perjantai 8. tammikuuta 2016

Spirit Bound - Richelle Mead

Huomioithan, että teksti sisältää paljastuksia juonesta.

* * *

Rose on valmistunut vartijaksi ja odottaa päätöstä tulevista työtehtävistään kuningattaren hovissa. Ennen työn vastaanottamista hänellä on kuitenkin tyylilleen uskollisia, kaistapäisiä suunnitelmia. Hänellä saattaa olla mahdollisuus pelastaa Dimitri, mutta onnistuakseen hän tarvitsee apua Viktor Dashkovilta, vampyyrilta, joka aikoinaan sieppasi Lissan ja hätkähdytti rikoksillaan monia muita vampyyrien yhteisön jäseniä.  Rosen täytyy rikkoa lakia ja samalla vaarantaa tulevaisuutensa päästäkseen tavoitteeseensa, mutta se ei estä häntä toimimasta. Kuinka lopulta käy? Onnistuuko Rose ja mikäli onnistuu, osaako hän ennustaa kaikkia tekemiensä valintojen seurauksia?


* * *

Spirit Bound, hmm. Vampire Academy -sarjan viides osa jätti jälkeensä ristiriitaisen olon. Hämmennykseni johtuu eniten siitä, että sisältö rikkoi odotuksiani tavalla, jota en odottanut; yllätyin siis kaksinkertaisesti. Lisäksi aivan kaikki tapahtumat eivät vakuuttaneet minua.

Romaanin ensimmäistä puoliskoa vaivaa uskottavuusongelma. Rose lähtee Lissan ja Eddien kanssa vapauttamaan Viktoria vankilasta saadakseen tältä tarvittavat tiedot. Vankilaa kuvaillaan läpitunkemattomaksi ja äärimmäisen turvalliseksi, mutta siitä huolimatta Rose onnistuu huijaamaan itsensä ja ystävänsä sen sisäpuolelle ja pääsemään ulos ilman kovin suuria vaikeuksia. Missä kaikki vartijat ovat? Missä viipyvät varotoimet ja hälytykset? Viktor Dashkov kuuluu vankilan tarkimmin vartioituihin vankeihin, minkä takia koko jutun olisi pitänyt olla huomattavasti vaikeampi ja vaarallisempi. Juoni olisi imaissut mukaansa paljon tehokkaammin, jos henkilöt olisivat kohdanneet todellisia vaikeuksia jo tarinan alkumetreillä. Minusta tuntuu, että kirjailija halusi henkilöt mahdollisimman nopeasti ulos vankilasta päästäkseen varsinaiseen asiaan. Tässä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta vauhdikkuuteen ei pitäisi pyrkiä laadun kustannuksella. Hyvä kirjailija kykenee kirjoittamaan sekä laadukkaita että nopeita siirtymiä tilanteesta toiseen. 

Toinen epäuskottava osuus tulee eteen siinä vaiheessa, kun koko porukka on päässyt pakoon ja suunnittelee seuraavaa siirtoaan. Tapahtuu käänne, jonka aikana Viktor pääsee pakenemaan. En odottanut niin käyvän ainakaan niin pian enkä niin huvittavan helposti. Ensin kaikki sujuu kuin leikki ja sitten yksi lyhyt tapahtuma pilaa koko jutun, niinkö? Ihan totta, tämä kirjailija ja sarjan ympärillä työskentelevät editoijat olisivat pystyneet parempaankin. Tämä käänne tuntuu väkisin istutetulta, liian tarkoitushakuiselta ratkaisulta. Jostain syystä (arvelen tietäväni mistä) Viktor piti saada vapaaksi tulevia tapahtumia varten, mutta miksi se toteutettiin näin? No, ei auta kuin tyytyä siihen mitä kansien väliin on painettu.

Spirit bound paranee loppua kohden, mutta siinä on vielä toinen hämmentävä tekijä. Kahden edellisen osan perusteella oletin, että viides osa huipentuisi siihen, miten Dimitrille lopulta käy. Tapahtumat nojaavat kyllä pitkälle tämän kysymyksen varaan, mutta tarinassa on todella paljon muutakin sälää. Kaiken lisäki nämä muut ainekset tulevat kuvioon mukaan kysymyksiä herättävässä järjestyksessä. Dimitrin kohtalo ei ole yllätys, mutta sen ratkeamisen ajankohta on. Jos Mead antaa vastauksen kaikkein kipeimpään kysymykseen jo tässä vaiheessa, niin mikä on loppujen sivujen tehtävä? Mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä niillä tapahtumilla rakennetaan? En nähnyt riittävästi perusteita rakentaa juoni tällä tavalla, minkä takia minulla oli välillä vaikeuksia jaksaa lukea kirjaa eteenpäin ja ottaa sitä niin vakavasti kuin Mead varmasti haluaisi.

Niin. Pohdintaa sain tosiaan harrastaa. Mutta nyt negatiivisuudet sikseen ja hyvien ominaisuuksien ääreen.

Parasta tässä osassa ja oikeastaan koko sarjassa on se, että se avaa jatkuvasti jotain uutta sarjan maailmasta ja antaa henkilöille pohtimisen aihetta. Jälleen yksi absoluuttisena totuutena pidetty käsitys murtuu palasiksi. Tämän lisäksi romaanissa muodostuu poliittinen kaaos. Kuningattaren päätöksiä kritisoidaan ja erilaisia, melko hurjiakin, ratkaisuja esitetään. Henkilöiden väliset ihmissuhteet kehittyvät osittain odotettuun ja osittain yllättävään suuntaan. On hienoa, että tarinassa
ei keskitytä ainoastaan pääparin tai tässä vaiheessa pääkolmion (Rose/Dimitri/Adrian) välisiin suhteisiin vaan myös Lissa ja Christian saavat ansaitsemansa huomion. Romaanin lopussa odottaa jälleen melkoinen shokkikäänne, jonka seuraukset tekevät päätösosasta mielenkiintoisemman kuin se olisi ollut ilman tätä käännettä. Spirit Bound ei missään tapauksessa ole surkea, mutta minun mielestäni tähän astisista osista puuttellisin.

3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti