Nainen ikkunassa - A.J.Finn

Anna on elänyt yli vuoden ajan lähes kokonaan neljän seinän sisällä. Hän kärsii vakavasta agorafobiasta, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Aikansa hän kuluttaa enimmäkseen katsomalla elokuvia ja ottamalla satunnaisia valokuvia asuntonsa ikkunoista.

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun naapurustoon muuttaa uusi perhe. Anna tutustuu ensin perheen äitiin, Janeen, ja sen jälkeen teini-ikäiseen poikaan, Ethaniin. Nopeasti perheen elämän seuraamisesta muodostuu Annalle lähes pakkomielle. Eräänä iltana hän näkee jonkun puukottavan Janen.

Anna on puukotuksen ainoa silminnäkijä, mikä yksin mutkistaa tilannetta. Tapausta seuraavat tapahtumat kulkevat kuitenkin arvaamattomiin suuntiin. Pian Anna joutuu tosissaan pohtimaan, mikä on totta ja mikä ei.

***

Noin vuosi sitten aloitin pienimuotoisen kokeen, jonka tarkoitus on tutustua rikos/jännityskirjallisuuden suosittuihin konsepteihin, jotka ovat toistuneet useissa menestyneissä teoksissa. Aloitin Paula Hawkinsin Nainen junassa -trilleristä, jonka päähenkilö tarkastelee tapahtumia enemmän tai vähemmän suljetusta ja/tai rajatusta paikasta ja hyvin rajallisen informaation varassa. Blogitekstini siitä voi lukea linkin takaa: Nainen junassa

Kuuntelin A.J. Finnin suureen suosioon nousseen trillerin vertaillakseni sen toteutusta Paula Hawkinsin romaaniin. Minulla oli siis kevyesri tutkiva ote myös sitä kuunnellessani. Niin kuin arvelinkin, löysin siitä useita samoja piirteitä kuin Hawkinsin romaanista. Ilokseni voin sanoa, että Nainen ikkunassa toteuttaa osan näistä yhtäläisyyksistä onnistuneemmin ja lisää konseptiin myös jotain uutta.

Yksi suuri ilonaihe on se, että romaani pysyy kunnolla konseptissaan. Tapahtumia kuvataan suurimmaksi osaksi Annan asunnon sisäpuolelta, joten näkökulma on oikeasti rajattu lähes koko romaanin läpi. Sen ansiosta ne muutamat tilanteet, joissa Anna poistuu asunnosta, saavat erityisen merkityksen. Lisäksi Annan elämää rajoittava sairaus on huomattavasti mielenkiintoisempi tarinan elementti kuin esimerkiksi alkoholismi. Tarinalla on kokonaisuudessaan raamit, jotka erottuvat joukosta edukseen.

Myös juoni säilyttää imunsa alusta loppuun. Vaikka henkilöitä on vähän, heidän ympärilleen kehittyy runsaasti salaperäisyyttä, jolloin vastaukset eivät ole ilmiselviä. Jotkut asiat pystyy arvaamaan tai ennustamaan, mutta mielestäni se on tässä tapauksessa tarkoitus. Niin sanottu pääjuonenkäänne ei sinänsä ole yllättävin tai järkyttävin mahdollinen käänne, mutta se on toteutettu onnistuneesti ja sijoitettu erinomaisesti suhteessa romaanin muihin tapahtumiin.

Romaanissa nousee keskeiseksi ihmisiä ja elämää koskevan tiedon ja totuuden teema. Siihen, että Anna tarkkailee muita henkilöitä konkreettisen ikkunan läpi ja luo heistä mielikuvia, sisältyy kiinnostavaa symboliikkaa. Minut se herätti ajattelemaan erityisesti sitä, kuinka helposti ihminen uskoo tuntevansa toiset ihmiset tai tietävänsä heidän elämästään jotain ollennaista. Näkökulmamme tosiiin ihmisiin on kuitenkin aina rajallinen, varsinkin jos emme ole itse keskustelleet heidän kanssaan tai nähneet muuten vaivaa tutustuaksemme heihin. Päähenkilön tavoin joudumme joskus harkitsemaan uudelleen käsityksiämme todellisuudesta, joka voi muuttua ratkaisevasti lyhyessäkin ajassa.

Nainen ikkunassa ei pääse suosikkikirjojeni joukkoon, mutta oikein mukiinmenevää ajanvietettä se on. Lisäksi se tarjoaa syvällisempääkin ajattelemisen aihetta. Voisin tarttua kirjailijan teoksiin uudelleen, jos niitä joskus ilmestyy.

3,75/5

PS. Minkähän konseptin ottaisin seuraavaksi tutkimuskohteeksi?