keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kuninkaan salamurhaaja - Robin Hobb

Kuninkaan salamurhaaja jatkaa Näkijän tarun tarinaa tyylikkäästi. Se veti minut mukaansa vielä nopeammin kuin trilogian ensimmäinen osa ja piti tiukasti otteessaan viimeiselle sivulle asti. Nyt vähän juttua siitä, mikä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti.

Fitz kasvaa romaanin aikana aikuiseksi ja alkaa virallisesti toimia kuninkaan salamurhaajana. Hänen tiensä on pitkä ja kivinen. Taito aiheuttaa hänelle päänvaivaa, Vaisto ongelmia ja häpeää. Fitz joutuu valehtelemaan rakastetulleen, Mollylle, ja salaamaan kokonaisen osan itsestään. Fitzin elämää kuvataan koskettavasti, ja hänen tilanteensa epäoikeudenmukaisuus tulee esille ajoittain jopa riipaisevan selvästi.

Myös valtapeli kovenee sarjan toisessa osassa. Merirosvot ryöstävät rannikkokaupunkeja ja imevät jollakin keinolla ihmisistä tunteet ja persoonallisuuden jättäen jälkeensä olennon, jota voisi kutsua zombiksi. Tämä karmea taika on suuri mysteeri sekä Kuuden Herttuakunnan kansalaisille että lukijalle, ja saa aikaan valtavasti tuhoa. Tapahtumia lähestytään yhtä aikaa sekä hallitsijoiden että kansalaisten näkökulmasta, mikä tekee kirjasta mielenkiintoisen.

Henkilöistä otan esille tällä kertaa kuninkaan hovinarrin, joka on jollain tavalla suosikkihahmoni tässä trilogiassa. Häntä kutsutaan yksinkertaisesti Narriksi, koska kukaan ei tiedä hänen oikeaa nimeään. Tittelistään huolimatta hän on ennen kaikkea neuvonantaja ja tapahtumien tarkkailija, jolla on huomiotaherättävän terävä kieli ja vielä terävämpi äly. Rakastan Narrin sanailuja ja temppuja, jotka menevät välillä yli ymmärryksen. Hän puhuu usein arvoituksin ja saa Fitzin silloin tällöin hermostumaan, vaikka hän loppujen lopuksi on yksi merkittävimmistä ihmisistä Fitzin elämässä. Narri on erikoinen myös ulkonäöltään, sillä hän on albiino.

Parasta romaanin kokonaisuudessa on sen monipuolisuus. Se on jännittävä, se vetoaa voimakkaasti tunteisiin ja sisältää sopivasti fantasiaa. Pidän yleensäkin kirjoista, jotka menevät syvälle aiheeseensa ja oikeasti jättävät jäljen lukijaansa.

5/5

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Revolverimies - Stephen King

Tämä kirja on yksi erikoisimmista, joihin olen elämäni aikana tarttunut. Sen vuoksi Revolverimies on sekä mielenkiintoinen että hankala lukukokemus, joka jättää jälkeensä ristiriitaisia tunteita.

Romaani kertoo Rolandista, nimensä mukaisesti aikansa viimeisestä revolverimiehestä, jollaista voi verrata jonkinlaiseen poliisiin tai soturiin. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa maailma on köyhtynyt ja kuivunut. Miljöö toi mieleeni westernit ja aavikot, ja se onkin tarkimmin kuvattu asia koko romaanissa.

Lukijalle käy selväksi, että Rolandilla on tehtävä, jonka toteuttamisen hän kokee velvollisuudekseen (välillä se tuntuu suorastaan pakkomielteeltä), mutta tehtävän yksityiskohdista lukijalle ei anneta paljonkaan tietoa. Miehen menneisyyttä ei valoteta juuri lainkaan eikä teoksessa esitellä kovin monia henkilöitä. Rolandin ympärille kietoutunut salaisuuksien verho on lähes läpitunkematon, mikä jonkin verran häiritsee lukemista. Tarinassa ei anneta tietoja, jotka olen tottunut saamaan ennen viimeistä sivua, mikä on yhtä aikaa ärsyttävää ja kiehtovaa, sillä kerronta poikkeaa huomattavasti tavallisesta. Olisin kuitenkin nauttinut lukemisesta enemmän, jos tarina ei olisi niin salaperäinen.

Myös Revolverimiehen yliluonnolliset tapahtumat ovat erikoisia. Yksi hyvä esimerkki on kohtaaminen Rolandin ja Jaken välillä. Jake on kuollut - tarkemmin sanoen hänet on murhattu - menneisyydessä, minkä jälkeen on jotenkin päätynyt Rolandin aikaan. Jake tulee Rolandin tielle jostakin tärkeästä syystä, mutta kaikki kerrotaan niin vihjauksenomaisesti että lukija joutuu tosissaan näkemään vaivaa ymmärtääkseen, mikä liittyy mihinkin. 

Olen lukenut Revolverimiehen vain kerran vajaa vuosi sitten, joten en muista siitä enää paljonkaan yksityiskohtia. Kokonaisuutena se on hyvin erilainen ja ainutlaatuinen - ehkä liiankin ainutlaatuinen nautittavuuden kannalta katsottuna. En kuitenkaan kadu Musta torni-sarjan lukemisen aloittamista, sillä se todella irrottaa tästä maailmasta ja esittelee uusia tapoja kirjoittaa kirja. Tarkoitukseni on jatkaa sarjan lukemista tämän vuoden aikana.

Suosittelen Revolverimiestä sellaisille lukijoille, joilla riittää kärsivällisyyttä ja jotka haluavat lukea jotain hyvin kummallista. 3,5/5