Camp NaNoWriMo 1/2021: Päivät 1-5

Torstai 1. huhtikuuta/ Päivä 1

Taas on ehditty tähän aikaan vuodesta: kevääseen ja Camp NaNoWriMon alkuun. En ehtinyt juurikaan valmistautua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Tarkoitus on tehdä kirjan eteen mitä milloinkin huvittaa rennolla otteella, koska olemme molemmat kiireisiä muiden velvollisuuksien takia. 

Jotta kuukausi sujuisi luovan työn osalta sujuvasti, järjestin ensimmäiseksi huhtikuun blogipostaukset kuntoon ja kirjoitin kuukauden ensimmäisen arvion loppuun. Minulla oli useita versioita kuukauden aikataulusta, mutta en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä. Tämä uusin suunnitelma tuntuu parhaalta tähän mennessä, joten tavoite on pitää siitä kiinni.

Inspiraation etsimisen ja rentoutumisen hengessä katsoin Supernaturalin seitsemännen kauden loppuun. Se on ehdottomasti yksi suosikeistani tällä kertaa, mutta siitä enemmän sitten kun on aika julkaista varsinainen postaus. Kirjoitan nyt postausta kakkoskaudesta, joten matkaa on kurottavana aika paljon. 

Varsinaisen kirjoitusprojektin osalta aloitin kevyesti: luin pienen pätkän kirjan juonta ja kirjoitin ylös pari täydennysideaa. Aikomukseni on käyttää suuri osa ensimmäisestä viikosta juonen tutkiskeluun siinä toivossa, että saan uusia ideoita. Olemme olleet pitkään jumissa samassa kohdassa, joten olisi mukavaa päästä eteenpäin. Katsotaan, mitä päivien mittaan tapahtuu.

Perjantai 2. huhtikuuta/ Päivä 2

Päivä sai yllättävän käänteen, kun sain idean hauskasta dialogista kahden henkilön välillä. Kun ryhdyin kirjoittamaan sitä, sain kokoon 400 sanaa tunnissa. Dialogista on selvästi tullut minulle kirjoittamisen käynnistymisen avain, erityisesti uusien kohtausten kohdalla. Dialogin syntyminen viittaa myös siihen, että olen saavuttanut astetta syvemmän yhteyden kyseisiin henkilöihin. Tämä on ilahduttava havainto, sillä minulla on jo lähitulevaisuudessa edessäni useita näihin henkilöihin liittyviä kohtauksia.

Päivääni piristi myös hyvä ruoka, tarkemmin sanoen herkkusienirisotto, joka on yksi lempiruoistani tällä hetkellä. Nautin kokkaamisesta muutenkin paljon, mutta viikot ovat usein niin kiireisiä, etten voi uhrata sille niin paljon aikaa kuin haluaisin. Tänään pidin vapaapäivän opiskelusta, mikä teki rauhallisen kokkaamisen mahdolliseksi.

Supernatural-maraton jatkui kahdeksannen kauden aloittamisen merkeissä. Sarjan katsominen on herättänyt jo paljon erityisesti juonenkuljetusta koskevia ajatuksia ja havaintoja, jotka pyrin pitämään mielessäni, kun tarkastelen NaNo-projektin juonta.

Pidän luovaa ajattelua yllä myös lukemalla, tietenkin. Aamuisin luettavana on Justin Croninin Linnake eli Ensimmäisen siirtokunnan jatko-osa. Iltaisin luen Daniel Colen Räsynukkea, joka vain paranee edetessään. Kolmantena ns. pääkirjana minulla on kesken yksi äänikirja, Cassandra Claren City of Bones, joka on nyt toista kertaa kierroksessa. Näistä jälkimmäisen saan todennäköisesti loppuun lähipäivinä, mikä ilahduttaa minua, sillä olen jumittanut sen parissa turhan pitkään.

Lopuksi vielä linkki tänään julkaistuun postaukseen: Arvio: Pimeää ainetta - Blake Crouch

Lauantai 3. huhtikuuta/ Päivä 3

Tänään en saanut kirjoittamisen suhteen mitään aikaan, joten asiaa ei ole paljon. Jatkoin kuitenkin Supernatural-postauksen kirjoittamista (kausi 2) ja kahdeksannen kauden katsomista. Suunnittelin myös blogin toukokuun aikataulun uusiksi. Huomenna palaan NaNo-projektin pariin ja saan toivottavasti jotain liikkeelle aivoissani.

Sunnuntai 4. huhtikuuta/ Päivä 4 & Maanantai 5. huhtikuuta/ Päivä 5

Lähestyin juonen kehittelyä tällä kertaa sivujuonien kautta. Saan usein hyviä ideoita, kun keskityn johonkin pienempään osaan kokonaisuuden sisällä. Valitsin käsiteltäväksi yhden ihmissuhdejuonen ja yhden yksittäisen henkilön kaaren, jota ei ole vielä mietitty kovin yksityiskohtaisesti. Melko nopeasti alkoi syntyä ajatuksia siitä, minkälaisia kohtauksia kirjaan täytyy lisätä ja toisaalta mitkä olemassa olevat täytyy siirtää toiselle paikalle, jotta juonen rakenteesta tulee selkeämpi. Pääsin tässä prosessissa vasta alkuun, mutta tästä on hyvä jatkaa kuukautta eteenpäin. Seuraavan viiden päivän aikana ehdin toivottavasti myös jatkaa itse kirjoittamista.

Lukeminenkin edistyi mukavasti pääsiäisvapaan viimeisinä päivinä. Kuuntelin Cassandra Claren esikoisen loppuun maanantaina ja aloitin kaksi uutta äänikirjaa (Recursion ja Valkoinen kuolema), jotta rytmi säilyy. Vaikka City of Bones on selvästi heikoin Claren tuotannossa, nautin kokemuksesta yhä ja myös ihailin monia kirjan ominaisuuksia. Clare onnistuu alusta lähtien luomaan yliluonnolliseen maailmaan ja systeemiin historiallisuuden ja pitkäaikaisuuden tunnun, mikä ei ole helppo tehtävä. Recursion vaikuttaa kiehtovalta ihan niin kuin edellinenkin Crouchin teos, ja yksityisetsivä Striken seikkailut alkavat vakuuttavasti myös tässä aarjan neljännessä osassa. Lisää ajatuksia myöhemmin!

Lopuksi vielä maanantaina julkaistu arvio: Silkkiäistoukka - Robert Galbraith

Silkkiäistoukka (Cormoran Strike #2) - Robert Galbraith

Kun lontoolainen kirjailija Owen Quine katoaa, hänen vaimonsa pyytää apua yksityisetsivä Cormoran Strikelta. Tutkimuksissa selviää pian, että kyseessä ei ole yksi miehen tavallisista katoamistempuista vaan jotain paljon monimutkaisempaa.

Quine on kirjoittanut moraalisesti kyseenalaisen romaanikäsikirjoituksen, jossa hän mustamaalaa lähes kaikki tuntemansa ihmiset. Monet erittäin ilkeässä valossa esitetyt henkilöt ovat tunnettuja kirjallisuusalalla. Pian Quine löytyy raa'asti murhattuna, ja Strike huomaa olevansa tekemisissä poikkeuksellisen kylmäverisen murhaajan kanssa.

***

Striken etsivätoimistossa riittää vilskettä nyt, kun Lula Landryn ratkaistu tapaus on nostanut hänet julkisuuden valokeilaan. Quinen tapaus putoaa hänen eteensä tilanteessa, jossa hänelle ei oikeastaan olisi aikaa ottaa uusia asiakkaita eikä varsinkaan sellaisia, joiden ei usko tarjoavan aihetta oikeaan rikostutkimukseen. Strike kuitenkin ottaa tapauksen vastaan näpäyttääkseen erästä ikävää asiakasta. Kun Owen Quine löytyy murhattuna, poliisi pitää automaattisesti vaimoa syyllisenä. Strike ei kuitenkaan usko hauraan ja hiukan omalaatuisen rouva Quinen kyenneen raakaan murhaan. Niinpä Strike jatkaa tapauksen tutkimista, vaikka se vaarantaa hänen välinsä poliisin kanssa.

Owen Quinen käsikirjoitus eli "kirja kirjassa" -elementti tekee Silkkiäistoukasta erityisen kiinnostavan lukukokemuksen. En ole vähään aikaan törmännyt tähän kerronnan keinoon, joten myös sen takia oli hauskaa tarkastella sellaista. Kyseinen käsikirjoitus on kaikin tavoin outo, groteski ja kauhea, ja siihen liittyvä latinan kieli ja symboliikka korostavat outoutta kiehtovalla tavalla. Rowlingin luovuutta täytyy ihailla: hän on kirjoittanut samanaikaisesti jotain aivan sekopäistä että älykästä, ja lisäksi tehnyt sen hyvin. En muista, milloin olen ollut yhtä hämmästynyt ja riemuissani yhtä aikaa.

Kirjallisuusalan erilaisiin toimijoihin ja siihen liittyvään julkisuuteen kohdistuva ironinen huumori on kerta kaikkiaan nerokasta. Romaanissa esiintyvien henkilöiden kaltaisia ihmisiä on varmasti oikeasti olemassa, samoin kyseenalaisia käsikirjoituksia. Tämä luo tarinaan hauskan ja mielenkiintoisen meta-ulottovuuden.

Huumoria syntyy jälleen myös sosiaalisten suhteiden kuvauksesta, joka on tässä toisessa osassa vielä parempaa kuin ensimmäisessä. Parasta on seurata Striken ja Robinin suhteen kehittymistä ja siihen liittyviä tunteita, jotka ovat molemmilla ajoittain ristiriitaisia. Rowling kuvaa taitavasti myös Matthewn, Robinin kihlatun, mustasukkaisuuden kehittymistä ja sen vaikutuksia sekä heidän parisuhteeseensa että Robinin elämään suhteen ulkopuolella. Strike puolestaan käsittelee tahollaan lopullista eroaan Charlottesta ja tulee entistä tietoisemmaksi Robinia kohtaan tuntemastaan kiintymyksestä. He kuuluvat ehdottomasti suosikkihenkilöideni joukkoon, erityisesti rikoskirjallisuuden sisällä.

Kannattaa tosiaan antaa tälle sarjalle mahdollisuus, jos dekkarit ja trillerit kiinnostavat. Varsinkin, jos haluaa lukea jotain tavallisimmista normeista poikkeavaa ja tutustua persoonallisiin tutkijahahmoihin, tässä on erinomainen valinta.

5/5

Pimeää ainetta - Blake Crouch

Jason Dessen on kvanttifyysikko, jonka rauhallinen perhe-elämä katkeaa, kun naamioitunut mies sieppaa hänet ja lähettää hänet rinnakkaistodellisuuteen. Siellä Jasonin elämä on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin hänen omassa todellisuudessaan. Jason ei olekaan tavallinen fysiikan professori vaan alansa nero, jolle myönnetään palkintoja ja järjestetään juhlia. 

Tämä toinen elämä vaikuttaa hänen unelmiensa täyttymykseltä, kunnes se muuttuu painajaiseksi. Pian Jason huomaa, että vaarassa ovat sekä hänen henkensä että hänen identiteettinsä.

***

Blake Crouchin scifi-trillerit ovat olleet lukulistallani useamman vuoden ajan, mutta vasta katsottuani erään kvanttifysiikan teorioita soveltavan tv-sarjan sain tartuttua tuumasta toimeen. Tavoitteeni on lukea mahdollisimman paljon kirjoja, joista voin saada inspiraatiota joko nykyisiin tai tuleviin kirjaideoihin, mikä myös kannusti tarttumaan Crouchin teoksiin heti alkuvuodesta. Onneksi tartuin, sillä tämä ensimmäinen oli erittäin hyvä kokemus.

Kvanttifysiikan teoriat mahdollisista rinnakkaistodellisuuksista eivät ole helposti ymmärrettävä aihe, mutta Crouch käsittelee sitä taitavasti ja kiinnostavasti fiktion keinoin. Tarinan maailmaan uppoaa nopeasti, ja henkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ovat kiinnostavia. Jätän sisällön kuvauksen tarkoituksella epämääräiseksi, sillä mielestäni se pitää kokea itse ja mahdollisimman vähäisillä ennakkotiedoilla. Jos pitää äänikirjoista, kannattaa antaa tälle mahdollisuus, sillä ääneen luettuna Pimeää ainetta sai vielä yhden uuden ulottuvuuden.

Kiinnitin erityistä huomiota myös kieleen, joka on paikoin melkein runollista. Pysähdyin monta kertaa ihailemaan yksittäisiä lauseita ja ilmauksia, mikä ei ole tavallista trillereitä lukiessa. Tähän kokonaisuuteen kaunis kieli kuitenkin sopii hienosti, sillä se korostaa romaanin pohdiskelevaa sävyä.

Pohdittavaa tässä romaanissa tosiaan riittää. Yksi isoista kysymyksistä on se, mikä tekee ihmisestä juuri sen joka hän on ja mitkä ovat elämän olennaisimmat rakennuspalikat. Pimeää ainetta pohtii lisäksi unelmien merkitystä ja niiden suhdetta todellisuuteen. Minkälaisten unelmien toteutuminen tai toteutumatta jääminen muokkaa ihmisen elämää ja identiteettiä eniten? Missä vaiheessa jonkun unelman jättää siinä määrin taakseen, että se ei enää sovi nykyiseen elämään?

Ajattelin paljon myös sitä, miltä tuntuisi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Jason. Jos minusta olisi olemassa toisia versioita, millaisia he olisivat? Miten heidän elämänsä eroaisi tästä elämästä, jonka minä tunnen? Miltä tuntuisi kohdata joku heistä? Haluaisinko sitä? En päässyt näiden kysymysten kanssa vielä lopulliseen lopputulokseen, mutta ne ovat kiehtovia ajatusleikkejä, joihin aivan varmasti palaan monta kertaa. Siitä olen vakuuttunut, että itseni kohtaaminen maailmassa, joka on melkein niin kuin omani mutta ei kuitenkaan, olisi erittäin kummallinen kokemus.

Näin vaikuttavasta lukukokemuksesta on vaikeaa löytää kritiikin aiheita. Oikeastaan kirja vain loppui liian nopeasti. Olisin mielelläni viettänyt pidempään Jasonin kohtaamissa rinnakkaistodellisuuksissa ja saanut vielä yksityiskohtaisempaa tietoa niistä. Muita miinuksia en tästä romaanista sitten keksikään.

4,5/5