The Crucifix Killer - Chris Carter

Hylätystä talosta löytyy nuoren naisen silvottu, puiseen telineeseen sidottu ruumis. Hänen kaulansa on merkitty erikoisella kaksoisristillä, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin vangitun murhaajan tunnusmerkki. Kyseessä saattaa olla matkija, mutta etsivä Robert Hunteria kalvaa epäilys: tuomittiinko rikoksista väärä mies?

***

Luettuani Chris Carterin kahdeksannen romaanin (The Caller) muutama vuosi sitten tiesin, että haluaisin lukea ne kaikki. Aloitin hänen esikoistrilleristään, joka esittelee etsivä Robert Hunterin ja hänen uuden työparinsa Carlos Garcian.

Pidän sekä Hunterista että Garciasta henkilöinä kovasti. Heillä on erilaiset taustat, erilaiset elämäntilanteet ja toisistaan erottuvat persoonallisuudet, minkä ansiosta he tuovat pöytään toisistaan poikkeavia näkökulmia. He edustavat monella tavalla kolikon vastakkaisia puolia. Hunter on (muunmuassa) psykologisesti tarkkanäköinen älykkö, joka viihtyy sinkkuna ja omistautuu työlleen; Garcia on (muunmuassa) perinteisestä perhe-elämästä haaveileva nuori aviomies, jonka ajattelutavassa korostuvat inhimilliset tunteet ja reaktiot. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta havainnollistaa hyvin heidän eroavaisuuksiaan. Lisäksi minua ilahduttaa se, että kumpikaan heistä ei ole perinteinen "kärsivä etsivä", jonka elämä on ajautunut kriisiin poliisityön takia.

Sisällöstä täytyy sanoa ensimmäiseksi, että Carterin teosten profiili on todella rankka jopa sarjamurhaajatrillereiden mittakaavassa. Olen lukenut tähän mennessä neljä Carterin romaania, ja meno vain kiihtyy sarjan edetessä. Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin. Sarjamurhaajia käsittelevät kirjat voivat ylittää hyvän maun rajan esimerkiksi mässäilemällä raakuudella tai olemalla jollain tavalla epäuskottavia tai yliampuvia. Vaikka tutkittava tapaus on raaka, järkyttävä ja yksityiskohtaisesti kuvailtu, kerrotuilla asioilla on todellista, usein vahvasti psykologista merkitystä ja paikka kokonaisuudessa. Ne eivät siis ole siellä vain shokkielementteinä.

Alkuasetelmaa, jossa rikoksesta on mahdollisesti tuomittu väärä henkilö, voisi kutsua yhdeksi rikoskirjallisuuden troopiksi. Se ei ole kuitenkaan usein tullut vastaan sarjojen ensimmäisissä kirjoissa, joissa lukijalla ei ole vielä suhdetta poliisihenkilöihin. Tämä on rohkea valinta, mutta todella onnistunut. Tapauksesta tulee Hunterille nopeasti henkilökohtainen, koska hän tutki myös alkuperäistä juttua. Mutta jos syyllinen onkin vielä vapaana, tutkinnassa on saattanut tapahtua hirveä vääryys, joka Hunterin täytyy korjata ennen kuin useampi ihminen kuolee sen seurauksena. Garcia puolestaan reagoi omalla tavallaan voimakkaasti tilanteeseen. Polisiityöhön liittyvät tärkeät teemat nousevat esiin: vastuu, oikeudenmukaisuuden ja oikeuden tavoittelu, kumppanuus, toisen ihmisen varaan laskeminen... Kun Hunterin ja Garcian täytyy vielä tämän hässäkän keskellä tutustua toisiinsa ja opetella toistensa työskentelytavat, syntyy melkoinen painekattila. Lukiessaan voi melkein kuulla kellon tikittävän, tuntea ajan kuluvan. Se on erittäin hyvä tunne, kun on kyse psykologisesta trilleristä.

Verrattuna muihin Carterin romaaneihin, jotka olen lukenut, The Crucifix Killer ei ole juonellisesti aivan yhtä särmikäs ja sykähdyttävä. Siitä aistii, että kirjailija ei laita vielä ihan kaikkia panoksia peliin. Pienistä puutteista huolimatta se on erinomainen esikoisromaani. Olen hämmästynyt siitä, että teoksella on esimerkiksi Goodreadsissa vain noin 16 000 tähditystä. Niistä lähes puolet on viiden tähden arvioita, mikä kertoo paljon lukijoiden reaktioista. Kirjailija ansaitsisi kuitenkin enemmän huomiota. Toivon, että tämä arvio nostaa hänet ainakin jonkun genrestä kiinnostuneen tietoisuuteen.

4,5/5

Lisäyksiä lukusysteemiin: bonuskirjat ja "villi kortti"

Lukulista-postauksessa sivusin haasteita, joita olen kohdannut lukemisessa ja erityisesti sen suunnittelussa. Ajatellessani näitä haasteita tarkemmin, tajusin että suunnitelmassa on vielä yksi iso aukko: se ei auta minua varautumaan yllätyksiin. Halusin tehdä asialle jotain, koska juuri yllätykset ovat sotkeneet viime vuosina lukemistani pahasti.

Korjatakseni asian kehittelin systeemin, jonka avulla valitsen mahdolliset lisäkirjat. Toista kirjaryhmää nimitän termillä bonuskirja, toista termillä villi kortti. Tavoitteeni on suunnitella lukulistat niin, että näitä ei kovin paljon tarvittaisi, mutta aikaisemmasta kokemuksesta oppineena jätän itselleni tilaa rajatuille sivupoluille.

Koska en halua valita näitäkään kirjoja sattumanvaraisesti, asetan itselleni kolme tärkeää rajoitusta: 

1. Samanaikaisesti voi olla kesken yksi fyysinen bonuskirja ja yksi äänikirja.
2. Kirjan täytyy olla valmiiksi minun hallussani: eli oma kirja, kirjastosta jo lainattu kirja tai saatavilla storytelissä.
3. Kirjan täytyy edistää vuoden lukutavoitteita.

Lisäksi listasin muutamia kategorioita kirjoille.

Bonuskirja voi olla

• Kirjaston kirja, jonka joku muu on varannut tai jonka lainaa ei voi enää uusia ennen lukulistan vaihtumista
• Varsinaiselta listalta luetun kirjan jatko-osa
• Seuraavalle lukulistalle suunniteltu kirja
• 
  Listaa tasapainottava kirja. Esimerkiksi jos listalla on jäljellä pelkkää fantasiaa, voin halutessani lukea välissä trillerin.

Villi kortti voi olla

• Fiilispohjainen kirja eli kirja, jota kohtaan herää yllättäen niin voimakas mielenkiinto, etten voi vastustaa sitä
• Tavoitteisiin sopiva mutta tavalla tai toisella yllättävä kirja, jota en joko ollut suunnitellut varsinaisille listoille tai joka tulee eteen odottamatta

Ensimmäisellä jaksolla ns. vapaaehtoiset bonuskirjat ovat todennäköisesti äänikirjoja, koska niitä oli varsinaisella listalla vain kolme. En aavistanut ennalta, että tykästyisin äänikirjoihin näin nopeasti, minkä takia en uskaltanut laittaa niitä listalle enempää. Seuraavalla jaksolla korjaan asian!

Camilla Greben Horros oli minulla alunperin lainassa kirjastosta, mutta minun piti palauttaa se varauksen vuoksi. Haluaisin kuitenkin lukea tai kuunnella sen ennen kuin Greben uusimman romaanin kirjastosta, ja tässä olisi hyvä tilaisuus.

Robert Galbraithin Silkkiäistoukka on viime vuonna aloitetun sarjan jatko-osa, jolla olisi paikka seuraavalla lukulistalla. Jos kuuntelen sen helmikuussa, seuraavalta listalta vapautuisi paikka sarjan kolmannelle osalle, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Lisäksi pidin Käenkutsusta niin paljon, että suorastaan himoitsen tätä toista osaa tajuntaani.

Lahkon lapset sen sijaan täytyy lukea nyt heti, koska se on kirjaston kirja ja joku on varannut sen. Jos palautan sen lukemattomana, en varmasti saa sitä ihan heti käsiini uudestaan. Luin trilogian kaksi edeltävää osaa viime kesänä ja ne nousivat kaikkien aikojen suosikkien joukkoon. Todella hyviä trillereitä, suosittelen!

Arvelen, että ehdin lukea/kuunnella kaikki kolme kirjaa ennen helmikuun loppua. Koontipostauksessa sitten nähdään, kuinka lukijan kävi. Perjantaina on taas luvassa kirja-arvio. Siihen asti: lukuintoa kaikille!

Kaksoiselämä - S.J. Watson

Julian rauhallinen elämä suistuu raiteiltaan, kun hänen siskonsa Kate joutuu henkirikoksen uhriksi. Julia tuntee vastuuta Katen kohtalosta, ja kun poliisin tutkimukset jumittuvat paikalleen, hän päättää tutkia tapahtumia itse.

Julialle selviää nopeasti, että Katella oli salaisuuksia, jotka saattoivat vaarantaa hänen turvallisuutensa. Kate oli tehnyt profiilin nettiseksiin erikoistuneelle sivustolle ja sekä chattaillut siellä miesten kanssa että tavannut heitä. Selvittääkseen, onko joku sivustolla syyllinen Katen kuolemaan, Julia luo oman profiilin. Kun hän kohtaa sivustolla salaperäisen Lukaksen, hän astuu polulle jolta palaaminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin hän luuli. Etsiessään vastauksia kysymyksiinsä Julia joutuu kohtaamaan syyllisyydentunteensa lisäksi muita vaikeita totuuksia itsestään. Pian mikään ei ole niin kuin ennen.

***

Kaksoiselämä valikoitui lukulistalle viime kesänä tehtyjen kirpparilöytöjen joukosta. Halusin aloittaa vuoden jollain nopealukuisella kirjalla, ja takakannen perusteella tämä vaikutti juuri sellaiselta. Nopeasti sen tosiaan lukikin, mutta monessa muussa asiassa se tuotti pettymyksen. En silti kadu kirjan lukemista, sillä se jätti jälkeensä hyvin häkeltyneen olon, jonka kaltaista en ole kokenut pitkään aikaan.

Kuvio vaikuttaa jonkin aikaa lupaavalta. Kerronta on tunnelmallista ja sujuvasti etenevää. Teemat ovat tärkeitä ja asetelma, josta käsin niitä tarkastellaan herättää mielenkiintoa. Siskon kuolema saa Julian ajattelemaan sekä menneisyyttään että nykyhetkeä aikaisempaa syvällisemmin. Siskoksilla oli vaikea lapsuus, joka on vaikuttanut myös heidän aikuiselämäänsä. Katen kohdalla tilanne meni niin huonoksi, että Julia adoptoi miehensä kanssa Katen pojan, Connorin, jotta tämä saisi kasvaa tasapainoisemmissa olosuhteissa. Tilanteeseen liittyy paljon vaikeita tunteita, jotka nousevat pintaan Katen kuoltua. Monimutkaisen perhedynamiikan tematiikka onkin kirjan parasta antia.

Romaania vaivaa kuitenkin tietynlainen epämääräisyys: ikään kuin sen olisi tarkoitus olla toisaalta räiskyvä murhamysteeri, toisaalta pohdiskeleva tarina päähenkilön sisäisestä kamppailusta ja sen lopputuloksesta. Pidän siitä, että psykologisuus korostuu, mutta se ei oikein missään vaiheessa todella kohtaa trillerijuonen kanssa. Ne eivät sulaudu yhteen niin, että kokonaisuus olisi luonteva.

Myös henkilökuvauksessa kaihertaa moni asia. Päähenkilön persoonan kaikkea potentiaalia ei hyödynnetä: hän on ammatiltaan valokuvaaja, mikä olisi avannut mielenkiintoisia emotionaalisia polkuja. Juliasta olisi voinut kehittyä paljon kokonaisempi ja kiinnostavampi henkilö. Sivuhenkilöt puolestaan tuntuvat toimittavan tiettyä roolia tarinassa, minkä takia he jäävät melko pinnallisiksi ja persoonattomiksi. Tarina kyllä kertoo, mitä Julia ajattelee heistä ja suhteistaan heihin, mutta ei osoita sitä minkälaisia he todella ovat. 

Lisäksi monien henkilöiden toiminta ärsyttää. Hughin, Julian aviomiehen asenne on enimmäkseen holhoava. Myös Julian ystävät suhtautuvat nihkeästi hänen yritykseensä selvittää, mitä Katelle tapahtui. Olisi mukavaa nähdä tällaisissa kirjoissa joskus henkilö, joka haluaa auttaa päähenkilöä tutkimuksissa ja/tai kannustaa häntä. Silloin päähenkilöllä ei olisi niin automaattista tarvetta salata asioita lähipiiriltään eikä juoni lähtisi niin helposti kliseisille poluille.

Kirjan heikoin lenkki on valitettavasi juuri juoni. Arvasin lähes kaikki isot juonenkäänteet ja paljastukset etukäteen, minkä takia tarina ei pystynyt pitämään minua jännityksessä. Oivalsin jo ennen puoltaväliä, millaisella logiikalla juoni toimii. Sen jälkeen tapahtumien ennustaminen oli niin helppoa että siitä tuli huvittavaa. Ihan hauska kokemus sekin toisaalta: lukeminen oli kuin kisailua tekstin kanssa.

Juonessa on myös useita aukkoja, jotka syövät kirjalta uskottavuutta. Tarina ei kerro tarpeeksi siitä, mitkä tapahtumat tarkalleen johtivat nykytilanteeseen ja miksi Julia kokee niin voimakasta tarvetta päästä selville totuudesta juuri omin neuvoin ja juuri niillä keinoilla, jotka hän valitsee. Mikään ei selkeästi viittaa esimerkiksi siihen, että nimenomaan Katen nettisuhteet olisivat vaarantaneet hänet. Lisäksi mikään ei osoita, että juuri Lukas olisi tuntenut hänet tai ollut osallinen hänen kuolemaansa. Tämän takia päähenkilön päätös aloittaa keskustelu juuri Lukaksen kanssa tuntuu impulsiiviselta ja irrationaaliselta. Tapahtumaketju, joka saa alkunsa tästä valinnasta, jää sen takia melko ontoksi ja merkityksettömän tuntuiseksi.

Loppuratkaisu sen sijaan pääsi osittain yllättämään, mutta pikemminkin järjettömyydellä kuin taidokkuudella. Jutussa ei ole kerta kaikkiaan järkeä. Tarina loppui kaiken kaikkiaan todella äkkinäisesti, mikä korostaa sisällön mielettömyyttä.

Ei Kaksoiselämä kuitenkaan ihan toivoton tapaus ole. Watsonin kirjoitustyylissä ja teemavalinnoissa on jotain, mistä pidän kovasti, vaikka tällä kertaa niiden toteutus ei onnistunut ihanteellisesti. Siksi olen valmis antamaan kirjailijalle uuden mahdollisuuden myöhemmin tänä vuonna. Minulla on hänen esikoisromaaninsa hyllyssä valmiiksi; ehkä sen kanssa käy parempi tuuri.

2,5/5

Kirjoittaminen: tilannepäivitys ja lähitulevaisuuden suunnitelmia

2020 oli erikoinen vuosi, eikä vähiten kirjoittamisen kannalta. Huhtikuun luovan hurmoksen jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes kirjoittaminen alkoi vähitellen sujua lokakuussa. Silloin vasta lämmittelin, mutta marraskuussa kokeilin kunnolla, miltä kirjoittaminen nyt tuntuu.

 

Marraskuuta määritti tietenkin NaNoWriMo, jonka aikana työstin ystäväni kanssa yhteistä romaania. Kirja on sekoitus scifiä ja fantasiaa ja ensimmäinen sarjassa, jonka lopullista pituutta emme vielä tiedä. NaNo lähti hyvin käyntiin mutta "lässähti" jonkin ajan kuluttua. Niin kuin yleensä, velvollisuudet ja muut menot tulivat kirjoittamisen tielle ja sotkivat rytmin. Meno muuttui lopulta niin kiireiseksi, että meistä kumpikaan ei ehtinyt enää kirjoittaa. Blogissakin oli hiljaista, koska kirjoittaminen ei edennyt. Minun oli tarkoitus kirjoittaa ainakin muutama NaNo-postaus suunnilleen reaaliajassa, mutta aika loppui kesken.

Kuukausi ei siis mennyt ihan toivotulla tavalla, mutta pääsimme alkuun. Sekin on tyhjää parempi. Luonnoksen sanamäärä on nyt 15 000 sanan paikkeilla. Vaikka emme saavuttaneet varsinaista tavoitettamme, nautin kirjoittamisesta kovasti ja opin siitä paljon uutta. Palaan kokemukseen vielä myöhemmin, koska se herätti paljon ajatuksia joihin haluan syventyä.

Toinen kirjoittamiseen liittyvä tapahtuma, josta muistan tämän tietyn marraskuun aina, tuli täysin yllätyksenä: sain kuin lahjapaketissa konseptin uuteen romaaniin. Käytän sanaa konsepti siksi, että idea ei riitä kuvaamaan sitä mitä päässäni tapahtui.

Ajatus "tästä voisi kirjoittaa kirjan" käy mielessäni jatkuvasti, mutta vain harvoissa tapauksissa tiedän heti, että ajatusta kannattaa seurata. Vielä harvemmin käy niin, että idea kehittyy salamannopeasti selkeäksi kokonaisuudeksi, jonka henkilöt, teemat ja juoni putoavat eteeni kuin kultalautasella ojennettuina. Yksityiskohdissa on tietenkin vielä paljon työstettävää, mutta näin selvärajaisen kokonaiskuvan hahmottuminen vain muutaman ideointituokion jälkeen on todella poikkeuksellista. Niin kuin saattaa arvata, odotan suurella mielenkiinnolla minne idea minut vie.

Joulukuussa kokeilin uutta lähestymistapaa: työstin useampaa projektia samaan aikaan. Kirjoittamisen sijaan keskityin tarinoiden ideointiin ja muuhun pohdiskeluun. Uusin idea kehittyi hyvin ja sain melkein 3000 sanan edestä ideoita järjestykseen. Joulukuun jälkimmäisellä puoliskolla myös pitkä soolotrillerini alkoi elää pitkän tauon jälkeen. Tämä oli iloinen yllätys, sillä en etukäteen suunnitellut tekeväni juuri tälle kirjalle mitään ihan vielä.

Tammikuun suunnitelmat

Aloitan uuden vuoden samalla periaatteella: panostan tammikuussa ideointiin ja juonten kehittelyyn. Asetan pieniä tavoitteita, jotka voin saavuttaa helposti ja jotka toivottavasti tukevat toisiaan.

1. Uusi romaani: juonen ideointia ja henkilöiden kehittämistä edelleen. Tavoitteeni on saada suunnilleen sama määrä ideoita ylös kuin joulukuussa. Jos hyvin käy, pääsen aloittamaan myös juonisuunnitelman kokoamisen.
2. Pitkä trilleri: juonen korjaaminen ja täydentäminen. Joulukuun oivallusten myötä kävi selväksi, että minun olisi hyvä saada koko juoni kokoon ennen kuin jatkan luonnoksen kirjoittamista. Niinpä panostan siihen kunnes pääsen maaliin.
3. Scifi-fantasia: ideointi ja juonen täydentäminen. Lisäksi saatan vähän kirjoittaa, jos aikataulu antaa periksi.

Lisäksi tuen luovaa työtä lukemalla kirjoja ja katsomalla tv-sarjoja ja/tai elokuvia, joiden uskon inspiroivan näitä tarinoita. Tsekkaa lukulista-postaus parin viikon takaa, jos aihe kiinnostaa. 

Seuraavan kerran julkaisen pidemmän kirjoittamispäivityksen suunnilleen kuukauden kuluttua, mutta aiheesta kiinnostuneiden kannattaa seurata myös instagram-tiliäni (@loputonromaani), jonne postaan luovia päivyksiä useammin. Siihen saakka: #thewritingmustgoon

One of us is lying - Karen McManus

Viisi nuorta suorittaa yhtä aikaa jälki-istuntoa. Yksi heistä, Simon, kuolee ennen istunnon päättymistä. 

Simonilla oli paljon vihamiehiä, koska hän oli kehittänyt juorusovelluksen, jonka välityksellä hän julkaisi törkyisiä ja arkaluontoisia salaisuuksia muista oppilaista. Poliisitutkinnan aikana selviää, että Simon aikoi paljastaa tähän mennessä mehukkaimmat salaisuudet, jotka koskevat muita istuntoon osallistuineita oppilaita. Kaikilla neljällä on siis motiivi, mutta kuka todella on syyllinen?

***

Nuorille suunnatut trillerit ovat alkaneet viime vuosina nostaa päätään. Karen McManus on yksi niistä kirjailijoista, joista on puhuttu eniten, joten halusin selvittää, ansaitsevatko hänen teoksensa kaiken saamansa hypetyksen. Lukukokemukseni voisi summata näin: ymmärrän hyvin, miksi hän on noussut pinnalle, mutta olen lukenut huomattavasti parempiakin trillereitä.

Minusta on virkistävää, kun kirjassa on useita yhtä tärkeitä henkilöitä, joiden väliset suhteet alkavat kehittyä uuteen suuntaan. Tällä kertaa niitä on viisi, ja melkoinen porukka onkin. Älykkö, urheilija, kaunotar, paha poika ja inhokki muodostavat monipuolisen ja kiinnostavan joukon ja tarjoavat monille lukijoille samastumisen kohteen. Lisäksi ilahduin siitä, että heillä jokaisella oli todellakin oikea salaisuus, jonka varjeleminen on inhimillistä ja ymmärrettävää ja jonka paljastuminen olisi oikeasti tehnyt heille sosiaalista vahinkoa. Henkilöiden puolesta sai siis jännittää ja tunsin heitä kohtaan aitoa myötätuntoa. 

Mielestäni romaanin parasta antia ovat sen käsittelemät teemat. Sosiaalisen median mahdollisuudet ja vaarat ilmenevät konkreettisella tasolla ja niitä lähestytään mielenkiintoisesta näkökulmasta. McManus tuo myös hyvin esiin erilaisia sosiaalisia paineita ja monimutkaisia hierarkioita, jotka hallitsevat koulumaailmaa. Tämän ansiosta arvelen, että romaani tuottaisi mielenkiintoisia keskusteluja ja analyysejä esimerkiksi äidinkielen tunnilla tai lukupiireissä. Romaanin tyyli on ennen kaikkea nimenomaan pohdiskeleva eikä skandaalinhakuinen, mikä on hyvä muistutus siitä, että tämä genre voi olla muutakin kuin verta ja suolenpätkiä.

Juonen osalta kokemus hiukan lässähti. Arvasin loppuhuipennuksen jo melko varhain, mutta se johtui todennäköisesti pikemminkin siitä että olen lukenut paljon trillereitä kuin siitä, että kirjailija olisi taitamaton. Toivoin myös, että rikostutkintaan liittyviä kohtauksia olisi kirjoitettu enemmän auki, koska se olisi lisännyt jännitystä ja korostanut nuorten ja poliisien välistä dynamiikkaa. Henkilöiden kehityskaaria oli kuitenkin sen verran mielenkiintoista seurata, että juonen puutteet eivät pilanneet lukukokemusta.

Kaiken kaikkiaan tämä on ihan kelpo trilleri, joka kannatti lukea.

Arvosana: 3,5/5

Lukulista 1/2021: Kohti järjestelmällisempää lukemista

Vuosi 2020 on lopultakin paketissa. Lukemisen osalta sen voi tiivistää näin: luin lukumäärällisesti todella vähän kirjoja, mutta kaikki lukemani kirjat olivat joko hyviä tai todella hyviä. Vuosi ei siis ollut huono, vaikka se ei ollutkaan runsas. Palaan ainakin joihinkin kirjoihin arvioiden muodossa lähitulevaisuudessa, joten jos aihe kiinnostaa, vilkaise blogia perjantaisin.

Nyt vuoden vaihduttua haluan lukea aikaisempaa monipuolisemmin erilaista kirjallisuutta. Toivon myös, että pitkät tauot lukemisessa loppuisivat. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitsen apuvälineitä, joista blogi on ehdottomasti yksi parhaista ja hauskimmista. 

Vuoden 2021 suunnitelmia

Jos uudella vuodella olisi teemasana, se olisi organisointi. Elämässäni on tänä vuonna enemmän liikkuvia palikoita kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Niiden täytyy toimia yhdessä, jotta saan tehtyä toisaalta kaiken välttämättömän ja toisaalta vietettyä aikaa niiden asioiden parissa, joista saan eniten energiaa ja joista nautin valtavasti. 

Yksi suurimmista lukemiseen liittyvistä haasteista on sen suunnittelu. Teen mielelläni lukulistoja, mutta olen huono niiden noudattamisessa. Olen tehnyt listoista joko liian laajoja tai mielenkiintoni on siirtynyt muihin kirjoihin ennen kuin ehdin lukea ne kirjat, jotka olen kuun alussa listannut. Pohdin tätä aihetta paljon viime vuonna ja tulin siihen tulokseen, että en ole keskittynyt lukemisessa oikeisiin asioihin: en ole valinnut kirjoja sellaisin perustein, jotka motivoisivat minua pitämään kiinni suunnitelmistani.

Siksi päätin kokeilla uutta systeemiä, joka toivottavasti tekee olennaiseen keskittymisen helpommaksi. Ensimmäiseksi: otan aikaisempaa tarkemmin huomioon kunkin ajanjakson aikataulun. Silloin kun olen kiireinen esimerkiksi opintojen takia, aikaa hupilukemiselle ei millään jää kovin paljon. Siksi kirjoja täytyy priorisoida. Toiseksi: kirjojen määrä vaihtelee kausittain. Jollekin listalle laitan viisi kirjaa, seuraavalle ehkä kymmenen riippuen aikataulusta, kirjojen pituudesta ja muista tekijöistä. Tämä lisää suunnitelmiin väljyyttä. Kolmanneksi: jokaisella kirjalla täytyy olla erityinen tehtävä tai sen lukemisen täytyy edistää jotakin laajempaa tavoitetta kuten kirjoittamista. Ja neljänneksi: valikoiman täytyy olla monipuolinen, jotta huomioni ei ala vaeltaa minne sattuu.

Tulossa on kuusi suunnitelmapostausta kahden kuukauden välein. Olen ajatellut niille tällaista aikataulua: perjantai 1. tammikuuta (eli tänään), maanantai 1. maaliskuuta, maanantai 3. toukokuuta, perjantai 2. heinäkuuta, keskiviikko 1. syyskuuta ja maanantai 1. marraskuuta. Jos suunnitelmat ja niiden toteutuminen kiinnostaa, pidä näitä päiviä silmällä. Ja nyt siihen ensimmäiseen lukulistaan.

Tammikuu & helmikuu 

Pidän vuoden ensimmäisen listan suppeana, koska minulla on luettavaa luvassa myös opintojen vuoksi. Kokonaisia kirjoja ei tälle listalle juurikaan tule, mutta arkkeleita ja muita pidempiä tekstiosuuksia senkin edestä. Aiheita ovat muunmuassa tekstintutkimus, lapsen kielenoppiminen, lukutaidot ja kielen/kirjallisuuden opettaminen. Saatan tehdä joskus erillisen koontipostauksen, jossa keskityn yliopistoon liittyvään lukemistoon, sillä sitä on tänä vuonna paljon.

Tenttikirjallisuuden ja muun kurssimateriaalin lisäksi edessä on valtava määrä graduun liittyvää luettavaa pitkin vuotta. Kirjoitin joitakin postauksia kandidaatintutkielman tekemisestä vuosia sitten, ja jotain olisi hauskaa gradunkin suhteen rustata. Katsotaan, mitä keksin!

Fiktion osalta lista näyttää tältä:

• 
  Assassin's Quest - Robin Hobb. Vaikka rakastan Robin Hobbin kirjoja, minulla on vaikeuksia keskittyä niihin. Kolmas osa on ollut erityisen hankala, minkä takia se on vieläkin kesken. Samanaikaisesti olen nauttinut kirjasta enemmän nyt kuin ensimmäisellä lukukerralla kauan sitten. Nyt haluan kuitenkin lopultakin lukea trilogian loppuun, jotta voin lukea joskus muutakin fantasiaa.
• Kaksoiselämä - S.J.Watson. Ostin viime kesänä kasan kirjoja kirpputorilta, mutta en lukenut niistä yhtäkään silloin. Joululomalle päästyäni tsekkasin pinon uudelleen ja valitsin sieltä tämän trillerin lomalukemiseksi.
• Pimeää ainetta - Blake Crouch. Tämä kirja on ollut mielessäni jo kauan siksi, että se käsittelee kvanttifysiikkaa. Saan kuitenkin kiittää kirjoittamista siitä, että se päätyi lukulistalle juuri nyt. Tähän asiaan saatan palata blogissa myöhemminkin.
• Venäläiset tilikirjani - Anniina Tarasova. Tänä vuonna haastan itseni lukemaan myös kotimaisia romaaneja. Kehittelin tarkoitusta varten pienimuotoisen lukuhaasteen, jolle teen tänne blogiin oman sivun lähiaikoina.
• Ensimmäinen siirtokunta - Justin Cronin TAI Clockwork Angel - Cassandra Clare. Minulla on hyllyssäni useita trilogioita, jotka olen halunnut joko aloittaa tai lukea loppuun jo luvattoman kauan. Aloitan urakan todennäköisesti toisella näistä kahdesta aloitusosasta, mutta en pystynyt vielä päättämään kummalla. Siksi molemmat täytyi mainita. Ensimmäinen siirtokunta on yksi lempikirjoistani monen vuoden takaa, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lukea sen jatko-osia. Tänä vuonna haluan korjata tämän virheen. Cassandra Claren tuotannon kanssa olen muuten vain pahasti jäljessä, joten olisi mukavaa edistyä sen lukemisessa ainakin yhden trilogian verran.

Non-Fiction/tietokirjallisuus

• Level 4: Virus hunters of CDC - Joseph B. McGormick, Susan Fisher-Hoch & Leslie Alan Horwitz. Aioin lukea tämän virologien omiin kokemuksiin perustuvan teoksen jo viime vuonna, mutta silloin motivaatiota ei ollut tarpeeksi. Nyt työstän yhtä aikaa kahta romaania, joiden sisältöä tämä teos voi tavalla tai toisella inspiroida ja kehittää. Siksi motivaatio aloittaa tutkimustyö on vahva. Koska minulla on tämä kirja valmiiksi hyllyssä, on luontevaa aloittaa prosessi siitä.

Minusta tuntuu, että olen nyt tullut kirjoittamisprosessissa vaiheeseen, jossa tarvitsen lisää tietoa ideoiden tukemiseksi ja kehittämiseksi. Ajatteluni on jumittunut samaan vanhaan kehään, minkä takia juonen kehittely on hidastunut. Uskon, että keskeisistä aihepiireistä ja teemoista lukeminen saa mieleni uudelleen liikkeelle. Virukset (ja monet muut lääketieteelliset ja biologiset aihepiirit) kiinnostavat minua muutenkin, joten uskon tämän kirjan tarjoavan minulle paljon ajateltavaa.

Myöhemmin tammikuussa julkaisen luovaa kirjoittamista koskevan päivityksen, jossa kerron tarkemmin taustatutkimukseen liittyviä ajatuksia ja suunnitelmia, jotka alkoivat hahmottua viime vuoden lopulla. Lukeminen ja siitä heräävien ajatusten tallentaminen on merkittävässä roolissa, ja blogi on siihen tarkoitukseen mainio väline. Parhaassa tapauksessa lukeminen, kirjoittaminen ja bloggaaminen kehittyvät vuoden kuluessa systeemiksi, jossa jokainen osa auttaa kahta muuta kukoistamaan.

Lukemisesta kaikki siinä tältä erää. Blogin lähitulevaisuuden varalle on tällaisia suunnitelmia:

• Postaus joka perjantai. Osa niistä on kirja-arvioita, osa muita postauksia. Jossain vaiheessa saatan lisätä postausten määrää kahteen viikossa.
• Kirjoitan viime vuonna luetuista trillereistä arviot ja julkaisen niitä vähitellen ensi viikosta alkaen. Niitä on yli kymmenen, joten niistä riittää sisältöä useammaksi kuukaudeksi.
• 
  Jonossa on myös muutama vanhempi postaus, jotka haluan kirjoittaa loppuun. Olen tutustunut viime vuosina moniin hyviin kirjailijoihin, joista en ole kirjoittanut lainkaan.
• Lisään blogiin hiljalleen kirjoittamiseen liittyviä aiheita, joita on kertynyt listaksi asti. Marraskuu ja joulukuu olivat aktiivisimmat luovat kuukaudet vähään aikaan ja antoivat minulle paljon pureskeltavaa. Tavoitteeni on jäsentää luovaa prosessia bloggaamisen avulla ja päivittää edistymistä säännöllisemmin kuin aikaisemmin.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja erityisen hyviä lukuhetkiä!