Luetut 2/2022: Vanhoja suosikkeja ja uusia tuttavuuksia

Vaikka helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi, sen kohdalle osui paljon lukemiseen liittyviä tavoitteita. Fiilikseni ei kuitenkaan kohdannut tavoitteiden kanssa, joten kirjojen määrä jäi melko pieneksi enkä esimerkiksi edennyt sarjojen lukemisessa juurikaan. Pidin kuitenkin kaikista kirjoista, joten siinä mielessä kuukausi oli hyvä. 

Helmikuun kirjat:

1. Äänet - S.K. Tremayne

Tremaynen neljäs ja toistaiseksi viimeisin romaani on sävyltään erilainen kuin kolme edellistä. Päähenkilö on päälle kolmekymppinen, eronnut Jo, joka on muuttanut ystävänsä modernilla teknologialla varustettuun ökyasuntoon. Elektroninen, puhuva kotiavustaja alkaa pian piinata päähenkilöä toinen toistaan julmemmin keinoin. Pian Jo joutuu miettimään, menettääkö hän ensimmäisenä järkensä vai henkensä.

Teknologian mahdollisuuksien pohdiskelu tarjoaa mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa uusien teemojen käsittelyn. Pidin myös kovasti päähenkilön äänestä, joka tihkuu itseironista huumoria. Ajoittain romaaani toistaa itseään ja loppuratkaisuun päästään hiukan äkkinäisesti ja helposti. Tämä ei siis ole mullistava trilleri, mutta lukemisen arvoinen ja ehdottomasti hyvää ajanvietettä. 3,75/5

2. Liitu-ukko - C.J. Tudor

C.J. Tudorin esikoistrilleri Liitu-ukko on piristävä tapaus monella tavalla. Päähenkilöllä on persoonallinen ääni, josta kuultaa myös humoristisia sävyjä synkkien tapahtumien keskellä. Kerronnallinen rakenne on hiukan epätavallinen, mikä lisää yllätyksellisyyttä. Tarinan kaksi aikajanaa toimivat hyvin yhdessä, ja kirjailija erottaa taitavasti aikuisen ja lapsen näkökulmat toisistaan.

Mysteeri on mielenkiintoinen ja juuri sopivasti hyytävä. Samalla kerronnassa on omalla tavallaan arkipäiväinen sävy, jonka ansiosta tapahtumien voisi kuvitella tapahtuvan oikeastaan kenelle tahansa. Siksi tapahtumat tulevat lähemmäksi lukijaa, mikä vain vahvistaa jännitettä.

Pidän kovasti myös teemoista, jotka Liitu-ukko nostaa esiin. Elämän merkitys ja merkityksellisyys, yksilön tekojen seuraukset ja niiden arvaamattomuus ovat pohdinnan kohteina. Kirjoitan niistä enemmän arviossa, kunhan sinne asti pääsen. 4,25/5

3. Crown of Midnight (Throne of Glass #2) - Sarah J. Maas

Tämän vanhan suosikin lukemiseen kului huomattavasti aiottua enemmän aikaa, mutta se ei suinkaan johtunut siitä, että olisin pitänyt kirjasta vähemmän. Fiilikseni ei vain sopinut yhteen tunnemyrskyn kanssa, jonka Crown of Midnight sai taas aikaan. Siksi pidin lukemisesta monen viikon mittaisen tauon, kunnes lähes maratoonasin loput kirjasta. Oli todella antoisaa lukea tämä osa uudelleen, sillä olin unohtanut sen sisällöstä todella paljon ja osittain sekoittanut sen ensimmäisen osan kanssa. Juonipaljastuksia välttääkseni en mene tässä postauksessa juoneen lainkaan vaan jätän sen arvioon. Mutta tiivistetysti: Maas teki sen taas. 5/5

4. Älä jää pimeään - Erin Kelly

Erin Kellyn psykologinen trilleri Älä jää pimeään on monien muisen genren edustajien tavoin ollut TBR-listallani vuosia. Yritin joitakin vuosia sitten lukea fyysistä kappaletta, mutta silloin en saanut siitä otetta. Äänikirjan kanssa oli parempi onni.

Nuoren Lauran ja Kitin elämä ja parisuhde joutuvat odottamattomasti koetukselle, kun Laurasta tulee raiskauksen todistaja. Syytetty kiistää rikoksen, minkä seurauksena tapaus saa paljon huomiota sekä oikeudessa että mediassa. Pian Lauran ja Kitin elämä on kietoutunut niin tiukasti yhteen rikostapauksen kanssa, ettei ole selvää, pääsevätkö he siitä koskaan irti.

Romaanin aihepiiri on raskas, minkä vuoksi minulla oli ajoittain vaikeuksia edetä sen kuuntelemisessa. Juoni myös etenee paikoin hitaasti, mutta se toisaalta sopii kokonaisuuteen. Kelly tavoittaa hienosti tavallisen ihmisen kokemuksen hyvin epätavallisten ja traumaattisten tapahtumien pyörteessä sekä painostavan tilanteen vaikutuksen niin ihmiseen itseensä kuin esimerkiksi parisuhteeseen. Auringonpimennys ilmiönä luo mielenkiintoisen kehyksen tapahtumille ja vahvistaa trillerin tematiikkaa. Kaiken kaikkiaan tämä on ajatuksia herättävä trilleri, joka jää varmasti mieleeni pitkäksi aikaa. 4,25/5

5. Rooman portit - Conn Iggulden

Luin Conn Igguldenin Keisari-sarjan ensimmäisen kerran todella kauan sitten ja rakastuin samalla historialliseen fiktioon. Yksi tämän vuoden tavoitteistani on palata genren pariin ja lukea useita historiallisia romaaneja, jotka ovat odottaneet hyllyssäni vuoroaan. Samaan aikaan vanhojen suosikkien lukeminen uudelleen houkuttelee. Aloitin Igguldenista löydettyäni ison osan hänen tuotannostaan äänikirjoina.

Rooman portit aloittaa fiktioksi punotun tarinan Gaius Julius Caesarin elämästä, ja hyvin aloittaakin. Tarina alkaa Gaiuksen lapsuudesta ja kuljettaa lukijaa vuosien halki aikuisuuden alkuvaiheisiin. Vuosiin mahtuu paljon sekä vastoinkäymisiä että onnistumisia, oppimista ja virheitä. Gaius tutustuu poliittiseen ja sotilaalliseen juonitteluun samalla kun jättää maalaiselämän taakseen asettuessaan Rooman vilinään. Tarina saa sydämen hakkaamaan yhdessä hetkessä ja seuraavassa nauran makeasti. Nautin kovasti myös äänikirjan mukanaan tuomasta satumaisesta aspektista. Antoisa kokemus kaikin puolin ihan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. 5/5

***

Tavoitteeni on julkaista arviot mahdollisimman tuoreeltaan, varmasti ainakin osa näistä kirjoista tulee arvioitua jo maaliskuun aikana. Postauksia kannattaa vilkuilla ensisijaisesti maanantaisin ja perjantaisin tuttuun aikaan klo 12.

Mitä sinä luit helmikuussa?