Rose ja muut noviisit aloittavat harjoittelun, jonka aikana he suojelevat yhtä Moroita opettajien toteuttamilta harjoitushyökkäyksiltä vuorokauden ympäri. Käytännön taitojen harjoitteleminen on erityisen tärkeää nyt, kun Strigoit ovat koetelleet vampyyriyhteisöä ja jättäneet sen toipumaan edellisestä hyökkäyksestä levottomana ja järkyttyneenä. Erityisesti Rosella on pelissä kovat panokset; tuoreet ja traumaattiset kokemukset eivät saa heijastua vartijan työhön. Kuten arvata saattaa, kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin pitäisi. Rose alkaa nähdä näkyjä ja kärsiä rajuista päänsäryistä. Lisäksi hänen täytyy valehdella Lissalle suhteestaan Dimitriin. Myös Lissalla on vastauksia etsittävänä.
Vampyyrikuningattarella on jonkinlaisia suunnitelmia hänen varalleen, mutta motiivi niiden takana on epäselvä.
* * *
Shadow Kiss jatkaa samalla linjalla sarjan edellisten osien kanssa. Meadin tyyli on nopea ja enimmäkseen kepeä, vaikka tarinassa vilahtaakin silloin tällöin myös vakavia teemoja ja tärkeitä kysymyksiä. Shadow Kiss on mukavaa, helppoa ja tasaista luettavaa, jonka parissa ei tylsisty eikä toisaalta uppoa kovin syviin mietteisiin. Kaiken kaikkiaan siinä on enemmän kehuttavaa kuin moitittavaa.
Pidän tässä Vampire Academy -sarjan kolmannessa osassa erityisesti siitä, kuinka tasaisesti kaikki keskushenkilöt esiintyvät sen sivuilla. Dimitri, Christian ja Adrian eivät jää enää sivurooliin niin kuin aikaisemmissa osissa eikä tarina pyöri yhtä paljon Rosen ja Lissan ystävyyden ympärillä. Rosen ja Dimitrin suhde saa enemmän painoa ja kehittyy tasaisesti Kokonaisuus saa myös mukavasti uusia aineksia, kun keskushenkilöt vierailevat vampyyrien kuninkaallisessa hovissa. Sarjan maailma on jälleen yhden palan verran kokonaisempi,
Temaattisesti Shadow Kiss on kevyt ja helppolukuinen. Rosen ja Lissan välisen side, johon teoksen nimikin viittaa, näyttäytyy kuitenkin jonkin verran vakavammassa valossa, mikä herätti mielenkiintoni. Toinen uudesta näkökulmasta käsitelty teema on Rosen tulevan ammatin vaikutukset hänen suhtautumiseensa Lissaan. Rosen ja Lissan ystävyys ei ole enää niin mutkaton ja avoin kuin aikaisemmin, eikä Rosen haave tulla Lissan vartijaksi ehkä olekaan enää paras vaihtoehto. Raja ystävän huolenpidon ja vartijan velvollisuuksien välillä häilyy, mitä jo vähän odottelinkin.
Mitä juoneen tulee, hyvä tulos olisi saatu vähemmälläkin. Joidenkin tapahtumien kohdalla tuntuu siellä, että ne ovat romaanissa vain täytteenä ilman todellista merkitystä, tai sitten vain jotta jokin toinen kohtaus mahtuisi kuvioon jokseenkin luontevasti. Lopun juonenkäänne on kuitenkin melkoinen yllätys ja shokki, mikä on positiivista. En tosiaan osannut odottaa sellaista loppua, huhhuijaa. Mitähän seuraava osa tuo mukanaan?!
Vähän hömppää tämä on, mutta hauskalla tavalla. Vampyyritarinoiden metsästäjien kannattaa kokeilla, kun tällaisen tyylin nälkä painaa päälle,
4/5
