Sivut

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Last Sacrifice - Richelle Mead

Kuva on otettu toiveikkaasti jo viime joulun aikoihin...
 Ei ihan silloin tullut luettua tätä
*Last Sacrifice on sarjan päätösosa, minkä takia teksti sisältää joitakin paljastuksia sarjan juonesta*


Juonikuvaus: Rose Hathaway on pahemmassa pulassa kuin koskaan. Kuningatar Tatiana on murhattu, ja Rose on pääepäilty. Hänet on tietenkin lavastettu, mutta syyllinen ei ole jättänyt itsestään todisteita. Kun koko yhteisö läheisimpiä ystäviä lukuunottamatta kääntyy Rosea vastaan, vaihtoehdot ovat vähissä. Epätoivosta syntyy suunnitelma, joka toteutuessaan puhdistaa sekä Rosen maineen että pelastaa Lissan poliittisesta ahdingosta - mutta minkälainen hinta pelastuksesta täytyy maksaa?


Ajatuksia: Last Sacrifice on melkoinen vuoristorata ja oikein kelvollinen päätös monivaiheiselle sarjalle. Richelle Meadin tyylille ominaiset piirteet ovat kaikki esillä jollain tavalla: on vaaratilanteita, äkkinäisiä juonenkäänteitä, ihmissuhdesotkuja, tunteiden tuskaa, elämän ironiaa, uusia vampyyrien yhteiskuntaa koskevia yksityiskohtia ja poliittista juonittelua. Oikeastaan tässä yhdistyvät juuri ne piirteet, joista pidän Meadin tyylissä eniten: hän on kirjoittanut young adult -fantasiaa, joka on viihdyttävää ja kevyttä ja joka käsittelee myös elämän peruskysymyksiä sen verran syvältä, että teksti ei ole yhdentekevää. Kaikkein syvällisin kirja Last Sacrifice ei missään tapauksessa ole, mutta se herättää kuitenkin erilaisia ajatuksia ystävyydestä, rakkaudesta, uhrauksista, oikeasta ja väärästä, totuuden ja valheen suhteesta... Onhan tässä kaikenlaista.

Yksi merkittävimmistä juonikuvioista on tietenkin Rosen, Dimitrin ja Adrianin välinen tilanne ja sen lopullinen ratkeaminen. En puhu varsinaisesti kolmiodraamasta, vaikka sellaisen syntymiseen olisi ollut aineksia. Huomioni kiinnittyi siihen, kuinka hyvin tämä kyseinen tapahtumien ja tunteiden kulku kuvataan. Kokonaisuudesssaan se ottaa esille yhden todella tärkeän oivalluksen: toiselle valehteleminen saa aikaan useammin ongelmia kuin hyötyä, mutta kaikkein eniten pahaa tapahtuu silloin, kun ihminen valehtelee itselleen. Erityisesti kun on kyse tunne-elämän asioista, brutaalikin rehellisyys on aina parempi vaihtoehto. Tämä teema koskettaa jollain taivalla kaikkia kuvion osapuolia, sillä heistä jokainen omalla tavallaan valehtelee itselleen ja katsoo toiseen suuntaan kunnes elämä pakottaa tekemään toisin.

Vielä tärkeämpi osa tapahtumia on kuitenkin kuningatar Tatianan kuoleman aiheuttama yhteiskunnallinen sekasorto, jonka ytimeen Rose vedetään tekaistujen todisteiden perusteella. Jälleen täytyy kiittää kirjailijaa: tällä kertaa siitä, että hän antaa oivan esimerkin massojen käyttäytymisestä poliittisessa kriisitilanteessa. Vampyyriyhteisöllä on niin kova kiire löytää syyllinen, ettei kukaan Rosen lähipiirin ulkopuolella edes harkitse sitä mahdollisuutta, että Rose on syytön ja tällöin riipaisevan epäoikeudenmukaisuuden uhri. Kukaan ei ota huomioon esimerkiksi Rosen merkitystä yhteisölle, hänen uhrauksiaan ja saavutuksiaan, eikä varsinkaan Rosen persoonaa, joka ei todellakaan sovi yhteen murhasyytösten kanssa. Miten joku joka vaarantaa jatkuvasti henkensä suojellakseen toisia syyllistyisi yhtäkkiä murhaan ja maanpetokseen? Rosella ja Tatianalla oli ehdottomasti erimielisyytensä, mutta ne eivät olleet missään tapauksessa riittävä tai todennäköinen syy murhaan. Rosen kaltainen ammattilainen ei myöskään missään tilanteessa jättäisi jälkeensä asetta, joka voidaan yhdistää suoraan häneen. Tapauksessa on selkeitä aukkoja, mutta koko yhteisö on valmis leimaamaan yhden omistaan lopullisesti, ilman kunnollisia tutkimuksia vain saadakseen kohteen johon purkaa surua, vihaa ja turhautumista. 

Koska systeemi pettää Rosen totaalisesti, jäljelle jää erittäin vaarallinen ja epätoivoinen ratkaisu: pakosuunnitelma, jota toteuttaessaan jokainen Rosen ystävistä vaarantaa oman turvallisuutensa ja asemansa yhteisössä. Oikeastaan sekä lukija että Rose havahtuvat yhtä aikaa tajuamaan kuinka lojaaleja ystäviä hänellä on; kuinka pitkälle he ovat valmiita menemään todistaakseen Rosen syyttömyyden. Tai ainakin minulle tapahtui näin. Kun Rose alkoi pohtia asiaa, minäkin aloin pohtia sitä. Samalla aloin nähdä koko sarjan hiukan uudesta näkökulmasta ja keskityin kunnolla ajattelemaan, millasia ystävyyssuhteita siinä rakennetaan ja miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.

Samaan hässäkkään täytyy tietenkin lisätä vaalit ja Lissan ympärillä pyörivä kohina. Ikivanha laki pakottaa Lissan tukalaan ja epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen: koska hänellä ei ole perheenjäseniä, häntä ei lasketa kuninkaallisen neuvoston täysvaltaiseksi jäseneksi. Laissa on kuitenkin aukko, sillä sen perustella voi kyllä asettua ehdolle mutta ei tulla valituksi. Tilanne mutkistuu (tietenkin) kun Roselle selviää, että Lissalla on mahdollisesti tunnustamaton sisko tai veli, tarkemmin sanoen isän avioliiton ulkopuolinen lapsi. Hidastaakseen uuden päämiehen valintaa ja toisaalta antaakseen Lissalle täydet kuninkaalliset oikeudet Rose ja kumppanit päättävät käyttää lain aukkoa hyväkseen ja etsiä tämän salaisen lapsen. Näin ollen lukija saa jännittää vähintään sitä, pääseekö Rose lopulta eroon syytteistä; sitä, löytääkö hän tien takaisin Dimitrin luo; selviävätkö hänen ystävänsä loppuun asti paljastumatta; tuleeko Lissasta kuningatar ja miten hän suhtautuu mahdolliseen uuteen perheenjäseneen. 

Last Sacrifice on siis kolmesta eri pääjuonesta muodostuva kokonaisuus, joka pitää jännityksessä, kehittää henkilöiden välisiä suhteita, kyseenalaistaa vampyyriyhteisön perinteitä ja antaa sopivasti ajattelemisen aiheita. Kaikki merkittävät kysymykset ratkeavat sulavasti niin, että myös aikaisempia tapahtumia sidotaan yhteen viimeisempien kanssa. Sain jälleen oppia jotain uutta sarjan maailmasta, mikä oli todella mielenkiintoista. Päätöosa pääsi myös yllättämään pari kertaa, ja loppu oli juuri sopivasti onnellinen ja surullinen. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, miten sarja päättyi, ja odotan nyt mielenkiinnolla mitä annettavaa spin off- sarjalla on.

4/5

Mitä te muut sarjan lukeneet ajattelitte tästä?

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Täällä sitä nyt ollaan, Australiassa!

Onnellisia terveisiä täältä maailman toiselta puolelta! Matka meni hienosti alusta loppuun ja ensimmäset päivät Australiassa ovat olleet upeita kaikin tavoin. Meno on itse asiassa niinkin vauhdikasta että en ole juuri ehtinyt edes istahtaa, kirjoittamisesta puhumattakaan. Toivottavasti pääsen taas pian fiktion ja blogin pariin! Matkablogin puolella tapahtuu varmaan nopeammin: yritän väsätä kasaan postausta ensivaikutelmista ja siitä mitä ensimmäisten päivien aikana on tapahtunut. Tänään annan yhden kuvan puhua puolestani <3





keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Pitkää ikää blogeille: 10 hyvää tekoa

Ihan niin kuin ihmiset, samoin blogit tarvitsevat ravintoa elääkseen. Tein listan erilaisista tavoista edistää blogien säilymistä mahdollisimman aktiivisina, luovina ja eloisina. Näitä kaikkia haluaisin lisätä myös omassa toiminnassani: tehdä konkreettisia asioita tovereiden vuoksi. Katsokaa mitä tykkäätte!





1. Ilmeisin ensimmäisenä, eli seuraa blogia ja bloggaajaa mahdollisuuksien mukaan. Liity virallisesti blogin seuraajaksi ja ota selvää, onko blogi näkyvillä myös muissa sosiaalisissa medioissa. Tykkää facebook-sivusta, seuraa twitterissä, lisää bloggaaja kaveriksi goodreadsissa, tsekkaa bloggaajan meininkiä Instagramissa... Näitä riittää. Valitse ne vaihtoehdot, jotka ovat sinulle luontevia. Tärkeintä on, että osoitat olevasi kuulolla,

2. Kommentoi niin paljon kuin ehdit ja jaksat. Kommentit ovat blogimaailman ytimessä, sillä ne sekä laajentavat keskustelua että ilahduttavat bloggaajaa. Jokainen positiivinen, rakentava kommentti motivoi valtavasti. Kommentti on konkreettinen osoitus siitä, että olet käynyt blogissa ja olet kiinnostunut tekstistä niin paljon, että olet jaksanut kirjoittaa kommentin.





3. Esitä kysymyksiä. Jäikö jokin asia mietityttämään? Esitä bloggaajalle tarkentava kysymys. Haluaisitko tietää aiheesta jotain lisää? Kysy siitä. Oletko jo pitkään miettinyt, mitä suosikkibloggaajasi ajattelee asiasta, jota sinä olet pohtinut? Pyydä häntä jakamaan ajatuksiaan.

4. Kerro toiveistasi. Bloggaaja ei voi tietää, mikä lukijaa kiinnostaa, ellei lukija kerro sitä hänelle. Jos jokin teksti kolahtaa sinuun erityisesti, kerro se rohkeasti bloggaajalle, jotta hän älyää kirjoittaa samankaltaisia lisää. Jos haluat kuulla bloggaajan ajatuksista enemmän, pyydä häntä kirjoittamaan niistä. Kaikki palaute on bloggaajalle äärimmäisen tärkeää, koska sen avulla voi kehittyä ja saada uutta energiaa toimintaan.




5. Levitä sanaa. Suosittele blogia kavereillesi, jaa blogin tekstejä somen syövereissä, ohjaa ihmisiä blogin pariin. Käytä mielikuvitustasi - keinoja on rajattomasti!

6, Jos olet itsekin bloggaaja, anna lukuluettelosi näkyä omassa blogissasi. Tee esimerkiksi julkinen lista blogeista, joita seuraat tai jaa niitä kategorioihin vaikkapa aihepiirien perusteella niin, että lukijoillasi on tilaisuus löytää lisää mielenkiintoista lukemista.




7. Jaa toisen bloggaajan tekstejä oman postauksesi yhteydessä. Tässä on yksi asia, jota aion lisätä, koska olen todennut sen toimivaksi.

8. Ole mukana blogienvälisessä yhteistyössä tai kehittele sellaista itse. Blogikiertueet, haasteet, postaussarjat, you name it. Englanninkielisissä kirjablogeissa kiertää monta konseptia, joita olisi hienoa siirtää Suomeen. Parasta näissä on se, että bloggaajat oppivat tuntemaan toisiaan ja yhdistämään taitojaan.





9. Järjestä bloggaajien tapaaminen tai jos kuulet sellaisen lähestyvän, lähde mukaan! Auta toisia verkostoitumaan ja verkostoidu samalla itse ;)

10. Auta kaveria, jos osaat. Kun lempibloggaajasi tai bloggaajatoverisi tarvitsee neuvoja, vinkkejä tai mitä tahansa apua ja pyytää sitä avoimesti, aukaise suusi aina kun uskot, että voit olla avuksi. Me voimme oppia toinen toisiltamme. Me olemme yhteisö, jonka tulee huolehtia omistaan, eikö niin?


Tuleeko mieleen vielä jotain muuta tapaa antaa blogeille happea?

maanantai 3. lokakuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(10/2016): Lokakuun loppukiri ja pohdintaa matkalukemisesta

Viimeisiä Suomen viikkoja viedään! Aika kuluu todella nopeasti, mutta vielä on paljon tekemistä ennen kuin pääsen lentokentälle: opiskelija-asunto täytyy tyhjentää viimeisistä tavaroista ja siivota, on luvassa syntymäpäiviä, sukulaisten, ystävien ja perhetuttavien tapaamisia vielä kerran ennen lähtöä, täytyy lähettää pari paperia kelaan ja tehdä muuttoilmoitus, hankkia vakuutus, käydä ottamassa vielä yksi rokotus, ostaa uusi puhelin ja adapteri ja tietenkin pakata. Jos syyskuu oli vauhdikas, niin lokakuussa ei jää varmaan yhtään ylimääräistä aikaa - mikä on ihan hyvä, sillä odottaminen alkaa käydä tukalaksi! ;)




Blogin kanssa aion nyt vihdoin ryhdistäytyä ja kirjoittaa ainakin muutaman rästipostauksen, jotta täällä on jotain luettavaa lähtöhässäkän keskellä. Matkablogin viimeisteleminen ennen ensimmäisen tekstin julkaisemista on herättänyt kaipuun aktiivita bloggaamista kohtaan. On siis aika tarttua toimeen, lopultakin! Olkaa kuulolla perjantaina, laitan silloin matkablogin linkin näkyville!

Projektia riittää myös lukemisessa. Tilanne on tällä hetkellä tämä...

Keskeneräiset kirjat:
  1. Heir of Fire - Sarah J. Maas
  2. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
  3. Unite me - Tahereh Mafi
  4. Kuninkaiden koitos - George R.R. Martin
  5. Epäilys - Stephenie Meyer

Siirsin osan keskeneräisistä kirjoista suosiolla odottamaan parempaa aikaa. Tällä lukemisen tahdilla en olisi saanut kaikkia mitenkään luettua ajoissa, ja totta puhuen näitä kirjoja kohtaan ei ollut tällä hetkellä edes mielenkiintoa. Australiaan puolestaan haluan ottaa mukaan pääntöisesti kirjoja, joita en ole vielä aloittanut enkä lukenut koskaan aikaisemmin. Uusi aika ansaitsee myös uudet kirjat.

Näistä viidestä kirjasta, jotka jätin listalle, tärkeintä olisi saattaa loppuun Kuninkaiden koitos - ihan vain siksi, että se on painava. Toisaalta jos Heir of Fire ja Beautiful Chaos tulisivat luetuiksi, yhden painavan kirjan mukaan ottaminen ei niin haittaisi. Unite me puolestaan roikkuu puoliksi lukemattomana siihen asti, että luen Unravel Men, koska toinen kirjan tarinoista sijoittuu aikaan UM:n jälkeen. Se lähtee siis mukaan joka tapauksessa, eikä onneksi paljon paina muiden tavaroiden joukossa. Epäilys saa jäädä kesken jos on jäädäkseen, sillä voin jatkaa nostalgiamatkaani milloin tahansa uudelleen.

Uusiakin kirjoja tekisi mieli aloittaa, jotta lukemisen tahti vähän piristyisi. Keskeneräiset kirjat ovat kaikki omalla tavallaan raskaita, minkä takia niiden lukeminen etenee hitaasti. Mutta minkä kirjan ehtisin lukea ennen lähtöä? Tai minkä kirjan kanssa pääsisin niin pitkälle, että voisin lukaista sen loppuun lennolla tai ensitöikseni Australiassa? Eniten houkuttelisivat C.J. Sansomin Itsevaltias ja Robin Hobbin Shaman's Crossing, mutta ne ovat kumpikin todella pitkiä: Itsevaltias 694 sivua ja Shaman's Crossing 591 sivua. Taitaa olla toivoton yritys :D Ehkä otan näistä jommankumman lennolle?

Hylly on kyllä täynnä hyviä kirjoja, joten ehkä sieltä vielä löytyy jotain tilanteeseen sopivaa!




Mitä matkalukemiseksi?

Olen jo monen vuoden ajan valinnut matkalukemiseni todella tarkkaan. Varsinkin ulkomaille lähtiessä kirjoilla on erityinen merkitys. Siitä lähtien kun avaan kirjat matkaa edeltävinä päivinä tai vasta matkan alettua, ne ovat pysyvä osa seikkailua. Luetut sivut ja matkan tapahtumat kiinnittyvät mielessäni toisiinsa tavalla, jonka ehkä vain toinen intohimoinen lukija ymmärtää, ja kun tulen kotiin, matkakirjoilla on aivan uusi tunnearvo. Ne ovat käsinkosketeltavia muistutuksia siitä, mitä reissulla tapahtui, missä kävin ja mitä koin, siitä miltä se kaikki tuntui.

Matkailulla, ihan niin kuin kirjallisuudellakin, on minuun aina todella vahva vaikutus. Voisi itse asiassa sanoa, että minulle on maailmassa kolme asiaa, joita kannan mukanani minne tahansa menenkin, vielä vuosia eteenpäin: toisen ihmisen kanssa jaetut hetket, luetut kirjat ja matkailukokemukset.

Tämän pohjustuksen jälkeen varmasti huomaatte, minkälaisen haasteen edessä olen nyt, kun olen lähdössä elämäni suurimpaan sekkailuun. 

Mitä minun kannattaisi lukea lennoilla, jotka varmasti painuvat syvemmälle mieleen kuin yksikään lento aikaisemmin? 

Mitkä kirjat sopivat parhaiten kahdelle lennolle ja niiden väliselle vaihdolle, kun niistä yhdessä muodostuu melkein 26 tunnin mittainen matka maasta toiseen?

Mitkä kirjat haluan muistaa tulevaisuudessa nimenomaan siitä, että luin niitä matkalla Australiaan? 






Käsissäni on melkoinen kookospähkinä, jonka kuoren halkaisemiseksi olen tehnyt listaa kirjoista, jotka kiinnostavat minua tällä hetkellä kaikkein eniten ja ovat muuten tilanteeseen sopivia. Mitä näistä sinä suosittelisit matkalukemiseksi?

  • Cinder - Marissa Meyer
  • Legend - Marie Lu
  • City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  • Shaman's Crossing - Robin Hobb
  • Itsevaltias - C.J. Sansom
  • Valkoinen kuningatar - Philippa Gregory
  • Muukalainen - Diana Gabaldon
  • The 5th Wave - Rick Yancey
  • Kivun jäljet - Karin Slaughter
  • Meren Katedraali - Ildefonso Falcones

PS. Se joka keksii, missä postauksen kuvat on otettu, saa palkinnoksi postikortin tai sähköpostia Australiasta oman valintansa mukaan! 

maanantai 26. syyskuuta 2016

Lukuhaaste: Adventures in Down Under and Beyond

Australian vuoden kunniaksi kehittelin lukuhaasteen, jossa perinteiseen tyyliin täytetään erilaisia kategorioita lukemalla niihin sopivia kirjoja.

Haasteen tarkoitus on innostaa lukemaan jotain ihan uutta, avata ovi australialaisen kirjallisuuden maailmaan ja kiinnittää lukijan huomio aiheisiin, aktiviteetteihin, ympäristöihin, henkilöihin ja tapahtumiin, jotka voi tavalla tai toisella liittää Australiaan. Joukossa on myös vapaampia kategorioita, jotka saattavat tarjota fiktiivisiä seikkailuja myös Australian ulkopuolella, missä tahansa maailmankolkassa.

Haaste käynnistyy lokakuussa 2016 ja pysyy käynnissä ainakin koko Australia-seikkailun ajan (vähintään marraskuuhun 2017). Haaste on avoin kaikille halukkaille osallistujille, myös sellaisille joilla ei ole omaa kirjablogia.

Ohjeet:

  • Ilmoita osallistumisestasi haasteen ylläpitäjälle jättämällä kommentti johonkin haastetta koskevaan postaukseen
  • Liitä haasteen ohjeet omaan blogiisi, jotta mahdollisimman moni kiinnostunut löytää haasteen
  • Lue yksi kirja yhtä kategoriaa kohden
  • Jos bloggaat haasteeseen lukemastasi kirjasta, merkitse bloggaukseen, mihin kategoriaan kirjan luit ja kuinka monta pistettä sait
  • Kerro edistymisestäsi säännöllisesti erillisissä postauksissa tai haastetta varten luodulla sivulla. Merkitse postauksiin/sivulle ainakin lukemasi kirjat, lukemisen ajankohta, linkit luettujen kirjojen blogipostauksiin, pisteiden kokonaismäärä ja täytetyt kategoriat. Voit myös lisätä, mistä ja miten olet kirjat löytänyt, missä olet ne lukenut, mihin maihin/paikkoihin ne sijoittuvat, oliko niiden löytäminen vaikeaa, olitko kuullut kirjailijasta aikaisemmin tai aiotko lukea samankaltaisia kirjoja lisää. Tyyli, lisäsisältö ja postausten väli on vapaa!
  • Älä unohda lisätä kuvia lukemistasi kirjoista!
  • Jos sinulla ei ole blogia, kerro edistymisestäsi kommenttikentässä tai pyydä ylläpitäjältä sähköpostiosoite
  • Jos et ole varma, sopiiko joku kirja haasteeseen tai jotain jää epäselväksi, jätä minulle kommentti!

Pisteytys:

Jokaisesta kategoriasta on mahdollista saada kaksi pistettä ja koko haasteesta yhteensä 100 pistettä.

Kategoriaan sopivasta luetusta kirjasta saa yhden pisteen. Toisen pisteen saa, mikäli kirjan tai kirjailijan voi liittää Australiaan jollain kategorioista puuttuvalla tavalla. Esimerksiksi jos
  • kirjailija asuu tai on asunut joskus Australiassa
  • kirjailijalla on sukulaisia, ystäviä tai muita henkilökohtaisia siteitä Australiaan
  • kirja on julkaistu tai kirjoitettu Australiassa (esimerkiksi pitkällä lomamatkalla)
  • kirjassa käsitellään jotain sellaista Australiaan liittyvää, mitä ei mainita haasteen kategorioissa
  • kirjassa on australialaisia henkilöitä
  • kirjailija on saanut inspiraatiota Australian kulttuurista, luonnosta, matkailumahdollisuuksista... 
Kaikista Australiaan sijoittuvista kirjoista saa automaattisesti kaksi pistettä.

Lopullinen pistemääräsi kertoo, mille tasolle kiinnostuksesi Australiaa kohtaan on haasteen aikana noussut ;) 

  • 1-10 pistettä: Haaveilet salaa Australian matkasta, mutta et ole vielä kerännyt tarpeeksi rohkeutta reissun toteuttamiseen
  • 10-20 pistettä: Olet edennyt haaveilusta suunnitteluasteelle, ja matka on lentolippuja vaille varma, Aiot kuitenkin pysytellä vielä isoissa kaupungeissa lähellä sivilisaatiota.  
  • 20-30 pistettä: Kahden viikon pyrähdys ei riitä sinulle. Olet lähtenyt kolmen kuukauden mittaiselle reppureissulle ja napannut pari kaveriakin mukaan. 
  • 30-40 pistettä: Roadtrip on tämän reissun avainsana. Itärannikon jälkeen kaikki on avoinna!
  • 40-50 pistettä: Tällä roadtripillä haluat päästä kauemmas ihmismassoista ja tunnetuimmista matkailukohteista. Aivan ensimmäisenä lähdet matkakumppanisi kanssa ajamaan outbackin halki, ja sen jälkeen tutustut Länsi-Australian aarteisiin. Mitä useammin poikkeat tallatulta polulta, sen parempi!
  • 50-60 pistettä: Tämä on roadtrippien kuningas: olet kiertänyt jo puolet Australiasta; yöpynyt teltassa, hostellissa, luksusresortissa, jonkun vieraan olohuoneessa ja leirintäalueella; käynyt sukeltamassa, snorklaamassa, surffaamassa, purjehtimassa, melomassa, koskenlaskussa ja kalliokiipeilemässä; juonut niin paljon viiniä että melkein hävettää, kohdannut eläimiä joista et ollut aikaisemmin kuullutkaan ja tavannut aboriginaaleja. Mitähän kaikkea on vielä edessä?
  • 60-70 pistettä: Reissukärpänen on jättänyt sinuun pysyvän pureman. Tällä kertaa yhdistät Australian reissuun sekkailuja ainakin Uudessa-Seelannissa ja Indonesiassa, ja reissun pituus on vähintään puoli vuotta. Entä miten olisi Fidzi? Tai Vanuatu? Cookinsaaret? Anyone interested??
  • 70-80 pistettä: Eihän tässä millään turistiviisumilla ruveta pelaamaan! Haluat reissaamisen lisäksi kokea, millaista on asua ja tehdä töitä Australiassa -> hankit working holiday -viisumin ja hyppäät vuoden mittaiseen sekkailuun tavoitteenasi kokea niin paljon kuin mahdollista!
  • 80-90 pistettä: Vietät parhaillaan toista working holiday -vuottasi, etkä voisi olla onnellisempi. Australia on upea maa, jonka salaisuuksiin tutustumisesta on tullut elämäntehtäväsi. 
  • 90-100 pistettä: Australiasta on tullut toinen kotisi. Rakastat maata kuin omaasi, ja nyt mietit vain miten pääset asettumaan sinne useammaksi vuodeksi. 

Kategoriat:

  1. Australialaisen miehen kirjoittama kirja
  2. Australialaisen naisen kirjoittama kirja
  3. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kokonaan tai osittain Sydneyyn, Melbourneen, Perthiin, Brisbaneen, Cairnsiin tai Darwiniin
  4. Kirja, jossa vietetetään paljon aikaa rannalla
  5. Kirja, jonka henkilöiden joukossa on maanviljelijä (esimerkiksi karjatilan tai hedelmäfarmin omistaja)
  6. Kirja, jossa syödään kalaa, hummeria, mustekalaa tai muita mereneläviä
  7. Kirja, jossa harrastetaan purjehdusta tai veneilyä (yksi retki riittää)
  8. Kirja, jonka henkilöt vierailevat Australian Outbackissa
  9. Australialaisen kirjailijan esikoisromaani
  10. Kirja, jonka yksi henkilö viljelee ja valmistaa viiniä, työskentelee viinitilalla, harrastaa viinejä tai on jollain muulla tavalla tiiviisti tekemisissä viinin kanssa
  11. Kirja, jonka tapahtumiin liittyy aboriginaalien historiaa, kulttuuria tai pyhiä paikkoja
  12. Kirja, jossa vietetään helteistä joulua
  13. Kirja, jossa vieraillaan australialaisessa kansallispuistossa
  14. Kirja, jonka henkilöt harrastavat surffausta, opettelevat surffaamaan tai opettavat toisia surffaamaan
  15. Kirja, jonka tapahtumiin liittyy Australian nähtävyyksiä (Esim. Uluru, Sydneyn oopperatalo, Great Barrier Reef)
  16. Roadtripistä kertova kirja
  17. Kirja, joka käsittelee jollain tavalla Australian eläimiä (kengurut, koalat, dingot, emut, krokotiilit, hämähäkit, you name it)
  18. Kirja, jossa harrastetaan laitesukellusta tai snorklausta
  19. Kirja, jonka tapahtumiin liittyy risteily
  20. Kirja, jonka päähenkilö opiskelee australialaisessa yliopistossa
  21. Kirja, jonka tapahtumiin liittyy jollain tavalla Australia Day
  22. Kirja, johon liittyy sademetsä
  23. Kirja, jossa nautitaan runsaasti hyvää ruokaa useista eri maista
  24. Kirja, jossa ihaillaan kalliomuodostelmia, luolia, metsiä, kasveja, tähtiä, vesiputouksia, delfiinejä tai valaita
  25. Kirja, jonka päähenkilö on tullut Australiaan jostain toisesta maasta
  26. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat paikkaan, jossa haluaisit käydä
  27. Fantasiaromaani, jonka miljöö tuo mieleesi Australian
  28. Kirja, jonka omistat
  29. Pieneen maalaiskaupunkiin/kylään sijoittuva kirja (osittain tai kokonaan)
  30. Young adult tai New adult romaani, johon liittyy allasbileet
  31. Blogiarvion perusteella valittu kirja
  32. Kirja, jonka henkilöihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua
  33. Kirja, jonka kansi herätti mielenkiintosi
  34. Rikosromaani, joka käsittelee huumeita, rasismia tai ympäristörikoksia
  35. Kirja, josta on tehty elokuva tai tv-sarja
  36. Englanninkielinen kirja
  37. Historiallinen romaani, johon liittyy kolonialismia
  38. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
  39. Itsenäisesti/omakustanteisesti julkaistu kirja
  40. Suosittuun turistikohteeseen sijoittuva kirja
  41. Kirja, joka aloittaa sarjan
  42. Kirja, jossa kuvaillaan vahvoja ystävyyssuhteita
  43. Kirja, jossa teknologia on merkittävä osa tapahtumien kulkua
  44. Kirja, jossa telttaillaan
  45. Kirja, joka on käännetty yli 10 kielelle
  46. Kirja lukulistaltasi
  47. Kirja, jossa vietetetään lomaa ulkomailla
  48. Kirja, jossa kokeillaan/harrastetaan koskenlaskua, abseilingia, kalliokiipeilyä tai melontaa
  49. Kirja, jonka henkilöt kohtaavat vaikeita luonnon olosuhteita
  50. Kirja, joka rikkoi odotuksiasi tai yllätti sinut jollain muulla tavalla

Palkinnot:

Osallistujat saavat palkinnoksi ainakin postikortin ja/tai henkilökohtaisen sähköpostin kuvien kera. Tarkemmasta sisällöstä keskustellaan osallistujien kanssa henkilökohtaisesti.

Kaikkein osallistuneiden kesken arvotaan myös erilaisia lisäpalkintoja, jotka selviävät myöhemmin. Joukossa on todennäköisesti lahjakortteja, kirjoja, kirjanmerkkejä ja jotain matkailuaiheista. Katsotaan, mitä luova pääni saa aikaiseksi! 

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(9/2016): Keskeneräisten kirjojen kerho

Niin se vain on, että elämässä ei voi muuttaa yhtä asiaa muuttamatta samalla jotain toista. Edellisessä postauksessa vihjaisin melko salaperäisesti, että elämässäni on käynnissä jonkinlainen hässäkkä, jonka vuoksi myös blogin elämä on hiljentynyt. Nyt kuviot ovat sen verran selvät, että on aika paljastaa mistä on kysymys.

* * * Tähän väliin saa kuvitella rumpujen pärinää ja syviä hengenvetoja * * *

No niin, leikki sikseen. Uutinen on tässä:

Muutan lokakuussa Australiaan - kokonaiseksi vuodeksi.

En pysty vielä ihan ymmärtämään, että tämä oikeasti tapahtuu, mutta olen aivan järjettömän innoissani ja onnellinen! <3 Tarina siitä, miten tähän päädyttiin ja mitä olen menossa tekemään, saa vuoronsa myöhemmin. Tällä kertaa keskityn siihen, millaisia seurauksia tällä valtavalla asialla on kirjablogin kannalta.

Ensimmäisenä muuttuu syyskuun lukulista: olen nyt siinä tilanteessa, että keskeneräisiä kirjoja on pakko lukea loppuun. There are only so many books you can pack in a backpack, you know ;) Syyskuun lukulista koostuu siis lukemattomien aarteiden sijaan keskeneräisistä kirjoista, jotta voin Australiassa aloittaa kaunokirjallisen elämäni mahdollisimman puhtaalta pöydältä.

Lista näyttää tältä:
  1. Kuninkaiden koitos - George R.R.Martin
  2. Heir of Fire - Sarah J. Maas
  3. Epäilys - Stephenie Meyer
  4. Linnake - Justin Cronin
  5. Unite me - Tahereh Mafi
  6. A Discovery of Witches - Deborah Harkness
  7. Spider's Bite - Jennifer Estep
  8. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl

Etusijalla näistä ovat pisimmät ja painavimmat kirjat (Kuninkaiden koitos, Linnake, Epäilys), joita en halua raahata mukanani lentokoneeseen enkä kantaa rinkassa. Mutta jokainen luettu kirja on voitto, joten en ota noistakaan kirjoista stressiä. Jos aloitan uusia kirjoja, ne ovat todennäköisesti Beautiful Redemption, Uusikuu, Unravel me, City of Heavenly Fire ja/tai jokin nopealukuinen kirja ihan puhtaan vaihtelun vuoksi. 

Blogista en osaa sanoa vielä mitään: minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä blogin puolella syyskuussa tapahtuu. Matkajärjestelyt saattavat imaista minut niin täydellisesti mukaansa, etten saa kirjoitettua yhtään. Toisaalta kesätyöt loppuivat pari viikkoa sitten, minkä ansiosta minulla pitäisi olla enemmän aikaa kirjoittaa. Tiedä häntä! Pääni on joka tapauksessa sekaisin ;D

Laitan seuraavaa tilannepäivitystä tulemaan jonain epämääräisenä ajankohtana. Mutta, mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kuukausi kansissa(6&7&8/2016): Kesä pikakelauksella

Suomen kesät kuluvat aina liian nopeasti.

Ne hiipivät esiin varkain, tulevat näkyviin talven harson alta ja antavat meidän nähdä itsensä vasta, kun on jo melkein myöhäistä. Suomalainen miettii koko talven, mitä kaikkea ensi kesänä tehdään, minne kaikkialle mennään ja millä tavalla tämä kesäloma vietetään. Ja sitten kun se kauan odotettu kesä on siinä, suomalainen tajuaa, ettei ole tehnyt eikä voi tehdä puoliakaan siitä mitä aikoi.

Syitä tälle on monia, aivan liian monia. Loma on lyhyt, täytyy käydä töissä, ostaa ruokaa ja valmistaa aterioita, huolehtia lapsista ja lemmikeistä, silittää aviomiehen paitoja, korjata vaimon polkupyörän puhjennut rengas, katsastaa auto, sairastaa yllättävä kesäflunssa... Arki yllättää ihmisen kesälläkin, niin ikävää kuin se onkin. Kaikki nämä loputtomat askareet hautaavat meidän alleen, ja silloinkin kun olisimme valmiita irrottamaan hetkeksi ja unohtamaan velvollisuudet, elämä tulee ja heittää eteemme jotain täysin odottamatonta.

Se niistä kesäsuunnitelmista.

Minun kesäni valui ohitseni ehkä tavallistakin nopeammin. Torimyyjän työ imaisi täysillä mukaansa lisääntyneen asiakasmäärän takia. Täydet työviikot ja säännölliset herätykset veivät enemmän energiaa samalla kun antoivat enemmän kuin edellisenä kesänä: kohtasin kymmeniä uusia asiakkaita, varmaan yhtä paljon vanhoja tuttuja, joista jotkut muistan vielä vanhainkodissakin. Sain uusia mahtavia työkavereita ja nauroin pitkästä aikaa vanhojen kanssa. Palelin vesisateessa ja tuiskussa, hikoilin helteessä, yritin ottaa kahdella kädelläni vastaan rahaa neljän asiakkaan edestä, vastasin kysymykseen toisensa perään ja tein saman minuutin päästä uudestaan, Ihmettelin kojun eteen syntynyttä tolkutonta jonoa ja sen kaksosveljeä ja mietin, miten hemmetissä me kaksi, minä ja myyjätoverini, saamme nämä kaikki asiakkaat palveltua sekä tehokkaasti että yhtä ystävällisesti kuin eilen. Heinäkuussa sain kokea sen erikoisen tilan, johon aivot menevät tällaisessa työssä: yhtäkkiä maailmassani on vain tämä koju ja se asiakas, joka juuri tervehtii minua. On mansikoita ja herneitä ja perunoita ja vadelmia ja mustikoita, on rasioita ja kauhoja ja pusseja ja vauhtia, niin paljon vauhtia, puhetta ja naurua ja kysymyksiä ja pankkikortteja ja setelinippuja. Mikään muu ei merkitse mitään, ei niin mitään, elän ja teen työtä tässä kuplassa kunnes viiden tunnin kuluttua voin vetää ensimmäisen kerran henkeä ja istahtaa. Katson kaveriani ja nauran, sieppaan juomapullon ja juon nyt kun ehdin. Mitä ihmettä äsken tapahtui? Oliko meillä ihan oikeasti tuntikaupalla jatkuva jono? Voi jukra!

Illat kuluivat kotona tv-sarjojen ääressä, koska työn päälle ei paljon muuta jaksanut. Silloin kun ehdin ja jaksoin, laitoin ystäville viestiä, yritin pysyä heidän elämästään perillä. Joitakin ehdin sentään tavata, vaikka olisin halunnut tehdä paljon enemmän, olla läsnä paljon, paljon enemmän. Oli muutamat kesäjuhlat, joissa sain sekunneista kiinni. Oli hieno, rentouttava juhannus hyvän ystävän mökillä kaukana torin hälinästä. Se vasta oli mukavaa. Oli yksi hyvä ystävä ja yö baarissa, oli toinen ystävä ja kaksi päivää täynnä hyvää ruokaa, elokuvia ja yhteisen romaanin suunnittelua, unelman toteuttamista pienissä paloissa. Naurua ja rakkautta, ystävyyttä sen parhaimmissa muodoissa. Mieleen jäi myös ilmaston ääripäät: ensin oli viikko hellettä, sitten vain satoi ja satoi.

Blogissa ei tapahtunut mitään. En kirjoittanut arvosteluja, en kertonut kuulumisia. En edes lukenut niin paljon, että siitä olisi voinut kirjoittaa. Haluan irvistää joka kerta, kun katson keskeneräisten kirjojen pinoa: en sitten onnistunut tänäkään kesänä korjaamaan kurssia. Olin laiska enkä ottanut edes kuvia tätä postausta varten, vaikka aioin, ihan oikeasti aioin. Ei voi mitään, täytyy yrittää vuoden päästä uudestaan. No, ollaan armollisia. Luin minä sentään jotain: 1500-luvulle sijoittuvia rikosromaaneja, vähän vampyyriteinien seikkailuja, yhden bestsellerin loppuun, aloitin jokusen uuden kirjan.

Lukemisen sijaan minä ajattelin.

Ajattelin kesää, talveä, yliopistoa, ihmisiä, elämää, maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella. Ajattelemisesta seurasi tunteita. Toiset niistä otin mielelläni vastaan, toiset meinasivat tehdä hulluksi. Tajusin, että tarvitsen muutosta enemmän kuin mitään muuta ja että tarvitsen sitä nyt, jos haluan päästä elämässäni eteenpäin.

Näistä mietteistä syntyi päätös, suunnitelma, jonka toteutuminen kääntää koko elämäni päälaelleen, niin kulunut ilmaisu kuin se onkin. Silti se on totta. Päätin tarttua mahdollisuuteen, ja jos se vie minut sinne minne haluan, elän täysin erilaisen talven ja ensi kesän. Yritän joka päivä ymmärtää paremmin, mitä olen tekemässä ja mitä tästä kaikesta seuraa, ja totean jokaisen päivän päätteeksi että eihän tätä voi käsittää ennen kuin olen siellä, ennen kuin se on totta ja tässä. Palan halusta kertoa tarkemmin, mutta pidän salaisuudestani kiinni vielä hetken. Sitten, kun tiedän tarkalleen mitä, missä ja milloin, avaan sanallisen arkkuni uudessa muodossa enkä sulje sitä ennen kuin seikkailu on viety päätökseen. Olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa enkä oikein tiedä miten päin olisin, miten tätä tunnetta oikeasti kuvailisin.

Tämä kesä on ollut hieno, vaikka se viipyi luonani vain hetken.

Mutta syksy - siitä on tulossa vielä monin verroin hienompi.

maanantai 1. elokuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(7&8/2016): Tärkeysjärjestys

Tämä kesä on ollut lukemisen suhteen niin surkea, että ihan hävettää. Taisin astua taas siihen samaan optimistisuuden ansaan: kuvittelin, että nyt olisi enemmän aikaa ja energiaa lukea kuin opiskelun lomassa. Nope, not at all! Kesätyöt täyttävät viikot niin täydellisesti, että lukeminen on ylellisyys, johon jää ehkä vähän aikaa kerran tai kaksi viikossa huilaamisen, syömisen, arkisten asioiden ja sosiaalisten rientojen jälkeen. Lukemisen kuihduttua olemattomiin myös blogihiljaisuus alkoi venyä. Hassua, kuinka nopeasti kirjallisuudesta voi irtautua niin paljon ettei enää tiedä, mitä siitä oikein kirjoittaisi. 

Heinäkuun lähestyessä loppuaan päätin kuitenkin, että nyt on aika ottaa askel kohti oikeaa raidetta ja miettiä, mitä seuraavaksi. Listasin rästitekstit ja tutkin kirjahyllyni läpi pohtien, mitkä kirjat auttaisivat minut parhaiten jumituksen yli. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kokosin elokuuta varten 20 kirjan listan niistä kirjoista, jotka ovat jo kertaalleen olleet lukulistalla tämän vuoden aikana. Halusin muistuttaa itseäni siitä mitä oikeastaan halusinkaan eniten lukea tänä vuonna. Näistä kirjoista yritän sitten vielä valita muutaman kaikkein tärkeimmän aloitettavaksi elokuun alkupuolella. Heinäkuussa jäi lista kokonaan julkaisematta, joten voisin lukea kahden kuukauden edestä (niin varmaan xD) ! 

Lista näyttää tältä:

  1. City of Heavenly Fire - Cassandra Clare
  2. Beautiful Chaos - Kami Garcia & Margaret Stohl
  3. King of Thorns - Mark Lawrence
  4. Torment - Lauren Kate
  5. Deadhouse Gates - Steven Erikson
  6. The Mime Order - Samantha Shannon
  7. Unravel Me - Tahereh Mafi
  8. Shadow of Night - Deborah Harkness
  9. Aamunkoi - Stephenie Meyer
  10. Kivun jäljet - Karin Slaughter
  11. Musta tuli - C.J.Sansom
  12. Ruumiin todistus - Patricia Cornwell
  13. Pimeyden rakastaja - J.R.Ward
  14. Legend - Marie Lu
  15. Cinder - Marissa Meyer
  16. Shadow and Bone - Leigh Bardugo
  17. The Summoner - Gail Z. Martin
  18. Muukalainen - Diana Gabaldon
  19. Kapina laivalla - John Boyne
  20. Anna Karenina - Leo Tolstoi

Blogin puolella yritän luoda jonkinlaisen rytmin uudelleen ja saada ainakin muutaman rästipostauksen ulos uusien ideoiden ohella. Yksi haastetekstikin olisi kirjoitettavana.

Näillä mennään ainakin kuuakausi eteenpäin. Miten teidän kesä on sujunut? Oletteko lukeneet niin paljon kuin haluaisitte?

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(6/2016): Sekalaisia oman hyllyn kappaleita

On vähän hassua julkaista kuukauden lukulista tässä vaiheessa, kun kuukaudesta on jo yli puolet ohi, mutta teen sen silti rutiinien tähden. Nyt oli jo kevyesti haastavaa löytää omien kirjojen joukosta lukemattomia kirjoja, jotka oli järkevää laittaa listalle. Sarjojen jatko-osia odottaa hyllyssä vaikka millä mitalla, mutta ensin pitäisi saada edelliset osat luettua... Ehkä vielä joskus tämän vuoden puolella!

Lista näyttää tällä kertaa tältä:

  1. Näkijän tytär - Kristiina Vuori
  2. Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus - Tarquin Hall
  3. Labyrintti - Kate Mosse
  4. Jumalat juhlivat öisin - Donna Tart
  5. Kuolleiden lelujen kesä - Antonio Hill
  6. Neitsytkivi - Michael Mortimer
  7. Kun suljen silmäni - S.J.Watson
  8. Viisi - Ursula Boznanski
  9. Kuudes mies - John Boyne 
  10. Kylmäveristen klubi - Charlaine Harris 

En aseta tällä kertaa kummempia lukemisen tavoitteita. Olen iloinen jo siitä, jos saan aikaiseksi asettua lukemaan edes muutamana päivänä. Bloggaamisen osalta pyrin saamaan ainakin muutaman rästipostauksen ulos vielä ennen heinäkuuta, jotta pääsen joskus miettimään uusia tekstejä. Alkukesä on ollut jotenkin levoton: töitä, kulkemista kahden kodin välillä, menemistä ja tekemistä, väsymystä... Mutta joku päivä on vain istuttava alas kirjoittamaan. Tämä bloggaamattomuus alkaa jo tympiä!

Mitä teidän kesäkuuhun kuuluu?

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award



Nina Mari Tarinoiden syvyyksistä kävi pudottamassa minulle tämän blogipalkinnon: lämmin ja ilahtunut kiitos sinne suuntaan! :)

Homma toimii näin:


  • Kirjoita palkinnosta postaus logoineen
  • Kerro lyhyesti (tai pitkästi), kuinka aloitit bloggaamisen
  • Anna ohjeita/vinkkejä aloitteleville bloggaajille
  • Mainitse ja linkitä blogi, jotka sinut palkitsi
  • Nimeä 10 blogia palkinnonsaajiksi

* * *

Kuinka minusta tuli bloggaaja?

Kiinnostuin blogeista tosissani lukiovuosina, kun aloin lukea yhden kaverin blogia. Jossain vaiheessa aloin harjoitella bloggaamista jakamalla lyhyitä tarinoita elämästäni, julkaisemalla runoja, pohtimalla maailmaa. Samoihin aikoihin pääsin lukemiseen kiinni tiukemmin kuin pitkään aikaan, ja kun menestyin lukion äidinkielessä yhä paremmin, ajatus kirjablogin perustamisesta alkoi houkutella valtavasti.

Odotin kuitenkin jonnekin vuoden 2012 tienoille ennen kuin ryhdyin tosissani kehittämään bloggaamistani. Loin silloin pohjan tälle blogille ja kirjoitin ensimmäisiä arvostelujen räpellyksiä yliopisto-opintojen keskellä. Aluksi blogin toiminta oli erittäin hajanaista ja päämäärätöntä, mutta opintojen edetessä oivalsin, että minulla ihan oikeasti on sanottavaa kirjallisuudesta. Tajusin, kuinka hienoa olisi jakaa lukukokemuksia toisten innokkaiden lukijoiden kanssa ja tallentaa omia ajatuksia kirjallisessa muodossa. Samoihin aikoihin aloin työstää omaa fiktiota aiempaa totisemmin. Tästä syntyi toinen blogi, jossa keskityin pohtimaan fiktion kirjoittamisen kiemuroita. Sain runsaasti positiivista palautetta, mikä kannusti jatkamaan. Seuraava ratkaiseva askel oli englanninkielisten kirjablogien avautuminen: löysin todella lyhyellä aikavälillä useita kirjablogeja, joiden kirjoittajia voisi hyvinkin kutsua sisällöntuottamisen ammattilaisiksi. Lukulistallani on nykyäänkin toistakymmentä niistä blogeista, jotka silloin löysin. Englanninkieliset bloggaajat avasivat myös ovia sellaisen kirjallisuuden pariin, josta Suomessa ei ole vielä kuultukaan. Niin kuin arvata saattaa, minussa syttyi palava halua lukea lisää, lisää, aina vain lisää. Tutustuin jopa muutamaan yhdysvaltalaiseen kirjailijaan, joiden kanssa aloin pitää tiiviisti yhteyttä. Pian myös suomalainen kirjabloggaajien yhteisö alkoi tulla tutuksi. Tiivistettynä: blogimaailman mahdollisuudet avautuivat minulle yhdellä rysäyksellä, ja loppu on historiaa. Minulla oli yhtäkkiä valtavasti energiaa ja tahtoa luoda blogi, jolla olisi annettavaa laajemmallekin yleisölle, ja sillä tiellä ollaan tälläkin hetkellä.

Tie tähän pisteeseen on ollut monivaiheinen, eikä tämä teksti tuo esiin lähellekään kaikkia yksityiskohtia. Kuitenkin on selvää, että matkalla on ollut sekä kiviä että ruusuja, ja paljon on pitänyt tehdä töitä. Mitä enemmän aikaa käytän bloggaamisen parissa, sitä enemmän siihen kiinnyn, enkä osaa kuvitella lopettavani. Etsin tietoisesti keinoja kehittyä ja laajentaa blogini sisältöä, ja asetan itselleni jatkuvasti uusia tavoitteita. En halua jäädä laakereilleni lepäämään, mikä näkyy vahvasti tässäkin harrastuksessa. Seuraava iso askel on sitten se oman matkablogin perustaminen heti, kun kasassa on riittävästi materiaalia sitä varten.

* * *

Vinkkejä aloitteleville bloggaajille:


1. Ole avoimesti ja rohkeasti juuri sitä, mitä olet. Muista aina, että olet ainutlaatuinen: ajatuksesi, mielipiteesi, tunteesi ja elämänkokemuksesi ovat arvokas pääoma, josta voit ammentaa ja jollainen ei toistu kenenkään toisen elämässä täsmälleen samanlaisena. Lukija haluaa tietää, mitä sinä teet, mutta aivan yhtä paljon häntä kiinnostaa, kuka sinä olet ja miksi.

2. Älä pyri heti täydelliseen. Hyvä blogi hakee muotoaan pitkään. Voi kulua helposti useita vuosia, ennen kuin löydät itsellesi sopivimman tahdin julkaista postauksia, oman tyylisi kirjoittaa, ulkoasun joka miellyttää sinua eniten... Bloggaaminen on monimuotoinen harrastus, jonka parissa tulee eteen useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Aloita siis pienestä ja anna blogisi kehittyä hiljalleen kohti pysyvämpää muotoa.

3. Bloggaa juuri siitä, mikä sinua kiinnostaa ja mikä on sinulle tärkeää. Kun olet innostunut jostakin, se näkyy tekstissäsi. Kun jokin asia koskettaa sinua, anna sen välittyä lukijalle. Mitä aidompi ja voimakkaampi mielenkiinto sinulla on niitä aiheita kohtaan, joista bloggaat, sitä pidempää ja rikkaampaa elämää voit blogillesi ennustaa. Ja vaikka saisit raskakstakin kritiikkiä, älä koskaan anna sen lannistaa; vihaajat vihaa ja varikset raakkuu maailman loppuun asti, mutta positiivinen mieli ui uusissa vesissä jo seuraavana päivänä.

4. Luota omaan ääneesi. Sen kuuluisan oman jutun löytämiseen voi kulua pitkä aika, mutta kun se löytyy, siinä on valtavasti voimaa. Luota siihen, että sinulla on tärkeää asiaa ja sanottavaa, joka kiinnostaa muitakin. Kun pidät kiinni tästä itsevarmuudesta, samanhenkiset ihmiset tulevat luoksesi kuin itsestään.

5. Kokeile jatkuvasti uusia asioita. Uudet asiat piristävät, tuovat jännitystä elämään ja haastavat ihmistä monella eri tasolla. Vaikka bloggaajan korissasi saattaa jo olla monta toimivaa juttua, niiden teho voi jonain päivänä latistua - kun siis kohtaat asian, jota et ole koskaan blogin yhteydessä tehnyt, mieti, olisiko se sittenkin vaivan arvoista. Joskus paras tai jopa ainoa tie eteenpäin on uudistuminen, vaikka se voi olla varsin pelottavaa. Bloggaamisen avainsanoihin kuuluu kuitenkin luovuus, ja siellä missä on luovuus, on myös muutos. Kokeile kaikenlaista, heitä ennakkoluulot roskiin ja ota vastaan se, mitä yllättävät tilanteet tuovat tullessaan.

6. Etsi inspiraatiota ja oppeja toisilta bloggaajilta. Bloggaajat muodostavat yhteisön, joka jakaa samat ilot, kiinnostuksen kohteet ja ongelmat. Me kaikki olemme täällä oppimassa, eikä blogin kaltaisessa ympäristössä opi varmaan mistään yhtä paljon kuin toisilta bloggaajilta. Blogitoverit kannustavat, innostavat, antavat ideoita, tuovat iloa elämään ja ovat yksinkertaisesti aivan mahtavia tyyppejä! Pidä siis silmäsi auki, kun seikkailet erilaisissa blogeissa. Jokaiselta voi oppia jotain uutta.

7. Verkostoidu. Jotta edellinen kohta toteutuisi, tarvitset verkoston. Seuraa toisten blogeja aktiivisesti, kommentoi, pidä sopivasti melua itsestäsi, tutustu ihmisiin blogien takana, osallistu mahdollisiin bloggaajien tapaamisiin/tapahtuumiin ynnä muuhun sellaiseen. Tähän yhteisöön kannattaa kuulua!

8. Etsi itsellesi luontevia tapoja kertoa, että olet olemassa. Tässä maailmanajassa on hätkähdyttävän helppoa markkinoida itseään. Käytä hyväksesi esimerkiksi sosiaalista mediaa, mutta tee se niin, että sinulla riittää aikaa ja energiaa kaikkien kanavien aktiiviseen ylläpitämiseen. Sanaa kannattaa levittää hiljalleen, askel askeleelta, jotta saat kaikki uudet palaset asettumaan kuvioosi.

9. Jaa sisältöäsi pieniin osiin. Tämä on mielekästä sekä kirjoittajan että lukijan kannalta. Postaukset eivät paisu turhan pitkiksi, ne on helpompi kirjoittaa ja niissä on enemmän tilaa keskittyä yksityiskohtiin. Lukijan kannalta pienet kokonaisuudet ovat huomattavasti isoja selkeämpiä. Esimerkiksi jos aiheesi on viikonlopun aikana luetut kirjat tai viikon mittainen lomareissu, koko homman mahduttaminen yhteen tekstiin niin, että lukija saisi siitä kunnollisen käsistyksen... No, se on todella vaikeaa. Luin joskus postauksen, jossa kirjoittaja yritti kuvailla koko loman tapahtumat kerralla. En muista tekstistä enää mitään, enkä varsinkaan saanut käsitystä siitä, mikä oli ollut kirjoittajan silmissä erityistä. Yksi asia yhtä postausta kohden ei siis ole lainkaan huono vaihtoehto.

10. Kerää palautetta. Sen avulla voit kehittyä ja taas kehittyä. Palaute auttaa myös hahmottamaan, minkälaiset aiheet lukijoita kiinnostaa.

11. Sitoudu harrastukseesi. Bloggaaminen on jatkuvaa vuorovaikutusta bloggaajan, lukijoiden ja toisten bloggaajien välillä. Tämä harrastus antaa sinulle eniten silloin, kun sinä olet valmis antamaan itsestäsi. Ole läsnä, pidä blogisi aktiivisena, reagoi, anna itsestäsi elonmerkkejä. Aina ei toki tarvitse tavoitella sitä kaikkein aikojen parasta tekstiä: riittää, kun lukijat tietävät sinun olevan edelleen siellä.

12. Älä luovuta. IKINÄ. Bloggaaminen ei todellakaan ole joka hetki helppoa. Mutta edes epätoivoisimpina aikoina en ole keksinyt syytä lopettaa. Haasteet on tehty voitettaviksi ja rajat rikottaviksi. Sinä selviät. Me kaikki selviämme.

* * *

Koska matkailu on yksi suurimmista intohimoistani, tartun tilaisuuteen ja annan palkinnon kahdeksalle mahtavalle matkablogille:



... Ja lisäksi kahdelle kirjablogille jotka eivät ehkä vielä ole saaneet palkintoa:

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kuukausi kansissa(5/2016): Levoton sielu

Jos kevätlukukausi meni ohi lentäen, niin toukokuu kului valonnopeudella. 

Siirtyminen Joensuusta Imatralle aiheutti oman hässäkkänsä, mutta torikauden alkamista saa syyttää sekä lukemisen vähäisyydestä että bloggaamisen olemattomuudesta. Vaikka tein toukokuussa vajaita viikkoja, työ imi minut mukaansa niin täydellisesti, että lukeminen vain haihtui mielestäni. Ja silloinkin, kun olisi oikeasti ollut aikaa lukea olin aivan liian levoton.

Niinpä ei ole yllättävää (valitettavasti) että sain luetuksi vain yhden kirjan: Karin Slaughterin Pelon huoneen. Oikein hyvä rikosromaani, joka vahvisti halua lukea koko Slaughterin tuotanto. Tämä on iloinen asia varsinkin siksi, että hyllystäni löytyy jo viisi omaksi ostettua Will Trent -dekkaria. 

Lukemisen osalta toukokuu ei siis päässyt herättämään kovinkaan paljon uusia ajatuksia. Blogissa puolestaan saattaa tapahtua lähikuukausina jotain muutakin kuin kirjallisuuteen liittyvää asiaa. Olen vakavasti pohtinut torikokemuksieni kirjaamista ylös jossain muodossa; ensiksi sen takia, että te siellä ruudun takana saisitte jonkinlaisen kuvan kesäelämästäni, ja toiseksi siksi, että torimyyjän työ on huomattavasti monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin uskoisi. Jos ei muuta, niin uskon saavani usemman ihmisen nauramaan jakamalla hullunkurisimpia torilla kohdattuja tilanteita. Sanokaa toki, jos tämä herättää mielenkiintoa!

Sellaista toukokuusta. Seuraavaksi pitäisi kasata lukulista kesäkuuta varten. Näinköhän ehdin aloittaa yhtäkään kesäkuulle varattua kirjaa, kun edellisiltä kuukausilta on niin monta helmeä lukematta?

Millainen toukokuu teillä oli?

perjantai 6. toukokuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(5/2016): Siirtymisiä

Toukokuu on ollut jo muutaman vuoden ajan hiukan sekava kuukausi. Yliopiston lukuvuosi päättyy ja viimeiset esseet, kirjalliset tehtävät ja tentit pitäisi saada jollain ilveellä valmiiksi ja opettajien luettaviksi. Samassa hötäkässä tapahtuu siirtymä Joensuusta Imatralle kesätöiden pariin, luentosaleista ulkoilmaan torikojun pöydän taakse. Olo on vähintäänkin hölmistynyt. Takana on todella hieno kevät, joka pitäisi nyt hyvästellä, jotta voi ottaa vastaan kesän seikkailut. Sydän ei meinaa pysyä perässä.

Myös lukulistalla on siirtymistä havaittavissa. Alkuvuoden lukulistat sisälsivät paljon englanninkielisiä kirjoja ja fantasiaa (joista suurinta osaa en ole todellakaan ehtinyt lukea). Toukokuu sen sijaan on realistisen fiktion kuukausi: on historiallista fiktiota, romantiikkaa ja ennen kaikkea rikoskirjallisuutta. Kiinnostavuuden kannalta kaikki kymmenen kirjaa ovat aika lailla samalla viivalla, joten en osaa vielä yhtään ennustaa, mihin tartun näistä ensimmäisenä tai mitkä kirjat jäävät odottamaan parempaa ajankohtaa.

Lukulista:
  1. Musta tuli - C.J. Sansom
  2. Kivun jäljet - Karin Slaughter
  3. The Coincidence of Callie and Kayden - Jessica Sorensen
  4. Meren Katedraali - Ildefonso Falcones
  5. Kuvun alla - Stephen King
  6. Nukketalo - Kristina Ohlsson
  7. Käen kutsu - Robert Galbright
  8. Leo Tolstoi - Anna Karenina
  9. Viimeinen temppeliherra - Raymond Khoury
  10. Tyttö joka leikki tulella - Stieg Larsson
Lukemisen tavoite toukokuussa: Lukea mahdollisimman paljon, jotta saisin lukuhaastetta kiinni. Keskeneräisistä olisi aika lukea loppuun ainakin Heir of Fire.

Tekstit:
  1. Houkutus - Stephenie Meyer
  2. Uusikuu - Stephenie Meyer
  3. Triptyykki - Karin Slaughter
  4. Pelon huone - Karin Slaughter
  5. Fallen - Lauren Kate
  6. Kuka minä olen? 30 sekalaista fatkaa minusta
  7. Kuulumisia
  8. Pohdintateksti
  9. Katsaus lukuhaasteisiin
  10. Alkuvuoden kirjaostokset
Bloggaamisen tavoite toukokuussa: Kunhan saan kirjoitettua enemmän kuin viime kuussa, olen onnellinen.

Miltä teidän toukokuunne näyttää? Niin ja meinasitteko katsoa, kun Suomi kohtaa Valkovenäjän jääkiekon muodossa? ;)



maanantai 2. toukokuuta 2016

Kuukausi kansissa(4/2016): Onnellinen silmänräpäys

Huhtikuu oli onnellinen kuukausi kaiken muun paitsi lukemisen ja bloggaamisen kannalta. Vapaa-aikaa oli enemmän kuin aikaisemmin, mutta kun oli mahdollisuus viettää runsaasti aikaa ystävien kanssa, kirjallisuus jäi uinumaan jonnekin mieleni takaosiin. En malttanut lukea, vaikka hyviä vaihtoehtoja olisi ollut (liikaa!). Kirjoittaminen ei sujunut senkään vertaa. Lisäksi minusta tuntui, että huhtikuussa aika kului kolme kertaa normaalia nopeammin: kuukausi oli kuin silmänräpäys. Onnellinen, tapahtumarikas silmänräpäys, jonka muistan pitkään.


Huhtikuussa luetut kirjat:


  • Pelon huone - Karin Slaughter
Vain yksi kirja. Taas. Ei näin!

No, lohdullista on kuitenkin se, että tämä oli todella hyvä kirja. Sain myös useita kirjoja hyvin alulle, mikä ennustaa parempaa saldoa nyt toukokuussa.

Tekstit:

Vietin selvästi jonkinlaista välikuukautta. Olo on nyt jotenkin hassu. Kirjoitan kuulumista tarkemmin heti kun pääsen siihen asti. Sieluni taitaa vaeltaa vielä huhtikuun tapahtumissa.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen








Kohdattuaan tuskallisen tragedian Ella pakeni itseään ja menneisyyttään collegeen Las Vegasiin ja rakensi sinne uuden elämän. Hän sulki entisen persoonallisuutensa syvälle sieluunsa toisten ulottomattomiin ja loi sen tilalle uuden, hillityn ja järkevän Ellan pysyäkseen kasassa. Mutta nyt on tullut kesä ja Ellan täytyy palata kotiin. Ella pelkää kotona odottavia muistoja ja ihmisiä, jotka tietävät ja tuntevat hänen tuskansa. Erityisesti yhden ihmisen kohtaamisen hän välttäisi, jos voisi: parhaan ystävänsä Michan, joka tuntee hänet paremmin kuin hän itse ja jota kohtaan hänellä on jo pitkään ollut syvempiä tunteita.


Micha jäi yksin, kun Ella häipyi yhtäkkiä ja selittämättä. Vaikka hänellä on muita ystäviä, kukaan heistä ei ymmärrä Michaa niin kuin Ella, kukaan heistä ei ravistele Michaa niin kuin Ella. Hän on kaivannut Ellaa joka päivä ja tehnyt kaikkensa löytääkseen tiensä takaisin tämän luo. Samalla Micha on joutunut tunnustamaan itselleen rakkauden, joka on kehittynyt hänessä jo vuosia. Rakkauden, jonka hän on yrittänyt hukuttaa merkityksettömiin suhteisiin, juhlimiseen ja adrenaliiniin. Kun Ella vihdoin palaa, Micha päättää antaa tunteilleen periksi, Mutta onko Ella valmis luopumaan turvallisesta kuorestaan ja ottamaan totuuden vastaan?

* * *

The Secret of Ella and Micha on Jessica Sorensenin esikoisromaani, josta kuulin ensimmäisen kerran jo useita vuosia sitten lähellä sen julkaisupäivää. Se otettiin välittömästi hyvin vastaan maailman kirjablogeissa, joiden kirjoittajat lukevat satoja kirjoja vuodessa ja joista monilla on jopa tuhansia lukijoita. En muista lukeneeni siitä pahaa sanaa, mikä jo yksin herätti mielenkiintoni. Mutta kun Sorensenin suosio räjähti joka kerta kun hän julkaisi kirjan, aloin tosissani suunnitella tämän ensimmäisen lukemista. New adult -romantiikka on yleisesti varsin suosittua, mutta mikä on juuri Sorensenin salaisuus? Millä keinolla hän on onnistunut erottumaan niistä kymmenistä ja taas kymmenistä rakkausromaaneja kirjoittavista kirjailijoista? Tänä vuonna sain viimein aikaiseksi ottaa selvää, ja onneksi sainkin; tämä kirja todella kannatti lukea.

Ellan ja Michan tarina sai minusta otteen nopeasti. Tapahtumat käynnistyvät Ellan kotimatkasta, joka yksin herättää Ellassa voimakkaita tunteita. Lukija pääsee välittömästi kosketuksiin hänen sielunsa kanssa. Heti käy selväksi, että häntä piinaa jokin hiljaittain tapahtunut vakava asia, mutta Ella ei viittaa siihen suoraan edes ajatuksissaan pitkään aikaan. Kun tilanteen luonne alkaa valjeta lukijalle, Ellan tunteita ja käytöstä on entistä helpompi ymmärtää, vaikka jatkuvasti toivookin, että hän pääsisi eteenpäin ja ottaisi vastaan onnen, joka on suoraaan hänen nenänsä edessä.

Micha puolestaan herättää mielenkiintoa siksi, että hänessä on niin selvästi monta puolta. On se huumorintajuinen, villi Micha joka ei murehdi turhia ja joka haaveilee täysin sydämin muusikon urasta, ja toisaalta ongelmainen, kärsivä nuori, joka on pohjimmiltaan todella eksyksissä. Rakkaus Ellaa kohtaan pitää hänet raiteillaan, mikä osaltaan lisää koko tilanteen katkeransuloista tunnelmaa. Sekä Ella että Micha pelkäävät romanttisten tunteiden vaarantavan kaiken, minkä takia he käyvät läpi melkoisen tahtojen taistelun ennen kuin he tulevat sinuiksi tunteidensa kanssa.

Sorensenin tyyli on jopa hätkähdyttävän elämänmakuinen. Hän ei kaunistele henkilöiden elämää, persoonallisuuksia tai ongelmia, joiden kanssa he kamppailevat. Ellan tunteet tuntuvat juuri niin ristiriitaisilta kuin ne ovatkin ja Micha on näkyvästi ja rehellisesti sellainen paha poika, jonka kaltaisista äidit varoittavat tyttäriään. Toisaalta hänessä on myös herkkyyttä, jonka oikeastaan vain Ella tuntee. Vaikka kysymyksessä onkin rakkaustarina, tunsin lukevani ennen kaikkea kahden kovia kokeneen nuoren ihmisen elämästä ja henkisestä kasvamisesta. Rakkaus on vain yksi romaanin teemoista, eikä välttämättä edes hallitsevin.

Kyseessä on kaiken kaikkiaan erittäin emotionaalinen kirja. Positiivisetkin tunteet ovat jollain lailla värittyneitä; syyllisyydellä, tuskalla, epävarmuudella tai pelolla höystettyjä onnellisia tilanteita. Myös fyysinen aspekti on vahvasti läsnä, mutta sillä ei varsinaisesti mässäillä. Sorensen lähestyy seksiä ja intiimiyttä samalla realistisella ja kaihoisalla otteella kuin kaikkea muutakin.

Ihmettelin ainoastaan yhtä kirjailijan tekemää ratkaisua. Hän pimittää todella pitkään kokonaisuuden kannalta olennaisinta tietoa eli sitä, miksi Ella on mennyt tolaltaan. Vihjeitä tulee niin paljon, että lukija pystyy arvaamaan tapahtuneen huomattavasti ennen sitä hetkeä, kun kirjailija sanoo suoraan, mitä tapahtui. Tajuan, että hän on halunnut pitää jännitystä yllä, mutta koko teos olisi ollut alusta lähtien kokonaisempi ja selkeämpi, jos hän olisi vain tuonut asian esille. Lisäksi tarinassa olisi päästy paljon pidemmälle, jos tätä kysymystä ei olisi tarvinnut pyöritellä näin pitkään. Päähenkilöiden välillä on joka tapauksessa niin paljon jännitteitä, että niiden vuoksi ehtii repiä päästään useitakin hiuksia. Tärkeimmän aukon täyttämisen viivyttäminen osottautuu siis täysin turhaksi.

Kokonaisuutena pidin tästä romaanista kuitenkin todella paljon. Kaunis kirja, kaunis tarina - tarina, jonka haluan ehdottomasti lukea loppuun jatko-osien muodossa. Jos kaikki rakkausromaanit olisivat tällaisia, olisin varmasti lukenut niitä enemmän.

4/5

kategoriahaaste 1, kohta 25: A book that takes place during summer

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Luettavaa ja blogattavaa(4/2016): Spekulatiivinen huhtikuu

Huhtikuu on täynnä spekulatiivista fiktiota. Tämä tapahtui sen kummemmin ajattelematta; lätkin vain teoksia listalle ja loin samalla teemakuukauden. Sainpa ainakin hyvän otsikon tälle postaukselle. Mutta voihan magia että oli vaikeaa laittaa näitä tärkeysjärjestykseen! Kaikki kiinnostavat todella paljon ja suorastaan huutavat minulle tuolta hyllystä. Johonkin järjestykseen ne kuitenkin sain ja pyrin myös pitämään tästä järjestyksestä kiinni.

Huhtikuussa lueskelen...
  1. Beautiful redemption - Kami Garcia & Margaret Stohl
  2. Aamunkoi - Stephenie Meyer (uudelleen)
  3. Unravel me - Tahereh Mafi 
  4. Unite me - Tahereh Mafi (jälkimmäinen puolisko)
  5. Shadow of Night - Deborah Harkness
  6. Torment - Lauren Kate
  7. The Summoner - Gail Z. Martin
  8. Shaman's Crossing - Robin Hobb
  9. Obsidian - Jennifer L. Armentrout
  10. Siilo - Hugh Howey

Lukemisen tavoite huhtikuussa: lukea ainakin sarjojen päätösosat (2), aloittaa ainakin kolme muuta kirjaa ja repäistä Linnake loppuun. 

Tekstejä;
  1. Houkutus - Stephenie Meyer 
  2. Uusikuu - Stephenie Meyer
  3. The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
  4. Triptyykki - Karin Slaughter
  5. Fallen - Lauren Kate
  6. Kuulumisia
  7. Kuka minä olen? 30 sekalaista faktaa minusta
  8. Pohdintateksti
  9. Tilannekatsaus lukuhaasteisiin
  10. Kuukausi kansissa(4/2016)

Bloggaamisen tavoite huhtikuussa: Postausten osalta lista on osittain sama kuin maaliskuussa, koska sairastelun takia jäi monta postausta kirjoittamatta. Tavoitteeni onkin nyt saada kaikki nämä tekstit ulos, jotta toukokuussa voin keskittyä ihan uusiin juttuihin.

* * *

Millainen huhtikuu teillä on luvassa? Kiireitä, koulua, luppoaikaa vai kaikkia näitä? Uusia hankintoja?

torstai 31. maaliskuuta 2016

Kuukausi kansissa(3/2016): Sairastelua ja seikkailuja fiktion maailmassa

Maaliskuu löi minut ällikällä monessakin mielessä. Ensimmäiseksi siksi, että sain taas kertaalleen nähdä, kuinka hienoja ystäviä minulla on. Toiseksi siksi, että luin enemmän kuin kahden edellisen kuukauden aikana yhteensä ja kolmanneksi pahuksen sitkeän keuhkoputkentulehduksen vuoksi. Olen sairastanut pitkittyneitä hengitystieinfektioita monta kertaa, mutta edellisestä oli kulunut niin pitkä aika, että olin vähän ehtinyt unohtaa kuinka inhottavia ne osaavat olla. Yli puolet kuukaudesta kului voipuneena sändyn pohjalla, joten saan osittain kiittää tautia siitä, että minulla oli tilaisuus keskittyä lukemiseen hyvin mielin. Luentoja ei juuri ollut, mikä myös helpotti fiktiivisiin maailmoihin uppoutumista.

Blogissa elämä jäi vähäiseksi, sillä en pahemmin jaksanut istua koneen ääressä. Ja silloinkin kun istuin, jaksoin korkeintaan katsoa jotain ohjelmaa tai sarjaa. Monta postausta jäi rästiin, mutta aion saada ne ilmoille huhtikuun aikana. 

Sitten kuukauden varsinainen sisältö ;) 

Luetut kirjat:


  • Triptyykki - Karin Slaughter
  • The Secret of Ella and Micha - Jessica Sorensen
  • Fallen - Lauren Kate
  • Houkutus - Stephenie Meyer (uudelleen)
  • Uusikuu - Stephenie Meyer (uudelleen)

Kaikki kirjat olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja hyviä. Nostalgiamatkailin Houkutuksen ja Uusikuun muodossa, nautin hakkaavasta syvämestä Triptyykin matkassa ja tunnelmoin sekä rakkautta että kurjuutta Sorensenin ja Katen romaaneja lukiessani. Huomasin, että olen lukenut viime aikoina runsaasti naiskirjailijoiden teoksia, mikä tavallaan harmittaa. Hyllyssäni odottaa lukemattomia miesten kirjoittamia kirjoja enkä oikein tiedä, miksi ne ovat jääneet tällä tavalla varjoon. Huhtikuussa aion korjata kurssia ainakin vähän.

Tekstit:

Näistä en höpise sen enempää. Lukekaa ja katsokaa.

Minkälainen maaliskuu teillä oli tänä vuonna?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Beautiful Darkness - Kami Garcia & Margaret Stohl

Lena teki syntymäpäivänään valintoja, joita kukaan ei osannut ennustaa ja joiden seurauksia on mahdollista vain arvailla. Syyllisyys raastaa Lenaa, joka vetäytyy kuoreensa ja työntää pois sen ainoan ihmisen, joka vielä voisi auttaa: Ethanin.


Ethan puolestaan yrittää parhaansa mukaan ymmärtää sekä Lenaa että uutta elämäänsä, joka muuttuu päivä päivältä oudommaksi, Etsiessään mitä tahansa keinoa vapauttaa Lena Duchannesin suvun kirouksesta ja Sarafinen vallasta hän kohtaa myös uusia mysteerejä; salaisuuksia, jotka koskevat tällä kertaa häntä itseään. Kuinka voi tulla toimeen järjettömän nykyhetken kanssa, jos ei tunne omaa historiaansa?



Lenan seitsemästoista syntymäpäivä lähestyy ja käydet kiristyvät hänen ranteidensa ympärillä. Voiko hän vielä saada vapaan tahtonsa takaisin, ja kuinka moni ihminen joutuu kärsimään ennen kuin vastaus löytyy?


* * *

Beautiful Darkness on niitä kirjoja, joiden jälkeen on hieman hölmistynyt olo. Koin ja ajattelin paljon sitä lukiessani, mutta kirjailijoiden tyylin ja tarinan tunnelman vuoksi yksityiskohdat alkoivat hämärtyä nopeasti viimeisen sivun jälkeen. Lukukokemukseni on sulautunut erilaisten tunteiden ja ajatusten utuiseen mereen vähän samalla tavalla kuin Ethanin ja Lenan tarinakin. Sen vuoksi oli hankalaa saada tekstin kirjoittamisesta otetta. Miten saada aikaan mielikuva jostakin, jota ei itsekään hahmota kunnolla?

Romaanin alkupuolta hallistevat toisaalta Lenan suru, syyllisyys ja menetyksen tuska ja toisaalta Ethanin hämmennys. Lena ei ole kertonut hänelle aivan kaikkea syntymäpäivänsä tapahtumista, minkä takia hänen on vaikeaa käsittää Lenan käytöstä. Hän on kuitenkin päättänyt auttaa Lenaa, vaati se sitten mitä tahansa. Silloinkin, kun Lena ei halua tulla autetuksi.

Heidän suhteensa mutkistuu entisestään, kun kuvioihin ilmestyy kaksi uutta henkilöä: salaperäinen, yliluonnollinen John ja englantilainen, pirteä Liv, joka saapuu Gatliniin työskentelemään kirjastossa. Pelkäsin hetken, että nämä uudet henkilöt toisivat mukanaan kaksi uutta romanssia tai jotain sen kaltaista, mutta näin ei onneksi käynyt. Oikeastaan sekä Lenalle että Ethanille ikään kuin tarjotaan toista vaihtoehtoa. Heidän on pakko kysyä itseltään, millaista elämä olisi, jos he valitsisivat kumppanit omiensa joukosta ja luopuisivat taistelusta, joka tuntuu useimmiten toivottomalta. Vaikka Lenan ja Ethanin välit ovat pitkän aikaa etäiset, lukijallekin on koko ajan selvää, että he rakastavat toisiaan edelleen eikä toisenlaisen suhteen mahdollisuus tuhoa sitä. Livin mukana lukija oppii uutta sarjan yliluonnollisesta systeemistä, mutta hän on jo henkilönä piristävä ja tarinaa uudistava. Johnin rooli tosin jää epäselväksi. Tämän kirjan perusteella tuntuu, että hän oli olemassa vain pakan sekoittajana eikä juonta eteenpäin kuljettavana voimana. Jään kuitenkin odottamaan, mitä jatko-osat kertovat, ennen kuin vedän lopullisia johtopäätöksiä. 

Juonellisista tapahtumista mielenkiintoisimpia ovat ehdottomasti ne, jotka avaavat Ethanin perheen historiaa ja selittävät hänen rooliaan monimutkaisten tapahtumien sisällä. Ethan joutuu kohtaamaan erityisesti äitinsä menneisyyden ja salaisuudet, joita hän ei koskaan jakanut perheensä kanssa. Uskon, että moni kohtaa elämänsä vaiheessa sen tosiasian, ettei tiedäkään ihan kaikkea omista vanhemmistaan vaikka he ovat aina olleet ihan vieressä. Teemana tämä oivallus on mielenkiintoinen, varsinkin kun siihen on yhdistetty vanhemman tekemien valintojen vaikutus huomattavasti laajempaan kokonaisuuteen. Sarjan ensimmäinen osa herätti myös kysymyksiä Ethanista itsestään: onko hän todellakin vain tavallinen kuolevainen, joka suistui rakkauden tähden taikuuden maailmaan? Beautiful Darkness antaa tähän kysymykseen ainakin osittaisen vastauksen - varsin kiinnostavan sellaisen. 

Kaikkein voimakkaimmin minuun vaikutti kuitenkin, jälleen, romaanin kieli ja sen avulla luotu viipyilevä tunnelma. Tapahtumat tuntuvat välillä seisahtuvan täysin johonkin tunnetilaan, mikä ei minua härinnyt lainkaan, mutta minkä vuoksi koen unohtaneeni kirjasta jo jonkin verran. Garcia ja Stohl kirjoittavat kauniisti ja polveilevasti, jopa runollisesti joissakin kohdissa. Luulen, että tämä sarja täytyy lukea useamman kerran ennen kuin kaikkien sanojen merkitys avautuu juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu.

Pientä miinusta joudun antamaan siksi, että loppu on taas hieman hätäinen. Tilan tuntu katoaa hiukan liikaa minun makuuni. Olisin halunnut olla koko ajan kunnolla perillä siitä, missä ja miten kaikki tapahtuu ja kiinnittyä yksityiskohtiin. Kuvauksista puutuu tietty tarkkuus aikaisemminkin, mutta se ei ei häirinnyt yhtä paljon kuin lopun epämääräisyys, Tätä pientä puutetta lukuun ottamatta rakastin tätä kirjaa aivan yhtä paljon kuin ensimmäistäkin osaa.

4,5/5

Kategoriahaaste 1, kohta 30: A book with a blue cover

maanantai 21. maaliskuuta 2016

City of lost souls - Cassandra Clare

Huomioithan, että teksti voi sisältää pieniä paljastuksia sarjan juonesta.


* * *


Sebastian on sitonut Jacen itseensä veritaikuuden avulla ja paennut jäljettömiin. Clary, Jacen perhe ja ystävät yrittävät epätoivoisesti keksiä keinon tämän pelastamiseksi ja Sebastianin suunnitelmien selvittämikseksi. Matkan varrella he joutuvat pohtimaan velvollisuuksien ja henkilökohtaisten tunteiden välistä ristiriitaa, uskollisuutta ja rakkauden rajoja. Onko olemassa tilanteita, joiden kohdalla pitäisi luovuttaa?

* * *


City of Lost Souls jätti minut melkoisen tunteiden tulvan armoille. Kaikkein voimakkaimmaksi tunteeksi nousi kauhu sarjan henkilöiden puolesta. He kohtaavat pelottavia tilanteita ja ilmiöitä, joiden paranormaali luonne ainoastaan lisää niiden karmivuutta. Luin suurimman osan romaanista sydän kurkussa toivoen suunnattomasti, että Jace saataisiin pelastettua ja Valentinen perintö vihdoinkin tuhottua viimeistä palaa myöten.


Niin kuin arvata saattaa, henkilökaarti hajoaa jälleen tahoilleen tehdäkseen voitavansa tilanteen parantamiseksi. Magnus käyttää velhon kykyjään, Alec ja Isabelle venyttävät varjometsästäjien lakeja, Maya ja Jordan tasapainottelevat oman lajinsa velvollisuuksien ja ystävyyssuhteiden välillä ja Simon tarjoutuu tehtävään, joka ei ainakaan kuulu niihin helpoimpiin. Kaikki henkilöt joutuvat tekemään vaikeita valintoja, joiden yhteydessä erityisesti varjometsästäjien maailmanjärjestys jälleen kyseenalaistuu.

Claryn ratkaisu on kuitenkin kaikkein hätkähdyttävin: hän lähtee vapaaehtoisesti Jacen ja Sebastianin mukaan esittäen, että häntä voisi kiinnostaa osallistua sen toteuttamiseen. Tässä tilanteessa ilmaus 'olla onnensa nojassa' saa uuden merkityksen, sillä kolmikko asuu talossa, jota ulkopuoliset eivät voi nähdä ja joka siirtyy paikasta toiseen taikuuden avulla. Clary on täysin yksin ja tavoittamattomissa
tilanteessa, joka voi pahimmassa tapauksessa viedä hänen henkensä. Ei käy kateeksi.

Tämän Sebastian-Jace-Clary -kolmikon kuvio on todella vinoutunut. Jace on Jace eikä kuitenkaan ole; ulkokuori on täysin sama kuin ennenkin, mutta persoonallisuus on muuttunut. Hän on kuin taulu, jossa on tutut kehykset mutta jonka esittämä kuva on yhtäkkiä vaihtunut. Jace on täydellisesti Sebastianin talutusnuorassa ja käyttäytyy kuin Sebastian olisi 'the new best friend'. Tämä saa vatsan muljahtelemaan, sillä tällainen suhtautuminen on niin todellisuuden vastaista kuin vain voi olla. Jace vihaa Sebastiania sydämensä pohjasta, mutta on nyt pakotettu palvelemaan tämän tarkoitusperiä. Karmivaa ja kieroa.

Sebastian puolestaan yrittää olla lähes normaali, rakastava veli ja sivuuttaa täysin sen tosiasian, että hän hallitsee väkivalloin juuri sitä ihmistä, jota hänen siskonsa rakastaa eniten koko maailmassa. Hän onnistuu tässä tyyneyden esittämisessä pelottavan hyvin, mutta hänessä asuu lopulta niin paljon arvaamattomuutta, että lukija on koko ajan varpaillaan hänen kanssaan. Milloin tältä tyypiltä häviää viimeinenkin kosketus inhimillisyyteen?

Kaiken tämän keskellä Clary joutuu kätkemään kaikki tunteensa ja elämäään tilanteen mukana ikäään kuin hänen olisi mahdollista luottaa Sebastianiin. Hän joutuu katsomaan vääristynyttä Jacea päivittäin ja kysymään itseltään, onko sitä oikeaa Jacea enää olemassa. Onko mitään pelastettavaa enää jäljellä?

Myös muut ihmissuhteet ovat käsittelyssä, mutta niiden vaiheet eivät ole tässä osassa pääasia. Jokaisella on kuitenkin jokin kantava teema: Alec ja Magnus painivat mustasukkaisuuden kanssa; Maya ja Jordan kohtaavat anteeksiannon; Simon ja Isabelle opettelevat luottamusta ja tietynlaista vakavuutta; Jocelyn ja Luke valmistautuvat avioliittoon... Eli onhan sitä tavaraa runsaasti, tällä kertaa vain pikemminkin taustalla muistuttelemassa välillä olemassaolostaan. Clare osoittaa jälleen taitonsa tunteiden ja tilanteiden kuvaajana. Myötätunnon kokemiselta on oikeastaan mahdotonta välttyä.

Taikuus saa tämänkin osan myötä uusia merkityksiä ja käsitys varjometsästäjien maailman mahdollisuuksista laajenee. Claren tapa kuvata taikuutta ja sen käyttöä on jollakin tavalla hyvin visuaalinen, mikä vahvistaa omalla tavallaan taikuuden voimaa, tuo sen jollain lailla lähemmäksi fyysistä maailmaa. Ihailen fantasiakirjailijoiden luovuutta, eikä Clare ole tässä poikkeus. 

Niin kuin aina hyvien kirjojen kohdalla, tästäkin tekstistä jää pois paljon mainitsemisen arvoista. Voisin kirjoittaa henkilöistä, teemoista, kielestä ja juonellisesta rakenteesta vaikka kuinka pitkästi, mutta johonkin on aina pysädyttävä. Loppukaneetiksi: Cassandra Clare on vakuuttanut minut. Minulla oli jossain vaiheessa epäilykseni koko sarjan ja kirjailijan suhteen, mutta ne ovat viimeistään nyt hävinneet. Tähän fantasiamaailmaan kannattaa tutustua läpikotaisin, vaikka alkumatka olisikin kivikkoinen. Päätösosaan tartun heti, kun uskallan.

4,5/5

maanantai 7. maaliskuuta 2016

A Shade of Vampire - Bella Forrest

Sofia siepataan syntymäpäivänään ja viedään saarelle, jolla vallitsee ikuinen yö ja jota asuttaa ikivanha vampyyrien klaani. Sofia odottaa päätyvänsä vampyyrin päivälliseksi tai leikkikaluksi, mutta kun prinssi Derek kiinnittää häneen huomionsa, hän pääsee erityisasemaan. Derek merkitsee Sofian omakseen ja yrittää suojella tätä kilpailijoilta tietämättä itsekään, miksi. Sofia suunnittelee pakenevansa, mutta onko se mahdollista, ja jos on, pystyykö hän unohtamaan salaperäisen vampyyriprinssin?

* * *

Bella Forrestin esikoisromaanissa on kaksi ratkaisevaa ongelmaa: taustatietojen puute ja epäuskottavuus. Vaikka Forrest on luonut maailman, jossa on hyvät ainekset, hänen kerronnalliset ratkaisunsa jättävät tarinan täysin keskeneräiseksi.

Tarinaa kerrotaan sekä Sofian että Derekin näkökulmasta, mikä on sinänsä mielenkiintoista. Luvut ovat kuitenkin niin lyhyitä, että kummankaan persoonallisuudesta rakentuu vain osittainen mielikuva. Kirjailija ei oikein tunnu päättävän, onko Sofia nuori ja pelokas vai vahva ja itseironinen. Siinäkin tapauksessa, että Sofian on tarkoitus kehittyä vahvempaan suuuntaan, tämä kehitys ei voi tapahtua muutamassa viikossa niissä olosuhteissa, joihin hän on joutunut. Derekin sielunmaailma hahmottuu hiukan tarkemmin, koska hänen tunteitaan ja tilannettaa kuvaillaan enemmän. Derek on ollut satoja vuosia paranormaalissa unessa, josta hän ei olisi halunnut enää herätä. Häntä piinaa itseinho kaiken sen takia, mihin hän on lajinsa mukana syyllistynyt. Olisi ollut kuitenkin mukavaa saada tietää, minkälaisista teoista ja tapahtumista tarkalleen on kyse ja mikä lopulta sai hänet tavoittelemaan kuolemaa. Kirjailija kyllä viittaa Derekin suvun menneisyyteen, mutta syviä kuvauksia tapahtumista ei anneta. Saaren synnystä kerrotaan lyhyesti ja ympäripyöreästi eikä sen miljöötä kuvailla niin tarkasti, että sen tunnelma välittyisi lukijalle. Tilan tunnetta ei synny, minkä takia tapahtumatkin jäävät melko irrallisiksi todellisuudesta.

Epäuskottavuus puolestaan syntyy siitä, että kaikki tapahtuu aivan liian nopeasti. Sofia siepataan, Derek hullaantuu häneen, Derekin veli yrittää varastaa Sofian itselleen, Sofia pääsee yli alussa tuntemastaan inhosta vampyyreja kohtaan ja alkaa tehdä jonkinlaista kotia saarelle, joka todellisuudessa pitää häntä edelleen vankina - kaikki tämä tapahtuu muutaman viikon sisällä ikään kuin tuosta vaan. Kaiken huipuksi annetaan ymmärtää, että tämä leiskuva rakkaus olisi loppujen lopuksi molemminpuolista, eli Sofia ja Derek rakastuvat toisiinsa vaikka eivät tunne toisiaan lainkaan. He eivät tiedä mitään toistensa maailmoista, mutta käyttäytyvät ikään kuin tämäkin este olisi ylitettävissä ilman ongelmia. Kukaan ei kiinny muutamassa viikossa henkilöön, jonka vuoksi on tullut siepatuksi, pahoinpidellyksi ja uhkailluksi. Kukaan ei voi tuntea oloaan aivan noin hyväksi heti sen jälkeen kun on tutustunut lajiin, jota on koko ikänsä pitänyt tarujen keksintönä. Derekin kohdalla uskottavuutta horjuttaa se, kuinka nopeasti hän tulee sinuiksi 2000-luvun maailman kanssa. Hänen pitäisi olla läpikotaisin hämmentynyt, turhautunut ja sekaisin esimerkiksi teknologiasta, sosiaalisista normeista ja pukeutumistyyleistä. Vaikka hän on vampyyri jonka on nähnyt enemmän kuin yksikään ihminen koskaan voi nähdä, 400 vuoden yöunien pitäisi sekoittaa hänen päänsä huomattavasti pahemmin. Jotkut asiat hetkauttaisivat millaista olentoa tahansa.

Näistä syistä minulla oli suuria vaikeuksia ottaa kirjaa vakavasti. Jatkuvasti tuntui siltä, että luin aikaista luonnosta valmiin romaanin sijaan. Tämä on todellakin sääli, sillä koko hommassa on mielenkiintoiset kehykset. Derekin ja tämän sisarusten hankalista suhteista, saarella elävien vampyyrien ja muiden klaanien välisistä kiistoista ja Sofian aseman rakentumisesta olisi voinut repiä niin paljon enemmän tekstiä. Enemmän syventymistä, enemmän pohjustamista, enemmän pohdintaa, enemmän huumoriakin. Usein puhutaan siitä, onko pitkissä kirjoissa jotain ylimääräistä, mutta tämä kokemus osoitti todeksi sen, että kirja voi oikeasti olla liian lyhyt. Tiivistäminen ei aina ole oikea ratkaisu silloin, kun tavoitellaan mahdollisimman nopealukuista lukukokemusta.

En tiedä, mitä muuta voisin sanoa tästä teoksesta. Kaiken kaikkiaan jäi kovin pintapuolinen ja tyhjä olo sekoittuneena harmituksen tunteeseen. Toisella tavalla kirjoitettuna tämä kirja olisi voinut olla hyvä.

2/5

Edit: kategoriahaaste 2, kohta 4