Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee tarjoilittarena Merlotte'sissa ja asuu isoäitinsä kanssa vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia, mikä ei todellakaan tee deittailusta helppoa.
Eräänä iltana baariin astuu Bill-niminen komea muukalainen, eikä Sookie pysty ilokseen lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Orastavan romanssin tiellä on vain pieni mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista.
Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, puremajälkiä ruumiissaan, Bill ja hänen verenjanoiset toverinsa vakuuttavat syyttömyyttään. Mutta kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia? Ja kenen vuoro on seuraavaksi?
Tämä teos sai aikaan kaksijakoiset fiilikset. Osa kirjasta ilahdutti minua ja kiinnosti kovasti, osa puolestaan ärsytti.
Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja päähenkilöstä, Sookiesta, on helppo pitää. Hän on älykkäämpi kuin monet uskovat, mikä tuodaan hyvin esille romaanissa. Jatkuva ajatusten virrassa liikkuminen on hänelle raskasta, mikä myös kuvaillaan hienosti. Paikoin Sookien elinympäristön ja vähäisen koulutuksen vaikutukset korostuvat liikaa, ainakin minun makuuni. Monet sanavalinnat saavat Sookien tuntumaan nuoremmalta kuin 25-vuotiaalta, mikä hieman hämmentää. Odotin päähenkilön esittelyltä ja kuvaamiselta enemmän, varsinkin kun muut romaanin henkilöt kuvataan paremmin.
Erityisesti romaanin alkupuolella kieli on kömpelöä. Tästä voi syyttää osaksi suomennosta, sillä osa lauserakenteista on selkeästi epäsuomalaisia, mutta muuten laitan kömpelyyden kirjailijan piikkiin. Teoksen tyyli on ehjä ja poikkeaa valtavirrasta, mikä on hyvä asia. Kokonaisuutena kielenkäyttö on kuitenkin pieni pettymys.
Myös yksi puhtaasti rakenteellinen ominaisuus hämmästyttää. Veren voima on yli 300-sivuinen ja se on jaettu vain kahteentoista lukuun. Se häiritsee minua edelleen siksi, että monien lukujen pääasia jää epäselväksi.
Romaanin parhaita puolia on sen erilainen yhteiskunta. Vampyyrit ovat vähemmistö, johon suhtaudutaan yhtä ennakkoluuloisesti kuin muihinkin vähemmistöihin. Asetelma, jossa vampyyrit ovat todellisuutta ja osa yhteiskuntaa on nerokas. Minua ilahduttaa myös se, ettei vampyyrien luonnetta kaunistella eikä heistä tehdä uhreja, jotka eivät mahda tilanteelleen mitään. Nuiva suhtautuminen on monin kohdin molemminpuolista, mikä tekee tapahtumista uskottavia ja tuo kuvioon monimutkaisuutta.
Veren voima on viihdyttävä, mutta ei parhaita lukemiani kirjoja. Toivon, että sarjan seuraavat osat ovat parempia.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti