Lukulista 1/2022: Irti lukujumista

Vuosi on vaihtumaisillaan, mitä tarkoittaa tuttuun tapaan uuden lukulistan tekemistä. Tänä vuonna kokeilen jälleen uutta systeemiä, jonka toivon tekevän lukemisesta ja blogin päivittämisestä entistä sujuvampaa.

Systeemi toimii näin:

Edellisen kuukauden jäljiltä kesken olevat kirjat ovat listalla etusijalla. Niiden jälkeen laitan listalle 20 kirjaa tärkeysjärjestyksessä. Sitä mukaa kun saan kirjoja luettua, lisään niiden tilalle uusia ja postaan päivitetyn lukulistan kerran kuukaudessa. Näihin päivityksiin kirjaan ensimmäseksi, mitkä kirjat ovat sillä hetkellä kesken ja sen jälkeen päivitetyn 20 kirjan listan. Listalla pisimpään olleet kirjat nousevat tärkeysjärjestyksessä ylemmäs, jos uudet kirjat eivät ole kokonaistavoitteiden kannalta niitä tärkeämpiä. Myös arvioiden kirjoittaminen voi vaikuttaa lukemisen järjestykseen: en esimerkiksi aloita sarjan seuraavan osan lukemista ennen kuin olen kirjoittanut edellisestä arvion. Tavoitteeni on luoda ikään kuin "liukuhihna", jolta luetut kirjat ja blogipostaukset putoilevat loogisessa järjestyksessä vuorotellen. Luetuista kirjoista teen koontipostauksen kerran kuukaudessa.

Mitä luettaviin kirjoihin tulee, minulla on yksi ensisijainen tavoite: kirjasarjojen lukeminen. Haluan lukea niitä aiempaa enemmän ja myös järkevän ajan sisällä. Jotta tämä onnistuisi, listasin muutaman säännön lukulistan muodostamista varten. 

1. Kirjasarjojen jatko-osat pääsevät muiden kirjojen edelle. Mitä pidemmällä olen sarjan lukemisessa, sitä korkeammalle sen seuraava osa menee. Päätösosat tietysti nousevat automaattisesti listan kärkeen. Niiden jälkeen listaan muut jatko-osat.

2. Seuraavaksi tärkeimmässä asemassa ovat lukuhaasteisiin liittyvät teokset. Jos niiden joukossa on sarjojen jatko-osia, ne menevät tämän ryhmän kärkeen. Tällä hetkellä minulla on kaksi haastetta/koetta käynnissä. Niistä voi lukea tarkemmin tästä:

Linkki: Five star predictions

Linkki: Kuinka hyvin tunnen kirjallisuusmakuni?

3. Kolmantena listalle pääsevät sarjojen aloitusosat ja/tai tuttujen kirjailijoiden tuotannon lukemattomat teokset, jotka eivät kuulu mihinkään projektiin tai haasteeseen. Erityisesti sarjojen aloitusosia yritän olla lisäämättä kerralla liian monta, jotta lukisin sarjoja loppuun asti ennen kuin aloitan useita muita.

4. Viimeinen ryhmä on yksittäiset, entuudestaan tuntemattoman kirjailijan teokset, jotka eivät niin ikään kuulu erillisiin haasteisiin. Näitä ripottelen listalle muutamia kerrallaan, jotta minulla on aina jotain mahdollista luettavaa sillä aikaa kun kirjoitan esimerkiksi sarjojen arvioita.

Ja nyt sitten varsinaiseen listaan. Jätin tällä kertaa kirjojen juonet kuvailematta kokonaan, koska postauksesta tulisi niiden kanssa tuhottoman pitkä. Lisäksi listalla on runsaasti kirjoja, jotka eivät edes esittelyä kaipaa.

Tällä hetkellä kesken ovat:

• Assassin's Blade - Sarah J. Maas
• Crown of Midnight - Sarah J. Maas
• City of Glass - Cassandra Clare
• Three Dark Crowns - Kendare Blake
• A Game of Thrones - George R.R. Martin
• Marionetti - Daniel Cole
• Peilikaupunki - Justin Cronin

Näistä ajattelin lukea tammikuussa noin puolet, jotta uusien kirjojen aloittamiselle jää tarpeeksi tilaa. Todennäköisesti tammikuun aikana loppuun tulee luetuksi Crown of Midnight, City of Glass, Three Dark Crowns ja Marionetti. Martinin ja Croninin romaanit ovat niin pitkiä, että niiden suhteen ei voi olla täysin varma. Assassin's Blade puolestaan tuntuu hidaslukuiselta.

20 kirjaa tärkeysjärjestyksessä

1. Loppupeli - Daniel Cole

2. City of fallen angels - Cassandra Clare

3. Heir of Fire - Sarah J. Maas

4. Clockwork Prince - Cassandra Clare

5. A Clash of Kings - George R.R. Martin

6. One dark Throne - Kendare Blake

7. Meren katedraali - Ildefonso Falcones

8. Matched - Ally Condie

9. The 5th Wave - Rick Yancey

10. Rooman portit - Conn Iggulden

11. Ship of Magic - Robin Hobb

12. Cinder - Marissa Meyer

13. Storm Front - Jim Butcher

14. Half-blood - Jennifer L. Armentrout

15. Ei koskaan - Ken Follett

16. Final Girls - Riley Sager

17. Ennen kuolemaani - S.K. Tremayne

18. Nainen ikkunassa - A.J. Finn

19. Älä jää pimeään - Erin Kelly

20. Au pair - Emma Rous

***

Onko listallani kirjoja, jotka sinä olet lukenut tai jotka aiot lukea? Onko sinulla suunnitelmian uuden vuoden lukemiston varalle?

Jääkaksoset - S.K.Tremayne

On kulunut vuosi siitä, kun toinen kaksostytöistä, Lydia, kuoli traagisessa onnettomuudessa. Moocroftin perheen vanhemmat ja eloon jäänyt tytär Kirstie muuttavat Skotlantiin syrjäiselle majakkasaarelle aloittaakseen uuden, rauhallisemman elämän.

Asiat alkavat kuitenkin mennä kammottavalla tavalla pieleen. Kirstie yrittää yhtäkkiä saada vanhempansa vakuuttuneeksi siitä, että hän onkin Lydia. Menneisyys alkaa piinata perheen äitiä, Sarahia. Tekivätkö he vuosi sitten hirveän virheen vai onko Kirstien mieli niin pahasti järkkynyt, että hän ei enää erota itseään siskostaan? Mitä todella tapahtui sinä iltana, kun koko perheen maailma hajosi pirstaleiksi?

***

Joulukuussa pääsin irti lukujumista ja olin vailla kiinnostavaa ja nopeatempoista äänikirjaa. Valitsin Jääkaksoset ensisijaisesti siksi, että sen on osa lukemisen koetta, joka minulla on käynnissä.

Lähdin kuuntelemaan Jääkaksosia melko matalin odotuksin, joten positiiviselle yllättymiselle oli tilaa. Niin ilokseni kävikin monen asian suhteen. Juoni osoittautui nopeatempoisemmaksi kuin ennalta odotin ja tapahtumien sävy oli juuri sopivasti karmiva. Ei liian intensiivinen eikä ihan lällykään. Myös loppuratkaisu onnistui yllättämään osittain, ja oli kokonaisuutena perushyvä trillerin loppu. Olen lukenut huomattavasti parempiakin genren edustajia, mitä juoneen tulee, mutta myös huonompia.

Henkilökuvaus on enimmäkseen aidon tuntuista ja mukavalla tavalla tavallista. Päähenkilöille olisi tosin voinut antaa enemmän persoonallisuutta. Heidän koko minuutensa tuntui olevan kiinni menneisyyden tragediassa, vanhemmuudessa ja ongelmiin ajautuneessa avioliitossa, minkä takia he jäävät hiukan yksiulotteisiksi. Ihmisinä näkökulmahenkilöt herättävät ristiriitaisia tunteita. Kummallakaan ei ole ihan kaikki kotona, minkä lisäksi he kohtelevat toisiaan todella huonosti. 

Suru ja sen myötä pahentunut masennus ovat sekoittaneet Sarahin pään. Lisäksi hänellä on hiukan erikoinen suhde tyttäriinsä; Lydia oli selvästi hänen suosikkinsa ja ajoittain kaksoset näyttäytyvät hänen ajatuksissaan hiukan liian täydellisinä, melkein kuin virheettöminä posliininukkeina. Sarahin mielenterveysongelmat heijastuvat epäluuloisena ja vihamielisenä käyttäytymisenä Angusia kohtaan. Hänen menetyksensä ja huolensa Kirstiestä herättävät kyllä myötätuntoa, mutta hänen kyseenalaiset valintansa etäännyttävät häntä lukijasta.

Angus puolestaan kärsii hyvin selkeistä vihanhallintaongelmista. Hänellä on todella halveksuvia ja ajoittain väkivaltaisia ajatuksia vaimostaan, mutta ilman selkeää, painavaa syytä. Lisäksi hän on juonut paljon, mikä pahentaa epävakautta entisestään. Kaiken kaikkiaan hänestä piirtyy vielä epämiellyttävämpi kuva kuin Sarahista.

Lisäksi lukisin mielelläni joskus myös trillerigenren sisällä avioparista, joka yrittää oikeasti ratkaista ongelmat yhdessä. Toisilleen valehtelevat ja toisiaan pettävät aviopuolisot alkavat vähän kyllästyttää. Ongelmat voisivat myös joskus olla jotain muuta kuin huono kommunikaatio, päihderiippuvuus tai uskottomuus. On täysin ymmärrettävää, että Sarah ja Angus ovat vaikeuksissa, mutta se voisi ilmetä toisinkin.

Mielenkiintoisinta tässä romaanissa on se teemat. Päällimmäiseksi teemaksi nousee identiteetti, joka voi olla hyvinkin monimutkainen asia kaksoslapsilla. Erityisesti identtisillä kaksosilla oman identiteetin kasvattaminen ja säilyttäminen voi olla haastavaa, koska he ovat ulkoisesti ja geneettisesti niin samanlaisia. Kaksossisaren menetyksen traumaattisuus tulee teoksessa hyvin esiin. Lydia ja Kirstie herättävät pohtimaan, mikä rooli ulkonäöllä ja fyysisellä olemuksella yleensä on identiteetin rakentumisessa ja millä tavalla esimerkiksi vanhemmat voivat joko vahvistaa tai heikentää lapsen kokemusta erillisestä, ainutlaatuisesta minästä.

Toinen merkittävä teema on tietenkin vanhemmuus ja sen monet karikot, varsinkin vanhemman ja lapsen välisen suhteen näkökulmasta. Romaani nostaa pohdittavaksi suosimisen vaikutukset ja linssit, joiden läpi vanhemmat katsovat lapsiaan. Joskus on liian helppoa unohtaa, että lapsi on enemmän kuin vanhempiensa käsitys hänestä. Toisaalta voi unohtua myös se, että lapsi on vain lapsi, ja että moni aikuiselle normaali asia on lapselle ylivoimaisesti liikaa.

Myös miljöö teki minuun vaikutuksen. Pohjoisen Skotlannin karun jylhät ylämaat ja myrskyisä rannikko avautuivat elävinä mielessäni, ja olisin mielelläni tunnelmoinut niiden parissa enemmänkin. Tapahtumapaikka luo sopivan värisyttävät olosuhteet psyykkiselle matkalle, jolle henkilöt pakon edessä joutuvat lähtemään. Miljööllä olisi voinut olla vielä suurempi rooli tapahtumissa esimerkiksi niin, että toiminta olisi tapahtunut sekä asuintalon sisällä että ulkopuolella tasapuolisemmin.

Kokonaisuutena Jääkaksoset on perushyvä trilleri, joka sopii hyvin esimerkiksi rennoksi lomalukemiseksi. Se sopisi todennäköisesti hyvin myös sellaiselle lukijalle, joka on vasta astumassa trillereiden maailmaan eikä halua ensimmäiseksi kirjaksi mitään liian raakaa. Aion kuunnella myös kirjailijan muut teokset lähitulevaisuudessa.

3,25/5

Neidot - Alex Michaelides

Ryhmäterapeutti Mariana Andros matkustaa Cambridgeen kuultuaan yliopiston kampuksella tapahtuneesta opiskelijatytön järkyttävästä murhasta. Uhri oli Marianan siskontyttären, Zoeyn, ystävä, minkä takia tapaus koskettaa myös Marianaa läheisesti.

Kampuksella Mariana tapaa vanhojen tuttujen lisäksi myös Edward Foscan; karismaattisen ja suositun kreikkalaisiin tragedioihin erikoistuneen professorin. Aivan erityistä huomiota hänelle suo kauniista nuorista naisista koostuva salaseura, joka tunnetaan nimellä Neidot.

Mariana alkaa nopeasti epäillä Foscaa syylliseksi, mutta kukaan muu ei voi uskoa miehestä sellaista. Kun pian ensimmäisen murhan jälkeen yksi Neidoista löytyy murhattuna, Foscan paljastamisesta muodostuu Marianalle lähestulkoon pakkomielle. Selvittäessään totuutta hän tutustuu antiikin tarinoihin, joilla tuntuu olevan merkitystä murhaajalle. Marianan ihmetykseksi ne muistuttavat häntä myös hänen omasta elämästään. Mutta saako hän syyllisen kiinni?

***

Alex Michaelides vakuutti minut viime vuonna esikoisromaanillaan, joten halusin ehdottomasti lukea myös tämän. Neidot jätti jälkeensä sekä mieleenpainuvia, positiivisia ajatuksia että pettymyksiä, joten minulla on romaanista nyt melko ristiriitainen olo.

Pidän siitä, että Michaelides tutustuttaa lukijan päähenkilön mielenmaisemaan ennen kuin rikoksen tutkiminen varsinaisesti alkaa. Psykologian ja sen yhteyteen liittyvien teemojen ja ammattien edustus on myös kiinnostavaa. Mariana suree traagisesti menehtynyttä aviomiestään, mikä luo romaaniin erityisen tunnelman. Päähenkilö katsoo maailmaa surun verhon läpi, mikä myös omalla tavallaan horjuttaa hänen identiteettiään terpeuttina ja pakottaa hänet tarkastelemaan itseään vieraasta näkökulmata. Hän on nyt itse tilanteessa, jonka kaltaisiin hän työssään antaa neuvoja. Tällainen lähtötilannet tekee hänestä hyvin ihmillisen ja lisää kokonaisuuden temaattista syvyyttä.

Myös tapahtumaympäristö on mielenkiintoinen. Mystinen ja pahaenteinen dark academia -tunnelma vetoaa minuun. Neitoihin liittyvä kuvio olisi tosin voinut olla vielä synkempi ja isompi osa kokonaisuutta. Olisin mielelläni kuullut salaseurasta lisää ja syventynyt muutenkin akateemisen yhteisön kiemuroihin.

Kreikkalaisten tragedioiden läsnöolo oli minusta todella kiinnostavaa. Ehkä jopa kiinnostavin elementti koko romaanissa, sillä vastaavaa ei kovin usein tule vastaan. Niiden käsittely ja rooli jäävät kuitenkin harmillisen pinnalliselle tasolle; ne ovat enemmänkin täytekakun koriste kuin varsinainen täyte, 

Kokemusta latisti eniten se, mitä voi ennustaa alkuasetelman perusteella. Jos rikostapauksen alussa päähenkilö on täysin vakuuttunut tietyn henkilön syyllisyydestä, on lähes varmaa, että syyllinen on joku muu. Jos päähenkilö olisi oikeassa, tarinaa ei oikestaan olisi edes olemassa. En tiedä, herääkö tämä ajatus minussa siksi, että genre on minulle niin tuttu vai syntyykö tunne jostain muusta syystä, mutta näin tällaisissa tapauksissa usein käy. Jos muita mahdollisia epäiltyjä on riittävästi ja tapaukseen liittyy mutkikkaita seikkoja, huikeaa jännitystä voi syntyä siitä, miten ja milloin oikea syyllinen paljastuu. Tällöin tieto siitä, että tarinassa jahdataan jonkin aikaa väärää henkilöä, ei ole ongelma.

Neidot ei valitettavasti saavuta tätä jännitystä. Mahdollisten syyllisten määrä on pieni, koska henkilöitä ylipäätään on vähän. Pieneen joukkoon keskittyminen luo tiettyä intiimiyttä, mutta minusta tämä mysteeri olisi hyötynyt laajemmasta otteesta; esimerkiksi jostakin välittömän ympäristön ulkopuolelta tulevasta tekijästä. Huomioni kiinnittyi nopeasti muihin henkilöihin ja aloin spekuloida, kuka heistä voisi olla murhien takana. Jossain vaiheessa arvasin syyllisen, minkä takia lopun juonenkäänne ei tehnyt minuun hätkähdyttävää vaikutusta. En kuitenkaan arvannut murhien motiivia enkä muutamia muita tekijöitä, jotka vaikuttivat syyllisen toimintaan. Loppuratkaisu onnistui siis osittain yllättämään, mikä ei ole itsestään selvää.

Vaikka en aivan rakastunut tähän teokseen, aion ehdottomasti lukea kirjailijan tulevat romaanit. Hänellä on joukosta erottuva tyyli ja hän valitsee kiinnostavia, tavallisesta poikkeavia aihepiirejä, joiden takia hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua. Toivon, että kolmatta romaania ei tarvitse odotella kovin pitkään.

 

3,75/5

Nainen junassa - Paula Hawkins

Rachel matkustaa säännöllisesti samalla paikallisjunalla, jonka ikkunasta hän tarkkailee erästä radan varrella asuvaa pariskuntaa. Rachel antaa heille mielessään keksityt nimet ja kuvittelee heidän elämänsä lähes täydellisen onnelliseksi. Ja samalla täysin erilaiseksi kuin hänen oma, sotkuiseksi muuttunut elämänsä.

Kun pariskunnan toinen osapuoli, "Jess", katoaa, myös Rachelin elämässä tapahtuu hätkähdyttävä käänne. Rachel haluaisi kovasti auttaa naisen katoamisen selvittämisessä, mutta samalla hän kietoutuu monimutkaiseen salaisuuksien verkkoon, josta ei ole helppoa tietä ulos.

***

Nainen junassa herätti paljon huomiota ilmestymisensä jälkeen. Pitkään tuntui siltä, että tämä trilleri oli kaikkien mielessä ja puheessa. Tavoitteeni on hiljalleen lukea näitä suureen suosioon nousseita trillereitä selvittääkseni, mitä itse ajattelen niistä. Aloitin Paula Hawkinsin esikoisesta, koska se löytyi valmiiksi omasta hyllystäni. Lopulta päädyin kuitenkin kuuntelemaan sen äänikirjana kokemuksen sujuvoittamiseksi. Se oli fiksu valinta, sillä tarina osoittautui hitaasti eteneväksi ja paikoin sellaiseksi, että oli haastavaa pitää mielenkiintoa yllä.

Päähenkilö Rachel elää keskellä kriisiä. Avioliitto on kariutunut, työpaikka on mennyt alta ja alkoholinkäyttö on riistäytynyt käsistä. Hänen elämässään ei ole juuri lainkaan mielekästä sisältöä eikä varsinkaan selkeää suuntaa. Niinpä ei ole yllättävää, että hän pakenee ongelmiaan johonkin. Rachelista piirtyy kuitenkin melko kyseenalainen kuva, kun hän lähes väkisin työntää itsensä "Jessin" eli Meganin lähimmäisten elämään tämän katoamisen jälkeen. Hänellä saattaa olla hyvät aikeet, mutta keinot eivät niinkään. Koko ajan on hiukan epäselvää, yrittääkö hän selvittää tapahtumia aidosta auttamisenhalusta vai paikatakseen tyhjiön, joka hänen elämästään on tullut. Alkoholismiin liittyvä jatkuva salailu ja valehtelu eivät nekään paranna hänen asemiaan.

Myös muut henkilöt ovat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, minkä seurauksena minulle ei jäänyt oikeastaan yhtään henkilöä, jonka puolelle olisin voinut oikeasti asettua. Meganilla on ikäviä salaisuuksia ja hänen aviomiehellään Scottilla selkeitä vihanhallintaongelmia. Rachelin ex-mies Tom on pettäjä, eikä hänen uusi vaimonsa Anna herätä juuri sympatiaa. Muunmuassa tämän takia mielenkiintoni hiipui jo ennen puoliväliä lähes olemattomiin, ja kesti viikkoja ennen kuin jaksoin jatkaa sen parissa. Olisi ollut mukavaa, jos edes yksi henkilö olisi herättänyt enemmän positiivisia kuin negatiivisia ajatuksia.

Meganin taustaa olisi voinut avata huomattavasti enemmän, sillä hänen salaisuuksissaan oli potentiaalia todella mielenkiintoiseen lopputulokseen. Hänkin jäi valitettavasti melko persoonattomaksi ja "kehysmäiseksi". Menneisyyden haamuilla ei loppujen lopuksi ollut kovin suurta roolia, mikä jäi harmittamaan.

Kiinnostavinta romaanissa on sen kerronnallinen rakenne erityisesti alkupuolella. Juna ja näkymä sen ikkunasta luovat todella rajallisen näkökulman, josta tapahtumat kerrotaan. Toivoin, että junalla olisi ollut vielä isompi rooli kokonaisuuden kannalta, koska se olisi auttanut pitämään yllä salaperäisyyden tunnetta. 

Kun Rachelin toiminta siirtyy junan ulkopuolelle, juoni alkaa valitettavasti laahata. Hänen juomistaan kuvaillaan minun mukaani liikaa, sillä se vie fokuksen pois Meganin katoamisesta ja henkilöistä, joilla saattaa olla tekemistä sen kanssa. Runsaalla juomisella on toki tehtävänsä tarinassa, mutta sen ei tarvitsisi viedä tilaa muilta asioilta.

Minusta on kuitenkin hyvä, että tämä romaani ei nojaudu cliff hangereihin tai muihin nopeatempoisten trillereiden tyypillisiin piirteisiin vaan pysyy viipyilevänä ja henkilöiden mielenliikkeitä kuvailevana psykologisena trillerinä alusta loppuun. Tunnelma on tässä kohdallaan, vaikka monet muut ominaisuudet syövät tarinalta särmää.

Mitä loppuratkaisuun tulee, se oli minulle jonkinasteinen pettymys. Se kyllä käy järkeen, mutta toteutus hiukan ontuu. Romaanin jännitys nojaa pitkälti Rachelin kyvyttömyyteen muistaa asioita tarkasti, joten toivoin että sitten kun hän muistaa jotain ratkaisevan tärkeää, se tapahtuisi dramaattisemman käänteen seurauksena. Kaiken vatvomisen jälkeen tuntui siltä, että tilanne vain ratkesi ja syyllinen vain yhtäkkiä löytyi ilman sen kummempaa jännitystä. Lisäksi se oli vähän tylsä. Minulle tuli lukiessani mieleen useitakin vaihtoehtoja, jotka olisivat olleet mielenkiintoisempia ja yllättävämpiä kuin se, jonka saimme. 

Vaikka Hawkinsin esikoisromaani ei täysin vakuuttanut minua, olen iloinen siitä että tulin lukeneeksi tämän. Kokemus laajensi käsitystäni trillerigenrestä ja antoi taas yhden vertailukohdan tulevia lukukokemuksia ajatellen. Aion tulevaisuudessa tsekata hänen uudemmat teoksensa nähdäkseni, ovatko ne enemmän minun mieleeni. Mahdollisesti teen sen jo ensi vuonna.

3/5

Lukemisen koe: Kuinka hyvin tunnen kirjallisuusmakuni?

Kirjatubettaja Elliot Brooks listasi eräällä videollaan 15 kirjaa, joista hän arveli tulevan uusia suosikkejaan. Lisäksi hän yritti arvata etukäteen niiden paremmuusjärjestyksen tutkiakseen, kuinka hyvin tuntee oman kirjallisuusmakunsa. Luettuaan kaikki kirjat hän tsekkaa, kuinka hyvin arvaukset sujuivat ja antaa itselleen pisteitä sen mukaan. Ajatus oli minusta niin hauska, että päätin kokeilla itse samaa.

Koska halusin tehdä kokeesta mahdollisimman jännittävän, etsin hyllystäni 15 kirjaa, joiden kirjoittajat ovat minulle täysin uusia tuttavuuksia. En siis ole lukenut mitään näiden kirjailijoiden teoksista aikaisemmin. Listalla on myös jonkin verran genrevariaatiota.

Pisteytys:

• Jos arvasin kirjan paikan täsmälleen oikein, saan 3 pistettä.
• Jos arvaukseni heittää yhdellä tai kahdella sijalla, saan 2 pistettä.
• Jos arvaukseni heittää kolmella sijalla, saan yhden pisteen.
• Jos heitto on suurempi kuin kolme sijaa, en saa lainkaan pisteitä.

Maksimipisteet ovat siis 45. Tässä vaiheessa en osaa ollenkaan ennustaa, kuinka paljon pisteitä lopulta saan, mutta varmasti olen väärässä joidenkin kirjojen suhteen. Toivon, että mukaan mahtuu muutama positiivinen yllätys, sillä se tekisi kokeesta todella mielenkiintoisen. 

 

Kirjat: 

Aloitan listan pohjalta ja etenen sieltä kirjaan, josta arvelen pitäväni kaikkein eniten. Kerron lyhyesti, miksi uskon kirjan kuuluvan sille paikalle, jolle olen sen laittanut. Juonen esittelyn pidän minimissään, jotta teksti ei veny liian pitkäksi.

15. Matched - Ally Condie

Aloitetaan young adult -dystopialla. Genre on yksi suosikeistani ja siinä mielessä läheinen, että esimerkiksi graduni tutkimuskohde on YA-dystopia. En ole kuitenkaan lukenut lähellekään kaikkia tunnettuja genren edustajia. Haluan korjata tämän asian sekä saadakseni laajemman kuvan siitä, minkälaisia tarinoita joukkoon mahtuu että käynnistääkseni gradun työstämisen jollakin hauskalla tavalla.

Aloitan tutkimusmatkani niistä dystopioista, jotka löytyvät hyllystäni valmiiksi. Ally Condien Matched kertoo yhteiskunnasta, jossa hallitus päättää lähestulkoon kaiken ihmisten puolesta - ja ennen kaikkea elämänkumppanin.

 Vuosien varrella lukemieni arvioiden ja yleisen YA-kokemukseni perusteella arvelen tämän olevan enimmäkseen dramaattista ja viihdyttävää teinihömppää, minkä takia sijoitan sen listan pohjalle. En siis usko tämän sisältävän erityisen syvällistä yhteiskunnallista pohdintaa.

14. The 5th Wave - Rick Yancey

Lista jatkuu toisella YA-dystopialla. Tässä avaruusoliot ovat hyökänneet Maahan ja tappaneet lähes kaikki ihmiset. Uskon pitäväni tästä jonkin verran enemmän kuin edellisestä, koska juoni näyttää keskittyvän enemmän vaativissa oloissa selviytymiseen kuin ihmissuhdedraamaan. En kuitenkaan uskaltanut sijoittaa sitä korkeammalle, koska se on saanut hehkutuskautensa jälkeen paljon myös negatiivista palautetta. Erityisesti se, että juoni on koettu hitaasti eteneväksi ja jopa tylsäksi, sai minut laskemaan odotuksiani.

Lisäksi minun täytyi ottaa huomioon muut listalle valitut kirjat, joista uskon syystä tai toisesta pitäväni enemmän kuin tästä. Niinpä The 5th Wave sai paikkansa listan häntäpäästä.

13. Nainen junassa - Paula Hawkins

Olen jo pitkään halunnut lukea enemmän trillereitä, jotka ovat saaneet erityisen paljon huomiota viimeisen kymmenen vuoden aikana. Minua kiinnostaa ajatus oman mielipiteeni selvittämisestä ja sen suhteesta yleiseen mielipiteeseen. Tämä lukukoe antoi hyvän tilaisuuden aloittaa, sillä yksi sellainen odotti jo hyllyssäni. Luulen, että Nainen junassa on melko hidaslukuinen, mikä todennäköisesti vaikuttaa kokemuksen nautinnollisuuteen negatiivisesti. Lisäksi suunnaton hehkutus tekee minut hiukan varautuneeksi trillereiden kohdalla. Kolmas syy matalalle sijoitukselle on se, että tällä listalla on monta muuta trilleriä/rikosromaania, joista kaikista uskon pitäväni enemmän kuin tästä.

12. Muukalainen - Diana Gabaldon

Tämän sija yllätti minut, koska arvelen pitäväni tästä melko paljon. En usko, että kokemus yltää viiteen tähteen asti, mutta neljään sillä on hyvät mahdollisuudet. Olen lukenut historiallista fiktiota todella vähän viime vuosina, mutta viime aikoina se on alkanut vetää minua uudelleen puoleensa. Siksi ajattelin, että Muukalainen pääsisi listalla ylemmäs.

Sijan määritteli lopulta kolme asiaa: kirjan pituus, ikä ja se, että listalla on paljon todella hyviltä vaikuttavia kirjoja. Pidän pitkistä kirjoista, mutta niiden lukeminen on usein hidasta, mikä saattaa vaikuttaa kokemuksen nautinnollisuuteen. Lisäksi Muukalainen voi olla paikoitellen rönsyilevämpi kuin nykyään julkaistavat romaanit, mikä voi aiheuttaa laahaamista ja sen myötä tylsistymistä. Kun otin lopuksi huomioon, kuinka paljon arvelen pitäväni muista listan kirjoista, minun oli laitettava ne Muukalaisen edelle.

11. Jääkaksoset - S.K. Tramayne

Tämä sai paikkansa vertailun avulla. Luin kaikkien listalla olevien trillreiden/rikosromaanien kuvaukset, ja vaistonvaraisesti asetin Jääkaksoset häntäpäähän. Luulen, että tämä on aika synkkä, mikä saattaa tehdä lukemisesta hitaampaa ja raskaampaa kuin monien muiden kirjojen kohdalla. On mielenkiintoista nähdä, olenko oikeassa.

10. Labyrintti - Kate Mosse

Kate Mossen trilogia yhdistää toisiinsa mysteerin ratkaisemista ja historiallista fiktiota, minkä vuoksi olen halunnut lukea sen jo pitkään. Sitä on myös suositeltu Dan Brownin faneille aihepiirinsä vuoksi. Näistä syistä se ansaitsi paikan listan top kympissä. Lopullinen sijoitus kuitenkin määräytyi vasta kun sain muita kirjoja paikoilleen ja määrittelin, kuinka monesta pidän todennäköisesti enemmän kuin tästä.

9. The Archived - Victoria Schwab

Victoria Schwab kuuluu kirjailijoihin, joiden tuotantoon olen halunnut tutustua todella pitkään. Mitä enemmän kirjoja hän julkaisee, sitä enemmän hän minua kiinnostaa. Schwabin erikoiselta kuulostavista henkimäisistä olennoista kertova YA-duologia on ollut hyllyssäni jo kauan lukematta, enkä oikein tiedä miksi. Muut kirjat ovat kai jyränneet edelle. Tämä haaste antoi kuitenkin motivaatiota tarttua tuumasta toimeen. Sijoitin kirjan top kympin loppupäähän oikeastaan vain siksi, että kuulemani perusteella kirjailijalla on melko erottuva tyyli, enkä voi etukäteen tietää mitä ajattelen siitä. Saatan rakastua siihen samantien tai empiä aluksi, joten pelasin varman päälle.

8. Shadow and Bone - Leigh Bardugo

Tässä on yksi kirja, joka ei esittelyjä kaipaa. Bardugo on nykyajan menestyneimpiin kuuluvia fantasiakirjailijoita, jonka tuotantoon olisi minunkin jo aika sukeltaa. Shadow and Bone on luonnollinen aloituskohde.

Koska olen fantasiakirjallisuuden fani, voisi kuvitella että näin suosittu YA-fantasia pääsisi listalla korkeammalle. Muutama seikka kuitenkin vaikuttaa asiaan. Vaikka trilogialla on valtavasti faneja, löytyy myös paljon lukijoita, joille se on ollut enemmänkin keskinkertainen kokemus. Odotukseni sitä kohtaan ovat jonkin verran laskeneet, minkä takia sijoitin tämän ensimmäisen osan näinkin alas.

7. Paluu Rivertoniin - Kate Morton

Australialaisen Kate Mortonin romaanit ovat valloittaneet lukijoiden sydämet ympäri maailmaa. Menneisyyteen sijoittuvat tarinat ovat viime aikoina alkaneet vedota minuun voimakkaasti pitkän tauon jälkeen, ja Mortonin teokset vaikuttavat täydellistä lääkkeeltä sellaiseen nälkään. Paluu Rivertoniin on hänen esikoisromaaninsa, joten aloitan siitä. Lisäksi tarina sisältää mysteerielementin, joka todennäköisesti tekee siitä vielä astetta mielenkiintoisemman. Näistä syistä romaani sai paikkansa listan kärkipuoliskolta.

6. Andalusialainen ystävä - Alexander Söderberg

Söderbergin järjestäytyneen rikollisuuden syövereihin sukeltava trilogia on ollut hyllyssäni useita vuosia lukemattomana, joten päätin sisällyttää ensimmäisen osan tähän kokeeseen. Luulen, että se on melkoinen toimintapläjäys, joka saa sydämen takomaan ja ajatukset laukkaamaan. Pidän sellaisista usein paljon, joten tuntui että tämä ansaitsisi melko korkean sijoituksen listalla. Samalla se on riski, sillä joskus todella toimintapainotteiset trillerit jäävät temaattisesti pinnalliselle tasolle. Katsotaan, miten tämän tapauksen kanssa käy.

5. Nukketalo - Kristina Ohlson

Tämä meni edellisen kirjan ohi siksi, että sen juoni vaikuttaa perinteisemmältä rikosromaanin juonelta ja sen myötä varmemmalta hitiltä. Tällä kertaa selvitetään lapsen katoamista, joka vaikuttaa aluksi vanhempien väliseltä kiistalta mutta osoittautuu sitten vaikeammaksi tapaukseksi. Kuvauksen perusteella luulen, että tapaus on dramaattinen ja intensiivinen. Aihe kuulostaa myös siltä, että luvassa on temaattista syvyyttä jännityksen lisäksi.

4. Cold Storage - David Koepp

Cold Storagella on yksi suuri valttikortti: sen aihepiiri. Viruksiin ja muihin patogeeneihin, bioaseisiin tai muihin biologisiin uhkiin liittyvät tarinat kiinnostavat minua aina ja loputtomasti. Niinpä oli itsestään selvää, että tämä kirja pääsee top vitoseen.

3. Sevillan sokea mies - Robert Wilson

Tämän trillerin kohdalla on hyvin samankaltaiset perusteet: sen tarinaan liittyy traaginen ja kauhistuttava kuolemantapaus, taidemaalari ja mahdollisesti perhesalaisuus. Lisäksi sen tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, mikä lisää kiinnostavan kulttuurisen aspektin. 

2. Caraval - Stephanie Carber

Myös tämä YA-trilogia on saanut paljon huomiota ja ylistystä osakseen. Uskon, että Caravalissa erityisen lumoavaa on tapahtumaympäristö ja kieli. Toki myös juoni vaikuttaa kiiinnostavalta, mutta ennen kaikkea salaperäinen sirkus/karnevaalimiljöö sai minut nostamaan Caravalin top kolmoseen.

1. The Diviners - Libba Bray

Kärkeen nousi kovasti kehuttu The Diviners, joka yhdistää vähintään kolme lempiasiaani: historiallisen miljöön, mysteerin ja yliluonnollisen läsnäolon. Jo nämä ominaisuudet huomioon ottaen tuntuu hyvin todennäköiseltä, että rakastun tähän kirjaan. Uskon, että kysymys on vain siitä, kuinka paljon.

***

Huh, olipa melkoinen urakka koota 15 kirjaa yhteen listaan! Aikomukseni on lukea näitä hiljalleen pitkin ensi vuotta, jotta ehdin kirjoittaa kaikista myös arviot ennen kokeen koontipostausta. Julkaisen tammikuun alussa ensimmäisen uuden vuoden lukulistan, josta voi tsekata mitkä kirjat seuraavana vuorossa. Etenen todennäköisesti häntäpäästä kohti kärkeä, jotta jännitys säilyy loppuun asti.

Tässä vaiheessa ennustan, että arvosanojen skaala tulee olemaan laaja: matalin on todennäköisest 3 tähden tienoilla ja korkein tietysti 5 tähteä. Uskon, että listalla on vähintään viisi kirjaa joilla on viiden tähden potentiaali. Monet kirjat osuvat todennäköisesti jonnekin välille. Nyt kun olen ryhtynyt antamaan myös neljännestähtiä, pystyn erottelemaan kirjoja toisistaan konkreettisemmin.

Olen aivan varma, että osa kirjoista on väärällä sijalla. Kirjallisuus osaa yllättää, joten jotkut kirjat ovat todennäköisesti parempia kuin etukäteen arvelen ja toisinpäin. Mutta mitkä ja mihin järjestykseen lista lopulta asettuu, on vielä arvoitus.

Tähän mennessä olen ehtinyt lukea listalta kaksi kirjaa, jotka olivat tasoltaan ennustamaani luokkaa. Olin myös oikeassa siitä, kummasta pidän enemmän, eli siinä mielessä koe on alkanut hyvin. En todennäköisesti aloita seuraavaa ennen vuoden vaihtumista, koska joulukuussa on paljon muita kirjoja etusijalla.

Lukemisen etenemistä kannattaa seurata goodreads-profiilistani ja/tai instagramista, sillä niiden päivittämisessä on helpompaa pysyä reaaliajassa. Julkaisen blogissakin jonkinlaisia välipäivityksiä sitä mukaa, kun saan kirjoja luettua. Niiden muotoa täytyy tosin hiukan miettiä, sillä en halua paljastaa kokeen tuloksia ennen kuin olen päässyt loppuun asti.

Lopuksi kysymyksiä teillle lukijoille:

Pidätkö lukuhaasteista? Aiotko osallistua sellaiseen ensi vuonna?

Jos tekisit vastaavan listan, minkälaisia kirjoja sille pääsisi ja miksi?

Oletko lukenut tällä listalla olevia kirjoja? Minkä? Mitä ajattelit siitä?

***

Seuraavaksi nähdään taas kirja-arvion parissa ensi maanantaina. Lukuiloa!

Evelynin seitsemän kuolemaa - Stuart Turton

Syrjäisen metsäkartanon tanssiaisiin kutsuttu Aiden Bishop saa järkyttävän tiedon: juhlapäivän iltana kello 23 kartanon tytär Evelyn murhataan.

Evelyn ei kuitenkaan kuole vain kerran. Kun hänet on murhattu, Aiden herää yhä uudestaan samaan juhlapäivään, mutta joka kerta eri juhlavieraan kehossa. Ja joka kerta päivä päättyy Evelynin kuolemaan. Katkaistakseen kierteen Aidenin täytyy selvittää, kuka on syyllinen.

***

Stuart Turtonin esikoisromaani Evelynin seitsemän kuolemaa oli tutkassani ilmestymisestään lähtien, ja tänä vuonna se päätyi luokseni äänikirjan muodossa. Onneksi päätyi, nimittäin löysin samalla sekä uuden kiinnostavat kirjailijan että kirjan, joka jäi vahvasti mieleen.

Romaani alkaa niin yllättävällä tavalla, että se aiheuttaa syvän hämmennyksen ja herättää useita kysymyksiä samalla kertaa. Päähenkilö herää yksin metsästä muistamatta lainkaan, miten on sinne päätynyt. Hänen ensimmäinen huolenaiheensa ei kuitenkaan ole Evelyn vaan toinen henkilö nimeltä Anna, josta lukija ei ole vielä kuullutkaan. Hetken tuntuu siltä kuin olisi astunut ihan eri tarinaan kuin kuvauksen perusteella odotti. Alun hämmennys kuitenkin hälvenee nopeasti, minkä jälkeen lukukokemus on suorastaan riemastuttava. Tarina pitää otteessaan ja onnistuu yllättämään monta kertaa, minkä ansiosta jännitys säilyy loppuun asti. Tämä romaani on seikkailu, jos jotakin!

Erityisesti kerronnallinen rakenne on minusta kiinnostava. En ole aikaisemmin lukenut romaania, jonka kerronta rakentuu juuri näin. Perinteiset kerronnan rajat rikkoutuvat kiehtovilla tavoilla: tapahtumat sijoittuvat suljettuun miljööseen ja toistavat samaa päivää yhden, kehosta toiseen kiertävän tajunnan näkökulmasta. Tällainen ihmisen psyykkisellä ja fyysisellä olemuksella leikittely herättää mielenkiintoisia kysymyksiä. Miltä maailma näyttäisi, jos voisimme konkreettisesti katsoa sitä toisen ihmisen silmin? Miten se vaikuttaisi ihmissuhteisiin? Tai suhteeseemme itsemme kanssa? Pohdin paljon myös sitä, miten itse suhtautuisin vastaavaan tilanteeseen tai ylipäätään mahdollisuuteen elää tietyt tapahtumat uudelleen niin monta kertaa, että pääsisin niiden ytimeen. Se voisi olla yhtä aikaa antoisaa ja pelottavaa.

Vanhanaikainen kartanomiljöö seurapiirivieraineen luo ainutlaatuisen, tunnelmallisen kehyksen tapahtumille, jotka ovat vähintäänkin kummallisia. Etsiessään vastauksia päähenkilö Aiden joutuu nojaamaan päättelykykyyn ja luottamukseen tavoilla, jotka eivät ole yhtä tarpeellisia nykyihmiselle. Hän ei voi laskea tutkimuksiaan teknologian tai tieteen varaan vaan hänen on selvitettävä, ketkä ovat hänen liittolaisiaan näissä eriskummallisissa olosuhteissa. Juhlavieraiden joukossa on paljon erilaisia ihmisiä, joista jokaisella on omat salaisuutensa, motiivinsa ja päämääränsä. Sekä päähenkilöllä että lukijalla riittää tekemistä sen selvittämisessä, mitkä tämän vyyhdin osista liittyvät Evelynin kohtaloon ja millä tavoin. Samalla Aiden yrittää ymmärtää, miksi juuri hänen tehtäväkseen on langennut pelastaa tämä nuori nainen.

Romaanissa esiintyy myös eräs hahmo, joka lisää symbolisuuden ja mystisyyden tuntua. Jo hahmon nimi herättää assosiaatioita, joita pohtimalla pääsisi jos jonkinlaisille keskustelun poluille. Kerronnan rakenteen ja tämän hahmon vuoksi mieleeni nousi ajatus, että Evelynin seitsemän kuolemaa olisi ihanteellinen kirjallisuusanalyysin kohde. Jos teos olisi ollut olemassa opintojeni alkuaikoina, olisin mielelläni kirjoittanut siitä pienoistutkielman. Voi olla, että vielä kirjoitankin jotain sellaista, sillä arviossa en voi mainita lähellekään kaikkea mielessäni pyörivää paljastamatta liikaa romaanin sisältöä.

Nämä ominaisuudet yhdessä luovat todella ainutlaatuisen ja kutkuttavan mysteerin, joka on palannut säännöllisesti mieleeni vielä kauan lukemisen jälkeen. Joka kerta löydän myös hymyn huuliltani. Olen varma, että luen/kuuntelen tämän teoksen vielä useita kertoja uudelleen.

Lopuksi täytyy mainita, että myös mysteerin ratkaisu on yksi tyydyttävimmistä ja kiehtovimmista, joihin olen kirjallisuudessa törmännyt. Se on yhtä aikaa hyvin yllättävä ja kokonaisuuden kannalta järkeenkäyvä, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys hyvienkään mysteerien kohdalla. Suosittelen tsekkaamaan tämän varsinkin jos genre on jo valmiiksi mieluinen.

4,75/5

Joulukuun suunnitelmia

2021 on ollut monella tavalla hyvä vuosi lukemisen kannalta. Olen jo saavuttanut määrällisen tavoitteeni (40 kirjaa) ja olen lukenut huomattavasti säännöllisemmin kuin muutamana edellisenä vuonna. Erityisesti äänikirjat ovat auttaneet tekemään kirjallisuudesta osan päivittäistä elämää, mikä on ilahduttanut minua kovasti. Olen myös löytänyt vuoden aikana uusia lempikirjoja.

Fyysisten kirjojen lukeminen on kuitenkin ollut vähäisempää kuin vuoden alussa odotin. Myös muutama lukujumi on hidastanut lukemista. Erityisesti syksyn edetessä lukeminen alkoi taas jumittaa. Luulen, että valitsin luettavaksi liian hitaasti eteneviä kirjoja, jotka eivät onnistuneet pitämään minua tarpeeksi hyvin otteessaan. Toivon, että saan ratkaistua tämän ongelman lähitulevaisuudessa.

Kun lukeminen jumittui, pysähtyi myös blogin päivittäminen. Joulukuun aikana tavoitteeni on päästä takaisin rytmiin ja kirjoittaa esimerkiksi tammikuun postaukset valmiiksi etukäteen. Lukeminen ja bloggaaminen tukevat mukavasti toisiaan, joten haluan pitää kiinni niistä molemmista. Toistaiseksi tavoitteeni on julkaista yksi postaus viikossa.

Mitä luen joulukuussa

Marraskuussa laitoin joitakin kirjoja syrjään odottamaan parempaa aikaa. Aloitin myös muutaman uuden kirjan, jotta pääsisin lukujumista eteenpäin. Niinpä keskeneräisten kirjojen lista on yhä pidempi kuin haluaisin sen olevan.

Joulukuussa haluan lukea ensisijaisesti nämä loppuun:

• Linnake - Justin Cronin
• Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell
• Nainen junassa - Paula Hawkins
• A Game of Thrones - George R.R. Martin

Kaksi ensimmäistä olen lukenut jo lähes loppuun, joten olisi hölmöä vitkutella niiden kanssa enää enempää. Nainen junassa puolestaan on osa lukemiseen liittyvää koetta, jonka esittelen blogissa pian. A Game of Thrones pääsi listalle marraskuun loppupuolella ja on osa kirjoittamista edistävää lukuprojektia. Tästäkin kirjoitan blogissa vielä erikseen.

Toinen tavoite on valita luettavaksi kirjoja, jotka auttavat minut kunnolla pois lukujumista. Itseni tuntien en malta pysyä ainoastaan sellaisten kirjojen parissa, jotka ovat jo valmiiksi kesken. Ensimmäiseksi lukujumin selättäjäksi valitsin Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan, jonka olen halunnut lukea uudelleen jo pitkään. Voi kuitenkin olla, että aloitan vielä muitakin kirjoja ennen vuoden loppua.

Joulukuun blogipostaukset

Julkaisen todennnäköisesti ainakin kaksi kirja-arviota. Lisäksi esittelen aiemmin mainitsemani lukemisen kokeen ja mahdollisesti parhaita kirjoja tältä vuodelta. Jouluaattoa lukuun ottamatta julkaisen postaukset perjantaisin puoliltapäivin. Jouluviikon postauksen julkaisen todennäköisesti jo maanantaina.

Mitä sinä luet tällä hetkellä? Onko kirjavuotesi ollut sellainen kuin toivoit?