Lukulista 4/2022: Takaisin kirjapinojen ääreen

Nyt kun reissut on reissattu ainakin joksikin aikaa, voin palata lukusuunnitelmien pariin. Elokuussa panostan erityisesti fyysisten kirjojen lukemiseen. Hyllyssäni on paljon lukemattomia kirjoja, minkä lisäksi olen jäljessä esimerkiksi monien kirjasarjojen lukemisessa. Toivon, että elokuussa pääsen taas lukemisen makuun.

Kokonaistavoitteeni elokuussa on lukea kuusi fyysistä kirjaa ja kuunnella kahdeksan äänikirjaa. Jos onnistun tuossa kuuden fyysisen kirjan tavoitteessa, se on tämän vuoden mittakaavassa todella hyvä saavutus. Äänikirjoja saatan helposti kuunnella enemmänkin, sillä niitä on tällä hetkellä kesken noin kymmenen. Viime aikoina minulla on ollut vaikeuksia pysyä yhden kirjan parissa pitkiä aikoja, joten kuuntelu on karannut hiukan käsistä. Aika palata ruotuun siis!

Elokuun fyysiset kirjat

Yritin valita listalle sellaisia kirjoja, joiden joukosta voisin realistisesti lukea kuusi ja jotka kiinnostavat minua tällä hetkellä tarpeeksi, jotta jaksan lukea säännöllisesti. Osa kirjoista on sellaisia, joita todennäköisesti luen vielä syyskuussa joko siksi, että ne ovat pitkiä tai hidaslukuisia, tai siksi että ehdin todennäköisesti vain aloittaa ne elokuun puolella.

1. A Clash of Kings - George R.R. Martin

Tämä kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, joiden lukeminen todennäköisesti venyy syyskuulle asti. Tavoitteeni kuitenkin on lukea tätä säännöllisesti, koska en halua unohtaa ensimmäisen osan tapahtumia enkä toisaalta venyttää sarjan lukemista tuhottomasti. Olen yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani, sillä olen melko vakuuttunut siitä, että meno menee tästä vain hurjemmaksi.

2. Heir of Fire - Sarah J. Maas

Tässä on toinen projekti, jossa on kestänyt paljon suunniteltua pidempään. Myös ensimmäisellä lukukerralla jäin toisen osan jälkeen jumiin ja jatkoin kolmanteen osaan vasta kuukausien päästä. Haluasin kovasti saada tämän sarjan luettua loppuun tänä vuonna, mikä tarkoittaa yhtä sarjan osaa per kuukausi. Tämä on siis aika korkealla tärkeysjärjestyksessä. Crown of Midnightista julkaisen pian arvion, joten kiinnostuneiden kannattaa pitää blogia silmällä sen varalta.

3. Poison Study - Maria V. Snyder

Snyderin Chronicles of Ixia-sarja koostuu kolmesta trilogiasta, joista ensimmäisen luin joitakin vuosia sitten. Pidin siitä kovasti, mutta kirjoitin arvion vain ensimmäisestä osasta. Keskimmäisen trilogian pitäisi saapua postista elokuun alkupuolella, joten tuntui hyvältä ajatukselta lukea ensimmäinen trilogia uudelleen nyt. Samalla voin arvioida sen kokonaisuudessaan. Poison Study on nopealukuinen fantasiakirja, joten uskon sen auttavan myös lukujumin selättämisessä. 

4. Vampire Academy - Richelle Mead

Olen jo pitkään halunnut lukea tämän sarjan uudelleen, joten laitoin ensimmäisen osan listalle. Se on myös melko lyhyt, joten uskon sen mahtuvan hyvin kuuden kirjan tavoitteeseen.

5. A Dance of cloaks - David Dalglish

David Dalglish puolestaan kirjoittaa eeppistä fantasiaa, joten luulen että ehdin korkeintaan aloittaa tämän lukemisen, jos sitäkään. Haluaisin kuitenkin lähiaikoina lukea jotain itselleni uutta fantasiaa, ja hyllyssäni odottavista fantasiasarjojen ensimmäisistä kirjoista tämä tuntui sopivan parhaiten tähän tilanteeseen. Minulla on valmiiksi myös sarjan toinen osa, joten jos pidän ensimmäisestä, voin jatkaa sarjan lukemista järkevän ajan sisällä. Lisäksi olen kuullut viime aikoina paljon kehuja kirjailijan tuotannosta, mikä lisää motivaatiota lukea tämä pian.

6. Rajalla - Ally Condie

Ally Condien dystopiatrilogian toinen osa on ollut jo jonkin aikaa kesken. Alku on mielenkiintoinen, mutta tunnelma on synkkä. Fiilis ei ole ollut viime aikoina sopiva, mutta haluan lukea trilogian loppuun hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta, joten on aika lukea tämä keskimmäinen loppuun.

7. Red Rising - Pierce Brown

Olen lähes vakuuttunut siitä, että pidän tästä sarjasta kovasti. Ehkä juuri siksi olen viivytellyt aloittamisen kanssa. Red Rising on kuitenkin osa erästä lukuhaastetta, jota olen omaksi huvikseni toteuttanut, joten olisi jo korkea aika lukea se. Sarja tulee myös usein vastaan booktubessa vuolaiden kehujen kera. Viimeisin uutinen oli sarjan kahden viimeisen osan nimien julkistaminen, ja se herätti taas motiaaviota lopultakin aloittaa.

8. Paluu Rivertoniin - Kate Morton  

Jotta listalla olisi hiukan vaihtelua, lisäsin Mortonin esikoisteoksen, joka on myös osa lukuhaastetta. Aloitan sen todennäköisesti elokuun ensimmäisellä viikolla, sillä en ole pitkään aikaan lukenut mitään sen kaltaista. 

9. Vaiennettu - agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa - Luke Harding

Kuuntelin viime vuonna Luke Hardingin teoksen Venäjän vakoojaverkosto, joka on ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani tietokirjallisuuden parissa. Olen siitä asti aikonut lukea myös muut Hardingin teokset, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa projektia. Luen tietokirjoja yleensä hitaammin kuin fiktiota, mikä on saanut minut lykkäämään muunmuassa tätä teosta. Luulen, että tämän kanssa menee syyskuun puolelle, mutta aion ainakin aloittaa lukemisen lähiviikkojen aikana.

10. Fantasiatieto - Judy Allen

Tämä kirja osui silmään, kun etsin taustamateriaalia yhtä kirjoitusprojektiani varten. Ajattelin, että tämä olisi hauska ja leppoisa tietokirja luettavaksi loppukesän tunnelmissa.

***

Elokuun äänikirjat

Äänikirjoista en tee tällä kertaa tarkkaa listaa ollenkaan, koska olen viime aikoina hyppinyt niin monesta kirjasta toiseen. Tavoitteeni on kuunnella ainakin muutama keskeneräinen kirja loppuun, mutta aivan varmasti aloitan myös uusia. Kiinnostavia vaihtoehtoja on niin paljon, että en osaa ennustaa mitä tulen lopulta oikeasti kuunnelleeksi.

Jos kuukauden aikana kertyvät äänikirjat kiinnostavat, kannattaa vilkuilla Luetut 2022-sivua, jolle kokoan kaikki lukemani ja kuuntelemani kirjat sitä mukaa kun saan niitä loppuun.

***

Blogissa jatkan perjantaina arviolla. Elokuussa tavoitteeni on julkaista vähintään maanantaisin ja perjantaisin, jotta saan rästipostauksien listaa lyhyemmäksi.

Mitä sinä luet elokuussa?

Au pair - Emma Rous

Isänsä kuoleman jälkeen nuori Seraphine Meyes ryhtyy selvittämään, mitä todella tapahtui sinä päivänä kun hän ja hänen kaksosveljensä Danny syntyivät. Hän tietää varmasti kaksi asiaa: vain muutama tunti synnytyksen jälkeen heidän äitinsä heittäytyi kalliolta kuolemaansa ja perheen au pair, Laura, katosi jäljettömiin.

Perhe vastustaa Seraphinen yritystä kaivella menneitä, mutta hän ei voi antaa asian olla. Kysymys, onko hän sittenkin joku muu kuin hän on aina uskonut, on vaivannut häntä liian kauan. Seraphinea kalvavat myös kotikylässä pitkään kulkeneet tarinat vaihdokkaista ja ajan saatossa kylässä syntyneistä kaksosista, joille tavalla tai toisella tapahtuu jotain pahaa. Onko tarinoissa mitään perää vai ovatko ne vain uteliaiden ja mystikkojen sepitelmiä?

***

Au pair oli minulla jo useita vuosia sitten lainassa kirjastosta, mutta silloin en saanut sitä luettua. Fiilis ei ollut oikea. Romaani herätti aluksi mielenkiintoni ensisijaisesti siksi, että tarinaan liittyy au pairin rooli, josta minullakin on kokemusta. Tänä vuonna Au pair pääsi lopulta kuunneltavaksi ja tarjosi sekä hyvää ajanvietetettä että ajattelemisen aiheita.

Jos minun pitäisi kuvailla Rous'n esikoisromaania yhdellä sanalla, sana olisi hienovarainen. Sekä juonessa että henkilökuvauksessa ja niihin liittyvissä paljastuksissa on tiettyä vihjailevuutta ja epäsuoruutta, joka sävyttää tekstiä alusta loppuun. Juoni ei nojaa äkkinäisiin käänteisiin vaan jännitys kehittyy ja syvenee vähitellen. Juoni myös etenee hitaasti, joten tapahtumien perässä on helppoa pysyä. Tarina kulkee kahdella aikajanalla, jotka tukevat toisiaan ja rakentavat jännitystä. Nykyajan tapahtumat kerrotaan Seraphinen näkökulmasta ja menneisyyden tapahtumat Lauran, eli au pairin, näkökulmasta. Kokonaisuutta tarkastellaan siis sekä sen sisäpuolelta että ulkopuolelta, mikä luo mielenkiintoisen dynamiikan.

Seraphinen toive saada totuus selville on hyvin ymmärrettävä ja inhimillinen, minkä takia häntä kohtaan on helppo tuntea myötätuntoa. Muuten hän kuitenkin jää melko etäiseksi ja persoonattomaksi henkilöksi. Olisin mielelläni kuullut jotain esimerkiksi hänen harrastuksistaan tai kiinnostuksenkohteistaan, sillä se olisi tehnyt hänestä kokonaisemman henkilön.

Laurasta puolestaan muodostuu ainakin jonkin verran kokonaisempi kuva. Sen lisäksi, että hän kokemuksiaan au pairina avataan, käsitellään asioita jotka johtivat hänen valintaansa lähteä vieraaseen paikkaan asumaan ja työskentelemään. Sain häneen todennäköisesti myös siksi enemmän kosketuspintaa, että olen itsekin ollut au pair. Jotenkin Laurassa on enemmän särmää ja variaatiota kuin Seraphinessa.

Mielenkiintoisinta romaanissa ovat sen teemat. Keskeiseksi nousee perheen vaikutus identiteettiin: kuinka paljon ja millä tavoin perhe määrittää ihmistä? Millainen merkitys perheeseen liittyvillä epäselvyyksillä on? Lukiessani pohdin myös sitä, kuinka paljon ihminen voi vaikuttaa siihen, millaisia jälkiä perhe häneen jättää.

Au pair antaa oman näkökulmansa myös ikuiseen kysymykseen siitä, vapauttaako totuus vai olisiko joskus parempi pysyä tietämättömänä. Myös totuuden olemuksesta herää ajatuksia. Kun on kysymys ihmissuhteista ja niihin kietoutuvista tapahtumaketjuista, onko absoluuttista totuutta olemassakaan? Onko jonkun toisen näkemys totuudesta aidompi tai tärkeämpi kuin muiden? Ja kenellä on oikeus salata tai paljastaa se, ja millaisin ehdoin?

Au pair olisi mielenkiintoinen romaani myös genreanalyysin kannalta, sillä sen voisi mielestäni luokitella eri perustein mysteeriksi, trilleriksi tai dekkariksi. Toisaalta voisi sanoa, että se on niitä kaikkia yhtä aikaa, mutta eri asteisesti. Luulen, että moni sellainenkin lukija, joka ei normaalisti lue jännitys/rikoskirjallisuutta, voisi pitää tästä. Sisältö ei ole väkivaltaista tai muutenkaan raakaa vaan enemmänkin pohdiskelevaa, joten yleisvaikutelma pysyy kesynä.

Loppuratkaisu on minun makuuni hiukan vaisu. Arvasin siitä osan melko aikaisin, mikä varmasti vaikutti kokemukseeni. Lisäksi loppuratkaisu nojaa ehkä hiukan liikaa erääseen tiettyyn asiaan, josta minulle jäi ristiriitainen olo. 

Kaikkien aikojen suosikkien joukkoon Au pair ei nouse, mutta kyllä se kuunnella kannatti. Olen kuunnellut myös kirjailijan toisen romaanin ja todennäköisesti tsekkaan tulevatkin teokset, jos sellaisia ilmestyy. Kokemukseni ja käsitykseni genrestä laajeni taas yhden kiinnostavan kirjailijan verran.

4/5

Dekkariviikko 2022: Genrekysymyksiä

Teemaviikko on hyvä tilaisuus pohtia dekkarin ja sen lähigenrejen suhteita toisiinsa. Genreä koskevat kysymykset ovat minusta mielenkiintoisia ja myös erittäin olennaisia, koska olen lukija, kirjoittaja ja opettaja. Voisin helposti kirjoittaa tekstin jokaisen roolin näkökulmasta. Jätän sen kuitenkin tuonnemmaksi.

Rikoskirjallisuuden kenttä on nykyään niin laaja ja sisällöltään runsas, että päätä huimaa. Lukemisen (ja kirjoittamisen) kannalta se on hieno asia. Kun aiheesta puolestaan yrittää keskustella, tulee vastaan useita haasteita. 

Näitä ovat muun muassa:

1. Genrenimien käyttö ristikkäin tai rinnakkain. Dekkari, trilleri, jännitysromaani, rikosromaani... Olen vuosien saatossa kuullut näitä kaikkia käytettävän yläkäsitteinä, alakäsitteinä ja ristikkäin toistensa vastineina. Ota asiasta sitten selvää, kun sama sana tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

2. Kulttuurin ja kielen vaikutus termeihin ja genrenimiin. Sekaannusta voi syntyä, kun sanoja käännetään tai yritetään kääntää kielestä toiseen. Myös termistön määrässä on eroja kulttuurien välillä. Olen noin viisi vuotta seurannut tiiviisti booktubea ja authortubea, joiden välityksellä olen päässyt kosketuksiin englanninkielisen genrenimistön kanssa. Englannin kielessä erillisiä genrenimiä on enemmän kuin suomen kielessä, ja vaikka monet alagenret tunnistaa selvästi omaksi jutukseen, niiden nimiä ei välttämättä käännetä tuosta vain suomeksi. Esimerkiksi alagenrejä domestic thriller ja cozy mystery/crime on vaikeaa kääntää luontevasti suomeksi, vaikka niiden merkityksen ymmärtää.

3. Genrejen jatkuva muutos, rajojen hämärtyminen ja sisällöllinen sekoittuminen.

Sekä isot genret että niiden sisäiset alagenret sekoittuvat jatkuvasti toistensa kanssa, jolloin syntyy rajatapauksia. Olen havainnut, että lukijoiden vastaanotto ja odotukset muokkautuvat hitaammin kuin kirjallisuus. Tästä seuraa muun muassa markkinointiongelmia ja hämmentäviä lukukokemuksia. Kirja luokitellaan johonkin genreen kuuluvaksi, mutta lukijan kokemus siitä on jotain muuta. Erityisesti trillereiden kohdalla olen törmännyt tähän ilmiöön. Todennäköisesti genren valtavan suosion vuoksi yhä useampia romaaneja sanotaan trillereiksi, vaikka niissä ei välttämättä ole riittävästi trillerin piirteitä. Heti perään voi kysyä, mikä  sitten on "riittävästi". Tällaiset tilanteet muistuttavat siitä, että genren nimeämällä ei voi kertoa lähellekään kaikkea olennaista yksittäisestä teoksesta.

Miten genrestä sitten voi puhua niin, ettei synny väärinkäsityksiä? Teemaviikkoa ajatellen tein jonkinlaiset määritelmät kolmesta alagenrestä, joita pidän keskeisinä ja joiden kanssa olen itse lukijana säännöllisesti tekemisissä. Määritelmäni eivät ole missään tapauksessa ehdottomia totuuksia vaan apuväline. Eriävät mielipiteet ovat täysin sallittuja (ja jopa suotavia!). 

1. Dekkari. Perinteisimmillään dekkari on minulle kirja, jossa tarina rakentuu vahvasti rikostutkinnan ympärille ja/tai jonka päähenkilö tai vähintään yksi tärkeä henkilö on poliisi, agentti tai jonkun muun rikoksiin liittyvän ammatin harjoittaja. Muita ammatteja voivat olla esimerkiksi oikeuslääkäri, asianajaja, yksityisetsivä tai rikostekninen tutkija. Tyypillisimmillään tutkitaan murhaa tai useita murhia, mutta mukana voi olla myös muita rikoksia tai epäilyttäviä, epäselviä tapahtumia. Tyypillisiä esimerkkejä voisivat olla huumerikokset tai katoamistapaukset. Erilaisia teemoja, tapahtumapaikkoja, elämäntilanteita ja muita elementtejä onkin sitten loputtoman laaja kirjo. Vaikka dekkarin peruselementit ovat helposti tunnistettavia, niiden muu sisältö vaihtelee häikäisevän paljon.

2. Trilleri. Tässä astumme jo huomattavasti epäselvemmälle alueelle. Niin sanottu perustrilleri on tyypillisesti nopeatempoinen, toimintakeskeinen, juonivetoinen ja jännittävä. Trillerissä on usein myös suuremmat panokset kuin dekkarissa: tapahtumat ja niiden seuraukset koskettavat vähintäänkin laajempaa ihmisryhmää tai muuta kokonaisuutta, jopa koko maailmaa. Päähenkilö ei välttämättä ole viranomainen eikä tapahtuneiden rikosten tutkinta välttämättä ole juonen keskeisin osa. Usein kuitenkin viranomaiset ja rikokset liittyvät kuvioon jotenkin.

Toisaalta jo edellä mainittu domestic thriller käsittelee tyypillisesti hyvin pienen ja tiiviin porukan elämää. Avioliitot ja muut parisuhteet, perhedynamiikka, salaisuudet ja menneisyyden synnit ovat tämän alalajin ytimessä. Jännitys on usein hyvin psykologista ja intensiteetti syntyy juuri siitä, että keskiössä on tavallisen ihmisen epätavallinen kokemus. Usein tällaisissa romaaneissa on myös jonkinlainen tutkintajuoni, jossa selvitetään outoja tapahtumia tai etsitään vastausta johonkin piinaavaan kysymykseen. Juonen tempo voi olla perustrilleriä hitaampi.

Lisäksi on olemassa ainakin psykologinen trilleri, lääketieteellinen trilleri, yliluonnollinen trilleri (yhteys spekulatiiviseen fiktioon), historiallinen trilleri (yhteys historialliseen fiktioon) ja scifi-trilleri (taas spekulatiivista). Kirjo on siis todella laaja.

3. Mysteeri (eng. mystery) vilahtelee genrenimenä esimerkiksi booktubessa melko tiuhaan. Koen tämän kaikkein vaikeimmaksi määritellä, sillä suomalaisessa luokittelussa sitä ei oikeastaan tunneta. Mysteeri on tietenkin merkittävä elementti rikoskirjallisuudessa, mutta omana erillisenä genrenään en ole kuullut siitä puhuttavan. Määrittelyongelmia sen sijaan olen nähnyt myös tubettajien keskuudessa. Olennaisinta on ehkä se, että tarinassa on vahvasti läsnä mysteeri, jota selvitetään, mutta ei tiedetä tarkasti, mitä selvitetään. Tapahtumiin ei esimerkiksi liity välttämättä rikosta tai laitonta toimintaa, mutta jotain tarpeeksi outoa, että joku haluaa tutkia asiaa. Ehkä??

Jo näin lyhyttä tekstiä kirjoittaessani näen kaikkien kolmen genren välillä sekä yhteisiä että erilaisia ominaisuuksia. Sama romaani voisi siis aivan helposti sopia jokaiseen kategoriaan jollakin perusteella. Eikä kolmesta eri genrenimestä huolimatta ole ollenkaan niin helppoa sanoa, mitkä ovat juuri ne piirteet, jotka erottavat ne toisistaan. Kaiken kaikkiaan tämä teksti on vain hentoinen pintaraapaisu. On hyvin todennäköistä, että palaan aiheeseen vielä monta kertaa dekkariviikon jälkeenkin.

Mitä sinä ajattelet genrestä? Miten määrittelisit dekkarin tai trillerin?

Vuoden 2014 luetut

Vuosi on ollut kokonaisuutena erittäin hyvä, mitä lukemiseen tulee. Olen lukenut tasaiseen tahtiin ja kohdalle on osunut pääasiassa todella hyviä kirjoja. Tänä vuonna en edes yrittänyt laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen, koska se on aina niin vaikeaa. Sen sijaan jaoin ne ryhmiin antamieni pisteiden mukaan ja tein muutamia tilastollisia merkintöjä. Lähellekään kaikista teoksista en ole vielä ehtinyt blogata, mutta eiköhän tämäkin asia korjaannu muutaman viikon kuluessa.

Tässä siis pieni kertaus vuoden lukemistosta:

1/5

En ole tainnut koskaan lukea kirjaa, jolle antaisin vain yhden tähden. Ehkä siksi, että innostun ja kiinnostun niin monenlaisista aiheista. Tai sitten minulla on vain ollut tuuria.

1,5/5 

Sama juttu tämän kanssa, Ainakaan viime vuosilta ei tule mieleen näin huonoja tai muuten outoja lukukokemuksia.

2/5

Jos olisin saanut luettua Tulimeren jo loppuun, se olisi päätynyt tänne. Tästä lisää sitten, kun joskus saan tämän viheliäisen jatko-osan lukemisen päätökseen!

2,5/5

Autio maa - T.S. Eliot

Arvotelussa en antanut tälle arvosanaa, koska en kerta kaikkiaan tiennyt, mikä arvosana sopisi. Nyt iskin tämän modernin runoteoksen vain johonkin suunnilleen sopivaan kohtaan.

3/5

Verenjanoa Dallasissa - Charlaine Harris

Haltioiden tähti - Margaret Weis & Tracy Hickman

Lohikäärmeen siipi - Margaret Weis & Tracy Hickman

Vitsaus - Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Nana - Emile Zola

Frankenstein - Mary Shelley

Sekalainen joukko on tämä. Toiset olivat hiukan koomisia ja kevyitä, toiset sekavia ja liian täyteen ahdettuja, jotkut eivät vain olleet minun makuuni. Kaikissa oli kuitenkin sen verran mielenkiintoisia aineksia, että jaksoin lukea ne loppuun enkä katunut niihin tarttumista. Kirjoittavalle lukijalle huonommat lukukokemukset voivat opettaa paljonkin.

3.5/5

Leijonan kita - Anne Holt

Leijonan kita on niitä lukukokemuksia, joiden takia olen iloinen siitä, että minulla on puolikkaat arvosanat käytössä.

4/5

Kultahattu - F. Scott Fitzgerald

City of ashes - Cassandra Clare

Vampire Academy - Richelle Mead

Frostbite - Richelle Mead

Kolme sisarta - Anton Tsehov

Nukkekoti - Henrik Ibsen

Jäävirta - Clive Cussler

Katoamispiste -Joel Haahtela

Positiivisia yllätyksiä ja syvällistä ajateltavaa. Huomionarvoista on, että molemmat tänä vuonna lukemani näytelmät tekivät näin suuren vaikutuksen teksteinä.  

4,5/5

Insurgent - Veronica Roth

Allegiant - Veronica Roth

Into the fire - Ashelyn Drake

Piin elämä - Yann Martel

Narrin matka - Robin Hobb

Suljettu saari - Dennis Lehane

I am yours - Faith Sullivan

Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo

Mistä huomaa, että kirja on tehnyt minuun vaikutuksen?  Ainakin siitä, että arvostelun kirjoittamisessa kestää, kestää ja kestää. Mitä enemmän kirja antaa minulle, sitä enemmän aikaa tarvitsen ennen kuin saan ajatukseni puettua sanoiksi. Kai siinä on kysymys kokemuksien kunnioittamisesta, siitä että haluan kuvailla niitä juuri oikeilla sanoilla.

5/5

Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin

Valtaistuinpeli - George R.R. Martin

Pimeyden enkeli - Dean Koontz

Viides todistaja - Michael Connelly

Throne of glass - Sarah J. Maas

Face of death - Kelly Hashway

Divergent - Veronica Roth

Vuoden kirkkaimmat helmet. Näitä tarinoita palaan ajattelemaan toistuvasti, vaikka kaikkien lukemisesta on jo useita kuukausia aikaa. Joidenkin lukemisesta on kulunut yli puoli vuotta, mutta muistan niiden herättämät tunteet ja ajatukset vielä kirkkaasti.

* * *

Mitä muuta?

Vuosi on ollut aika lailla täynnä spefiä, erityisesti young adult- spefiä. Luin koko vuoden aikana 34 teosta, joista 18 kuuluu spekulatiivisen fiktion piiriin, 5 voidaan luokitella rikoskirjallisuudeksi ja loput 11 sisältävät klassikoita, romantiikkaa, runoutta, näytelmiä, contemporarya... Nuo 11 teosta ovat aika sekalainen joukko. Suurin osa kirjailijoista oli minulle ennestään tuntemattomia, ja uudelleen luettuja tähän vuoteen mahtui vain yksi. Lempikirjailijoiden tuotantoon ehdin uppoutua viiden kirjan verran. 19 näistä kirjoista on omia, 15 kirjastosta lainattuja. 

Mitä luen seuraavaksi?

Ensi vuonna tavoitteeni on lisätä lukemistoon historiallista fiktiota, rikoskirjallisuutta ja contemporaryn eri muotoja. Klassikoihin toivon tarttuvani nyt paremmalla menestyksellä. Olen aloittanut viimeisten kolmen vuoden aikana useita sarjoja, jotka haluan lukea loppuun tai ainakin puoleen väliin. Joensuussa odottaa myös vino pino sarjojen ensimmäisiä osia, joiden lukemista olen onnistunut toistuvasti lykkäämään. Jos suinkin voin (lue: maltan), pidän painopisteen omissa kirjoissa, joita on kertynyt yhteensä kolmeen kirjahyllyyn enemmän kuin kehtaan myöntää. Päätin viimein koota tänne myös virallisen TBR listan, jotta muistan, mitä kaikkea oikeasti haluan lukea ja minkälaisia kirjoja omistan. Voi olla, että keksin itselleni jonkun yksityiskohtaisemman haasteen, tai sitten en. Katsotaan.

Tällaisia ajatuksia nyt tässä vaiheessa. Palaan uusien ideoiden pariin vuoden vaihduttua. Keskiviikkona olisi tarkoitus julkaista vielä vuoden viimeinen Kandin viemää -teksti, mutta jos olekaan sillä tuulella, palaan blogin pariin viimeistään viikon päästä. Nyt toivotan kaikille onnellista ja innostavaa uutta vuotta! Ja kaikille kirjallisuuden ystäville hyllykaupalla upeita lukukokemuksia!