perjantai 17. helmikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(2&3/2017): Juonenkäänne

Pitäisihän se arvata, että suunnitelmilla on ilmiömäinen taito muuttua, erityisesti silloin kun ihminen sattuu olemaan toisella puolella maailmaa. Tarina on pitkä, mutta tiivistän tilanteen: tammikuun lopussa tulin hostperheeni mukana Perthiin. Tarkoitus oli asua samassa perheessä vielä kolme kuukautta eli huhtikuun loppuun, mutta sen sijaan perhe ja sen mukana työpaikka meni vaihtoon, asuinpaikka siirtyi melko hektisestä Perthin lähiöstä Swan Valleyn rauhaan ja seuraava vakituisempi kotiseutu odottaa Port Hedlandissa Länsi-Australian pohjoisosissa. Mitä ihmettä tässä oikein tapahtui, siitä kerron tarkemmin toisella kertaa. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja järjestyksessä, joten huolissaan ei tarvitse olla siellä ruudun toisella puolella!

Tämän sotkun keskellä blogi jäi tietenkin unholaan, taas kerran. Elämäni pitäisi tosin olla melko rauhallista ainakin seuraavat pari viikkoa, joten ehkä saan kirjoitettua jotain. Ehkä. En uskalla luvata mitään, mutta toivotaan! Lukemistoa sen sijaan riittaa ruuhkaksi asti. 

Luettavana maaliskuun loppuun:

  1. Pearl in a cage - Joy Dettman
  2. Fearless - Fiona Higgins
  3. The Signature of All Things - Elizabeth Gilbert
  4. Poison Study - Maria V. Snyder
  5. Priestess of the White - Trudi Canavan





Pearl in a Gage tuli vastaan kun olin etsimässa australialaista kirjallisuutta lukuhaastetta täydentämään. Kyseessä on Australiaan sijoittuva historiallinen sukutarina, joka jo alun perusteella vaikuttaa kirjalta jolla on jotain sanottavaa. 

Fearless puolestaan herätti mielenkiintoni jo ensimmäisinä viikkoina Bunburyssa. Kirjan hinta oli kuitenkin niin korkea, että en raaskinut ostaa sitä. Suunnilleen viikko sitten se tuli vastaan uudestaan, enkä voinut enää vastustaa sen juonta: joukko toisilleen vieraita ihmisiä matkustaa Balille kurssille, jonka tarkoitus on auttaa heitä kohtaamaan pelkonsa. Sitten alkaa tapahtua outoja asioita, ja paratiisisaari muuttuu kenties joksikin aivan muuksi... Kauhua tropiikissa? Vaativia luonnon olosuhteita ja hengenvaaraa? Vaikeita valintoja? Yllätyksiä? Mistä tahansa onkaan kysymys, toivon että kirja saa sydämen hakkaamaan ja kädet hikoamaan. Jotain uutta se varmasti tulee olemaan, sillä en ole aikaisemmin lukenut Indonesiaan sijoittuvaa kirjaa. 

The Signature of All Things on aarre, jonka olemassaolosta en edes tiennyt ennen kuin näin sen kirjakaupan hyllyssä. Historiallinen romaani tämäkin, mutta tapahtumapaikat ovat varsin epätavallisia; joukkoon mahtuu muun muassa Tahiti. Myös kirjan nimi on varsin kiehtova. 

Poison Study on ollut TBR-listallani jo ikuisuuden, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä sitä käsiini. Ensin piti lukea muita young adult fantasioita ja sitten tuli uusia ja taas uusia... Tiedätte kyllä miten se menee. Pari kuukautta sitten olin niin onnekas, että sain koko trilogian hyllyyni kerralla. Alkupäräinen omistaja ei kirjoja enää tarvinnut, joten sain ne ilmaiseksi. Voittaako mikään tällaista kirjojen kierrättämistä?

Priestess of the white päätyi lukulistalle puhtaasti siksi, että satuin löytämään sen yhdestä kirjakaupasta noin viikko sitten. Minulla oli trilogian loput osat jo, ja jotta voisin lukea ne tarvitsin tietenkin myös ensimmäisen. En varsinaisesti jahdannut sitä, mutta kun se osui kohdalle päätin, että on parasta lukea se mahdollisimman pian.  


Tällaista tänään. Mutta mitä kuuluu Suomeen?? 

maanantai 2. tammikuuta 2017

Luettavaa ja blogattavaa(1/2017): Mitä tänä vuonna tapahtuu?

Hyvää alkanutta vuotta, mukavaa nähdä teitä! Ihan näin pitkäksi aikaa ei ollut tarkoitus blogia hiljentää, mutta minkäs teet: Australia vie minua suuntaan ja toiseen sellaisella vauhdilla, etten ole ehtinyt oikeastaan edes miettiä mitä täällä pitäisi tapahtua. Joulun jälkeen havahduin siihen tosiasiaan, että vuosi vaihtuu ja että sillä on melkoinen vaikutus myös lukemiseen ja bloggaamiseen. Jonkinlaisia tavoitteitakin pitäisi taas asettaa ja miettiä millä tavalla ne voisi saavuttaa. Miten tämä aika tuli taas niin nopeasti?

2017 tulee olemaan poikkeuksellinen vuosi kaikin mahdollisin tavoin. Vietän suurimman osan siitä Australiassa, mahdollisesti jopa koko vuoden, jos päätän hakea toisen vuoden viisumia heti ensimmäisen perään. Au pair -ajasta on vielä neljä kuukautta jäljellä, minkä ansiosta minulla on mahdollisuus pitää ainakin pieni varasto kirjoja käden ulottuvilla. Yritän hyödyntää nämä kuukaudet mahdollisimman hyvin, toisin sanoen tavoite on lukea niin paljon kuin suinkin ja lähettää kirjoja säännöllisesti Suomeen tai myydä/lahjoittaa eteenpäin, jotta voin hankkia uutta luettavaa tilalle. 

Toukokuusta alkaen tilanne onkin sitten ihan toinen. Working Holidayn jälkimmäiselle puolikkaalle on toisaiseksi vain yksi suunnitelma: kolmen kuukauden farmityöjakso, joka on ehto toiselle working holiday -viisumille. Riippumatta siitä haenko viisumia suoraan ensimmäisen jälkeen vai joskus myöhemmin, tiedän että haluan mahdollisuuden siihen. Näin ollen farmijakso on priority one sitten kun au pairin työ jää taakse. Minulla ei ole vielä aavistustakaan milloin ja missä se tarkalleen tapahtuu, mutta selvää on ettei rinkkaan mahdu ihan tuhottomasti fyysisiä kirjoja. Jos suinkin onnistun, säästän rahaa Kindleen ja hankin sen ennen kuin matka jatkuu, mutta... saa nähdä. Tällaisen fyysisten kirjojen rakastajan kohdalla lukulaitteen hankkiminen tuntuu jatkuvasti siirtyvän tuonnemmaksi :D 

Uusi vuosi tuo mukanaan muitakin haasteita. Jos asun ja työskentelen kolme kuukautta suhteellisen kaukana sivistyksestä, minulla ei välttämättä ole usein tilaisuuksia vierailla kirjakaupoissa ja löytää riittävän hyvää nettiyhteyttä e-kirjojen ostamiseen ja lataamiseen. Hitto, onko minulla edes aikaa lukea? Toivottavasti ainakin sen verran, että saan luettua enemmän kuin viime vuonna. 18 kirjaa on liian vähän, aivan liian vähän!

Sitten on vielä kolme kuukautta, joiden ajan voin tehdä ihan mitä tahansa. Ihanteellisessa tilanteessa vietän ne kuukaudet tien päällä ja luen ainakin joitakin kirjoja. Mitä ihan oikeasti tapahtuu, siitä minulla ei ole vielä mitään käsitystä. Tulevaisuus on minulle nyt avoimempi kuin koskaan aikaisemmin.

Entä nämä kuukausittaiset suunnitelmapostaukset? Aion toteuttaa niitä jossakin muodossa tänäkin vuonna, mutta niiden sisältö tulee olemaan huomattavasti vaihtelevampi. Esimerkiksi lukulistojen pituus voi olla melkein mitä tahansa, rästipostausten määrä saattaa räjähtää käsistä tai muuttua olemattomaksi, elämäntilanne voi muuttua äkisti enkä voikaan päivittää blogia niin kuin aioin... Who knows??

Kaikesta huolimatta aloitan vuoden perinteiseen tyyliin tekemällä pienen lukulistan ja asettamalla blogitavoitteen. Eli lukulistalla tammikuussa ovat...

  1. Queen of Shadows - Sarah J. Maas
  2. Unravel Me - Tahereh Mafi
  3. Shaman's Crossing - Robin Hobb
  4. The Outback Heart - Fiona Palmer
  5. The Windermere Witness - Rebecca Tope




Eniten minua kiinnostavat Queen of Shadows (voi hyvänen aika Heir of Fire oli mahtava!) ja The Outback Heart, jolla saan Australia-keskeisen lukuhaasteen vihdoin kunnolla alkuun. Tavoitteeni on kuitenkin tarttua jokaiseen kirjaan innokkaasti ja lukea ne loppuun tammikuun aikana. Tänä vuonna en halua lipsua! 

Postausten suhteen minulla on ainoastaan yksi tavoite: kirjoittaa kolme rästipostausta pois alta. En nimeä niitä nyt erikseen, jotta en rajoita mieltäni liikaa. Kunhan kirjoitan, olen iloinen.

Millä kirjalla te aiotte aloittaa uuden vuoden?

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Last Sacrifice - Richelle Mead

Kuva on otettu toiveikkaasti jo viime joulun aikoihin...
 Ei ihan silloin tullut luettua tätä
*Last Sacrifice on sarjan päätösosa, minkä takia teksti sisältää joitakin paljastuksia sarjan juonesta*


Juonikuvaus: Rose Hathaway on pahemmassa pulassa kuin koskaan. Kuningatar Tatiana on murhattu, ja Rose on pääepäilty. Hänet on tietenkin lavastettu, mutta syyllinen ei ole jättänyt itsestään todisteita. Kun koko yhteisö läheisimpiä ystäviä lukuunottamatta kääntyy Rosea vastaan, vaihtoehdot ovat vähissä. Epätoivosta syntyy suunnitelma, joka toteutuessaan puhdistaa sekä Rosen maineen että pelastaa Lissan poliittisesta ahdingosta - mutta minkälainen hinta pelastuksesta täytyy maksaa?


Ajatuksia: Last Sacrifice on melkoinen vuoristorata ja oikein kelvollinen päätös monivaiheiselle sarjalle. Richelle Meadin tyylille ominaiset piirteet ovat kaikki esillä jollain tavalla: on vaaratilanteita, äkkinäisiä juonenkäänteitä, ihmissuhdesotkuja, tunteiden tuskaa, elämän ironiaa, uusia vampyyrien yhteiskuntaa koskevia yksityiskohtia ja poliittista juonittelua. Oikeastaan tässä yhdistyvät juuri ne piirteet, joista pidän Meadin tyylissä eniten: hän on kirjoittanut young adult -fantasiaa, joka on viihdyttävää ja kevyttä ja joka käsittelee myös elämän peruskysymyksiä sen verran syvältä, että teksti ei ole yhdentekevää. Kaikkein syvällisin kirja Last Sacrifice ei missään tapauksessa ole, mutta se herättää kuitenkin erilaisia ajatuksia ystävyydestä, rakkaudesta, uhrauksista, oikeasta ja väärästä, totuuden ja valheen suhteesta... Onhan tässä kaikenlaista.

Yksi merkittävimmistä juonikuvioista on tietenkin Rosen, Dimitrin ja Adrianin välinen tilanne ja sen lopullinen ratkeaminen. En puhu varsinaisesti kolmiodraamasta, vaikka sellaisen syntymiseen olisi ollut aineksia. Huomioni kiinnittyi siihen, kuinka hyvin tämä kyseinen tapahtumien ja tunteiden kulku kuvataan. Kokonaisuudesssaan se ottaa esille yhden todella tärkeän oivalluksen: toiselle valehteleminen saa aikaan useammin ongelmia kuin hyötyä, mutta kaikkein eniten pahaa tapahtuu silloin, kun ihminen valehtelee itselleen. Erityisesti kun on kyse tunne-elämän asioista, brutaalikin rehellisyys on aina parempi vaihtoehto. Tämä teema koskettaa jollain taivalla kaikkia kuvion osapuolia, sillä heistä jokainen omalla tavallaan valehtelee itselleen ja katsoo toiseen suuntaan kunnes elämä pakottaa tekemään toisin.

Vielä tärkeämpi osa tapahtumia on kuitenkin kuningatar Tatianan kuoleman aiheuttama yhteiskunnallinen sekasorto, jonka ytimeen Rose vedetään tekaistujen todisteiden perusteella. Jälleen täytyy kiittää kirjailijaa: tällä kertaa siitä, että hän antaa oivan esimerkin massojen käyttäytymisestä poliittisessa kriisitilanteessa. Vampyyriyhteisöllä on niin kova kiire löytää syyllinen, ettei kukaan Rosen lähipiirin ulkopuolella edes harkitse sitä mahdollisuutta, että Rose on syytön ja tällöin riipaisevan epäoikeudenmukaisuuden uhri. Kukaan ei ota huomioon esimerkiksi Rosen merkitystä yhteisölle, hänen uhrauksiaan ja saavutuksiaan, eikä varsinkaan Rosen persoonaa, joka ei todellakaan sovi yhteen murhasyytösten kanssa. Miten joku joka vaarantaa jatkuvasti henkensä suojellakseen toisia syyllistyisi yhtäkkiä murhaan ja maanpetokseen? Rosella ja Tatianalla oli ehdottomasti erimielisyytensä, mutta ne eivät olleet missään tapauksessa riittävä tai todennäköinen syy murhaan. Rosen kaltainen ammattilainen ei myöskään missään tilanteessa jättäisi jälkeensä asetta, joka voidaan yhdistää suoraan häneen. Tapauksessa on selkeitä aukkoja, mutta koko yhteisö on valmis leimaamaan yhden omistaan lopullisesti, ilman kunnollisia tutkimuksia vain saadakseen kohteen johon purkaa surua, vihaa ja turhautumista. 

Koska systeemi pettää Rosen totaalisesti, jäljelle jää erittäin vaarallinen ja epätoivoinen ratkaisu: pakosuunnitelma, jota toteuttaessaan jokainen Rosen ystävistä vaarantaa oman turvallisuutensa ja asemansa yhteisössä. Oikeastaan sekä lukija että Rose havahtuvat yhtä aikaa tajuamaan kuinka lojaaleja ystäviä hänellä on; kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään todistaakseen Rosen syyttömyyden. Tai ainakin minulle tapahtui näin. Kun Rose alkoi pohtia asiaa, minäkin aloin pohtia sitä. Samalla aloin nähdä koko sarjan hiukan uudesta näkökulmasta ja keskityin kunnolla ajattelemaan, millasia ystävyyssuhteita siinä rakennetaan ja miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.

Samaan hässäkkään täytyy tietenkin lisätä vaalit ja Lissan ympärillä pyörivä kohina. Ikivanha laki pakottaa Lissan tukalaan ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen: koska hänellä ei ole perheenjäseniä, häntä ei lasketa kuninkaallisen neuvoston täysvaltaiseksi jäseneksi. Laissa on kuitenkin aukko, sillä sen perustella voi kyllä asettua ehdolle mutta ei tulla valituksi. Tilanne mutkistuu (tietenkin) kun Roselle selviää, että Lissalla on mahdollisesti tunnustamaton sisko tai veli, tarkemmin sanoen isän avioliiton ulkopuolinen lapsi. Hidastaakseen uuden päämiehen valintaa ja toisaalta antaakseen Lissalle täydet kuninkaalliset oikeudet Rose ja kumppanit päättävät käyttää lain aukkoa hyväkseen ja etsiä tämän salaisen lapsen. Näin ollen lukija saa jännittää vähintään sitä, pääseekö Rose lopulta eroon syytteistä; sitä, löytääkö hän tien takaisin Dimitrin luo; selviävätkö hänen ystävänsä loppuun asti paljastumatta; tuleeko Lissasta kuningatar ja miten hän suhtautuu mahdolliseen uuteen perheenjäseneen. 

Last Sacrifice on siis kolmesta eri pääjuonesta muodostuva kokonaisuus, joka pitää jännityksessä, kehittää henkilöiden välisiä suhteita, kyseenalaistaa vampyyriyhteisön perinteitä ja antaa sopivasti ajattelemisen aiheita. Kaikki merkittävät kysymykset ratkeavat sulavasti niin, että myös aikaisempia tapahtumia sidotaan yhteen viimeisempien kanssa. Sain jälleen oppia jotain uutta sarjan maailmasta, mikä oli todella mielenkiintoista. Päätöosa pääsi myös yllättämään pari kertaa, ja loppu oli juuri sopivasti onnellinen ja surullinen. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, miten sarja päättyi, ja odotan nyt mielenkiinnolla mitä annettavaa spin off- sarjalla on.

4/5

Mitä te muut sarjan lukeneet ajattelitte tästä?