torstai 6. heinäkuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(7/2017): Paluu rytmiin

Puolet vuodesta eletty, puolet edessä. On kuulkaa ollut melkoinen vuosi tähän saakka! Australia on heitellyt suuntaan ja toiseen, enkä vielä edes ymmärrä kaikkea kokemaani niin hyvin, että voisin siitä kirjoittaa. Pieni tilannepäivitys on kuitenkin paikallaan.

Olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti, minkä ansiosta minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus keskittyä olennaiseen. Au pair -päivät ovat ohi ja palaan Suomeen huomattavasti aikaisemmin kuin alunperin aioin. Miksi? Sairastuin vaikeaan hengitysinfektioon, jonka paranemisen kannalta on parasta - ja oikeastaan välttämätöntä - palata kotiin. Toinen yhtä merkittävä syy on romaanikäsikirjoitus, jota olen työstänyt huhtikuun alusta lähtien. Tehokas kirjoittaminen vaatii sellaiset olosuhteet, joita en pysty reissussa rakentamaan. Tarvitsen muunmuassa huomattavasti laajemman kirjavaraston, toisin sanoen pursuilevat kirjahyllyni jotka odottavat minua kotona. Puhumattakaan lukuisista muista inspiroivista asioista ja ajattelun välineistä, joiden hyödyntäminen ei ole Australiassa mahdollista.

Mitä tämä sitten tarkoittaa kirjablogin kannalta? Ainakin sitä, että voin jälleen asettaa konkreettisia tavoitteita ja suunnitella toimintaani etukäteen. Haluan tehdä blogista taas aktiivisen niin nopeasti kuin mahdollista ja päästä kiinni kunnolliseen lukemisen ja kirjoittamisen rytmiin. Aloitan tekemällä suunnitelman heinäkuuta varten ja pitämällä siitä kiinni mahdollisimman hyvin.

Postauksen kaava on pääpiirteittäin sama kuin aikaisemminkin, mutta olen parannellut konseptia hiukan. Ensimmäiseksi asetan jokaiselle kuukaudelle yksilöllisen lukutavoitteen ja merkitsen sen postaukseen. Toiseksi erottelen lukulistalla olevat kirjat kolmeen kategoriaan: niihin jotka ovat kesken, niihin jotka on tarkoitus lukea alusta loppuun ja niihin jotka on tarkoitus aloittaa mutta jotka luetaan loppuun myöhemmin. Muutosten avulla pyrin välttämään liian suurta keskeneräisten kirjojen pinoa ja saamaan realistisen käsityksen siitä, kuinka paljon pystyn kuukaudessa lukemaan. 

Kuukausittaisia tavoitteita säätelee tällä hetkellä vuoden määrällinen tavoite. Luettujen määrä on tällä hetkellä 13/40, eli 27 kirjaa olisi luettavana seuraavan puolen vuoden aikana. Määrä on suuri, mutta uskon sen olevan vielä saavutettavissa, jos valitsen kirjat viisaasti ja luen päivittäin.

Ja nyt katsotaan, mitä heinäkuun aikana pitäisi saada aikaiseksi ;)


Heinäkuun lukutavoite: 4 luettua kirjaa

 Loppuun luettavat:
  • King of Thorns - Mark Lawrence 
  • Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
  • (The Signature of All things - Elizabeth Gilbert) -> En ole vielä varma, pystynkö lukemaan tätä loppuun heinäkuussa, mutta yritän joka tapauksessa. 








Alusta loppuun luettavat:
  • Ashley Bell - Dean Koontz
  • Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling
Päätin kesäkuussa, että heti kotiin palattuani alan lukea Pottereita uudestaan. Edellisestä kerrasta on kulunut liian monta vuotta ja olen alkanut tosissani kaivata tarinamaailmaa, joka aikoinaan käynnisti matkani kirjoittajaksi. Uskon Potter-maratonin myös vauhdittavan vuoden tavoitteen saavuttamista. 




Aloitettavat:

  • Last of the wilds - Trudi Canavan
  • Empire of Storms - Sarah J. Maas
  • Since we fell - Dennis Lehane

Voi hyvinkin olla, että en oikeasti aloita näitä kaikkia, mutta listasin ne silti. Vaihtoehtoja on niin paljon, että välillä on mahdotonta valita tarkasti. Mitä pidemmälle vuosi kuluu, sitä hankalammaksi valintojen tekeminen käy... :D





Postauksia:

  1. Luostarin varjot - C.J.Sansom
  2. Spider's Bite - Jennifer Este
  3. Magic Study - Maria V.Snyder
  4. Heir of Fire - Sarah J. Maas
  5. Fearless - Fiona Higgins

Kirjoittamattomia arvioita on kertynyt järjetön määrä, jota yritän tulevina viikkoina pienentää mahdollisimman paljon. Jos saan näistä neljä julkaistua, olen tyytyväinen. Mahdollisuudet ovat ainakin paremmat kuin kesäkuussa, sillä minulla on wifi käytettävissä ja lähes rajattomasti aikaa.

Tämä riittää suunnitelmista. Mitä kuuluu ruudun toiselle puolelle? :) 


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Poison Study - Maria V. Snyder

19-vuotias Yelena on matkalla hirtettäväksi, kun hän saa odottamattoman tarjouksen: pelasta itsesi ryhtymällä komentaja Ambrosen ruuanmaistajaksi. Työ on vaarallista, sillä mikä tahansa ateria voi sisältää tappavaa myrkkyä. Riskistä huolimatta Yelena ottaa tarjouksen vastaan saadakseen uuden mahdollisuuden elää. Valek, Ambrosen luotettu salamurhaaja, ryhtyy kouluttamaan häntä tähän arvaamattomaan tehtävään.

Jatkuva myrkytyksen pelko ei ole Yelenan ainoa ongelma. Yelena tuomittiin murhasta, minkä takia monet Ambrosen työntekijät suhtautuvat häneen epäluuloisesti. Lisäksi vallanpitäjien joukossa kytee viha Yelenaa kohtaan. Poliittisen juonittelun ja kieroutuneiden motiivien keskellä Yelenan on mietittävä, onko kukaan luottamuksen arvoinen.

Kun Yelenalle selviää, että hän on perinyt kyvyn käyttää taikuutta, hänen tilanteensa muuttuu todella tukalaksi. Komentaja Ambrose on määrännyt kaikki taikuuden perineet teloitettaviksi välittömästi, ilman mahdollisuutta oikeudenkäyntiin tai armahdukseen. Onnistuuko Yelena salaamaan voimansa ympäristöltään ja pysymään hengissä niin pitkään, että hän oppii hallitsemaan niitä?

* * *

Poison Study päätyi käsiini aivan sattumalta, kun kirjan alkuperäinen omistaja halusi eroon turhista kirjahyllyn täytteistä. Olin halunnut lukea kirjan jo pitkään, joten tartuin tilaisuuteen innostuneena. Poison Study osoittatui nopeasti todella virkistäväksi ja erilaiseksi fantasiaromaaniksi, joka ansaitsisi mielestäni enemmän huomiota.

Kiinnostuin Yelenan henkilökohtaisesta tarinasta välittömästi. Hän on todella epätoivoisessa tilanteessa, mutta ei anna sen murtaa itseään. Yelena myöntää rikoksensa ja hyväksyy sen seuraukset rohkeasti, tekoaan puolustelematta. Mutta kuinkä hän päätyi tällaiseen ahdinkoon? Miksi hän teki rikoksen, josta hän tiesi saavansa kuolemantuomion? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät vähitellen ja paljastavat samalla suunnattoman vääryyden, jonka kohteeksi Yelena joutui asuessaan kenraali Brazellin ylläpitämässä orpokodissa. Yrittäessään paeta näitä kauhuja Yelena tappoi Brazellin pojan, minkä takia Brazell ja monet muut kenraalit vihaavat häntä. Näin ollen Yelena on jatkuvasti vaarassa, vaikka pelastuikin kuolemanrnagaistukselta.

Pidän Yelenasta henkilönä erityisesti siksi, että hän ei alistu uhrin asemaan. Hän taistelee elämänsä puolesta päättäväisesti ja väsymättä, vaikka uusia vaikeuksia ilmaantuu joka kulman takaa. Hän on älykäs, itsenäinen ja oikeudenmukainen; kaikin puolin vahva nuori nainen.

Valek puolestaan vangitsee huomioni siksi, että hän on niin monimutkainen kokonaisuus. Menee jonkin aikaa ennen kuin hänen sisin olemuksensa hahmottuu. Lyhyen vilkaisun perusteella hän vaikuittaa kylmältä ja laskelmoivalta mieheltä, joka ei tunne katumusta. Valekin intohimoinen mielenkiinto myrkkyjä kohtaan saa lukijan epäilemään hänen mielenterveyttään, mutta mitä pidemmälle tapahtumat etenevät, sitä useampia kerroksia Valekista paljastuu. Toisin sanoen Valek on paljon muutakin kuin salamurhaaja.

Komentaja Ambrosen sydän on melko viileä ja parkkiintunut, mutta ei kohtuuton. Hän on erityinen hallitsija siinä mielessä, että hän ei tavoittele valtaa ja rikkauksia itselleen vaan pyrkii vilpittömästi edistämään koko kansan asioita. Kun hänen linnassaan aletaan juonitella, hän haluaa päästä tilanteen ytimeen mahdollisimman nopeasti ja eliminoida poliittisen uhan tehokkaasti. Ambrose ei ole vehkeilyn fani, mikä on ihailtava ominaisuus. Hänen kapeakatseisuutensa kuitenkin raivostuttaa ja saa toivomaan, että jotain kehitystä tapahtuu.

Kenraali Brazell edustaa romaanissa pahaa, ja aikamoisen ikävää pahaa toden totta. Brazellin mielen täyttävät kunnianhimo, valta ja ylpeys, eikä empatialle jää tilaa. Brazell esiintyy kansanmiehenä, joka haluaa luoda kauppasopimuksen Sitian kanssa ja tarjota ixialaisille orvoille kodin. Nopeasti herää kysymys, mitkä hänen todelliset motiivinsa ovat ja johtuuko hänen murhanhimoinen suhtautumisensa Yelenaa kohtaan ainoastaan siitä, että hänen poikansa kuoli Yelenan käsissä.

Kirjan maailma on sopivasti erilainen perinteisiin fantasiaromaaneihin verrattuna. Ixia on jaettu vyöhykkeisiin, joista jokaista valvoo kenraali ja joukko sotilaita. Eri vyöhykkeillä valmistetaan ja tuotetaan erilaisia jokapäiväisessä elämässä tarvittavia (ja myös jotain ylimääräistä) tuotteita, joista vyöhykkeet käyvät kauppaa keskenään. Kenraalit vastaavat toiminnastaan komentaja Ambroselle, joka hallitsee Ixiaa vakavana ja rauhallisena. Toisin kuin useimmissa fantasiakirjallisuuden yhteisöissä, kaikki ixialaiset ovat tasa-arvoisia: jokaisella ixialaisella on tehtävä yhteiskunnassa, asuinpaikka ja riittävästi ruokaa ja vaatteita. Heidän ei näin ollen tarvitse kilpailla varallisuudesta tai arvonimistä. Taikuus on Ixiassa ehdottomasti kielletty, mikä myös erottaa Ixiaa muista genren valtioista. Militaristinen, viileä ilmapiiri tuo kaiken kaikkaian mieleen enemmän dystopian kuin fantasian. Ixian elinolot kuitenkin ovat varsin keskiaikaiset, minkä ansiosta Poison Study on veikeä yhdistelmä eeppistä fantasiaa ja dystopisia elementtejä.

Tarinaan liittyy myös  toinen valtio, Sitia, jonka suhdetta Ixiaan pyritään vahvistamaan molempien maiden taholta. Sitia on taikuuden turvasatama, mikä jo yksin tekee tilanteesta epävakaan. Ambrosen ehdoton asenne herättää levottomuutta sitialaisissa, joista monet odottavat sotilaallista hyökkäystä. Poison Study keskittyy Ixian esittelyyn, mutta herättää mielenkiinnon myös Sitiaa ja sitialaisia kohtaan.

Kirjailijaa täytyy kehua siitäkin, että hän on valinnut kaikista aseista juuri myrkyt tärkeimmäksi vaaran aiheuttajaksi. Kun Yelena opettelee tunnistamaan erilaiset myrkyt erilaisten aterioiden ja juomien yhteydessä, lukija saa koko ajan jännittää hänen lopullista kohtaloaan: mitä jos jokin myrkky on Yelenan keholle liikaa? Entä jos hän ei tunnistakaan jotakin niistä ajoissa ja sen seurauksena tapahtuu jotain kamalaa? Kirjan myrkyissä on myös sellainen kiinnostava ominaisuus, että ne ovat kaikki kirjailijan keksimiä.
Teemojen osalta on mainittava yksi asia: kirja käsittelee erästä erittäin vakavaa teemaa, joka on tullut harvoin vastaan young adult -romaaneissa ja varsinkin fantasiassa. En en pilaa kokemusta uusilta lukijoilta paljastamalla, mistä tarkalleen on kyse, mutta haluan kehua kirjailijaa rohkeasta valinnasta. Teemaa ei käsitellä niin syvältä, että se jäisi ahdistamaan lukijaa, mutta sen merkitys käy selväksi.

Snyderin kerronnassa on koko ajan läsnä tietynlainen realismi, josta pidän valtavasti. Kirjan henkilöt ymmärtävät, minkälaisessa tilanteessa ovat eivätkä kaunistele tapahtumia tai omaa toimintaansa. He ovat ihmisinä ilmiselvästi vajavaisia; joukkoon mahtuu tyttö joka on syyllistynyt murhaan, mies joka tappaa ja juonittelee ammatikseen, hallitsija joka on vienyt toisen miehen maan ja niin edelleen. Juuri tämä vakavien rikkeiden ja erittäin kunniallisten ominaisuuksien yhdistelmä tekee heistä niin kiinnostavia ja pidettäviä. Niiden ansiosta he tuntuvat todellisilta ja kokonaisilta. He elävät kovassa maailmassa, jossa jokainen joutuu tekemään raskaita valintoja. Maailman kovuus ilmenee myös fyyfisessä ympäristössä: Ambrosen linna on koruton paikka, vaatteet ovat ennen kaikkea käytännöllisiä, elämä kulkee eteenpäin arkisesti... Tällaisia yksityiskohtia on löydettävissä runsaasti. Ixian ilmaston kylmyys ja ankeus myös korostaa tätä romantisoinnin virkistävää poissaoloa.

Ainoat merkittävät miinukset löytyvät juonen rakenteesta. Kirjassa tapahtuu valtavasti koko ajan, minkä takia lukija pysyy koko ajan varpaillaan, sellaisessa odotuksen tilassa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta erityisesti tarinan alkuvaiheissa ja lopun lähestyessä homma menee vähän hätäiseksi. Tilanteista siirrytään seuraavaan ja uusia käänteitä tulee eteen niin vauhdikkaasti, että välillä meinaa happi loppua, Toinen pieni juttu, joka minua vaivasi, liittyy joihinkin sivuhenkilöihin. Heillä ei tuntunut lopulta olevan kovin tärkeää tehtävää tarinassa tai ainakaan heistä ei saanut niin kokonaista kuvaa kuin olisi voinut. Tämä puute korostui, koska mukana on myös kaksi sellaista sivuhenkilöä joihin sekä päähenkilöt että lukija luovat todellisen suhteen (mitä ei lähellekään aina tapahdu).

Suosittelen Poison Studya kaikille young adult -kirjallisuuden kuluttajille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Myös sellaiset lukijat, joille fantasia on vieras genre mutta jotka ehkä haluaisivat genreen tutustua voisivat nauttia tästä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja - ja nyt jo voin paljastaa, että jatko-osissa matka vain paranee.

4/5

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(4&5/2017): Kilpailu aikaa vastaan

Laskin maaliskuun alkupuolella kuinka paljon kirjoja toin mukanani Port Hedlandiin. Lukumäärä huvitti ja hirvitti samanaikaisesti: 22 kirjaa! Ja minä kun luulin olleeni maltillinen... No, puolustukseksi voin sanoa sen verran, että sain yllättäen haltuuni kasan ilmaisia kirjoja, joita en voinut heti lukea keskeneräisten kirjojen takia. Kirjojen ostamisen suhteen olen siis ollut varovaisempi kuin aikoihin, vaikka luettavaa onkin kertynyt runsaasti.

Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että luettava on niin paljon kuin suinkin, sillä toukokuun lopun tienoilla paikka vaihtuu taas, eikä rinkkaan mahdu kovin paljon ylimääräistä tavaraa. Tavallisesta poiketen listasin kaikki hallussani olevat kirjat samaan postaukseen. Tällä hetkellä luettujen määrä on 3/22, joten urakkaa on!


Kesken tällä hetkellä:

  • Pearl in a Cage - Joy Dettman
  • Priestess of the White - Trudi Canavan
  • Unite me - Tahereh Mafi

Lukemattomat kirjat:

  • Empire of Storms - Sarah J. Maas
  • Fire Study - Maria V. Snyder
  • King of Thorns - Mark Lawrence
  • Emperor of Thorns - Mark Lawrence
  • Unravel me - Tahereh Mafi
  • Last of the wilds - Trudi Canavan
  • Voice of the gods - Trudi Canavan
  • Shaman's Crossing - Robin Hobb
  • Forest mage - Robin Hobb
  • Renegade's Magic - Robin Hobb
  • Legend - Marie Lu
  • Outback Sisters - Rachael Johns
  • Heart of the Country - Tricia Stringer
  • The Signature of all things - Elizabeth Gilbert
  • House of the Lost - Sarah Rayne
  • The Windermere Witness - Rebecca Tope

Osa kirjoista (7) on  pitkiä, paksuja tai melko isokokoisia, joten ne ovat ainoa varsinainen prioriteetti. Kuvia en tällä kertaa jaksanut käydä ottamaan, kun kirjat ovat niin hyvässä järjestyksessä lipaston laatikossa... Instragramiin (@loputonromaani) kirjakuvia sen sijaan putoilee säännöttömän säännöllisesti :D

Mitä teillä on seuraavaksi vuorossa?


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Fallen - Lauren Kate

17-vuotias Luce suljetaan sisäoppilaitokseen, joka on täynnä kovia kokeneita nuoria. Koulu on kaikin tavoin ankea, eikä Lucen herkkä sydän tahdo löytää paikkaansa oppilaiden joukossa. 

Synkkä arki muuttuu kuitenkin  siedettävämmäksi, kun Luce tapaa vakavan ja salaperäisen Danielin. Luce tuntee Danielia kohtaan erikoisen vahvaa vetoa, jota hän ei osaa selittää. Daniel puolestaan ei tunnu välittävän hänestä vähääkään.

Lucen elämää hämmentää myös tumma ja karismaattinen Cam, jonka silmissä hehkuu vaara. Cam on ensihetkestä lähtien kiinnostunut Lucen seurasta, mutta Luce ei saa Danielia mielestään. 

Jotta ongelmia olisi varmasti tarpeeksi, Lucelle jo ennestään tutut ahdistavat varjomaiset hahmot palaavat piinaamaan häntä. Koska kukaan muu ei tiedosta näiden varjojen läsnäoloa, Luce alkaa pelätä tulleensa hulluksi. Onko hänellä mahdollisuutta auttaa itseään vai jääkö hän ikuisesti yksinäisyyden vangiksi? Ja mistä Danielin töykeässä käytöksessä on pohjimmiltaan kysymys?


* * *

Kun Fallen ensimmäisen kerran kiinnitti huomioni, se oli ennen kaikkea kansikuvan ansiota. Se herätti mielikuvia jostakin pahaenteisestä, synkästä ja traagisesta. Luin takakannen ja lisäsin kirjan lukulistalle, mutta mikään kiire sen kanssa ei ollut. Lukisin sen joskus kun se tulisi jossain sopivasti vastaan. Jossain vaiheessa Fallen alkoi saada paljon negatiivista huomiota: sekä blogiarviot että goodreads suorastaan tihkuivat inhoa. Tarinaa sanottiin tylsäksi, kliseiseksi ja ennalta-arvattavaksi, henkilöitä puolestaan selkärangattomiksi ja yksinkertaisesti ikäviksi ihmisiksi. Joistakin teksteistä tuli melkein paha olo. Luettuani näitä kommentteja jonkin aikaa mielenkiinto heräsi uudelleen. Mietin, että mikä tämän kirjan juju oikein on. Onko se oikeasti niin surkea? Voiko se olla niin huono, että se ansaitsee lukijoiden raivon? Pohdin inhoaisinko minäkin Fallenia, vaikka yleensä suhtaudun lukemaani positiivisesti silloinkin kun kokemus ei ole parhaasta päästä. Päätin ottaa selvää.

Nopeasti kävi selväksi, että kyseessä ei missään tapauksessa ole virheetön romaani. Jokin on vähän hassusti kaikilla tärkeillä osa-alueilla: juoni laahaa, henkilöt jäävät melko yksiulotteisiksi, kieli toistaa itseään, tarinan tärkeimpiin kysymyksiin ei anneta minun makuuni riittävän kokonaisia vastauksia... Puutteita ei voi kiistää. Niistä huolimatta löysin kirjasta myös hyvää. 

Kirjan alussa Luce joutuu erittäin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ja herättää siksi myötätuntoa. Vanhemmat hylkäävät hänet syrjäiseen, kolkkoon kouluun, kun Lucea syytetään nuoren pojan kuolemasta. Luce ei tiedä mitä oikeastaan tapahtui tai mitä hän näki, mutta hän tietää ettei tappanut poikaa (ainakaan tahallaan), vaikka aikuiset ympärillä pitävät sitä ainoana mahdollisuutena. Läheisten aikuisten ja systeemin pettämä Luce on hyvin yksin muiden oppilaiden keskellä, sillä heillä kaikilla on takana laajempi ongelmien ja huonojen valintojen kierre. Siitä huolimatta hän selviytyy ja onnistuu hankkimaan ystäviä.

Sitten kuvioon astuu Daniel, jota Luce ei voi jättää rauhaan vaikka tulee tylysti torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Tämän ominaisuuden voi tulkita heikkoudeksi tai päättäväisyydeksi näkökulmasta riippuen. Toisen ihmisen perässä ei pitäisi juosta, jos toinen on selvästi ilmaissut ettei ole kiinnostunut, mutta tässä tapauksessa asiassa on toinenkin puoli. Mitä pidemmälle tarinassa mennään sitä selvempää on, että hedän välillään on jonkinlainen yliluonnollinen linkki jonka vaikutuksia kumpikaan ei hallitse. Lucea ei voi siis täysin syyttää tästä hellittämättömästä käyttäytymisestä. Mikä minua sen sijaan vaivaa hänen hahmossaan on yksiulotteisuus. Esimerkiksi jos Lucen entistä elämää olisi avattu enemmän, lukija olisi saanut paremman käsityksen siitä, mitä sisäoppilaitos häneltä ryöstää. Hänen persoonallisuutensa jää aika ohueksi, sillä mielenkiinnonkohteita, aikaisempia ystävyyssuhteita tai muita tärkeitä asioita ei juurikaan esitellä.

Danielista minulla ei loppujen lopuksi ole paljon sanottavaa. Hän välttelee Lucea ja ajatustensa jakamista niin tehokkaasti, ettei hänen luonteestaan saa otetta. Hän on tosiaan töykeä ja aika ärsyttäväkin Lucea kohtaan, mutta ei niin paha, että vihaisin häntä. Halusin vain monta kertaa ottaa häntä hartioista kiinni ja ravistella totuuden ulos. 

En tiedä oliko tämä kirjailjan tarkoitus, mutta kolmesta tärkeimmästä henkilöstä Cam on se, joka herätti minussa eniten mielenkiintoa. Hänessä yhdistyy klassinen paha poika johonkin mitä on vaikea kuvailla; johonkin aavistukseen tai tuntemukseen tai sellaiseen... en tiedä. Jotain hänessä on. Pidin siitä, että Cam oli avoimesti kiinnostunut Lucen seurasta eikä ryhtynyt kiusaamaan häntä muiden oppilaiden mukana. Kuitenkin niin paljon jäi verhon taakse, etten voinut välttyä miettimästä, onko tässä takana joku ansa. Onko Cam täysin sitä miltä näyttää? Mikä hänen syvin motiivinsa on? Ja ennen kaikkea, mikä hänen tuleva paikkansa on tarinassa?  

Juonellisesti Fallen on melko epätasapainoinen. Joistakin tapahtumista edetään hirmuisella vauhdilla seuraavaan, toisinaan juna tuntuu pysähtyvän raiteilleen tuskastuttavan pitkäksi ajaksi kerrallaan. Kirjan yliluonnollinen osuus on kirjan parasta antia. Sen idea on aika kiehtova ja pyörittelee ihmismielen mahdollisuuksilla: Luce näkee outoja varjoja ja kokee kummallisia näkyjä tilanteista, jotka tuntuvat todellisilta kuin muistot mutta joiden ei järjen mukaan pitäisi olla hänen muistojaan. Lisäksi langenneiden enkeleiden ja maailman luonnollista järjestystä häiritsevän rakkauden asetelma on ajatuksena suhteellisen dramaattinen. Toteukseen olisi voinut lisätä paljonkin yksityiskohtia, informaatiota, tunteita ja draamaa. Kokonaisuudesta puuttuu särmää, viimeistelyä. Se on jotenkin laimea. Myös runsaammalla kielen vaihtelulla olisi päästy pidemmälle. Mutta jo hyvä idea on virkistävä tuttavuus, varsinkin kun se toteutuu oikeasti synkässä ja epätavallisessa ympäristössä.  

Kaiken kaikkiaan olo oli lukemisen jälkeen hyvin kaksijakoinen. Toisaalta sain hyvää ja helppolukuista ajanvietettä, jossa hipaisiin myös syvällisempiä teemoja kuten mielenterveys, koulukiusaaminen ja yksinäisyys; toisaalta tylsistyin ajoittain tekstin ja juonenkulun yksinkertaisuuden takia. Henkilöissä on hyvän kokonaisuuden perusta mutta ei paljon sen enempää. Silti riittävästi herättämään halun lukea jatko-osat. Myönnetään, että tässä on myös osa jääräpäisyyttä: kun jotain aloitan, vien sen yleensä loppuun asti vaikka hampaat irvessä, jos ei muuten. Tämä pätee lukemiseen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. 

Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi Fallen on saanut niin monet lukijat ärsyyntymään ja turhautumaan, mutta näen myös osia niistä piirteistä joiden takia goodreadsin tähdityksistä suurin osa on vitosia ja nelosia. Minulle kokemus oli keskitasoa, sillä se ei herättänyt vahvoja tunteita kumpaakaan suuntaan. Jatko-osat odottavat minua Suomessa, ja aion ne jossain vaiheessa lukea ihan vaikka nähdäkseni, ovatko kirjailija ja tarina kehittyneet toistensa mukana.


3 tai 3,5/5


perjantai 17. helmikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(2&3/2017): Juonenkäänne

Pitäisihän se arvata, että suunnitelmilla on ilmiömäinen taito muuttua, erityisesti silloin kun ihminen sattuu olemaan toisella puolella maailmaa. Tarina on pitkä, mutta tiivistän tilanteen: tammikuun lopussa tulin hostperheeni mukana Perthiin. Tarkoitus oli asua samassa perheessä vielä kolme kuukautta eli huhtikuun loppuun, mutta sen sijaan perhe ja sen mukana työpaikka meni vaihtoon, asuinpaikka siirtyi melko hektisestä Perthin lähiöstä Swan Valleyn rauhaan ja seuraava vakituisempi kotiseutu odottaa Port Hedlandissa Länsi-Australian pohjoisosissa. Mitä ihmettä tässä oikein tapahtui, siitä kerron tarkemmin toisella kertaa. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja järjestyksessä, joten huolissaan ei tarvitse olla siellä ruudun toisella puolella!

Tämän sotkun keskellä blogi jäi tietenkin unholaan, taas kerran. Elämäni pitäisi tosin olla melko rauhallista ainakin seuraavat pari viikkoa, joten ehkä saan kirjoitettua jotain. Ehkä. En uskalla luvata mitään, mutta toivotaan! Lukemistoa sen sijaan riittaa ruuhkaksi asti. 

Luettavana maaliskuun loppuun:

  1. Pearl in a cage - Joy Dettman
  2. Fearless - Fiona Higgins
  3. The Signature of All Things - Elizabeth Gilbert
  4. Poison Study - Maria V. Snyder
  5. Priestess of the White - Trudi Canavan





Pearl in a Gage tuli vastaan kun olin etsimässa australialaista kirjallisuutta lukuhaastetta täydentämään. Kyseessä on Australiaan sijoittuva historiallinen sukutarina, joka jo alun perusteella vaikuttaa kirjalta jolla on jotain sanottavaa. 

Fearless puolestaan herätti mielenkiintoni jo ensimmäisinä viikkoina Bunburyssa. Kirjan hinta oli kuitenkin niin korkea, että en raaskinut ostaa sitä. Suunnilleen viikko sitten se tuli vastaan uudestaan, enkä voinut enää vastustaa sen juonta: joukko toisilleen vieraita ihmisiä matkustaa Balille kurssille, jonka tarkoitus on auttaa heitä kohtaamaan pelkonsa. Sitten alkaa tapahtua outoja asioita, ja paratiisisaari muuttuu kenties joksikin aivan muuksi... Kauhua tropiikissa? Vaativia luonnon olosuhteita ja hengenvaaraa? Vaikeita valintoja? Yllätyksiä? Mistä tahansa onkaan kysymys, toivon että kirja saa sydämen hakkaamaan ja kädet hikoamaan. Jotain uutta se varmasti tulee olemaan, sillä en ole aikaisemmin lukenut Indonesiaan sijoittuvaa kirjaa. 

The Signature of All Things on aarre, jonka olemassaolosta en edes tiennyt ennen kuin näin sen kirjakaupan hyllyssä. Historiallinen romaani tämäkin, mutta tapahtumapaikat ovat varsin epätavallisia; joukkoon mahtuu muun muassa Tahiti. Myös kirjan nimi on varsin kiehtova. 

Poison Study on ollut TBR-listallani jo ikuisuuden, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä sitä käsiini. Ensin piti lukea muita young adult fantasioita ja sitten tuli uusia ja taas uusia... Tiedätte kyllä miten se menee. Pari kuukautta sitten olin niin onnekas, että sain koko trilogian hyllyyni kerralla. Alkupäräinen omistaja ei kirjoja enää tarvinnut, joten sain ne ilmaiseksi. Voittaako mikään tällaista kirjojen kierrättämistä?

Priestess of the white päätyi lukulistalle puhtaasti siksi, että satuin löytämään sen yhdestä kirjakaupasta noin viikko sitten. Minulla oli trilogian loput osat jo, ja jotta voisin lukea ne tarvitsin tietenkin myös ensimmäisen. En varsinaisesti jahdannut sitä, mutta kun se osui kohdalle päätin, että on parasta lukea se mahdollisimman pian.  


Tällaista tänään. Mutta mitä kuuluu Suomeen?? 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(1/2017): Mitä tänä vuonna tapahtuu?

Hyvää alkanutta vuotta, mukavaa nähdä teitä! Ihan näin pitkäksi aikaa ei ollut tarkoitus blogia hiljentää, mutta minkäs teet: Australia vie minua suuntaan ja toiseen sellaisella vauhdilla, etten ole ehtinyt oikeastaan edes miettiä mitä täällä pitäisi tapahtua. Joulun jälkeen havahduin siihen tosiasiaan, että vuosi vaihtuu ja että sillä on melkoinen vaikutus myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Jonkinlaisia tavoitteitakin pitäisi taas asettaa ja miettiä millä tavalla ne voisi saavuttaa. Miten tämä aika tuli taas niin nopeasti?

2017 tulee olemaan poikkeuksellinen vuosi kaikin mahdollisin tavoin. Vietän suurimman osan siitä Australiassa, mahdollisesti jopa koko vuoden, jos päätän hakea toisen vuoden viisumia heti ensimmäisen perään. Au pair -ajasta on vielä neljä kuukautta jäljellä, minkä ansiosta minulla on mahdollisuus pitää ainakin pieni varasto kirjoja käden ulottuvilla. Yritän hyödyntää nämä kuukaudet mahdollisimman hyvin, toisin sanoen tavoite on lukea niin paljon kuin suinkin ja lähettää kirjoja säännöllisesti Suomeen tai myydä/lahjoittaa eteenpäin, jotta voin hankkia uutta luettavaa tilalle. 

Toukokuusta alkaen tilanne onkin sitten ihan toinen. Working Holidayn jälkimmäiselle puolikkaalle on toisaiseksi vain yksi suunnitelma: kolmen kuukauden farmityöjakso, joka on ehto toiselle working holiday -viisumille. Riippumatta siitä haenko viisumia suoraan ensimmäisen jälkeen vai joskus myöhemmin, tiedän että haluan mahdollisuuden siihen. Näin ollen farmijakso on priority one sitten kun au pairin työ jää taakse. Minulla ei ole vielä aavistustakaan milloin ja missä se tarkalleen tapahtuu, mutta selvää on ettei rinkkaan mahdu ihan tuhottomasti fyysisiä kirjoja. Jos suinkin onnistun, säästän rahaa Kindleen ja hankin sen ennen kuin matka jatkuu, mutta... saa nähdä. Tällaisen fyysisten kirjojen rakastajan kohdalla lukulaitteen hankkiminen tuntuu jatkuvasti siirtyvän tuonnemmaksi :D 

Uusi vuosi tuo mukanaan muitakin haasteita. Jos asun ja työskentelen kolme kuukautta suhteellisen kaukana sivistyksestä, minulla ei välttämättä ole usein tilaisuuksia vierailla kirjakaupoissa ja löytää riittävän hyvää nettiyhteyttä e-kirjojen ostamiseen ja lataamiseen. Hitto, onko minulla edes aikaa lukea? Toivottavasti ainakin sen verran, että saan luettua enemmän kuin viime vuonna. 18 kirjaa on liian vähän, aivan liian vähän!

Sitten on vielä kolme kuukautta, joiden ajan voin tehdä ihan mitä tahansa. Ihanteellisessa tilanteessa vietän ne kuukaudet tien päällä ja luen ainakin joitakin kirjoja. Mitä ihan oikeasti tapahtuu, siitä minulla ei ole vielä mitään käsitystä. Tulevaisuus on minulle nyt avoimempi kuin koskaan aikaisemmin.

Entä nämä kuukausittaiset suunnitelmapostaukset? Aion toteuttaa niitä jossakin muodossa tänäkin vuonna, mutta niiden sisältö tulee olemaan huomattavasti vaihtelevampi. Esimerkiksi lukulistojen pituus voi olla melkein mitä tahansa, rästipostausten määrä saattaa räjähtää käsistä tai muuttua olemattomaksi, elämäntilanne voi muuttua äkisti enkä voikaan päivittää blogia niin kuin aioin... Who knows??

Kaikesta huolimatta aloitan vuoden perinteiseen tyyliin tekemällä pienen lukulistan ja asettamalla blogitavoitteen. Eli lukulistalla tammikuussa ovat...

  1. Queen of Shadows - Sarah J. Maas
  2. Unravel Me - Tahereh Mafi
  3. Shaman's Crossing - Robin Hobb
  4. The Outback Heart - Fiona Palmer
  5. The Windermere Witness - Rebecca Tope




Eniten minua kiinnostavat Queen of Shadows (voi hyvänen aika Heir of Fire oli mahtava!) ja The Outback Heart, jolla saan Australia-keskeisen lukuhaasteen vihdoin kunnolla alkuun. Tavoitteeni on kuitenkin tarttua jokaiseen kirjaan innokkaasti ja lukea ne loppuun tammikuun aikana. Tänä vuonna en halua lipsua! 

Postausten suhteen minulla on ainoastaan yksi tavoite: kirjoittaa kolme rästipostausta pois alta. En nimeä niitä nyt erikseen, jotta en rajoita mieltäni liikaa. Kunhan kirjoitan, olen iloinen.

Millä kirjalla te aiotte aloittaa uuden vuoden?