lauantai 25. maaliskuuta 2017

Fallen - Lauren Kate

17-vuotias Luce suljetaan sisäoppilaitokseen, joka on täynnä kovia kokeneita nuoria. Koulu on kaikin tavoin ankea, eikä Lucen herkkä sydän tahdo löytää paikkaansa oppilaiden joukossa. 

Synkkä arki muuttuu kuitenkin  siedettävämmäksi, kun Luce tapaa vakavan ja salaperäisen Danielin. Luce tuntee Danielia kohtaan erikoisen vahvaa vetoa, jota hän ei osaa selittää. Daniel puolestaan ei tunnu välittävän hänestä vähääkään.

Lucen elämää hämmentää myös tumma ja karismaattinen Cam, jonka silmissä hehkuu vaara. Cam on ensihetkestä lähtien kiinnostunut Lucen seurasta, mutta Luce ei saa Danielia mielestään. 

Jotta ongelmia olisi varmasti tarpeeksi, Lucelle jo ennestään tutut ahdistavat varjomaiset hahmot palaavat piinaamaan häntä. Koska kukaan muu ei tiedosta näiden varjojen läsnäoloa, Luce alkaa pelätä tulleensa hulluksi. Onko hänellä mahdollisuutta auttaa itseään vai jääkö hän ikuisesti yksinäisyyden vangiksi? Ja mistä Danielin töykeässä käytöksessä on pohjimmiltaan kysymys?


* * *

Kun Fallen ensimmäisen kerran kiinnitti huomioni, se oli ennen kaikkea kansikuvan ansiota. Se herätti mielikuvia jostakin pahaenteisestä, synkästä ja traagisesta. Luin takakannen ja lisäsin kirjan lukulistalle, mutta mikään kiire sen kanssa ei ollut. Lukisin sen joskus kun se tulisi jossain sopivasti vastaan. Jossain vaiheessa Fallen alkoi saada paljon negatiivista huomiota: sekä blogiarviot että goodreads suorastaan tihkuivat inhoa. Tarinaa sanottiin tylsäksi, kliseiseksi ja ennalta-arvattavaksi, henkilöitä puolestaan selkärangattomiksi ja yksinkertaisesti ikäviksi ihmisiksi. Joistakin teksteistä tuli melkein paha olo. Luettuani näitä kommentteja jonkin aikaa mielenkiinto heräsi uudelleen. Mietin, että mikä tämän kirjan juju oikein on. Onko se oikeasti niin surkea? Voiko se olla niin huono, että se ansaitsee lukijoiden raivon? Pohdin inhoaisinko minäkin Fallenia, vaikka yleensä suhtaudun lukemaani positiivisesti silloinkin kun kokemus ei ole parhaasta päästä. Päätin ottaa selvää.

Nopeasti kävi selväksi, että kyseessä ei missään tapauksessa ole virheetön romaani. Jokin on vähän hassusti kaikilla tärkeillä osa-alueilla: juoni laahaa, henkilöt jäävät melko yksiulotteisiksi, kieli toistaa itseään, tarinan tärkeimpiin kysymyksiin ei anneta minun makuuni riittävän kokonaisia vastauksia... Puutteita ei voi kiistää. Niistä huolimatta löysin kirjasta myös hyvää. 

Kirjan alussa Luce joutuu erittäin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen ja herättää siksi myötätuntoa. Vanhemmat hylkäävät hänet syrjäiseen, kolkkoon kouluun, kun Lucea syytetään nuoren pojan kuolemasta. Luce ei tiedä mitä oikeastaan tapahtui tai mitä hän näki, mutta hän tietää ettei tappanut poikaa (ainakaan tahallaan), vaikka aikuiset ympärillä pitävät sitä ainoana mahdollisuutena. Läheisten aikuisten ja systeemin pettämä Luce on hyvin yksin muiden oppilaiden keskellä, sillä heillä kaikilla on takana laajempi ongelmien ja huonojen valintojen kierre. Siitä huolimatta hän selviytyy ja onnistuu hankkimaan ystäviä.

Sitten kuvioon astuu Daniel, jota Luce ei voi jättää rauhaan vaikka tulee tylysti torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Tämän ominaisuuden voi tulkita heikkoudeksi tai päättäväisyydeksi näkökulmasta riippuen. Toisen ihmisen perässä ei pitäisi juosta, jos toinen on selvästi ilmaissut ettei ole kiinnostunut, mutta tässä tapauksessa asiassa on toinenkin puoli. Mitä pidemmälle tarinassa mennään sitä selvempää on, että hedän välillään on jonkinlainen yliluonnollinen linkki jonka vaikutuksia kumpikaan ei hallitse. Lucea ei voi siis täysin syyttää tästä hellittämättömästä käyttäytymisestä. Mikä minua sen sijaan vaivaa hänen hahmossaan on yksiulotteisuus. Esimerkiksi jos Lucen entistä elämää olisi avattu enemmän, lukija olisi saanut paremman käsityksen siitä, mitä sisäoppilaitos häneltä ryöstää. Hänen persoonallisuutensa jää aika ohueksi, sillä mielenkiinnonkohteita, aikaisempia ystävyyssuhteita tai muita tärkeitä asioita ei juurikaan esitellä.

Danielista minulla ei loppujen lopuksi ole paljon sanottavaa. Hän välttelee Lucea ja ajatustensa jakamista niin tehokkaasti, ettei hänen luonteestaan saa otetta. Hän on tosiaan töykeä ja aika ärsyttäväkin Lucea kohtaan, mutta ei niin paha, että vihaisin häntä. Halusin vain monta kertaa ottaa häntä hartioista kiinni ja ravistella totuuden ulos. 

En tiedä oliko tämä kirjailjan tarkoitus, mutta kolmesta tärkeimmästä henkilöstä Cam on se, joka herätti minussa eniten mielenkiintoa. Hänessä yhdistyy klassinen paha poika johonkin mitä on vaikea kuvailla; johonkin aavistukseen tai tuntemukseen tai sellaiseen... en tiedä. Jotain hänessä on. Pidin siitä, että Cam oli avoimesti kiinnostunut Lucen seurasta eikä ryhtynyt kiusaamaan häntä muiden oppilaiden mukana. Kuitenkin niin paljon jäi verhon taakse, etten voinut välttyä miettimästä, onko tässä takana joku ansa. Onko Cam täysin sitä miltä näyttää? Mikä hänen syvin motiivinsa on? Ja ennen kaikkea, mikä hänen tuleva paikkansa on tarinassa?  

Juonellisesti Fallen on melko epätasapainoinen. Joistakin tapahtumista edetään hirmuisella vauhdilla seuraavaan, toisinaan juna tuntuu pysähtyvän raiteilleen tuskastuttavan pitkäksi ajaksi kerrallaan. Kirjan yliluonnollinen osuus on kirjan parasta antia. Sen idea on aika kiehtova ja pyörittelee ihmismielen mahdollisuuksilla: Luce näkee outoja varjoja ja kokee kummallisia näkyjä tilanteista, jotka tuntuvat todellisilta kuin muistot mutta joiden ei järjen mukaan pitäisi olla hänen muistojaan. Lisäksi langenneiden enkeleiden ja maailman luonnollista järjestystä häiritsevän rakkauden asetelma on ajatuksena suhteellisen dramaattinen. Toteukseen olisi voinut lisätä paljonkin yksityiskohtia, informaatiota, tunteita ja draamaa. Kokonaisuudesta puuttuu särmää, viimeistelyä. Se on jotenkin laimea. Myös runsaammalla kielen vaihtelulla olisi päästy pidemmälle. Mutta jo hyvä idea on virkistävä tuttavuus, varsinkin kun se toteutuu oikeasti synkässä ja epätavallisessa ympäristössä.  

Kaiken kaikkiaan olo oli lukemisen jälkeen hyvin kaksijakoinen. Toisaalta sain hyvää ja helppolukuista ajanvietettä, jossa hipaisiin myös syvällisempiä teemoja kuten mielenterveys, koulukiusaaminen ja yksinäisyys; toisaalta tylsistyin ajoittain tekstin ja juonenkulun yksinkertaisuuden takia. Henkilöissä on hyvän kokonaisuuden perusta mutta ei paljon sen enempää. Silti riittävästi herättämään halun lukea jatko-osat. Myönnetään, että tässä on myös osa jääräpäisyyttä: kun jotain aloitan, vien sen yleensä loppuun asti vaikka hampaat irvessä, jos ei muuten. Tämä pätee lukemiseen ja kaikkeen muuhunkin elämässä. 

Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi Fallen on saanut niin monet lukijat ärsyyntymään ja turhautumaan, mutta näen myös osia niistä piirteistä joiden takia goodreadsin tähdityksistä suurin osa on vitosia ja nelosia. Minulle kokemus oli keskitasoa, sillä se ei herättänyt vahvoja tunteita kumpaakaan suuntaan. Jatko-osat odottavat minua Suomessa, ja aion ne jossain vaiheessa lukea ihan vaikka nähdäkseni, ovatko kirjailija ja tarina kehittyneet toistensa mukana.


3 tai 3,5/5


perjantai 17. helmikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(2&3/2017): Juonenkäänne

Pitäisihän se arvata, että suunnitelmilla on ilmiömäinen taito muuttua, erityisesti silloin kun ihminen sattuu olemaan toisella puolella maailmaa. Tarina on pitkä, mutta tiivistän tilanteen: tammikuun lopussa tulin hostperheeni mukana Perthiin. Tarkoitus oli asua samassa perheessä vielä kolme kuukautta eli huhtikuun loppuun, mutta sen sijaan perhe ja sen mukana työpaikka meni vaihtoon, asuinpaikka siirtyi melko hektisestä Perthin lähiöstä Swan Valleyn rauhaan ja seuraava vakituisempi kotiseutu odottaa Port Hedlandissa Länsi-Australian pohjoisosissa. Mitä ihmettä tässä oikein tapahtui, siitä kerron tarkemmin toisella kertaa. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja järjestyksessä, joten huolissaan ei tarvitse olla siellä ruudun toisella puolella!

Tämän sotkun keskellä blogi jäi tietenkin unholaan, taas kerran. Elämäni pitäisi tosin olla melko rauhallista ainakin seuraavat pari viikkoa, joten ehkä saan kirjoitettua jotain. Ehkä. En uskalla luvata mitään, mutta toivotaan! Lukemistoa sen sijaan riittaa ruuhkaksi asti. 

Luettavana maaliskuun loppuun:

  1. Pearl in a cage - Joy Dettman
  2. Fearless - Fiona Higgins
  3. The Signature of All Things - Elizabeth Gilbert
  4. Poison Study - Maria V. Snyder
  5. Priestess of the White - Trudi Canavan





Pearl in a Gage tuli vastaan kun olin etsimässa australialaista kirjallisuutta lukuhaastetta täydentämään. Kyseessä on Australiaan sijoittuva historiallinen sukutarina, joka jo alun perusteella vaikuttaa kirjalta jolla on jotain sanottavaa. 

Fearless puolestaan herätti mielenkiintoni jo ensimmäisinä viikkoina Bunburyssa. Kirjan hinta oli kuitenkin niin korkea, että en raaskinut ostaa sitä. Suunnilleen viikko sitten se tuli vastaan uudestaan, enkä voinut enää vastustaa sen juonta: joukko toisilleen vieraita ihmisiä matkustaa Balille kurssille, jonka tarkoitus on auttaa heitä kohtaamaan pelkonsa. Sitten alkaa tapahtua outoja asioita, ja paratiisisaari muuttuu kenties joksikin aivan muuksi... Kauhua tropiikissa? Vaativia luonnon olosuhteita ja hengenvaaraa? Vaikeita valintoja? Yllätyksiä? Mistä tahansa onkaan kysymys, toivon että kirja saa sydämen hakkaamaan ja kädet hikoamaan. Jotain uutta se varmasti tulee olemaan, sillä en ole aikaisemmin lukenut Indonesiaan sijoittuvaa kirjaa. 

The Signature of All Things on aarre, jonka olemassaolosta en edes tiennyt ennen kuin näin sen kirjakaupan hyllyssä. Historiallinen romaani tämäkin, mutta tapahtumapaikat ovat varsin epätavallisia; joukkoon mahtuu muun muassa Tahiti. Myös kirjan nimi on varsin kiehtova. 

Poison Study on ollut TBR-listallani jo ikuisuuden, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä sitä käsiini. Ensin piti lukea muita young adult fantasioita ja sitten tuli uusia ja taas uusia... Tiedätte kyllä miten se menee. Pari kuukautta sitten olin niin onnekas, että sain koko trilogian hyllyyni kerralla. Alkupäräinen omistaja ei kirjoja enää tarvinnut, joten sain ne ilmaiseksi. Voittaako mikään tällaista kirjojen kierrättämistä?

Priestess of the white päätyi lukulistalle puhtaasti siksi, että satuin löytämään sen yhdestä kirjakaupasta noin viikko sitten. Minulla oli trilogian loput osat jo, ja jotta voisin lukea ne tarvitsin tietenkin myös ensimmäisen. En varsinaisesti jahdannut sitä, mutta kun se osui kohdalle päätin, että on parasta lukea se mahdollisimman pian.  


Tällaista tänään. Mutta mitä kuuluu Suomeen?? 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(1/2017): Mitä tänä vuonna tapahtuu?

Hyvää alkanutta vuotta, mukavaa nähdä teitä! Ihan näin pitkäksi aikaa ei ollut tarkoitus blogia hiljentää, mutta minkäs teet: Australia vie minua suuntaan ja toiseen sellaisella vauhdilla, etten ole ehtinyt oikeastaan edes miettiä mitä täällä pitäisi tapahtua. Joulun jälkeen havahduin siihen tosiasiaan, että vuosi vaihtuu ja että sillä on melkoinen vaikutus myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Jonkinlaisia tavoitteitakin pitäisi taas asettaa ja miettiä millä tavalla ne voisi saavuttaa. Miten tämä aika tuli taas niin nopeasti?

2017 tulee olemaan poikkeuksellinen vuosi kaikin mahdollisin tavoin. Vietän suurimman osan siitä Australiassa, mahdollisesti jopa koko vuoden, jos päätän hakea toisen vuoden viisumia heti ensimmäisen perään. Au pair -ajasta on vielä neljä kuukautta jäljellä, minkä ansiosta minulla on mahdollisuus pitää ainakin pieni varasto kirjoja käden ulottuvilla. Yritän hyödyntää nämä kuukaudet mahdollisimman hyvin, toisin sanoen tavoite on lukea niin paljon kuin suinkin ja lähettää kirjoja säännöllisesti Suomeen tai myydä/lahjoittaa eteenpäin, jotta voin hankkia uutta luettavaa tilalle. 

Toukokuusta alkaen tilanne onkin sitten ihan toinen. Working Holidayn jälkimmäiselle puolikkaalle on toisaiseksi vain yksi suunnitelma: kolmen kuukauden farmityöjakso, joka on ehto toiselle working holiday -viisumille. Riippumatta siitä haenko viisumia suoraan ensimmäisen jälkeen vai joskus myöhemmin, tiedän että haluan mahdollisuuden siihen. Näin ollen farmijakso on priority one sitten kun au pairin työ jää taakse. Minulla ei ole vielä aavistustakaan milloin ja missä se tarkalleen tapahtuu, mutta selvää on ettei rinkkaan mahdu ihan tuhottomasti fyysisiä kirjoja. Jos suinkin onnistun, säästän rahaa Kindleen ja hankin sen ennen kuin matka jatkuu, mutta... saa nähdä. Tällaisen fyysisten kirjojen rakastajan kohdalla lukulaitteen hankkiminen tuntuu jatkuvasti siirtyvän tuonnemmaksi :D 

Uusi vuosi tuo mukanaan muitakin haasteita. Jos asun ja työskentelen kolme kuukautta suhteellisen kaukana sivistyksestä, minulla ei välttämättä ole usein tilaisuuksia vierailla kirjakaupoissa ja löytää riittävän hyvää nettiyhteyttä e-kirjojen ostamiseen ja lataamiseen. Hitto, onko minulla edes aikaa lukea? Toivottavasti ainakin sen verran, että saan luettua enemmän kuin viime vuonna. 18 kirjaa on liian vähän, aivan liian vähän!

Sitten on vielä kolme kuukautta, joiden ajan voin tehdä ihan mitä tahansa. Ihanteellisessa tilanteessa vietän ne kuukaudet tien päällä ja luen ainakin joitakin kirjoja. Mitä ihan oikeasti tapahtuu, siitä minulla ei ole vielä mitään käsitystä. Tulevaisuus on minulle nyt avoimempi kuin koskaan aikaisemmin.

Entä nämä kuukausittaiset suunnitelmapostaukset? Aion toteuttaa niitä jossakin muodossa tänäkin vuonna, mutta niiden sisältö tulee olemaan huomattavasti vaihtelevampi. Esimerkiksi lukulistojen pituus voi olla melkein mitä tahansa, rästipostausten määrä saattaa räjähtää käsistä tai muuttua olemattomaksi, elämäntilanne voi muuttua äkisti enkä voikaan päivittää blogia niin kuin aioin... Who knows??

Kaikesta huolimatta aloitan vuoden perinteiseen tyyliin tekemällä pienen lukulistan ja asettamalla blogitavoitteen. Eli lukulistalla tammikuussa ovat...

  1. Queen of Shadows - Sarah J. Maas
  2. Unravel Me - Tahereh Mafi
  3. Shaman's Crossing - Robin Hobb
  4. The Outback Heart - Fiona Palmer
  5. The Windermere Witness - Rebecca Tope




Eniten minua kiinnostavat Queen of Shadows (voi hyvänen aika Heir of Fire oli mahtava!) ja The Outback Heart, jolla saan Australia-keskeisen lukuhaasteen vihdoin kunnolla alkuun. Tavoitteeni on kuitenkin tarttua jokaiseen kirjaan innokkaasti ja lukea ne loppuun tammikuun aikana. Tänä vuonna en halua lipsua! 

Postausten suhteen minulla on ainoastaan yksi tavoite: kirjoittaa kolme rästipostausta pois alta. En nimeä niitä nyt erikseen, jotta en rajoita mieltäni liikaa. Kunhan kirjoitan, olen iloinen.

Millä kirjalla te aiotte aloittaa uuden vuoden?