Varoitus: Teksti sisältää paljastuksia edellisestä osasta
* * *
Juonikuvaus: Rose jättäytyy pois koulusta ja lähtee etsimään strigoiden (miten strigoi taipuu järkevästi suomeksi???) sieppaamaa Dimitriä. Matka on raskas, sillä Rosen tarkoitus ei ole ainoastaan löytää Dimitri vaan myös tappaa hänet. Mitä lähemmäs päämääräänsä Rose pääsee, sitä vaikeammaksi tehtävä käy. Yllätyksiltäkään hän ei välty, sillä matkan varrella hänen tielleen osuu asioita, joiden hän ei aikaisemmin tiennyt edes olevan olemassa.
Ajatuksia: Koin monenlaisia tunteita tätä kirjaa lukiessani. Jännitystä, pelkoa, ylpeyttä, kauhua, toivoa ja ehkä kaikkein eniten surua. Dimitri on muutettu strigoiksi, minkä takia Rosella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää lupaus, jonka hän joskus antoi: jos Dimitri muutetaan väkisin kuolemattomaksi, Rose on se joka ottaa tämän kiinni ja vapauttaa epäkuolleesta tilasta. Niin kuin arvata saattaa, entinen-vartija-nykyinen-yliluonnollisenvahvavampyyri-Dimitri osaa pysytellä piilossa. Niinpä Rose joutuu siirtymään kaupungista toiseen ja käymään läpi useita vaiheita ennen kuin hän pääsee lähelle rakastettuaan. Rose suuntaa ensimmäiseksi Siperiaan kylään, jossa Dimitri vietti lapsuutensa. Dimitrin perhe osoittautuu vieraanvaraiseksi ja sydämelliseksi yhteisöksi, joka ottaa Rosen lämpimästi vastaan. Sieluuni sattui lukea surusta ja ikävästä, jotka täyttävät Rosen talossa, joka on täynnä Dimitrin palasia. Samalla Dimitristä piirtyy tarkempi kuva, enkä voi olla kysymättä itseltäni, miksi niin hienolle miehelle piti käydä näin... Voi Dimitri. Voi Rose. Teidän piti tulla onnellisiksi yhdessä eikä joutua tällä tavalla eroon toisistanne.
Mead välittää Rosen tunteet koskettavasti ja jotenkin tyynesti, Rosen persoonalle sopivalla tavalla. Vaikka kaipuu on musertava, Rose ei anna periksi eikä luovu suunnitelmistaan. Hänen sitkeytensä on ihailtavaa ja mielestäni hyvä esimerkki nuorille: koskaan ei pidä luovuttaa. Toisaalta Blood Promise opettaa myös irti päästämisen taitoa, Joskus on vain pakko hyväksyä, ettei mitään ole enää tehtävissä.
Sarjan edeltävien osien tavoin Blood Promise paljastaa uusia asioita vampyyrien yhteiskunnasta ja Lissan käyttämästä henkisestä taikuudesta. Osa näistä tiedoista tuli yllätyksenä, osan osasin odottaa tulevan vastaan jossain muodossa. Joka tapauksessa tämän aspektin läsnäolo tasapainottaa muuten hyvin rauhallista ja surumielistä tunnelmaa, joka on tarinassa läsnä alusta loppuun. Minua ilahdutti myös se, kuinka tiiviisti uudet paljastukset on sidottu muuhun juoneen. Tässä osassa ei ole oikeastaan mitään irralliselta tai ylimääräiseltä tuntuvaa kohtaa. Joistakin lukijoista juonen rauhallisuus voi kuitenkin tuntua pitkäveteiseltä, varsinkin jos tahtia vertaa edellisten osien rakenteeseen.
Niin, pidin tästä paljon. Blood Promise on erilainen kuin aikaisemmat osat, ehkä juuri siksi että se on selvästi emotionaalisin ja käsittelee teemoja, jotka varmasti koskettavat jokaista ihmistä jossain vaiheessa elämää. Toivon kuitenkin, että sarjan kaksi viimeistä osaa toisivat tarinaan vähän lisää iloa ja ehkä onnellisia loppujakin - edes jollekin sarjan henkilöistä.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti