Kuukauden klassikot(4): Nana - Emile Zola

Kansi on... Noh, sellainen kuin kirjakin.

Nana herättää minussa hymähdyksiä. Romaani kertoo Nanasta, pariisilaisesta katutytöstä, joka saa roolin näytelmästä, jota suuri joukko kaupungin rikkaimpia seurapiiri-ihmisiä tulee katsomaan. Itse näytelmässä ei tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta se ei lopulta haittaa ketään; Nanan kurvit ja häpeilemättömyys paikkaavat kaikki puutteet. Nana nousee yhtäkkiä prostituoidun asemasta naiseksi, josta kaikki puhuvat, jonka kaikki haluavat tavata ja jonka sänkyyn joka ikinen hänet tavannut mies haluaa päästä. Romaani keskittyy kuvailemaan tätä koomista ja kiusallista seikkailua, jonka varrella vietetään useita illallisia, riidellään, tapelllaan, valehdellaan, teeskennellään, petetään, manipuloidaan, itketään, nauretaan, paheksutaan, ihaillaan... Koko romaani on melkoinen farssi.

Nana on enimmäkseen hauska romaani sellaisella klassikkomaisella tavalla. Se esittää yhteiskunnan sosiaaliset normit koomisessa, järjettömässä valossa ja pursuaa tilannekomiikkaa. Päähenkilö Nana on kaiken aikaansaava voima, jota kukaan - edes Nana itse - ei pysty hallitsemaan. Nana ei ole kovin miellyttävä ihminen: hän leikkii sekä miesten että naisten tunteilla, vie mieheltä rahat, uskottelee hänelle välittävänsä hänestä ja huvittelee hänen kanssaan kunnes kyllästyy ja vaihtaa seuraavaan (tai seuraaviin). Hän on lapsellinen ja käyttää melko vähäistä älyään saadakeen ihmisiltä sen mitä haluaa. Osa miehistä ei tajua tätä, ja nekin jotka tajuavat, ovat lumoutuneet hänestä niin että eivät pysty pyristelemään hänestä irti. Nanan miessuhteet karkaavat täysin käsistä ja aiheuttavat välillä huolta ja hätää hänelle itselleenkin.

Kaikki romaanin henkilöt ovat melko tyypiteltyjä ja litteitä. Heidän ajatuksiaan ja tunteitaan kuvaillaan harvoin ja silloinkin kun kuvaillaan, se tehdään lyhyesti ja Nanan ympärillä pyörien. Kehuksi on sanottava se, että silloin kun henkilökuvaus on psykologisempaa se on myös aika osuvaa ja oivaltavaa. Miehistä erottuvat eniten Fauchery, joka ei lankea Nanaan; nuori Georges, jonka kanssa Nana aloittaa suhteen ensimmäisenä, ja kreivi Muffat, jonka elämä ja mieli menevät sirpaleiksi Nanan aikaansaamien tunteiden vuoksi. Hän muuttuu rauhalliisesta aviomiehestä omistushaluiseksi rakastajaksi, joka pelkää omia tunteitaan ja menettää otteen itsestään. Kreivin ja Nanan suhde tuo romaanin hiukan vakavampia teemoja, esimerkiksi mustasukkaisuuden vaarallisuuden. Muuten romaani pysyttelee kevyellä tasolla.

  

Romaanin rakennekaan ei ole kovin kehittynyt. Juonessa on turhan suuria aukkoja, menneisiin tapahtumiin ei juurikaan viitata ja lukujen rytmi on melko vaihtelematon. Luvuissa ei tunnu olevan varsinaista pääasiaa, ne vain kertovat peräkkäisistä episodeista, joiden yhteyksiä toisiinsa ei ilmaista tarpeellisissa kohdissa. Lukukokemusta rasittaa pitkäveteisyys, jota korostaa pelkistetty kieli ja vähäinen miljöön kuvailu.

Kyllä tämän nyt luki. Sai nauraa ja pudistella päätään ihmisten toilailuille. Mutta olen lukenut huomattavasti parempiakin klassikoita.

3/5