It is the year 2059. Several major world cities are under the control of security force called Scion. Paige Mahoney works in the criminal underworld of Scion London, part of a secret cell known as the Seven Seals. The work she does is unusual: scouting for information breaking into others' minds. Paige is a dreamwalker, a rare kind of clearvoyant, and in this world, the voyants commit treason simply by breathing.
But when Paige is captured and arrested, she encounters a power more sinister even than Scion. The voyant prison is a seperate city - Oxford, erased from the map two centuries ago and now controlled by powerful, otherworldly race. These creatures value voyants highly - as soldiers in their army.
Paige is assigned to a Rephaite keeper, Warden, who will be charge of here care and training. He is her master. Her natural enemy. But if she wants to regain her freedom, Paige will have to learn something of his mind and his own mysterious motives.
* * *
The Bone Season on romaani, jonka julkaisemista odotin malttamattomana siitä päivästä lähtien, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Kirjailija Samantha Shannon oli hiljattain perustanut blogin, jossa hän jakoi kokemuksiaan kirjoittamisesta ja esikoisromaaninsa julkaisuprosessista. Hän oli silloin 20-vuotias, nyt kaksi vuotta vanhempi. Seurasin hänen matkaansa tavallisesta kirjallisuuden opiskelijasta menestyneeksi kirjailijaksi innostuneena ja haltioituneena. The Bone Seasonin käännösoikeudet myytiin lähes kolmeenkymmeneen maahan jo ennen sen ilmestymistä. Koko maailma tuntui reagoivan hänen teokseensa välittömästi ilmestymisen jälkeen ja rakastuvan siihen. Kriitikot ylistivät sitä, sanomalehdet haastattelivat Samanthaa jatkuvasti, kirjallisuuspiirit hehkuttivat häntä ja ulkomaiset kirjakaupat ja kustantamot pyysivät hänet vierailulle. The Bone Season vilkkui kuukausien ajan vähintään joka toisessa minulle tutussa englanninkielisessä kirjablogissa, ja fanien määrä kasvaa edelleen - ansaitusti. The Bone Season on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista lukemistani romaaneista, ja itse asiassa paras viime vuoden aikana lukemani romaani.
Paige on hyvin mielenkiintoinen ja vahvaääninen päähenkilö. Hänen elämänsä Lontoossa on vaarallista ja salamyhkäistä aina, kaikkialla, joka hetki. Kuvaukset hänen työstään ja voimistaan ovat tarkkoja, ainutlaatuisen elinvoimaisia. Hänen tunteensa, ajatuksensa ja tekonsa ovat ymmärrettäviä, samastuttavia ja johdonmukaisia. Paigesta on helppo pitää ja häntä on helppo kunnioittaa hänen sitkeytensä ja oikeudenmukaisen moraalitajunsa vuoksi. Hän on vahva olematta kylmä, myötätuntoinen muuttumatta nöyristeleväksi. Ansiokasta on myös se, ettei hänen virheitään peitellä tai yritetä tehdä olemattomiksi.
Paigen pomo, Jaxon, ei sitten olekaan niin miellyttävä tyyppi. Jaxon on pelätty, purevalla ja ilkeällä tavalla älykäs mies, joka on valmis menemään pitkälle pysyäkseen asemassaan. Hänen asenteestaan maailmaa kohtaan huokuu iva ja pelkistetty, kyyninen realismi. Jaxonin perusluonteesta pääsee nopeasti perille, mutta lähellekään kaikkea olennaista hänestä ei tiedä tämän romaanin lukemisen jälkeen.
Warden vie minulta sanat. Hän yllättää, hätkähdyttää, saa tuntemaan ja pohtimaan, herättää kysymyksiä, välillä vihastuttaa ja paljon, paljon muuta. Ainoa asia, jonka hänestä voi sanoa varmasti alusta lähtien on se, että hänellä on salaisuuksia. En osaa sanoa, mikä hänessä on vaikuttavinta: se, että hän on selvästi erilainen kuin muut lajinsa edustajat, se että hän osoittaa kunnioitusta Paigea kohtaan vai se, että hän korkeasta asemastaan ja voimakkuudestaan huolimatta on monin tavoin sidottu tiettyyn elämään, tiettyyn tilaan, tiettyyn maailmaan. Warden on todella ainutlaatuinen henkilö ja ehdottomasti yksi romaanin parhaiten kuvatuista henkilöistä.
Romaanin henkilökuvaus on kokonaisuudessaan todella taidokasta. Myös sivuhenkilöt, joita on runsaasti, tulevat iholle ja jäävät mieleen. Yksikään henkilö ei ole mukana turhaan. Moniin heistä kiintyy, toisia halveksii ja inhoaa, joitakin ei kykene ymmärtämään eikä millään käsittämään, mutta kukaan heistä ei jää etäiseksi tai eteerikseksi. Heissä on vaihtelevuutta, monipuolisuutta, aitoutta ja elinvoimaa. Toivon, että monen tarina jatkuu sarjan tulevissa osissa.
Myös The Bone Seasonin maailma on omaa luokkaansa. Miljöö, erilaiset lajit ja elämiseen liittyvät säännöt kuvaillaan tarkasti, osuvasti ja syvällisesti. Selvännäkijöitä on useita erilaisia, muunmuassa ennustajia, sitojia (he pystyvät sitomaan kuolleiden henkiä toisiinsa ja käyttämään niitä apunaan hyökkäyksissään) ja eräänlaisia taiteilijoita, joilla on erityisiä luovia kykyjä. On hämmästyttävää, kuinka paljon näkijöihin liittyviä yksityiskohtia kirjailija on saanut ujutettua romaaniinsa tekemättä siitä raskaslukuista tai pitkäveteistä. Rephaim on erikoinen laji, joka toisaalta muistuttaa ihmistä ja toisaalta vaikuttaa epäinhimilliseltä. Teoksessa esiintyy myös muita olentoja, joista odotan kuulevani lisää sarja edetessä. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Oxfordiin, Scionin toiminnan arvaamattomuus, julmuus ja mielivaltaisuus näkyvät ja kuuluvat hämmästyttävän voimakkaasti sekä kielessä että romaanin alkupuolen tapahtumissa. Selvännäkijöitä kohdellaan rikollisina, vaarallisina ja luonnottomina olentoina, joiden näkyvyyden Scion pyrkii kitkemään. Kun Paige pidätetään ja viedään Oxfordiin, hänelle selviää, minne kymmenet selvännäkijät ovat kadonneet ennen häntä. Rephaimin hallitsema Oxford on epäoikeudenmukainen, synkkä ja vaarallinen paikka, jossa selvännäkijöitä orjuutetaan ja koulutetaan Rephaimin tarpeisiin sopivaksi. Paigen ja muiden hänen kaltaistensa kokemuksissa on läsnä paljon surua, kaltoinkohtelua ja ilkeyttä, jotka kaikki välittyvät myös yksittäisissä sanavalinnoissa. Kaupungissa on historiallisuuden ja vaaran tuntu, sellainen ilmassa leijuva levottumuus, johon on yhdistynyt voimattomuus ja toivottomuus. Oxford on vankila monella tasolla, ja tämä vankeuden teema tulee esiin vaikuttavalla tavalla. Muita teemoja romaanissa ovat uskollisuus, ystävyys, erilaisten yksilöiden syrjiminen, rikollisuus, väkivalta, rehellisyys, pettymysten sietäminen, toivo ja epätoivo.
Kaikesta näkee, että Shannon on lahjakas kirjoittaja jo nyt. Ainutlaatuisen maailman lisäksi hän rakentaa toimivan, erottuvan juonen, jonka varrelle mahtuu muutama yllätyskin. Tarina etenee luontevasti, välillä viipyillen ja välillä nopeammin, romaaniin tummaan tunnelmaan sopivassa tahdissa. Lisäksi romaanin kieli on kaunista, soljuvaa, välillä riipaisevan rehellistä ja tunteisiin vetoavaa. Siinä on sävy, jollaista en ole aikaisemmin kohdannut, jotain henkilöistä, tapahtumista ja maailmasta kumpuavaa, jotain voimakasta. Sellainen sävy, joka ravistelee horroksesta.
The Bone Season on kaikin tavoin hieno teos. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukea erilaisen fantasiakirjan, joka on yhtä aikaa koskettava ja mielikuvituksellinen ja kaikille, jotka haluavat pysyä perillä siitä, mistä maailmalla nyt puhutaan. Sarjan seuraava osa, The Mime Order, julkaistaan lokakuussa. Arvaatte varmaan, kuka odottaa sitä jo iho kipristellen.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti