Sivut

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lukupiirin tapahtumia(1): Lukijaprofiileja ja kirjaesittelyjä

Lukupiirin ensimmäisessä kokoontumisessa jokainen kertoi lukutottumuksistaan ja esitteli kirjan, jonka oli tuonut mukanaan. Kirjan valitsemisen kriteereitä olivat muunmuassa kirjan henkilökohtainen merkitys, sen erikoisuus tai muu kiinnostava ominaisuus ja se, että se sattui olemaan juuri silloin kesken.

Suurin osa lukupiirin facebook-ryhmän jäsenistä ei päässyt tällä kertaa paikalle, joten tiedossa on vasta muutaman ihmisen lukutottumukset. Niiden perusteella uskon, että lähiaikoina on luvassa monipuolista ja monella tavalla haastavaa luettavaa.

Tässä esitellyt kirjat:


1. Narkissos ja kultasuu - Hermann Hesse



2. Kirja joka muutti elämäni (lukijat kertovat kirjoista, jotka ovat heille merkittäviä)




3. Humiseva harju - Emily Bronte




4. Aavetyttö - Torey Hayden




5. Murha laitumella - Leonie Swann



6. Sokkelokuja - Michael Connelly





Esittelykierroksen jälkeen siirryimme käytönnön asioihin. Sovimme seuraavasta kokoontumisesta, johon on nyt kaksi viikkoa aikaa. Kokoontumiseen luetaan Joel Haahtelan Katoamispiste ja Laura Gustafssonin Huorasatu. Erityisesti jälkimmäinen herättää varmasti monenlaisia ajatuksia... 

Päätimme myös pitää lukupiirin liikkeessä kesälläkin. Varsinaisia kokoontumisia emme varmaankaan pidä, koska kaikki majailevat eri paikoissa. Postaan kuitenkin joka kuukausi lukupiirissä luetuista kirjoista ja niiden herättämistä ajatuksista sen perusteella, mitä jäsenet kommentoivat facebook-ryhmässämme. Niin ja tietenkin omat arvostelut kirjoista sitä mukaa, kun saan ne luettua.

Tällaista tällä kertaa. Keskiviikkona esittelen sitten kirjaostoksia.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

The Bone Season - Samantha Shannon

It is the year 2059. Several major world cities are under the control of security force called Scion. Paige Mahoney works in the criminal underworld of Scion London, part of a secret cell known as the Seven Seals. The work she does is unusual: scouting for information breaking into others' minds. Paige is a dreamwalker, a rare kind of clearvoyant, and in this world, the voyants commit treason simply by breathing.

But when Paige is captured and arrested, she encounters a power more sinister even than Scion. The voyant prison is a seperate city - Oxford, erased from the map two centuries ago and now controlled by powerful, otherworldly race. These creatures value voyants highly - as soldiers in their army.

Paige is assigned to a Rephaite keeper, Warden, who will be charge of here care and training. He is her master. Her natural enemy. But if she wants to regain her freedom, Paige will have to learn something of his mind and his own mysterious motives. 

* * *

The Bone Season on romaani, jonka julkaisemista odotin malttamattomana siitä päivästä lähtien, kun kuulin siitä ensimmäisen kerran. Kirjailija Samantha Shannon oli hiljattain perustanut blogin, jossa hän jakoi kokemuksiaan kirjoittamisesta ja esikoisromaaninsa julkaisuprosessista. Hän oli silloin 20-vuotias, nyt kaksi vuotta vanhempi. Seurasin hänen matkaansa tavallisesta kirjallisuuden opiskelijasta menestyneeksi kirjailijaksi innostuneena ja haltioituneena. The Bone Seasonin käännösoikeudet myytiin lähes kolmeenkymmeneen maahan jo ennen sen ilmestymistä. Koko maailma tuntui reagoivan hänen teokseensa välittömästi ilmestymisen jälkeen ja rakastuvan siihen. Kriitikot ylistivät sitä, sanomalehdet haastattelivat Samanthaa jatkuvasti, kirjallisuuspiirit hehkuttivat häntä ja ulkomaiset kirjakaupat ja kustantamot pyysivät hänet vierailulle. The Bone Season vilkkui kuukausien ajan vähintään joka toisessa minulle tutussa englanninkielisessä kirjablogissa, ja fanien määrä kasvaa edelleen - ansaitusti. The Bone Season on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista lukemistani romaaneista, ja itse asiassa paras viime vuoden aikana lukemani romaani.

Paige on hyvin mielenkiintoinen ja vahvaääninen päähenkilö. Hänen elämänsä Lontoossa on vaarallista ja salamyhkäistä aina, kaikkialla, joka hetki. Kuvaukset hänen työstään ja voimistaan ovat tarkkoja, ainutlaatuisen elinvoimaisia. Hänen tunteensa, ajatuksensa ja tekonsa ovat ymmärrettäviä, samastuttavia ja johdonmukaisia. Paigesta on helppo pitää ja häntä on helppo kunnioittaa hänen sitkeytensä ja oikeudenmukaisen moraalitajunsa vuoksi. Hän on vahva olematta kylmä, myötätuntoinen muuttumatta nöyristeleväksi. Ansiokasta on myös se, ettei hänen virheitään peitellä tai yritetä tehdä olemattomiksi.

Paigen pomo, Jaxon, ei sitten olekaan niin miellyttävä tyyppi. Jaxon on pelätty, purevalla ja ilkeällä tavalla älykäs mies, joka on valmis menemään pitkälle pysyäkseen asemassaan. Hänen asenteestaan maailmaa kohtaan huokuu iva ja pelkistetty, kyyninen realismi. Jaxonin perusluonteesta pääsee nopeasti perille, mutta lähellekään kaikkea olennaista hänestä ei tiedä tämän romaanin lukemisen jälkeen.

Warden vie minulta sanat. Hän yllättää, hätkähdyttää, saa tuntemaan ja pohtimaan, herättää kysymyksiä, välillä vihastuttaa ja paljon, paljon muuta. Ainoa asia, jonka hänestä voi sanoa varmasti alusta lähtien on se, että hänellä on salaisuuksia. En osaa sanoa, mikä hänessä on vaikuttavinta: se, että hän on selvästi erilainen kuin muut lajinsa edustajat, se että hän osoittaa kunnioitusta Paigea kohtaan vai se, että hän korkeasta asemastaan ja voimakkuudestaan huolimatta on monin tavoin sidottu tiettyyn elämään, tiettyyn tilaan, tiettyyn maailmaan. Warden on todella ainutlaatuinen henkilö ja ehdottomasti yksi romaanin parhaiten kuvatuista henkilöistä.

Romaanin henkilökuvaus on kokonaisuudessaan todella taidokasta. Myös sivuhenkilöt, joita on runsaasti, tulevat iholle ja jäävät mieleen. Yksikään henkilö ei ole mukana turhaan. Moniin heistä kiintyy, toisia halveksii ja inhoaa, joitakin ei kykene ymmärtämään eikä millään käsittämään, mutta kukaan heistä ei jää etäiseksi tai eteerikseksi. Heissä on vaihtelevuutta, monipuolisuutta, aitoutta ja elinvoimaa. Toivon, että monen tarina jatkuu sarjan tulevissa osissa.

Myös The Bone Seasonin maailma on omaa luokkaansa. Miljöö, erilaiset lajit ja elämiseen liittyvät säännöt kuvaillaan tarkasti, osuvasti ja syvällisesti. Selvännäkijöitä on useita erilaisia, muunmuassa ennustajia, sitojia (he pystyvät sitomaan kuolleiden henkiä toisiinsa ja käyttämään niitä apunaan hyökkäyksissään) ja eräänlaisia taiteilijoita, joilla on erityisiä luovia kykyjä. On hämmästyttävää, kuinka paljon näkijöihin liittyviä yksityiskohtia kirjailija on saanut ujutettua romaaniinsa tekemättä siitä raskaslukuista tai pitkäveteistä. Rephaim on erikoinen laji, joka toisaalta muistuttaa ihmistä ja toisaalta vaikuttaa epäinhimilliseltä. Teoksessa esiintyy myös muita olentoja, joista odotan kuulevani lisää sarja edetessä. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Oxfordiin, Scionin toiminnan arvaamattomuus, julmuus ja mielivaltaisuus näkyvät ja kuuluvat hämmästyttävän voimakkaasti sekä kielessä että romaanin alkupuolen tapahtumissa. Selvännäkijöitä kohdellaan rikollisina, vaarallisina ja luonnottomina olentoina, joiden näkyvyyden Scion pyrkii kitkemään. Kun Paige pidätetään ja viedään Oxfordiin, hänelle selviää, minne kymmenet selvännäkijät ovat kadonneet ennen häntä. Rephaimin hallitsema Oxford on epäoikeudenmukainen, synkkä ja vaarallinen paikka, jossa selvännäkijöitä orjuutetaan ja koulutetaan Rephaimin tarpeisiin sopivaksi. Paigen ja muiden hänen kaltaistensa kokemuksissa on läsnä paljon surua, kaltoinkohtelua ja ilkeyttä, jotka kaikki välittyvät myös yksittäisissä sanavalinnoissa. Kaupungissa on historiallisuuden ja vaaran tuntu, sellainen ilmassa leijuva levottumuus, johon on yhdistynyt voimattomuus ja toivottomuus. Oxford on vankila monella tasolla, ja tämä vankeuden teema tulee esiin vaikuttavalla tavalla. Muita teemoja romaanissa ovat uskollisuus, ystävyys, erilaisten yksilöiden syrjiminen, rikollisuus, väkivalta, rehellisyys, pettymysten sietäminen, toivo ja epätoivo.  

Kaikesta näkee, että Shannon on lahjakas kirjoittaja jo nyt. Ainutlaatuisen maailman lisäksi hän rakentaa toimivan, erottuvan juonen, jonka varrelle mahtuu muutama yllätyskin. Tarina etenee luontevasti, välillä viipyillen ja välillä nopeammin, romaaniin tummaan tunnelmaan sopivassa tahdissa. Lisäksi romaanin kieli on kaunista, soljuvaa, välillä riipaisevan rehellistä ja tunteisiin vetoavaa. Siinä on sävy, jollaista en ole aikaisemmin kohdannut, jotain henkilöistä, tapahtumista ja maailmasta kumpuavaa, jotain voimakasta. Sellainen sävy, joka ravistelee horroksesta.

The Bone Season on kaikin tavoin hieno teos. Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat lukea erilaisen fantasiakirjan, joka on yhtä aikaa koskettava ja mielikuvituksellinen ja kaikille, jotka haluavat pysyä perillä siitä, mistä maailmalla nyt puhutaan. Sarjan seuraava osa, The Mime Order, julkaistaan lokakuussa. Arvaatte varmaan, kuka odottaa sitä jo iho kipristellen.

5/5



torstai 10. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin



Yhdysvaltain armeija aloittaa salaisen operaation, jonka tarkoitus on selvittää, onko kuolema voitettavissa ja luoda samalla täydellinen ase. Kahteentoista vankiin istutetaan virus, joka pidentää elinikää radikaalisti ja muuttaa vangit epäinhimillisen voimakkaiksi, valonaroiksi ja verenhimoisiksi olennoiksi, jotka kadottavat tietoisuuden persoonallisuudestaan ja kaikista inhimillisistä tarpeistaan. Tutkijat kuvittelevat hallitsevansa luomansa olentoja, kunnes ne pakenevat tutkimuskeskuksesta ja tuhoava lähes kaiken tielleen osuvan. Meille tuttu maailma lakkaa olemasta: kaupungit tyhjenevät, elämä häviää, sähkö katoaa. Jäljelle jää vain viruksen kantajia eli viraaleja ja pieni Kaliforniaan paenneiden ihmisten muodostama yhteisö, Siirtokunta, jonka asukkaiden tärkein tehtävä on pitää toisensa hengissä ja tappaa mahdollisimman paljon viraaleja. Kun lähes sata vuotta on kulunut, maailma alkaa taas muuttua... 

Olen yhtä aikaa sanaton ja täynnä sanoja. Ensimmäinen siirtokunta on enemmän kuin hieno, parempi kuin mahtava romaani. Se on henkeäsalpaava tarina erilaisesta maailmasta, ihmissuhteista, ihmiskohtaloista, pelosta, rakkaudesta, ystävyydestä, lojaaliudesta, totuudesta ja valheesta, unelmista ja arjesta, salaisuuksista, vastausten etsimisestä, kunniasta, velvollisuuksista ja toivosta. Kaikista noista ja muustakin. Tämä romaani on niin paljon enemmän kuin osiensa summa. Se vei minut mukanaan jonnekin hyvin kauas täältä ja samaan aikaan jonnekin ihmisyyden ja elämän ytimeen, johonkin kaikkien jakamaan, kaikille läsnäolevaan. Syvälliset teemat ja monimutkaiset moraalikysymykset seuraavat toisiaan ja limittyvät yhteen jokaiselle tuttujen ilojen ja surujen kanssa. Ensimmäinen siirtokunta on todella vaikuttava.

Kuinka kiehtovan ja kiinnostavan maailman Cronin onkaan luonut. Siirtokunnassa eletään muurien sisällä sähkövalon suojassa, hengissä pysymisen kannalta välttämättömiin työtehtäviin keskittyen. On vartio, jonka jäsenet vartioivat muuria ja tekevät retkiä sen ulkopuolelle löytääkseen toimivaa teknologiaa ja muita hyödyllisiä tarvikkeita; Talous, siirtokunnan oma hallinto; sairaala ja Turvapaikka, jossa lapset asuvat ja käyvät koulua. On insinöörejä ja mekaanikkoja, jotka ovat vastuussa ennen kaikkea sähkövaloista, jotka sytytetään öisin viraaleja karkottamaan. Siirtokunnan toiminnan kuvaukset ovat tarkkoja ja yksityiskohtisia olematta raskaita. Kaikessa on aistittavissa tunne hetkellisyydestä, siitä että mitä tahansa voi tapahtua minä päivänä tahansa. Siirtokunnan asukkaille menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä epäselviä, yhtä paksujen verhojen takana jossakin näkymättömissä. Osa romaanin lumovoimaa on se, että siinä annetaan myös jonkinlainen käsitys siitä, miten ja miksi meidän maailmamme loppui ja sen tilalle tuli uusi. Monissa tämäntapaisissa romaaneissa muutos on jo tapahtunut ja menneisyyteen viitataan vain lyhyiden takaumien avulla, jos niidenkään. Kaikessa runsaudessaan Ensimmäinen siirtokunta jättää riittävästi tilaa sarjan kahdelle jatko-osalle, mikä on myös yksi osoitus kirjailijan lahjakkuudesta.

Huikeinta romaanissa on ehdottomasti kieli. Se on hämmästyttävän elinvoimaista, soljuvaa ja osuvaa alusta loppuun.. Se jäljittelee taitavasti ihmisen ajatuksenkulkua, rönsyilee ja viipyilee samalla tavalla kuin ihmisen ajatukset, hapuilee ja siirtyilee sinne tänne samalla tavalla kuin ihmisen muisti. Sanat ja virkkeet pureutuvat yhtä aikaa mieleen ja sydämeen ja jäävät kaikumaan tajuntaan, kuiskailemaan viisauttaan. Niissä on voimaa, luonnollisuutta, tunnetta, kauneutta ja elämää enemmän kuin ehkä yhdenkään toisen minulle tutun kirjailijan sanoissa - vähinkäänkin Cronin on parhaiden kirjoittajien joukossa. Hän käyttää kieltä todella ainutlaatuisella tavalla ja luo sen avulla vahvan, tunteikkaan yhteyden romaanin henkilöihin. Hänellä on ilmiömäinen taito välittää lukijalle henkilöidensä elämäntilanne ja sisimmät tuntemukset muutamalla virkkeellä. Häikäisevää.

Henkilökuvaus ja kieli vaikuttavat tässä teoksessa toisiinsa niin voimakkaasti että niistä tuntuu luontevimmalta puhua rinnakkain. Henkilöitä on paljon, mutta yksikään ei jää toisten varjoon tai liikaa hämärän peittoon. Eloisan kielen ansiosta jo pelkästään tyylin perusteella tietää, kenen silmin tapahtumia katsotaan, kenen mielen liikkeitä seurataan. Romaanissa ei ole yhtä päähenkilöä vaan useita keskushenkilöitä, joista suurin osa astuu kuvioon viruksen leviämiseen jälkeen. On pohdiskeleva, älykäs Peter, vartion jäsen, jonka isä kyseenalaisti henkiinjääneiden uskomukset ja etsi jatkuvasti jälkiä siirtokunnan ulkopuolisesta elämästä. Peterin veli Theo yhteisönsä kunnioitetuimpia henkilöitä, veljeään surumielisempi ja sulkeutuneempi. Mieleeni jäivät myös Alicia ja Mausami, soturinaiset, joilla riittää asennetta ja taistelutaitoa enemmän kuin useilla miehillä yhteensä. Myös sisarukset Sara ja Michael vaikuttavat merkittävästi romaanin tapahtumiin. Sara on sairaanhoitaja ja Michael on vastuussa sähköön liittyvistä asioista omituisen, sokean Eltonin kanssa. Kaiken keskiössä on Amy, 6-vuotias orpotyttö, jolla on erikoisia, ihmiskunnan pelastumisen kannalta äärimmäisen tärkeitä kykyjä. Hän on sekä lukijalle että romaanin henkilöille suuri mysteeri, jonka selvittämistä on mielenkiintoista seurata. Yhdessä he etsivät vastauksia menneisyyden jättämiin kysymyksiin, miettivät ovatko viraalit todella sieluttomia vai onko niissä enemmänkin, ovatko he todella yksin maailmassa vai onko jossakin muita aivan yhtä eläviä ihmisiä kuin hekin. Henkilökuvaus poikkeaa muista tuntemistani teoksista raikkaalla tavalla. Siinä on erityinen, henkinen, mielensisäinen tunnelma koko ajan. Se täytyy itse kokea, jotta sen ymmärtää.

Kaiken muun huikeuden lisäksi romaanissa on mielenkiintoinen, vaihteleva ja monipolvinen juoni, joka saa sydämen sekä hakkaamaan jännityksestä että pakahtumaan tunteista. Lähellekään kaikkia vastauksia ei vielä anneta, mutta ei tarvitsekaan. Minuun mystisyys ja jonkinlainen ajoittainen viitteellisyys vetosivat yhtä paljon kuin kaikki muukin tässä teoksessa. Ne jotenkin kuuluvat tähän yhtä lailla kuin yksityiskohdat ja viipyilevä kerronta.

Voi että kuinka rakastankaan tätä romaania. Olen aivan haltioitunut. Fantasian ja dystopian ystävät, lukekaa tämä heti kun voitte. Ensimmäinen siirtokunta on upea, syvä, jännittävä, kaunis ja runsas. Kerrassaan ainutlaatuinen.

5/5

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tulossa huhtikuussa

Tarkastelin muutama päivä sitten tämän vuoden haastesivua nähdäkseni, miten olen edistynyt ja suunnitellakseni lukemistani vielä vähän tarkemmin. Jotta pysyn tavoitteissani, minun pitää lukea tästä eteenpäin joka kuukausi...

- Kaksi englanninkielistä kirjaa
- Kaksi tai kolme kirjaa uudelleen
- Yksi tai kaksi käännettyä teosta

ja yksi kotimainen teos joka toinen kuukausi. 

Niinpä huhtikuun lukemisto näyttää tältä:

Opintoihin liittyvä lukeminen

1. Kultahattu - F. Scott Fitzgerald (Romaanianalyysia varten)
2. Kadonnutta aikaa etsimässä osa 1: Combray - Marcel Proust (Kuukauden klassikko)

Vapaa-ajan lukeminen:

3. Divergent - Veronica Roth
4. City of ashes - Cassandra Clare
5. Throne of glass - Sarah J. Maas
6. Muukalainen - Diana Cabaldon (koska tämä täytyy palauttaa huhtikuun lopussa kirjastoon)
7. Valtaistuinpeli - George R.R.Martin
8. Rooman portit - Conn Iggulden (uudelleen luettavaksi)
9. Uinu uinu lemmikkini - Stephen King (uudelleen luettavaksi)
10. Narrin matka - Robin Hobb
11. Tulimeri - Margaret Weis & Tracy Hickman
12. Kiven vartija - David Eddings

Tiedän, että en ehdi lukea lähellekään kaikkia näistä, mutta laitoin ne listalle jotta muistaisin, että ne odottavat hyllyssäni. Tykkään lukea fiiliksen mukaan, ja mitä pidempi lista kulloinkin on sitä enemmän minulla on varaa siihen.

Sitten huhtikuun postauksia:

Arvostelut:

1. The Bone Season - Samantha Shannon
2. Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin
3. Ennen päivänlaskua ei voi
4. Face of death - Kelly Hashway
5. Haltioiden tähti - Margaret Weis & Tracy Hickman
6. Kadonnutta aikaa etsimässä 1: Combray - Marcel Proust

Muut postaukset:

7. Kirjaostokset. Koska en ehtinyt tätä tehdä maaliskuussa, päätin siirtää sen suosiolla huhtikuun loppuun.
8. Lista kirjailijoista, jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja kirjoittamiseeni
9. Juttua yhdestä kirjailijasta (jos nyt vaikka saisin sen tehtyä)
10. Pohdiskelua lukemisesta
11. Lukupiirin tapahtumia. Ainejärjestömme Täky perusti lukupiirin, jossa luetuista kirjoista ja esitetyistä ajatuksista ajattelin ryhtyä bloggaamaan muiden juttujen ohessa.
12. Kandin pohdintaa keskiviikkoisin

Postauksiakin on enemmän kuin todennäköisesti ehdin kirjoittaa, mutta valinnanvaraa on aina hyvä olla. Ainakin tämä toimii hyvänä muistilistana.

Tällaiselta näyttää minun huhtikuuni. Mitä teilllä on suunnitteilla?