Kuningas Oidipusta lukiessani huomasin ihmetteleväni, kuinka dramaattisia antiikin ajan kirjailijat ovat olleet. Näytelmän päähenkilön, Oidipuksen, tarina saa nykyajan saippuasarjat vaikuttamaan melko laimeilta; Oidipus pakenee ennustusta, jonka mukaan hän jonain päivänä tappaisi isänsä ja menisi naimisiin äitinsä kanssa. Paetessaan ennustusta kaikin voimin hän tietämättään toteuttaa sen. Toisaalta, jos jotakin tällaista kirjoittaisi tänä päivänä, ihmise luultavasti nauraisivat makeasti.
Vaikka ihmiskuvaus on jollain tavalla realistisempaa kuin Odysseiassa, se jättää henkilöt etäisiksi. Koska kyseessä on näytelmä, tapahtumien eläminen uudelleen ja henkilöihin samastuminen käy entistä vaikeammaksi. Juonikaan ei pahemmin sytytä, koska se ei johdata lukijaa selkeästi havaittavan moraalisen opetuksen äärelle tai anna kovinkaan paljon tilaa lukijan ajatuksille. Tässä näytelmässä ei ole tarpeeksi purtavaa.
Kokonaisuutena Kuningas Oidipus jättää jälkeensä jonkinlaisen tyhjyyden ja tylsyyden; se ei teoksena hetkauttanut minua oikein mihinkään suuntaan. Lopputulos on 2/5 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti