Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Odysseia - Homeros

Homeroksen Odysseia on niitä kirjoja, jotka periaatteessa kiinnostavat mutta jotka jäävä todennäköisesti lukematta, ellei joku tai jokin käske lukemaan. Minun tapauksessani tietenkin opiskelu on syy, jonka vuoksi nyt viimein tartuin kyseiseen eepokseen.

Arvioinnin kannalta teos on ongelmallinen. Odysseia ei ole huonoin kirja, jonka olen lukenut, mutta ei se hirveästi säväyttänytkään. Henkilöihin on hyvin vaikeaa samaistua jo siksi, että he elävät antiikin kreikan yhteiskunnassa. Heidän elämänsä, tapansa ja uskomuksensa eivät muistuta tätä maailmaa, jossa me elämme. Dramaattinen kieli ja romaanin tapahtumat vaikeuttavat samaistumista entisestään.

Jotain kiehtovaa teoksesssa kuitenkin on. Lukiessani pyörittelin mielessäni ihmistä, joka on silloin kauan sitten istunut jossain raapustamassa kertomustaan ylös,  ja sitä, että Odysseian rakenteessa on nähtävissä nykyaikaisen seikkailuromaanin piirteitä - ja jossain määrin myös jännityskirjallisuuden esimuoto. Kertomuksen jakaminen kolmeen osaan (alkuun, keskikohtaan ja loppuun) on olemassa jo tässä eepoksessa. Tapahtumat keskittyvät uljaaseen Odysseukseen, joka kohtaa retkillään yhden jos toisenkin hirviön ja selviää täpärästi (ja toisinaan liian helposti) kaikista koettelemuksista. Seikkailua siis riittää.

 Samaan aikaan hänen poikansa murehtii itsensä kipeäksi kotitalossaan pyörivien kosijoiden vuoksi; koko kaupunki tuntuu haluavan Odysseuksen vaimon omaksi vaimokseen. Tämä juonikuvio tuo teokseen koomisuutta, jonka tarkoituksenmukaisuudesta en ole aivan varma. Minun oli kovin vaikeaa ottaa tapahtumia vakavasti, mikä varmasti johtui osittain mahtipontisesta kielestä.

Kokonaisuutena teos ei tavoita sellaista uskottavuutta, jota kaipaan kirjallisuudelta. Se jätti jotenkin kylmäksi, joten en voi antaa sille kovin hyvää arvosanaa. Ajattelin tästä lähtien jakaa kirjoille tähtiä, ja Odysseialle annan kaksi tähteä viidestä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti