sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kuukausi kansissa(1/2016): Sosiaalisuuden tammikuu

Uuden vuoden ensimmäinen kuukausi toi mukanaan paljon hienoja hetkiä, kaiken kaikkiaan hienoja päiviä. Niin kuin otsikon perusteella voi päätellä, sosiaalinen kukoisti tammikuussa. Sosiaalinen elämä lähti itse asiassa niin vauhdikkaasti käyntiin, etten lopulta muistanut lukea ihan niin paljon kuin aioin. Hyviä kirjoja oli pöydällä vino pino, mutta unohdin kerta kaikkiaan. Tämä ei kyllä ollut yhtään huono juttu, sillä kaipasin juuri tällaista eloisaa aloitusta uuteen vuoteen. Ystävät on ihan totta parasta ihmisen elämässä.

Sosialisoituminen oli läsnä myös blogimaailmassa. Aloin pitkästä aikaa jättää jälkeeni kommentteja erilaisiin blogeihin. Aion jatkaa samalla linjalla helmikuussakin, sillä jaetut ajatukset ovat parhaita ajatuksia. Muutama sana voi antaa toiselle ihmiselle valtavasti, ja siksi tavoitteeni on avata suuni aina, kun minulla on jotain hyvää ja rakentavaa sanottavaa. 

Kaikenlaisista tapaamisista ja juhlimisista johtuen en kirjoittanut ihan niin paljon kuin aioin, mutta olen joka tapauksessa todella tyytyväinen vuoden ensimmäiseen kuukauteen. Blogielämä käynnistyi hyvin ja sen perusteella uskallan odottaa hyviä tulevia kuukausia. Jos haluat vielä vilkaista, mitä aioinkaan tehdä tammikuussa, näet sen täältä.

Sitten varsinaiseen tammikuun kulkuun...

Luetut kirjat

  1. Post mortem - Patricia Cornwell (arvio julkaistu)
  2. A Shade of Vampire - Bella Forrest (arvio tulossa)
  3. Shatter me - Tahereh Mafi (arvio tulossa)

Kaikki kolme kirjaa ovat hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Post Mortem on vahvaa rikoskirjallisuutta, A Shade of Vampire täysin keskeneräistä vampyyrifiktiota ja Shatter me dystopian ja perinteisen scifin sekoitusta ja samanaikaisesti totaalista tunteiden vuoristorataa alusta loppuun. Ainut yhdistävä tekijä näiden romaanien välillä on se, että ne ovat kaikki naiskirjailijoiden kirjoittamia. Tarkempia pohditoja saatte lukea sitten arvioista, kunhan sinne asti pääsen.

Arviot

Kirjoitin tammikuussa vain kaksi kirja-arviota. Ohhoh. No, onpahan kirjoitettavaa helmikuussa.


Muut tekstit

Listalla on aika perinteisiä tammikuun tekstejä: viime vuoden lukukokemuksia, haasteisiin ilmoittautumista ja lomalla ostettujen kirjojen esittelyä. Romaanihenkilöiden jäljillä -teksteistä päätin toistaiseksi luopua, sillä jostain syystä en saa niitä kirjoitettua vaikka minulla on niitä varten valmis idea. Katsotaan, jos tulevina kuukausina pääsen niihin kiinni.

Mitä teidän tammikuunne piti sisällään? Mitä kuuluu kirjalliselle rintamalle? Entä yleensä elämään?


perjantai 22. tammikuuta 2016

Joululoman kirjahankinnat


Joululoman alkaessa minulla oli muutama kirjojen ostamiseen liittyvä tavoite. Päätin, että etsisin ja ostaisin vain...


  • sarjoista puuttuvia osia
  • kirjoja, jotka aion lukea tänä vuonna
  • lukulistalla olevia kirjoja
  • muita kirjoja, jotka olen aikonut hankkia omaksi joka tapauksessa
Heräteostoksille en siis jättänyt sijaa juuri ollenkaan (näitä tuli vain yksi, ajatelkaa!). Aina kirjakauppoihin astuessani kelasin mielessäni näitä tavoitteita ja pari kertaa minulla oli jopa lista mietittynä. Etsin näinä päivinä tiettyjä kirjoja enkä antanut itselleni lupaa edes harkita muiden kirjojen ostamista. Tällä tavalla onnistuin pitämään ostosten määränkin melko pienenä: ostin vain yhdeksän kirjaa, vaikka houkuttelevia ehdokkaita tuli vastaan ainakin tuplasti, Olen aika ylpeä tästä kurinalaisuudesta.






Sitten itse ostettuihin kirjoihin. Lista näyttää tältä:


  1. Annan sinulle maan - Chufo Llorenz. Ainoa heräteostos! Olisikohan tämä maksanu seitsemän euroa.
  2. Kuudes mies - John Boyne. Tämä teos alkoi kiinnostaa minua Nina Marin kirjoittaman hienon blogiarvion jälkeen. Olen jo henkisesti varautunut itkemään.
  3. Sudenkorento - Diana Gabaldon. Muukalainen odottaa jo hyllyssä lukemista, niin päätin alkaa hiljalleen kerätä sarjaa. Toinen osa on selvästi ollut suosittu ostos, kun kaikki kaikki Suomalaisen kirjakaupan myymälät ovat ammottaneet sen osalta tyhjyyttään. Ostin tämän kämppikseltä saadulla lahjakortilla. Kiitoksia vaan Ellalle! <3 ^^
  4. Mitä jäljelle jää - Patricia Cornwell. Aloin lukea Cornwelleja uudelleen ja kävin samalla läpi, mitkä osat minulta puuttuu. Tämä oli yksi niistä ja tuli vastaan kirpputorilla hintaan 1,5 euroa.
  5. Fallen - Lauren Kate
  6. Torment - Lauren Kate
  7. Passion - Lauren Kate. Tämä ja kaksi edellistä kuuluvat samaan sarjaan. Olen halunnut lukea sarjan jo pitkään; alunperin siksi, että se vain kiinnostaa, nykyisin myös siksi, että suomalaiset kirjabloggaajat ovat melkein järjestään inhonneet sarjan ensimmäistä osaa tai eivät ole ainakaan olleet kovin vaikuttuneita. Haluan ottaa selvää, mistä oikein on kyse ja lisätä oman mielipiteeni muiden joukkoon. Kävi melkoinen tuuri, että löysin kolme osaa samasta paikasta samalla kertaa, enkä tainnut maksaa niistä kuin 11 euroa.
  8. The Summoner - Gail Z. Martin
  9. Dark Haven - Gail Z. Martin. Toinen onnenpotku. Kaksi saman sarjan osaa samassa kaupassa samana päivänä. Näitä en varsinaisesti etsinyt, mutta kun ne ostuivat eteen, olivat jo valmiiksi lukulistalla ja maksoivat vain muutaman euron per kirja... Tiedätte loput. Vielä pitäisi keskimmäinen osa jostain hankkia, niin voisin ilolla ryhtyä lukemaan tätäkin saalista.
Tällaisia ostoksia tällä kertaa. Onko teidän hyllyihinne ilmaantunut uusia aarteita?

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Post mortem - Patricia Cornwell

Julmat seksuaalimurhat valvottavat sekä siviilejä että poliiseja Virgininan Richmondissa. Murhaaja murtautuu uhrien makuuhuoneeseen ja kuristaa heidät hengiltä heidän omassa kodissaan. Oikeuspatologi Kay Scarpetta on nähnyt jo paljon, mutta näiden nuorten naisten kuolemat koskettavat häntä erityisen syvältä. Hän on päättänyt löytää syyllisen, vaikka se näyttää lähes mahdottomalta: ainoa kunnollinen johtolanka on tunnistamaton, hohtava aine, josta on jäänyt jälkiä uhrien iholle. Samaan aikaan Kayn täytyy taistella työtovereidensa epäilevää asennetta vastaan ja tasapainotella erikoisen sisarentyttärensä mielialojen välissä. Onnistuuko hän saamaan syyllisen kiinni ja säilyttämään ihmissuhteensa ehjinä samanaikaisesti?

* * *

Post Mortem on Patricia Cornwellin esikoisromaani, varsin vakuuttava sellainen. Tutkittavien tapausten vaikutus niiden ympärillä työskenteleviin ihmisiin on läsnä alusta lähtien, mutta pysyy tasapainossa juonellisen etenemisen kanssa. Yksi vaikuttava tekijä on se, että romaanin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin DNA oli vielä uusi juttu ja erilaista teknologiaa oli käytettävistä huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Nykyisillä välineillä tapaus ei varmasti olisi yhtä vaikeka ratkaista. Mitä pidemmälle tapahtumat etenevät, sitä tukalammaksi tilanne muuttuu ja ratkaisua saa jännittää viimeiseen asti. Cornwell on taitava kirjoittamaan mukaansatempaavia juonikuvioita, mikä varmasti selittää hänen teostensa valtavaa suosiota. Hän osaa kirjoittaa paljastukset ja juonenkäänteet juuri oikeisiin kohtiin ja pystyy yllättämään ja hätkähdyttämään useita kertoja. 

Myös romaanin henkilöt pitävät lukijaa tiukasti otteessaan. Kay on älykäs, empaattinen ja syvällisesti ajatteleva päähenkilö, ja ammatin jälki näkyy hänessä vahvasti. Lukija saa nopeasti otteen hänen sinnikkyydestään ja vilpittömästä halustaan tuoda oikeutta rikoksen uhreille ja heidän läheisilleen. Ammatin mukana tulleet kokemukset näkyvät myös Pete Marinossa, konkarietsivässä, jonka kanssa Kaylla on vaikeuksia tulla toimeen. Marino on kyyninen persoona, elämänsä ja työnsä kovettama eikä pysty enää uskomaan todelliseen hyvyyteen. Vaikka Kay itsekään ei katso ihmisiä vaaleanpunaisten linssien läpi, hänellä riittää kuitenkin kärsivällisyyttä seurata todisteita ja nähdä omien tunteidensa taakse. Monet näkemyserot luovat Kayn ja Marinon välille syvän jännitteen. Myös muilla miehillä on vaikeuksia ottaa Kayta vakavasti, koska tämä on nainen. Voisin kuvitella, että 25 vuotta sitten (romaanin ilmestymisaikana) oikeuslääkäreissä ei ole ollut lähellekään niin paljon naisia kuin tänä päivänä, eivätkä he he varmasti ansainneet menestystään helposti. Kay ei kuitenkaan suostu alistumaan vaan tekee työtään ylpeänä ja sitkeästi. Tämäkös se vasta esimiehiä ärsyttääkin! Kuviota mutkistaa vielä Kayn 10-vuotias siskontytär Lucy, joka on mahdollisimman kaukana tavallisesta lapsesta. Lucy on huippuälykäs ja yhtä kyvykäs syvälliseen ajatteluun kuin kuka tahansa aikuinen, mutta hänen mielialansa ovat impulsiivisia. Lucy kärsii ailahtelevan äitinsä vastuuttomuudesta ha pelkää jatkuvasti tulevansa hylätyksi. Vaikka Lucy onkin tässä romaanissa vielä sivuroolissa, hänen erityisyytensä käy välittömästi selväksi,

Rikoksia käsitteleville romaaneille tyypillisesti Post mortem esittää ajatuksia pahuudesta ja murhaajien persoonallisuuksista. Romaanilla on kuitenkin muitakin ansioita. Kiitin huomiota erityisesti taitavasti rakennettuun, harkittuun kiusaamiseen, jonka kohteeksi Kay joutuu tapahtumien mutkistuessa. Kun johtolankoja ei tahdo löytyä millään ja murhat roikkuvat ratkaisemattomina, lehdistö ja viranomaiset ryhtyvät ahdistelemaan häntä kuin se olisi ainoa mahdollinen ratkaisu. Kiehuin välillä kiukusta lukiessani siitä kuinka paljon poliitiikka ja hyvän maineen säilyttäminen sotkevat poliisitutkintaa, Samalla minussa heräsi paljon ajatuksia ammattiylpeydestä, joka on varmasti jokaiselle ammatistaan pitävälle ihmiselle tuttu tunne. Kun tätä voimakasta halua tehdä työtä mahdollisimman hyvin jollain tavalla kyseenalaistetaan, se kirpaisee kovaa ja syvältä. On mielenkiintoista seurata, miten Kayn ammatillinen tilanne kehittyy ja millaisten vaiheiden kautta hän saavuttaa sen aseman, joka hänellä on sarjan loppupuolella. Joitakin asioita muistan hyvin, mutta tapahtumien järjestys on jo kadonnut mielestä.

Lopuksi vielä: jos kaipaat murhamysteerejä, jotka tarjoavat muutakin kuin jännitystä ja viihdettä, kokeile ihmeessä Cornwellia. Uskallan väittää, että et tule katumaan.

4/5

* Kategoriahaaste 1, kohta 27

maanantai 11. tammikuuta 2016

Bookish Bingo Challenge 2016

Löysin tällaisen kirjabingon, jonka uskon motivoivan sekä lukemista että bloggaamista vuoden mittaan. Jossain vaiheessa aioin pysytellä kaukana lukuhaasteista koko vuoden, mutta toisin kävi! Tässä bingossa on useita hauskoja ruutuja. Erityisesti nuo mysteeriruudut ovat kiinnostavia, sillä ne tuovat haasteeseen lisää jännitystä. Haasteen ohjeet ja ilmoittautumislomake löytyvät täältä

Teen haasteelle oman sivun vielä tällä viikolla, niin edistymistä on helpompi seurata. Listaan myös haasteeseen luetut kirjat ja niistä kirjoitetut arviot samalle sivulle. Jos päätät osallistua, jätä jälkeesi kommentti niin voin seurata edistymistäsi!




Käy tsekkaamassa myös kategoria-haasteet Haastelöytöjä 2016 -sivulta ja nappaa ne halutessasi myös itsellesi. Kovasti lukuintoa kaikille! :)

perjantai 8. tammikuuta 2016

Spirit Bound - Richelle Mead

Huomioithan, että teksti sisältää paljastuksia juonesta.

* * *

Rose on valmistunut vartijaksi ja odottaa päätöstä tulevista työtehtävistään kuningattaren hovissa. Ennen työn vastaanottamista hänellä on kuitenkin tyylilleen uskollisia, kaistapäisiä suunnitelmia. Hänellä saattaa olla mahdollisuus pelastaa Dimitri, mutta onnistuakseen hän tarvitsee apua Viktor Dashkovilta, vampyyrilta, joka aikoinaan sieppasi Lissan ja hätkähdytti rikoksillaan monia muita vampyyrien yhteisön jäseniä.  Rosen täytyy rikkoa lakia ja samalla vaarantaa tulevaisuutensa päästäkseen tavoitteeseensa, mutta se ei estä häntä toimimasta. Kuinka lopulta käy? Onnistuuko Rose ja mikäli onnistuu, osaako hän ennustaa kaikkia tekemiensä valintojen seurauksia?


* * *

Spirit Bound, hmm. Vampire Academy -sarjan viides osa jätti jälkeensä ristiriitaisen olon. Hämmennykseni johtuu eniten siitä, että sisältö rikkoi odotuksiani tavalla, jota en odottanut; yllätyin siis kaksinkertaisesti. Lisäksi aivan kaikki tapahtumat eivät vakuuttaneet minua.

Romaanin ensimmäistä puoliskoa vaivaa uskottavuusongelma. Rose lähtee Lissan ja Eddien kanssa vapauttamaan Viktoria vankilasta saadakseen tältä tarvittavat tiedot. Vankilaa kuvaillaan läpitunkemattomaksi ja äärimmäisen turvalliseksi, mutta siitä huolimatta Rose onnistuu huijaamaan itsensä ja ystävänsä sen sisäpuolelle ja pääsemään ulos ilman kovin suuria vaikeuksia. Missä kaikki vartijat ovat? Missä viipyvät varotoimet ja hälytykset? Viktor Dashkov kuuluu vankilan tarkimmin vartioituihin vankeihin, minkä takia koko jutun olisi pitänyt olla huomattavasti vaikeampi ja vaarallisempi. Juoni olisi imaissut mukaansa paljon tehokkaammin, jos henkilöt olisivat kohdanneet todellisia vaikeuksia jo tarinan alkumetreillä. Minusta tuntuu, että kirjailija halusi henkilöt mahdollisimman nopeasti ulos vankilasta päästäkseen varsinaiseen asiaan. Tässä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta vauhdikkuuteen ei pitäisi pyrkiä laadun kustannuksella. Hyvä kirjailija kykenee kirjoittamaan sekä laadukkaita että nopeita siirtymiä tilanteesta toiseen. 

Toinen epäuskottava osuus tulee eteen siinä vaiheessa, kun koko porukka on päässyt pakoon ja suunnittelee seuraavaa siirtoaan. Tapahtuu käänne, jonka aikana Viktor pääsee pakenemaan. En odottanut niin käyvän ainakaan niin pian enkä niin huvittavan helposti. Ensin kaikki sujuu kuin leikki ja sitten yksi lyhyt tapahtuma pilaa koko jutun, niinkö? Ihan totta, tämä kirjailija ja sarjan ympärillä työskentelevät editoijat olisivat pystyneet parempaankin. Tämä käänne tuntuu väkisin istutetulta, liian tarkoitushakuiselta ratkaisulta. Jostain syystä (arvelen tietäväni mistä) Viktor piti saada vapaaksi tulevia tapahtumia varten, mutta miksi se toteutettiin näin? No, ei auta kuin tyytyä siihen mitä kansien väliin on painettu.

Spirit bound paranee loppua kohden, mutta siinä on vielä toinen hämmentävä tekijä. Kahden edellisen osan perusteella oletin, että viides osa huipentuisi siihen, miten Dimitrille lopulta käy. Tapahtumat nojaavat kyllä pitkälle tämän kysymyksen varaan, mutta tarinassa on todella paljon muutakin sälää. Kaiken lisäki nämä muut ainekset tulevat kuvioon mukaan kysymyksiä herättävässä järjestyksessä. Dimitrin kohtalo ei ole yllätys, mutta sen ratkeamisen ajankohta on. Jos Mead antaa vastauksen kaikkein kipeimpään kysymykseen jo tässä vaiheessa, niin mikä on loppujen sivujen tehtävä? Mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä niillä tapahtumilla rakennetaan? En nähnyt riittävästi perusteita rakentaa juoni tällä tavalla, minkä takia minulla oli välillä vaikeuksia jaksaa lukea kirjaa eteenpäin ja ottaa sitä niin vakavasti kuin Mead varmasti haluaisi.

Niin. Pohdintaa sain tosiaan harrastaa. Mutta nyt negatiivisuudet sikseen ja hyvien ominaisuuksien ääreen.

Parasta tässä osassa ja oikeastaan koko sarjassa on se, että se avaa jatkuvasti jotain uutta sarjan maailmasta ja antaa henkilöille pohtimisen aihetta. Jälleen yksi absoluuttisena totuutena pidetty käsitys murtuu palasiksi. Tämän lisäksi romaanissa muodostuu poliittinen kaaos. Kuningattaren päätöksiä kritisoidaan ja erilaisia, melko hurjiakin, ratkaisuja esitetään. Henkilöiden väliset ihmissuhteet kehittyvät osittain odotettuun ja osittain yllättävään suuntaan. On hienoa, että tarinassa
ei keskitytä ainoastaan pääparin tai tässä vaiheessa pääkolmion (Rose/Dimitri/Adrian) välisiin suhteisiin vaan myös Lissa ja Christian saavat ansaitsemansa huomion. Romaanin lopussa odottaa jälleen melkoinen shokkikäänne, jonka seuraukset tekevät päätösosasta mielenkiintoisemman kuin se olisi ollut ilman tätä käännettä. Spirit Bound ei missään tapauksessa ole surkea, mutta minun mielestäni tähän astisista osista puuttellisin.

3,5/5

maanantai 4. tammikuuta 2016

Kirjavuosi 2015: Ajatuksia ja tuntemuksia

Vuosi 2015 oli lukemisen kannalta sekä hyvä että huono. Hyvä siksi, että lähes kaikki lukemani kirjat olivat hyviä tai todella hyviä. Huono siksi, että arki tuli turhan monta kertaa väliin ja tuhosi lukurytmini -> luin lopulta huomattavasti vähemmän kuin oli tarkoitus. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että luin enimmäkseen omia kirjoja. Kirjastossa en pahemmin edes käynyt, jotta vastaan ei tulisi liikaa houkutuksia.

Seuraavaksi vähän tarkempia ajatuksia kustakin lukemastani kirjasta, alkaen huonnoimmasta. Kirjojen nimiä klikkaamalla pääsee lukemaan, mitä olen ajatellut kirjoista lukemisen jälkeen. Jos kirjan nimen perässä on tähti, en ole vielä kirjoittanut siitä blogiarviota.



Vaikka Tulimeri ei ollutkaan kovin hyvä lukukokemus, en kadu sen lukemista tai sarjan aloittamista. Valitisin tämän sarjan sattumanvaraisesti tehdäkseni tutkimusmatkaa hiukan vanhempaan fantasiakirjallisuuteen. Tämä on sellaista aivot narikkaan -tavaraa, joka sopii välipalaksi vaativampien teosten lomaan. Aion lukea sarjan loppuun asti, mutta todennäköisesti pääsen seuraavan osan pariin vasta kesän tienoilla.



Salaseura on keskiverto rikosromaani, joka herätti mielenkiintoni Dibdinin muita teoksia kohtaan. Ei huono, mutta ei mullistavakaan. Jotain erilaista tässä kuitenkin oli, ja siksi aion lukea koko sarjan jossain vaiheessa. Ehkä yhden kirjan vuodessa.

























16. The Monster within - Kelly Hashway*


Rakastan Hashwayn Touch of Death -trilogiaa ja odotin innolla tätäkin kirjaa. Kirjailija on pyrkinyt nopeaan ja vetävään lukukokemukseen, mutta minun makuuni mentiin liian nopeasti eteenpäin. Henkilöihin ei ehdi syntyä kunnollista tunnesidettä kun kaikki on hetkessä ohi. Kaikki tapahtumat eivät ole oikein uskottavia eikä... En tiedä, jotenkin tämä ei vain kolahtanut niin paljon kuin toivoin.



15. Spirit Bound - Richelle Mead*

Tuntuu vähän hassulta puhua sarjan viidennestä osasta ennen kolmatta ja neljättä, mutta minkäs teet kun ne ovat parempia kuin tämä.

Spirit Boundia vaivaa ajoittainen uskottavuusongelma, jonka vuoksi se ei täysin vakuuttanut minua. Lukukokemus oli myös hämmentävä, sillä juonellinen sisältö rikkoi odotuksiani. Jotkut tapahtumat olivat hasussa järjestyksessä ja joidenkin merkitystä ei tiedostettu riittävästi.

Spirit Bound tarjoaa kuitenkin jännitystä ja asettaa odotuksia viimeistä osaa kohtaan. Vampyyrien yhteisössä tapahtuu jälleen uusia käänteitä ja mullistuksia, joiden seurauksista toivon kuulevani sarjan viimeisessä osassa. Eli ei tämä mikään turha osa ole!




Tämä osa puolestaan on sellainen sekametelisoppa, että välillä vähän nauratti. Tai hymyilytti. Paljon henkilöitä ja juonikuvioita. Ei täydellinen, mutta sen parissa kuitenkin viihtyy niin hyvin että lukeminen ei muutu turhauttavaksi. Parasta romaanissa on sen loppu, joka lähes pudotti minut tuolilta. Silloin ajattelin, että tämä sarja ei voi mitenkään päättyä hyvin.




Blood Promise sykähdytti minua tunnetasolla enemmän kuin sarjan aikaisemmat osat. Rose joutuu kohtaamaan muistoja, joista muodostuu raskas taakka. Mead on sisällyttänyt tähän paljon menetyksen tuskaa ja pohdintaa lupausten pitämisestä. Juoni on tässä osassa kaikkein tasaisin ja hidastempoisin. Myös uusi miljöö virkistää.


12. Teemestarin kirja - Emmi Itäranta*

Päällimmäisenä mieleen jäi utuinen tunnelma, joka kantoi tarinaa lähes loppuun asti. Kieli on kaunista, runollista, ehdottomasti ainutlaatuista. Dystopinen maisema on karu ja surullinen, mutta juonellinen ote lässähtää loppua kohden. Hehkutuksen perusteella olisi voinut odottaa enemmänkin. Tämä on hieno teos, mutta minä jäin kaipaamaan enemmän tapahtumia ja liikettä.



Prince of Thorns kuuluu vuoden erottuvimpiin lukukokemuksiin. Lawrence lähestyy fantasiaa omalla uniikilla tavallaan ja on onnistunut luomaan todella hätkähdyttävän päähenkilön. Odotan trilogialta paljon ja toivon pääseväni jatko-osien pariin kevään aikana.



Tunteita, tunteita, tunteita. Niitä Clare todella osaa kuvailla. Tässä on myös uudenlaista synkkyyttä ja vakavuutta, jotka kumpikin tekivät minuun vaikutuksen. Sarjan henkilöistä on tullut minulle rakkaita ja maailma on todella kiinnostava.


9. Gardens of the moon - Steven Erikson*


Olen vieläkin ihmeissäni siitä, mitä tulin lukeneeksi. Paljon tätä kunnianhimoisemmaksi fantasiakirjallisuus ei voi muuttua! Vuoden haastavin lukuprojekti, joka todella kannatti. Tarkoitus on kirjoitella tästäkin kirjasta ihan lähiaikoina.



8. City of Lost souls - Cassandra Clare*

Luin tämän loppuun vasta muutama päivä sitten, minkä takia en osaa vielä sanoa oikein mitään. Ajatukseni juoksevat suunnasta toiseen. Kaunis ja kauhistuttava kirja samanaikaisesti. Nyt vasta tajuan kunnolla, kuinka paljon välitän näistä henkilöistä ja kuinka paljon nautin Claren tyylistä. Voimakasta, vaikuttavaa kieltä... Pelottaa jo, mitä viimeinen osa tuo tullessaan. Itkenköhän itseni sekopäiseksi??

Onnellista on se, ettei minun tarvitse vielä hyvästellä varjometsästäjiä kokonaan. Kirjailijalta on tulossa vielä useita uusia samaan maailmaan sijoittuvia teoksia, jee! <3













Luin tämän uudelleen, koska ensimmäisestä lukukerrasta on jo pitkä aika ja yksityiskohdat hämärtyneet mieleni sopukoissa. Muistin pitäneeni kirjasta todella paljon, mutta jos olisin muistanut sen olevan näin hyvä, olisin tarttunut sarjaan uudelleen jo ajat sitten! Upposin täysin synkkään, pahaenteiseen tunnelmaan ja päähenkilöiden väliseen upeaan rakkauteen. Olen lumoutunut maailmasta, jonka Beautiful Creatures esittelee. Seuraava osa on jo aloitettu, ja lukemani perusteella se on vielä parempi kuin ensimmäinen.








































Jos haluat kauhistua perinpohjaisesti, valitse tämä kirja. Ei minulla muuta. Arvio kertoo olennaisimmat ajatukseni paremmin kuin osaan tähän kirjoittaa.


5. Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini*

Lyhyesti ja ytimekkäästi: kyseessä on mielettömän upea romaani. Lukekaa ihmiset tämä, jos ette ole vielä sitä tehneet!

4. Narrin palvelija - Robin Hobb*

Robin Hobb on jo vuosia kuulunut lempikirjailijoihini, eikä tälle rakkaudelle näy loppua. Toivon tänä vuonna pääseväni eteenpäin hänen tuotannossaan. Hobbin teoksia suosittelen kaikille fantasian ystäville. Jos ei ole lukenut fantasiaa juurikaan, niin kannattaa kokeilla Hobbin Näkijän taru -trilogiaa. Voisin vannoa, että perinteisyydestään huolimatta trilogia onnistuu rikkomaan useita stereotypioita.



Ennen tämän kolmannen osan lukemista en pitänyt itseäni lainkaan Clare-fanina, mutta kun tartuin tähän, kaikki muuttui. Lumoava, ihana, kaunis jatko-osa. Kannattaa tarttua sarjaan jo ihan vain tämän kirjan takia!

2. Minä tapan - Giorgio Falletti*

Rikosromaanien timantti. Nimi kiinnitti huomioni kirjastossa ja kun lopulta sain tämän alulle, olin heti koukussa. Karmiva, piinaavan jännittävä ja psykologisesti mielenkiintoinen sarjamurhaaja-jahti, jota suosittelen kaikille genrestä pitäville! Enköhän tästäkin kirjoita blogiarvion joskus.



Tänä vuonna kävi niin hassusti, että luin parhaan kirjan ensimmäisenä. Sydämeni pakahtui ensin onnesta ja särkyi sitten tuhansiksi palasiksi. Maailma, kieli, henkilöt, juoni, rakastan niitä kaikkia täydestä sydämestäni. Jos seuraava osa tarjoaa samanlaisen tunnemyrskyn, niin olen varmaan aivan raunioina, ennen kuin sarja loppuu. Näiden kokemusten takia kannattaa lukea!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(1/2016): Uusi vuosi, parempia tuloksia

Olen jo useamman vuoden kokeillut erilaisia keinoja lukemisen ja bloggaamisen kehittämiseksi. Yritän löytää systeemin, joka toimisi mahdollisimman hyvin ja tukisi aktiivista lukuharrastusta. Jotkut keinot ovat toimineet paremmin, toiset huonommin, mutta jokaisesta olen oppinut jotain arvokasta. Tänä vuonna aion käyttää näitä oppeja hyväkseni niin paljon kuin mahdollista, jotta loputtoman pitkä lukulistani lyhenisi ainakin 60 kirjan verran. Viime vuonna tavoitteeni oli 50 kirjaa, mutta en päässyt lähellekään. Ehkäistäkseni saman takaiskun teen tänä vuonna joitakin asioita eri tavalla kuin aikaisemmin.

Ehkä arvokkain oivallus viime vuodelta on se, että lukemista kannattaa suunnitella. Tällainen kirjahirmu tarvitsee listoja, muistutuksia ja tavoitteita, jotta esimerkiksi kirjasarjat tulevat luetuiksi loppuun järkevässä ajassa ja uudet tuttavuudet ujutetuiksi muiden kirjojen sekaan. Tein kuukausittain postauksen, jossa listasin luettavat kirjat ja kirjoitettavat postaukset, ja selvisinkin näiden avulla monta kuukautta aika hyvin. Kesällä valitettavasti kadotin lukurytmin kokonaan ja kaikki mahdolliset suunnitelmani kaatuivat. Jouduin tekemään lukulistoja kokonaan uusiksi ja pähkäilin jatkuvasti, mitkä kirjat luen ja mitkä jätän lukematta. Ei hyvä.

Loppuvuodesta ryhdyin miettimään, miksi suunnitelmat pettivät ja lukeminen ajautui olemattomuuteen. Tajusin, että olin pyrkinyt kaikessa maltillisuuteen ja rajallisuuteen. Listasin kullekin kuukaudelle viisi kirjaa ajatellen, että suurempi valikoima sekoittaisi pääni valinnanvaikeudella ja että "en kuitenkaan saa luettua viittä kirjaa enempää". Ajattelin, että pieni tavoite on parempi kuin suuri. Nyt luulen olleeni väärässä: minun olisi pitänyt tehdä listoista laajempia, jotta valikoimassa olisi ollut riittävästi erilaisia teoksia. Lyhyet listat pakottivat minut pysyttelemään tietyssä järjestyksessä ja välillä tietyssä genressäkin, mikä puolestaan johti siihen, että valitsin aivan vääriä kirjoja väärään aikaan. Fiilispohjaiselle lukemiselle ei jäänyt riittävästi tilaa. Toisaalta listojen suppeus sai minut unohtamaan useita kokonaisia sarjoja aivan kokonaan. Sellaisia "ai niin, tämänkin olisi voinut lukea" -hetkiä tuli sitä enemmän mitä pidemmälle vuodessa mentiin. Niin kuin näkyy, silloin kun luulin edistäväni harrastustani, teinkin sille hallaa.

Tänä vuonna jatkan kuukausittaisten lukulistojen postaamista, mutta hiotummalla systeemillä. Toimintaperiaatteiisini kuuluvat nyt ainakin nämä:


  • listalla on joka kuukausi viiden kirjan sijasta 10. Lähestyn vuotta "mitä korkeammalle pyrin, sitä korkeammalle pääsen" -taktiikalla.
  • kirjat ovat tärkeysjärjestyksessä, jotta muistan, mitkä niistä haluan aivan ehdottomasti lukea.
  • siirryn rohkeammin seuraavaan kirjaan: jos jokin ei imaise mukaansa, jätän sen hetkeksi syrjään.
  • asetan jokaiselle kuukaudelle oman tavoitteen pitkän, koko vuotta koskevan tavoitelistan sijaan. En muistanut lukea listaa läpi julkaisemisen jälkeen, joten siitä ei lopulta ollut apua.
  • mikäli muutokset ovat tarpeellisia, teen ne heti kun huomaan ne - mitä aikaisemmin, sen parempi. 
  • nimeän joka kuukausi (ainakin) yhden aikaisemmin aloitetun kirjan, jonka pyrin lukemaan loppuun. Tänä vuonna en halua samanlaista määrää roikkuvia romaaneja.


Ja nyt se tärkein - vuoden  2016 ensimmäinen lukulista on tässä:

  1. City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  2. A Discovery of Witches - Deborah Harkness (uudelleen)
  3. Triptyykki - Karin Slaughter
  4. Heir of fire - Sarah J. Maas
  5. Spider's Bite - Jennifer Estep
  6. Legend - Marie Lu
  7. Houkutus - Stephenie Meyer (uudelleen)
  8. A Shade of vampire - Bella Forrest
  9. Viimeinen kuningaskunta - Bernard Cornwell
  10. Pimeyden rakastaja - J.R.Ward
Lukupiirissä: Hohto - Stephen King

Lukemisen tavoite tammikuussa: lukea viisi listan kirjoista + Shatter me (tämä on roikkunut varmaan yli puoli vuotta), Last Sacrifice ja Beautiful Darkness loppuun.

EDIT: Olin näköjään jättänyt Post Mortemin tuonne listalle, vaikka aloitin se jo joulukuun puolella. Otin sen nyt pois ja lisäsin sen tilalle Heir of Firen.

Tekstit:

  1. Gardens of the moon - Steven Erikson
  2. City of lost souls - Cassandra Clare
  3. Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl
  4. Sprit bound - Richelle Mead
  5. Last Sacrifice - Richelle Mead
  6. Post Mortem - Patricia Cornwell
  7. Romaanihenkilöiden jäljillä(1/2016)
  8. Kirjavuosi 2015
  9. Joululoman kirjahankinnat
  10. Koontipostaus kuun lopussa
Bloggaamisen tavoite tammikuussa: kirjoittaa ja ajastaa kaikki postaukset valmiiksi vähintään viikkoa ennen suunniteltua julkaisupäivää. Viime vuoden rästipostauksia en laita listalle, mutta niitäkin saattaa blogiin ilmaantua.

Näillä mennään! Millä tavalla teidän vuotenne alkaa?