Uusin Robert Langdon -seikkailu alkaa virkistävästi eri tavalla kuin edeltäjänsä. Langdon herää italialaisessa sairaalassa muistamatta lainkaan, miten on sinne joutunut. Ainoa muisto tapahtumista on kummallinen esine, jonka alkuperästä hänellä ei ole muistikuvaa ja jonka käyttötarkoistusta hän ei ymmärrä. Tämän mysteerin ratkaisemiseen hän saa kumppanikseen Siennan, huippuälykkään lääkärin, jonka menneisyys on vähintäänkin salaperäinen. Tapahtumat lähtevät Brownille tyypillisesti vauhdikkaasti liikkeelle ja johdattavat Langdonin koko ihmiskuntaa koskettavan rikoksen jäljille.
Infernon alkuasetelman vuoksi Langdon on entistä haavoittuvampi. Kuka tahansa voisi huijata häntä tai käyttää hänen muistinmenetystään hyväkseen. Tilanne kuitenkin pakottaa hänet luottamaan Siennaan ja muihin tuntemattomiin ihmisiin, joita hänen tielleen tulee. Petoksen mahdollisuus saa lukijan jännittämään Langdonin puolesta ja tarkkailemaan muita henkilöitä. Romaanissa on siis jännitystä enemmän kuin edeltävässä osassa. Myös sen laatu on erilainen, jotenkin henkilösidonnaisempi.
Romaanin nimi ja kansikuva viittaavat Danten Jumalaiseen näytelmään, tarkemmin sanoen teoksen ensimmäisen osaan, Helvettiin. Odotin mielenkiinnolla, miten se on kytketty Infernoon, enkä pettynyt. Danten säkeillä on kiinnostava, hieman uudenlainen osa tarinassa ja ne korostavat osin kaoottista, osin kauhistunutta tunnelmaa, joka siinä on läsnä.
Juoneen mahtuu myös suuria yllätyksiä ja koskettavia ihmiskohtaloita. Erityisesti Siennan elämäntarina saa jotakin liikkeelle mielessäni. Hänen kauttaan romaaniin virtaa erilaisuuden, yksinäisyyden ja elämänkokemuksen merkityksen teemoja, jotka tuovat muuten viihteelliseen romaaniin syvyyttä.
Kokonaisuutena Inferno on hyvä, viihdyttävä romaani. Ei raskas mutta ei liian kevytkään. Jos pitää Brownin muusta tuotannosta, pitää luultavasti tästäkin. Toivon, että Brown sijoittaa kirjansa jatkossakin Eurooppaan, sillä se vain toimii paremmin kuin Yhdysvallat.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti