keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(9/2016): Keskeneräisten kirjojen kerho

Niin se vain on, että elämässä ei voi muuttaa yhtä asiaa muuttamatta samalla jotain toista. Edellisessä postauksessa vihjaisin melko salaperäisesti, että elämässäni on käynnissä jonkinlainen hässäkkä, jonka vuoksi myös blogin elämä on hiljentynyt. Nyt kuviot ovat sen verran selvät, että on aika paljastaa mistä on kysymys.

* * * Tähän väliin saa kuvitella rumpujen pärinää ja syviä hengenvetoja * * *

No niin, leikki sikseen. Uutinen on tässä:

Muutan lokakuussa Australiaan - kokonaiseksi vuodeksi.

En pysty vielä ihan ymmärtämään, että tämä oikeasti tapahtuu, mutta olen aivan järjettömän innoissani ja onnellinen! <3 Tarina siitä, miten tähän päädyttiin ja mitä olen menossa tekemään, saa vuoronsa myöhemmin. Tällä kertaa keskityn siihen, millaisia seurauksia tällä valtavalla asialla on kirjablogin kannalta.

Ensimmäisenä muuttuu syyskuun lukulista: olen nyt siinä tilanteessa, että keskeneräisiä kirjoja on pakko lukea loppuun. There are only so many books you can pack in a backpack, you know ;) Syyskuun lukulista koostuu siis lukemattomien aarteiden sijaan keskeneräisistä kirjoista, jotta voin Australiassa aloittaa kaunokirjallisen elämäni mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Lista näyttää tältä:
  1. Kuninkaiden koitos - George R.R.Martin
  2. Heir of Fire - Sarah J. Maas
  3. Epäilys - Stephenie Meyer
  4. Linnake - Justin Cronin
  5. Unite me - Tahereh Mafi
  6. A Discovery of Witches - Deborah Harkness
  7. Spider's Bite - Jennifer Estep
  8. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl

Etusijalla näistä ovat pisimmät ja painavimmat kirjat (Kuninkaiden koitos, Linnake, Epäilys), joita en halua raahata mukanani lentokoneeseen enkä kantaa rinkassa. Mutta jokainen luettu kirja on voitto, joten en ota noistakaan kirjoista stressiä. Jos aloitan uusia kirjoja, ne ovat todennäköisesti Beautiful Redemption, Uusikuu, Unravel me, City of Heavenly Fire ja/tai jokin nopealukuinen kirja ihan puhtaan vaihtelun vuoksi. 

Blogista en osaa sanoa vielä mitään: minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä blogin puolella syyskuussa tapahtuu. Matkajärjestelyt saattavat imaista minut niin täydellisesti mukaansa, etten saa kirjoitettua yhtään. Toisaalta kesätyöt loppuivat pari viikkoa sitten, minkä ansiosta minulla pitäisi olla enemmän aikaa kirjoittaa. Tiedä häntä! Pääni on joka tapauksessa sekaisin ;D

Laitan seuraavaa tilannepäivitystä tulemaan jonain epämääräisenä ajankohtana. Mutta, mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kuukausi kansissa(6&7&8/2016): Kesä pikakelauksella

Suomen kesät kuluvat aina liian nopeasti.

Ne hiipivät esiin varkain, tulevat näkyviin talven harson alta ja antavat meidän nähdä itsensä vasta, kun on jo melkein myöhäistä. Suomalainen miettii koko talven, mitä kaikkea ensi kesänä tehdään, minne kaikkialle mennään ja millä tavalla tämä kesäloma vietetään. Ja sitten kun se kauan odotettu kesä on siinä, suomalainen tajuaa, ettei ole tehnyt eikä voi tehdä puoliakaan siitä mitä aikoi.

Syitä tälle on monia, aivan liian monia. Loma on lyhyt, täytyy käydä töissä, ostaa ruokaa ja valmistaa aterioita, huolehtia lapsista ja lemmikeistä, silittää aviomiehen paitoja, korjata vaimon polkupyörän puhjennut rengas, katsastaa auto, sairastaa yllättävä kesäflunssa... Arki yllättää ihmisen kesälläkin, niin ikävää kuin se onkin. Kaikki nämä loputtomat askareet hautaavat meidän alleen, ja silloinkin kun olisimme valmiita irrottamaan hetkeksi ja unohtamaan velvollisuudet, elämä tulee ja heittää eteemme jotain täysin odottamatonta.

Se niistä kesäsuunnitelmista.

Minun kesäni valui ohitseni ehkä tavallistakin nopeammin. Torimyyjän työ imaisi täysillä mukaansa lisääntyneen asiakasmäärän takia. Täydet työviikot ja säännölliset herätykset veivät enemmän energiaa samalla kun antoivat enemmän kuin edellisenä kesänä: kohtasin kymmeniä uusia asiakkaita, varmaan yhtä paljon vanhoja tuttuja, joista jotkut muistan vielä vanhainkodissakin. Sain uusia mahtavia työkavereita ja nauroin pitkästä aikaa vanhojen kanssa. Palelin vesisateessa ja tuiskussa, hikoilin helteessä, yritin ottaa kahdella kädelläni vastaan rahaa neljän asiakkaan edestä, vastasin kysymykseen toisensa perään ja tein saman minuutin päästä uudestaan, Ihmettelin kojun eteen syntynyttä tolkutonta jonoa ja sen kaksosveljeä ja mietin, miten hemmetissä me kaksi, minä ja myyjätoverini, saamme nämä kaikki asiakkaat palveltua sekä tehokkaasti että yhtä ystävällisesti kuin eilen. Heinäkuussa sain kokea sen erikoisen tilan, johon aivot menevät tällaisessa työssä: yhtäkkiä maailmassani on vain tämä koju ja se asiakas, joka juuri tervehtii minua. On mansikoita ja herneitä ja perunoita ja vadelmia ja mustikoita, on rasioita ja kauhoja ja pusseja ja vauhtia, niin paljon vauhtia, puhetta ja naurua ja kysymyksiä ja pankkikortteja ja setelinippuja. Mikään muu ei merkitse mitään, ei niin mitään, elän ja teen työtä tässä kuplassa kunnes viiden tunnin kuluttua voin vetää ensimmäisen kerran henkeä ja istahtaa. Katson kaveriani ja nauran, sieppaan juomapullon ja juon nyt kun ehdin. Mitä ihmettä äsken tapahtui? Oliko meillä ihan oikeasti tuntikaupalla jatkuva jono? Voi jukra!

Illat kuluivat kotona tv-sarjojen ääressä, koska työn päälle ei paljon muuta jaksanut. Silloin kun ehdin ja jaksoin, laitoin ystäville viestiä, yritin pysyä heidän elämästään perillä. Joitakin ehdin sentään tavata, vaikka olisin halunnut tehdä paljon enemmän, olla läsnä paljon, paljon enemmän. Oli muutamat kesäjuhlat, joissa sain sekunneista kiinni. Oli hieno, rentouttava juhannus hyvän ystävän mökillä kaukana torin hälinästä. Se vasta oli mukavaa. Oli yksi hyvä ystävä ja yö baarissa, oli toinen ystävä ja kaksi päivää täynnä hyvää ruokaa, elokuvia ja yhteisen romaanin suunnittelua, unelman toteuttamista pienissä paloissa. Naurua ja rakkautta, ystävyyttä sen parhaimmissa muodoissa. Mieleen jäi myös ilmaston ääripäät: ensin oli viikko hellettä, sitten vain satoi ja satoi.

Blogissa ei tapahtunut mitään. En kirjoittanut arvosteluja, en kertonut kuulumisia. En edes lukenut niin paljon, että siitä olisi voinut kirjoittaa. Haluan irvistää joka kerta, kun katson keskeneräisten kirjojen pinoa: en sitten onnistunut tänäkään kesänä korjaamaan kurssia. Olin laiska enkä ottanut edes kuvia tätä postausta varten, vaikka aioin, ihan oikeasti aioin. Ei voi mitään, täytyy yrittää vuoden päästä uudestaan. No, ollaan armollisia. Luin minä sentään jotain: 1500-luvulle sijoittuvia rikosromaaneja, vähän vampyyriteinien seikkailuja, yhden bestsellerin loppuun, aloitin jokusen uuden kirjan.

Lukemisen sijaan minä ajattelin.

Ajattelin kesää, talveä, yliopistoa, ihmisiä, elämää, maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella. Ajattelemisesta seurasi tunteita. Toiset niistä otin mielelläni vastaan, toiset meinasivat tehdä hulluksi. Tajusin, että tarvitsen muutosta enemmän kuin mitään muuta ja että tarvitsen sitä nyt, jos haluan päästä elämässäni eteenpäin.

Näistä mietteistä syntyi päätös, suunnitelma, jonka toteutuminen kääntää koko elämäni päälaelleen, niin kulunut ilmaisu kuin se onkin. Silti se on totta. Päätin tarttua mahdollisuuteen, ja jos se vie minut sinne minne haluan, elän täysin erilaisen talven ja ensi kesän. Yritän joka päivä ymmärtää paremmin, mitä olen tekemässä ja mitä tästä kaikesta seuraa, ja totean jokaisen päivän päätteeksi että eihän tätä voi käsittää ennen kuin olen siellä, ennen kuin se on totta ja tässä. Palan halusta kertoa tarkemmin, mutta pidän salaisuudestani kiinni vielä hetken. Sitten, kun tiedän tarkalleen mitä, missä ja milloin, avaan sanallisen arkkuni uudessa muodossa enkä sulje sitä ennen kuin seikkailu on viety päätökseen. Olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa enkä oikein tiedä miten päin olisin, miten tätä tunnetta oikeasti kuvailisin.

Tämä kesä on ollut hieno, vaikka se viipyi luonani vain hetken.

Mutta syksy - siitä on tulossa vielä monin verroin hienompi.

maanantai 1. elokuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(7&8/2016): Tärkeysjärjestys

Tämä kesä on ollut lukemisen suhteen niin surkea, että ihan hävettää. Taisin astua taas siihen samaan optimistisuuden ansaan: kuvittelin, että nyt olisi enemmän aikaa ja energiaa lukea kuin opiskelun lomassa. Nope, not at all! Kesätyöt täyttävät viikot niin täydellisesti, että lukeminen on ylellisyys, johon jää ehkä vähän aikaa kerran tai kaksi viikossa huilaamisen, syömisen, arkisten asioiden ja sosiaalisten rientojen jälkeen. Lukemisen kuihduttua olemattomiin myös blogihiljaisuus alkoi venyä. Hassua, kuinka nopeasti kirjallisuudesta voi irtautua niin paljon ettei enää tiedä, mitä siitä oikein kirjoittaisi. 

Heinäkuun lähestyessä loppuaan päätin kuitenkin, että nyt on aika ottaa askel kohti oikeaa raidetta ja miettiä, mitä seuraavaksi. Listasin rästitekstit ja tutkin kirjahyllyni läpi pohtien, mitkä kirjat auttaisivat minut parhaiten jumituksen yli. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokosin elokuuta varten 20 kirjan listan niistä kirjoista, jotka ovat jo kertaalleen olleet lukulistalla tämän vuoden aikana. Halusin muistuttaa itseäni siitä mitä oikeastaan halusinkaan eniten lukea tänä vuonna. Näistä kirjoista yritän sitten vielä valita muutaman kaikkein tärkeimmän aloitettavaksi elokuun alkupuolella. Heinäkuussa jäi lista kokonaan julkaisematta, joten voisin lukea kahden kuukauden edestä (niin varmaan xD) ! 

Lista näyttää tältä:

  1. City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  2. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
  3. King of Thorns - Mark Lawrence
  4. Torment - Lauren Kate
  5. Deadhouse Gates - Steven Erikson
  6. The Mime Order - Samantha Shannon
  7. Unravel Me - Tahereh Mafi
  8. Shadow of Night - Deborah Harkness
  9. Aamunkoi - Stephenie Meyer
  10. Kivun jäljet - Karin Slaughter
  11. Musta tuli - C.J.Sansom
  12. Ruumiin todistus - Patricia Cornwell
  13. Pimeyden rakastaja - J.R.Ward
  14. Legend - Marie Lu
  15. Cinder - Marissa Meyer
  16. Shadow and Bone - Leigh Bardugo
  17. The Summoner - Gail Z. Martin
  18. Muukalainen - Diana Gabaldon
  19. Kapina laivalla - John Boyne
  20. Anna Karenina - Leo Tolstoi

Blogin puolella yritän luoda jonkinlaisen rytmin uudelleen ja saada ainakin muutaman rästipostauksen ulos uusien ideoiden ohella. Yksi haastetekstikin olisi kirjoitettavana.

Näillä mennään ainakin kuuakausi eteenpäin. Miten teidän kesä on sujunut? Oletteko lukeneet niin paljon kuin haluaisitte?

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(6/2016): Sekalaisia oman hyllyn kappaleita

On vähän hassua julkaista kuukauden lukulista tässä vaiheessa, kun kuukaudesta on jo yli puolet ohi, mutta teen sen silti rutiinien tähden. Nyt oli jo kevyesti haastavaa löytää omien kirjojen joukosta lukemattomia kirjoja, jotka oli järkevää laittaa listalle. Sarjojen jatko-osia odottaa hyllyssä vaikka millä mitalla, mutta ensin pitäisi saada edelliset osat luettua... Ehkä vielä joskus tämän vuoden puolella!

Lista näyttää tällä kertaa tältä:

  1. Näkijän tytär - Kristiina Vuori
  2. Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus - Tarquin Hall
  3. Labyrintti - Kate Mosse
  4. Jumalat juhlivat öisin - Donna Tart
  5. Kuolleiden lelujen kesä - Antonio Hill
  6. Neitsytkivi - Michael Mortimer
  7. Kun suljen silmäni - S.J.Watson
  8. Viisi - Ursula Boznanski
  9. Kuudes mies - John Boyne 
  10. Kylmäveristen klubi - Charlaine Harris 

En aseta tällä kertaa kummempia lukemisen tavoitteita. Olen iloinen jo siitä, jos saan aikaiseksi asettua lukemaan edes muutamana päivänä. Bloggaamisen osalta pyrin saamaan ainakin muutaman rästipostauksen ulos vielä ennen heinäkuuta, jotta pääsen joskus miettimään uusia tekstejä. Alkukesä on ollut jotenkin levoton: töitä, kulkemista kahden kodin välillä, menemistä ja tekemistä, väsymystä... Mutta joku päivä on vain istuttava alas kirjoittamaan. Tämä bloggaamattomuus alkaa jo tympiä!

Mitä teidän kesäkuuhun kuuluu?

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award



Nina Mari Tarinoiden syvyyksistä kävi pudottamassa minulle tämän blogipalkinnon: lämmin ja ilahtunut kiitos sinne suuntaan! :)

Homma toimii näin:


  • Kirjoita palkinnosta postaus logoineen
  • Kerro lyhyesti (tai pitkästi), kuinka aloitit bloggaamisen
  • Anna ohjeita/vinkkejä aloitteleville bloggaajille
  • Mainitse ja linkitä blogi, jotka sinut palkitsi
  • Nimeä 10 blogia palkinnonsaajiksi

* * *

Kuinka minusta tuli bloggaaja?

Kiinnostuin blogeista tosissani lukiovuosina, kun aloin lukea yhden kaverin blogia. Jossain vaiheessa aloin harjoitella bloggaamista jakamalla lyhyitä tarinoita elämästäni, julkaisemalla runoja, pohtimalla maailmaa. Samoihin aikoihin pääsin lukemiseen kiinni tiukemmin kuin pitkään aikaan, ja kun menestyin lukion äidinkielessä yhä paremmin, ajatus kirjablogin perustamisesta alkoi houkutella valtavasti.

Odotin kuitenkin jonnekin vuoden 2012 tienoille ennen kuin ryhdyin tosissani kehittämään bloggaamistani. Loin silloin pohjan tälle blogille ja kirjoitin ensimmäisiä arvostelujen räpellyksiä yliopisto-opintojen keskellä. Aluksi blogin toiminta oli erittäin hajanaista ja päämäärätöntä, mutta opintojen edetessä oivalsin, että minulla ihan oikeasti on sanottavaa kirjallisuudesta. Tajusin, kuinka hienoa olisi jakaa lukukokemuksia toisten innokkaiden lukijoiden kanssa ja tallentaa omia ajatuksia kirjallisessa muodossa. Samoihin aikoihin aloin työstää omaa fiktiota aiempaa totisemmin. Tästä syntyi toinen blogi, jossa keskityin pohtimaan fiktion kirjoittamisen kiemuroita. Sain runsaasti positiivista palautetta, mikä kannusti jatkamaan. Seuraava ratkaiseva askel oli englanninkielisten kirjablogien avautuminen: löysin todella lyhyellä aikavälillä useita kirjablogeja, joiden kirjoittajia voisi hyvinkin kutsua sisällöntuottamisen ammattilaisiksi. Lukulistallani on nykyäänkin toistakymmentä niistä blogeista, jotka silloin löysin. Englanninkieliset bloggaajat avasivat myös ovia sellaisen kirjallisuuden pariin, josta Suomessa ei ole vielä kuultukaan. Niin kuin arvata saattaa, minussa syttyi palava halua lukea lisää, lisää, aina vain lisää. Tutustuin jopa muutamaan yhdysvaltalaiseen kirjailijaan, joiden kanssa aloin pitää tiiviisti yhteyttä. Pian myös suomalainen kirjabloggaajien yhteisö alkoi tulla tutuksi. Tiivistettynä: blogimaailman mahdollisuudet avautuivat minulle yhdellä rysäyksellä, ja loppu on historiaa. Minulla oli yhtäkkiä valtavasti energiaa ja tahtoa luoda blogi, jolla olisi annettavaa laajemmallekin yleisölle, ja sillä tiellä ollaan tälläkin hetkellä.

Tie tähän pisteeseen on ollut monivaiheinen, eikä tämä teksti tuo esiin lähellekään kaikkia yksityiskohtia. Kuitenkin on selvää, että matkalla on ollut sekä kiviä että ruusuja, ja paljon on pitänyt tehdä töitä. Mitä enemmän aikaa käytän bloggaamisen parissa, sitä enemmän siihen kiinnyn, enkä osaa kuvitella lopettavani. Etsin tietoisesti keinoja kehittyä ja laajentaa blogini sisältöä, ja asetan itselleni jatkuvasti uusia tavoitteita. En halua jäädä laakereilleni lepäämään, mikä näkyy vahvasti tässäkin harrastuksessa. Seuraava iso askel on sitten se oman matkablogin perustaminen heti, kun kasassa on riittävästi materiaalia sitä varten.

* * *

Vinkkejä aloitteleville bloggaajille:


1. Ole avoimesti ja rohkeasti juuri sitä, mitä olet. Muista aina, että olet ainutlaatuinen: ajatuksesi, mielipiteesi, tunteesi ja elämänkokemuksesi ovat arvokas pääoma, josta voit ammentaa ja jollainen ei toistu kenenkään toisen elämässä täsmälleen samanlaisena. Lukija haluaa tietää, mitä sinä teet, mutta aivan yhtä paljon häntä kiinnostaa, kuka sinä olet ja miksi.

2. Älä pyri heti täydelliseen. Hyvä blogi hakee muotoaan pitkään. Voi kulua helposti useita vuosia, ennen kuin löydät itsellesi sopivimman tahdin julkaista postauksia, oman tyylisi kirjoittaa, ulkoasun joka miellyttää sinua eniten... Bloggaaminen on monimuotoinen harrastus, jonka parissa tulee eteen useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Aloita siis pienestä ja anna blogisi kehittyä hiljalleen kohti pysyvämpää muotoa.

3. Bloggaa juuri siitä, mikä sinua kiinnostaa ja mikä on sinulle tärkeää. Kun olet innostunut jostakin, se näkyy tekstissäsi. Kun jokin asia koskettaa sinua, anna sen välittyä lukijalle. Mitä aidompi ja voimakkaampi mielenkiinto sinulla on niitä aiheita kohtaan, joista bloggaat, sitä pidempää ja rikkaampaa elämää voit blogillesi ennustaa. Ja vaikka saisit raskakstakin kritiikkiä, älä koskaan anna sen lannistaa; vihaajat vihaa ja varikset raakkuu maailman loppuun asti, mutta positiivinen mieli ui uusissa vesissä jo seuraavana päivänä.

4. Luota omaan ääneesi. Sen kuuluisan oman jutun löytämiseen voi kulua pitkä aika, mutta kun se löytyy, siinä on valtavasti voimaa. Luota siihen, että sinulla on tärkeää asiaa ja sanottavaa, joka kiinnostaa muitakin. Kun pidät kiinni tästä itsevarmuudesta, samanhenkiset ihmiset tulevat luoksesi kuin itsestään.

5. Kokeile jatkuvasti uusia asioita. Uudet asiat piristävät, tuovat jännitystä elämään ja haastavat ihmistä monella eri tasolla. Vaikka bloggaajan korissasi saattaa jo olla monta toimivaa juttua, niiden teho voi jonain päivänä latistua - kun siis kohtaat asian, jota et ole koskaan blogin yhteydessä tehnyt, mieti, olisiko se sittenkin vaivan arvoista. Joskus paras tai jopa ainoa tie eteenpäin on uudistuminen, vaikka se voi olla varsin pelottavaa. Bloggaamisen avainsanoihin kuuluu kuitenkin luovuus, ja siellä missä on luovuus, on myös muutos. Kokeile kaikenlaista, heitä ennakkoluulot roskiin ja ota vastaan se, mitä yllättävät tilanteet tuovat tullessaan.

6. Etsi inspiraatiota ja oppeja toisilta bloggaajilta. Bloggaajat muodostavat yhteisön, joka jakaa samat ilot, kiinnostuksen kohteet ja ongelmat. Me kaikki olemme täällä oppimassa, eikä blogin kaltaisessa ympäristössä opi varmaan mistään yhtä paljon kuin toisilta bloggaajilta. Blogitoverit kannustavat, innostavat, antavat ideoita, tuovat iloa elämään ja ovat yksinkertaisesti aivan mahtavia tyyppejä! Pidä siis silmäsi auki, kun seikkailet erilaisissa blogeissa. Jokaiselta voi oppia jotain uutta.

7. Verkostoidu. Jotta edellinen kohta toteutuisi, tarvitset verkoston. Seuraa toisten blogeja aktiivisesti, kommentoi, pidä sopivasti melua itsestäsi, tutustu ihmisiin blogien takana, osallistu mahdollisiin bloggaajien tapaamisiin/tapahtuumiin ynnä muuhun sellaiseen. Tähän yhteisöön kannattaa kuulua!

8. Etsi itsellesi luontevia tapoja kertoa, että olet olemassa. Tässä maailmanajassa on hätkähdyttävän helppoa markkinoida itseään. Käytä hyväksesi esimerkiksi sosiaalista mediaa, mutta tee se niin, että sinulla riittää aikaa ja energiaa kaikkien kanavien aktiiviseen ylläpitämiseen. Sanaa kannattaa levittää hiljalleen, askel askeleelta, jotta saat kaikki uudet palaset asettumaan kuvioosi.

9. Jaa sisältöäsi pieniin osiin. Tämä on mielekästä sekä kirjoittajan että lukijan kannalta. Postaukset eivät paisu turhan pitkiksi, ne on helpompi kirjoittaa ja niissä on enemmän tilaa keskittyä yksityiskohtiin. Lukijan kannalta pienet kokonaisuudet ovat huomattavasti isoja selkeämpiä. Esimerkiksi jos aiheesi on viikonlopun aikana luetut kirjat tai viikon mittainen lomareissu, koko homman mahduttaminen yhteen tekstiin niin, että lukija saisi siitä kunnollisen käsistyksen... No, se on todella vaikeaa. Luin joskus postauksen, jossa kirjoittaja yritti kuvailla koko loman tapahtumat kerralla. En muista tekstistä enää mitään, enkä varsinkaan saanut käsitystä siitä, mikä oli ollut kirjoittajan silmissä erityistä. Yksi asia yhtä postausta kohden ei siis ole lainkaan huono vaihtoehto.

10. Kerää palautetta. Sen avulla voit kehittyä ja taas kehittyä. Palaute auttaa myös hahmottamaan, minkälaiset aiheet lukijoita kiinnostaa.

11. Sitoudu harrastukseesi. Bloggaaminen on jatkuvaa vuorovaikutusta bloggaajan, lukijoiden ja toisten bloggaajien välillä. Tämä harrastus antaa sinulle eniten silloin, kun sinä olet valmis antamaan itsestäsi. Ole läsnä, pidä blogisi aktiivisena, reagoi, anna itsestäsi elonmerkkejä. Aina ei toki tarvitse tavoitella sitä kaikkein aikojen parasta tekstiä: riittää, kun lukijat tietävät sinun olevan edelleen siellä.

12. Älä luovuta. IKINÄ. Bloggaaminen ei todellakaan ole joka hetki helppoa. Mutta edes epätoivoisimpina aikoina en ole keksinyt syytä lopettaa. Haasteet on tehty voitettaviksi ja rajat rikottaviksi. Sinä selviät. Me kaikki selviämme.

* * *

Koska matkailu on yksi suurimmista intohimoistani, tartun tilaisuuteen ja annan palkinnon kahdeksalle mahtavalle matkablogille:



... Ja lisäksi kahdelle kirjablogille jotka eivät ehkä vielä ole saaneet palkintoa:

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kuukausi kansissa(5/2016): Levoton sielu

Jos kevätlukukausi meni ohi lentäen, niin toukokuu kului valonnopeudella. 

Siirtyminen Joensuusta Imatralle aiheutti oman hässäkkänsä, mutta torikauden alkamista saa syyttää sekä lukemisen vähäisyydestä että bloggaamisen olemattomuudesta. Vaikka tein toukokuussa vajaita viikkoja, työ imi minut mukaansa niin täydellisesti, että lukeminen vain haihtui mielestäni. Ja silloinkin, kun olisi oikeasti ollut aikaa lukea olin aivan liian levoton.

Niinpä ei ole yllättävää (valitettavasti) että sain luetuksi vain yhden kirjan: Karin Slaughterin Pelon huoneen. Oikein hyvä rikosromaani, joka vahvisti halua lukea koko Slaughterin tuotanto. Tämä on iloinen asia varsinkin siksi, että hyllystäni löytyy jo viisi omaksi ostettua Will Trent -dekkaria. 

Lukemisen osalta toukokuu ei siis päässyt herättämään kovinkaan paljon uusia ajatuksia. Blogissa puolestaan saattaa tapahtua lähikuukausina jotain muutakin kuin kirjallisuuteen liittyvää asiaa. Olen vakavasti pohtinut torikokemuksieni kirjaamista ylös jossain muodossa; ensiksi sen takia, että te siellä ruudun takana saisitte jonkinlaisen kuvan kesäelämästäni, ja toiseksi siksi, että torimyyjän työ on huomattavasti monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin uskoisi. Jos ei muuta, niin uskon saavani usemman ihmisen nauramaan jakamalla hullunkurisimpia torilla kohdattuja tilanteita. Sanokaa toki, jos tämä herättää mielenkiintoa!

Sellaista toukokuusta. Seuraavaksi pitäisi kasata lukulista kesäkuuta varten. Näinköhän ehdin aloittaa yhtäkään kesäkuulle varattua kirjaa, kun edellisiltä kuukausilta on niin monta helmeä lukematta?

Millainen toukokuu teillä oli?

perjantai 6. toukokuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(5/2016): Siirtymisiä

Toukokuu on ollut jo muutaman vuoden ajan hiukan sekava kuukausi. Yliopiston lukuvuosi päättyy ja viimeiset esseet, kirjalliset tehtävät ja tentit pitäisi saada jollain ilveellä valmiiksi ja opettajien luettaviksi. Samassa hötäkässä tapahtuu siirtymä Joensuusta Imatralle kesätöiden pariin, luentosaleista ulkoilmaan torikojun pöydän taakse. Olo on vähintäänkin hölmistynyt. Takana on todella hieno kevät, joka pitäisi nyt hyvästellä, jotta voi ottaa vastaan kesän seikkailut. Sydän ei meinaa pysyä perässä.

Myös lukulistalla on siirtymistä havaittavissa. Alkuvuoden lukulistat sisälsivät paljon englanninkielisiä kirjoja ja fantasiaa (joista suurinta osaa en ole todellakaan ehtinyt lukea). Toukokuu sen sijaan on realistisen fiktion kuukausi: on historiallista fiktiota, romantiikkaa ja ennen kaikkea rikoskirjallisuutta. Kiinnostavuuden kannalta kaikki kymmenen kirjaa ovat aika lailla samalla viivalla, joten en osaa vielä yhtään ennustaa, mihin tartun näistä ensimmäisenä tai mitkä kirjat jäävät odottamaan parempaa ajankohtaa.

Lukulista:
  1. Musta tuli - C.J. Sansom
  2. Kivun jäljet - Karin Slaughter
  3. The Coincidence of Callie and Kayden - Jessica Sorensen
  4. Meren Katedraali - Ildefonso Falcones
  5. Kuvun alla - Stephen King
  6. Nukketalo - Kristina Ohlsson
  7. Käen kutsu - Robert Galbright
  8. Leo Tolstoi - Anna Karenina
  9. Viimeinen temppeliherra - Raymond Khoury
  10. Tyttö joka leikki tulella - Stieg Larsson
Lukemisen tavoite toukokuussa: Lukea mahdollisimman paljon, jotta saisin lukuhaastetta kiinni. Keskeneräisistä olisi aika lukea loppuun ainakin Heir of Fire.

Tekstit:
  1. Houkutus - Stephenie Meyer
  2. Uusikuu - Stephenie Meyer
  3. Triptyykki - Karin Slaughter
  4. Pelon huone - Karin Slaughter
  5. Fallen - Lauren Kate
  6. Kuka minä olen? 30 sekalaista fatkaa minusta
  7. Kuulumisia
  8. Pohdintateksti
  9. Katsaus lukuhaasteisiin
  10. Alkuvuoden kirjaostokset
Bloggaamisen tavoite toukokuussa: Kunhan saan kirjoitettua enemmän kuin viime kuussa, olen onnellinen.

Miltä teidän toukokuunne näyttää? Niin ja meinasitteko katsoa, kun Suomi kohtaa Valkovenäjän jääkiekon muodossa? ;)