perjantai 10. huhtikuuta 2020
Camp NaNoWriMo 1/2020: Viikko 1 pähkinänkuoressa
Kun huhtikuun ensimmäisenä päivänä tartuin taas kirjoittamiseen, en tiennyt mitä tapahtuisi. Olin innoissani, mutta aikaisemman kokemuksen perusteella toiveissani maltillinen. Luovuuden aalto pääsi siis todellakin yllättämään.
Viikko oli kaikin puolin parempi kuin osasin odottaa. Yleensä kirjoittaminen käynnistyy minulla todella hitaasti ja joudun taistelemaan jonkin verran, jotta pysyn hyvässä tahdissa. Ehkä tarina on nyt kypsynyt tarpeeksi, että olen oikeasti valmis kirjoittamaan sen?
Paras päivä oli ehdottomasti lauantai, jolloin toteutin 12-tunnin kirjoitushaasteen. Kirjoitin enemmän sanoja päivässä kuin kertaakaan viimeisten kolmen vuoden aikana, koin kirjoittaessani kaikki mahdolliset tunteet riemusta suruun ja elin tekstin maailmassa täydellisesti koko päivän ajan. Tällaisia päiviä haluan ehdottomasti lisää.
Vähän tilastoja
Paras päivä: 1450 sanaa
Huonoin päivä: 150 sanaa
Sanoja yhteensä: 3500
Tunteja yhteensä: 30
Mihin aikaan kirjoitin eniten: 20.00-24.00
Mihin aikaan kirjoitin vähiten: 8.00-12.00
En ole yhtään yllättynyt näistä kellonajoista: olen aina ollut yökukkuja ja tyypillisesti kirjoittaminen sujuu parhaiten illalla ja yöllä. Tavoitteeni on kuitenkin hiljalleen aikaistaa kirjoittamista, jotta saan päivittäisen sanamäärän kokoon aikaisemmin ja loput päivästä saa sitten kirjoittaa rennosti, jos sanoja vielä riittää. Minua kiinnostaisi myös kokeilla, mitä tapahtuisi jos kirjoittaisin aikaisin aamulla.
Musiikkia
Olen kuunnellut todella paljon musiikkia nyt kun taas kirjoitan aktiivisesti. Juonikuvioita pähkäillessäni tai päivän kulkua suunnitellessani olen kuunnellut erityisesti Olavi Uusivirran Skorpioni-albumia ja Anssi Kelan Ääriviivoja-albumia.
Waterloo - Olavi Uusivirta (suosikkibiisini albumilta)
Kirjoitusmusiikkina sen sijaan on soinut jatkuvasti joku Hans Zimmerin elokuvasoundtrackeista. On Stranger Tides, Inception, Angels and Demons, Dark knight rises... lista on pitkä, ja aion kirjoittaa Zimmeristä vielä erikseen jotain, sillä hänen musiikkinsa on jälleen tuonut työskentelyyni uuden ulottuvuuden.
Ja nyt täytyy palata käsikirjoituksen ääreen, tänään on paljon kirjoitettavaa!
Tunnisteet:
ajatuksia,
campnanowrimo,
huhtikuu,
kirjoittaminen,
miten meni,
musiikki,
romaani,
viikko 1
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti