katen onnettomuuteen. Kuka tahansa voisi liittyä tapahtumiin olennaisesti, mutta paljastukset eivät osoita ketään tiettyä henkilöä niin usein, että loppuratkaisun arvaisi liian aikaisin. 

Toinen kirjailijan vakioksi muodostunut tunnusmerkki on miljöön runsas kuvailu. Se toteutuu myös tässä romaanissa hienosti. Nummiseudun karut maisemat luovat tunnelmaa ja korostavat erityisesti niitä tapahtumia, jotka ovat oikeasti aika karmivia. Tapahtumat jakautuvat eri paikkojen välillä tasaisesti, jolloin niillä kaikilla on todellinen rooli tarinassa. Myös seudun vanhat myyttiset uskomukset, rituaalit ja perinteiset elämäntavat tulevat esiin tapahtumien edetessä, mikä lisää romaaniin mielenkiintoisia kulttuurisia kysymyksiä.

Perhe-elämään liittyviä teemoja lähestytään tässä erityisesti siitä näkökulmasta, minkälainen vaikutus vanhemmilla on lapsiinsa: miten erilaiset valinnat muovaat lasten elämää ja käsitystä perheestä, ja miten erilaiset vahingolliset kierteet voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Toisaalta myös parisuhde ja kummankin osapuolen vastuu teoistaan nousee tärkeäksi kysymykseksi. Päähenkilön kautta käsitellään muistojen ja mielikuvien suhdetta todellisuuteen sekä luottamuksen merkitystä ihmissuhteissa. Ennen kuolemaani on Tremaynen parasta antia myös siinä, millä tavoin teemat nousevat luontevasti juonen sisällöstä eivätkä esimerkiksi järkytyksen tavoittelusta, johon trillerit silloin tällöin sortuvat.

Odotukseni Tremaynen neljättä ja toistaiseksi viimeisintä romaania kohtaan nousivat tämän myötä jonkin verran. Toivon, että suunta pysyy samana kuin tämän kolmannen kohdalla, sillä olen todellakin positiivisesti yllättynyt. Suosittelen antamaan mahdollisuuden ainakin tälle trillerille siinäkin tapauksessa, että kirjailijan muut teokset eivät kiinnosta tai eivät ole oikein vakuuttaneet.

4/5

Luetut 1/2022: Tammikuussa tapahtunutta

Vuosi alkoi lukemisen suhteen erittäin hyvin: luin ja kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa, jotka kaikki olivat tavalla tai toisella hyviä kokemuksia. Koska lista on pitkä, menen suoraan asiaan eli kirjojen esittelyyn.

***

1. City of Glass (The Mortal Instruments #3) - Cassandra Clare

Matka Claren tuotannon parissa jatkui hyvissä tunnelmissa, sillä tämä kolmas osa lumosi minut ihan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Henkilöt kehittyvät, ymmärrys maailmasta laajenee ja juoni pitää otteessaan. Ja angstia riittää! Clare on luonut todella rikkaan fantasiamaailman, jossa jaksaa seikkailla useammin kuin kerran. 5/5

2. Ennen kuolemaani - S.K. Tremayne

Tremaynen kolmas trilleri kertoo Katesta, joka toipuu vakavasta onnettomuudesta. Kate kärsii myös muistinmenetyksestä, joka vuoksi hänellä ei ole tarkkaa käsitystä tapahtumien kulusta. Kun hänen läheisensä alkavat käyttäytyä yhä omituisemmin, Kate ryhtyy aktiivisesti selvittämään totuutta.

Ennen kuolemaani on ehdottomasti kirjailijan parasta antia tähän mennessä. Juoni pysyy olennaisessa ja sen rakenne on tasapainoinen. Teemat herättävät ajatuksia, mutta eivät tee tekstistä raskasta. Myös henkilökuvauksessa on tapahtunut paljon kehitystä. Kaiken kaikkiaan tämä on oikein kiinnostava lajinsa edustaja. 4/5

3. Marionetti (Fawkes & Baxter #2) - Daniel Cole

Marionetista jäi melko ristiriitainen olo. Toisaalta tutkittavat rikokset ovat kiinnostavia ja dramaattisia ja tyyliltään linjassa edellisen osan kanssa. Myös huumori on yhtä loistavaa ellei jopa parempaa. Sen sävy luo hienosti vastapainoa synkille murhille ja teemoille, joita niiden avulla käsitellään. Baxter syvenee henkilönä paljon, ja hänen ystävyytensä Edmundsin kanssa on todella mukavaa luettavaa.

Juonen rakenteessa on kuitenkn jotain töksähtelevää. Se saattaa edetä paikoin jopa liiankin nopeasti. Murhia tapahtuu niin tiuhaan tahtiin, ettei niissä oikein pysy perässä. Uudet henkilöt eivät tule yhtä lähelle kuin alkupäräiset tutkijahenkilöt, mikä myös latistaa kokemusta. Kokonaisuus jäi kuitenkin plussan puolelle. Pettymyksistä huolimatta Marionetti on varsin laadukas trilleri. Kokonaisen arvion julkaisen pikapuoliin. 3,75/5

4. Nainen ikkunassa - A.J.Finn

A.J.Finnin esikoistrilleri pääsi yllättämään minut todella positiivisesti. Alkuasetelma on hyvin samankaltainen kuin Paula Hawkinsin Nainen junassa -romaanissa, joka puolestaan ei täysin vakuuttanut. Niinpä odotukseni olivat aika matalalla.

Finn kuitenkin toteutti juuri ne asiat, jotka toivoin tästä romaanista löytäväni ja oikeastaan enemmänkin. Jos jotkut jo kliseeksi muodostuneet elementit ja muutama viinilasi olisi jätetty pois, kokonaisuus olisi ollut vielä hiotumpi. 4/5

5. Loppupeli (Fawkes and Baxter #3) - Daniel Cole 

Trilogian päätösosassa Cole palaa henkilökohtaisempaan tyyliin tutkittavaa tapausta myöten. Koko henkilökaarti yhdistää voimansa saadakseen totuuden selville, mikä luo kotoisan tunnelman ja antaa tilaa henkilöiden välisten suhteiden kuvaukselle. Huumori on taas aivan huippuluokkaa.

Pientä miinusta tulee siitä, että arvasin syyllisen todella nopeasti. Se on tässä tapauksessa ehkä tarkoituskin, mutta jännitystä olisi enemmän, jos myös mahdollisia syyllisiä olisi enemmän. Tutkittava rikos on muutenkin hieman yllätyksetön. Siksi arvosana ei nouse korkeammalle. 4,25/5

6. Au pair - Emma Rous

Emma Rousin esikoisromaani on ollut tutkassani ilmestymisestään lähtien, ja nyt se pääsi viimein luettavaksi. Tai tarkasti sanoen kuunneltavaksi. Isänsä kuoleman jälkeen päähenkilö Seraphine haluaa selvittää, mitä todella tapahtui sinä päivänä kun hän ja hänen kaksosveljensä Danny syntyivät. Alussa hän tietää varmasti vain sen, että heidän äitinsä heittäytyi kalliolta kuolemaan ja että perheen au pair, Laura, katosi jäljettömiin.

Seraphinen tutkimusten rinnalla kulkee menneisyyden aikajana, jonka tapahtumat kerrotaan Lauran näkökulmasta. Kaksi näkökulmaa ja kaksi aikajanaa toimii tässä todella hyvin. Ne täydentävät toisiaan ja nivoutuvat hienosti yhteen lopussa. Seraphinen tarve tietää totuus on ymmärrettävä, sillä perhehistoriaan liittyvät kysymykset muovaavat identiteettiä voimakkaasti. Lauran näkökulma puolestaan herättää minussa nostalgisia tunteita, koska olen itsekin ollut au pair. Loppuratkaisu jää hiukan pliisuksi, vaikka onkin kiinnostava. 4/5

7. Matched (Matched #1) - Ally Condie

Odotukseni olivat tämän YA-dystopian suhteen melko matalalla, sillä jo takakansitekstin perusteella ajattelin sen keskittyvän romantiikkaan ja jättävän dystopian teemat sivurooliin. Sain kuitenkin yllättyä monella tavalla. Maailma on rikkaampi ja yksityiskohtaisempi kuin odotin. Kaipasin konkreettisempaa lähestymistapaa maailmanrakennukseen, mutta sisältö itsessään on mieleenkiintoista. Myös teemoja lähestytään tavoilla, joita en osannut odottaa.

Henkilöiden persoonallisuudet ja henkilöiden väliset suhteet jäävät melko ohuiksi, mikä on osittain väistämätön seuraus siitä, miten tarinamaailma on rakentunut: Condien luomassa yhteiskunnassa ihmisillä on hyvin vähän mahdollisuuksia tutkia ja ilmaista omaa identiteettiään. Kaipasin myös enemmän miljöön kuvausta. 3/5

8. Three Dark Crowns (Three Dark Crowns #1) - Kendare Blake

Tämä YA fantasia sijoittuu saarelle, jolla jokaiseen hallitsijasukupolveen syntyy tyttökolmoset. Kolmosista yksi kruunataan kuningattareksi sen jälkeen, kun hän on tappanut kaksi siskoaan osaana ikivanhaa rituaalia. Konsepti on kiinnostava ja brutaali, ja sen sävy välittyy myös kerrontaan. Fantasiamaailmassa on piireitä, jotka erottavat sen selkeästi muista kohtaamstani maailmoista, mikä on sekä yllättävää että virkistävää. Maailmanrakennus ja erityisesti taikuus jää kuitenkin melko pintapuoliseksi, mikä latistaa kokemusta. 

Päähenkilöt jäävät etäisiksi, sillä he eivät erotu toisistaan riittävästi eikä heidän motiiveihinsa tai tunteisiinsa pääse oikein käsiksi koko kirjan aikana. Sivuhenkilöitä puolestaan on niin paljon, että monet heistä sekoittuvat keskenään. Suuri osa heistä tuntuu enemmän nimiltä paperilla kuin oikeilta, kokonaisilta romaanihenkilöiltä. Samaan aikaa ne, joista saa enemmän irti, eivät pääse täyteen potentiaaliinsa. Kaiken kaikkiaan kerronta on jotenkin töksähtelevää ja juoni etenee todella hitaasti. Lisäksi minua vaivasi tunne siitä, etten hahmottanut, mitä kohti oikeastaan ollaan menossa ja miksi. Tarinalla on vielä runsaasti tilaa kehittyä jatko-osissa, ja toivon että niin myös tapahtuu. 2,75/5

***

Aikomukseni on postata kaikista kirjoista arviot lähiaikoina. Suurin osa mahtuu todennäköisesti helmikuun aikatauluun, eli kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia silmällä. Tammikuu oli vahvasti äänikirjapainoitteinen, joten helmikuussa pyrin painottamaan fyysisiä kappaleita.

Mitä sinä luit tammikuussa?