Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Odysseia - Homeros

Homeroksen Odysseia on niitä kirjoja, jotka periaatteessa kiinnostavat mutta jotka jäävä todennäköisesti lukematta, ellei joku tai jokin käske lukemaan. Minun tapauksessani tietenkin opiskelu on syy, jonka vuoksi nyt viimein tartuin kyseiseen eepokseen.

Arvioinnin kannalta teos on ongelmallinen. Odysseia ei ole huonoin kirja, jonka olen lukenut, mutta ei se hirveästi säväyttänytkään. Henkilöihin on hyvin vaikeaa samaistua jo siksi, että he elävät antiikin kreikan yhteiskunnassa. Heidän elämänsä, tapansa ja uskomuksensa eivät muistuta tätä maailmaa, jossa me elämme. Dramaattinen kieli ja romaanin tapahtumat vaikeuttavat samaistumista entisestään.

Jotain kiehtovaa teoksesssa kuitenkin on. Lukiessani pyörittelin mielessäni ihmistä, joka on silloin kauan sitten istunut jossain raapustamassa kertomustaan ylös,  ja sitä, että Odysseian rakenteessa on nähtävissä nykyaikaisen seikkailuromaanin piirteitä - ja jossain määrin myös jännityskirjallisuuden esimuoto. Kertomuksen jakaminen kolmeen osaan (alkuun, keskikohtaan ja loppuun) on olemassa jo tässä eepoksessa. Tapahtumat keskittyvät uljaaseen Odysseukseen, joka kohtaa retkillään yhden jos toisenkin hirviön ja selviää täpärästi (ja toisinaan liian helposti) kaikista koettelemuksista. Seikkailua siis riittää.

 Samaan aikaan hänen poikansa murehtii itsensä kipeäksi kotitalossaan pyörivien kosijoiden vuoksi; koko kaupunki tuntuu haluavan Odysseuksen vaimon omaksi vaimokseen. Tämä juonikuvio tuo teokseen koomisuutta, jonka tarkoituksenmukaisuudesta en ole aivan varma. Minun oli kovin vaikeaa ottaa tapahtumia vakavasti, mikä varmasti johtui osittain mahtipontisesta kielestä.

Kokonaisuutena teos ei tavoita sellaista uskottavuutta, jota kaipaan kirjallisuudelta. Se jätti jotenkin kylmäksi, joten en voi antaa sille kovin hyvää arvosanaa. Ajattelin tästä lähtien jakaa kirjoille tähtiä, ja Odysseialle annan kaksi tähteä viidestä. 




maanantai 21. tammikuuta 2013

Vihan liekit - Suzanne Collins

En muista, milloin jokin romaani olisi saanut suuni loksahtamaan auki yhtä monta kertaa kuin Nälkäpeli-trilogian toinen osa. Lukemisesta on jo reilu kuukausi aikaa, mutta Vihan liekit palaa mieleeni toistuvasti ja saa sydämeni vieläkin hakkaamaan. Kaiken kaikkiaan romaani on hyvin vaikuttava ja jättää lukijan pohtimaan kertomaansa tarinaa.

Presidentti Snow tulee vierailulle Katnissin luo. Snow ei usko Katnissin rakastavan Peetaa todella ja vaatii, että Katniss pelaa tästä lähtien hänen sääntöjensä mukaan. Voittajien kiertueella Katnissin täytyy vakuuttaa presidentti rakkauden aitoudesta ja olla lietsomatta kapinaa, joka on nousemassa kansalaisten keskuudessa. Panoksena on kaikkien hänelle tärkeiden ihmisten henki.

Pidän romaanissa siitä, kuinka se syventää käsityksiäni trilogian henkilöistä. Esimerkiksi Haymitchin sielunmaailmaan pääsee paljon paremmin käsiksi. Myös Katniss avaa itseään enemmän; tunteitaan Galea kohtaan, ajatuksiaan perheestä, rakkaudesta, tulevaisuudesta... Lukemisesta tulee mielenkiintoisempaa, kun henkilöt todella tulevat iholle.

Vihan liekit yllättää useammalla eri tavalla, muunmuassa taitavilla, koukuttavilla lukujen lopetuksilla ja kiinnostavilla juonenkäänteillä. Uskoin jo lukemista aloittaessani, että peli kovenisi, mutta minun on myönnettävä, että en osannut odottaa sen tapahtuvan tällä tavalla Sydämeni pamppaili romaanin alusta loppuun, enkä voi olla ihailematta tapaa jolla Katniss taistelee pitääkseen kaikki rakkaansa hengissä.

Romaanin toimintapainoitteisuudesta huolimatta teksti ei tunnu kiirehtivän eteenpäin. Capitolin julmuus korostuu ja Katnissin ja Peetan suhde syvenee ja kehittyy. Tapahtumat koskettavat, järkyttävät ja hätkähdyttävät. Vihan liekit on erinomainen jatko-osa, joka jää mieleen ja saa odottamaan malttamattomana päätösosan lukemista.

5/5

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tervehdys

Hei vaan kaikille! 

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tämä blogi on seissyt paikallaan melkein siitä asti kun perustin sen, minkä vuoksi olen tehnyt täällä radikaaleja muutoksia: poistin syksyllä melkein kaikki kirjoittamani tekstit ja aloitin sen kummemmin selittämättä uusien kirjoittamisen. Tänä vuonna aion kirjoittaa tännekin useammin ja oikeasti jakaa lukemieni kirjojen herättämiä ajatuksia.

Lähiaikoina on luvassa teksti Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia-romaanista sekä tietenkin Nälkäpeli-trilogian toisesta osasta, jonka luin loppuun jo useita viikkoja sitten. Tänään on tarkoitus päättää, kummasta kirjoitan ensin ja mihin kirjaan tartun seuraavaksi.

Seuraavaa tekstiä suunnitellessa,
Booklover