Koko totuus - Karen Cleveland

Juonikuvaus: Vivian Miller on vastavakoiluun erikoistunut CIA:n tutkija, jonka tehtävä on paljastaa venäläisten vakoojasolujen johtajia. Kun hän sitkeän työn tuloksena pääsee erään epäillyn tietokoneelle, hänen silmiensä eteen ilmestyy järkyttävä todiste: hänen oman aviomiehensä valokuva. Vivianilla on yhtäkkiä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yrittääkö joku vahingoittaa hänen perhettään vai onko hänen miehensä todella vakooja?

Ajatuksia: Koko totuus oli todella virkistävä lukukokemus. Juonen alkuasetelma on erilainen verrattuna moniin trillereihin. Päähenkilö ei ole kenttäagentti vaan analyytikko, joka joutuu yhtäkkiä mahdottoman päätökseen eteen: paljastaako hän löytämänsä todisteet vai suojeleeko hän perhettään kunnes saa selville, mitä on tapahtunut? Vivianin ammattivala vaatii häntä ilmiantamaan miehensä, mutta hänen sydämensä käskee odottamaan, kunnes hän on varma valokuvan merkityksestä.

Pidin erityisesti siitä, että kerronta keskittyy Vivianin sisäiseen pohdintaan ja ristiriitaisiin tunteisiin, jotka heräävät tapahtumien seurauksena. Jännitys ei siis synny aseiden paukkeesta tai autojen jahtaamisesta vaan hyvin henkilökohtaisesta kriisistä. Romaani on myös mielenkiintoinen ikkuna siihen, millä tavalla tällainen työ voi vaikuttaa yksityiselämään, jos vastaan tulee jotain odottamatonta. Kirjassa tulee esiin hyviä kysymyksiä luottamuksesta, totuudesta ja uskollisuudesta, ja siitä kuinka nämä kaikki voivat joutua koetukselle samanaikaisesti.

Myös kirjailijan tyyli jäi mieleeni. Teksti on todella nopealukuista mutta voimakasta; pysähdyin monta kertaa jonkun ajatuksen ääreen, vaikka samaan aikaan halusin malttamattomana tietää, selviääkö Vivian tilanteesta ehjänä.

Mitään isoja miinuksia en osaa nimetä. Jos tarina olisi kulkenut vielä vähän syvemmälle käsittelemiinsä aiheisiin, kirja olisi saanut viisi tähteä.

4/5

Camp NaNoWriMo 1/2020: Viikon 3 kujeet

Kolmatta viikkoa viedään! Koska olen romaanin kanssa onnellisesti reilusti edellä aikataulusta, voin tällä viikolla laittaa enemmän aikaa blogitekstien suunnitteluun ja kirjoittamiseen. Niinpä jaoin suunnitelmat tällä kertaa kahtia.

Kirjoittaminen:

• Kirjoitan joko luvun/lukuja loppuun tai  kaikkia keskeneräisiä tasaisesti eteenpäin. Riippuu siitä, miten ne lähtevät luonnostaan etenemään.
• Kokeilen jotain uutta haastetta tai tekniikkaa. En ole vielä päättänyt mikä tämä olisi: ehkä kirjoitan itselleni epätyypilliseen aikaan tai teen sanasprinttejä. Katsotaan!

Blogi:

• Suunnittelen blogille aikataulum. Tästä minulla on jo ajatus ja toivottavasti saan sen pyörimään vielä huhtikuun aikana.
• Kirjoitan ainakin kolme postausta. Näihin kuuluu ainakin yksi kirja-arvio, yksi kirjoittamiseen liittyvä aihe ja todennäköisesti viikon 2 koontipostaus.
• Suunnittelen loput huhtikuun postaukset.

Tuttuun tapaan Instagramia seuraamalla (@loputonromaani) pysyy parhaiten perillä siitä, miten kirjoittaminen sujuu ja mitä teen minäkin päivänä. Nyt uppoudun hetkeksi authortubeen. #thewritingmustgoon

Haaste: 12 tuntia kirjoittamista vuorokaudessa

Camp NaNon ensimmäisenä lauantaina haastoin itseäni ensimmäisen kerran kunnolla ja kirjoitin 12 tunnin ajan vuorokauden sisällä. Näin haasteen alunperin Kate Cavanaughin youtube-kanavalla, mistä olen bongannut muitakin kokeilemisen arvoisia haasteita. Linkkaan videon tähän postaukseen, jotta sen voi halutessaan käydä katsomassa.

Kehitin haastetta varten kuitenkin oman systeemin: kirjoitin kolmen tunnin pätkissä ja pidin jokaisen pätkän välissä tunnin tauon. Lisäksi olin hoitanut kaikki arkiaskareet pois alta etukäteen. Tällä tavalla sain päivään tasaisen rytmin, jonka ansiosta kirjoittaminen eteni sujuvasti ja uupumatta. Viimeisellä kolmen tunnin jaksolla tuli pieni väsähdys, mutta edistystä sekin.

Parasta kokemuksessa oli se, että se teki täydellisen tarinan maailmaan uppoutumisen mahdolliseksi. En ollut aikoihin ollut yhtä sisällä ja kiinni siinä, mihin suuntaan haluan tarinan viedä ja mistä siinä on kyse. Koin myös valtavan määrän tunteita kirjoittaessani: täysi vuoristorata, jonka aikana nauroin, hengästyin jännityksestä, olin onnellinen tai vihainen henkilöiden puolesta ja melkein itkinkin. Haluan lisää tällaisia päiviä!

Sitten niitä sanamääriä:

Lauantai 4.4.

Tunti 1: 150 sanaa
Tunti 2: 100 sanaa
Tunti 3: 150 sanaa

Tunti 4: 150 sanaa
Tunti 5: 100 sanaa
Tunti 6: 200 sanaa

Tunti 7: 100 sanaa
Tunti 8: 350 sanaa
Tunti 9: 100 sanaa

Tunti 10: 50 sanaa
Tunti 11: 50 sanaa
Tunti 12: 50 sanaa

Yhteensä: 1550 sanaa. Tämä on enemmän kuin olen koskaan aikaisemmin kirjoittanut yhden vuorokauden aikana, tai ainakaan tämän kolmen vuoden jakson aikana jolloin olen aktiivisesti pitänyt kirjaa sanamääristä ja tuntimääristä.

Opin tästä kokemuksesta ainakin kaksi tärkeää asiaa.

1. Pystyn kirjoittamaan paljon enemmän kuin olen tähän asti kuvitellut, jos minulla on tarpeeksi aikaa käytettävissä.
2. Jos haluan saada paljon sanoja paperille lyhyessä ajassa, uuden kohtauksen tai luvun aloittaminen on hyvä ratkaisu.

Viime sunnuntaina oli tarkoitus tehdä tämä uudelleen, mutta loppujen lopuksi päätin lopettaa kirjoittamisen yhdeksän tunnin jälkeen, jotta luovat akut saivat latautua vähän. Aion ehdottomasti pitää tällaisia täysiä päiviä tulevaisuudessakin ja ehkä seuraavalla kerralla kirjoittaa päiväkirjamaisen postauksen, johon kirjaan ajatuksiani mahdollisimman reaaliaikaisesti. Kirjasin tästä ensimmäisestä säännöllisesti ajatuksia ylös itselleni, mutta niitä olisi hauskaa tallentaa tänne blogiinkin. Jos sellainen kiinnostaa, sen saa kertoa kommentilla!

Ja nyt takaisin itse käsikirjoituksen ääreen: kirjoitan yhden tietyn luvun loppua sellaiseksi, että se sopii yhteen seuraavaa lukua koskevien uusien ideoiden kanssa. Huomenna postaan kolmannen viikon suunnitelmat, joten kannattaa pysyä verkkovirroilla.

#thewritingmustgoon

Camp NaNoWriMo 1/2020: Viikko 1 pähkinänkuoressa

Kun huhtikuun ensimmäisenä päivänä tartuin taas kirjoittamiseen, en tiennyt mitä tapahtuisi. Olin innoissani, mutta aikaisemman kokemuksen perusteella toiveissani maltillinen. Luovuuden aalto pääsi siis todellakin yllättämään.

Viikko oli kaikin puolin parempi kuin osasin odottaa. Yleensä kirjoittaminen käynnistyy minulla todella hitaasti ja joudun taistelemaan jonkin verran, jotta pysyn hyvässä tahdissa. Ehkä tarina on nyt kypsynyt tarpeeksi, että olen oikeasti valmis kirjoittamaan sen?

Paras päivä oli ehdottomasti lauantai, jolloin toteutin 12-tunnin kirjoitushaasteen. Kirjoitin enemmän sanoja päivässä kuin kertaakaan viimeisten kolmen vuoden aikana, koin kirjoittaessani kaikki mahdolliset tunteet riemusta suruun ja elin tekstin maailmassa täydellisesti koko päivän ajan. Tällaisia päiviä haluan ehdottomasti lisää.

Vähän tilastoja

Paras päivä: 1450 sanaa
Huonoin päivä: 150 sanaa

Sanoja yhteensä: 3500
Tunteja yhteensä: 30

Mihin aikaan kirjoitin eniten: 20.00-24.00
Mihin aikaan kirjoitin vähiten: 8.00-12.00

En ole yhtään yllättynyt näistä kellonajoista: olen aina ollut yökukkuja ja tyypillisesti kirjoittaminen sujuu parhaiten illalla ja yöllä. Tavoitteeni on kuitenkin hiljalleen aikaistaa kirjoittamista, jotta saan päivittäisen sanamäärän kokoon aikaisemmin ja loput päivästä saa sitten kirjoittaa rennosti, jos sanoja vielä riittää. Minua kiinnostaisi myös kokeilla, mitä tapahtuisi jos kirjoittaisin aikaisin aamulla.

Musiikkia

Olen kuunnellut todella paljon musiikkia nyt kun taas kirjoitan aktiivisesti. Juonikuvioita pähkäillessäni tai päivän kulkua suunnitellessani olen kuunnellut erityisesti Olavi Uusivirran Skorpioni-albumia ja Anssi Kelan Ääriviivoja-albumia.

Waterloo - Olavi Uusivirta (suosikkibiisini albumilta)

Kirjoitusmusiikkina sen sijaan on soinut jatkuvasti joku Hans Zimmerin elokuvasoundtrackeista. On Stranger Tides, Inception, Angels and Demons, Dark knight rises... lista on pitkä, ja aion kirjoittaa Zimmeristä vielä erikseen jotain, sillä hänen musiikkinsa on jälleen tuonut työskentelyyni uuden ulottuvuuden.

Ja nyt täytyy palata käsikirjoituksen ääreen, tänään on paljon kirjoitettavaa!

Camp NaNoWriMo 1/2020: Suunnitelmia viikolle 2

Pidemmittä puheitta, tässä suunnitelmia toiselle camp-viikolle:

• Pysy aikataulussa ja kirjoita joka päivä. Niin kuin aina. Säännöllisyyden tärkeys korostui minulle jälleen ensimmäisen camp-viikon aikana.

• Pidä yksi 12-tunnin kirjoituspäivä.  Ensimmäinen oli niin hyvä kokemus, että haluan tehdä tämän uudestaan!

• Kirjoita ainakin 1 luku loppuun. Tähän on useita vaihtoehtoja, mutta todennäköisesti se on luku 9 tai 11. Tein sunnuntaina laskelmia ja huomasin olevani paljon lähempänä ensimmäisen neljänneksen loppua kuin olin kuvitellut; voin hyvinkin olla sen suhteen valmis jo toukokuun lopussa! 

• Jatka työnimen ideointia. En päässyt vielä kovin pitkälle tässä prosesissa, joten nimi uupuu edelleen.

• Blogissa ainakin 1) ensimmäisen viikon koonti) 2) 12-tunnin haasteen koonti ja 3) pohdiskeleva postaus, jonka aiheena on kirjani henkilöt. 

Palataan huomenna tilannepäivitysten merkeissä!

Camp NaNoWriMo 1/2020: Ensimmäisen viikon suunnitelmat

Camp NaNoWriMo on alkanut! Ja hienosti alkoikin: aloitin kirjoittamisen keskiyöllä ja naputtelin päivän sanamäärän ja ylikin tunnissa. Toisin kuin monilla muilla kirjoittajilla, minulle ensimmäinen viikko on yleensä hitain, sellainen tunnusteluviikko. Siksi en odottanut mitään tämän kaltaista. Loppujen lopuksi ensimmäisen päivän saldoksi tuli 540 sanaa, mistä olen todella iloinen <3

Tavoittelen 350 sanaa päivässä, mutta jos tällainen tahti jatkuu, saatan nostaa kokonaistavoitettani. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Viikon muut tavoitteet:

• Pysy aikataulussa ja kirjoita joka päivä. 
• Ideoi kirjalle nimeä. Alan kyllästyä puhumaan pelkästään "trilleristä", joten työnimi olisi paikallaan!
• Toteuta 12-tunnin haaste. Tässä haasteessa ajatus on kirjoittaa 12 tunnin ajan vuorokauden sisällä. Olen kehitellyt tälle jo aikataulun ja pohjan, joista kerron lisää myöhemmin tällä viikolla. Pysykää kuulolla!

Seuraavaksi voisin nauttia kupillisen teetä ja palan kakkua. Huomenna jatkuu!