Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hamlet - William Shakespeare

Olen lukenut Hamletin kerran aikaisemmin, ja pidin siitä toisellakin lukukerralla. Se ei kuitenkaan yllä lempikirjojeni joukkoon vaan jää kokonaisuutena melko etäiseksi.

Shakespearen kieli saa useamman kerran hymähtelemään, ja hänen henkilökuvauksensa tulee muihin lukemiini klassikoihin verrattuna lähemmäs lukijaa. Psykologinen uskottavuus jää silti vielä vaillinaiseksi, sillä henkilöt eivät ole kovinkaan monimutkaisia eikä heidän toiminnassaan näy ihmiselle luontaista ristirittaisuutta. Lisäksi tragedian kaavamaisuus tuntuu hieman kummalliselta. Tapahtumat kulkevat ennalta-arvattavaa rataa, vaikka näytelmä jättää useita kysymyksiä avoimeksi.

Tämän enempää en saa tällä kertaa irti. 

2,5/5


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Veren voima - Charlaine Harris

Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee tarjoilittarena Merlotte'sissa ja asuu isoäitinsä kanssa vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia, mikä ei todellakaan tee deittailusta helppoa.

Eräänä iltana baariin astuu Bill-niminen komea muukalainen, eikä Sookie pysty ilokseen lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Orastavan romanssin tiellä on vain pieni mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista.

Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, puremajälkiä ruumiissaan, Bill ja hänen verenjanoiset toverinsa vakuuttavat syyttömyyttään. Mutta kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia? Ja kenen vuoro on seuraavaksi?



Tämä teos sai aikaan kaksijakoiset fiilikset. Osa kirjasta ilahdutti minua ja kiinnosti kovasti, osa puolestaan ärsytti. 

Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja päähenkilöstä, Sookiesta, on helppo pitää. Hän on älykkäämpi kuin monet uskovat, mikä tuodaan hyvin esille romaanissa. Jatkuva ajatusten virrassa liikkuminen on hänelle raskasta, mikä myös kuvaillaan hienosti. Paikoin Sookien elinympäristön ja vähäisen koulutuksen vaikutukset korostuvat liikaa, ainakin minun makuuni. Monet sanavalinnat saavat Sookien tuntumaan nuoremmalta kuin 25-vuotiaalta, mikä hieman hämmentää. Odotin päähenkilön esittelyltä ja kuvaamiselta enemmän, varsinkin kun muut romaanin henkilöt kuvataan paremmin.

Erityisesti romaanin alkupuolella kieli on kömpelöä. Tästä voi syyttää osaksi suomennosta, sillä osa lauserakenteista on selkeästi epäsuomalaisia, mutta muuten laitan kömpelyyden kirjailijan piikkiin. Teoksen tyyli on ehjä ja poikkeaa valtavirrasta, mikä on hyvä asia. Kokonaisuutena kielenkäyttö on kuitenkin pieni pettymys.

Myös yksi puhtaasti rakenteellinen ominaisuus hämmästyttää. Veren voima on yli 300-sivuinen ja se on jaettu vain kahteentoista lukuun. Se häiritsee minua edelleen siksi, että monien lukujen pääasia jää epäselväksi.

Romaanin parhaita puolia on sen erilainen yhteiskunta. Vampyyrit ovat vähemmistö, johon suhtaudutaan yhtä ennakkoluuloisesti kuin muihinkin vähemmistöihin. Asetelma, jossa vampyyrit ovat todellisuutta ja osa yhteiskuntaa on nerokas. Minua ilahduttaa myös se, ettei vampyyrien luonnetta kaunistella eikä heistä tehdä uhreja, jotka eivät mahda tilanteelleen mitään. Nuiva suhtautuminen on monin kohdin molemminpuolista, mikä tekee tapahtumista uskottavia ja tuo kuvioon monimutkaisuutta. 

Veren voima on viihdyttävä, mutta ei parhaita lukemiani kirjoja. Toivon, että sarjan seuraavat osat ovat parempia.

3/5

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jumalainen näytelmä osa 1: Helvetti - Dante

Olen pyöritellyt Danten teosta mielessäni jonkin aikaa, enkä vieläkään tiedä, mitä sanoa siitä. Jumalainen näytelmä on niin erikoinen, että se hämmentää ja jättää jälkeensä jonkinlaisen ajatusten ja tuntemuksien sekasotkun. Dante tai hänen alter egonsa kulkee Vergiliuksen kanssa helvetissä ja sieltä kiirastuleen ja niin edelleen. Päälimmäisenä mielessäni pyörii kysymys, miksi Dante Alighieri kuvasi 1300-luvulla juuri helvettiä, kiirastulta ja taivasta? Johtuiko se ajasta, jossa hän eli vai oliko sen takana jotakin muuta?

Usein tämän kaltaisiin kysymyksiin saa vastauksen tai arvauksen lukemalla teosta pidemmälle, mutta niin ei käy tämän kohdalla. Mitä pidemmälle luin, sitä enemmän hämmennyin. En oikein saanut otetta Danten tekstistä, mikä varmasti johtui sekä aiheen erikoisuudesta että teoksen vanhanaikaisesta kielestä. Kieli ei ole niin koukeroista kuin voisi odottaa (ainakaan siinä painoksessa, johon itse tartuin), mutta siihen voi kompastua ja kyllästyä.

On Jumalaisen näytelmän ensimmäisessä osassa jotain mielenkiintoistakin. Numero 3 on siinä läsnä niin kuin muussakin teoksessa; koko teos on jaettu kolmeen osaan, kaikki kolme osaa on jaettu 33 lauluun ja säkeistöt kolmeen säkeeseen... Tätä numerologiaa voisi varmasti analysoida loputtomiin. Teoksen yksi mielenkiintoinen piirre on se, että se tuntuu loppuun asti harkitulta, sen ilmitulosta (esimerkiksi edellä mainitusta numerologiasta) puhumattakaan. Helvetin sivuilla on tarkkoja kuvauksia, jotka sekä kauhistuttavat että saavat pudistelemaan päätään ihmetyksestä. Kovin nautinnolliseksi en kuitenkaan voi tätä lukukokemusta kuvailla.

Ei huono teos, mutta ei mieluinenkaan. Siksi 2/5

torstai 7. helmikuuta 2013

Touch of death - Kelly Hashway


Eikö olekin ihana kansi?
Jodi Marshall isn't sure how she went from normal teenager to walking disaster. One minute she's in her junior year of high school, spending time with her amazing boyfriend and her best friend. The next she's being stalked by some guy no one seems to know.

After the stalker, Alex, reveals himself, Jodi learns he's not a normal teenager and neither is she. With a kiss that kills and a touch that brings the dead back to life, Jodi discovers she's part a branch of necromancers born under the 13th sign of the zodiac, Ophiuchus. A branch  of necromancers that are descendants of Medusa. A branch of necromancers with poisoned blood writhing in their veins.

Jodi's deadly to the living and even more deadly to the deceased. She has to leave her old, normal life behind before she hurts the people she loves. As if that isn't difficult enough, Jodi discovers she's the chosen one who has to save the rest of her kind from perishing at the hands of Hades. If she can't figure out how to control her her power, history will repeat itself, and her race will become extinct.


Rakastin tätä romaania ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Henkilöt ovat mielenkiintoisia ja heillä kaikilla on oma, ainutlaatuinen äänensä. Jodin elämä muuttuu normaalista vaaralliseksi, mutta hän pysyy vahvana eikä anna minkään tai kenenkään murtaa itseään. Hänen tunteisiinsa on todella helppo samastua; ne ovat niin aitoja. Lukiessani Touch of deathiä en ainoastaan ymmärtänyt Jodin tunteita vaan myös tunsin samalla tavalla kuin Jodi. Pidän Jodista paljon siksi, että hänellä on todella hyvä sydän. Rakastan myös Alexia; hän on salaperäinen ja suojeleva, ja on aina olemassa Jodia varten. Ihailen hänen kärsivällisyyttään ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Jodi alkoi luottaa Alexiin ja päästää hänet lähelleen.

Juoni on mahtava alusta alkaen. Alku on todella jännittävä ja saa ihmettelemään, mitä oikein on meneillään. Jodille tapahtuvat asiat ovat niin kummallisia, ettei voi millään olla ihmettelemättä, miksi hän pelkää Alexia niin kovasti. Tarina vain paranee, kun Alex paljastaa itsensä ja kertoo Jodille, kuka tämä oikeasti on. Touch of death on erittäin yllätyksellinen romaani, joka sai henkeni salpautumaan niin monta kertaa, etten kykene laskemaan niitä. Joka kerta, kun yrittää selvittää itselleen, mitä voisi tapahtua seuraavaksi, romaani tuo eteen jotain, mitä ei odottanut löytävänsä. Juoni kulkee eteenpäin täydellisen sulavasti: tätä kirjaa ei voi laskea käsistään.

Rakastan tapaa, jolla Kelly Hashway kuvailee Jodin voimia ja niiden vaikutuksia ihmisiin. Asiat, joita Jodi oppii itsestään ja tavat, joilla hänen voimansa toimivat ovat kiehtovia ja kuvailtu elävällä kielellä, joka saa sydämen hakkaamaan nopeammin jokaisen sivun jälkeen. Hashway on luonut syvän, kiehtovan maailman, joka sisältää monia salaisuuksia, mielenkiintoisen otteen mytologiasta ja kiehtovimmat - ja sydäntäsärkevimmät - kuvaukset zombeista, jotka olen koskaan lukenut tai nähnyt.

Touch of Death antoi minulle inspiraatiota, joka johtaa ajatukseni oikealle raiteelle joka kerta kun ajattelen sitä. Se herättää minussa halun kirjoittaa. Se on ehdottomasti loistava romaani, joka säilyy mielessä pitkään lukemisen jälkeen. Tarpeetonta sanoa, että en malta odottaa jatko-osan, Stalked by deathin lukemista!

Touch of death on vakuuttava sarjan aloitus. Se osoittaa teini-ikäisen elämän vaikeat puolet käsitellen perheeseen ja seurusteluun liittyiviä asioita, ja muistuttaa samalla toivosta. Minusta on ihanaa, ettei Jodi ole yksin vaikeimpina hetkinään. Touch of death antaa tilaa henkilöiden kehittymiselle ja saa lukian haluamaan lisää. Jos pitää nuorille suunnatusta kirjallisuudesta, paranormaalista kirjallisuudesta tai on kiinnostunut kreikkalaisesta mytologiasta, kannattaa lukea tämä!

5/5 !

Löydät tämän romaanin muunmuassa Amazonista ja Amazon UK:sta.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kuningas Oidipus

Kuningas Oidipusta lukiessani huomasin ihmetteleväni, kuinka dramaattisia antiikin ajan kirjailijat ovat olleet. Näytelmän päähenkilön, Oidipuksen, tarina saa nykyajan saippuasarjat vaikuttamaan melko laimeilta; Oidipus pakenee ennustusta, jonka mukaan hän jonain päivänä tappaisi isänsä ja menisi naimisiin äitinsä kanssa. Paetessaan ennustusta kaikin voimin hän tietämättään toteuttaa sen. Toisaalta, jos jotakin tällaista kirjoittaisi tänä päivänä, ihmise luultavasti nauraisivat makeasti.

Vaikka ihmiskuvaus on jollain tavalla realistisempaa kuin Odysseiassa, se jättää henkilöt etäisiksi. Koska kyseessä on näytelmä, tapahtumien eläminen uudelleen ja henkilöihin samastuminen käy entistä vaikeammaksi. Juonikaan ei pahemmin sytytä, koska se ei johdata lukijaa selkeästi havaittavan moraalisen opetuksen äärelle tai anna kovinkaan paljon tilaa lukijan ajatuksille. Tässä näytelmässä ei ole tarpeeksi purtavaa.

Kokonaisuutena Kuningas Oidipus jättää jälkeensä jonkinlaisen tyhjyyden ja tylsyyden; se ei teoksena hetkauttanut minua oikein mihinkään suuntaan. Lopputulos on 2/5 tähteä.