Sivut

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuukausi kansissa(3/2015)

Voihan maaliskuu. Käykö teillekin niin, että maaliskuussa iskee kevätväsymys? Minun lukemiseni ja bloggaamiseni ainakin menivät plörinäksi (voi kandi minkä teit!!). Vähän väliä väsytti, ihan kuukauden loppupuolelle saakka. Viimeksi kuluneet neljä päivää ovatkin sitten olleet niin kandihuuruisia että päätä huimaa :D Huhhuh mikä ala tämä kirjallisuus. Väsymys ja keskittymisvaikeudet hävisivät jonnekin kauas, ja toivon että ne pysyvätkin siellä siihen asti että saan tämän esitelmäversion valmiiksi.

Mutta nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen.

Nämä luin kokonaan tai loppuun;

1. Narrin palvelija - Robin Hobb
2. Viattomien veljeskunta - Jean-Christophe Grangé

Mielettömän hienoja kirjoja kumpikin, aivan eri tavalla tosin. Arvosteluissa sitten lisää... ;)

Arvostelut:


Muut postaukset:


Niin kuin näkyy, maaliskuu oli toistaiseksi hiljaisin kuukausi tänä vuonna. Jospa huhtikuussa saisin otettua vähän takaisin!

Romaanihenkilöiden jäljillä(3/2015): The Dreamwalker

The Mime Order kolahti postiluukusta sisään pari viikkoa sitten. Käteni ihan oikeasti tärisivät, kun pidin sitä ensimmäistä kertaa käsissäni. Milloinkohan uskaltaudun lukemaan sen??
  • Henkilön nimi: Paige Mahoney
  • Teema: 5. Henkilö, jolla on jokin mielenkiintoinen, kiehtova, hyödyllinen tai muuten vain erikoinen kyky
  • Kirja/sarja: The Bone Season, The Mime Order
  • Kirjailija: Samantha Shannon

The Bone Season ja Paige Mahoney astuivat elämääni jo kauan ennen romaanin julkaisemista. Samantha Shannon oli hiljattain saanut unelmien kustannussopimuksen: Bloomsbury sitoutui heti julkaisemaan sarjan kolme ensimmäistä kirjaa ja kaavaili jo sopimusta muita kirjoja varten. Usko The Bone Seasonin menestykseen oli valtava, eikä turhaan. Kirjallisuusblogit, lehdet ja kaikenlaiset sivustot täyttyivät innostuneesta odotuksesta, arvostelukappaleen lukeneet bloggaajat ylistivät ja hypettivät romaania minkä ehtivät ja kirjailija itse juoksi haastattelusta toiseen. Seurasin romaanin ja kirjailijan - joka muuten on vain reilun vuoden minua vanhempi - ainutlaatuista, lähes sadunomaista matkaa kohti julkaisupäivää tiiviisti ja henkeä pidättäen. Vaistosin, että maailmaan oli syntymässä jotain ainutlaatuista, jotain mitä kannatti odottaa ja vaalia sitten, kun vihdoinkin pääsisin uppoutumaan siihen. Ja voi, voi onni ja fantasitisuus, mitä tapahtuikaan kun The Bone Season viimein oli täällä, minun käsissäni, minun hyllyssäni. Tapasin Paigen ja upposin hänen vaaralliseen, monimutkaiseen ja kiehtovaan selvännäkijän maailmaansa samalla hetkellä, täysin, tulematta ylös. Romaani oli minulle niin ainutlaatuinen kokemus, etten voinut olla liittämättä sen päähenkilöä tähän haasteeseen.

Paige on 19-vuotias selvännäkijä, jolla on harvinainen kyky: hän pystyy murtautumaan toisen ihmisen mieleen ja "kävelemään" sen sisällä. Lukemaan ajatukset, aistimaan tunteet ja muistot; kaiken. Hän elää 2050-luvun Lontoossa, jossa selvännäkijyys on sekä hengenvaarallista että taloudellisesti kannattavaa, mikäli sattuu tekemään töitä Jaxon Hallille, Lontoon kuuluisimman rikollisten selvännäkijöiden ryhmän johtajalle. Paige kerää pomolleen hyödyllistä tietoa hyvällä menestyksellä, kunnes Scion, järjestö tai viranomainen, joka muistuttaa sekä poliisivoimia että tiedustelupalvelua, saa hänet kiinni. Paige joutuu Oxfordiin selvännäkijöiden kätketylle orjaleirille, jossa hänen kykynsä mahdollisuudet laajenevat ja avautuvat uudesta näkökulmasta käsin.

Tapa, jolla Shannon lähestyy ihmismielen toimintaa sekä Paigen että muiden, erilaisten selvännäkijöiden kautta, on todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Selvännäkijyys, ennustaminen, ajatustenluku ja mielen hallinta tulevat Paigen tarinassa esille tuoreella tavalla. Ajatus mielestä paikkana, johon toisen ihmisen mieli tai jonkinlainen mielen voima voisi asettua tai tunkeutua... No, siinä on ajattelemisen aihetta.

 Paigen yliluonnollinen lahja on jo itsenään ainutlaatuinen, mutta kun sen ympärille kiedotaan vahva, nuori persoona, hieno tarina ja monipuolinen maailma, tulos on vertaansa vailla. Juonta ja maailmaa on vaikeaa pukea sanoiksi, sillä se on melko monimutkainen. Siksi kehotan kaikkia, jotka eivät vielä tarinaa tunne etsimään sen käsiinsä. Romaanista on tekeillä elokuva, joten siitä kuullaan varmasti enemmän myöhemmin, myös täällä Suomessa.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Piin elämä - Yann Martel

Piin elämä on ehdottomasti omanlaisensa romaani, joka varmasti herättää jokaisessa lukijassaan jonkinlaisia ajatuksia ja tunteita. Oma näkökulmani Piin elämän lukemiseen oli tavallista pohdiskelevampi, sillä muutaman viikon päästä opponoin sitä käsittelevää kandia. Piin elämästä keskusteltiin myös lukupiirissä, joten olen pyöritellyt sitä mielessäni aika tavalla lukemisen jälkeen. 

Intialainen Pii Patel elää 227 vuorakautta pelastusveneessä bengalintiikerin kanssa. Yksin tämä asetelma herättää mielenkiinnon tarinaa kohtaan, mutta romaani sisältää paljon muutakin. Selviytymistarinan lisäksi se kertoo ihmisyyden, luonnon ja eläimellisyyden pohtimisisesta, Myös uskontoa ja kulttuuri-identiteettiä tarkastellaan. Minut yllättikin ensimmäiseksi se, kuinka pitkän ajan Martel käyttää pelastusveneen ulkopuolella. Ennen kuin Pii päätyy valtameren yksinäisyyteen, lukijalle jaetaan joukko erilaisia kokomuksia ja tilanteita Piin lapsuudesta. Aina ei ole täysin selvää, miksi ne ovat osa tarinaa. Jossain vaiheessa herää jopa kysymys siitä, milloin mennään asiaan. Mutta toisaalta, Piin elämä ei olekaan mikään toimintaseikkailu. Sen sijaan että se kehottaisi juoksemaan, se pyytää pysähtymään, ja tämä on ehkä suurin haaste, jonka romaani lukijalleen esittää. Se kysyy, olemmeko valmiita ja halukkaita luopumaan hetkeksi länsimaisista käsityksistämme, hektisyydestämme ja ihmiskeskeisyydestämme.

Tarinan rikkaus on nimeonmaan sen teemoissa ja tavassa, jolla se konkretisoi sanomansa. Pii on eläintarhan pitäjän poika, minkä takia hän on aina ollut yhteydessä eläimiin. Hänen asemansa on kuitenkin aina ollut eläintä ylempänä, koska eläin on ollut hänestä riippuvainen. Valtameren keskellä hänen on kuitenkin laskeuduttava eläimen, tiikeri Richard Parkerin rinnalle ja tehtävä sen kanssa yhteistyötä. Pelastusveneessä mikään ei ole itsestään selvää. Jokainen suhteellisen rauhallinen hetki muuttuu tavallisesta ihmeelliseksi. Huomisen murheiden sijaan Pii oppii miettimään, kuinka hän selviää seuraavasta tunnista, seuraavasta yöstä, seuraavasta myrskystä. Ihmisen ja eläimen välinen suhde on yksi keskeisimmistä teemoista. Kuinka ihminen nykyään suhtautuu eläimiin ja miksi? Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Ovatko ihmiset ja eläimet lopulta niin kaukana toisistaan kuin ihminen haluaa uskoa? Näihin kysymyksiin uppoaa kerralla kuin suohon. Nautinnolliseen, virkistävään, kyseenalaistavaan, älykkääseen suohon, josta noustakseen on tulkittava paljon ja vielä vähän enemmän.

Juonellisesti ja kerronnallisesti Piin elämä on ajoittain melko hidas ja raskas. Kerronta on verkkaista ja viipyilevää, mikä välillä väsyttää. Joihinkin tilanteisiin jäädään olemaan niin pitkäksi aikaa, että huomasin ihmetteleväni sitä. Halusin jo eteenpäin, en jaksanut enää keskittyä. Rauhallisuus kyllä palvelee hyvin romaanin tavoitteita, mutta se jyrää välillä muut ominaisuudet alleen. Siksi romaani menettää parhaimman teränsä loppua kohden. Se ei pidä enää niin tiukasti kiinni, minkä vuoksi lukemisesta tulee työlästä. Lopussa tarina läimäyttää lukijaa poskelle ja herättää uudestaan, mutta minun kohdallani tämä lopun pamahdus ei riittänyt paikkaamaan lentohiekassa vietettyjen hetkien aiheuttamaa väsymystä.

Kokonaisuutena Piin elämä on vaikuttava teos, joka kannattaa ehdottomasti lukea ajan kanssa ja keskittyneesti. Se vaatii oikean mielentilan poratakseen tiensä ajattelun muurien läpi.

4/5

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kandin viemää(6): Kokoelma sekalaisia ajatuksia



Aioin tälläkin viikolla keskittyä johonkin yksittäiseen aiheeseen, mutta viime hetkellä iski valinnan vaikeus. Niinpä päätin listata joitakin aiheita ja ajatuksia, joita olen tällä viikolla pyöritellyt kandia kirjoittaessani. 


  1. .Insurgentin traileri. OMG, haluan nähdä tämän elokuvan nyt heti! Olen saanut tästä aikamoisen inspiraatioruiskeen jo useampana päivänä,
  2. Mechanomorphism eli suomeksi mekanomorfismi (näin minä sen ainakin suomentaisin): ihmisen muuttuminen kokonaan tai osittain koneeksi. On kuulkaa mielenkiintoinen tieteiskirjallisuuden käsite, josta on hyötyä myös Divergent-trilogiaa kuvaillessa ja selittäessä. Yritän tässä postauksessa välttää spoilereita, joten vihjaisen vain tämän verran: Divergentin loppuosa, tarkemmin sanoen viimeiset vajaa 100 sivua.
  3. Simulaatioteknologia vallan ja informaation keräämisen välineenä. Olen pohtinut muunmuassa sitä, kuinka tämän teknologian avulla murtaudutaan ihmisen henkilökohtaisimpaan osaan: mieleen, ja kuinka sitä käytetään yksilön identiteetin hallitsemiseen, rajoittamiseen ja määrittämiseen. Juttua riittäisi vaikka kuinka. Kunhan saan tämän kokonaisuuden jonkinlaiseen järkevään muotoon, kirjoitan ajatuksistani myös tänne blogiinikin.
  4. Factionless sosiaalisena epäonnistumisena, rangaistuksena ja identiteettivarkautena. Tästä kirjoitin pari päivää sitten suhteellisen hyvää tekstiä. Tänään voisin yrittää jatkaa siitä, mihin jäin.
  5. Divergent-elokuvan soundtrack, jota älysin vasta nyt kuunnella samalla kun kirjoitan. Olen saanut siitä paljon virtaa. Muunmuassa tämä kappale on soinut tiuhaan:



Näitä teemoja pyöritellessä on kulunut hyvä tovi. Kirjoittaminenkin alkaa vihdoin sujua ja edetä vähän isommissa palasissa. Tänään tavoita.teeni on kirjoittaa jotain puolen sivun ja sivun väliltä. Voi olla, että innostun taas niin kovasti, etten malta mennä nukkumaan ennen aamuyötä. Juuri nyt minulla on parempi fiilis koko urakasta kuin missään aikaisemmassa vaiheessa. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Salaseura - Michael Dibdin


Aurelio Zen kutsutaan Vatikaaniin tutkimaan ruhtinas Ludovico Ruspantin yllättävää kuolemaa. Vatikaani haluaa kuitata tapahtuneen itsemurhaksi, mutta Zen löytää nopeasti todisteita, joiden perusteella Ruspanti murhattiin. Etsiessään syyllistä Zen löytää vihjeitä Kabaalista, epämääräisestä salaisesta ryhmittymästä, jolla väitetään olevan jotain tekemistä Ruspantin kuoleman kanssa. Mitä sekavammaksi tapaus kehittyy, sitä useammin herää kysymys, onko murhaajan henkilöllisyydellä väliä kenellekään muulle kuin Zenille itselleen.

* * *

Salaseura on epätavallinen rikosromaani, jota en olisi varmaaan koskaan lukenut, jos se ei olisi sopinut lukuhaasteen hankalaan katekoriaan. Vaikka se on nopealukuinen ja monin paikoin jännittävä, kirjailijan tyyli on jollakin tavalla verkkainen ja tarinan tunnelma erikoisen eteerinen. Kerronta keskittyy enemmän Vatikaanin ja Italian kansalaisten väliseen suhteeseen ja sen varjelemiseen kuin rikokseen itseensä. Sekä Italia että Vatikaani näyttäytyvät poliittisen vehkeilyn valtakuntina, joiden sisällä mikään ei ole aivan sitä miltä näyttää. Totuus on sivuseikka, jos se jollain tavalla vaarantaa katolisen kirkon maineen. Media ja viranomaiset pelaavat keskenään hienovaraista peliä, jossa yksikin väärä siirto voi johtaa uran katkeamiseen, julkiseen häpeään tai elämään kirkon vihan kohteena. Olosuhteet, joissa Aurelio Zen yrittää ratkaista rikoksen, ovat todellakin enemmän kuin hankalat, ja tämän Dibdin tuo hienosti esiin.

Hänen salamyhkäisessä tyylissään on myös kääntöpuolensa: epämääräisyys. Vaikka tiesin tapahtumien sijoittuvan Roomaan, Vatikaaniin ja ajoittain muihin Italian kaupunkeihin, en tuntenut olevani Italiassa. Dibdin kuvailee tarkasti esimeriksi jonkin huoneen sisustusta tai koristelua, mutta jättää huoneen koon epätarkaksi. Hän saattaa mainita kadun nimen, mutta jättää kertomatta millaisessa ympäristössä katu sijaitsee. Dibdin ei kiinnitä lukijaa selkeästi mihinkään paikkaan. Jos en olisi käynyt Roomassa ja Vatikaanissa, en olisi saanut juuri minkäälaista otetta romaanin miljööstä tai paikoista, joissa jotkut merkittävät hetket tapahtuivat. Tämän kerronnallisen piirteen vuoksi minun oli monta kertaa vaikea hahmottaa, missä ja mitä tapahtui ja milloin paikka vaihtui.

Juonellisesti Salaseura jättää jälkeensä ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on oivaltava ja rajoja rikkova, toisaalta hiukan liian yksinkertainen pitääkseen jännitystä tasaisesti yllä. Loppuratkaisu on yllättävä ja selvästi tietynlaisia jännityskertomuksia kommentoiva, mutta kokonaisuus jää laimeaksi, jotenkin ontoksi, ääriviivattomaksi. Tästä huolimatta se onnistuu olemaan melko monipuolinen: perinteisen rikostarinan elementtien lisäksi lukijaa kuljetetaan Aurelio Zenin yksityiselämän kiemuroiden ja byrokratian asettamien rajoitusten läpi.

Päähenkilö Zen on sukunimensä mukaisesti rauhallinen, vakaa ja jollakin tavalla hyvin vakava mies, joka mielenmaiseman pohjavire on jotain realistisen ja kyynisen väliltä. Hänessä on ominaisuuksia, joita en vielä päässyt näkemään, minkä takia olen kiinnostunut lukemaan sarjan muutkin osat. Ja vaikka en täysin syttynyt kerronnalle, oli virkistävää lukea Eurooppaan sijoittuva rikostarina, jolla on aivan oma sävynsä. Palaan Dibdinin pariin varmasti silloin, kun kaipaan lisää jotain hämyistä.

3,5/5

Haasteet:


  • 50 kirjaa, kohta 30. A book that came out the year you were born




perjantai 6. maaliskuuta 2015

Book Trailer Reveal: The Darkness Within by Kelly Hashway

Tänään jaan The Darkness Within -kirjatrailerin. Kyseessä on sarjan toinen osa, joten tässä ensin tietoa ensimmäisestä osasta:


The Monster Within (The Monster Within #1)

The moment seventeen-year-old Samantha Thompson crawls out of her grave, her second chance at life begins. She died of cancer with her long-time boyfriend, Ethan, by her side—a completely unfair shot at life. But Ethan found a way to bring her back, like he promised he would. Only Sam came back wrong.
She's now a monster that drains others' lives to survive. And after she kills, she’s tortured by visions—glimpses into her victims would-have-been futures had she not killed them. Barely able to live with herself and trying to make things right, Sam ends up a pawn in a vicious game of payback within the local coven of witches.
But when the game reveals what Ethan had to do to save Sam, she must make a choice that will change all their lives forever.

Title: The Monster Within
Author: Kelly Hashway
Publisher: Spencer Hill Press
ISBN: 978-1-937053-85-7
Release Date: 6/17/2014
Formats: Paper, e-book

Goodreads: https://www.goodreads.com/book/show/15839932-the-monster-within

Barnes and Noble: http://www.barnesandnoble.com/w/the-monster-within-kelly-hashway/1117263103?ean=9781937053857 

Amazon: http://www.amazon.com/Monster-Within-Kelly-Hashway-ebook/dp/B00KE4RL72

What people are saying about The Monster Within:

"An intense read and original plot. Kelly Hashway's THE MONSTER WITHIN carries a noir vibe that will leave you in chills." ~Jen Murgia, author of Forest of Whispers


"Hashway does a great job creating characters that stir your emotions and a mystery you want to unravel." Cherie Colyer, author of the EMBRACE and HOLD TIGHT


“Witches, lies, black magic, murder…and the ultimate act of selfless love. Kelly Hashway has a spellbinding hit with “The Monster Within…” ~Michelle Pickett, Bestselling author of “PODs”


"Resurrection has a dark price. The Monster Within is a fast paced and twisted read that will keep you guessing to the end." ~Heather Reid, author of Pretty Dark Nothing



The Darkness Within (The Monster Within #2):

After dying of cancer at seventeen and being brought back to life by an evil witch who turned her into a monster, Samantha Thompson thinks she's finally gotten past all the tragedy in her life. Now she's part of a coven of good witches who are helping her and her boyfriend, Ethan Anderson, learn to use the powers they received from other witches. Aside from the fact that Sam and Ethan are still in hiding from their old lives--the ones they had before Sam was brought back to life--things couldn't be better. Sam and Ethan are inseparable. What could go wrong?


Magic.


Ethan's magic came from a witch who'd turned as evil as possible, and though his coven thought he'd be fine, the more he uses his magic, the stranger he starts acting. The magic inside him is changing who he is. One minute he's Sam's sweet, perfect Ethan and the next, he's a complete stranger. Even with all her witchy power, Sam is helpless against the magic corrupting Ethan. Can Sam find out what's wrong with him before she loses him to dark magic forever?


Title: The Darkness Within (The Monster Within #2)
Author: Kelly Hashway
Publisher: Spencer Hill Press
ISBN: 9781633920217
Release Date: 6/2/2015
Formats: Paper, e-book


Goodreads: https://www.goodreads.com/book/show/23420876-the-darkness-within

Amazon: http://www.amazon.com/The-Darkness-Within-Monster/dp/1633920216

Barnes and Noble: http://www.barnesandnoble.com/w/the-darkness-within-kelly-hashway/1120636036?ean=9781633920217


Ja tässä traileri:




About Kelly Hashway:

Kelly Hashway grew up reading R.L. Stein’s Fear Street novels and writing stories of her own, so it was no surprise to her family when she majored in English and later obtained a masters degree in English Secondary Education from East Stroudsburg University. After teaching middle school language arts for seven years, Hashway went back to school and focused specifically on writing. She is now the author of three young adult series, one middle grade series, and several picture books. She also writes contemporary romance under the pen name Ashelyn Drake. When she isn’t writing, Hashway works as a freelance editor for small presses as well as for her own list of clients. In her spare time, she enjoys running, traveling, and volunteering with the PTO. Hashway currently resides in Pennsylvania with her husband, daughter, and two pets. Hashway is represented by Sarah Negovetich of Corvisiero Literary Agency.


Find Kelly Online:

Website: www.kellyhashway.com 
Blog: http://kellyhashway.blogspot.com 
Facebook: https://www.facebook.com/kellyhashway
Twitter: https://twitter.com/kellyhashway 
Google+: https://plus.google.com/u/0/+KellyHashway
Pinterest: http://www.pinterest.com/kellyhashway/

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Vitsaus - Guillermo del Toro & Chuck Hogan

New Yorkin kansainväliselle lentokentälle laskeutuu lentokone, joka pimenee mystisesti laskeutumisen jälkeen. Lennon henkilökuntaan ei saada radioyhteyttä eikä matkustamossa havaita liikettä. Kun viranomaiset pääsevät koneen sisäpuolelle, he huomaavat, että lähes kaikki matkustajat ovat kuolleet. Tarttuviin tauteihin erikoistunut biologi Ephraim Goodweather ja hänen työryhmänsä kutsutaan tutkimaan näitä kalpeita, verettömiä ruumiita. Tutkimukset eivät kuitenkaan pääse alkua pidemmälle, sillä sekä henkiin jääneet matkustajat että kuolleiden matkustajien ruumiit katoavat yllättäen. Selvittäessään tilannetta Ephraim ja hänen työparinsa kohtaavat vanhan ja yksinäisen Abraham Setrakianin, joka vakuuttaa voivansa auttaa heitä pelastamaan New Yorkin tältä yliluonnolliselta hyökkäykseltä, jonka uhka on ollut olemassa jo vuosisatojen ajan.

* * *

Vitsaus alkaa melko lupaavasti. Salaperäisen, kuolemanhiljaisen lentokoneen ympärille syntyvä viranomaisten kireä härdelli herättää mielenkiintoa ja vetäisee lukijan nopeasti sisään romaanin maailmaan. Hyvä alku kuitenkin kuihtuu nopeasti useiden kerronnallisten ongelmien vuoksi.

Niin kuin varmaan arvaatte, kysymys on vampyyrien hyökkäyksestä. Tai pikemminkin yhden ikivanhan ja voimakkaan vampyyrin hyökkäyksestä: viruksesta, joka muuttaa tartunnan saaneet verenhimoisiksi, kaljuiksi ja mielettömiksi hirviöiksi, jotka ovat kadottaneet täysin inhimillisyytensä. Hyökkäyksen taustalla on vakavasti sairas, ökyrikas liikemies, joka ei halua antautua kuolemalle. Sitä, miten tämä liikemies arvelee voittavansa kuoleman levittämällä ympärilleen tappavan viruksen, ei selitetä eikä edes sivuta koko romaanin aikana. Tästä pääsenkin syventymään ongelmiin ja kömpelyyksiin, joita tässä romaanissa riittää tuskastuttavan paljon.  

Tämä tarina ei tahdo päästä asiaan, ei sitten millään. Hyvän alun jälkeen juoni hidastuu huomattavasti ja jää junnaamaan paikalleen pitkiksi ajoiksi, toistuvasti ja turhaan. Mitä pidempään Vitsausta luki, sitä enemmän tuntui kuin olisi yrittänyt uida liisterimeressä. Kestää tolkuttoman kauan ennen kuin lukijalle selvin sanoin ilmaistaan, mistä on kysymys ja mitä tekemistä Abraham Setrakianilla on tämän kaiken kanssa. Setrakian tosiaan tietää, että lentokoneeseen on hyökännyt vampyyri, strigoi, läpeensä paha olento, joka ajattelee vain ja ainoastaan verta, tappamista ja mahdollisimman monen ihmisen tartuttamista. Vampyyrit lisääntyvät kovaa vauhtia ja onnistuvat olemaan iljettäviä ja melko pelottaviakin. Harmillista on, että niitä ei kuvailla riittävän tarkasti, jotta ne olisivat niin pelottavia kuin ne yrittävät olla. Romaanin paras osuus on siitä huolimatta tämä slaavilainen mytologia, johon romaanin käsitys vampyyreista perustuu. Ne, jotka pitävät 2000-luvun vampyyrifiktiota liian romantisoivana, saattaisivat pitää tästä ratkaisusta enemmän. Minun makuuni se on kuitenkin liian mustavalkoinen. Vampyyrit esitetään absoluuttisena pahuutena, eikä tätä pahuutta kyseenalaisteta tai pohdita sen enempää missään vaiheessa. Nämä vampyyrit ovat hirviöitä ja sillä siisti. Minusta tällainen ehdottomuus on vähän tylsää.

Toinen ratkaiseva tekijä on ohut henkilökuvaus. Edes päähenkilöiden (Ephraimin, Setrakianin ja sen kukahan-se-nyt-olikaan- liikemiehen) persoonista ja elämäntilanteista ei anneta syvempää kuvaa. Heille annetaan titteli tai rooli, jota he tarinassa esittävät, mutta heihin on todella vaikea muodostaa emotionaalista sidettä. Henkilökuvaus antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kerrotaan, että Ephraim on eronnut ja että hänellä on vaikea suhde entiseen vaimoonsa. Miksi? Millainen heidän avioliittonsa oli? Miksi he erosivat? Millä tavalla heidän ongelmansa muistuttavat itsestään? Kerrotaan, että Setrakian on ollut tekemisissä vampyyrien kanssa pitkin elämäänsä, mutta näistä tilanteista annetaan vain muutama lyhyt, ulkokohtainen esimerkki, jotka eivät onnistu herättämään lukijassa kovin voimakkaita tunteita. Mistä Setrakian on hankkinut kaiken vampyyreihin liittyvän tiedon? Miksi? Miltä hänen tietämyksesnä hänestä itsestään tuntuu? Onko siitä aiheutunut ongelmia muille kuin hänelle itselleen? Mikä muu hänen persoonaansa määrittää? Entä kuka tämä mystinen, ilkeä liikemies on? Miksi hän haluaa ehdottoamasti pysyä elossa? Arveleeko hän parantuvansa vampyyrien avulla? Kuinka hän löysi tämän vahvan vampyyrin? Mitkä hänen perimmäiset motiivinsa ovat? Voisin listata näitä avoimeksi jääneitä kysymyksiä vielä enemmänkin. Sen sijaan sivuhenkilöiden parissa kulutetaan niin paljon aikaa, että mukaan mahtuu joitakin kummallisia yksityiskohtia, joilla ei tunnu olevan merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minun on todella vaikea ymmärtää ratkaisuja, joihin kirjailijat ovat päätyneet. Miksi he ovat jättäneet lukija tällä tavalla tyhjän päälle?

Kolmas ominaisuus, joka enimmäkseen nauratti, oli tarinan tunnelmaan nähden varsin huoleton kieli ja epämääräiset kuvaukset. Ajattelin jatkuvasti, että Del Toro ja Hogan eivät uskalla mennä yksityikohtiin. He panttaavat panoksia, pidättelevät tunteitaan aivan kuin he yrittäisivät ajaa autolla eteenpäin peruutusvaihde päällä. Romaani lisäksi pulppuaa huvittavia, kuluneita ilmaisuja. Esimerkiksi, kun yksi henkilöistä menee tutkimaan lentokonetta kymmenien ja taas kymmenien ruumiiden keskelle pilkkopimeään ja kompuroi, hän "kaatui niin että kolahti". Nuo neljä sanaa (tai neljä suunnilleen vastaavaa sanaa) pilaavat aavemaisen tunnelman ja juuri kehittyneen jännityksen. Samantapaisia kielellisiä valintoja on romaanissa häiritsevän usein.

Vitsauksesta ei jäänyt kovin hyvä mielikuva. Sen asetelma ja paranormaalin maailman idea on mielenkiintoinen ja omaperäinen, mutta sen kaikkea potentiaalia ei hyödynnetä. Tämä kirja ei pelottanut minua, ei kauhistuttanut eikä kuohuttanut niin kuin toivoin sen tekevän. Tarina jatkuu vielä kahdella osalla, mutta en aio koskea niihin ainakaan ihan lähiaikoina.

2/5

Ai niin - olen nähnyt jonkun vertaavan tätä Justin Croninin Ensimmäiseen siirtokuntaan. Jos joskus samaan vertaukseen törmäätte ja mietitte, kumman lukisitte, niin valitkaa hetkeäkään epäröimättä Ensimmäinen siirtokunta. 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Luettavaa ja blogattavaa(3/2015): Keskeneräisiä ja haastekirjoja

Maaliskuu on kevään kuukausista luultavasti kaikkein vauhdikkain: kandin ensimmäinen versio pitää palauttaa ohjaajalle huhtikuun 9. päivään mennessä ja sitä ennen pitää vielä käydä hänen puheillaan. Tuohon tapaamiseen on reilu kolme viikkoa aikaa. Lisäksi maaliskuun aikana pitäisi selviytyä kahdesta tentistä ja palauttaa yhdelle kurssille viimeiset kirjoitustehtävät. Yhteen kirjatenttiinkin olisi hyvä lukea, jos vain saan itsestäni tarpeeksi energiaa revittyä. Tavoitteeni on kuitenkin parantaa tahtia myös fiktion lukemisen suhteen ainakin yhdellä kirjalla ja blogata minkä ehdin.

Luettavaa:

1. Viimeinen kuningaskunta - Bernard Cornwell
2. Linnake - Justin Cronin
3. Blood promise - Richelle Mead
4. City of fallen angels - Cassandra Clare
5. Kiltti tyttö - Gillian Flynn

Ennen kuin aloin näistä yhtäkään, yritän lukea ainakin yhden keskeneräisen kirjan loppuun. Lisäksi helmikuulta jäi lukematta monta kirjaa, joiden pariin haluan päästä mahdollisimman pian. Saa siis nähdä, kuinka tämän listan kanssa käy. Toivon saavani ainakin Kiltin tytön (haastekirja, joka pitää palauttaa kirjastoon kuun puolessa välissä)ja Linnakkeen (jatko-osa, joka on ollut hyllyssä hävettävän kauan) luettua, 

Opiskeluun liittyvää:

 Helmikuussa tähän kohtaat listatut kirjat ovat vielä lukematta, joten en nyt listaa uusia.


Lukupiirissä käsitellään:

LISÄYS 4.3.

1. World war Z - Max Brooks
2. Hohto - Stephen King

Arvostelut viime vuonna luetuista kirjoista:

1. Insurgent - Veronica Roth
2. Into the fire - Ashelyn Drake
3. Vitsaus - Guillermo del Toro & Chuck Hogan
4. Piin elämä - Yann Martel
5. Viides todistaja - Michael Connelly

Arvostelut tänä vuonna luetuista kirjoista:

1. City of glass - Cassandra Clare
2. Salaseura - Michael Dibdin
3. Shadow Kiss - Richelle Mead

Muut postaukset:

1. Romaanihenkilöiden jäljillä(3/2015)
2. Kandin viemää x 3

Onko teillä lukusuunnitelmia maaliskuun varalle?