Tekemistä tammikuussa

Pystyin pitämään kiinni suunnitelmistani aika hyvin. Luin neljä kirjaa, joista kaksi ovat klassikkoja, yksi vapaa-ajan lukemista ja yksi kurssilukemista. Tämä kurssille luettu romaani oli Mary Shelleyn Frankenstein, joka vähän sotki aikatauluani. Sain Tarun sormusten herrasta alulle, mihin olen tyytyväinen. Loppukuusta kävi nimittäin niin, että minun piti keskittyä Sherlock Holmes-novellien ja Lohikäärmeen siiven lukemiseen, koska en voi enää uusia niitä ja ne pitää palauttaa ensi viikolla kirjastoon.

Bloggaamaan ehdin huomattavasti enemmän kuin aikoihin. Laittaessani linkkejä tähän postaukseen ihan ihmettelin, kuinka monta niitä olikin kertynyt. Kirjoitin viisi arvostelua, joista kolme ovat viime vuonna rästiin jääneitä. Kuun alussa tekemäni arvio osui siis aika hyvin kohdalleen. Muita tekstejä kirjoitin seitsemän tämä teksti mukaan luettuna. Saa nähdä, tuleeko helmikuusta yhtä vilkas.

Arvostelut:

Stalked by death - Kelly Hashway
Inferno - Dan Brown
Damian's Oracle - Lizzy Ford
Kuukauden klassikot (1): Nukkekoti - Henrik Ibsen
Kuukauden klassikot (2): Kolme sisarta - Anton Tsehov


Muut postaukset:

Luettavaa vuonna 2014
Suunnitelmia tammikuulle
Auttakaa kirjoittajaa!
Kirja-arvostelun kirjoittamisen ongelmia
Kuukauden klassikot ja muita tulevia postauksia
Helmikuun haaveita

Helmikuun haaveita

Luettavaa on luvassa vähintään yhtä paljon kuin tammikuussa, ellei enemmänkin. Yhdelle kurssille luen tutkimuksen ja kirjoitan siitä referaatin, mikä rajoittaa jonkin verran muuta lukemista. Teatteria käsittelevälle kurssille pitää lukea 1-2 näytelmää viikossa. Kiireen ehkäisemiseksi yritän muistaa lukea niitä muutaman reilusti etukäteen. Klassikoiden kanssa pitäisi nopeuttaa tahtia, mutta en aio stressata siitä kamalasti. Kevättä on vielä runsaasti jäljellä. 

Blogi hiljenee reilun viikon ajaksi, kun lähden reissuun. Alunperin minun piti kysyä teiltä apua matkalukemisen valitsemiseen, mutta sitten yksi ystäväni ratkaisi asian suosittelemalla minulle Justin Croninin Ensimmäistä siirtokuntaa. Odotan sen lukemista jo nyt sormia näpytellen.

Helmikussa tavoitteena on...

1. Lukea Holmes-novellit ja Lohikäärmeen siipi loppuun ensi viikon perjantaihin mennessä

2. Lukea kaksi klassikkoa ja aloittaa kolmatta

3. Lukea Ensimmäinen siirtokunta kokonaan

4. Aloittaa Face of death (riippuu siitä saanko kirjan ajoissa)

5. Jatkaa Sormuksen ritareita mahdollisuuksien mukaan

6. Blogata Frankensteinista ja Jäävirrasta

7. Kirjoittaa 1-2 rästissä olevaa arvostelua

8. Blogata ainakin yhdestä klassikosta

9. Kirjoittaa jostakin minulle tärkeästä kirjailijasta

Eiköhän näillä alkuun päästä?

Kuukauden klassikot (2): Kolme sisarta - Anton Tsehov

Kolme sisarta kertoo nimensä mukaisesti kolmesta siskoksesta, jotka kaikki ovat onnettomia ja jollain tavalla tyytymättömiä elämäänsä. Olga raataa opettajana, Maria on kyllästynyt aviomieheensä ja Irina haikailee pienestä kaupungista takaisin Moskovaan. Näytelmän tapahtumat, joita on tsehovilaisittain hyvin vähän, mahtuvat kolmeen päivään, joiden välillä kuluu jonkin verran aikaa. Pääpaino on Marian nimipäivässä, josta näytelmä alkaa. Vieraiksi saapuu siskosten läheisimmät miestuttavat. He eivät ymmärrä naisten ilmaisemaa tuskaa sen paremmin kuin toisiaankaan. Miehet puhuvat jatkuvasti toistensa ohi. Kun joku heistä esittää vähänkin tunteellisen ajatuksen, toinen heittää asian vitsiksi ja keskustelu muuttuu moneen kertaan järjettömäksi. Vaikka näytelmässä ei tapahdu juuri muuta kuin keskustelua, se kuvaa hyvin aikansa yhteiskuntaa ja henkilöiden välisiä suhteita, jotka eivät lopulta ole kovin yksinkertaisia.

Unelmat ja tuska, joka syntyy kun ne jäävät toteutumatta, ovat tärkeimpiä teemoja tässäkin näytelmässä (vrt. Nukkekoti). Näytelmän naiset pohtivat paikkaansa maailmassa ja asemaansa suhteessa miehiin ja toivovat kovasti löytävänsä elämäänsä jotakin mielekästä, merkittävää tekemistä. Miehet puolestaan painivat kiellettyjen tunteiden ja taloudellisten ongelmien kanssa. Alussa elävä toivo kuihtuu loppua kohden ja monen henkilön kohtalo on traaginen. Henkilöiden elämä muuttuu yhä ikävämmäksi ja heidän sielunmaailmaansa värittää yhä voimakkaampi epätoivo. Heidän sanoissaan leijuu väistämättömyyden tuntu, voimattomuus elämän edessä. Juonettomuus korostaa suorille urille kangistunutta elämää ja jäädäkseen tullutta melankolista mielentilaa.

Tsehovin tapa käyttää kieltä viehättää minua. Näytelmän kieli onnistuu säilyttämään voimansa olematta liian tunteilevaa ja kiemuraista. Minulle jäi myös tunne jostakin sanomattomasta, jostakin kipeästä jolle kukaan henkilöistä ei löydä sanoja mutta jonka he kaikki tuntevat sisimmässään. Ja kuitenkin he sanovat kaiken tarpeellisen.

Kolme sisarta on vasta toinen lukemani venäläisen kirjailijan teos, mutta minusta tuntuu että olen tykästymässä niihin toden teolla. Se jätti minulle samantapaisen vaikuttuneen tunteen kuin Rikos ja rangaistus viime vuonna. Tässä on jotakin sellaista, mitä en osaa selittää, pukea sanoiksi, ja olen kiinnostunut ottamaan siitä selvää muiden venäläisten teosten avulla. 

4/5